Haaste: viikonlopun jälkeen 100 tavaraa vähemmän

Aion ottaa näin syksyn kunniaksi jälleen spurtin tavaran vähentämisessä. Vähän väliä silmääni osuu yksittäisiä tavaroita, joita ilman voisin aivan hyvin olla. Tavaroita, jotka ovat enemmän tai vähemmän tarpeettomia, eivätkä missään tapauksessa välttämättömiä. Edelleen hellin mielessäni ajatusta, että jonakin päivänä omistan vain välttämättömät tavarat. Tarkalleen ottaen tarkoitan, että kaipaan asua kodissa, jossa on vain välttämättömät tavarat. Siihen on vielä matkaa.

Aivan rehellisesti asiaa ajatellen, todella välttämättömiä tavaroita on hyvin vähän. Tämä on henkilökohtainen näkemykseni asiasta. Te voitte nähdä asian toisin.

Myönnän, että ajatus tuntuu haasteelliselta ja jännittävältäkin. Miksi? Elän yhdessä kumppanini kanssa, joka ei edelleenkään täysin ymmärrä miksi haluaisin elää hyvin vähien tavaroiden kanssa, eikä ainakaan näe sellaista tarpeellisena itselleen. Jännittävää asiassa on se, että olen jo tähän mennessä huomannut miten vapauden tunne lisääntyy tavaran vähentyessä. Kun samalla tavaran merkitys elämässä vähenee, alkaa nähdä aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Ei tunnu enää niin tarpeelliselta juurtua tiukasti paikoilleen, kun ei ole valtavaa tavaran määrää painolastina. Mihin suuntaan elämä vie, miten paljon elämä muuttuu prosessin edetessä? Uteliaisuus saa miettimään asioita, jotka vain aika voi lopulta näyttää. Epätietoisuus tuntuu kerrankin pikemminkin kutkuttavalta kuin pelottavalta.

Näin syksyn tullen tulee vietettyä paljon aikaa kotona. Pimeät illat ja sateen ropina ovat kuin tehdyt hyvään kirjaan uppoutumisen taustaksi. Vielä mukavampia koti-illat ovat kun ympärillä on siistiä ja viihtyisää.

Tulevia lukuhetkiä (ja kaikenlaisia koti-iltoja) ajatellen haastan itseni ja teidät lukijat vähentämään sata tavaraa tulevan viikonlopun aikana.

Itse lasken tavaran vähennetyksi, kun se ei enää ole paikallaan, vaan pussissa tai laatikossa lähdössä kohti seuraavaa kotiaan. Tai roskakorissa, jos tavaraa ei ole mahdollista enää kierrättää. Meiltä lähtevät tavarat ovat todennäköisimmin lahjoitettavia, ja tulevat viedyksi kenties kirjastoon ja SPR:n Konttiin niin pian kuin mahdollista.

Jos sata tavaraa yhden viikonlopun aikana tuntuu liialliselta, voit tulla mukaan haasteeseen laatimalla itsellesi sopivammat säännöt. Itse ajattelin ensin olla laskematta mukaan tavaroita, jotka päätyvät roskiin. Myötätunnosta kumppaniani kohtaan päädyin kuitenkin hyväksymään laskuihin myös tavarat, jotka kierrätyksen sijaan joutuvat roskikseen. Tiedän varsin tarkkaan mitä omistamme, joten veikkaan ettei roskiin päädy lopulta montaakaan tavaraa.

Kerron maanantaina miten haaste meillä sujui. Tavaraa on vähennetty niin moneen kertaan, että enää vähentäminen ei suju kovin nopeasti vaan osin kyse voi olla todella haasteesta. Olen kuitenkin viime aikoina törmännyt turhiin tavaroihin eri paikoissa kotiamme, joten tiedän mistä aloittaa. Eiköhän homma lähde hyvin käyntiin, kun pääsemme alkuun.

Otatko haasteen vastaan? Viikonloppu aikaa, maanantaina sadan tavaran verran kevyempi olo. Tsemppiä kaikille osallistujille!

53 kommenttia artikkelissa “Haaste: viikonlopun jälkeen 100 tavaraa vähemmän

  1. Loistava haaste!Liityn haasteeseen seuraavana viikonloppuna,nyt olemme reissussa tulevana viikonloppuna. Antoisaa tavaroidenkarsintaa,jään innolla odottamaan raporttia!

    • Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla että liityt haasteeseen, vaikkakin hiukan myöhemmin. Kiitos kannustuksesta! Saa nähdä miten sujuu. 🙂

  2. En ota vastaan haastetta – yksinkertaisesti siitä syystä, että on vaikeaa vähentää tiettyä lukumäärää – lähden siitä, että kaikki, mitä tästä nykyisestä vähenee, on kulutettava loppuun, ennen poisheittämistä/kierrättämistä. Enhän ole aikaisemminkaan ostanut pelkästään ostamisen ilosta tavaroita, vaan tavaroilla on ollut joku käyttötarkoitus, ja ellei tuo tarkoitus ole poistunut, on turhaa kantaa pois tavaroita, joita tarvitsee. Toki kierrätän käsityömateriaalien jämiä yhden käsityöprojektin valmistuessa viikonloppuna, sekä pari kirjaa, joita en halua luettuani ne hyllyyni, koska on todennäköistä, etten lue niitä uudelleen.
    Työhuoneella, kunhnan sen joskus sitten saan (eli saan purettua evakossa olevan toimiston tavaralaatikot), voin tietyst vielä karsia, sitten aikanaan. Se mitä voin karsia, riippuu esim. siitä, missä maassa olen tuolloin, ja mitkä ovat työpaikkani tarjoamata fasiliteetit, eli vielä sitä ei voi tehdä – ellei halua istua skannaamassa jo kertaalleen poisheitettyjä aineistoja ensi keväänä.
    Ympäristön kannalta olisi olennaista tehdä ostolakko tai -rajoitus, ei osta uutta tavaraa, jollei välttämättä tarvitse tai jos kotona on jo vastaava tavara.

    • Kiitos kommentistasi! Arvostan ajatustasi tavaroiden kuluttamisesta loppuun. Niin itsekin pyrin tekemään. Ja jos tekstistä sai sellaisen kuvan, että kannustan vähentämään tavaraa ja korvaamaan sen sitten uudella – sitä en missään nimessä tarkoita! Se on järjetöntä jokaiselta mahdolliselta kannalta.

      Meillä ylimääräistä tavaraa on silti, vaikka koko blogin olemassa olon aikana (reiluun vuoteen) en ole ostanut mitään harkitsemattomasti enkä ilman todellista tarvetta. (Sama pätee kumppaniini.) En ole koskaan ollut mikään himoshoppailija. Välillä aikojen saatossa olen ostanut tavaroita piristääkseni itseäni tai palkitakseni, kuten niin moni muukin. Siitä huolimatta tavaraa on kertynyt enemmän, kuin mitä koen välttämättömäksi. Se mikä on kenellekin tarpeellista, on kovin suhteellista. Kumppanini mielestä meillä ei ole ollut mitään ylimääräistä käytännössä varmaan pariin vuoteen…

      Jotkin tavarat eivät myöskään kulu käytännössä koskaan – varsinkaan kun niitä ei käytä. Esimerkiksi maljakot, joita kaappiin on jostain kumman syystä aikojen saatossa kertynyt – niitä on pahimmillaan ollut jotakuinkin 15 kappaletta! Meiltä ei talosta ulos lähde tavaraa, joka korvataan uudella, ellei tavarassa ole selkeää vikaa jonka vuoksi se ei itselle sovi. Esim. sopimattomiksi osoittautuneet kengät – niitä on ollut aivan liikaa. Samoin patjat tuli vaihdettua ennen kuin niiden käyttöikä päättyi, koska niistä tuli sai itsensä kipeäksi. Jotkin vaatteet on ostaessa kuvitellut hyviksi itselle, mutta jostakin syystä niitä vaan ei tule pidettyä. Silloin mielelläni annan ne omasta kaapistani jonkun toisen käyttöön.

