Televisio jälleen hieman lähempänä ulko-ovea

Vähentäessäni sataa tavaraa rohkenin kokeilla, miten kumppanini suhde televisioon olisi kehittynyt. Ollessani kesällä noin kuukauden päivät pois kotoa, kumppanini katsoi televisiota lähes päivittäin. Yhdessä ollessamme olemme viimeisen vuoden aikana avanneet television hyvin harvoin. Jääkiekon mm-kisojen ja Euroviisujen lisäksi televisio tuli avattua vain muutaman kerran.

Säilytystiloja tarpeettomien tavaroiden varalta tutkiessani löysin dvd-soittimen. Löytämisenä sitä voi pitää, sillä laitetta ei ole vuosikausiin käytetty kuin enintään muutaman kerran vuodessa. Vähäisestä säilytystilastamme laite vei kohtuuttoman suuren osan, kun sitä ei välttämättä olisi edes tarvittu. Aiemmin olin ehdottanut kumppanilleni, että katsoisimme vuokraelokuvat tietokoneelta, silloin harvoin kun jotain vuokraamme. Silloin vastaus oli ei, hän halusi katsoa elokuvat televisioruudulta. Siitä huolimatta, että tietokoneruudun kuvanlaatu on selvästi televisiota parempi. Televisiomme on kaiken lisäksi melko pieni ja kaukana katsojasta, joten tietokoneen pieni ruutu läheltä katsottuna ei olisi suurikaan muutos – ainakaan huonompaan suuntaan.

Ehdotin jälleen dvd-laitteesta luopumista. Mainitsin, että saahan tietokoneen liitettyä televisioon jos välttämättä haluaa. Toisaalta olemme jo pitkään katsoneet televisio-ohjelmia suoraan tietokoneelta, joten miksei elokuviakin voisi katsoa samalta ruudulta. Tällä kertaa kumppanini suostui. Dvd-soitin pääsi hyvään kotiin, juuri kotoa muuttanut nuori otti sen mielellään ensimmäiseen omaan kotiinsa.

Kun dvd-soittimesta luopuminen sujui niin helposti, ajattelin ehdottaa vielä muutakin. Koska televisio vei lähinnä tilaa ja keräsi pölyä, ehdotin, että sen voisi laittaa vaatehuoneen hyllyn päälle ja ottaa esille tarvittaessa. Samalla voisin kääriä pois lattialla luikertavat jatkojohdon ja antennijohdon, jotka keräävät kylkeensä kissankarvoja ja haittaavat siivousta. Satunnaista käyttöä varten television ei tarvitse olla samalla paikalla, missä se on vuosikausia ollut. Televisiota tarvittaessa voin siirtää lukutuoliani, jotta television johdot saa suoraan seinään, eikä ärsyttäviä jatkojohtoja tarvita.

Kumppanini suhtautui toiseenkin ehdotukseeni myötämielisesti. Ompelin televisiolle tiiviistä kankaasta suojapussin, johon tein myös taskut kaukosäätimelle ja johdoille. Seuraavan kerran televisio otetaan esille todennäköisesti Sotsin talviolympialaisten aikaan.

Hassua miten paljon tilaa jo 26 tuumankin televisio voi visuaalisesti viedä. Kun tuo litteä musta laatikko on poissa kaapin päältä, tuntuu kuin huone olisi kasvanut kokoa. Voin käyttää entistä television paikkaa seisomatyöpisteenä, kun nostan kaapin päälle jotakuinkin kuution muotoisen lokerohyllyn korotukseksi. Sama helposti siirreltävä hylly toimii välillä kissan nukkumapaikkana, tietokoneen alla kun katsomme elokuvia tai tv-ohjelmia, ja tarvittaessa myös tv-tasona.

Olen niin tyytyväinen! Huoneen ilme rauhoittui ja raikastui entisestään, on taas kaksi tavaraa vähemmän siivottavana, ja kaapissa on paremmin tilaa säilyttää mitä milloinkin tarvitsee. On ollut mukavaa huomata, että kumppanini suhtautumisessa tavaroihin tapahtuu muutosta, pikkuhiljaa ja pala kerrallaan.

8 kommenttia artikkelissa “Televisio jälleen hieman lähempänä ulko-ovea

    • Kiitos! Kumppanini on meistä hitaampi sopeutumaan muutoksiin. Minä voisin muuttaa asioita ensin sellaisiksi kuin ne haluan, ja opetella sitten elämään uudessa tilanteessa. Hän tarvitsee ensin käytännön kokeiluajan (kuten varmasti suurin osa ihmisistä) ja kun huomaa, että uusi tapa toimii, niin on valmis muuttamaan asioita. Minustakin on ollut mukava huomata, että muutoksia tapahtuu. Kun keskustelimme tästä tavaran vähentämisestä jokin aika sitten, hän myönsi, että vaikka luopuminen tavaroista on tuntunut vaikealta, niin mitään pois laitettua tavaraa hän ei ole kaivannut. Sen halusinkin hänen ymmärtäneen, sillä se on olennainen huomio.

