Tavaran vähentäminen ennen joulua

Vietin blogien lukupäivää ja törmäsin ulkomaisissa blogeissa toistuvasti samaan aiheeseen, nimittäin kodin raivaamiseen ennen juhlakauden alkamista. Ideana on yksinkertaisesti tehdä tilaa sille tavaramäärälle, minkä joulu tuo tullessaan.

Omaan korvaani lähestymistapa kuulostaa nurinkuriselta. Jos tavaraa virtaa kotiin jouluisin haitaksi asti, niin kannattaisi pyrkiä vähentämään kotiin tulevan tavaran määrää, sen sijaan että vuosittain tekee suosiolla tilaa uudelle tavaralle.

Ymmärrän kyllä senkin, että monille ihmisille aika ei ole vielä kypsä tavaralahjattomaan jouluun. Osa ihmisistä haluaa itsepintaisesti ajatella, että tavaran antaminen lahjaksi osoittaa välittämistä, vaikka heitä pyytäisi olemaan ostamatta mitään. Aikuisten kesken (tavara)lahjattomuus onnistunee helpommin, mutta lapsille tulevien lahjojen määrää voi olla hankala rajoittaa. Ainakaan pahoittamatta jonkun mieltä. Jos kauniista puheista ja ehdotuksista huolimatta joulu tuo tullessaan tavaravuoren, niin tavaran raivaaminen ennen joulua voi olla paikallaan.

Lapset kasvavat ja tarpeet muuttuvat. Joulukuu voi olla sopivaa aikaa katsoa mistä leluista lapsi on kasvanut ohi. Tarpeettomiksi jääneet lelut voi lahjoittaa tai myydä hyvissä ajoin ennen joulua, niin niistä voi olla jo tänä jouluna iloa uudelle käyttäjälleen.

Minimalist Mom antaa vinkkejä lelujen vähentämiseen ja tarjoaa myös ohjeita, miten luoda lelukokoelma, jota rakastetaan ja käytetään. Lelujen vähentäjissä on kahta koulukuntaa: osa vähentää yhdessä lapsen kanssa, osa tekee havaintoja lelujen käytöstä ja vähentää niitä lapselta kysymättä. Lapsen ikä vaikuttanee toimintamallin valintaan.

Australialainen Slow Your Home antaa kattavat ohjeet koko kodin tavaramäärän kevyeen vähentämiseen ennen joulua. Ohjeet on jaoteltu eri huoneita ajatellen, joten niistä voi poimia omiin tarpeisiinsa sopivat vinkit.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä tarjoan linkin kirjoitukseen, jossa äiti toivoo lapsilleen tavaralahjojen sijaan yhdessä koettuja hetkiä tuttujen aikuisten kanssa. Ajatuksena taustalla on tavaramäärän vähentämisen lisäksi myös tutustuttaa lapsia omien vanhempien lisäksi muihinkin aikuisiin. Kirjoittaja miettii, että mitä jos hänelle tai lasten isälle sattuisi jotakin? Varsinkin silloin olisi tärkeää, että lapsilla olisi läheisiä ihmissuhteita perheen sukulaisiin ja ystäviin.

Aiotko sinä vähentää tavaroita ennen joulua?

18 kommenttia artikkelissa “Tavaran vähentäminen ennen joulua

  1. Aion jatkaa tavaroiden vähentämistä kuten muinakin aikoina, mutta en lähestyvän joulun vuoksi. Todennäköisesti saan muutamia lahjoja, mutta en vähennä niitä silmällä pitäen.

    • Kiitos kommentistasi! Sama täällä, vähennys jatkuu entiseen malliin, mutta onneksi sitä ei tarvitse tehdä sen vuoksi, että saisi tulevan lahjavuoren sopimaan.

