Yksi laite vähemmän – tulostimen loppu

Tulostin taannoin olennaisimpia sivuja kameran käyttöohjeista. Olin urakassa jo aika pitkällä, kun tulostin päätti sanoa sopimuksensa irti. Noin vain, kesken sivun tulostamisen. Kehtasi vielä valittaa, ettei saa yhteyttä tietokoneeseen, ja sen jälkeen sammui suostumatta enää aukeamaan.

Pikaisen pohdinnan jälkeen päätimme kumppanini kanssa antaa laitteen kierrätystoimintaa harjoittavalle taholle. He korjaavat laitteen jos se on mahdollista, ja myyvät sitten pois. Jos laitetta ei saa korjatuksi, se tulee kierrätetyksi asianmukaisesti.

Oikeastaan laite oli niin sanottu monitoimilaite. Skannasin sillä aiemmin suuren määrän kaikenlaisia asiapapereita ja valokuvia. Pyrin välttämään tulostamista, sillä kaikenlaista paperia pyörii taloudessamme ihan riittämiin muutenkin. Siitä huolimatta muste tuntui olevan vähissä tämän tästä. Ja sen hinta ei todellakaan lämmittänyt mieltä.

Elämää ja tulostamista miettiessä tuli mieleen, että minulla on ollut tulostin niin kauan kuin tietokonekin. Kenties parisenkymmentä vuotta jo. Voisinko tulla toimeen kokonaan ilman mahdollisuutta tulostaa tai skannata papereita kotonani? Kyseinen laite ehti olla meillä vuosia ennen kuin skannasin sillä yhtään mitään. Tulostaminen oli vähäistä.

Päätimme yksissä tuumin olla ostamatta enää uutta vastaavaa laitetta hajonneen tilalle.

Onhan noita mahdollisuuksia tulostaa tai ottaa kopioita, vaikka läheisessä kirjastossa. Asioita voi nykyään hoitaa myös ilman paperin siirtämistä paikasta toiseen, sähköpostin liitetiedostot ajavat usein saman asian. Minulla oli tapana ottaa takuukuiteista joko kopio tai skannata ne koneelle, sillä kuitit eivät useinkaan ole lukukelpoisia edes takuuajan loppuun asti. Tästä eteenpäin voin pyytää kuitista valokopion jo kaupassa (kuten minulla joskus oli tapana tehdäkin) tai ottaa kuitista valokuvan.

Kopioita ottamalla tai tulostamalla olen jo vuosia vältellyt käsin kirjoittamista. Esimerkiksi ruokaohjeet olen kirjoittanut koneelle ja tulostanut kansioon. Tästä eteenpäin saan tehdä jälleen käsialaharjoituksia. Se ei ole ollenkaan haitaksi. Tavoitteena olisi joskus vielä kyetä kirjoittamaan pitkät pätkät tekstiä käsin – ja saada kirjoittamastaan vielä selvääkin. Olen harmissani, että vuosien kuluessa käsin kirjoittamisen taitoni on päässyt todella heikkoon kuntoon.

Jotenkin on mukavan kevyt olo. Ei enää musteiden ja tulostinpaperin ostamista. Ei enää harvoin käytettävän sähkölaitteen ja paperipinkan säilyttämistä. Sen sijaan kaapissa tyhjä hylly jonkin useammin käytettävän, todella tarpeellisen tavaran säilyttämiseksi.

6 kommenttia artikkelissa “Yksi laite vähemmän – tulostimen loppu

  1. Minulla ei tällä hetkellä ole tulostinta käytössä, koska asun väliaiksessa asunnossa, ja suurin osa tavaroistani on varastoituna odottamassa muuttoa, joka on lykkääntynyt. Ja kaipaan sitä kovasti. Tarvitsisin skannausta tai tulostusta lähes joka päivä – koska teen osan töistä kotoa käsin, nykyinen työtilani sijaitsisi väistötiloissa ja todella hankalan matkan takana. Aina saa miettiä, mistä sen tulosteen saa. Nytkin. Työhönkin liittyvä matkustaminen on käynyt hankalaksi ilman tulostinta. Paperiton toimisto ei ole täysin totta. Mutta tämähän riippuu siitä, millaista elämää elää.

