Montako tavaraa ihminen tarvitsee? – Osa II

Pohdin viimeksi kuluttajatutkimuskeskuksen tekemää tutkimusta, jossa selvitettiin mikä on kohtuullinen minimimäärä tavaroita – siis montako tavaraa ihminen tarvitsee. Jatkan vielä pohdintaa tutkimuksen esittämien viitebudjettien osalta. Ne ovat kiinnostavia, vaikka ovatkin vuodelta 2010, eivätkä siis aivan vastaa nykypäivää. Kooste viitebudjeteista löytyy tutkimuksen sivulta 58 (julkaisussa sivu 48).

Ruokamenot

Aina välillä mietin, minkä verran keskivertopariskunnalla kuluu kuukaudessa rahaa ruokaan. Oli kiinnostavaa nähdä tutkimuksen laskelma kohtuullisesta minimistä, ja miettiä miten kaukana meidän taloutemme kulutus siitä on. Eri kotitaloustyyppien ruokamenojen viitebudjetissa pariskunnan ruokamenoiksi on laskettu 518 euroa kuukaudessa. Tästä summasta 116 euroa on laskettu kodin ulkopuolella tapahtuvaan ruokailuun, kuten työpaikkaruokailuun. Ravintolassa ruokailuun pariskunnalle ei ollut varattu euroakaan.

Olemme seuranneet menojamme huhtikuusta alkaen. Alimmillaan ruokamenomme ovat olleet eurolleen tuon 518 euroa. Se onnistui, kun pyrimme todella tarkasti katsomaan, ettemme osta mitään turhaa. Herkkuhyllyllä oltiin liikkeellä budjetilla, joka olisi voinut olla suoraan lapsuudesta. Muina kuukausina ruokamenomme ovat olleet lähempänä 600 euroa, syyskuussa jostain kumman syystä noin 650 euroa.

Meillä menojen seurannan yhtenä tarkoituksena on saada pienennettyä ruokalaskua, tai vähintään muutettua ruokamenojen painopistettä. Osa rahanmenosta pitää saada siirretyksi osastosta ”herkut” osastoon ”syöminen kotona”. Kumppanini syö myös melko usein työpaikkaruokalassa, mikä on selvästi arvokkaampaa kuin tehdä ruokaa itse. Ensin ajattelin, että minun huono syömiseni kaunisti useamman kuukauden lukuja, mutta tosiasiassa saatoin lisätä ruokakulujamme. Tavallinen ruoka tullee pidemmän päälle selvästi edullisemmaksi, kuin syödä paljon vain ”jotakin pientä”, kuten jogurttia. Vaikka olenkin parantanut syömistäni, minulla on silti vielä paljon tekemistä asian suhteen.

Ruokakulumme ovat kuukaudesta toiseen hämmästyttävän tasaiset, vaikka esimerkiksi ulkona syömisen määrä vaihtelee. Ostamamme ruoka ei ole halvimmasta päästä, emme tee valintoja hinnan perusteella. Suosimme luomua ja mahdollisimman laadukasta ja ravinteikasta ruokaa. Se ehkä selittää, ettei (edullisesti) ulkona syöminen heilauta kuluja kovinkaan paljoa. Vähänkään kalliimmat ravintolaillalliset näkyisivät nopeasti kulujen nousuna, sellaisia emme harrasta kuin noin kerran vuodessa jos silloinkaan.

Vaatemenot

Tutkimuksessa vuoden vaatebudjetiksi on naisille laskettu 560 euroa (48 euroa kuukaudessa) ja miehille 482 euroa (40 euroa kuukaudessa). Pariskunnasta riippuen kuukausibudjetti on siis 80-96 euroa kuukaudessa. Summa kuulostaa paljolta siihen nähden, minkä verran kuvittelen meillä menevän rahaa vaatteisiin vuodessa.

Kun mietin, mitä vaatteita olen itselleni tämän vuoden aikana ostanut, niin päädyn kahteen tai kolmeen t-paitaan, yhteen huppariin ja yhteen mekkoon. Ne maksoivat yhteensä noin 180-200 euroa, riippuen siitä ostinko yhden t-paidan jo viime vuoden puolella vai tänä vuonna. Mekon hinta ylitti kipurajani, mutta se oli minulle juuri täydellinen ja kaikin puolin aikaa kestävä. Jokainen ostamani vaate oli valmistettu Suomessa, joko kokonaan tai lähes kokonaan. Yksi t-paidoista ja huppari ovat luomupuuvillaa. Kuten huomaatte, nuo viisi vaatekappaletta lohkaisivat vuosibudjettiini jo aika loven.