  2. Mennyt viikonloppu meni tavaroita karsiessa, hinnoitellessa ja poistaessa. Ajankohta on ennen joulua kylläkin siksi, että miehen loma on nyt, ei siksi, että pitäisi tehdä tilaa lahjoille 🙂 Olemme koko syksyn puhuneet, että pitäisi tehdä kunnon inventaario ja nyt siihen viimeinkin löytyi aikaa. Ollaan oltu vähän ihmeissämme, että vieläkin sitä ylimääräistä löytyi paljon, vaikka olemme koko ajan tehneet pieniä vähennyksiä ja sisään tuleva tavara on pysynyt maltillisena. Eilen vein kirpputorille 120 vaatekappaletta: lappujen numeroinnista on helppo pitää kirjaa, paljonko tavaraa vie. Arvioin että ainakin toiset 120 tavaraa saamme vielä vietyä. Varmasti enemmänkin.
    Erityisesti itseäni huvitti meidän maljakoiden määrä, kun muistin, että olet jossain postauksessa ihmetellyt samaa teidän taloudessa. Meiltä niitä löytyi eri kaapeista 8 (!) kappaletta. Ja leikkokukkia meillä on tasan keväisin, kun hullaannuin tulppaaneista ja tähän asti siihen hullaannukseen on riittänyt yksi maljakko. Oman vaatekaapin vähennykseen sain vauhtia ja rohkeutta luettuani Rinna Saramäen loistavan Hyvän mielen vaatekaapin.
    Joululahjojen osalta olen ilmoittanut, mitä lapsemme tarvitsee ja toivon että toiveita noudatetaan. Hevosista innostunut kummityttö saa lahjaksi muutaman ratsastustunnin ja Ti-Ti Nallea rakastava veljensä liput konserttiin. Aikuisten kesken sovimme että lahjoja ei ostella.
    Kaiken kaikkiaan näin loppuvuodesta olemme löytäneet suunnan mitä kohti kulkea ja millaisen haluamme elämämme tulevaisuudessa olevan. Itselleni on tehnyt hyvää prosessin hitaus, niin tavaran vähenemisessä ja suunnan löytymisessä, sillä olen hieman kärsimätön luonne ja minulle kaiken pitäisi tapahtua heti. Eihän elämänmuutos hetkessä tapahdu.

    • Kiitos kommentistasi! Ja antoisaa inventaariota! Se on kyllä jännä miten sitä ylimääräistä aina vain löytyy. Joulun aika näyttää meillä maljakoiden käytettävyyden ja tarpeen. Joulukukkien yhteydessä saanen laitettua toimimattomat pois. Minun vaatekaapissani ei ole enää juurikaan mistä vähentää, mutta odotan silti, että saan kirjastosta tuon Rinnan kirjan. Näyttää siltä, että sait siitä paljon apua!

      Kuulostaa hyvältä mitä kirjoitit suunnan löytämisestä. Elämänmuutokset eivät tosiaan tapahdu hetkessä. Itse olen kokenut hyväksi, että prosessi etenee melko hitaasti. Vaikka välillä hiukan lisää vauhtia toivoisinkin. Olen kokenut tärkeäksi, että prosessin aikana ehtii todella ajatella mitä elämältään kaipaa. Hidas tahti omalla tavallaan vaatii syventymään siihen mikä on homman punainen lanka.

