Mietteitä sisustusongelmista

Vähentäessäni viime aikoina tavaroitani olen miettinyt sisustamisen ongelmia. Koko sanapari tuntuu nykyään melko koomiselta, vaikka ennen mietin kotimme sisustamista paljonkin.

Ajatuksessa huvittaa se, että suurin osa ”sisustusongelmista” häviää, kun ei omista kuin tarpeellisen. Oman rajallisen kokemukseni pohjalta tekisi melkein mieleni väittää, että loput häviävät kun lakkaa seuraamasta sisustuslehtiä, -ohjelmia ja -kirjoja…

Meillä oli aikoinaan paljonkin sisustusongelmia. Käytin valtavasti aikaa miettimällä sopivia säilytysratkaisuja tavaroillemme. Tilaa oli enimmillään 82,5 neliötä, jolloin yritin myös kiivaasti ratkaista, miten tuon tilan täyttäisin. Katselin lukemattomia mainoskatalogeja, sisustuslehtiä ja -kirjoja miettiessäni kalusteita. Ihmettely jatkui 52 neliöön muutettuamme, koska se mikä oli sopivaa edelliseen asuntoon, ei enää pinta-alan pienenemisestä johtuen sopinutkaan.

Sisustusongelmat johtuivat meillä tavaran määrästä ja sen säilyttämisen ongelmista. Tai sitten sisustuslehdet tai -kirjat olivat saaneet ajattelemaan, että tavarat ovat vääränlaisia. Todellisia ongelmia asunnon toimivuuden kanssa ei ollut. Yritimme ratkaista ongelmaa ostamalla paremman säilytysjärjestelmän, lisää säilytystilaa tai erilaisia pienempiä laatikoita tai lokeroita.

Tai lisää tavaroita, jotenkin sopivampia kuin mitä jo oli. Joko entisten tilalle tai jopa lisäksi. Näinhän sisustusongelmia on yleisesti tapana ratkaista. Ostamalla jotakin.

Aikoinaan tilasin useampia sisustuslehtiä ja ostin lisäksi joitakin irtonumeroina. Tutkin lehtiä hartaasti saadakseni uusia ideoita, ja keksin välillä itselleni projekteja asuntomme parantelemiseksi. Silloin kaikki tiettyyn teemaan tai huoneeseen liittyvät lehtijutut olivat levällään pitkin olohuonetta. Minulla oli yksi kaapillinen täynnä lehtipinoja (2,4 hyllymetriä noin 20 senttiä korkeita pinoja), ja jouduin niitä vähän väliä vähentämään, koska tila oli loppumassa kesken. Sen lisäksi omistin lukuisia sisustuskirjoja.

Tällä hetkellä en omista yhtäkään sisustuslehteä. Muutama sisustuskirja vielä löytyy. Yksi käsittelee enemmän elämänfilosofiaa kuin sisustamista, kaksi kirjaa kumppanini toi aikoinaan työmatkaltaan Japanista. (Japanilaisten perinteinen tapa yksinkertaisuuteen sisustuksessa viehättää silmääni, samoin kekseliäät tavat säilyttää tavaroita, jotta ilmavuus ja yksinkertaisuus säilyy.) Lisäksi minulla on kirjat pienissä tiloissa asumisesta, säilytystiloista ja yksi sisustusta kokonaisuutena hyvin käsittelevä kirja.

Vähemmälläkin pärjäisi, sillä katsellessani säilytystiloja käsittelevää kirjaa totesin, ettei kirjaa tarvitse mihinkään kun omistaa vain välttämättömän. Pienissä tiloissa asumisestakin saan itselleni ongelman vain jos omistan liian paljon tavaroita. Vuosien mittaan olen oppinut ymmärtämään millaisessa tilassa ja millaisten värien ympäröimänä viihdyn, joten siihenkään en kaipaa enää opastusta.

Kävin muutama päivä sitten kirjastossa selaamassa sisustuslehteä. Halusin kokeilla miltä se tässä vaiheessa elämää tuntuu. Tylsältä. Ei huvittanut selata lehteä kokonaan, joten vilkaisin vain juttuja pienistä kodeista. Eipä niissäkään mitään uutta ollut.

