Vain tyhjällä tilalla voi tehdä jotakin

Kuulin lomareissullani useamman kerran seuraavanlaisia lauseita:

”Täältä ei löydä mitään!”
”Kun vaan saisin sen täältä, tässä on niin paljon kaikkea edessä.”
”Sinne on aika vaikea päästä, pitää ensin siirtää tätä…”
”Mihin minä sen sitten saisin mahtumaan? Kaikki paikat ovat täynnä.” 

Lauseet olivat usein täynnä turhautumista, välillä kiukkuakin, välillä ne lausuttiin kuin ne olisivat muuttumaton maailman laki. Itsekin käytin useamman kerran jotakin mainituista lauseista.

Minua rasittaa valtavasti, jos arkielämän toimista ei tule mitään sen vuoksi, että tarvitsemiaan tavaroita ei löydä, niitä ei saa säilytyspaikastaan ilman valtavaa työtä, tai niitä ei saa helposti takaisin paikoilleen. Jatkuva tavararöykkiöiden kanssa taistelu on turhauttavaa. Pienistäkin tehtävistä tulee suuria, kun niitä toistuvasti edeltää tavarajumppa, jonka tarkoituksena on lopulta saada juuri se esine mitä nyt tarvittaisiin – kunhan ensin on siirtänyt pois tieltä lukuisia muita tavaroita.

Jos tavaroiden kanssa taistelu on toistuvaa, osa tavallista arkea, voisi miettiä miksi niin on. Ei nimittäin ole mikään kirjoittamaton laki, että asioiden tekemisen aloittaminen pitäisi olla turhauttavaa ponnistelua. Tarvitaanko sitä kaikkea tavaraa todella, mitä joudumme siirtelemään pois tieltä päästäksemme käsiksi tarvitsemaamme tavaraan, tai voidaksemme alkaa tehdä jotakin?

Muistan vielä ajan, kun siivoamisen aloittaminen oli jo ajatuksena raskas. Sitä edelsi lukemattomien tavaroiden siirtely pois tieltä. Turhien tavaroiden ongelmallisuus siivotessa korostuu kissaperheessä, sillä kissankarvoja on kaikkialla. Mitä enemmän tavaroita on levällään (varsinkin lattialla), sitä enemmän kaikkialla on siivottavia kissankarvoja. Jos on tarkoitus todella saada siistiä, tavarat on siirreltävä paikoilleen – ja yleensä imuroitava ennen sitä.

Pöydän ääressä on mukava tehdä monenlaisia asioita, mutta vain jos pöytä on tyhjä, jotta siinä on mahdollista tehdä jotakin. Pitkällinen pöydän raivaaminen ennen kuin sitä voi käyttää on jatkuvasti toistuessaan todella rasittavaa. Siinä ehtii usein jo haihtua hohto itse tekemisestäkin.

Muulloin paitsi kuumimpana kesäaikana kumppanini käyttää paksua peittoa. Aika jolloin peittoa ei käytetä on lyhyt, mutta sillekin ajalle peitolle olisi oltava paikka. Jos sen vain jättää makuuhuoneeseen esille odottamaan kylmiä ilmoja, joutuu tekemään turhaa työtä puhdistaessaan peittoa valtavasta pölymäärästä, ennen kuin sen taas ottaa käyttöön. Kaapeissa on hyvä olla kokonaan tyhjää tilaa, sillä aina joskus sitä tarvitaan jonkin tavaran väliaikaiseen säilytykseen.

Olen pikkuhiljaa saavuttamassa pitkäaikaisen toiveeni tyhjistä hyllyistä. Niitä olisi ollut jo pitkän aikaa, ellen olisi tarkoituksella lähtenyt vähentämään ensin säilytyskalusteita. Halusin asuntoomme enemmän tyhjää tilaa olla, en enemmän tyhjää tilaa tavaroita varten. Niinpä pohdin kalusteiden määrää ajatellen minkä verran tyhjää tilaa asunnossamme tarvitsisimme. Luovuin säilytyskalusteista tai -laatikoista luottaen siihen, että tavarat kyllä löytävät paikkansa. Ja niin ne ovat löytäneetkin. Ei-välttämättömät tavarat ovat vähentyneet sitä reippaammin, mitä vaikeampaa niille on ollut löytää säilytystilaa.

