Yllättävää vauhtia tavaroiden vähentämiseen

Kesäreissun matkalaukkuelämän jälkeen olen katsonut omistamiani tavaroita uusin silmin. Olen yllättynyt miten nopeasti käsitys tavaroiden tarpeellisuudesta, ja tunneside tavaroita kohtaan, voi muuttua.

Kokemus siitä, miten ennen niin kovin tarpeellisiksi nähdyt tavarat eivät merkitsekään enää juuri mitään, on tullut tutuksi tavaroita vähentäessä. Yllättävää tällä kertaa onkin se, että minulla ei enää ole kovinkaan paljon tavaroita joista luopua.

Kun suuresta määrästä tavaroita lähtee vähentämään, on helppoa ymmärtää, että kaikki ei todellakaan ole tarpeellista. Ajattelin, että olen jo lähellä vaihetta, jossa totean todella tarvitsevani kaiken mitä omistan. Ei pidä paikkaansa. Löysin kesäreissun aikana niin paljon onnea aivan kaikesta muusta kuin tavaroista, että tunteeni omistamiani esineitä kohtaan haalenivat pikavauhtia. Hämmästellen mietin, että tätä menoa voin ehkä vielä joskus kantaa henkilökohtaiset tavarani mukanani. Sitä en ole edes tavoitellut.

On vapauttavaa huomata, että kiintymys tavaroihin voi vähentyä näin paljon ja näin nopeasti. En silti usko päässeeni kokonaan luopumisen tuskasta, mutta tiedän että se on vain jäänne menneestä, ja menee ohi. Mistään luopumista en ole joutunut katumaan, enkä usko olevani niin arvostelukyvytön, että luopuisin jostakin jota kaipaisin kovasti myöhemmin.

Muistan hyvin ajan, jolloin halusin ostaa tavaroita tuntiessani jonkinlaisia tyhjyyden hetkiä elämässä. Tai ollessani surullinen. Tai kun minulla olisi ollut elämässäni asioita ratkaistavaksi, mutta en uskaltanut niitä miettiä. Enää en halua ostaa mitään. Se ei ole ratkaisu eikä auta ongelmiin. Elän mieluummin hetkien läpi ja yritän ottaa selvää miten voisin itseäni paremmin auttaa.

Mikä tekee minut onnelliseksi? Siihen ajatukseen törmäilen tällä hetkellä päivittäin. Tuntuu siltä, että vastaus on ollut lähelläni aina, ja nyt vasta alan nähdä että kas, tuossahan on aina ollut tuollainen langanpää, mihinköhän se johtaa. Hassua löytää jotakin, mikä ei ole tavallaan koskaan hukassa ollutkaan. Sitä on mitään näkemättä etsinyt onnea vaivalloisten reittien takaa, kun olisi tarvinnut vain istahtaa hetkeksi alas.

2 kommenttia artikkelissa “Yllättävää vauhtia tavaroiden vähentämiseen

  1. Tykkään ajatuksistasi ! Kovin samanlaista kuin minun tapani elää ja ajatella…Jokunen vuosi sitten ”heräsin” siihen ettei tavara tuo onnea eikä mieletön rojumäärä ympärillä istuessa olo ole ollenkaan hyvä,päinvastoin! Vaatteitakaan en enää haali kaappeihin vaan teen ja ostan vaan tuiki tarpeellisen…En ole juurikaan löytänyt samoin ajattelevia/tuntevia…

    • Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että ajatuksemme kohtaavat! Kirjoitit, ettet ole juurikaan löytänyt samoin ajattelevia. Itse en ole edes selvittänyt mitä lähipiirin ihmiset tai tuttavat ajattelevat. Minulla on onni törmätä teihin samoin ajatteleviin tämän blogin kautta, ja netissä muutenkin. Pääasia että itse tietää mitä ajattelee ja elää itselleen sopivaa elämää.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s