Ostamamme vaatteet ovat mielestäni keskihintaisia, ja odotamme niiden kestävän vähintään viisi vuotta. Sama pätee kenkiin. Odotuksemme ovat todellisuuteen nähden alakanttiin. Pääosin vaatteemme ovat kestäneet selvästi pidempään, vaikka vaatevarannot ovat pieniä ja samaa vaatetta on käytetty usein.

Vaikka muutaman vaatekappaleeni hinta voi kuulostaa paljolta, niin totuus on aivan toisenlainen, kun lasketaan minkä verran hintaa vaatteelle tulee käyttökertaa kohden. Maksan t-paidasta mielelläni noin 30 euroa, kun tiedän sen kestävän kunnon pesua ja jatkuvaa käyttöä seuraavat noin kymmenen vuotta! Minulla ei ole varaa ostaa huonosti kestäviä halpavaatteita vähän väliä. Se on hukkaan heitettyä rahaa. Ostan laadukkaampia vaatteita harvemmin ja pidän niistä huolta, jotta ne palvelisivat minua mahdollisimman pitkään.

Vaatteiden lisäksi olen ostanut tänä vuonna myös kenkiä. Kun ne lasketaan vaatemenojen päälle, budjetti näyttääkin toisenlaiselta. En edes halua miettiä miltä, sillä viime vuosina ostamistani kengistä suurin osa on lähtenyt hyvin vähäisen käytön jälkeen jalkaan sopimattomana kiertoon. Tänä vuonna löysin sentään loistavat kangastennarit ja Five Fingersit, jotka ovat osoittautuneet parhaiksi kengiksi mitä olen ikinä omistanut. Jos saisin laskea budjettiin kuuluviksi vain kengät, jotka ovat jääneet käyttöön, tilanne olisi vielä hyvä. Tänä vuonna olisin kuluttanut vaatteisiin ja kenkiin yhteensä enintään noin 360 euroa. Jos hermoja kiristäneet virheostokset lasketaan mukaan, niin tilanne on toinen. Toisaalta, jos ostamani kengät olisivat olleet toimivia, minun ei olisi tarvinnut ostaa yhä uusia, ja budjetin kanssa ei olisi ongelmia.

Tutkimuksen sivulla 42 (julkaisussa sivulla 32) minua pisti silmään seuraava teksti:

”Viitebudjetissa useimpien aikuisten vaatteiden on arvioitu kestävän 3–5 vuotta, mutta esimerkiksi kylpytakin ja talvitakin kestoiäksi on arvioitu seitsemän vuotta.”

Olen miettinyt paljon, mitä nykyään pidetään vaatteelle tai kengille kohtuullisena kestoikänä. Netissä kun törmää hämmentävän usein lausahduksiin, joissa toivotaan, että talvikengät kestäisivät ”edes tämän talven” tai niinkin pitkään kuin kaksi vuotta! Miksi ihmeessä ihmiset ostavat niin huonoja tuotteita, etteivät ne kestä pidempään? Miksi tuollaista kertakäyttöroskaa ostetaan, ja näin tuetaan sellaisen tuottamista jatkossakin? Se tulee kalliiksi sekä ympäristölle että kukkarolle.

Itselläni on kahdet talvikengät, joista toiset ovat kestäneet jo niin kauan, etten muista millaiset minulla oli ennen niitä. Puhutaan siis noin kymmenestä vuodesta. Näissä kengissä ei ole muuta vikaa, kuin isovarpaan kohdalta puhki kulunut vuori. Uskon toisten kenkieni kestävän jotakuinkin yhtä pitkään. Olen laiska hoitamaan kenkiäni, mutta valitsen kengät tarkoin kelin mukaan, ja loskakelillä käytän kumisaappaita.

Vaikka miten mietin, niin meidän taloudessamme mikä tahansa vaate tuntuu kestävän vähintään tuon viisi vuotta. Viime aikoina olen laittanut räteiksi t-paitoja, joita on ostettu vuonna 2007, eivätkä nämä olleet edes erityisen laadukkaita. Kumppanini lähes jatkuvasti (sulan maan aikana) käyttämät kengät samalta vuodelta tulivat myös tiensä päähän keväällä.