En tiedä johtuuko laajasta sisustuslehtien kulutuksestamme vai mistä, mutta esitellyt kodit useimmiten muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Silloin kun vielä lehtiä seurasin, hyvin monessa modernisti sisustetussa asunnossa silmääni pistivät saman taiteilijan työt. Seinillä oli samankaltaiset värisävyt lähes joka kodissa. Huonekalujen väritys toistui jutusta toiseen. Tietyn taiteilijan julisteita oli järjestään joka lehdessä, usein useammassa samankin lehden jutussa. Eri lehdissä esiteltiin aivan samat esineet ja huonekalu-uutuudet.

Olisinko silloin, kun sisustaminen tuntui kovinkin tärkeältä, voinut uskoa miten tulen muuttumaan? Tuskin. Minulle on yhä tärkeää miltä ympärilläni näyttää, mutta minun ei tarvitse miettiä asiaa jatkuvasti. En kaipaa enää uusia tavaroita tai vaihtelua sisustukseen. Minua ei kiinnosta seurata millaisia uusia tavaroita markkinoille tulee.

Jos kotona tulee vastaan jonkinlainen ongelma sisustamisen kanssa, mietin onko koko ongelmaa oikeasti olemassa. Onko minulla vain tylsää ja kehitän itselleni turhia ongelmia? Poistuisiko ongelma ihan vain siivoamalla?

Kokemukseni mukaan seuraavilla sisustusvinkeillä pääsee pidemmälle kotinsa viihtyisyyden lisäämisessä kuin millään muulla:

1. Luovu kaikesta tarpeettomasta.
2. Siivoa kotisi.

Molemmat vinkit ovat ajattomia, eikä niitä tarvitse korvata uudella vaikka muoti muuttuu.

14 kommenttia artikkelissa “Mietteitä sisustusongelmista

  1. Vinkkisi on hyvät ja ytimekkäät! 🙂
    Itse haaveilen sisustamisesta, mutta lähinnä vain siksi, että pääseminen sisustuspuuhiin tarkoittaisi sitä, että talomme olisi remontoitu. Tällä hetkellä remonttia odottaa kaikki huoneet vinttiä lukuunottamatta. Siellä me nyt nukummekin. 🙂
    Toisaalta tämä pitkittynyt remontin, sekä remonttia kaipaavien huoneiden keskellä eläminen opettaa minulle kärsivällisyyttä ja kykyä hyväksyä. Elän siis kiitollisena tätäkin hetkeä, koska tämä on arvokasta muistaa sittenkin kun kaikki remontit ovat tehty.

    • Ihmisen muisti voi olla hyvin lyhyt, ainakin minun on. Muutaman asunnon olemme kumppanini kanssa remontoineet, ja on jännä miten nopeasti unohtaa millaista oli ennen remonttia. Välillä palaavat mieleen remontin kaikkein kummallisimmat vaiheet. Voimia remonttihommiin! En voi edes kuvitella sitä työn määrää, mikä talon remontointiin liittyy. Kaksioissa ja kolmioissa on ollut ihan riittävästi hommia meille. Kärsivällisyyttä ja kykyä hyväksyä… niiden opettelua minunkin elämässäni riittää.

  2. Hei, halusin vain kertoa, että ajatuksesi ja ”ongelmasi” ovat kuin omiani. Seuraan blogiasi säännöllisesti ja usein ihmettelen miten voit ajatella asioista juuri niin kuin minä. Minun mietteeni pyörivät vain päässä, mutta sinä osaat laittaa ne paperille ja jäsentelet samalla minunkin ajatuksia. Kiitos hyvästä blogista!

