Tyytyväinen tasapaino rakoilee

Pyrin olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on, ja saavuttamaan tasapainon missä sitten olenkin.

Se ei yleensä tuota vaikeuksia, kun olen samassa paikassa pidempiä aikoja. Olen kuitenkin huomannut olevani herkkä muutoksille. Matkat sekoittavat tilannetta, ja varsinkin niiltä paluu. Normaaliin arkeen sopeutuminen ottaa aikansa, ja voin olla hyvinkin onneton, kunnes taas totun tavalliseen elämääni.

Olen ollut kesäreissuni jälkeen aika pihalla. Tasapaino on hukassa, ja kerään johtolankoja ymmärtääkseni mitä minun oikein pitäisi ajatella. Pitäisikö minun ymmärtää tehdä tilanteesta joitakin johtopäätöksiä, vai antaa itselleni vain aikaa sopeutua takaisin tavalliseen arkeeni kuten ennenkin?

Viime aikojen tunnetilassani ei ole minulle mitään outoa. Muistan hyvin, että elämä tuntui juuri tältä aikoinaan, kun olimme palanneet kotiin eräältä mökiltä. Ihmettelin mitä oikein teen kaupungissa, mitä ihmettä olen täällä yleensä tehnyt? Onko elämässä jokin järki tässä ympäristössä, jota minä vaan en juuri nyt tavoita? Elämä kaupungissa tuntuu jotenkin epäluonnolliselta ja keinotekoiselta pitkän mökkiloman jälkeen.

Oltuani useamman viikon poissa tavallisista ympyröistäni, huomasin miten eri tavalla sama ihminen voi erilaisissa ympäristöissä toimia. Luulin pitkään etten ole luonnostaan liikkuvainen ihminen. Kumma kyllä, mökkiolosuhteissa tilanne kääntyy päälaelleen. Nautin jatkuvasta aktiivisesta liikkeestä, siitä että joudun rasittamaan lihaksiani saadakseni vaikkapa saunan lämpimäksi. Viittaan kintaalla ohjeille ottaa vesi saunalle letkua pitkin, kun voin kantaa veden ämpäreilläkin. Nautin olostani ympäristössä, joka edellyttää liikkumista ja aktiivista toimintaa elämän sujumiseksi.

Kaupunkiympäristössä, varsinkin kerrostaloasukkaana, elämä on helppoa. Ehkä liiankin? Vettä riittää ja asunto lämpenee, eikä minun tarvitse tehdä asialle mitään. Talvisin ei tarvitse välittää sataako lunta vai ei, sillä joku muu hoitaa minulle kulkuväylän lumen halki. Kerrostaloasukkaan arkeen ei kuulu luonnostaan juuri minkäänlaista aktiivisuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että ”en ole luonnostaan liikkuvainen” -ajatus on vahvasti sidoksissa kaupunkiympäristössä elämiseen ja liikkumiseen silloin, kun liikunta käsitetään ”liikunnan harrastamisena”.

Elämä ei usein kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Millaista elämä olisi yksinkertaisessa mökissä maaseutumaisessa ympäristössä, jos siellä asuminen ei olisi vain loma-ajan vaihtoehto vaan arkipäivää, edes koko kesäajan? Vieläkö aktiivinen elämä maistuisi, kun se ei enää kävisi vaihtelusta, vaan olisi tavallista itseään toistavaa arkea?

Oli miten oli, millä tahansa mökillä ollessani elämä on tuntunut olevan oikeassa mittakaavassa. Syön paremmin, liikun enemmän, stressaan vähemmän toisarvoisista asioista, elämä tuntuu yksinkertaisemmalta.

Asiat saavat sen painoarvon mikä niille kuuluu. Todella tärkeät asiat nousevat päällimmäiseksi, turhat asiat unohtuvat ja menettävät merkityksensä. Pääsen lähelle luontoa. Jo lapsena nautin päästessäni maalle mökille, sillä siellä oli mihin vuodenaikaan tahansa mukavaa tekemistä. Asuin lapsuuteni kerrostaloalueella, jonka ympärillä onneksi oli joutomaata jossa seikkailla, ainaisen asfaltin vastapainoksi.

Tasapaino kaupunkiin sopeutumisessa löytyy hiljalleen, on löytynyt aina ennenkin. Se on tullut jälleen selväksi, että tarvitsen enemmän hiljaisuutta ja luontoa ympärilleni voidakseni paremmin.

7 kommenttia artikkelissa “Tyytyväinen tasapaino rakoilee

  1. Täällä yksi, joka on ryhtynyt tuumasta toimeen ja muutin pöpelikköön. Tällä hetkellä asun maalla suhteellisen kaukana kaikesta. Mökkiolosuhteissa. Sähköt sentään on ja pyykkikone, mutta juotava vesi haetaan lähteestä ja kuivakäymälä käytössä. Maaseudulla ennenkin tosin erilaisissa olosuhteissa asuneena voin todeta, että maaseutuasuminen on sitä, millaiseksi sen itse tekee. Kyllä täällä voi olla yhtä rennosti kuin kesäisin mökillä, jos vaan olosuhteet omassa elämässä muuten on kohdillaan. Ihan niin kuin kaupunkiinkin mahtuu sekä porvaria että hippiä. Ei oo pakko tehdä itselleen työleiriä, ja mikä toiselle on työleiri, on toiselle rentoutumista. Kaupungissa vaivasi eniten välittömän luonnonläheisyyden puute. Täällä saa virkistyä luonnon tarjoamista elämyksistä monta kertaa joka päivä. Olen kyllä myöskin juuri sellainen rauhaa rakastava poterossa piilottelija, joka jo toivoo, että olisi syksy ja voisi vielä paremmin keskittyä villasukkien neulomiseen. Kaupungissa asuessa tuli vierailtua kavereilla suunnilleen yhtä harvoin kuin nytkin. Kuitenkaan en ole niin erakko, että olisin osannut luopua lähtemisen vapaudesta eli autosta. Työkuviot myös vaikuttaa. Luopuminen on kuitenkin haaveena.