      Todellakin suosittelen jokaiselle ensisijaisesti sitä, että tavaraa ostetaan vain silloin kun sitä todella tarvitsee. Olen aiemminkin jossain vaiheessa kirjoittanut, että tavarasta luopumisen tarkoitus ei ole tehdä tilaa ostaakseen uutta tilalle. Itselleni asia on vaan niin itsestään selvä, että en aina muista, että kaikki eivät ajattele kuten minä.

      • Ymmärrän hyvin. Niitä maljakoita löytyy meillä tasan 2. Toinen on Sarpanevan suunnittelema, toinen on toisen kotimaani taidetta.Pari vuotta sitten ei ollut yhtään. Piti aina sanoa vieraille, että älkää sitten tuoko leikkokukkia. Toinen, joita kertyy, on kynttilänjalat, tuikkulyhdyt ja sen sellaiset. Meillä niitä on yhdet lasiset tuikkukipot, joita voi käyttää myös munakuppeina, sain synttärilahjaksi lapsena, ja yhdet kruunukynttilänjalat, rippilahjani, ja lyhtypari ulkokäyttöön. Lisää ei tule.

        Tiedän muuten tuon tyypin, jonka mielestä mikään ei ole ylimääräistä, koska kaikkea saatetaan tarvita. Ääritapaus säästää jopa mainoskynien kuoret, kun niihin voi ehkä joskus ostaa uudet sisukset. A-P-U-A.

        • Voi kun meiltäkin löytyisi vain kaksi maljakkoa, vieläpä niin että kumpikin olisi toimiva ja käyttökelpoinen! Tuikkulyhtyjen kertymisen allekirjoitan minäkin.

          Mainoskynien kuorten säästäjä… voi ei. Kumppanini ei sentään ole mikään hamsteri, hän ei vaan käsitä miksi pitää luopua jostakin, mikä on tullut joskus hankittua. Vaikka tavaroiden hankkiminen on aiemmin johtunut esim. paljon nykyistä suuremmasta asunnosta. Tai samankaltaisia tavaroita, kuten mukeja, löytyy meiltä kahdelle ihmiselle 26. Ei aivan vastaa käsitystäni siitä, mikä on todella tarpeellista tai varsinkaan välttämätöntä. Toki mukeja käytetään juomien lisäksi esim. jogurtin ja jälkiruokien syömiseen, siihen tarkoitukseen ei sitten taloudesta muita astioita löydykään. Tällaista runsauden pulaa löytyi aikoinaan lakanoista, vieläkin jonkin verran pyyhkeistä. Kyllähän ne kuluvat joskus loppuun, mutta sitä odotellessa kaappitilalle olisi parempaakin käyttöä.

  3. Juuri tälläerää haaste voisi tehdä tiukkaa, kun eilen tuli kannettua kirppikselle neljä kassillista tavaraa (arkkeja meni reilu kolme, eli poisviety tavaramäärä pyörii juuri tuossa sadan kieppeillä). Kirppispöydälle pitäisi kuitenkin keksiä täydennystä, eli katsotaan mihin lukemiin viikonlopun aikana päästään. Koitan muistaa raporttia ainakin blogin puolelle 🙂

  4. Olen todella vakavassa minimalismin kierteessä eli menossa kohti vähentynyttä tavaramäärää. Tällä hetkellä laskin henkilökohtaisten tavaroiden määräksi noin 200. En voi kovin paljoa siis enää vähentää mutta samoissa aatoksissa olen. Ymmärrän hyvin, että joitakin voi laskeminen rasittaa mutta minulle se on osa huvia. Sellainen hauska leikki tavallaan. Kiitos, että säännöllisesti edelleen kirjoittelet kiinnostavista ja elämää rikastavista aiheista!

    • Kiitos kommentistasi! Sinulla tosiaan ei ole enää kovin paljoa tavaroita mistä vähentää. Minäkin otin laskemisen mukaan ihan siksi, että se saa hommaan vauhtia ja myös sitä leikkimieltä. Ehkä se myös aiheuttaa matemaattisessa kumppanissani jonkinlaista keveyttä ja edes salaista innostusta… 😉 Tiedän, että meiltä löytyy takuulla sata tavaraa, joita ilman voi elää täysin ongelmitta. Tavoitteeni on asua hyvin vähien tavaroiden kanssa, joten vaikka tavaraa on ajan mittaan vähennetty paljon, niin on sitä vielä jäljelläkin siihen nähden mitä mielessäni on. Voisin elää hyvinkin askeettisesti.

      Ja kiitos kannustavista sanoista! Ihmeesti tuota kirjoitettavaa on löytynyt, vaikka alkuun hiukan hermoilin, että mistä oikein otan kirjoittamisen aiheita. Aina niitä jostakin putkahtaa.

  5. Ottaisin vastaan, mutta viikonlopulle on myös työhommia. Lisäksi tavaraa on juuri viety kirpparille pussitolkulla. Voisin ehkä haastaa itseni heittämään turhia papereita pois joitakin kiloja.

    • Kiitos kommentista! Mukava juttu jos liityt haasteeseen omalla tavallasi. Ajattelinkin, että kenties tällainen haaste voisi innostaa ihmisiä vaikka siivoamaan paikkoja, jotka jäävät vähemmälle huomiolle, vaikka tavaraa ei haluaisi tai voisi vähentääkään.

  6. Ihan ensiksi kiitos hyvästä blogista! Olen jo jonkin aikaa käynyt täällä lueskelemassa, mutta tämä taitaa olla eka kommenttini 🙂

    Lähden mukaan haasteeseen, mutta tietyillä varauksilla: tässä alkusyksyn aikana olen jo käynyt tosi paljon läpi kirpparille menevää tavaraa. Meillä on muutenkin tavaramäärä aika minimissä, joten ihan kauheasti muuta turhaa kuin lastenvaatteita ja -tavaroita taloudessa ei noin ylipäänsäkään ole. Mutta käyn viikonlopun aikana läpi vielä ainakin talouden ainoan kirjahyllyn, katsotaan josko sieltä jotakin turhaa löytyisi.

    • Kiitos kauniista sanoista ja kiva kun kommentoit! Mukavaa kun liityt mukaan itsellesi sopivalla tavalla. Minäkin ehdin vähentää paljon kaikenlaista jo kesän jälkeen, mutta sain sitten ajatuksen vielä tällaisesta sadan tavaran rutistuksesta. Ajattelin kokeilla miltä sata tavaraa tuntuu vähentää, kun arjessa silmään osuvia ylimääräisiä tavaroita on kuitenkin ehkä kymmenen tai parikymmentä. Siis sellaisia jotka ovat jotenkin tiellä tai ne tietää turhiksi, mutta jostain syystä eivät ole toistaiseksi päätyneet poistettaviksi. Joitakin tavaroita tule vähennettyä ahkerammin ja jotkin osa-alueet jäävät vähemmälle huomiolle.

