Pala kerrallaan kohti parempaa, yksinkertaista ruokavaliota – osa II

Ruoka oli joskus yksinkertainen asia, syötiin mitä oli saatavilla. Nykyään ruokaa voi miettiä monelta kannalta, ja se tekeekin ravinnosta mutkikasta. Ruokavalinnoista on tullut kannanottoja.

Välillä tuntuu, että pää hajoaa, kun pitäisi ottaa huomioon ruoan terveellisyys ja ravitsevuus, sen sisältämät myrkyt ja torjunta-aineet, ruoan tuotantoon liittyvät eettiset ja ekologiset tekijät, sekä eläinten oikeudet, elinolosuhteet ja ravinto. Ja koska rahaa ei ole rajattomasti, on välillä mietittävä sitäkin mitä kaikki maksaa.

Kaiken lisäksi ajatukset ”oikeasta” tavasta syödä eivät välttämättä miellytäkään omaa kehoa. Ravitsemus tuntuu yhdeltä suurelta kaaokselta, jonka kanssa on vain päästävä jonkinlaiseen kompromissiin.

Hetkellisestä tasapainosta takaisin nollapisteeseen

Hiilihydraattitietoinen ruokavalio oli minulle ehdottomasti hyväksi. Tuli kuitenkin päivä, kun lihansyönti alkoi tökkiä. Ei vaan maistunut, monestakin syystä. Olin alkanut jälleen pohtia kaikkia tekstin alussa mainittuja asioita. Se ei mitenkään helpottanut ruokavalintojen tekemistä. Olin aivan pihalla mitä sitä oikein pitäisi ihmisen syödä.

Tuntui kuin olisin tipahtanut nollapisteeseen. Olin kuitenkin oppinut kaikkien kokeilujen myötä uusia asioita, ja ruokavalioni oli vuosien kuluessa muuttunut aina vain parempaan suuntaan. Sokerihuuruinen ”ruokavalioni” sisälsi jo sentään ruokaa. Sokeri oli vaihtunut aitoihin makuihin. Olin päässyt irti ruisleipäaddiktiostani. Kelpuutin vain laadukkaimmat einekset, silloin harvoin kun niihin turvauduin. En ostanut kaupasta lisä- ja täyteaineita. Tein enemmän ruokaa itse, aidoista ja ravinteikkaista raaka-aineista.  Kun halusin herkutella, herkkujen määrä oli murto-osa siitä mitä aikoinaan söin kerralla.

Söin enemmän kasviksia ja hedelmiä kuin koskaan. Ollessani lapsi siitepölyallergikolle annettiin pitkä lista ruoka-aineista joita tulisi välttää ns. ristiallergian vuoksi. (Onneksi allergian hoito on sittemmin muuttunut!) Koska olin allerginen lepälle, koivulle, heinille ja pujolle, minulle ei jäänyt käytännössä mitään muita hedelmiä syötäväksi kuin sitrushedelmät.

Aikuisena aloin kyseenalaistaa minulle annettuja rajoituksia. Maistelin kaikenlaisia hedelmiä, ja alun hyvin lievien oireiden jälkeen huomasin, etten ole allerginen kuin banaanille! Ja sekin sopii kypsennettynä, ja jopa tuoreena jogurttiin sekoitettuna. (Kaikkia mahdollisia hedelmiä en toki ole maistanutkaan, joten en voi tietää.) Opin syömään kaikenlaisia ihania hedelmiä joista olin jäänyt paitsi vuosikaudet. Niistä tuli herkkujani entisten sokeriherkkujen tilalle.

Olin ollut ruokavaliokokeiluissani varsin ehdoton satunnaisia repsahduksia lukuun ottamatta. Ehdottomuudesta oli hyötynsä, mutta myös haittansa, varsinkin kun en vieläkään pitänyt ruoanlaitosta. Jotakin oli kuitenkin syötävä, ja jos itse ei jaksa laittaa ruokaa, törmää omiin ehdottomuuksiinsa melko nopeasti.

Toisenlaista ehdottomuutta ja koko pakka sekaisin

Kuten useimmiten käsittääkseni on tapana, söimme kumppanini kanssa samaa ruokaa silloin kun teimme ruoan itse. Eri kokeilujen myötä kuitenkin selvisi, että söisimme mieluiten aivan erilaista ruokaa. Minä kaipaan paljon kasviksia, väriä ja keveyttä. En kaipaa lihaa, mutta kalasta pidän paljon. Kumppanini valitsee lähes poikkeuksetta lihaa eikä ole kasvisten kanssa samalla tavoin kaikkiruokainen kuin minä. Ruoanlaitto on hankalaa, kun kumpikin joutuu tekemään jatkuvasti kompromisseja. Lisäksi ruokavalinnat kapeutuvat nirsomman syöjän mukaan.