  3. Hyvä kirjoitus, osui ja upposi 🙂 Itse tuskailen joka toinen päivä ”sisustamisen” kanssa, minä kun en omaa niin minkäänlaista sisustussilmää. Ihailen kauniita ja vaaleita koteja, mutta omastani en kuitenkaan ole koskaan sellaista tehnyt. Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä vastenmielisemmältä kertakäyttökulttuuri tuntuu ja uuden ostaminen turhauttaa. Ostan tarpeeseen – en muuten vain. Olen muuttanut viime aikoina niin usein, että tavaramäärä on pysynyt kiitettävän pienenä. Mutta aina välillä turhauttaa.. se on juurikin tuo mainitsemasi lause: ”sisustuslehdet tai -kirjat olivat saaneet ajattelemaan, että tavarat ovat vääränlaisia”. Välillä tuntuu, että koko koti on vääränlainen, jossei sen jokaista neliötä ole tarkkaan harkiten sisustettu, laitettu ja puunattu.

    Nyt lähden kahlaamaan muita blogisi kirjoituksia läpi – suurella mielenkiinnolla!

    • Kiitos kommentistasi! Muuttaminen usein toistuessaan varmasti karsii kätevästi ylimääräistä tavaraa. Minua nyppii sisustuslehdissä (ainakin suomalaisissa) sekin, että niihin sopii usein vain yksi ainoa ja ”oikea” tapa sisustaa. Mikä milloinkin koetaan juuri oikeaksi, toistuu jutusta toiseen. Joissakin lehdissä vaihtelua on enemmän, toisissa vähemmän.

      Välillä tuntuu, että lähes joka asiassa voisimme jättää vähemmälle sen miettimisen, mitä muut ajattelevat, ja tehdä niin kuin itsestämme parhaalta tuntuu. Kun kerran maailma on tupaten täynnä tavaroita, niin mikä estää valitsemasta juuri sellaista mistä itse pitää? Ketä varten koteja oikein sisustetaan jos ei itseä? Miksi joka kämpästä pitäisi löytyä toisiaan vastaavat tavarat? En ymmärrä. Joskus olen huvittuneena seurannut, miten sisustusblogien kirjoittajat yksi toisensa jälkeen pitävät jotakin juttua tavoiteltavana. Kumma kun sama mieliteko toistuu yhä uudelleen eri paikoissa. Ja kas, sama juttu löytyy monesta sisustuslehdestä juuri samoihin aikoihin… Tietysti suuri joukko ihmisiä voi pitää samankaltaisista asioista, mutta niin yksipuolisia nuo mieliteot ovat – ja usein tiettyyn ajanjaksoon sidottuja – ettei esim. median vaikutusta voi olla huomaamatta.

      Mielestäni koti on ”vääränlainen”, jos sen asukkaat niin kokevat, tai jos koti ei toimi tai miellytä asukkaidensa silmää. Valitut värit, tavarat tai tyyli eivät voi tehdä kodista vääränlaista, jos ne ovat juuri sitä mitä kukin kodissaan haluaa olevan.

  4. Monesti karsimalla turhat ja sopimattomat pois saa yhtenäisen ja kauniin kodin. Sisustuksen kanssa on vähän kuin vaatekaapin kanssa, huono ostos ei sovi aikaisempaan. Kannattaa siis harkita jokaista ostosta.

    • Aivan, harkinta kannattaa. Joskus olisi toisaalta kiintoisaa nähdä sellaisen ihmisen koti, joka on koonnut kotiinsa yksinkertaisesti aivan kaikenlaista mistä pitää, oli se sitten ihan mitä tyyliä hyvänsä. Lopputulos olisi todennäköisesti kiintoisampi kuin sisustuslehtien toisiaan toistavat kodit.

      • Minulla on yhdellä ystävällä valtavan monimuotoinen kaunis koti täynnä kaikkea mielenkiintoista sulassa sopusoinnussa. Hyvin vaikea koti vierailla lasten kanssa. Yllättävän toimivaa ja kaunista.