Tilan tyhjentäminen jatkuu yhä. Hiljattain poistin taulun eteisen seinältä, paikkasin ja maalasin seinään jääneen ruuvinreiän. Taulu oli laitettu paikoilleen alunperinkin vain, koska seinässä oli sille valmis paikka. Nautin tyhjästä paikasta huomattavasti enemmän kuin taulusta. Taulun alla olevan kenkäkaapin päältä poistin kaiken, mikä ei ollut välttämätöntä siinä säilyttää. Aloin ärsyyntyä siihen, että siivotessa siirtelin tavaroita edestakaisin ja puhdistin niitä.  Pois lähti yksi pieni taulu lisää, purkki jossa oli kynttilöitä, kynttilälyhty ja muita pieniä esineitä, jotka siihen olivat pesiytyneet. Nyt kenkäkaapin päällä on vain tyhjää tilaa, jota olisi tarvittu jo kauan sitten. En kaipaa kaapin päälle mitään silmäniloa, saan huomattavasti enemmän iloa arjen paremmasta sujumisesta.

Tavarat ovat usein arjen saumattoman sujumisen esteinä. Niin ei tarvitse olla. Voimme kysyä itseltämme: onko tavaroista tai niiden säilyttämisestä saatu ilo todella kaiken vaivan arvoista?

10 kommenttia artikkelissa “Vain tyhjällä tilalla voi tehdä jotakin

  1. Kiitos jälleen innostavasta tekstistä, sain lisävirikettä jälleen muutaman tavaran poistopäätökseen! ”Pitkällinen pöydän raivaaminen ennen kuin sitä voi käyttää on jatkuvasti toistuessaan todella rasittavaa. Siinä ehtii usein jo haihtua hohto itse tekemisestäkin.” Tämä on niin totta! Pätee myös keittiönpöytään, jonka päällä pitäisi alkaa kokkaamaan.

    • Ole hyvä vaan. Meillä tuo lainaamasi lause pätee etenkin juuri keittiössä. En ole juurikaan kiinnostunut ruoanlaitosta, ja varsinkin jos sitä edeltää pitkällinen pöytätasojen raivaus, niin voihan sen ruoan jättää laittamattakin ja ottaa vain jotain nopeasti jääkaapista. Ja liueta takavasemmalle sotkuja katsomasta…

      • Minä kovasti pidän kokkaamisesta, mutta senkin hauskuus himmenee kun pitää yhtä mittaa thedä tilaa milloin minkäkin pannun laskemiselle.
        Sain juuri raivattu arteiseen väliaikaisen laskuhyllyn, jossa voin säilyttää kierrätyskeskukseen meneviä tavaroita. Jee, siisteys!

        • Juuri tuo minua ottaa päähän, jos ei ole tilaa laskea tavaroita käsistään ruokaa laittaessa. Tai jos on jatkuvasti siirreltävä jotain pois tieltä. Hienoa, että sait eteiseen tilaa! Meillä on eteisessä ja vaatehuoneessa jälleen jos jonkinlaista pussukkaa ja nyssäkkää odottamassa projektin jatkumista ja tavaroiden pois vientiä.

  2. Hyvä teksti! 🙂
    Itselläni on suuri into ja motivaatio tavaran vähentämiseen, mutta sen ”hävittäminen” eteenpäin on niin työlästä ja hidasta, että se vie intoani. En siis heitä pois mitään, vaan pyrin myymään ja lahjoittamaan kaiken. Jos en tuntisi vastuutani ympäristöstä, tilaisinkin vain roskalavan pihaan ja kippaisin kaiken ylimääräisen sinne. Toisaalta voisi tietysti varmaan myös viedä rompetta kierrätykseen, mutta en tiedä ottaako mikään taho sellaista määrää vastaankaan ainakaan kerralla… 🙂
    Miten sinä hankkiudut tavarasta eroon? Myymällä, miten, missä? Lahjoittamalla, mihin?

