Mikä on sinulle yhtä tärkeää kuin hengittäminen, jotta voit hyvin?

Hengittäminen on meille kirjaimellisesti elintärkeää. Ilman sitä elämä loppuu.

Elämässämme voi olla asioita, jotka ovat meille lähes yhtä tärkeitä kuin hengittäminen. Korvaamattoman tärkeitä asioita, joita ilman elämämme ja hyvinvointimme tuntuu vajaalta. Hengitämme, elämä jatkuu, mutta se ei tunnu Elämältä. Tuntuu, että pala meistä puuttuu, eikä kokonaisuus toimi ilman tuota palaa.

Kun teemme meille tärkeitä asioita, tunnemme miten elämä virtaa lävitsemme. Saamme yhteyden itseemme ja tunteisiimme. Olemme juuri oikeassa paikassa, eikä missään voisi olla mitään parempaa. Aika pysähtyy. Parhaimmillaan voimme tuntea olevamme osa jotakin suurempaa. Yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa.

Meille tärkeät asiat, kiinnostuksemme kohteet, antavat elämäämme sisältöä ja iloa. Ne auttavat meitä pysymään tasapainossa. Niiden avulla voimme selvittää sekavaan vyyhtiin joutuneita ajatuksiamme. Voimme ammentaa niistä voimaa silloinkin, kun elämässä osuu kohdalle vaikeampi vaihe.

Ei ole itsestään selvää, että käyttäisimme aikaamme meille todella tärkeiden asioiden parissa, vaikka tietäisimmekin niiden merkityksen elämässämme. Sen sijaan että lataisimme akkujamme, saatamme kuluttaa aikaamme toissijaiseen tekemiseen. Televisio ja internetin ihmemaa ovat yleisiä aikasyöppöjä. Molempien seurassa saa kulumaan loputtomasti aikaa. Luomme niiden ympärille helposti tapoja, joita emme välttämättä tule kyseenalaistaneeksi. Voi olla, että emme edes tiedosta miten paljon aikaa näiden välineiden seurassa kulutamme. Miten suuri osa tuosta ajasta todella on mielekästä, antoisaa tekemistä, ja minkä verran pelkkää paikoilleen jumahtamista tai asioiden tekemistä tottumuksen vuoksi?

Joskus voi olla niinkin, että vältämme asioiden tekemistä, joiden tiedämme olevan portti syvimpiin tunteisiimme ja ajatuksiimme. Ehkä pelkäämme mitä saattaisimme löytää, jos ottaisimme aikaa itsemme kuuntelemiseen. Yritämme vaientaa sisäisen äänemme tekemällä jotakin merkityksetöntä, jotta emme joutuisi kuuntelemaan, mitä sillä on asiaa. Meillä voi olla kalpea aavistus siitä, että meidän olisi hyvä tehdä muutoksia elämässämme. Usein on kuitenkin helpompaa jatkaa kuten ennenkin, sillä se on jo tuttua. Elämän suunnan muuttaminen voi viedä aivan tuntemattomille poluille, joista meillä ei ole kokemusta, ja se voi pelottaa.

Kadotin yhteyden itseeni pitkäksi aikaa. Olin hyvin heikosti läsnä itsessäni, jos ollenkaan. Täytin hiljaisuuden televisiolla tai radiolla, mutta en kuunnellut musiikkia ajatuksella, mikä on minulle tärkeää. Olin pitkään kirjoittamatta mitään. Niin pitkään, että jouduin opettelemaan uudelleen kirjoittamaan käsin. Tiesin sisimmässäni, että jos kirjoitan, jotakin sisälläni aukeaa, ja se tietää elämän muuttumista. En tiennyt miten, ja juuri siksi ajatus pelotti. Luonnossa kävin vain suorittamassa liikuntaa, en antautunut hiljaisuudelle. Vältin kuuntelemasta itseäni, en selvittänyt mitä tarvitsisin, ja voin huonosti.

Musiikki tuli elämääni takaisin kuin varkain. Olin niin stressaantunut ja ahdistunut, että unohdin hengittää. Havahduin välillä haukkomaan henkeä kuin hukkuva. Ahdisti entistä enemmän. Soimasin itseäni siitä, etten osaa edes hengittää. Maailman yksinkertaisin asia, ja senkin onnistun sotkemaan! Mietin, että hyräileminen ja laulaminen eivät onnistu, ellei hengitä. Aloin siis hengittää hyräilemällä itsekseni. Se rauhoitti, ja purki samalla pois pahaa oloa. Oli hyvin vaikeaa hyräillä niin, ettei saisi kosketusta itseensä. Ääni tärisi, ja kyynel nousi silmäkulmaan.

