Kauneutta kaapin uumenissa

Sadan tavaran haasteen aikana huomasin jälleen, miten hitaasti joidenkin tavaroiden vähentäminen etenee. En tiedä miten mones kierros vähentämistä tämä viimeisin oli, sillä olen vähentänyt tavaraa vähän väliä, jonkin verran jo ennen tämän blogin aloittamistakin. Tällä kertaa vähentäminen oli kuitenkin aiempaa tavoitteellisempaa. Kun asetin itselleni rajaksi vähentää ainakin sata tavaraa, tiesin saavani vähennystehtävääni vauhtia.

Osa tavaroista on vaikeammin vähennettäviä kuin toiset, mikä mistäkin syystä. Käyn aina välillä läpi kaappeja, joiden ovia ei juuri availla. Kaapeista kaivataan jotakin hyvin harvoin, tyhjää tilaa niissä ei kuitenkaan ole. Tilan täyttävät erilaiset astiat, maljakot, koristetavarat ja kynttilänjalat ja -lyhdyt. Kuvittelen tavaraa vähentäessäni, että näissä kaapeissa on tavaroita joita emme tarvitse (mikä on totta), mutta suureen osaan tavaroista törmään yhä uudelleen ja uudelleen vähennyskierroksillani.

Tällä sadan tavaran vähennyskierroksella päätin, että nyt noihin kaappeihin tulee tilaa. Avasin yhden kaapin oven ja nostin tavarat ulos. Yllätyin löytäessäni tavaroita, joista luulin jo luopuneeni. Edellisellä vähennyskierroksella olin selvästikin mielen tasolla luopumistyön jo tehnyt, mutta tavaraa käsitellessäni jotakin minussa oli herännyt ja estänyt luopumasta siitä. Nyt sitten törmäsin muutamaan tällaiseen tavaraan uudelleen. Tällä kertaa luopuminen olikin helppoa, koska olin jo kuvitellut ettei minulla näitä tavaroita enää olekaan.

Vastassa oli kuitenkin uusia kompastuskiviä. ”Tämä on niin kaunis! Katso miten kauniisti tämä on krakeloitunut.” Kaunis koristeastia oli ollut välillä jonkin aikaa esillä, kunnes kyllästyin pyyhkimään siitä pölyjä. Ja pölyä kertyi, sillä astia oli makuuhuoneessa. Olohuoneessa olisi ollut vaihtoehtoina ottaa riski, että kissat tuovat astian alas, tai sijoittaa se niin ylös, etten sitä itsekään näkisi. No enpä minä astian kauneutta makuuhuoneen heikossa valossakaan tullut katselleeksi. Harmittelin vain sen pölyyntymistä.

”Katso miten kauniisti valo taittuu tästä!” Siis jos esine ei olisi kaapissa. Ei se valo siellä kaapissa mihinkään taitu. Kyseessä oli lasinen astia, jossa voi polttaa tuikkukynttilää. Poltamme vähemmän kynttilöitä kuin ennen, ja nykyisten tuikkujen loputtua siirrymme soijatuikkuihin (niiden nenämittarilla todetun puhtaamman palamisen vuoksi), jotka eivät kyseiseen astiaan sovi. Luovuin molemmista kauniista esineistä. Krakeloituneesta astiasta otin muutaman kuvan lieventääkseni luopumista, mikä nyt tuntuu tarpeettomalta.

Tuli tavaroita vähentäessä jälleen muistutettua itselleen, että häikäisevinkään kauneus ei lämmitä kaapin uumenissa. Kuitenkin kaapissa käyttöä vailla säilytettävät tavaratkin vaativat puhdistusta. Jos kaapeissa lojuvia esineitä ei käytetä, tai käytetään vain hyvin harvoin, eikä niihin liity sen kummempia muistoja tai tunnesiteitä, niin miksi käyttäisin aikaani sekuntiakaan pölyjen pyyhkimiseen niistä?

Jostakin syystä tässä kodissa kaappien sisältö pölyttyy lähestulkoon alta aikayksikön. En tiedä turhempaa hommaa kuin puhdistaa tavaroita, joita vain säilytetään tyhjän panttina. Ihan riittävästi siivottavaa on kaikessa siinä mikä näkyy – itse asiassa pelkät asunnon ”raamit” ilman yhtäkään tavaraa tarjoaisivat kyllä aivan tarpeeksi siivoustyötä. Tälläkin hetkellä.

8 kommenttia artikkelissa “Kauneutta kaapin uumenissa

  1. Tutulta kuulostaa, minullakin on tavoitteena että tavaroilla olisi nimenomaan käyttöä eikä vain siellä hyllyillä tai muualla säilytetyksessä. En viikonloppuna ehtinyt osallistua tavaran vähennys haasteeseen koska en oikeastaan ollut kotona, mutta toisessa kohtaa voisin ihan järjestelmällisesti kokeilla miten vielä tässäkin kohtaa saan tavaroita vähennettyä. Olen siis juuri muuttanut ja ennen muuttoa kävin reippaalla kädellä tavaroita, vaatteita, papereita jne. läpi, mutta vielä on töitä jäljellä.🙂

    • Kiitos kommentistasi! Muuton yhteydessä tulee helposti vähennettyä tavaraa. Viisaat tekevät sen ennen muuttoa, minä olen aina tehnyt sen vasta uudessa kodissa. Ennen muuttoa on tullut aina jostain syystä kovin kiire. On aika mielenkiintoista, nimenomaan kokeilun kannalta ottaen, katsoa minkä verran ylimääräistä löytää, kun määrätietoisesti katsoo ympärilleen. Minusta tuntuu, että yllätyn yhä uudelleen. Kun tunnesiteet tavaraan ovat karisseet yhä vähemmiksi, lähinnä vain käyttöarvolla on merkitystä. Ajan kuluessa on helppoa vähentää sellaisiakin tavaroita, joilla joskus oli olevinaan suurikin merkitys. Niin vain ajatukset muuttuvat.