  7. Minäkin olen juuri myynyt tavaraa kirpparilla ja ajattelin, että pikahaaste ei ole minua varten. Mutta onneksi ajatus jäi muhimaan ja löysin meiltä uuden kohteen, jonka kimppuun käydä. Joten otan haasteen vastaan ja ehdinkin poistaa taloudesta tavarat huomenissa. Aikaisemmin olen laskenut pikkutavaroita hieman eri tavalla kuin tässä haasteessa lasken. Kyniä, konttoritavaraa ja askartelujuttuja lähtee helposti sata eteenpäin.

    • Kiitos kommentistasi! Minä jotenkin ajattelinkin, että ajatus saattaa jäädä aika monelle muhimaan ja haaste aiheuttaa jonkinlaista toimintaa esim. kodin siivoamiseksi, vaikkei sitten itse haasteen merkeissä. Hienoa että päätit kuitenkin tulla mukaan! Sanos muuta, tuollaista pientä tavaraa kuten kyniä kertyy koteihin helposti suuria määriä ja niistä on helppo vähentääkin. Itsekin voisin jälleen katsoa kynien suuntaan. Ne ovat sellainen kohde, johon en aktiivisesti kiinnitä huomiota kun vähennän tavaroita.

      • Sain kuin sainkin yli sata tavaraa poistettua ja vuoden alusta on tämän viikonlopun jälkeen lähtenyt yli tuhat tavaraa taloudesta. Tätä voisinkin juhlistaa loppuvuoden ostoslakolla 🙂

        • Onnittelut! Hieno projekti sinulla meneillään ja hyvin on mennyt! Olen sitä seurannut. Itse tässä jo mietin, että pitäisikö ensi vuonna kirjata ylös jokainen ostos joka ei kuulu ns. päivittäistavaroihin. Katsoa miltä saldo näyttää. En tiedä onko siinä jotakin järkeä vai ei, tulipahan mieleen.

          • Kirjaaminen on minun keinoni estää kuilu toiminnan ja hyvän ajatuksen välillä. Kirjoittamalla saa ajatuksia selvemmäksi, motiiveja vahvemmaksi ja virheistään oppii niiden taustat ymmärtämällä. Minua kiinnostaa aloittaa ensi vuodelle säästöprojekti eli kohtuustavoite eli määrien lisäksi seuraisin rahavirtoja. Harkitsen mikä olisi kohtuullinen budjetti.

          • Aivan, asioiden ylös kirjaaminen näyttää kokonaisuuden paremmin kuin pelkkä ajatus toimia tietyllä tavalla. Tai oma muisti, joka voi olla hatara ja lyhyt. Kohtuustavoitteesi kuulostaa kiinnostavalta!

  8. Kiitos, osallistun haasteeseen. Lähinnä siksi, että on niin vaikea löytää aikaa tavaroiden perkaamiseen. Olen siirtänyt kirppisprojektia (lasten vaatteita ym. tarvikkeita), kun en ole jaksanut lajitella ja hinnoitella. Vauvanvaatteet ovat tietenkin helppoa tavaraa hävittää, mutta niin monen kohdalla kuitenkin ajattelen, että jos sittenkin… säästetäänkö muistoksi ja lapsenlapsille? Ainakin miehen vanhat haalarit (onkohan ne retroo vielä 20 vuoden päästä?) ja muutamat mekot ja tossut pakkaan talteen, sellaiset, joihin liittyy jokin erityinen muisto tai kun ne vaan on niin söpöjä, siis vauvani olivat söpöjä.

    Meidän talossamme on tarpeeksi eli liikaa säilytystilaa. Mies on sitä ”tätä voi vielä tarvita” -tyyppiä. Viimeksikin hän sabotoi yritykseni tyhjentää keittiön kulmakaappi (just sellainen musta aukko) turhasta kamasta (joululahjoista) ja ottaa se hyötykäyttöön.

    Mutta on minulla omaakin tavaraa, josta voin vähentämisen aloittaa. Ajatuksesi ja kokemuksesi Tuulia kiehtovat.

    • Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoista! Mukavaa että osallistut haasteeseen. Vauvanvaatteista luopumisen aloittamiseen voi olla hankala tarttua juuri noista tunnesyistä, näin voisin kuvitella. Ja onhan tavaran vähentämisessä työtä, varsinkin jos pitää kirpparipöytää. Itse luovun vähän väliä jostakin, ja kesän jälkeen olen luopunut ihan reilulla kädelläkin. Koin silti tarvitsevani tällaista tehosiivousta, jotta tulen katsoneeksi sellaisetkin paikat läpi, joihin harvemmin puutun.

      Taitaa olla aika harvinaista, että säilytystilaa on tarpeeksi tai jopa liikaa. Tuollaiset mustat aukot, joihin kertyy vähän sitä sun tätä, ovat itselleni todellisia energiasyöppöjä. Nykyään lähinnä siivouskomero on sellainen, että sinne tulee laitettua tavaroita, jotka eivät tunnu kuuluvan oikein muuallekaan.

      Kävin lukemassa postauksesi. Sinulla on tosiaan meneillään ihan oma vähennysprojekti. Onnea siihen!

  9. Muhittelen ajatusta, nyt viikonloppuna olen menossa vanhempieni luo joten ihan heti en voi liittyä haasteeseen. Heidän kodistaan ehkä voisin sata tavaraa nykäistä kiertoon 😀
    Henkilökohtaisena juhlan aiheena haluan kertoa, että vihdoinkin olen päässyt siihen pisteeseen, että kumppanini alkaa hermostua vähentämiseen. Joku päivä sitten seisoin kirjahyllyn edessä ja mies sanoi huolestuneesti ”taas vaanit sieltä jotain poistettavaa”. Hihii! Vihdoinkin voin nyökytellä empaattisesti lukiessani juttuja aiheella ”Jos kumppani ei ole innostunut minimalismista” ym ym. Mieheni on järkevä ostaja, joka ei juuri koskaan hanki mitään turhaa, eikä varsinkaan päähänpistosta. Minä heilun hamstraamisesta vähentämiseen, meneehän siinä pää pyörälle.

    • Kiitos ajatuksistasi! Muhittele ajatusta. Niin, että tavaran vähentämisen voisi ns. ulkoistaa oman kodin ulkopuolelle? 😀

      Nauroin ääneen kun luin kommenttisi. Kumppanisi lausahdus oli jotenkin kovin osuva ja tuttu. Meillä ei olla aivan noin suoraviivaisia, minulle asiat esitetään kiertoilmauksin tai keksimällä lennossa muka jotain käyttöä tavaroille, joita ei oikeasti tarvita. Viimeksi ehdotin, että kun kummallekin liiallisesta teen juonnista on haittaa, niin mitä jos voisimme palata käyttämään pienempiä mukeja kuten aikoinaan. Olen nimittäin huomannut, että mukillinen on sopiva määrä – mukin koosta riippumatta. (Nykyiset vetävät puoli litraa kerralla!) Vastaus oli, että voihan niistä isoista mukeista juoda jotakin muuta. Kannanottoa itse kysymykseen ei siis oikeastaan tullut, sen sijaan yritys sanoa, ettei mukeista ainakaan luovuta. Niistä vaan ei ole vielä kertaakaan vuosiin ollut tarve juoda mitään muuta. Ja meillä on todellakin 26 mukia kahdelle ihmiselle. Joista oikeastaan mistään ei voi luopua… Huokaus. Mikäs siinä, mutta turhien astioiden tilalla voisi säilyttää vaikka ruokaa! Nyt osa ruokatarvikkeista on aina keittiön tasolla kun ei muualle sovi. Esim. sipulit voisivat hyvin olla kaapissa eikä kissan pyöriteltävänä pöytätasolla, niitä kun löytyy välillä milloin mistäkin keittiön pöydän alta tai ovelta matkalla eteiseen.