Lopulta uskaltauduin ottamaan kynän ja päiväkirjan esiin pitkän tauon jälkeen. Tekstiä vain tuli jostakin, ja minä kirjoitin sen ylös. Elämäni oli mennyt aivan toisin kuin olin ajatellut tai toivonut. Ymmärsin, että minun on vihdoin hyväksyttävä se. Hyväksyttävä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa, eikä kaikkea voi hallita. Nyt ollaan tässä, ei missään muualla. On siis lähdettävä eteenpäin näistä lähtökohdista. Tehtävä se, mitä näillä eväillä voi tehdä.

Saatuani jälleen yhteyden itseeni, törmäsin minimalismiin. Hyvin nopeasti perustin tämän blogin. En ehtinyt tavalliseen tapaani edes arkailla tai jännittää. Aloin kirjoittaa, tekstin toisensa perään. Vaihdoin taustahälyn hiljaisuuteen ja musiikin kuuntelemiseen. Löysin jälleen luonnon paikkana rauhoittua ja hiljentyä, ei vain taustana liikunnan suorittamiselle.

Säilyn hengissä, vaikka en kirjoittaisi, kuuntelisi musiikkia tai viettäisi aikaa luonnossa. Elämä kulkisi eteenpäin, mutta siitä puuttuisi liian suuri pala. Olisin hengissä, vaan en läsnä ja Elossa.

Sillä on merkitystä, miten aikaamme käytämme. Voimme käyttää aikaamme hyvinvointiamme edistävästi tai sitä heikentävästi. Voimme tehdä asioita, joiden avulla olemme yhteydessä itseemme. Tai voimme täyttää aikamme asioilla, jotka estävät meitä kuulemasta itseämme.

Jos elämääsi on suotu asioita, jotka ovat hyvinvoinnillesi yhtä tärkeitä kuin hengittäminen, pidä niistä kiinni.

10 kommenttia artikkelissa “Mikä on sinulle yhtä tärkeää kuin hengittäminen, jotta voit hyvin?

  1. Oletko koskaan ajatellut sitä, että minimalismisi saattaa olla pakoa jostain muusta. Kenties olet minimalisti, ettet joutuisi ajattelemaan jotain ikävää tai olet kenties siivonnut omasta elämästäsi ikävät asiat minimalismin varjolla. En toki väitä, että näin on, vaan mielestäni tämä on hyvä keino testata omaa näkökulmaansa. Kannattaa lukea Rolf Dobellin kirja ”Selkeän ajattelun taito, 52 ajatusvirhettä, jotka on parasta jättää muiden huoleksi”. Tässä kirjassa neuvottiin tosi mielenkiintoisesti, kuinka voi testata omia näkökantojaan olemalla ”paholaisen asianajaja” eli keksimällä vastaväitteitä omaa mielipidettään vastaan sekä huomioimaan se, ettei pidä nähdä johdonmukaisuuksia siellä missä niitä ei ole.

    • Kiitos kommentistasi ja kiinnostavasta kirjavinkistä! Katson jos onnistuisin tuon kirjan löytämään kirjastosta, jos se vaikka tarjoaisi jotakin uutta.

      Mielenkiintoinen ajatus. Näen asian niin, että minimalismi on varsin konkreettinen työkalu elämän yksinkertaistamiseksi. Olisi minimalismilta liikaa vaadittu ajatella niin, että sen avulla ihminen voisi unohtaa elämästään ikävät asiat tai muuttaa ajatuksensa. Ajatusten hallinta tai niiden pakeneminen elämää yksinkertaistamalla kuulostaa minusta toimimattomalta apukeinolta ongelmaa ajatellen. Ei minimalismi ole mikään viisastenkivi. Sen avulla elämää voi yksinkertaistaa, jotta ei tarvitse upottaa kaikkea aikaansa ja energiaansa turhanpäiväiseen järjestelyyn, siivoamiseen tai muuhun turhaan jolla elämänsä on täyttänyt niin, ettei aikaa jää olennaisiin asioihin. Mutta esimerkiksi jos elämä tuntuu tyhjältä, niin minimalismin avulla asia ei muutu. Jos ei muuta elämässään muita asioita, niin minimalismin kanssa elämä tuntuu edelleen tyhjältä – vähemmillä tavaroilla ja muilla turhuuksilla vain. Tunne tyhjyydestä saattaa lisääntyäkin, jos tyhjyyden tunnetta on ennen täyttänyt tavaralla.

      Itse olen lapsesta asti pitänyt siisteydestä ja järjestyksestä. Jossain vaiheessa tavaraa oli kertynyt liikaa tilaan nähden, jolloin kodin siistinä pitäminen alkoi käydä työstä. Voi kun olisin tajunnut vähentää tavaraa reilummin jo aiemmin! Olisin voinut tehdä kaikella siivoamiseen ja järjestämiseen kuluvalla ajalla niin paljon järkevämpiäkin asioita. Minimalismin avulla voi siivota elämästään myös muuta turhaa kuin konkreettisia tavaroita. Moni tuntuu kokevan elämässään loputonta kiirettä, ajattelematta että siihen voi itse vaikuttaa. Kiire on usein itse luotua. On ihan terveellistä huomata, että omat ajatukset siitä mitä kaikkea on aivan pakko ja pitää tehdä eivät välttämättä pidä paikkaansa.

