Tiedonjano ja infoähky

Olen tiedonjanoinen. Minua kiinnostavat monenlaiset elämän ilmiöt. Silloin kun vielä katsoin televisiota, ajastin viikoittain digiboksille lukuisia dokumentteja ja asiaohjelmia. Enää en seuraa mitä televisiosta tulee, sillä en halua jumahtaa tietokoneen äärelle ikuisiksi ajoiksi katsomaan kaikkea mahdollista kiinnostavaa.

Kotona tiedonjanoni näkyy kirjastosta lainattuina kirjapinoina. Välillä nollaan tilannetta käymällä kirjastossa vain palauttamassa kirjoja, enkä katso ollenkaan mitä kiinnostavaa muut olisivat palauttaneet. Kuitenkin jotakin kiinnostavaa tarttuisi mukaan. Joskus palautan kirjoja kirjastoon lukemattomina, kun en ehdikään lukea niitä ajallaan. Enkä näe järkeväksi uusia lainoja yhä uudelleen, kunnes puolen vuoden raja tulee täyteen, ja kirja on palautettava kirjastoon, tai ainakin näytettävä, että se vielä on olemassa. Joskus niinkin on käynyt.

Eniten tiedonjanoni näkyy netin käytössä. Lukiessani uutisia kiinnostavista aiheista, juttujen perässä on usein monta linkkiä aihetta sivuaviin juttuihin. Pyrin lukemaan kiinnostavat jutut saman tien, etten jättäisi itselleni kovin pitkää jonoa juttuja luettavaksi toisella kertaa. Aina se ei kuitenkaan onnistu, vaan laitan sivuja muistiin selaimeni kirjanmerkkeihin. Koska uutta ja kiinnostavaa tietoa tulee vastaan kaiken aikaa, kirjanmerkeissä on jatkuvasti liikaa luettavaa.

Olen järjestänyt kirjanmerkkini mahdollisimman selkeästi eri otsikoiden alle. Otsikon ’inspiraatio’ tein kootakseni sen alle kaikenlaisia kiinnostavia tekstejä, jotka lukisin pois mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen järjestäisin eri otsikoiden alle vain ehdottoman tarpeellisiksi kokemani tekstit. Turha kai sanoakaan, että juuri tämän otsikon alle kertyy kaikkein eniten luettavaa. Tietoa kertyy aivan liian nopeasti, ja järjestelemättömien – mutta inspiroivien – linkkien jono venyy venymistään.

Tilanne kirjanmerkkien suhteen oli jotakuinkin hallinnassa, kunnes aloin kirjoittaa blogia. Sen jälkeen homma levisi käsiin aivan täysin. Törmään kaiken aikaa kiinnostaviin asioihin, joita jätän hautumaan mieleeni. Niistä saattaa ajan kuluessa kehkeytyä jotakin, josta kirjoitan blogitekstin.

Olin järjestämässä kirjanmerkkejä ja poistamassa sellaisia, jotka eivät enää tunnu niin tärkeiltä kuin silloin, kun ne muistiin tallensin. Valitettavan suuri määrä lukuisista muistiin laitetuista teksteistä tuntui edelleen välttämättömiltä lukea ajatuksella joskus. Aloin tuntea itseni levottomaksi, kun järjestäminen tuntui loputtomalta hommalta. (Muistan hyvin, miten tavaran kanssa oli joskus vastaavia ongelmia.) Niinpä vaihdoin lennossa sijaistoimintoon ja aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Välillä tuntuu, että sijaistoiminnot saavat minut tekemään enemmän asioita valmiiksi, kuin itse tarkoitus ryhtyä tekemään jotakin…

Minulla on tällä hetkellä kirjanmerkeissä noin 30 blogia. Osaa seuraan säännöllisesti, osaa silloin tällöin. Osa odottaa sitä, että kahlaan niitä läpi jonkin verran, tietääkseni aionko lukea blogia jatkossa. Englanninkielinen maailma on täynnä blogeja minimalismista ja elämän yksinkertaistamisesta, ja vaatii perehtymistä selvittää, mitä haluan todella seurata. Välillä laitan muistiin uusia blogeja (kaikenlaisista aiheista), jotka sitten poistan lähes yhtä nopeasti. Kaikkea vaan ei pysty seuraamaan, vaikka blogi olisi kiinnostavakin. Johonkin on pakko vetää raja. Sen rajan vetäminen vaan ei ole mitenkään helppoa.