    Olen samaa mieltä, että elämässä on jotain vikaa, jos täytyy erikseen käydä kuntosalilla liikkumassa. En tarkoita, että sellainen elämä olisi väärin, mutta minulle tuntuisi luonnottomalta. Täällä kotona on ulkona kaikenlaista hyödyllistä tehtävää, mitä puuhatessa tulee liikuttua.

    Talosta sen verran, että mitä pienempi, sitä vähemmän huolehdittavaa.

    Elän todella rauhallisella tahdilla tällä hetkellä. Köyhäilen kaikessa, että saisin ostettuani sillä tavalla itselleni aikaa töiltä.

    Tärkein neuvoni on, että uskaltakaa tarvittaessa olla erilaisia kuin naapurinne. Älkää miettikö, mitä muut ajattelee.

    Jännittää ihan, millaiseksi elämäni muokkautuu. Lupaan tulla tänne tunnustamaan, jos jokin menee radikaalisti pieleen. 🙂 Mutta toistaiseksi tämä on ollut paras ratkaisu tähänastisessa elämässäni, ja tuntuu, että suunta on oikea. Ehkä ääripäiden jälkeen löytyy joku kultainen keskitie, tai sitten ääripää onkin minun paikkani.

    Kiitos blogista, täältä olen saanut usein vähentämis- ja järjestelyinspiraatioita sekä olennaisia oivalluksia yksinkertaistamiseen ja olennaiseen keskittymiseen liittyen.

    • Kiitos, että tulit kertomaan kokemuksistasi! Hienoa, että olet löytänyt elämääsi oikealta tuntuvan suunnan. Ja mukava kuulla, että blogini on tarjonnut hyötyä ja oivalluksia.

      ”Maaseutuasuminen on sitä, millaiseksi sen itse tekee.” Niinhän se on. Katselin eilen huvikseni myytäviä loma-asuntoja. Minua pisti silmään miten monelle mökille oli pyritty luomaan kaupunkimaiset olosuhteet. Itse pidin eniten niistä, jotka oli ns. jätetty hoitamatta. Mitä enemmän puita ja luonnontilaisuutta, sen parempi. Mitä selvemmin näki, ettei ihmistä ole paikassa hetkeen nähty, sen parempi. Paikat, jotka mainittiin hyvin hoidettuina, olivat minun silmääni luotaantyöntäviä. Nurmikkoa kuin golfkenttää, ja muutenkin luonto ajettu tontilta mahdollisimman kauas. Kuka mitäkin arvostaa.

      Täällä on toinen syksyä odottava. Kesä on minulle vähiten mieluisa vuodenaika, vaikka toki siinäkin puolensa on. Pidän siitä kun tulee taas pimeää. Sukkien neulominen on minunkin syys- ja talvipuuhaani.

      Kaipaan tosiaan elinympäristöä ja elämäntapaa, jossa tulisi liikuttua ja rasitettua itseään, jotta jokapäiväinen arki sujuu. Se tuntuu minusta huomattavasti luonnollisemmalta kuin kaupunkielämä, jossa liikuntaa pitää harrastaa, koska fyysistä rasitusta ei muuten ole. Mökkielämä ainakin kesäajat olisi itselleni suuri terveysteko, katsoi sitä mistä hyvänsä näkökulmasta. Mökin tulisi olla niin pieni, ettei sitä voisi taloksi kutsua. Ei tarvitsisi tuhlata sen hoitoon energiaa, jonka voisi käyttää ulkotöissä.

      Paljon on asioita mietintämyssyssä. Saa muuten vinkata blogeista, jotka käsittelevät yksinkertaista ja vaatimatonta elämää maalla!

      Niin, se kultainen keskitie. Joidenkin kai pitää olla siellä ääripäissäkin, että toisille jää se kultainen keskitie. Itse taidan olla vähän enemmän tuollainen ääripäiden ihminen. Jostain syystä se keskitie ei vaan tunnu sopivalta. Joskus tuntuu, että jos yrittää tehdä ratkaisun jossa on ns. hyvät puolet kaikesta, tekee huonon kompromissin. Tämä on siis vain ihan henkilökohtainen tuntemukseni omien kokemusteni perusteella.

      Tule ihmeessä kommentoimaan jatkossakin jos siltä tuntuu. Ei tarvitse odottaa mahdollista radikaalia kaiken pieleen menemistä. 😉 Toivon sinulle oikein mukavaa loppukesää ja tulevaa syksyä! Tänään sää hellii minua ihanalla syksyä enteilevällä sadepäivällä. Ihanaa kun ilma on pitkästä aikaa oikein raikas.

      • Kiitos, ja mukavaa kesää ja syksyä sinullekin! Varmaan kommentoin jatkossa useamminkin. Vinkkaan mielelläni blogeja, kunhan löydän kiinnostavia, mutta nyt on vasta ns. haku päällä itsellänikin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s