    • Moi!

      Tavaraa voi lahjoittaa mm. asunnottomien yhdistyksille, ensikodeille, kierrätyskeskukseen, eläinsuojeluyhdistyksille, vanhustentaloille, päiväkoteihin, kouluille, Pelastusarmeijalle, Spr:n kontteihin ja kirkolle. Nämä nyt tulivat ekana mieleen. Avustuskohteita on toki paljon muitakin. Netistä kannattaa googlailla. Maailmassa kyllä riittää avuntarvitsijoita.

      PS: Kiitos Tuulia kivasta blogistasi :)! Olen ollut lukijasi jo pitkään. Olen itse vannoutunut minimalisti ja vähentänyt omaisuutta ja velkojani jo kahdeksan vuotta. En ikinä enää vaihda entiseen kulutushuuruiseen elämääni takaisin. Ihminen tulee niin vähällä toimeen. On nautinto kun ympärillä on vain ne tavarat, joita oikeasti käyttää. Tulee tilaa henkiselle kasvulle ja mieli rauhoittuu.

      • Kiitos, että kerroit monista mahdollisuuksista! Ja mukava kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa. Ihminen tosiaan tulee hyvin vähällä toimeen. Sen oivaltaminen on omanlaisensa elämys, on niin helppoa elää kuten tässä ajassa tapana on, kuluttaen. Sitä oppii luulemaan, että tarvitsee sitä ja tätä ja kaikkea, vaikka todellisuudessa vain hyvin vähän siitä kaikesta on todella tarpeen.

        ”On nautinto kun ympärillä on vain ne tavarat, joita oikeasti käyttää. Tulee tilaa henkiselle kasvulle ja mieli rauhoittuu.” Voin allekirjoittaa tämän aivan täysin, vaikka taloudessamme ei vielä olla aivan tässä pisteessä. Tavaran vähenemisen edetessä olen saanut huomata, että seurauksena on enemmän hyvinvointia ja mielenrauhaa.

    • Kiitos! Ymmärrän, turhasta tavarasta luopuminen voi olla työlästä ja hidastakin. Mutta toisaalta, kesti siinäkin aikansa, että se kaikki tuli kotiin kannettua. Itselläni on menossa tavaran vähentämisessä ties miten mones kierros. Siitä on hyötyäkin, ettei kaikkea turhaa saa kovin helposti kotoa ulos yhdessä hetkessä. Kun vähentää aina vaan uudelleen, ehtii ymmärtää mitä todella tarvitsee ja mitä ei. Oppii myös olemaan ostamatta jatkossa turhaa tavaraa, kun tajuaa minkälainen savotta siitä seuraa.

      Itse en heitä roskiin mitään, mitä vielä voisi johonkin käyttää. Inhoan myymistä, joten päästän itseni helpommalla ja olen lahjoittanut suurimman osan tavarasta SPR:n Konttiin. Joitakin huonekaluja olen lahjoittanut hyväntekeväisyyskirpputorille, koska sieltä on tultu hakemaan huonekalut ilmaiseksi kotoa. Kirjastoon olen lahjoittanut kirjoja, kirjaston kierrätyshyllyyn myös lehtiä, levyjä ja elokuvia. Taloyhtiössämme on kierrätyshuone, jonne olen vienyt tavaroita.

      Osa hyväntekeväisyyskirpputoreista hakee suuremmat määrät tavaraa kotoa, usein ilmaiseksi. Tuollaisen mahdollisuuden käyttäminen voisi nopeuttaa hommaa, jos turhaa tavaraa on paljon ja paikkakunnallasi on tällaista palvelua tarjolla.

      • Kiitos vastauksesta!
        Juu ne asiat olenkin jo sisäistänyt, ettei nämä tavarat ole ihan viikossa sisäänkään tulleet ja että eroon hankkiutumisen prosessi vahvistaa sitä, etten halua lisää enää vaivoikseni haalia. Lähinnä ongelmani on juuri siinä, että eroonpääsemisen hitaus ahdistaa, mutta kai sitä tunnetta on nyt sitten tunnettava, että jää kunnolla takaraivoon se.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s