  1. Minulla ei ole ollut Suomessa tv:tä yli kymmeneen vuoteen, ulkomailla asuessa tulee vuokraemännän tv:tä katsottua jonkin verran. Silloin se on paikallaan, koska se auttaa ymmärtämään paikallista kulttuuria ja sitä kautta voi opetella erilaisia kielen ja puheen nyansseja.
    Silloin, kun minulla oli televisio, usein harmittelin, ettei minulla ole aikaa lukea (työn ulkopuolella) tai harrastaa, tehdä käsitöitä. Television rikkoontumisen myötä sitä aikaa oli, ja sain tehtyä haluamiani asioita. Ensimmäisen viikonlopun aikana tunsin oloni epämukavaksi, koska rutiinit muuttuivat (lauantaidekkari, avara luonto jne). Sen jälkeen en (Suomessa) telkkaria ostaisi. Yllättävän vähän tulee seurattua myöskään netin kautta ohjelmia. Sen sijaan jonkin verran olen hankkinut dvd-elokuvia ja sarjabokseja (jonkun verran = 30 nimikettä), yleensä klassikkoelokuvia, kun dvd-elokuvan hinta saattaa olla halvempi kuin elokuvalipun hinta. Niitä katson säännöllisesti ja voisin ostaa lisääkin, mutta ei ole tullut mitään hyvää vastaan.
    Olen televisiottomuuden myötä huomannut, että olohuoneet sisustetaan television katselua silmällä pitäen, Nykyään ärsyttää joskus kylään mennessä se, että isäntäväki avaa ensimmäisenä television, kun menen, ellei se ole jo auki. Keskustelu kulkee sitten tellevision kautta. Eri asia tietysti on, jos vietän leffailtaa ystäväni luona – viimeksi eilen.
    Enää ei televisiottomuutta tarvitse selitellä – aikaisemmin piti.

    • Kiitos kommentistasi! Kovin tuttua. Silloin kun vielä käytimme paljon aikaa televisiota katsellen, emme ehtineet tehdä asioita, joilla olisi oikeasti ollut merkitystä. Katsottavia ohjelmia oli aina jonossa digiboksilla, ja uusia tuli jonon jatkeeksi lähes päivittäin. Illalla nukkumaan mennessä ihmettelimme, miten ilta taas hujahti. Harvoin maltoimme mennä ajoissa nukkumaan. Minulla oli ontto olo, ja harmittelimme ettei ole aikaa esim. lukea tai kuunnella ajatuksella musiikkia. Sen jälkeen kun vähensimme television katselua, ja aloimme katsoa harvakseltaan jotakin tietokoneen kautta, on ollut aikaa. Nykyään en pysty ymmärtämään miten meillä oli aikaa katsoa televisiota! Tai no, olihan sitä, kun sille uhrasi kaiken järkevämmän tekemisen.

      Minutkin on yllättänyt miten vähän loppujen lopuksi netistä tulee ohjelmia katsottua. Enemmän kuuntelen sieltä ohi menneitä radio-ohjelmia. Ja tuo on niin totta, olohuoneet sisustetaan television katselua ajatellen. Television mukaan sisustaminen harmitti minua pitkän aikaa, kunnes ymmärsin jättää television huomiotta ja sisustaa niin kuin mukavalta tuntuu. Olimme silloin jo jonkin aikaa katsoneet vähemmän televisiota. Huoneen järjestäminen yhdessäoloa – ei televisiota – ajatellen muutti koko huoneen tunnelmaa ja käyttöä.

      Minun on vaikea ymmärtää tuota television ottamista pääosaan, kun joku on kylässä. Onko yhdessäolo ilman häiriötekijöitä tosiaan niin vaikeaa? Vaikea löytää yhteyttä toiseen ihmiseen, jos televisio vie huomion.

      Jotenkin tuntuu, että television aika sellaisena kuin se nyt on, ei kestä enää pitkään. Muutoksia on tapahtunut kiihtyvään tahtiin viime vuosina. Ihmiset katsovat ohjelmia muilta laitteilta kuin televisiosta, ja televisiota voi katsoa tietokoneelta jo suoratoistonakin. Fyysisen televisiolaitteen merkitys on vähentynyt.

  2. Meillä kävi tv:n kanssa klassisesti. Vanha hajosi. Olin sitä mieltä, että uusi voidaan hankkia, jos se edes on tarpeen, vuoden vaihteen jälkeen, kun palaan töihin. Telkkarista meillä katsotaan yleensä vain Pikkukakkosta aamuisin – mutta tottakai minua harmitti, että se poksahti taas juuri, kun Downton Abbey oli alkamassa. Esikoisen tietokoneessa on tv, joten häädin hänet huoneestaan ja sain katsoa ekan jakson (ja opin, että nyt tämäkin sarja on Areenassa).