Viitebudjetissa on aikuisille yli 50 erilaista vaatenimikettä. Naisten perusvarastossa on yhteensä noin 85 vaatetta ja miesten 67 vaatetta. Lisäksi kenkiä, laukkuja sekä muita asusteita on noin 15. Olen sitä mieltä, että tuolla määrällä tulee hyvin toimeen. Koska luettelon vaatteet olivat selvästi monipuolisempia kuin mitä itse käytän, uskon että luettelo sopisi kohtuullisen minimin pohjaksi, ellei kaikille niin ainakin monille, jotka sellaiseen tahtovat pyrkiä tai joille se on välttämätöntä.

Itselläni on vaatteita tällä hetkellä 53 kappaletta, plus näiden lisäksi alusvaatteet, sukat ja asusteet, joita en ole laskenut. Tiedän kuitenkin, että omistan edelleen enemmän vaatteita kuin todella tarvitsen. Kahdet farkut ovat tiensä päässä ennen ensi kesää, ja liialliset alusvaatevarastot kuluvat ajallaan loppuun. Tumppuja ja villasukkia olen aikojen mittaan tullut kutoneeksi enemmän kuin tarvitsen, myös huivien kanssa vähemmälläkin pärjäisi.

Kohtuullisen minimin viitebudjetit saivat miettimään omaa kulutustani. Minun on nykyään helppoa hallita kulutustani, ostaminen ei kiinnosta. En ole koskaan ollut pihi rahoistani, mutta olen tullut yhä tarkemmaksi katsomaan, saanko rahalleni vastinetta. Ruokaostosten kanssa kulutus jakautuu eri tavoin kuin haluaisimme. Ruokamenojen järkeistäminen on kuitenkin käynnissä. Kuten aiemmin kirjoitinkin, ruoka on yksi elämämme hankalista asioista. Voi olla, että siinä kohtaa joudumme tekemään myönnytyksiä jatkossakin.

17 kommenttia artikkelissa “Montako tavaraa ihminen tarvitsee? – Osa II

  1. Olen edelleen lukenut tekstejäsi suurella mielenkiinnolla, vaikka olenkin kommentoinut vähemmän. Tämä esittelemäsi tutkimus on mielenkiintoinen ja pohdintasi siitä jälleen kerran perusteellista. Olen monesta asiasta samaa mieltä.

    Kengistä on pakko sanoa sen verran, että minulla on edelleen käytössä kumisaappaat, jotka minulle on ollut viidennellä luokalla. Eli vuonna … ööö… (laskee)… 1993. Kunnon Nokialaiset ovat kestäneet käyttöä 20 vuotta, ja koska jalkani ei ole näköjään liiemmin kasvanut tähän mennessä, se tuskin kasvaa jatkossakaan niin etten voisi noita kumppareita käyttää. Aika harvoinhan kumisaappaita tarvitsen, mutta kyllä tämä vaan aina hymyilyttää. Varsinkin kun työkaveri on kertonut kumisaappaita, jotka eivät ole normikäytössä kestäneet lapsilla vuottakaan (kumi on jotenkin haurastunut).

    • Kiitos kun kommentoit! Minulla on vastaava kumisaapaskokemus. Joskus ala-asteikäisenä ostetut kumisaappaat (1980-luvun puolella), joita tuli muksuna tungettua suksien siteisiin kiinni, ja rääkättyä kaikin tavoin, ovat ihan käyttökelpoiset edelleen. Eivät kuitenkaan kaupunkikelpoisen siistit, mutta käyvät esim. suolla käytettäväksi edelleen. On tullut aikoinaan ostettua reilunkokoiset saappaat, kun vieläkin sopivat. Ostin aikoinaan kenkiä vähän turhan suurella kasvuvaralla. Jossain vaiheessa tilanne on kääntynyt päinvastoin, ja on tullut ostettua liian pieniä kenkiä. Tällä hetkellä on mitta täysi kenkien ostoa. Kunpa vaan ei tarvitsisi uusia kenkiä pitkään aikaan.

      Jos tänään ostaisin uudet Nokialaiset, niin kestäisivätköhän ne yhtä hyvin kuin aikoinaan? Onkohan laatu yhtä hyvä edelleen?

      • Kaupunkioloissa käyttämäni Nokian Hait kestivät hyvin n.3 vuotta, tänä syksynä on alkanut toisen saappaan sauma vuotaa:/ Tiedustelin juuri Nokialta paikkausohjeita, kun tuntuu järjettömältä ostaa uudet saappaat muutaman vuoden välein.