      Miten aiot juhlistaa tätä henkilökohtaista juhlan aihettasi? Suuria suunnitelmia? 😀 Vähentämiseen on hermostuttu meilläkin, moneen kertaan. Kysyin tässä joku päivä, että onko kumppanini kärsinyt kovastikin siitä, että olemme luopuneet tavaroista. Onko luovuttu jostakin aivan välttämättömästä? Onko jotakin tavaraa jäänyt kaipaamaan? Onko vähentynyt valinnanvara esim. lakanoissa ollut ihan kamalaa? Kuulemma ei. Hän vaan huolestuu jo valmiiksi, koska tavarasta luopuminen muuttuu vain vaikeammaksi, kun turhimmat on jo poistettu. No, saa nähdä miten elämä etenee.

      • Mitenköhän tätä tosiaan juhlistaisi? Pitäisikö mennä shoppailemaan 😀 (vitsi vitsi).

        Mieheni huoli vähennysinnossani kai on, että mieleni muuttuu ja ostan pian samat tavarat takaisin. Mitä en siis aioi tehdä, mutta ymmärrän huolen. Mielenmuutos keräilijästä ja haalijasta kohtuullistajaksi on ollut äkkinäinen. Itse vähentämisestä hän on ainakin tähän mennessä ollut tyytyväinen, se vaikuttaa niin selvästi kodin viihtyisyyteen. Tosin jos mikä hyvänsä tavara on hukassa tai väärässä paikassa, saan epäileviä katseita… Olisiko se voinut joutua kierrätyskeskukseen…?

      • Ainiin! Minä hermostuin liian moniin kulhoihin keittiössä. Mies ei ollut valmis luopumaan niistä, jos vaikka pidämme joskus suuret ruokajuhlat. Jemmattiin ne sitten yhteistuumin yläkomeroon, jos ei parin vuoden sisään ole niitä tarvittu, annetaan pois. Auttaisiko tämäntapainen koeaika teemukeille?

        • 😀 Muistaisin että meillä käytiin myös alkuun keskustelua tuosta, että mitä jos kohta pitääkin ostaa takaisin tavaroita, joista on tullut luovuttua. Tavaraa on tuon jälkeen lähtenyt jo niin paljon, eikä yhtäkään ole tarvinnut uudelleen ostaa, joten keskustelunaihe on jäänyt vanhaksi. Voin uskoa, että miehelläsi on miettimistä nopean muutoksesi kanssa. Ihan ymmärrettävää.

          Tuo yläkomerokikka kuulostaa hyvältä. Olen kai liian malttamaton, jotta olisin tullut tuollaista ajatelleeksi. Tuntuu vain hiukan siltä, että tuokin on liikaa pyydetty. Pitänee kokeilla toimisiko. Kiitos vinkistä!

  10. Tätä vois yrittää … 100 tavaraa viikonlopun aikana tuntuu paljolta, tämmöinen nopea tempo kun ei ole oikein minua. Astioita haluaisin olevan vähemmän, mutta niistä on niiiin vaikea luopua.

    Harrastehuoneella voisi ottaa vastaavan projektin vaikkapa ensi viikolla – siellä on pikkutavaroita poikineen ja 100 on aika helppo saada kokoon 🙂

    • Kiitos kommentistasi! 100 tavaraa voi tuntua paljolta näin lyhyessä ajassa, ymmärrän hyvin. Onnea harrastehuoneen projektiin! 🙂

      Jaan kanssasi tuon astiatilanteen. Jos minä haluaisinkin luopua jostakin astiasta, niin kumppanini tietenkään ei. Ja päinvastoin.

      • Ihan hyvälle alulle pääsin, vaikka esineiden määrä onkin vasta kaksikymmentä. Ei tullut sellaista siivouspuuskaa, vaan oli enemmän säilytysfiilistä tänä viikonloppuna. 🙂 Neljä mukia lähtee postiin alkuviikosta, kymmenen kirjaa kirppikselle, koriste-esineitä (6) kirppikselle. Ruokaa on tehty viikonlopun aikana tietoisesti pakastimen ja kaappien antimista. Työhuoneelta lähtee kiertoon huomenna noin 50 pientä figuuria.
        Tämän kaiken lisäksi olen siivonnut tietokoneen kovalevyä. Eivät ole konkreettisia tavaroita, mutta rasittavaa sälää tietokoneellakin on: tallennettuja juttuja (luen joskus …), kuvia, sähköposteja, osoitelistoja, muistilistoja, …
        Mielenkiinnolla odotan sinun raporttia.

        • Kiva kun kerroit miten sujui! Juu, joskus on enemmän säilytysfiilistä ilmassa kuin siivouspuuskaa. 😉 Hyvään alkuun pääsit kuitenkin.

          Minäkin olen viime aikoina siivoillut tietokonetta, lähinnä poistanut selaimesta lukuisia muistissa olleita sivuja ja järjestänyt järkevämmin löydettäväksi loput. Tuntikausien homma! Koneella olisi siivottavaa vieläkin. Juuri tätä osastoa luen joskus…

  11. Tuulia, jatkan vielä. Minulla on käytännössä 1, 5 ihmisen talous (sen lisäksi kestitsen usein myös ruokavieraita), mutta meiltä löytyy kahvikupit (hyvät käyttösellaiset) ainoastaan 8 hengelle ja 2 mukia. Toki sitten on todellisia juhlia varten esim. venäläinen kahvikalusto, matkamuisto teini-ikäisen itseni IVY-reissulta. Lakanoita on puoli tusinaa, joista neljät aktiivikäytössä; 2x käsi-, kasvo- ja kylpypyyhe ja keittiöpyyhkeitä taitaa olla 3 (matkamuistoja).
    Kyniä tässä taloudessa on seuraavasti: kolme kuulakärkikynää (yksi hukkunut), ja kaksi lyijytäytekynää sekä yksi Pelikan-täytekynä kouluajoilta muistona.
    Mistäkö tiedän tämän kaiken? No, noin 20 vuoden aikana olen muuttanut 17 kertaa, pari kertaa myös ulkomaille. En ole neurootikko, mutta mitä ei ole, sitä ei tarvitse muuttaa.

    • Mukavaa, että jatkoit. Olet todella muuttanut paljon! Ei ihme, että tavaran määrä on karsiutunut vähiin. Kuulostaa jotakuinkin minun tavoittelemiltani tavaramääriltä. Ehkä minä olen jonkun mielestä neurootikko, mutta en kaipaa ympärilleni turhaa tavaraa. Ajattelen, että aika lähellä ihmisen aivan välttämättä tarvitsemia tavaroita ollaan silloin, jos tavaransa pystyy luettelemaan ulkomuistista.

      Meillä niitä mukeja käytetään moneen, eikä kahvikuppeja ole. Paitsi muutama perintökuppi hienosteluhetkiä varten. Ne ovat vanhoja ja niin pieniä, ettei niistä ole arkikäyttöön. Tilanne astioiden suhteen olisi kovin erilainen, jos ei olisi tiskikonetta. En todellakaan suostuisi tiskaamaan kaikkia astioitamme kerralla! Aikoinaan se meni juuri niin, että tiskihommiin aloin sitten kun oli pakko. Opin nopeasti inhoamaan tiskaamista. Nykyään toimisin toisin ja omistaisin vähemmän astioita.

      Omalta kohdaltani haluaisin vielä lisätä, että mitä ei ole, sitä ei tarvitse säilyttää, puhdistaa, hoitaa, huoltaa, vakuuttaa… riippuen asiasta lista voi olla pidempikin. Tavaroissa on hommansa.

