Mikä on ikimuistoisin joululahjasi?

Elämme jälleen aikoja, jolloin moni kiertää kaupoissa yrittäen epätoivoisesti keksiä jotakin lahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea.

Minkä verran tavaralla on nykyään arvoa? Olisiko arvokkaampaa antaa tavaralahjan sijaan jotakin muuta?

Kun mietin joululahjoja, joita olen saanut tähänastisen elämäni aikana, mieleeni ei muistu montaakaan. Lapsuuden joululahjoista parhaiten mieleeni ovat jääneet mummun kutomat sukat ja tumput. Itselläni on työn alla parit tumput pikkupojalle, joka koulussa näki kavereilla tumppuja, ja halusi itselleenkin sellaiset. Toivottavasti onnistun tekemään mieleiset ja sopivan kokoiset.

Aikuisiällä saamistani joululahjoista on jäänyt kovin vähän muistikuvia. Parhaat joulumuistoni liittyvät joulun tunnelmaan. Muistiin on tallentunut tunnelmia monista eri jouluista ja niihin liittyvistä ihmisistä.

Eräs joululahja on kuitenkin jäänyt mieleeni hyvin. Sen antoi ihminen, jolla ei juuri ollut mistä antaa. Lahja oli rahallisesti vähäpätöinen, mutta kaikin tavoin arvokas. Tunsin lahjan saadessani, että lahjan antaja oli pitänyt tärkeänä saada antaa jotakin. Lämpimiä muistoja vaalien sytytän kynttilän hänen muistolleen tänäkin jouluna.

Mikä on ikimuistoisin joululahja, minkä sinä olet saanut?

10 kommenttia artikkelissa “Mikä on ikimuistoisin joululahjasi?

  1. Haluaisin vastata tähän jotain henkistynyttä, mutta todellisuudessa parhaiten mieleeni jäänyt joululahja oli noin 7-vuotiaana saamani my Little Pony. Se oli niin mahtava juttu silloin, aivan taikamaiselta tuntui kun poni kuoriutui esiin paketista. Toinen hyvin mieleen jäänyt ihan pari vuotta sitten oli, kun olimme mieheni kanssa ostaneet toisillemme saman melko harvinaisen kirjan joululahjaksi (siis toisistamme tietämättä!). Säästyipä sitten yksi paikka kirjahyllyssä, kun toinen kpl pistettiin eteenpäin :).

    • Kiitos varsin henkistyneestä kommentistasi! 😀 Eihän tässä nyt niin henkistynyttä tarvitse olla. Voihan 7-vuotiaan saama my Little Ponykin olla lähes henkimaailman juttuja, jos sellaista on kovasti toivonut ja odotuksen jälkeen sellaisen saa. Itselläni ei tainnut olla mitään erityisiä toiveita lapsena, joiden täyttymisen vieläkin muistaisin. Ei ole mieleen jäänyt ainakaan. Hauska myös tuo miten olitte miehesi kanssa onnistuneet ostamaan saman kirjan. 🙂

  2. En ole nyt useampaan vuoteen viettänyt jouluja, mutta niiltä vietetyiltä jouluilta muistan lähes jokaisesta jonkin tärkeän lahjan – usein niiden tärkeiden lahjojen takana oli isä, nyt jo kuollut, tai sisko. Ne tavarat on minulla pääsääntöisesti vielä tallellakin, tai ainakin tiedän, miksi ne on kulutettu loppuun.

    • Kiitos kommentistasi! Lahjojen muistaminen liittynee osaltaan myös tapaan viettää joulua. En tiedä. Omat jouluni ovat olleet jo jotakuinkin 20 vuotta hyvin pienimuotoisia. Kumppanin kanssa kaksin, vain toisillemme ostettuja lahjoja tai yhdessä ostettua ajanvietettä jouluksi. Lahjat ovat harvoin olleet yllätyksiä, ainakaan minulle. Ehkä siksi lahjat eivät ole jääneet erityisesti mieleen. Usein on hankittu tavallisia tavaroita, joita olisi voitu ostaa yhtä hyvin ennen tai jälkeen joulun. Kiireetön tunnelma, yhdessäolo ja hyvä ruoka ovat jääneet päällimmäiseksi mieleen, koska ne kaikki yhdessä erottavat joulun arjesta.

  3. Lapsuuden jouluista parhaiten on mieleen jäänyt juuri tunnelmat. Pieniä valokuvamaisia muistoja hetkistä jolloin leivottiin pipareita, odotettiin pukkia, koristeltiin kuusta. Lahjoja en muista montaakaan, parhaiten mieleen on jäänyt aidot lumen valkoiset turkiskintaat. Myös tuoksut ovat syöpyneet mieleen. Piparit, kinkku ja joululimppu 🙂

    • Kiitos muistoja herättävästä kommentista! Mieleeni alkoi tulla juuri tuollaisia valokuvamaisia muistoja hetkistä menneinä jouluina. Eri kaupungeissa ja asunnoissa, eri ihmisten kanssa. Tilanteista, joista ei ole olemassa valokuvia, mutta hetket ovat jääneet mieleen. Joulumausteiden tuoksusta pidän erityisesti, pipareista. Makumuistona mieleen tuli äidin tekemät joulutortut.