  5. Sisustamalla voi vaikuttaa merkittävästi viihtyvyyteen – ihan parhaita investointeja ikinä oli kokoseinän kirjahyllyn teettäminen. Ihmettelen vain, miten vuosiakusia jaksoikin elää ihmeellisten kiikkerien kirjahyllyviritysten kanssa. Mutta jatkuvasti sisustamisen kanssa puuhastelu on jokseenkin vieras ajatus. Kun sen on kerran saanut kuntoon, niin mielestäni ei tarvitse sitten enää veivata.
    Japanilainen sisustuskirjallisuus (ainakin ”natural”-tyylinen) kolahtaa ihan kympillä. Ilmavaa ja raikasta, mutta silti pehmeää ja kodikasta. Maalaisromanttisen sisustuksen parhaat puolet – pitsi ja luonnonmateriaalit – mutta ei ähkyä, tunkua ja teennäisyyttä, joka meikäläisessä maalaisrmantiikassa on aina vaarana. Haaveilen myös tatamihuoneesta, koska ne tuoksuvat niin hyvälle. Ehkä joskus kun olen saanut tavarat niin vähiin, että makuuhuoneen kaikista säilytyskapineista voi luopua, hommaan sinne tatamilattian.

    • Sisustamisen vaikutus viihtyvyyteen on kyllä huikea. Mutta niin olisi monessa paikassa varmasti ihan vain siivouksenkin… ihan tämä omakin koti mukaan luettuna. Jos kirjoja on paljon, niin kunnon kirjahylly on varmasti viihtyvyyteen vaikuttava tekijä.

      Tatamihuone sopisi minunkin sielunmaisemaani oikein hyvin. Toisaalta ylenmäärin käytännön ihmisenä ja laiskana siivoajana mietin sen hoitoa. Joskus aikoinaan futonpatjoista tietoa etsiessäni törmäsin tatamiasioihin. Voiko olla etteivät ne kestäisi meikäläisissä oloissa? Lähinnä ongelmana mainittiin talvikauden kuiva sisäilma, joka voisi haurastuttaa tatamin. Mene ja tiedä, muistelen vain. Ajatuksena kyllä oikein houkutteleva.