      • Sain alkuvuodesta inspiraation alkaa säästää sähköä. Sen seurauksena jätimme mm. tiskikoneen kokonaan pois käytöstä. Päinvastoin kuin kuvittelisi, muutos on ollut kaikin puolin kätevä: koska meitä on taloudessamme vain kaksi henkilöä, tiskaa parit lautaset, lasit ja aterimet keskimäärin minuutissa. Kuvio toimii, koska tiskaaminen tapahtuu heti ruokailun jälkeen, jolloin ahdistavia tiskivuoria ei pääse edes syntymään. Kaikki astiat ovat siis periaatteessa koko ajan käytettävissä, eikä aikaa mene turhaan tiskikoneen täyttämiseen ja tyhjentämiseen esipesuineen. Vettä saattaa kai kulua hivenen enemmän, mutta toisaalta, kun ruoka ole ehtinyt kuivua kiinni astioihin, käy tiskaaminen äärimmäisen nopeasti – melkeinpä vain huuhtelemalla.

        Astioiden lisääntyneen käytettävyyden takia olen myös voinut vähentää käytössämme olevien astioiden määrää. Lisäksi en ollut aiemmin edes käsittänyt, kuinka paljon tilaa tiskikone vie pienessä keittiössämme. Seurauksena päätin ottaa koneen hyötykäyttöön kattiloiden säilytystilana. Aiemmin ne olivat lojuneet keittiössämme rauhattoman näköisesti hellalla ja avokuivaustelineessä, joten tiskikoneen käytöstä luopuminen auttoi siis mukavasti tähänkin ”ongelmaan” 🙂

        Nyt tuntuisi ajatuksena melkeinpä työläältä palata tiskikoneen käyttöön. Ehkäpä minimalismin nautinnollisimpia seurauksia ylipäätään onkin ollut se, kuinka ikään kuin ”herää” omiin pinttyneisiin ajatusmalleihinsa. On jopa yllättävän yllättävää havaita, kuinka monessa asiassa sitä ajatteleekaan tietyllä tavalla vain siksi, että ”niin on aina ollut”. Ehkäpä minimalismissa jotenkin herää pohtimaan erilaisia ratkaisuja luovemmin – lähtien ihan vaikkapa kaapeissa olevien tavaroiden sijoittelusta. 🙂

        • Suuri kiitos kommentistasi! Miten se olikin niin naulan kantaan omien viimeaikaisten ajatusteni kanssa! Olen miettinyt viime aikoina paljon tiskikonetta, sen hyötyjä ja haittoja. Tiskikone tuntuu määrittävän yllättävän paljon arkea. Esimerkiksi juuri astioiden määrä. Aikana ennen tiskikonetta omistimme astioita huomattavasti vähemmän kuin tiskikoneen tultua osaksi arkea. Pienen astiamäärän tiskaaminen käsin ei ollut mikään ongelma, kaapissa ei ollut ottaa aina vain puhtaita astioita niin, että koskaan olisi voinut suurempaa vuorta kertyäkään.

          Tiskikoneen käyttö on niin helppoa, ja minulle täyttämisineen ja tyhjentämisineen myös mukavaa, ettei tule ajatelleeksi miten paljon aikaa tiskikoneen käyttö vie. Jos ei olisi tiskikonetta, eikä näin paljon astioita, myös keittiön sotku olisi pienempi. Ei olisi niitä astioita, jotka odottavat tiskikoneeseen pääsyä. Tiskasin hiukan isomman tiskin käsin muutama päivä sitten, ja pidin siitä. Se oli kuin meditaatiota, hyvin rentouttavaa. Juuri silloin ajattelin näitä tiskikoneasioita. Vaikka tiskikone helppokäyttöinen onkin, niin sitäkin on erikseen puhdistettava. Ja siinä on stressinsä, esim. vesivahingon suhteen. Meidän yhdistelmäkoneessamme ei ole olemassa mitään turvamekanismeja, mitä nykyisissä koneissa yleensä on. En haluaisi joutua minkäänlaisen tulvan kanssa tekemiseen jos koneeseen tulee joku ongelma.

          Olen täsmälleen samaa mieltä seuraavasta: ”Ehkäpä minimalismin nautinnollisimpia seurauksia ylipäätään onkin ollut se, kuinka ikään kuin “herää” omiin pinttyneisiin ajatusmalleihinsa. On jopa yllättävän yllättävää havaita, kuinka monessa asiassa sitä ajatteleekaan tietyllä tavalla vain siksi, että “niin on aina ollut”. Ehkäpä minimalismissa jotenkin herää pohtimaan erilaisia ratkaisuja luovemmin” Niinpä! Omat ajatusurautumat tulevat esille, kun alkaa kyseenalaistaa minkä tahansa tavaran olemassaolon. Ensin sitä pitää joitakin asioita aivan ehdottoman tärkeinä, kunnes tajuaa, että kun kuvasta poistaa pari palaa (esim. ne liialliset astiavuoret), juttu onkin aivan toisenlainen. Oppii huomaamaan mikä on elämässä sitä olennaista perustaa, ja mikä vain höttöistä täytettä sen päällä.

          Kiitos kun kerroit ajatuksistasi! Osasit sanoittaa niin mainiosti mitä itsekin olen ajatellut tämän prosessin myötä, mutta en ole osannut pukea sanoiksi.

          • Hassua että sanot noin, itsekin olen pitänyt käsin tiskaamista aina suorastaan meditatiivisena! 😀 Astiat ovat sinänsä jännä juttu – tai siis oikeammin niiden määrän oletettu tarve. Meillä on esimerkiksi tällä hetkellä 9 kpl laseja ja 4 kpl mukeja, ja tarkemmin ajatellen siinäkin tuntuu olevan ainakin arjen näkökulmasta hieman liikaa. Kaikki tiskit eivät esimerkiksi aina tahdo mahtua kuivaustelineelle tuon lasiarmeijan reservistön takia, mutta silti sitä vain ajattelematta aina keskeyttää tiskaamisen kuivatakseen jotain alta pois.

            Kuinka usein sitä antaakaan ylimääräisten tavaroiden olla tiellä, vaikka jotenkin alitajuisesti tajuaakin niiden vain hankaloittavan arjen sujuvuutta. Ehkäpä tämä(kin) on niitä asioita elämässä, joita ei vain lähisokeuttaan huomaa. Vähän niin kuin John Lennon sanoi: ”Life is what happens to you while you’re busy making other plans.”

          • Tiskaaminen on usein meditatiivista, kunhan tiskin määrä ei ole mittakaavaa vuori. Mitä enemmän säilytystilaa on ollut, sitä enemmän on tullut piristettyä itseään hankkimalla tavaraa, mm. astioita. Tiskikone tosin räjäytti astiamäärän ihan järkyttäväksi. Jälkikäteen on vaikea käsittää, miksi meidän kahden hengen taloutemme tuli hankkineeksi kahteen asuntoon perhekoon tiskikoneen!

            Tuo kuulostaa tutulta, että on joskus ihmeen vaikea havaita tavaraa olevan liikaa (kuten niitä astioita), vaikka niiden käsittely tekee elämästä hankalampaa. Sitä tottuu toimimaan tietyllä tavalla, eikä hoksaa, että helpomminkin voisi toimia.

            Kiitos tuosta John Lennonin ajatuksesta. Se on ennestään tuttu, mutta muistutus asiasta ei ole koskaan pahitteeksi.