  2. Minulla on kauniille tavaroille vitriinikaappi. Haluan nauttia niiden näkemisestä, mutta en halua pelätä milloin ne menevät rikki. Siis: vitriini. Siellä ne eivät edes pölyty, ja välillä jokin maljakko otetaan esiin ihan käyttöä varten. En missään nimessä haluaisi luopua yhdestäkään vitriinin esineestä, niiden katselu ja ihan pelkkä omistaminen tuo minulle päivittäistä iloa🙂

    • Kiitos kommentistasi! Minä jo odotinkin, että milloin tulee ensimmäisen ”vitriini-ihmisen” kommentti.🙂 Vitriinihän on mainio kaluste, jos haluaa omistaa ja katsella kauniita esineitä ja pitää ne pölyltä suojassa. Kauniista esineistään tuskin voisi paremmin ja helpommalla nauttia, kuin vitriiniä käyttäen.

      Itse olen enemmän kolmen tavaran ihminen, ja sekin pätee vain olohuoneeseen. Saan hyvää mieltä ja kauneutta sopivasti, kun tavaroita ns. vain kauneuden vuoksi on esillä noin kolme kappaletta samassa tilassa. (Pienempi makuuhuone ja keittiö sopivat silmääni parhaiten ilman ylimääräisiä tavaroita.) Jos niitä on enemmän, ne minun silmissäni syövät huomiota toisiltaan. Minulle tulee ruuhkan tuntu, kuten kaikesta mielestäni liiasta tavarasta. Esim. lukuisista kirja- ja lehtipinoista, joita tälläkin hetkellä näen liian monta. Tietysti silläkin on vaikutusta, minkä kokoinen ja muotoinen tila on.

      Kävelin eilen gallerian ohi, ja mietin kauniita esineitä ja niiden omistamista. Minun silmääni ne ovat kauniita galleriatiloissa: vaaleaa tyhjää tilaa, ja vain hyvin harvoja esineitä tilaan nähden. Paljon tilaa tavaroiden ympärillä, ilmaa. Jos toisin jonkin gallerian esineistä kotiini, saisin tyhjentää tilan todella tyhjiin saadakseni mielestäni riittävästi tilaa tavaran ympärille. Toisin sanoen, gallerian kaunis esine ei välttämättä olisi kotona enää kovin kaunis minun silmääni. Alkaisi todennäköisesti nyppiä, etten saisi luoduksi kauniille esineelle arvoistaan ympäristöä, jossa se pääsisi oikeuksiinsa.

      Tarvitsen kauneutta ympärilleni, ja mietin jokaista ostamaani esinettä tarkoin myös kauneuden näkökulmasta. Kun toimivia tavaroita saa kauniinakin, niin toki valitsen kauniita tavaroita kun jotakin tarvitsen. Sen sijaan kauneus, joka on lähinnä ainoastaan katsomista varten tai ns. koriste, on minulle kotona usein turha ärsyke muiden joukossa.

      • Sinulla on selvästi hyvin minimalistinen maku🙂 Jäin miettimään vastaustasi, koska minäkin pidän väljyydestä ja avaruudesta, enkä tykkää sälästä ja tavarapinoista. Koen vitriinin yhtenä asiana, vaikka se sisältääkin lukuisia yksittäisiä esineitä. Kokonaisuus tuntuu jotenkin rauhalliselta, kun esineet on suljettu ovien taakse. Lisäksi itse vitriinikaappi on minusta kaunis huonekalu, löysin sen käytettyjen tavaroiden liikkeestä, se on valmistettu Suomessa 50-luvulla. Tosin nyt kun kriittisellä silmällä katson, niin ehkä vitriinistäkin voisi muutaman tavaran vähentää, jotta vaikutelma muuttuisi vielä väljemmäksi. Ihmisten vitriinit ovat muuten tosi mielenkiintoisia, vähän kuin kirjahyllyt. Niistä näkee, mitä ihmiset pitävät kauniina!

        • Niin minulla taitaa olla. Itselläni on joissakin asioissa noin, että koen useamman tavaran yhdeksi. Esimerkiksi meillä on kaksi samanlaista kaappia vieri vieressä, ja ne ovat minulle kuin yksi. Sen sijaan esim. usean esineen asetelmaa en koe yhdeksi, vaikka esineet yhteen sopisivatkin. Hyvin samankaltaisia esineitä siedän kuitenkin helpommin useampia kerrallaan.

          Vitriinisi kuulostaa hyvältä löydöltä!

      • Huomasin saman väljyyden kaipuun aikanaan kuva-albumeja kootessani. Oli vaikeaa päättää, mikä kuva ansaitsee itselleen kokonaisen tyhjän sivun ja mitkä kuvat laittaisin tiiviimmin, kun ei joka kuvalle voinut omistaa kokonaista lehteä albumista.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s