Mietin nykyään tarkoin mitä mediasta seuraan. Ensimmäisenä karsin pois kaiken, mikä ei tuota minulle mitään positiivista lisäarvoa. En halua kuulla kaikista maailman kärsimyksistä ja sodista. Tiedän ilmankin, että kärsimystä maailmaan mahtuu ja paljon. Valitettavasti en pysty muistamaan elämäni ajalta yhtäkään ajanjaksoa, ettei jossain päin maailmaa olisi ollut sotaa. Se, että minä lukisin ja kärsisin myös, ei auta ketään.

En varsinaisesti seuraa uutisia, mutta kuulen niitä välillä radiosta. Satunnaisia uutisia käyn lukemassa välillä netistä. Valitsen tarkoin mistä luen. (Helsingin Sanomien tapa toimia, ”saat lukea viisi maksutonta artikkelia viikossa”, on loistava rajaamaan itselle ei niin välttämättömien uutisten lukemista.) Ääliömäiset lööpit ja tyhjänpäiväiset juorut ovat turhaa ajanhukkaa, kun on niin paljon oikeasti kiinnostavia asioita joihin voi perehtyä ja rajallista kapasiteettiaan käyttää.

Tiedonjano on mukavaa, mutta liika on liikaa siinäkin. Kiinnostukseni monenlaisiin asioihin on aina varmistanut sen, että minulla riittää tekemistä. Olen kiitollinen tiedonjanostani, mutta minun on opittava vetämään rajoja myös sen suhteen. Elämä vaan on helpompaa, kun ei rönsyile jatkuvasti joka suuntaan, vaan valitsee mikä on itselle kaikkein olennaisinta. Valitettavasti tiedon kohdalla vain siihen olennaiseen keskittyminenkin voi nykyisin saatavilla olevilla tietomäärillä johtaa mahdottomaan tilanteeseen.

P.S. Sattumalta törmäsin Yle Areenassa Maria Petterssonin aihetta käsittelevään radio-ohjelmaan (kesto noin 56 minuuttia) otsikolla Tietotulva sekoittaa pään. Kannattaa kuunnella jos aihe kiinnostaa!

4 kommenttia artikkelissa “Tiedonjano ja infoähky

  1. Todella tuttuja ajatuksia monessa kohtaa! Mulla ei pursuile kirjanmerkit lukemattomista teksteistä, mutta mulla on tapana tallentaa kiinnostavat jutut blogia tai muuta varten kunhan olen jo lukenut ne. Luonnosten kanssa alkoi myös olla ongelmia. Kun oli monta aloittua tekstiä, ei osannut keskittuä yhteenkään kunnolla. Niinpä en säilyttele blogissani luonnoksia. Muiden blogien lukemista on helpottanut bloggeriin liittyminen, uudet kirjoitukset listautuu sinne eikä tarvitse käydä erikseen kurkkimassa ja etsimässä, onko uutta. Olen yrittänyt asentaa kännykkään Feedlyä, jolla voi lukea, mutta ei vielä onnistunut, kun puhelimen muisti on niin täysi.