  3. Vaikuttaa siltä, että vanhemmat myös pelkäävät tuottavansa lapsille pettymyksen, jos joulu ei ole tavarataivas.

    Kolme-neljä vuotta sitten kokeilimme ensi kertaa (tyttären ehdotuksesta) suurperheessämme (13 lasta) lahjatonta aattoiltaa. Otimme asian puheeksi jo loppusyksystä- keskustelimme siitä yhdessä ja kuuntelin lasten ajatuksia ja mielipiteitä. Jokaiselle vakuutettiin, että se, mitä jokapäiväiseen elämään tarvitaan, kännyköitä myöten, kyllä ostetaan ja hankitaan, vaikka ei olisi joulukaan.
    Kaikki olivat myötyväisiä ja vietimme ensimmäisen lahjattoman joulun.
    Se oli ensimmäinen aattoilta, kun kukaan ei itkenyt meillä vääränlaisen lahjan tuomasta pettymyksestä. Ei meillä kukaan itkenyt myöskään lahjattomuuden takia.
    Vietimme paljon aikaa yhdessä, söimme hyvin, lepäsimme paljon, juttelimme ja nautimme toistemme seurasta. Lapset kaivoivat esille vanhat lautapelit ja unohtuneet lelut. Pitkästä aikaa meillä leikittiin jouluaattona.
    Täytyy tunnustaa, että tuon joulun jälkeen ei ollut paluuta entiseen ja lahjavuorijoulut ovat jääneet. Viime vuonna kaikkein pienimille hankittiin kullekin yksi paketti, josta he olivat hyvin iloisia.
    Koululaiset eivät myöskään kokeneet joululoman jälkeen kavereiden tenttausta saaduista lahjoista mitenkään ahdistavana. Kukin hoiteli sen tavallaan.
    Suosittelen lahjatonta perhejoulua lämpimästi, mutta tältä joululta sen toimeenpano on jo myöhäistä. Jos lapset ovat tottuneet lahjoihin, et voi kolme viikkoa ennen joulua paukauttaa, että ”tänä vuonna ei sitten lahjoja hankita”. Silloin mennään jo tyrannian puolelle.
    Mutta lahjattoman joulun pystyy toteuttamaan lapsiperheessä myös niin, ettei siitä tule kenellekään paha mieli.

    • Kiitos kun kommentoit! Veikkaan, että kommenttisi on kovin kaivattu monessakin lapsiperheessä, jossa mietitään voisiko joulu olla jotakin muuta kuin tavaravuoria. Olen siitä samaa mieltä, että tämän joulun osalta lahjattomuus on myöhäistä. Lahjattoman joulun mietintä ja pohjustaminen lapsille kannattaisi aloittaa tosiaan hyvissä ajoin, ennen kuin minkäänlaista joulutohotusta on tulossa mistään tuutista.

      Tapanne viettää joulua kuulostaa todella mukavalta. Minkä ikäinen tyttäresi oli, kun ehdotti lahjatonta aattoiltaa?

      Mietin tässä yhden tuttavaperheen tilannetta. Perheen neljä lasta ovat tänä vuonna villiintyneet lahjatoiveidensa kanssa, viime jouluna toiveet olivat vielä kohtuullisia. Kaikki neljä uskovat joulupukkiin, eivätkä siis voi ymmärtää, että perheen taloudellinen tilanne ei mitenkään riitä edes murto-osaan heidän toiveistaan. Perheen vanhin lapsi oli ohjeistanut nuorempia lahjalistan tekemisessä, että kymmenen toivomusta voisi olla vielä toteutettavissa! Ja nuo toiveet eivät ole mitään halpoja ja pieniä juttuja. Toisaalta voi olla, ettei pettymyksiäkään tule niin paljon kuin voisi kuvitella, koska toivomuksissa ei taidettu käyttää minkäänlaista harkintaa, raksittiin vaan lelukuvastosta mikä sattui kiinnostamaan… Saa nähdä miten tilanne muuttuu, kun lapsille jossain vaiheessa selviää kuka lahjat tuo.

      Tavara on usein pettymyksen aiheuttaja. Aina on olemassa mahdollisuus ajatella, että olisi halunnut jotakin muuta tai jotakin lisää tai jotenkin erilaista. Itselläni on ollut vastassa pettyneet lapset joka kerta, kun olen heille jotakin antanut, vaikka lelu on ollut jotakin mistä lasten on tiedetty pitävän. Kai tämä on tätä päivää, kun kaikkea on paljon (liikaa) ja tavaraa saadaan helposti. Itse olen muistellut omaa lapsuuttani, kun leluja ostettiin pääasiallisesti vain synttäreiksi tai jouluna. Kaikilla leluilla leikittiin mitä oli. Toisin tuntuu olevan nykyään monessa perheessä.

