Viekö pimeys voimat?

On taas se aika vuodesta, kun valoa on hyvin vähän. Syksyn kirkkaat värit ovat vaihtuneet vesisateisiin, räntään ja pimeyteen. Vähäkin valo tuntuu imeytyvän märkään asfalttiin. Kylmä tuuli tuntuu kostealla ilmalla luissa ja ytimissä asti.

Vuoden pimeimpään aikaan moni valittelee väsymystä ja kaipaa aurinkoon ja lämpöön. Voimat ovat vähissä ja unta riittäisi vaikka miten paljon. Sohvannurkka ja suklaa kutsuvat. Hupenevia D-vitamiinivarastoja täydennetään purkista.

On hyvin ymmärrettävää, että pimeys väsyttää ja saattaa masentaakin. Kesän ympärivuorokautisessa valossa on helpompi olla energinen, kuin tässä lähes jatkuvassa pimeydessä. Mitä jos hyväksyisimme sen, että ilmastomme on erikoinen ja vaihteleva, ja niin voi olla olommekin? Miksi pimeään vuodenaikaan edes pitäisi yrittää jaksaa yhtä paljon kuin valoisaan vuodenaikaan? Karhutkin menevät talviunille, voisimme kai mekin antaa jonkin verran periksi ja hiukan horrostaa?

Kun energiaa on vähemmän käytössä kuin toivoisimme, minun on vaikea ymmärtää, että sitä vähääkin energiaa kulutetaan säästä nurisemiseen. Vaikka miten paljon nurisisimme, niin ei sää siitä muutu. Tuskin nurinasta saa lisää energiaakaan. Usein tuntuu siltä, että syksyyn ja talveen suhtaudutaan välttämättömänä pahana – kun tästä taas selvitään, niin kyllä se kevät ja kesäkin sieltä lopulta tulee. Suomessa on kuitenkin neljä vuodenaikaa, osassa maata selkeämmin kuin toisaalla. Jos elämme kevättä ja kesää odotellen, ja nauttien vain niistä täysin siemauksin (silloin kun ei sada), aika monta päivää vuodesta saamme nurista kauheasta säästä, kaivaten jonnekin muualle.

Elämä on nautittavampaa, kun avaamme silmät ja katsomme ympärillemme. Usein tuntuu jäävän huomaamatta, mitä kaikkea hyvää meillä on tässä ja nyt. Kaipaamme niin paljon jonnekin muualle tai jotakin muuta, että emme edes huomaa mitä meillä jo on.

Olin parhaaseen ruska-aikaan poistattamassa luomea. Lääkäri, harjoittelija ja hoitaja kaipailivat kilpaa ihailemaan Lapin ruskaa. Olin juuri nauttinut komeasta ruskasta koko muutaman minuutin kävelymatkan terveyskeskukseen, upeita värejä oli kaikkialla, vaikka olisi vain katsonut ikkunasta ulos. Kun he olivat saaneet harmiteltua, etteivät töiden vuoksi pääse Lappiin, alkoi kaipailu lämpimään. Lääkäri mietti missä pääsisi rannalle aurinkoa ottamaan, ja kysyi olinko ajatellut matkustaa jonnekin lämpimään. Hoitaja oli tilanteessa sen verran paremmin läsnä, että huomautti, ettei auringonotto ehkä ole minulle, vaalealle runsasluomiselle ihmiselle, kovin viisasta. Tragikoomista tilanteessa oli, että samaan aikaan harjoittelija leikkasi pois luomea, jossa mahdollisesti olisi melanooma. (Tuloksista selvisi, että pykälän siihen suuntaan luomi olikin jo muuntunut. Tarkkailkaa luomianne, rakkaat ihmiset!)

Tarjoan muutaman hyväksi havaitun vinkin, jotta jaksaisimme tallustaa tässä pimeydessä kunnes lumipeite tai viimeistään kevätaurinko armahtaa.