  12. Viikonloppukarsinnat saatettu perjantain kunniaksi hyvälle alulle. Tähän asti poistetut tuli listattua blogin puolelle: http://tavarahamsteri.blogspot.fi/2013/10/viikonlopun-tavarahaaste-osa1.html 41:ssä siis mennään. Osa poistoista on kyllä sälälaatikon puolelta, osittain siksi että olen alkanut kyllästyä sälälaatikkoon jo ajatustasolla; miksi haluaisin pitää laatikollista asioita joille ei ole edes oikeita selkeitä paikkoja olemassa.

    • Kiva kuulla, että projekti lähti hyvin käyntiin! Teillä oli hyvä systeemi, kävin lukemassa. Säästin kumppaniani miettimällä etukäteen eri paikoissa olevia tavaroita, joista hänen ei tekisi kovin tiukkaa luopua, jotta pääsisimme hyvin alkuun. Sälälaatikoita oli aikoinaan meilläkin, pari-kolme ehkä pahimmillaan. Epämääräistä tavaraa, jonka paikka oli olla laatikossa ”sekalaista”. Niistä oli todella mukava päästä eroon! Enää ei ole sekalaislaatikkoa – eikä tule.

  13. Saldo tällä hetkellä -60 tavaraa 🙂 Pidin kirjoituksestasi ”Aineellisesta omistamisesta aineettomaan käyttöön” ja laitoin cd-levyni myyntiin. Seuraavaksi ajattelin myydä osan dvd-levyistäni ja osan kirjoistani. Olen velkaantunut tunneshoppaaja ja elämäni kaipaa järjestystä.

    Kiitos sisustusvinkistäsi ❤ 1. Luovu kaikesta tarpeettomasta. 2. Siivoa kotisi.

    Vaihe 1. menossa 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Hyvin sujuu sinullakin viikonloppuprojekti. Laitoit oikein tuulemaan! Itse olen saanut elämääni järjestystä luopumalla turhasta joka tasolla. Sinäkin olet lähtenyt näköjään samaan suuntaan elämää selkeyttämään. Toivon että siitä on apua.

      Sisustusvinkkini on arjessa hyväksi havaittu. Enkä suinkaan ole ensimmäinen joka sen on keksinyt, se on muutaman kerran tullut jossakin muodossa vastaan, kun milloin keneltäkin sisustussuunnittelijalta on kysytty heidän parhaita sisustusvinkkejään. Siivous tekee ihmeitä yksinäänkin, mutta siivouksessa pääsee jatkossa vähemmällä kun luopuu ensin kaikesta tarpeettomasta. 😉 Minun silmäni näkee sisustuksen niin, että vähemmän on parempi. Usein jo muutaman tavaran poistaminen muuttaa ilmettä raikkaammaksi.

      • Iso tavoitteeni on aloittaa vuosi 2014 kodissa, jossa on 303 tavaraa vähemmän. Luovun joka päivä kolmesta tavarasta ja tällä hetkellä saldo on -69 tavaraa. Rakastan blogiasi ja tuntuu kivalta, kun kannustat! 🙂

        • Onnea tavoitteeseesi! Hyvin olet päässyt siinä käyntiin. Kiva kuulla millaisia tavoitteita itse kullakin on. Ja mukava kuulla, että pidät blogistani. Kiitos mieltä lämmittävän kauniista sanoista. Kannustaminen on tässä maassa aivan liian aliarvostettua. On mukava saada kannustusta ja mukava kannustaa muita heille tärkeissä asioissa. 🙂

  14. Huh, minulla oli tavoitteena sata tavaraa vuodessa. Maaliviivan ylitin muutama viikko sitten. Jos tänä viikonloppuna saisi vaikka viisi esinettä karsittua, se olisi jo aika hyvin!

    • Kiitos kommentistasi! Ja onnittelut tavoitteen saavuttamisesta! Se miten paljolta sata tuntuu, riippuu monesta asiasta. Kuten siitä miten paljon tavaroita lähtötilanteessa on. Tosin voihan jollekin suurestakin määrästä tavaraa tuntua hyvin vaikealta vähentää sata pois.

  15. Ihana haaste 🙂 Olen koko tämän vuoden vähentänyt kotimme tavaroita ja nyt meillä on edessä muutto uuteen kotiin. Ehkä pakkaillessa tulee vastaan vielä turhakkeita joista voisi luopua, mutta 100 tavaraa tämän viikonlopun aikana en millään saa kasaan. Onneksi olen vähentänyt tavaroita jo aikaisemmin, koska nyt muuttaminen on paljon helpompaa!

    • Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla että tykkäät haasteesta. 🙂 Voi kunpa minäkin olisin tajunnut alkaa ajoissa vähentää tavaraa ennen muuttoja aikoinaan! Olisi ollut paljon helpompaa. Olen sitten tehnyt tavaran vähentämistä uudessa kodissa… No, tulipa kuntoiltua kun tavaroita turhaan kanniskelin paikasta toiseen ennen kuin niistä luovuin.

      Jos sopii kysyä, niin tiesittekö muuttavanne ja sen vuoksi vähensitte tavaraa, vai tuliko muutto ajankohtaiseksi kun asunto ns. muuttui liian suureksi tavaran vähentämisen jälkeen? Lienee noita muitakin vaihtoehtoja vielä. 🙂

      • Emme suunnitelleet muuttoa ainakaan aktiivisesti kun aloin vähentää tavaraa. Alkoi vaan ahdistaa kun tuntui, että tavaroita oli kertynyt niin paljon nurkkiin. Nyt muutamme itse asiassa isompaan, koska perheemme kasvaa vuoden vaihteessa suunniteltua enemmän… Vauvojen tavaroita yritän ostaa hyvin harkiten, mutta jo valmiiksi pelottaa että leluja ym alkaa kertyä myös muiden (sukulaisten) toimesta kotiimme. Yritän jämäkästi kertoa mitä tavaraa tarvitsemme jotta vältyttäisiin turhuuksilta. Itse pyrin ostamaan käytettyä niin paljon kuin mahdollista. Käytetyn ostaminen on helpompaa kun pystyy miettimään jo hyvissä ajoin mitä tarvitsee ja alkaa sitten odotella josko joku olisi myymässä. Esim. kaksostenvaunut ostettiin juuri käytettyinä 🙂 Miksi ostaa uutena jos toimivaa tavaraa saa käytettynä halvemmalla. Säästyy samalla rahaa ja luonnonvaroja! Vaikka uusi kotimme onkin isompi, en halua täyttää sitä turhilla tavaroilla vaan ostamme vain mitä oikeasti tarvitaan.

        • Onnea kasvavalle perheelle ja tulevaan kotiin! Tuo lelujen määrän hillitseminen voi olla haasteellista. Toivottavasti sukulaiset ymmärtävät toivomuksenne. Lastentarvikkeita liikkuu ilmeisesti hyvin käytettynä. Lasten kasvaessa tarpeet muuttuvat, niin moni taitaa laittaa tarpeettomiksi jääneet tavarat kiertoon uusien tieltä. On hyvä, että on mahdollisuus hankkia tavaroita käytettynä, varsinkin kun monet niistä ovat käytössä vain melko lyhyen aikaa.