        • 365morelife ja M: Ikuisuussaappaita ei näköjään siis enää kannata odottaa saavansa, kun saappaat joutuu ostamaan. Voi joutua pettymään pahemman kerran. Itse ostin Hai-saappaat jokunen vuosi sitten, kun piti saada kaupunkiin sopivat saappaat. Valikoimassa olleista malleista mikään muu ei sopinut, eivätkä Haitkaan ole kovin hyvät jalkaan. Ihmettelin jo kaupassa työn jälkeä, joka oli aivan toista kuin mihin olen Nokian saappaiden kohdalla tottunut. Saappaat kuitenkin tarvitsin, eikä valinnanvaraa ollut. Ikuisuussaappaani ovat Kontiot, ja ne ovat aivan loistavat jalkaan. Eivät vaan pitkien varsiensa vuoksi ole kaikkein kätevimmät kaupungissa, farkun lahkeita ei ole niihin kovin mukava tunkea.

  2. Lasten kumppareista on monelta merkiltä kokemusta kumin murtumisesta saumakohdista jo yhden lapsen käytössä. Polkupyörän paikat käyvät hyvin kumpparien korjaamiseen ja kumia voi rasvata haurastumisen estämiseksi. Lapset käyttävät kenkiä muuhunkin kuin kävelemiseen. Niillä on mukava jarrutella rattaiden pyöriä, potkia pikkukiviä ja vesilammikossa hyppimisen vuoksi saappaat puetaan päälle kovin usein.

  3. Minullakin on tallessa joskus 90-luvun puolivälissä ostetut kumpparit. Toimivat edelleen hyvin, koskaan ei ole tarvinut paikkailla, mutta ulkonäkönsä puolesta ovat enemmän mökkikäytössä. Omistin myös kalliit merkkikumpparit, jotka jouduin juuri laittamaan roskiin, koska muuten niissä olisi alkanut olla enemmän paikkaa kuin kumisaapasta. Käyttöikää näille jälkimmäisille kertyi huimat neljä vuotta. Lapsilla saappaat tuntuvat kestävän vielä vähemmän aikaa, turha melkein edes miettiä seuraavaalle säästämistä…

    • Neljä vuotta käyttöikää kumisaappaille on kyllä surkean vähän. Itselläni ainakin on kumisaappaille sen verran vähän käyttöä, että jos ne hajoaisivat neljässä vuodessa, niin kyllä tulisi käyttökerralle hintaa!

  4. Itse en koe, että olisimme köyhimmästä päästä, kun tuttavapiirissä on vähävaraisempiakin henkilöitä. Mutta meidän kolmen hengen perheessä + kaksi kissaa menee ruokaan maksimissaan 250e/kk ja sekin on paljon.

    • Kiitos kommentistasi! Kolmelle hengelle ja kahdelle kissalle 250 euroa kuussa kuulostaa minusta uskomattomalta. Kekseliäisyyttä vaativalta. Meidän ruokamenoihin olin laskenut sentilleen vain ruokaan menneen rahan, en mitään muuta, esim. päivittäistavaroita. Kissanruokamenotkin ovat erikseen. Käytämme varsin vähän rahaa oikein mihinkään, joten en kaipaakaan ruokamenojen nipistämistä minimiin, kun se ei ole välttämätöntä. Haluaisin kuitenkin, että se raha mikä menee, menisi johonkin mahdollisimman järkevään. Sillä kohtaa on vielä viilaamista.

      Toisaalta, jos meillä ei olisi ruoan kanssa mitään rajoitteita, ja unohtaisin luomun olemassaolon, ruokalaskun loppusumma olisi toisenlainen. Kulutamme myös paljon melko arvokkaita ruoka-aineita, kuten pähkinöitä. Haluan kuitenkin ostaa mahdollisimman terveellistä ja monipuolista, sekä eettisesti tuotettua ravintoa, ja se maksaa. Muistan kyllä vielä ne ruokavuoret mitä opiskeluaikana hyvällä suunnittelulla saimme ostettua pienellä rahalla. Silloin jos oikein muistan, käytimme 250 markkaa viikossa ruokaan. Sitä on enää tässä vaiheessa vaikea suhteuttaa euroiksi, siitä on niin paljon aikaa. Kävimme kaupassa kerran viikossa tarkan ostoslistan ja taskulaskimen kanssa.