1. Ulkoile valoisaan aikaan. Kiinnitä huomiota aistimuksiisi. Miltä ilma tuoksuu tai tuntuu iholla? Miltä ulkona näyttää? Katso tarkkaan, ja huomaat, että tässäkin vuodenajassa on värejä. Ei kaikki ole pelkkää harmaata tai mustaa. Jos et pääse ulkoilemaan valoisaan aikaan, huomaa, että ikkunasta katsoen ulkona näyttää pimeämmältä kuin siellä todellisuudessa on. Ulkoilu tekee hyvää joka tapauksessa.

2. Hyväksy, että et jaksa yhtä paljon kuin valoisampaan vuodenaikaan. Ota pimeydestä ilo irti. Nauti hämäränhyssystä, polta kynttilöitä, kääriydy vilttiin ja lue hyvää kirjaa, kuuntele musiikkia, tai juttele mukavia jonkun kanssa. Nauti suklaasta hyvällä omatunnolla, jos sitä tekee mieli.

3. Värit voivat piristää. Pidän erikoisena ilmiönä, että kun valo vähenee, suomalaiset kaivavat vaatekaapeistaan mustaa tai muuta tummaa päälle. Kesällä käytetään monipuolisesti värejä, ja kun pimeä aika alkaa, kadulla tulee vastaan mustanpuhuvaa väkeä. En tiedä onko kyse kauppojen surkeasta tarjonnasta, pimeyteen piiloutumisesta vai mistä. Jos ei halua pukea värejä päälleen, väriterapiaa voi tarjota myös hedelmäkulho pöydällä. Meillä kulhollinen oransseja sitrushedelmiä piristää keittiötä ja tarjoaa herkullista syötävää.

4. Kirkasvalolaitteista voi olla apua. Itselläni ei ole niistä kokemusta, mutta jotkut saavat niistä paljon apua pimeän ajan jaksamiseen.

5. Jos voimia on vähän, käytä niitä säästeliäästi. Karsi turhat asiat pois tehtävälistaltasi. Jätä aikaa mukavien asioiden tekemiseen, joista saat voimaa.

6. Mieti mitä hyvää pimeä vuodenaika voi tarjota. Itse koen niin, että syksy- ja talviaika antavat mahdollisuuden ottaa rauhallisesti ja levätä.

4 kommenttia artikkelissa “Viekö pimeys voimat?

  1. Kiitos mukavasta kirjoituksesta. Pukeutumisessa pyrimme varmasti sulautumaan ympäristöön ja ympäröivään valoon eläinten lailla. Keinovalossa kimallukset näyttävät kauniilta.Talveen kuuluu valkoinen ja punainen tummien sävyjen lisäksi. Monella ulkovaate onkin värikäs muun vaatetuksen ollessa tummaa. Juuri värjäilin kirkkaita vaatteita tummaksi🙂. Luonnomalta ja keinotekoiselta tuntuisi pukeutua kevään keltaiseen. Kulttuuri varmasti vaikuttaa ja estää käyttämästä kaikkia värejä mielialan piristäjänä.

    Värien ja valon lisäksi mielialaan vaikuttavat myös tuoksut. Vaniljaa, suklaata, appelsiinia ja mausteita ruuanlaittoon ja eteerisiä öljyjä vartalolle. Rytmin pitäminen ja tekeminen pitää mielen virkeänä ja itse asiassa koen tekemättömyyden masentavan tekemistä enemmän. Positiivisia huoltavia asioita pitää olla tähän aikaa vuodesta listalla suhteessa enemmän. Perinteet huoltavat meitä. Neilikka appelsiineja ikkunaan roikkumaan, puhtaat verhot ja koti kiiltäväksi ja tuoksuvaksi.

    Heidi

    PS. Kirkasvalolamppu on meillä keittiönpöydällä ja olen kokenut siitä saavani apua pojan rytmin siirtämiseen. Meillä on aina ongelmia kellon siirtämisen kanssa. Tuo perinne saisi jo loppua, valoa on kuitenkin vähän.

    • Kiitos itsellesi kommentista! Jonkinlaista sulautumista tuo pukeutuminen varmasti on, niin selvästi se valon määrän myötä muuttuu. Minä olen kiinnittänyt huomiota juuri ihmisten mustiin ulkovaatteisiin. En itsekään erityisen värikkäästi pukeudu, mutta mustaa vältän jos voin. Tänään oli jalassa oranssit saappaat, joista sain paljon iloa tuossa pimeydessä. Oranssikirjava pipo ja tumputkin löytyvät sitten kun niiden aika on. Itse neulotut huivini ovat myös värikkäitä, monivärisiä kuin revontulet.