  16. Mainio haaste! Viikonloppu tosin tuli ja meni, oltiin reissussa, mutta mukava näitä kommenttejakin on lukea. Olen myöskin hyvin ahkerasti vähentänyt tavaramäärää tämän vuoden aikana ja reilu viikko sitten oli taas kirppispöytää ja takakontillinen lahjoitettavaa Hope-yhdistykselle. (Vinkkinä muuten, että Hope ottaa vastaan myös mm. lakanoita ja pyyhkeitä yms. kodin tavaraa, niitä jotenkin en kirpparilla ”osaa” myydä, ellei ole uutta mutta itselle tarpeetonta.) Että tähän hetkeen voisi olla vaikea saada yhtäkkiä sataa tavaraa kasaan, kun kaapit alkaa olla jo niin moneen kertaan käyty läpi, että en tiedä mistä sitä enää lähtisi helposti vaikeuttamatta elämää. Mutta kovasti odotan jatkuvasti, että lapset kasvavat ja päästään aina vaihe vaiheelta eroon heidän tällä hetkellä tarpeellisista tavaroista: kestovaipat, vaunut, vaatteet… Mutta niissä suo on siinä mielessä jatkuva, että koko ajan täytyy myös hankkia lisää suurempia vaatteita ja tavaroitakin, nykyään tosin enemmän ajatuksella kuin ennen. Onneksi pikkuhiljaa läheiset ovat alkaneet ymmärtää, että meille ei kannata raahata leluja yms. sälää lapsille, vaan nykyään osaavat kysyä etukäteen mitä tarvitaan ja sen mukaan sitten toimitaan. Viimeksi isäni toi tullessaan puolivuotissankarille (vietettiin juhlat) korviketta, kun sitä olin pyytänyt 😀 Toinen juttu on sitten taas tuleva joulu ja ne lahjat, mutta pyörittelemme miehen kanssa asiaa miettien mikä olisi järkevä ja mahdollinen ratkaisu. Emme osta toisillemme emmekä lapsillekaan lahjoja, mutta miten saisi lasten lahjamäärän mieluusti siihen yhteen per lapsi, kun kummallakin on neljät isovanhemmat (molempien vanhemmat eronneet) sekä kolme kummia? Heitin kehiin ajatuksen, mitä jos jokainen isovanhempi hankkisi lahjan joka neljäs vuosi, joka voisi sitten olla lapsen kanssa yhdessä mietitty ja toivottu tms. Katsotaan mikä vastaanotto tällaiselle ajatukselle tulee.

    Niin ja maljakoita meillä on kolme: iso, pieni ja ihan pieni yhdelle kukalle tarkoitettu. Hyvin on riittänyt 🙂 Mukeja meilläkin on liikaa (23kpl), mutta joita oikeasti ollaan kaikkia käytetty, niin en niistä tällä hetkellä niin huoli, juuri meni taas 5 kirpparille kuitenkin. Mukavaa saada kuulla muidenkin kotien tavaroiden kappalemääriä, niin osaa vähän verrata omaan tilanteeseen (2 aik + 2 lasta). Lakanoita ja pyyhkeitä meillä on 3/hlö ja mainiosti ovat riittäneet (1 käytössä, 1 pesussa ja yksi vierasvara). Keittiön pöytäliinoja on kolme: juhlava, arkinen sekä punainen joululiina (joka sinänsä on turha, mutta mieluisa jouluihmiselle). 20 hengen perintöjuhla-astiastosta päätimme miehen kanssa hankkiutua eroon, koska se vei keittiöstä 3 täyttä hyllyllistä tilaa, ja lahjoitimme sen kyläyhdistykselle, joka vuokraa sitä eteenpäin juhlatilaisuuksiin. Jos itsellä on isommat juhlat, voi niihinkin vuokrata tai lainata astioita, kaappitilalle on muutakin käyttöä.

    CD:t on historiaa, DVD:itä on vielä jokunen jäljellä ja kirjat poistuvat sitä mukaa kun niitä on saatu luettua. Tässä tosin voi mennä tovi, mutta katsotaan miten tällainen lähestymistapa onnistuu. Kirjat on myös jaoteltu 3 ryhmään, joista 1. on tärkeät ammatti/opiskelu/käyttökirjat -> kirjahyllyssä, 2. ”haluan lukea mutta ei tarvitse olla esillä kätevästi” -> pari kaappihyllyllistä kirjoja, sitten 3. ”en vielä halua heittää pois, mutta en oikeastaan tarvitse/olen jo lukenut ja voisin ajatella lukevani uudestaan”-kirjat -> varastossa. Näissä on kyllä karsittavaa, varsinkin kolmos- ja kakkosryhmässä, mutta ajallaan.

    Kiitos Tuulia blogistasi. On mukavaa lukea tekstiäsi, joka ajoittain on kuin suoraan omasta elämästäni. On hauska tunne, että joku voikaan ajatella niin samalla tavalla ja olla aivan samojen haasteiden (kuten se ruokajuttu) äärellä kuin itsekin. Meillä tosin ruoka-asia ei ole ratkennut eikä vähään aikaan ratkeakaan, kun on ruokittavana perhe eikä kaksi itsenäistä aikuista, joille voisi jakaa vastuun omista syömisistään.

    • Kiitos kannustuksesta! Ja kiitos kun kerroit tuosta Hope-yhdistyksestä. En muista kuulleenikaan. Ajattelin ensin, että kyseessä on joku pääkaupunkiseudun juttu, mutta heillä näkyy olevan toimintaa täällä Kuopiossakin. Pitää selvittää asiaa tarkemmin.

      Hyvä ajatus, että jokainen isovanhempi hankkisi joululahjan joka neljäs vuosi. Toivottavasti vastaanotto on hyvä. Se auttaisi tavaratulvaan selvästi. Ja jos antamisen iloa olisi niin paljon, että joka neljäs vuosi tuntuisi liian vähältä, niin voisihan sitä halutessaan antaa jotakin aineetonta tai viettää muuten aikaa yhdessä lasten kanssa.

      Kerroin eilen kumppanilleni, että sain kommentin lapsiperheelliseltä, jonka neljän hengen perheelle riittää 23 mukia. 🙂 Ei aiheuttanut erityistä reaktiota. Kommentin vain, että meillä on keskivertoa vähemmän tavaroita. Vähemmän kuin hänen tuntemillaan ihmisillä siis. Joskus on vaikea saada kiinni ajatuksesta, miten joku voi kiintyä niin vahvasti esineisiin, jotka ovat minulle tavallisia, arkisia käyttöesineitä. No, minä meistä enemmän taistelen jatkuvan tilanpuutteen kanssa esim. juuri keittiössä. Häntä ei tunnu häiritsevän. Meillä on eri käsitys siitä onko tavaroille tarpeeksi tilaa.

      Perheelliselle nuo ruoka-asiat ovat tosiaan aika eri juttu kuin kahdelle aikuiselle. Toivottavasti löydätte keinoja saada ruoka-asiat toimimaan.