  4. Jouluni lapsuudessa ovat olleet kovin pitkiä. Aamulla kokoontuminen puurolle isoäidin luokse. Jolunäytelmän ja musiikkiesityksen harjoittelu. Joulurauhan julistuksen jälkeen saimme joulupähkinän, jota ratkoimme Kalle Ankan katsomisesta hautausmaalla käyntiin pimeällä. Illallinen oli myöhään ja tämän jälkeen oli vuorossa pähkinän ratkaiseminen, esitykset ja vasta sen jälkeen lahjat kuusen alta sai avata ja monesti kello oli lähes yksitoista. En montaakaan lahjaa vuosien varrelta muista, vaikka niitä ole saanutkin riittämiin. Muistot koostuvat enemminkin yhdessä olosta, joka on lahjoista parhain. Suksia, luistimia ja pehmeitä paketteja kirjojen lisäksi lienen yleensä saanut. Materiaalista lahjoista mieluisin on ehkä ollut My little professor, jonka kanssa laskin monta vuotta. Muilla ei 70-luvulla ollut moisia ja ystäväni tulivat pelaamaan/laskemaan sillä meille eli laskukoneella oli myös cool-arvoa ;-). Tämä eskari-ikäisten peli on edelleen toimiva. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.grebulon.littleprofessor&hl=fi

    • Kiitos joulumuisteloista! On sinulla lapsena ollut tosiaan pitkä aika odottaa joululahjojen avaamista! Ja kaikenlaista ohjelmaa jouluna. Lapsuuden jouluista muistan, että lahjoja odotellessa aika tuntui aina tulevan pitkäksi. En muista mitä muuta teimme odotellessa, mutta jos mummu vietti joulua kanssamme, niin minä ja siskoni pelasimme mummun kanssa korttia ja tammea. Mummun kutomista sukista ja tumpuista löytyi usein yllätyksiä.

  5. Minulla on edelleen käytössä 20 vuotta sitten äidiltä joululahjaksi saamani pöytälamppu. Ihailin lamppua kaupassa ja hän muisti sen sitten joulun alla! Olen saanut lapsena ja nuorena paljon ihania ja ilahduttaneita lahjoja ja monet niistä muistan yhä. Kuitenkin, nykyisin perhekuntani viettää (aikuis)lahjatonta joulua jo viidettä vuotta, ja tuo on minusta paras joulunviettotapojen muutos, mitä olemme koskaan tehneet! En kaipaa joulushoppailua yhtään ja en kyllä lahjojen saamistakaan. Itse asiassa paras mieli tässä joulun alla on tullut siitä, kun olen koonnut itseltä ja perhepiiristä ylimääräistä tavaraa ja materiaalia annettavaksi askarteluihin ja hyväntekeväisyyteen, sekä ihmisille että eläimille 🙂

    Olen muuten se tyyppi, joka mietti syksyllä teinikasettiensa kierrättämistä/hävittämistä. Pitkän asian kypsyttelyn jälkeen sain päätöksen tehtyä ja löysin kaseteille kierrätyspaikan paikalliselta työpajalta. Kävin kasetit huolellisesti läpi, otin niistä valokuvia, annoin muutamia pois halukkaille, säästin itselleni muutamia ja loput, eli jotain kolmisenkymmentä, vein sitten tuonne kierrätykseen. Säästin kaikista kaseteista myös kansipahvit, koska koin ne tärkeiksi teinimuistoksi enkä ole vielä valmis luopumaan niistäkin. Tilaa kuitenkin säästyy paljon enkä tarvitse kansipahveille ja muutamalle kasetille ylimääräistä laatikkoa. Minulle sopii hyvin tällainen asteittainen tyyli vähentää tavaraa ja olen sitä toteuttanut vuosien aikana useasti 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Minulla on aivan sama juttu, en tosiaan kaipaa joululahjojen ostamista enkä saamista. Huomattavasti vähemmän turhaa stressiä, kun ei tarvitse yrittää ostaa jotakin ihmisille, joilla on jo kaikkea.

      Mukava kuulla, että keksit sopivan ratkaisun niiden kasettien kanssa! Asteittainen vähentäminen on hyvä tapa vähentää ylimääräistä tavaraa. Saa rauhassa tunnustella, miltä erilaisista tavaroista luopuminen tuntuu.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s