      • Meillä ruokalasku pieneni hieman, kun liityimme kaupunkimme ruokapiiriin. Pähkinät ovat meilläkin kovassa kulutuksessa, mutta niiden hinta on aina sylettänyt mua. Nyt saamme ne ruokapiirin kautta isoissa kilon pusseissa ja hinta on puolet siitä, mitä halvimmasta verkkokaupasta löytyy (siis luomulaatuisena). Samoin muidenkin (luomu)ruokatarvikkeiden kohdalla ruokapiiri on osoittautunut halvemmaksi kuin kaupan vaihtoehdot.

        Minäkin olen joskus miettinyt, että jos ostaisin luomua ja kalaa vähemmän, niin ruokalasku voisi olla toisenlainen, mutta kun en halua tinkiä laadusta🙂 Toisaalta nyt kun ostan vähemmän muuta tavaraa, ei ruokalaskun loppusumma hirvitä yhtään, kun muistan että senkin rahan olen ennen voinut laittaa silmää räpäyttämättä vaatteisiin, joita pidän yksissä juhlissa.

        • Kiitos kommentistasi! Pähkinöiden hinta voi olla kyllä kova. Tuotteena pähkinät ovat myös hankalia ostaa, laadussa on suurta vaihtelua. Osa ostamistamme pähkinöistä löytyy luomuna ja reiluna kauppana ihan tavallisesta kaupasta, osa Punnitse ja säästä -kaupasta. Ruokapiiriin kuulumme mekin, mutta siellä hinta tai laatu ei ole ollut kovin kilpailukykyinen.

          Niinpä, ruokalaskun loppusumma ei tunnu niin ikävältä, kun ruoka on oikeastaan ainoa osa-alue elämässä, johon rahaa laittaa ns. minimiä enemmän. Tuo on hyvä huomio, suhteuttaa ruokaan laitettua rahamäärää muuhun kulutukseensa. Miksi ruoka pitäisikään saada kovin halvalla, jos johonkin muuhun, turhempaankin, elämässä on valmis laittamaan rahaa sen enempiä miettimättä?

          • Pähkinöitä ei tarvitse paljoa syödä noin kourallinen päivässä riittää, joten ei ole niin kallista. Kilon pussi riittä pitkään. Minä syön niitä yleensä sellaisenaan välipalaksi.

          • Kiitos kommenteistasi! Juu, ei niitä pähkinöitä kerralla kovin paljoa mene. Eivätkä ole ensimmäisenä listallani, mistä lähtisin vähentämään kauppalaskun loppusummaa. Monta muuta ostettavaa miettisin ennen niitä.

      • Karkeasti laskien 250 markkaa on noin 40 euroa. Tietysti hinnat ovat nousseet noista ajoista eli tuolla rahalla ei nykyään paljoa saa, mutta jotain suuntaa kuitenkin.

  5. 518e/kk pariskunnan ruokamenoksi on kyllä hirvittävä minusta. Toisaalta Tarun edellä ilmoittama 250e kolmen hengen ja kissan ruoista kuulostaa hurjan vähältä! Olen avomieheni kanssa budjetoinut kuussa 300e ruokiimme (myös ulkona syömiseen) ja päivittäistavaroihin. Se riittää erinomaisesti ja usein jää yli 50e ylikin. Ulkona tosin emme syö kuin erittäin harvoin (pikaruokaa saattaa olla 0-2krt kuussa, ravintolaruokaa harvemmin).

    Tämä kuluttajatutkimus vaikuttaa muutenkin hassulta, jos kyseessä todella on minimi – tai no kohtuullinen minimi. Kyllä ihminen selviää vähemmälläkin. Aina ei tarvitse olla viimeisen päälle laitettu ja välillä voi syödä vähän kevyemmin. Minun vaatekaapissani suuri osa vaatteista on ollut käytössäni yli 5 vuotta ja vain osa niistä on selkeästi laadukkaampia. Viiden euron topit ja t-paidatkin kestävät kolme vuotta lähes päivittäisellä käytöllä ja kun käyttöväliä harventaa, kesto kasvaa jopa viiteen vuoteen. Minusta siksi tuntuisikin noiden aiempien kumppari-kommenttien jälkeen ostaa monen kymmenen euron kumisaappaita, jos ne eivät kestä kuin muutaman vuoden. Viimeksi olen kumisaappaita käyttänyt joskus alakoulussa, eli hyvin ihminen ilman niitäkin pärjää.