      • Anne-Mari oli tuolloin päälle 16-vuotias, kun ehdotti ”minimalistista” joulua.
        Huomasin juuri sellaisenkin asian, että tuon kokeilujoulun jälkeen on kaikilta lapsilta jäänyt kokonaan sellainen lahjalistojen rustaaminen ja lelukuvastojen äärellä ”kuolaaminen”.
        Tänä vuonna kymmenestä kotona asuvasta lapsesta kaksi on sanonut: ”jos tänä vuonna ostetaan lahjoja, mulle vois hankkia tän.”

        • Kiva että vielä vastasit. Hienoa kuulla, että joulunne muuttuivat tuon yhden joulun jälkeen noin selvästi. Lapset oppivat siis jos yhdestä joulusta toisenlaisen, paremman tavan viettää joulua. Hyvä tuo kahden lapsesi asenne tänä jouluna, JOS ostetaan lahjoja. Voin uskoa, että lahjattomat joulut olisivat monessa perheessä mukavampia kuin lahjavuorijoulut. Kun asia vaan osataan pohjustaa ajoissa ja keskustella perheen kesken uudenlaisesta tavasta viettää joulua.

  4. Eipä tarvitse vähentää, kun olen juuri saanut käytyä kaikki tavarat läpi. Jotenkin ymmärrän tuon lasten lelujen läpikäynnin ennen joulua, mikäli lahjoja tulee. Muun tavaran osalta voi kyse olla jostain kausivaihtelusta. Ainakin oma brittiläinen vuokraemäntäni toi joulukuusen sisään jo joulukuun 1. päivä, ja sitä varten piti myllätä koko asunto, pienestä asunnosta (olohuone-ruokailutila) kun oli kyse. Ja joulukoristeiden tieltä laitettiin jonkin verran tavaraa kaappeihin.
    Kun olin lapsi, hankinnat jotenkin keskitettiin joulunajaksi, olipa kyse sitten leluista, harrastusvälineistä tai vaikka vaatteista. (Tästä syystä tuntui ettei kesäkamoja tai vaatteita juuri ollut.) Eikä sitä tavaraa sittenkään ollut paljon -joskus tuntui, että esimerkiksi vaatteita olisi saanut olla enemmänkin.
    Teini-ikäisestä lähtien olen pyytänyt jotain todella haluamaani, yleensä se oli joku tietty kirja, johon on kilometrin mittainen odotuslista kirjastossa tai sitä ei ole saatavilla. Opiskelijana pyysin kodin tavaroita, joita olisin muuten joutunut hankkimaan itse. Ihmiset ovat yleensä pitäytyneet toiveissa. Kummit ja mummot eivät ole joululahjoja ostaneet koskaan, kun suku on liian suuri siihen.
    Itse en joulua enää vietä, tai vietän sen matkoilla. Lapsettomana en näe joulunviettoon mitään syytä. Joululahjan saatan ostaa tai olla ostamatta sisarelleni – yleensä korvaan sen jollakin tuliaisella maailmalta. Ystäville ostan lahjoja yleensä silloin, kun näen jotain, joka sopii mielessä olevalle ystävälle ja annan sen sitten yllätyksenä saman tien. Joulukorttien ja kukkien sijaan olen jakanut joillekin tuttaville joulukoristeitani kun en kuitenkaan kotiani edes koristele.

    • Kiitos kommentistasi! Ajat ovat tosiaan muuttuneet paljon, esimerkiksi siitä kun itse olin lapsi 1980-luvulla. Tavaran määrä kodeissa on kasvanut valtavasti, ja suhde tavaraan tuntuu lapsilla muuttuneen ihan toisenlaiseksi.