Pakka meni lopullisesti sekaisin muutamia kuukausia sitten, kun kumppanini meni lopulta lääkäriin vatsavaivojensa vuoksi. Hän ei liiemmin valita, joten minulta kesti kauan ymmärtää, että hänen vatsansa sietää ruokaa varsin rajoitetusti. Hän ei itsekään tiennyt mitkä ruoka-aineet aiheuttivat ongelmia. Joka tapauksessa ongelmia oli jatkuvasti.

Syy jatkuville ongelmille selvisi ja kumppanini sai pinkan papereita FODMAP-ruokavaliosta. Katsoessamme papereita tuntui kuin matto olisi vedetty alta. Saisimme unohtaa lähestulkoon joka ainoan ruoan, jota olimme tottuneet tekemään. Raaka-aineet oli ainakin mietittävä uusiksi. Onneksi olimme huomanneet jo aiemmin, että gluteeniviljat eivät meille kummallekaan sovi. Sitä muutosta ei sentään enää tarvinnut tehdä.

Kumppanini ruokavalio rajoittui entisestä huomattavasti. Jos söisimme samaa ruokaa kuten ennen, minunkin ruokavalioni kutistuisi. Kaiken lisäksi ruoastamme jäisi pois kaikki ne raaka-aineet, joista pidin eniten. Se olisi järjetöntä. Niinpä päätimme, että jatkossa kumpikin vastaa omista syömisistään. Olen kova huolehtimaan, ja minua helpotti suuresti, että ruoanlaiton aiheuttama stressi vähenisi. Minun ei enää tarvitsisi miettiä ruokia, jotka olisivat molemmille riittävän maistuvia vaan voisin vastata vain omista syömisistäni.

Yksinkertainen ruokavalioni tänään

Aiemmin otin stressiä ruokavalion monipuolisuudesta. Monta kertaa olen tehnyt ruokalistat useammalle viikolle, suunnitellut yhä uudelleen ja uudelleen. Se vaan ei ole auttanut minua ollenkaan, sillä en vaan opi pitämään jatkuvasta ruoanlaitosta. Kausittain se on onnistunut mainiosti, välillä ei mitenkään.

Jonakin päivänä sitten lopulta tajusin, että minun on järjestettävä ruoka-asiani omista lähtökohdistani käsin. Tunnustettava faktat ja elettävä niiden mukaan miten parhaiten kykenen. Elämässä on hankaluuksia muutenkin, ruoasta ei tarvitse tehdä yhtä lisää. Minä en halua olla gourmet-kokki. En kaipaa mutkikkaita tai työläitä ruoka-ohjeita, jatkuvasti vaihtuvia makumaailmoja, tai monipuolisuutta jatkuvan vaihtelun ja eksotiikan merkityksessä. Kun en kerran pidä ruoanlaitosta niin miksi tekisin siitä vieläkin vaikeampaa? Haluan silti syödä mahdollisimman hyvin.

Olen luopunut täydellisestä ehdottomuudesta. Sillä oli aikansa ja paikkansa, ja se oli ehdottomasti avuksi ruokavaliotani paremmaksi muuttaessa. Pyrin yhä tekemään ruokani itse, mutta minulla on usein pakastimessa mahdollisimman laadukkaita valmisruokia sellaisia päiviä varten kun ruoanlaitosta vaan ei tule mitään. En enää suostu tekemään ruokaa väkisin, minusta mikä tahansa muu on parempi vaihtoehto. Olen antanut itselleni mahdollisuuden syödä useammin ulkona. Tärkeintä on, että saan ravinteita jostakin.

Ruoanlaitto on helpompaa kuin ennen kun ei tarvitse vastata kahden ihmisen syömisistä. Valmistetut ruoka-annokset riittävät tuplasti kauemmin. Pyrin syömään eri raaka-aineita monipuolisesti, mutta teen yksinkertaisia ruokia. Höyrytetyt kasvikset, lisänä milloin mitäkin proteiinia toimivat mainiosti. Mausteita ja kasviksia vaihtamalla saa vaihtelua makumaailmaan. Ennen pyrin tekemään mahdollisimman monia eri ruokia, nykyään syön mielelläni samaa ruokaa useinkin.

Mitä olen oppinut tästä kaikesta? Huolehtimaan itsestäni paremmin. Aikoinaan syöminen oli minulle vain nälän sammuttamista, nykyään haluan antaa itselleni myös ravinteita. Olen oppinut nauttimaan ruoasta aivan eri tavalla kuin ennen. En jaksa enää ottaa aiheesta kovin suurta stressiä. Tiedän mitkä ruoka-aineet saavat minut voimaan hyvin joten käytän niitä, ja jätän pois huonoa oloa aiheuttavat.

Valintojeni eettisyyden ja ekologisuuden olen mielessäni punninnut nyt jo niin monesti, että voin olla tyytyväinen ja syödä hyvällä omatunnolla. Olen onnellinen, että löysin lopulta itselleni sopivan tavan saada ruoka-asiani toimimaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s