    • Kiitos kommentistasi! Ennen kuin luin eteenpäin, mietin tarkoitatko, että 518 euroa kuussa olisi hirvittävän vähän vai paljon. Me olemme kumppanini kanssa tosiaan kerran huhtikuun jälkeen pärjänneet kuukauden 518 eurolla, kun oikein yritimme. Tosin eilen katsoin miten tuo summa jakaantui, ja nauroin itsekseni. Aikeet olivat olleet hyvät, mutta kyllä suunnitelma käsistä oli lähtenyt silloinkin. Meidän vahvuuksiimme suunnittelu ei kuulu, tai ainakaan suunnitelman toteuttaminen. Toinen ikimurhe on kummankin haluttomuus tehdä ruokaa itse. Se tietää ruokalaskun kasvua, kun aterioiden sijaan tulee syötyä kalliimpia aineksia. Tai kumppanini syö työpaikalla, mikä näkyy kyllä loppusummassa. Tiedän siis, että jos olisi aivan välttämätöntä, niin vähemmällä pärjäisi kyllä. Se vain vaatisi parempaa suunnittelua, siinä pysymistä, ja jatkuvaa ruoanlaittoa.

      Kohtuullinen minimi. Paino lienee sanalla kohtuullinen. Ruokamenoja oli määritetty muistaakseni ihmisten ruokapäiväkirjoja tutkimalla. Kyllä ihminen _selviää_ vähemmälläkin, mutta päivittäisestä selviytymisestä ei tainnut olla kyse. Selviäähän sitä, hengissä, hyvinkin halvalla, mutta terveellisyyden kanssa sillä voi olla kovin vähän tekemistä, varsinkin pitkällä aikavälillä. Jos lasketaan _kohtuullista_ minimiä, niin ei voida mielestäni ajatella, että sen avulla juuri ja juuri selviytyisi. Kohtuullisuus on mielestäni sitäkin, että näitä ns. minimimenoja on suhteutettu suomalaisten elintasoon nykypäivänä, ei liene ollut tarkoituskaan laskea sitä kaikkein vähintä millä selviytyy. Tuskin tarkoitit sanaa ’selviytyminen’ ehkä näin kirjaimellisesti, kuin minä siihen juutuin. Monelta osin taulukoita lukiessani kyllä minäkin ajattelin, että ei olisi kohtuutonta, jos listalla joitakin asioita olisi ollut vähemmänkin.

      Edullisetkin vaatteet voivat tosiaan kestää sen kolme vuotta, kokemusta on niistäkin aikaisemmilta ajoilta. Tosin pitää katsoa mitä kaupasta ostaa, mikä tahansa ei tuota kolmea vuotta kestä. Ja niistä kumppareista, eipä sitä aina ostaessaan tiedä miten tavarat kestävät. Minäkin ajattelin, että ihminen pärjää ilman kumppareita, kunnes jouduin olemaan kävellen liikkeellä järjettömällä kaatosateella. Kenkäni olivat läpimärät, samoin vaatteeni reisiä myöden. Mieluummin kuljen kuivin jaloin kumppareissa, kuin märin jaloin. Ei myöskään huvita pilata hyviä kenkiä. Jos kumpparit olivat tarpeen alakoulussa, niin mikseivät enää? Toki jos liikkuu autolla, niin tilanne on eri. Itse kuljen jalkapelillä, ja aina välillä kohdalle osuu sadekeli, jolloin kumpparit ovat tarpeen.

    • Minusta 518 euroa ruokaan kahdelta on ihan kohtuullinen, ei kyllä mitenkään paljoa jos haluaa syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Tuolla saa ihan perusruokaa ei mitään luksusta. Ja siinähän oli työpaikkaruokailu mukana eli miinus 116 euroa on vain 402 euroa. Minulla menee yksineläjänä noin 160 euroa. Sisältää herkutkin, joita syön liikaa. Tosin ruokavalioni on puutteellinen, kasviksia, marjoja ja maitotuotteita pitäisi syödä enemmän, joka päivä en niitä syö. Liha ja kala saisi olla laadukkaampaa. Jauhelihaa en haluaisi syödä ollenkaan, paitsi itse jauhettuna hyvästä lihasta, kaupan valmiiksi jauhetut oksettavat. Rahaa ei ole enempää ruokaan käytettäväksi, joten siitä syystä syön vähän huonommin kuin muut. Jos olisi rahaa enemmän söisin toki laadukkaammin. Leipä on kallista joten syön puuroa sen tilalta. Ja perunaa, täysjyväpastaa ja täysjyväriisiä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s