      Tuoksut unohdinkin mainita. Olen huomannut käyttäväni syksystä kevääseen enemmän mausteita kuin muulloin. Kaipaan maustetumpaa teetä ja ruokaa. Ja jostain syystä piparkakkuja alkaa tehdä mieli heti kun syksy pimenee.🙂 Aikoinaan poltin tuoksukynttilöitä, nykyään en. Kosmetiikastakin tuoksut ovat jääneet pois, mustassa saippuassa olevaa mietoa tuoksua lukuun ottamatta.

      Minulla vuodenajat vaikuttavat siihen miten vietän aikaa. Valoisaan vuodenaikaan olen enemmän liikkeellä ja ulkona, eikä ihme, kun valoisaa on lähes vuorokauden ympäri. Ei tarvitse tähdätä johonkin lyhyeen valoisaan pätkään päivässä. Pimeään vuodenaikaan tulee tarve ottaa hyvä asento nojatuolissa tai sohvalla ja vaikka lukea tai neuloa jotakin. Käytän pimeinä vuodenaikoina kirjastoa selvästi enemmän kuin muulloin.

      Kellojen siirtelyn voisi minunkin puolestani lopettaa. Turhaan sekoittaa rytmiä.

  2. Minä pidän pimeydestä. Minulle tämä pimeys ei suinkaan ole aikaa, jonka yli tai läpi täytyy jotenkin sinnitellen kärvistellä, vaan voimia antavaa aikaa. En tiedä millainen oloni olisi, jos eläisin maassa ilman synkkää vuodenaikaa. Voihan olla että olisin tasaisen pirteä ja oloni olisi mukavan energinen läpi vuoden. En tiedä. En oikeastaan halua edes kokeilla, sillä niin kovasti pidän kaikista neljästä vuodenajastamme ja siitä miten ne tuovat elämääni rytmin.

    Pimeys antaa anteeksi laiskuuden. Esimerkiksi siivouksessa: ei näy pölyt samalla tapaa kuin armottoman kevätauringon paisteessa. Hiukan epäsiistikin kämppä näyttää välittömästi tunnelmalliselta ja ihanalta kun sitä katselee kynttilän valossa😀. Pimeällä ei ole pienintäkään suorittamisen pakkoa. Kesällä minua rasittaa suunnattomasti se, että ihmiset sanovat ”eihän näin kauniilla ilmalla voi sisällä olla, herranen aika”. Kyllä voi! Ja saa! Pimeällä kukaan ei tule syyllistämään siitä että kääriytyy viltin alle ja unohtuu omiin ajatuksiinsa. Pimeys antaa aikaa itselle ja omille jutuille.

    Säästä valittaminen on turhinta ikinä. Valitan niistä, jotka valittavat säästä😀.

    • Kiitos kommentistasi! Kirjoitit aivan kuin minun ajatuksiani! Minäkin pidän kaikista vuodenajoistamme, varsinkin jos kesä on viileä. Kuumat kesät tuottavat tuskaa ihan fyysisellä tasolla.

      Minäkin pidän paljon siitä, miten pimeys antaa anteeksi monenlaista. Pimeään aikaan on ”lupa” levätä. Minäkin olen jo pienestä asti ärsyyntynyt ajatuksesta, että kesällä on oltava jatkuvasti menossa, koska on ”kaunis ilma”. Kesällä olen enemmän liikkeellä, koska valoisia tunteja on huomattavasti enemmän, mutta olen myös paljon sisällä, varsinkin jos sisällä on viileämpää kuin ulkona. Ilma on mukavampaa hengittää kaikkina muina vuodenaikoina, paitsi kuumana kesänä, kun sataa vähän. Nautin erityisen paljon syksyn ja talven raikkaista ilmoista.

      Kutsunkin itseäni usein menninkäiseksi. Joku vastapaino pitää päivänsäteillekin olla.😉 Nyt eletään juuri menninkäisten aikaa ja minä nautin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s