  6. Hei Tuulia,
    Kirjoitukseni tulee hieman myöhään tähän aiheeseen, mutta kun aihe niin kovin koskettaa itseäni ajattelin kirjoittaa siitä pidemmän, henkilökohtaisen näkemykseni.
    Tätä sisustusaihetta olen oman ammattini puolesta ja pitkäaikaisesta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta pohtinut paljon ja myös elänyt tuon viittaamasi sisustuslehti ja -kirjamanian sisustusnälän ylläpitäjänä.
    Ensin opiskelijana pienellä budjetilla ja myöhemmin työelämässä hieman isommalla budjetilla, rahaa on kulunut sisustamiseen tuloihin suhteutettuna joskus isojakin summia. Rahaa enemmän on kuitenkin kulunut aikaa ns. verhoja valkkailemassa (eli sisustusdetaljien pohdinnassa) ja haaveillessa ”sitten-kun-saan-tuon-esineen” onnellisuudesta. Elämääni taaksepäin katsoessa ja nykyiseen kotiin muuton jälkeen, olen vihdoin tajunnut mistä tuo sisustusesineiden, -verhojen, -mattojen, -lamppujen ja -kalusteiden korostunut rooli on omalla kohdallani johtunut. Olen kaivannut kaunista asuinympäristöä joka heijastaisi omaa persoonaani ja makuani, mutta huomaan nyt, että en ole voinut saavuttaa sitä karkeasti sanottuna ns. koristelemalla ja värejä sommittelemalla. Ymmärrän nyt, että sisältöä tärkeämpää ovat kuoret eli talon ja etenkin asunnon arkkitehtuuri sekä ikkunoista avautuvat näkymät. Olen siis ollut vuosia tyytymätön asumieni asuntojeni arkkitehtuuriin eli tilanjakoon, toimintojen sujuvuuteen ja suuresti tilojen tuntuun vaikuttavaan seikkaan eli ikkunoihin (niiden kokoon, sijaintiin ja niistä aukeaviin näkymiin).
    Yllämainittujen ”kuorien” sanelemien seikkojen lisäksi, omaa asumistyytymättömyyteen on vaikuttanut suuresti myös sisustusarkkitehtoniset seikat eli asuntojen pintamateriaalit ja kiintokalusteet. Vuosien vuokralla asumisen (asun kyllä edelleenkin vuokralla) tiimoilta olen huomannut, että kun usein mihinkään asunnon pintamateriaaleihin, keittiön ja kylpyhuoneen kiintokalusteista puhumattakaan, ei pääse vaikuttamaan, niin sitä päätyy koristelemaan kotia kaikenlaisella irtotavaralla ja kalusteilla. Kyse on kuin teatterinlavasteista. Sitä haluaa esittää omaa makuaan, arvomaailmaansa ja mieltymyksiään mahdollisimman paljon peittääkseen asunnon puitteet. Oman kokemukseni mukaan, tämä johtaa paljoon turhaan tavaraan, sillä peruskalusteiden lisäksi tähän lavastukseen ja kokoelmaan ”minänheijasteita” kuluu mahdollisimman paljon funktionaalittomia sisustusesineistöä. Omalla kohdallani ne ovat olleet (sisustus)taulut (peittämään rumia tapetteja), mattoja (peittämään sitä kulunutta eteisen muovimattoa), koristevalaisimia (hämäämään tilantuntua iltaisin) ja kaikenlaisien kuosien valitsemista kaikkiin mahdollisiin tekstiileihin vetämään huomiota pois jostain asunnon vähemmän viehättävästä piirteestä. Ja tarve on jatkunut siten, että kaiken kodin tarpeiston valintaa on ohjannut pitkälti ulkonäkö toiminnallisuuden kustannuksella. Tämä on kärjistettyä ja vahvasti henkilökohtainen kokemukseni, mutta olen mielestäni havainnut samansuuntaista kuvaa nykyisin sisustuslehtiä vilkuilemalla.
    Omalla kohdallani olen tullut seuraavaan päätelmään: mitä miellyttävämpi asunto on arkkitehtonisesti, sitä vähemmän sitä haluan sisustaa. Sisustamisella tässä kohtaa tarkoitan sisustuslehtien ja -ohjelmien mielestäni usein tarjoamaa kuvaa siitä, kuinka kaunis ja viihtyisä koti on tavaroilla kuorrutettu. Tila ja sen näkymät itsessään ovat niin miellyttävät, että viihtymiseen riittävät ne tarpeellisimmat ja tärkeimmät kalusteet ja esineet, jota elämiseen kukin tarvitsee. Tilaa ei halua kätkeä.
    Viitaten myös aiempiin kirjoituksiisi asuinneliöiden tarpeellisesta määrästä: Olemme asuneet puolisoni kanssa 43, 50 ja 56 neliön kaksioissa ja nyt myöhemmin lapsemme kanssa 57neliön kaksiossa. Ainaisen ahdistuksen ”täällä ei ole tarpeeksi tilaa” jälkeen oli henkisesti erittäin keveyttävää (tämä ei taida olla edes sana) tajuta, että 57 on ihan riittävästi neliöitä 3 henkilölle, jos vain tilat on sijoitettu keskenään toimivasti ja tavaroita olisi vain se tarpeellinen. Olemme tietoisesti valinneet ”pienen” asunnon, jotta asumiskulut pysyvät kohtuullisina suhteutettuna asunnon sijaintiin. Tällöin elämäämme ja valintojamme ei ainakaan asumismuodon takia ohjaa rahanansaitseminen.
    Voisin jatkaa näistä aiheista ”paasaamista” pitkäänkin, mutta tämä riittänee tältä erää. Kiitos vielä sinulle inspiroivista ja ajatuksia herättävistä kirjoituksista.

    • Pienenä lisäyksenä vielä: toki edelleen ns. sisustan eli valitsen minua miellyttäviä esineitä ja kalusteita, mutta teen sen nykyään harkitummin ja vain siksi, että tarvitsen jonkin esineen en siksi että jokin kohta kodissamme tarvitsisi ”koristetta”. Tavaroiden valintaa ohjaa ensin funktionaalisuus ja sitten vasta esteettisyys.

    • Kiitos pitkästä ja pohtivasta kommentistasi! Milloinkaan ei ole myöhäistä kommentoida, ei haittaa vaikka tekstin julkaisemisesta aikaa jo olisikin.