      • Kommenttini perheellisenä ruoka-astia asiaa. Meitä on kaksi aikuista ja yksi alle kouluikäinen. Aiemmin meillä oli arkikäytössä 12 matalaa isoa lautasta, 8 matalaa leipä/kakkulautasta, 8 syvää lautasta, 8 pienempää syvää lautasta ja n. 30 juomalasia, n.15 kahvi/teekuppia. Lisäksi kaapeista löytyi harvoin käytetyt 12 punaviinilasia, 10 valkoviinilasia, 10 pikku kahvikuppia tasseineen. Tämä määrä oli kertynyt siis asuntoon, jossa meillä oli tiskikone käytössä.
        Nykyiseen asuntoon muuttaessa jouduimme luopumaan tiskikoneesta ja tämä pakotti miettimään astia asiat uusiksi. Valitsimme arkemme kannalta oleellisimman määrän monipuolisesti käytettäviä astioita ja joita äärimmäisen tilavan tiskikaapin ansiosta voimme säilyttää suoraan tiskikaapissa. Tiskaamisen jälkeen astia siis tiskikaappiin ja sieltä suoraan käyttöön. Päädyimme tämän järjestelyn jälkeen seuraavaan astiamäärään: 4 matalaa isoa lautasta, 4 matalaa leipä/kakkulautasta, 4 syvää lautasta, 4 pienempää syvää lautasta ja 6 isoa ja 6 pientä kuumuuden kestävää juomalasia niin kylmille kuin kuumille juomille. Ajatuksena lautasissa siis perheemme pääluku + 1 kpl ja juomalaseissa isoja ja pieniä laseja, mutta kaikkeen käyttöön soveltuvilla materiaaleilla. Edelleen vierasvarana olemme säilyttäneet jo ennestään olemassa olleet lautaset, jokusen juomalaseista (ei kuumuutta kestäviä) ja viinilasit ja pikkukahvikupit, mutta nämä ovat alakaapin perukoilla pahvilaatikoissa.
        Olemme huomanneet tulevamme erittäin hyvin toimeen tällä astia määrällä ja huomanneet kuinka monipuolisesti näitä astioita voi käyttää myös ruuanvalmistus ja tarjoilu tarkoituksissa. Kaappitilaa tarvitaan nykyään ainakin n. 1/3 vähemmän kuin ennen ja olemassa olevista kaapeista löytyy jopa väljyyttä. Jätin siis aiemmista laskelmista mainitsematta lukuisat erilaiset tarjoiluastiat ja kulhot joita myöskin meillä oli. Näitä tarjoilukulhoja on tullut jo muuton jälkeen vähennettyä, mutta nyt olisikin aika myös miettiä tarkkaan mitä, millaista määrää ja miksi pidämme yllä ns. vierasvaraa astioissamme. Esimerkiksi pikku kahvikuppeja tasseineen olemme viimeksi käyttäneet 3 vuotta sitten ja viinilaseissa on hurjaa ylitarjontaa. Viiniä kun kerrallaan on juomassa ollut max. 6hlö. Ja viiniä voi mielestämme juoda myös muista laseista kuin viinilaseista, mutta ulkoinen paine kertoo meille muuta 🙂
        Niin hullulta kuin se kuulostaa: Omalla kohdallamme tiskikone piti yllä ylitarjontaa niin juoma-, ruokailu- kuin tarjoiluastioissa. Lisäksi monella muullakin keittiövälineellä oli tuplakappaleet ihan vaan siltä varalta, että toinen olisi tiskikoneessa. Olisihan se ollut katastrofi joutua tiskaamaan käsin 😉

        • Kiitos kommentistasi! Teillä väheni käyttöastioiden määrä aika tavalla. Tuttuja asioita kirjoitit. Meillä tiskikone aikoinaan aiheutti astiamäärän kasvamisen. Oli suuria vaikeuksia saada tiskikonetta koskaan täyteen, ja jos se oli täynnä, niin yhtäkään puhdasta astiaa ei sitten ollutkaan. Niin tuli ostettua yhä lisää astioita. Ja niitä tupla- ja triplakappaleita. Nykyään meillä on liesi-uuni-tiskikone -yhdistelmä, eli tiskikone vastaa kooltaan pöytätiskikonetta. Se on kahdelle aivan mainion kokoinen! Yhtään suurempaa en enää haluakaan.

          Meillä on tällä hetkellä 2 matalaa ja 2 syvää lautasta. Lisäksi 6 puurokulhoa eli pienempää syvää lautasta. Matalia pieniä lautasia (halkaisijaltaan 19 senttiä) on muistaakseni 10 tai 12. (Teimme aikoinaan todellisen löydön kierrätyskeskuksesta. Arabian lautasia lähti kyytiin suuret pinot kymmenellä eurolla. Siksi noinkin suuri määrä.) Mukin alle käyviä pikkulautasia on 4. Mukeja on liikaa, 26. Laseja 6 ja viinilaseja 2. Meillä laseja käytetään varsin vähän, tulee mieluummin juotua mukista. Mukeista myös syödään jogurttia, rahkaa ja mitä milloinkin. Lisäksi on sekalainen seurakunta (yhteensä nopeasti päässä laskien 16 astiaa) erilaisia perintönä tulleita astioita, jotka eivät käy tiskikoneeseen. Osaa käytetään arjessa, osaa vähemmän. Tarjoiluastioita löytyy varsin vähän, mutta olemattomalla käytöllä nekin ovat. Osa on juuri näitä perintöastioita.

          Viinilaseista pitikin herättää keskustelua. Olen seurannut televisiosarjaa Serranon perhe, ja pistänyt merkille, että sarjassa viiniä juodaan usein ihan tavallisista laseista. Ehkä viini on heille tavallisempi juoma kuin meille, kun sitä voi juoda muitta mutkitta tavallisista laseista? Olenkin miettinyt, että meidän olemattomalla alkoholinkulutuksella (alle 5 kertaa vuodessa) tulisi varmaan toimeen ilman viinilasejakin. Itse asiassa lasit ovat aika arkiset, jalalliset lasit, ja toistaiseksi olen niitä säästänyt hieman arjesta poikkeaviin tilanteisiin kuten joulua ajatellen.

          Sitäkin olen miettinyt, että jos oikein hiuksia aletaan halkomaan, niin miksi pitää olla sekä laseja että mukeja? Miksei voi juoda kaikkea mahdollista esim. mukeista? Pääasia kai, että juo jostakin, missä neste pysyy? 😉 En oikein ymmärrä sitä loputonta lasitarjontaa erilaisille juomille. Te olittekin ratkaisseet asian käyttämällä vain laseja. Käytännöllistä. Meillä laseja taitaa olla vain vieraita ajatellen. Joita siis käy enintään muutaman kerran vuodessa.

          Onhan meilläkin astioita sellainen määrä, että jos joutuisimme tulemaan toimeen ilman tiskikonetta – tai jostakin syystä haluaisimme olla sitä ilman – niin astioita olisi aivan liikaa. Tiskikoneen olemassaolo siis pitää astiamäärää suurempana kuin tarvitsisi. Tiskikone lämmittää mieltäni kovasti helppoudellaan, mutta myös käsitiskaamista pienemmällä vedenkulutuksellaan. Meillä on huoneistokohtainen vesimittari, minkä vuoksi tiedän että vedenkulutuksemme laski selvästi kun meille tuli tiskikone.

          Tätä kirjoittaessa tuli mieleeni, että kenties meilläkin astioiden ja kaikenlaisten keittiötarvikkeiden määrää voisi tarkistaa. Kumppanini kanssa olemmekin vääntäneet mukien määrästä aina välillä. Hän tahtoo ehdottomasti säilyttää neljä mukiaan, joita ei voi pinota, jotka sopivat huonosti tiskikoneeseen, ja joita vain hän käyttää – ja ainoastaan kaakaon juomiseen. Joskus toivoisin häneltä huomattavasti käytännönläheisempää otetta tavaroiden säilyttämistä mietittäessä. Hän olisi mielellään vähentänyt mukeista, joita käytämme jatkuvasti lähes kaikkeen, ja jotka ovat muotoilultaan oikea unelma pieniin tiloihin. Mukeihinkin voi siis suhtautua todella tunteella, sivuuttaen kaikki käytännölliset seikat. Niinpä hänen 4 mukiaan vievät saman verran tilaa, kuin 12 kaikin puolin kätevämpää mukia! Pakko myöntää, että joskus minun käytännöllistä mieltäni riepoo tällainen.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s