    Sijaistoiminnot… Eikai se mitään haittaa, että aikaansaaminen tapahtuu vähän kiertoreittejä.🙂

    • Kiitos kommentistasi! Minulla oli aikoinaan ihan sama juttu luonnosten kanssa, tosin ne eivät ole minulla blogissa. Kirjoitan ensin hyvin yksinkertaisella tekstinkäsittelyohjelmalla ja laitan blogiin vasta valmiin tekstin. Minulla oli pahimmillaan yli kymmenen luonnosta tai melkein valmista tekstiä. Jostain syystä minun on vaikea tarttua uudelleen tekstiin, joka on tavallaan valmis, mutta jokin siinä vaan tökkii. Varsinkin jos näitä samassa tilassa olevia tekstejä on paljon. Liikaa valinnanvaraa, vaikea keskittyä, kenties? Tein sotkusta lopun purkamalla yksi kerrallaan luonnokset valmiiksi teksteiksi tai poistin ne, joista ei sellaisiksi ollut. Mikä helpotus oli aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä! Nykyään pidän vain yhtä pitkää idealistaa, johon laitan ajatukseni tekstien aiheista. Joistakin on muutaman sanan pääidea, joistakin jo jonkinlainen luonnos. Listalta poimin fiiliksen mukaan sopivia kirjoituksen aiheita. Usein niitä tulee kyllä lennostakin, mutta tuo lista on aivan loistava apuväline.

      Minulla kirjanmerkit pursuilevat sekä luettuja että lukemattomia tekstejä. Useimmat olen nopeasti vilkaissut läpi, juttu on vienyt linkin kautta seuraavaan, ja lopulta minulla on auki kymmenkunta ikkunaa tai enemmän. Näistä sitten napsin muistiin kiinnostavat sivut. Mikä idea tässä ”vilkaisen nopeasti” -ajatuksessa oikein on, jos sillä hetkellä ei ole mihinkään kiire? Miksi siirryn eteenpäin ja seuraavaan juttuun, kun edellinen on kesken? Joku vauhtisokeus kai iskee. En tiedä. Pitäisi oppia keskittymään paremmin yhteen asiaan kerrallaan. Joissakin asioissa se sujuu ihan hyvin, mutta tässä asiassa tosiaankaan ei. Oppia ikä kaikki.

      Ei sijaistoiminnoista haittaa olekaan, paitsi jos samalla kaiken aikaa käyttää energiaa sen stressaamiseen, ettei saa tehdyksi sitä mitä oikeastaan piti. Itse kyllä pidän siitä, kun asioita tulee tehdyksi vähän vahingossa, vältellessä jotain muuta hommaa. Sitä on tuollaisissa tilanteissa usein yllättävän tehokas.😀

  2. Olen myös aina lukenut paljon ja ihan pienestä pitäen katsonut dokumenttejä. Siinä vaiheessa kun tv lähti mutta netissä ei vielä ollut kauheasti ohjelmatarjontaa (ja taisi olla muutenkin ”kiire” elämässä) dokkarit jäivät lähes kokonaan katsomatta. Eräs päivä havahduin siihen ja kas, netistä löytyikin jo ihan pilvin pimein mielenkiintoista asiasisältöä ja tuntui kuin maailmaan olisi taas palannut värit harmaan ajanjakson jälkeen =). Eli tulipahan kokeiltua, mutta kyllä puhuttelevilla dokkareilla ja vastaavilla on muiden juttujen ohella vahva sija elämässäni ja niille vain täytyy tehdä aikaa.

    • Kiitos kommentistasi! Itselle tärkeille asioille todellakin kannattaa tehdä aikaa. Itse katsoin aikoinaan kaikenlaista, minkä voisi laskea dokumentiksi. Loputtomiin asiaohjelmia ja keskusteluja myös. Katsottavien määrä väheni, kun kyllästyin asiaohjelmien loputtomaan negatiivisuuteen ja ”maailman vääryyksien” paljastamiseen. Miten sellaista jaksaa loputtomiin katsoa? Minä en jaksanut. Nykyään asiaohjelmat jäävät katsomatta, vain kiinnostavista aiheista käytäviä keskusteluja katson, jos ohjelmaformaatti on aidosti keskusteleva eikä vänkäävä, joka ei johda mihinkään. Dokumentteja ilman en osaisi olla, mutta osaan jo huomattavasti aiempaa paremmin rajata millaisia dokumentteja katson. Sekin rajoittaa, että lähinnä tulee seurattua television tarjontaa Yle Areenasta.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s