      Meilläkin joulun vietto on hiipunut vuosi vuodelta. Tärkeintä on olla yhdessä, rauhassa ja levätä sekä syödä hyvin. Samaa voisi toteuttaa muuten paljon useamminkin…

  5. Meillä on parina vuonna vähän raivattu leluja ennen joulua, koska uusia tulee kuitenkin lahjoina. Oikeastaan tapa on kuitenkin saanut alkunsa siitä, että vien yleensä tavaroita kirppikselle ennen joulua – silloin tuntuu kaikki menevän hyvin kaupaksi. Mutta kun uusia leluja nyt kuitenkin tulee, niin ihan hyvä viedä kiertoon sellaisia, joilla ei enää leikitä. Nuorempi lapsi on sen verran pieni, että kirppikselle menevistä tavaroista on turha neuvotella, mutta vanhemman kanssa on välillä karsittu leluja yhdessäkin. Joskus taas olen laittanut pois kysymättä sellaista, jolla lapsi ei ole oikein koskaan innostunut leikkimään. Näitä leluja ei ole koskaan kaivattu jälkeenpäin.

    Meillä on muutama sukulaislapsi, joille annamme lahjoja. Olemme aina kysyneet vanhemmilta, mitä lapset tarvitsisivat, mutta aika harva lapsi nykymaailmassa varsinaisesti tarvitsee mitään. Isommille annetaan varmaan tänä vuonna lahjakortit johonkin mieluiseen kauppaan tai vaikka leffalippuja, pienemmät saavat lelut tai vastaavat vanhempien toiveen mukaan. Mieluiten antaisin aineettomia lahjoja, mutta ainakin sellaiset, jotka vaativat omaa aikaa ja panostusta, jäävät meiltä valitettavan helposti toteuttamatta. Toisaalta toivoisin omille lapsille tällaisia lahjoja, mutta niitä taas ei kehtaa pyytää, koska tuntuu että kaikki ovat aina niin kiireisiä. Aikuisille annetaan syötävää, jos jotain pitää antaa.

    Lahjaton joulu kuulostaa ajatuksena todella ihanalta. Ehkä kokeilemmekin joskus, kun lapset ovat isompia. Toisaalta luulen, että jotkut sukulaiset saattaisivat pahoittaa mielensä, koska he haluavat antaa edes jotain. Ja ainakin joulu pitäisi viettää vain oman perheen kesken, koska sukulaislapset saavat muutenkin yleensä enemmän paketteja kuin oma jälkikasvu. Kokonaan lahjoitta jääminen kun muut niitä saavat saattaisi olla vähän liian kova paikka.

    • Kiitos kommentistasi! Mukavaa, että tuot asiaan lapsiperheen näkökulmaa. Tuo on kyllä totta, että nykymaailmassa harva lapsi tuntuu tarvitsevan jotakin.

      Tämä ei varsinaisesti liity kommenttiisi, mutta mietin tässä, että luulisi useampaakin ihmistä tympivän jo lahjojen hankinta, kun tavaran arvostus tuntuu laskevan kaiken aikaa. Voi olla vaikea hankkia lapsille sopivaa lahjaa vaikka miten käyttäisi aikaa ja harkintaa. Kaikkea on niin paljon, että tavara muuttuu tavallaan yhdentekeväksi. Tavaraa ei arvosteta samalla tavalla, ja leluja saatetaan jopa rikkoa tahallaan, jotta saadaan uusia. Tästä oli jokin aika sitten puhetta mediassa, olisikohan ollut Ylen uutisjuttu. Minusta näyttää vahvasti siltä, että tavaravuorten aika alkaa olla ohi. Jos vain olisi käyttää sitä aikaa enemmän, niin yhä useampi kenties keksisi tavaran sijaan jotakin muuta.

      Kun miettii taaksepäin omia joulujaan, aikuisena tai lapsuudessa, niin eipä niistä lahjat ole mieleen jääneet vaan aivan muut asiat. Voisin kuvitella, että lahjaton, tavaralahjaton tai hyvin vähälahjainen joulu voisi antaa jotakin lisäarvoa monellekin perheelle. Itse muistan lahjoihin liittyvän suuren odotuksen ja niiden saamisen jälkeen tulleen tunnelman lässähtämisen. Ei niinkään siksi, että lahjoissa olisi ollut mitään vikaa, vaan siksi, että jos lahjojen jako on pääasia, niin se saa helposti jättimäiset mittasuhteet. Lahjojen jaon jälkeen sitä miettii, että tässäkö tämä nyt taas oli. Odottaminen on monessakin asiassa antoisampaa kuin odotuksen palkitseminen.