      Minulla on tainnut käydä hyvä onni vuokra-asuntojen kanssa aikoinaan. Tai sitten olen asunut alueilla, joilla ei ole ollut pulaa asunnoista, koska minulla on aina ollut valinnanvaraa – paitsi Helsingissä. Piipahdin siellä aikoinaan kaksi vuotta, ja silloin oli hyväksyttävä asunto, joka minulle osoitettiin. Olen asunut vuokralla pääosin kauniissa asunnoissa, tuo Helsingin asunto oli vähiten mukava osittain tummanruskeine muovimattoineen. Kaikissa asunnoissa, joissa olen ollut vuokralla, on ollut vaaleat, ”huomaamattomat” seinät, joko maalattu tai tapetoitu. Lattiat ovat monesti olleet parkettia tai riittävän neutraalit. Itselleni ei ole siis tuttua sisustaminen asunnon ikävien puitteiden peittämiseksi. Oikeastaan aloimme sisustaa vasta muutettuamme omaan asuntoon. Silloinkin sisustaminen on ollut lähinnä pintamateriaalien kunnostamista, ei sisustamista tavaroilla. Minua häiritsevät suuresti juuri ne ei-funktionaaliset sisustusesineet, joten luulen etten olisi niitä paljoa hankkinut ikävämpäänkään asuntoon. Aikoinaan nuorena en myöskään kovasti välittänyt tuollaisista asioista, ”oma tupa ja oma lupa” olivat tärkeimmät asiat.

      Luulen kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitat. Itsekin kaipaan kauneutta ympärilleni, mutta sisustaminen ”esitelläkseni arvomaailmaani, makuani tai mieltymyksiäni” on minulle vierasta. Ehkä osittain siksi, että en juurikaan vietä sosiaalista elämää kotonani, vaan olen paljon yksin tai kaksin kumppanini kanssa. Ei ole siis tarvetta lavastamiseen toisten silmiä varten. Onhan se niin, että kun asunto on arkkitehtuuriltaan kaunis ja näkymät ikkunasta ovat kauniit, niin asunnossa on helpompi viihtyä vähemmälläkin sisustamisella. Pohjapiirustus ja tilanjako vaikuttaa paljon viihtyvyyteen. Lämmöllä muistelen monia entisiä asuntojani, joissa neliöt olivat juuri siellä, minne niitä kaipasinkin. On myös ollut joitakin asuntoja, joiden kohdalla olen miettinyt, että jos tiettyä seinää saisi siirretyksi edes 30 senttiä niin asuminen olisi aivan erilaista. Valitettavasti tilaratkaisut eivät aina mene ihan omien toiveiden mukaan.

      Se, millainen määrä neliöitä riittää asumiseen, riippuu vahvasti tilanjaosta. Asuimme aikoinaan vuokralla 66 neliön kolmiossa, jossa tilanjako oli aivan nappiin. Jokainen huone oli juuri sopivan kokoinen, ja asunto oli kodikas heti ovesta tullessa. Nykyisessä 54 neliön kaksiossa olohuone on turhankin suuri, ja makuuhuone voisi olla ihan pikkuisen suurempi. Eteinen on myös turhan ahdas, samoin kylpyhuone. Keittiö voisi olla myös pikkuisen suurempi, jotta ruokapöytä sopisi sinne paremmin. Kaikki kuitenkin toimii, vaikkei niin täydellistä olekaan. Muut asiat korvaavat puutteet, kuten kauniit ikkunanäkymät ja arkkitehtuuri, paksut seinät ja ovet, sijainti ja edulliset asumiskulut. Viime aikoina olen kaivannut, että asuntomme olisi hiukan pienempi. Myytäviä asuntoja katsellessani olen monta kertaa nähnyt selvästi tätä pienempiä asuntoja, joiden pohjaratkaisu toimisi meillä hyvin. Yksi suloinen kaksio oli vain hieman yli 30 neliötä, mutta kuvista näki, että olisimme sopineet asumaan siinä mainiosti. On vain niin monia muitakin asioita kuin pohjapiirustus tai neliömäärä, jotka ratkaisevat missä kannattaa asua.

      Kiitos kun pohdit asiaa noin yksityiskohtaisesti! Kiinnostavaa luettavaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s