    TV oli jo pari kertaa 10 vuoden aikana korjattu, ja nytkin mies suostui kokeilemaan, jos sen saisi toimimaan. Samaan aikaan kuitenkin vietti aikaa vertaillen uusia vaihtoehtoja… Sitten hänen vanhempansa ilmoittivat, että haluavat ostaa meille tv:n. Vähän ärsytti, sillä tiedän, että sieltä on tulossa yks helkkarin wii:kin jouluksi. Mutta vaikea oli sanoa kiitos ei, ja kun samaan aikaan osui kohdalle joku äärettömän hyvä tarjous, niin se oli sitten siinä. Heti illalla katsoimme elokuvan yhdessä, pitkästä aikaa, ja fiilis oli kuin ennen vanhaan 🙂 Onhan siinä hieno, tarkka kuva, käteviä toimintoja ja voimme vaikka skypettää koko perhe ystäville ulkomaille. Eroon päästiin yhdestä ylimääräisestä kaukosäätimestä ja digiboksista. (Mihinkähän mies ne jemmasi?)

    TV ei ole meidän perheessä keskeinen, muttei myöskään tarpeettomin tavara. Toosalla on oma hyvä paikkansa TV-huoneessa. Harmittaa kuitenkin se, että uuden tilaaminen kotiovelle ja vanhan pois vieminen oli niin paljon helpompi homma, kuin vanhan tavaran roudaaminen edestakaisin korjattavaksi.

    • Kiitos kommentistasi! TV-huoneen olemassaolo muuttaa tilannetta mukavammaksi, kun televisio ei ole olohuoneen keskeisimmällä paikalla, kuten useimmiten on. Vuosikausia tai oikeastaan jo vuosikymmeniä piti sisustaa television ehdoilla, mistä en yhtään tykännyt. Jostain kumman syystä televisiolle oli huoneesta varattu aina kaikkein paras paikka, siis antennipistokkeet olivat huoneen ykköspaikalla. Tässä nykyisessä kodissa telkkaria ei kyllä koskaan ykköspaikalle laitettu.

  3. Minua on usein pohdituttanut se, että miten omat pyrkimykset tietynlaiseen elämäntapaan (minimalismia, yksinkertaistamista tai mitä ikinä hakeekin), pystyy sovittamaan yhteen puolison elämäntavan kanssa. Miten säästetään talouden ruokamenoissa, jos puoliso vierastaa edullisia kaupan omia merkkejä? Tai miten saadaan väljempi koti, jos puolison harrastukset ovat tavarapaljoutta ruokkivia? Kompromissien hakemista kuten parisuhde yleensäkin välillä.. Julkisuudessa olevat yksinkertaistajat/ downshiftaajat ovat usein lapsettomia aikuistalouksia, eli lasten myötä minimalismi elämäntapana taitaa vieläkin vaikeutua.

    • Kiitos kommentistasi! Hyvä kysymys! Voisin kertoa miten tämä yhteensovittaminen meillä toimii. Kumppanini ei koe minimalismia tarpeellisena itselleen, minun mielestäni minimalismi on elämä tiivistettynä kaikkein olennaisimpaan. Olemme käyneet ja käymme jatkossakin keskusteluja, joissa pyrimme oppimaan toistemme näkemyksistä, ja löytämään järkevän kompromissin yhteiseloon. Monesta asiasta mietimme samalla tavoin, kuluttamisen vähentäminen sopii kummallekin mainiosti. Ruoasta emme säästä, paitsi pyrkimällä minimoimaan hävikin ja jättämällä vähäravinteiset tuotteet kauppaan.

      Minun harrastukseni eivät juuri erityisiä välineitä vaadi, kumppanillani on kymmenittäin urheiluvälineitä vaikka mihin lajeihin. Harrastusvälineiden paljous ei minua haittaa, monipuolinen liikunta on kumppanini intohimo. Se on hänen ”olennaisensa” tässä elämässä, yksi tärkeimmistä asioista. Kyseenalaistan urheiluvälineiden tarpeellisuutta kyllä silloin, kun huomaan, että osa välineistä on enemmän pysyvässä säilytyksessä kuin käytössä.

      Kompromissien hakemista tämä siis on mitä suuremmassa määrin, mutta niin parisuhde on muutenkin. Saman olen huomannut minäkin, että esillä olevat yksinkertaistajat ovat useimmiten lapsettomia pareja. Näinhän se meilläkin on, meillä ei ole lapsia. Eikä ole tulossakaan, joten en valitettavasti voi kirjoittaa siitä, miten elämä lasten myötä muuttuu minimalismin kannalta katsoen.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s