  6. Kiitos Tuulia taas inspiroivasta postauksesta. Lueskelin laittamiasi linkkejä ja innostuin ratsaamaan pitkästä aikaa lasten lelut ja vaatekaapit. Ensin ajattelin vain itsenäisesti käydä lelut läpi ja poistaa mielestäni turhat, mutta sitten oikeastaan vain testatakseni esikoiseni (2v9kk) ”kypsyyttä” tehtiinkin homma yhdessä. Yllätyin suuresti, kun tyttäreni osasi jo itse miettiä ja valita leluja, jotka haluaa pitää ja jotka voi laittaa kiertoon. Hän luopui jopa sellaisista, jotka minä olisin vielä pitänyt! Olin lopputulokseen tavaroiden ja tyttäreni osalta hyvin tyytyväinen. Jäljelle jäi hyvin siedettävä määrä leluja, jotka mahtuvat hienosti yhteen vanhaan arkkuun, jonka olen ottanut ”rajoittimeksi” eli niin kauan kun lelut siihen mahtuvat, saavat ne olla. Ja kun tulee uusia, niin jotain vanhaa laitetaan sitten kiertoon. Tänään lähti kiertoon ja muistolaatikoihin kaikki vauvalelut, kun ei tuo kuopuskaan (9kk) niillä juuri leiki. Siskon lelut on niin paljon mielenkiintoisemmat. Ja keittiön laatikoissa ne parhaat lelut vasta onkin!

    Joulu saa tulla, kun tiedän, että lahjojen määrä jää hyvin maltilliseksi, eikä sille roinalle tarvitse raivata etukäteen tilaa. Lapset saavat pari pakettia isovanhemmilta ja me aikuiset taidamme saada äidiltäni jokajouluiset villasukat. Niille on aina kaapissa tilaa. Naureskelin muuten kerran, kun siinä linkittämässäsi suomalaisessa minimitavaramäärän listauksessa oli vaatteisiin laitettu yhdet villasukat. Yhdet! Voisin luopua kaikista sukkahousuista ja vaikka tavallsista sukistakin, mutta villasukkia tarvitaan jatkuvassa kierrossa aivan minimissään vähintään kolmet. Nimim. ilman villasukkia ei voi elää, ei edes trooppisella autiolla saarella (been there, done that!) 😀

    • Kiitos sinulle kommentista! Mukava kuulla yhteisestä lelujen vähennyksestänne. Ja tosiaan, pienille keittiön laatikot tuntuvat olevan aivan parhaat lelulaatikot. Tuo arkun käyttäminen lelujen määrän rajoittamisessa kuulostaa hyvältä ajatukselta.

      Ei riitä minullekaan yhdet villasukat. Minulla on useammat kotivillasukat, jotka laitan sitten pesukoneeseen kerralla kun ovat pesua vailla. Pitkät villasukat tosi kylmiä talvia varten ovat ihanat, ja saappaisiin on omat sukkansa. Villasukat ovat jalassa nytkin. Minäkin olen pitänyt villasukkia kesäkeleilläkin, lukuun ottamatta niitä helteitä kun sisälämpötilakin on 30 astetta.

  7. Meillä lahjojen määrä jää mielestäni maltilliseksi eli 3-4 tavaraa lasta kohti. Lelu, kirja ja isoäidin pehmeästä paketista paljastuu todennäköisesti villasukat. Muut lahjat ovat tekemistä yhdessä. Ongelmatonta tämä ei ole, sillä meidän kanssa joulua viettää serkku, jolla lahjapino oli taas viime vuonna pojan kokoinen. Kateus on kamala tunne, joka on meissä kaikissa. Lapset ovat hyvin raakoja ja osaavat lällätellä ja ilkkua aikuisten kääntäessä selkänsä. Viime vuonna poika sai mitä oli toivonutkin ja hetken mielipahan jälkeen meillä oli hyvä joulu.