    Edelliseen postaukseen kommentoisin, että huimia tallennemäääriä, itsellä ei ole koskaan ollut kuin muutamia kymmeniä (0-40) tallenteita kutakin formaattia, joten eipä niistä oikein ole poistamistakaan, etenkin kun suuri osa on sellaisia, että ei niitä netin palveluista löydä. Silti panen ystäville kiertoon levyn tai elokuvan aina silloin tällöin, musiikista en ole koskaan niin paljon välittänyt, että kuuntelisin sitä useinkaan, ehkä kerran kuukaudessa, mutta elokuvat, äänikirjat ja (vanhat) kuunnelmat ovat kotikirjastossani – samoin tietysti kirjat, niistä iso osa sellaisia, ettei niitä suomalaisista kirjastoista löydä, ja kun minulla on tapana palata niihin kirjoihin, joista pidän, niin kaukolaina tulee kalliiksi.

    • Paperiton toimisto tuntuu kyllä utopialta, jopa ihan kotioloissa sovellettuna. Väkisinkin sitä paperia jostain lykkää, ja paperista ja kynästä en edes suostuisi luopumaan. Sinun työtäsi selvästi hankaloittaa tulostimen tai monitoimilaitteen puute. Kuulostaa hankalalta jatkuvasti miettiä mistä tulosteensa saisi.

      Niin, minulla noita erilaisia tallenteita on ollut aika reilusti. Tai aika suhteellistahan se on, jollakin on vähemmän ja toisilla enemmän. Minulla on suoraan hyvinvoinnista pois jos en kuuntele musiikkia ja kirjoita päivittäin. Onneksi musiikkia on saatavilla nykyään niin monella tavalla, ettei enää tarvitse omistaa suuria fyysisiä kokoelmia. Kuunnelmat ja äänikirjat ovatkin tosiaan hankalammin netistä löydettäviä, samoin jotkin elokuvat.

  2. Ymmärrän! Nyt on välillä tuntunut, että olis vaan helpompaa kun talo palais ja/tai kävis varkaita. Mutta kyllä ne muutamat arvokkaat harratus- ja työvälineet ja tunnearvolliset tavarat (valokuvat) harmittais. Tulostin ei…

    • Tiedän tuon tunteen. Välillä tämän tavaranvähennysprosessin mittaan on tullut mietittyä, että jos pitäisi aloittaa nollasta niin mitä kaikkea omistamistaan tavaroista ostaisi uudelleen. Kaikkea ei tulisi hankittua toista kertaa. Pienempi asuntokin riittäisi ainakin jos se vain minusta olisi kiinni.

      • Olen itsekin joskus ajatuksen tasolla haaveillut puhtaalta pöydältä aloittamisesta. Tästä ajatuksesta tulee mieleen taannoin elokuvateattereissa pyörinyt dokumenttielokuva, Tavarataivas. Oletkohan nähnyt sen? Siinä siis parikymppinen helsinkiläinen mies vei kaikki tavaransa varastoon ja haki niitä takaisin yhden päivässä nähdäkseen, mikä on oikeasti tarpeellista. Sympaattinen elokuva, ja ajatuksia herättävä myös.

        • Olen nähnyt tuon elokuvan. Odotin siltä enemmän, olisin kaivannut kuulla enemmän millaisia ajatuksia tuo aika miehessä herätti. Kaikenlainen pohdinta jäi elokuvasta oikeastaan puuttumaan. Ehkä ajattelisin toisin, jos en olisi löytänyt minimalismin mahdollisuutta jo ennen tuon elokuvan katsomista. Enemmän tuo minulle oli viihdettä ja romanttinen komedia kuin dokumentti. Ikävä kyllä.

          Mutta itse ajatus siitä, että ottaisi varastosta käyttöön yhden tavaran kerrallaan sitä mukaa kun niitä tarvitsee, on kiinnostava. Saman idean mukaan tavaroitaan vähensi myös jompikumpi the Minimalists-blogin kirjoittajista. Ensin kaikki laatikoihin tai muuten peitetyksi yhteen isohkon asunnon huoneeseen. Muu asunto tyhjänä. Paketista yksi kerrallaan pois tarvittavat tavarat. Voin uskoa, että tuollainen kokeilu avartaa. Siinä huomannee melko nopeasti miten vähän omistamastaan todella tarvitsee.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s