    Mitä opimme: Aikuisten tulisi pitäytyä sovitussa ja vertailu kuuluu elämään halusimme tai emme. En ole varma onko mieheni jutellut siskonsa kanssa, että tänäkin vuonna toivomme rajoitteita runsauden sarveen. Pitääkin varmistaa viestin meneminen perille. Meillä on lapsien kanssa keskustellaan siitä mikä on tärkeää ja tarpeellista ja sen mukaan yhdessä ajoittain vähennetään tarpeettomaksi jäänyttä. Rikkinäistä pikkuroinaa poistan kysymättä.

    Ostaminen ei meillä keskity jouluun ja lapset saavat mitä tarvitsevat pyhien ulkopuolella. Vähentäminen ei myöskään keskity jouluun, mutta eiköhän joulukoristeista löydy ylimääräistä. Aikuisten kesken emme vaihda varsinaisesti lahjoja, mutta ilahdutan muutamaa kuluvalla lahjalla. Kirja ilahduttaa minua aina, mutta se voi olla kirjastosta lainattu tai ladattu.

    Parhaimpia lahjoja ovat olleet -nuku koko yö, -lastenvahti viikonlopuksi ja erilaiset kulttuuririennot yhdessä. Serkukset saavat meiltä tänä vuonna lahjaksi koko perheen tekemistä joulun välipäivinä. Menemme leffaan ja keilaamaan.

    • Kiitos kommentistasi! Vertailulta on vaikea välttyä. Vierestä lasten touhuja katselleena on tuntunut, että juuri mitään ei voi tehdä ilman vertailua. Tuntuu olevan kovin tärkeää arvottaa asioita järjestykseen, kenellä on paras tai hienoin mikäkin. Tai eniten.

      Ikävä juttu, jos aikuiset eivät pidä kiinni sovitusta lahjojen määrästä. Tulee ikäviä tilanteita ja ihan turhaan pahaa mieltä. Toivottavasti tänä vuonna joulunne sujuu sovituissa merkeissä. Koko perheen yhteinen tekeminen joulun välipäivinä kuulostaa oikein hyvältä.

  8. Kyllä se tavaran vähentäminen on jatkuva prosessi, mutta ehkä joulun tienoilla keskitytään tuohon lasten huoneeseen 🙂 Ihan hirvittää miten ison lahjavuoren jouluna pukki jaksaa perässään vetää. Ja nyt kun harjoittelen suurperhettä tässä kaksiossani (3 lasta miehen lisäksi!!!) osan viikkoa, niin kummasti sitä koittaa vähentää tavaraa, jotta mahduttaisiin ja koti pysyisi edes jotenkuten siistinä. Tässä haastetta, kun vielä ei halua ottaa sitä askelta, että muutettaisiin yhteen isompaan kotiin. Sitäkin silmällä pitäen tuntuu hyvältä, että muuttokuorma pienenee. Onneksi on muitakin kirpparisuurkuluttajia, joitten pöytään mahtuu aina uutta tavaraa myyntiin. Nytkin taidan ottaa ennen joulua yhteen pöytään osaa.

    • Kiitos kun kommentoit! Varmasti haasteellista kun kaksiossa on kahden aikuisen lisäksi vielä kolme lasta. En ihmettele, että tekee mieli vähentää tavaraa! Pienessä tilassa kaaos vielä näyttäytyy niin kokonaisvaltaisena, kun sellainen pääsee syntymään. Ja tosiaan, pienenee siinä tuleva muuttokuormakin kun tekee vähennystä. Hieno juttu, että voit osallistua yhteiseen kirpparipöytään. Helpottaa varmasti tavarasta eroon pääsemisessä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s