      Omalla kohdallani asia on pikemminkin toisinpäin kuin mietit. Aiempi, ns. tavallinen elämäni oli ajoittain selvää todellisuuspakoa. Ostaminen, jatkuva sisustaminen ja kaupoissa haahuilu toimivat keinoina olla ajattelematta ikäviä asioita tai elämäntilanteita joille olisi ollut syytä tehdä jotakin. Tänä päivänä olen itseäni kohtaan huomattavasti rehellisempi. En tiedä tuoko ikä tullessaan myös viisautta, mutta rehellisyys itseä kohtaan tekee elämästä joka tapauksessa huomattavasti helpompaa. Ikävien ajatusten pakeneminen mihin tahansa on kokemukseni mukaan raskaampaa kuin ajatella ne ikävät ajatukset läpi ja tehdä niille jotakin järkevää.

  2. Kiitos ajatteluttavasta postauksesta! Löysin siitä paljon yhtymäkohtia omaan elämään. Itsellä on ollut elämän varrella sellaisia kausia, että olen systemaattisesti vältellyt kirjoittamista, piirtämistä ja muita itselle tärkeitä ja elvyttäviä puuhia, vaikka tiedän niiden hyvinvointia lisäävän vaikutuksen. Taustalla on ollut joku sellainen ajatus, ettei muka olisi oikeutta tehdä sellaista, mikä tuottaa itselle mielihyvää, mutta tunnistan myös tuon pysähtymisen ja hiljentymisen pelon. Nyt olen saanut uudestaan kiinni monista mielipuuhista ja samalla tunnen oloni selvästi kokonaisemmaksi.

    • Kiitos kun kerroit ajatuksistasi! Systemaattinen itselle tärkeiden asioiden välttely on todella tuttua. Samoin ajatus, että ei olisi oikeutta tehdä mielihyvää tuottavia asioita. Aikoinaan ajattelin, että ensin työ, sitten huvi – ja keksin töitä ja velvollisuuksia itselleni niin paljon, ettei huviin ollut aikaa pitkiin aikoihin. Elämä meni sykleissä, kuukausikaupalla järjetöntä työteliäisyyttä ja rentoutumattomuutta – sitten äkkipysäys kun voimat loppuivat, ja sama uudelleen useampaan kertaan. Uuvutin itseni loppuun monta kertaa, hengissä sentään juuri ja juuri selvisin. Jouduin pysähtymään ja ajattelemaan asioita, ja myöhemmin opin välttämään tekemistä kuten kirjoittaminen, joissa saan yhteyden itseeni. Yritin parhaani mukaan tehdä oikein itseäni kohtaan niillä eväillä ja voimavaroilla mitä käytössäni oli, mutta keinot eivät olleet kaikkein toimivimpia.

      Oppia ikä kaikki. Onneksi nykyään on toisin. Yhteyden löytäminen omaan itseen on ollut todella tärkeää. Kirjoittaminen on antanut minulle valtavan paljon, samoin muut tekstissä mainitut asiat. Kokonaisempi olo, nimenomaan.

  3. Minulle on vaikeaa luopua jostain tavaroista, vaikka haluaisin. Kuvittelen ehtiväni tuunata, askarrella, neuloa ja ommella. Isossa perheessä on myös perittyä tavaraa jonkin verran. Sitten ajattelen tienaavani kirpputorilla ym. Ja nämä ajatukset estävät sen luopumisen. Onhan aika paradoksi, koska kun luovun, niin energiaa jää noihin toivomiini asioihin… Kirpputorilla myyminenkin on aika kannattamatonta, jos laskee omalle ajalleen hinnan. Miten sinä, lahjoitatko vai myytkö? Vinkkejä luopumisen tuskaan?

    Se mikä minulle on tärkeää, on hyvä fyysinen olo ja rauha. Toivoisin vielä päästäväni irti tavaroista.

    • Kiitos kommentistasi! Ajatuksesi ovat varmasti monelle tuttuja. Itse en tuunaa tai askartele, mutta aikoinaan vaatehuoneessa on pyörinyt tavaroita, jotka ajattelin korjata ”joskus jotenkin, kun ehdin ja huvittaa”. Joka kerta kun näin nämä tavarat, tunsin miten painolasti hartioilla lisääntyi. Kerran hankin vanhan pöydän ja tuolit, jotka minun oli tarkoitus kunnostaa. Halkeilevan maalin irrottaminen oli aikansa kiinnostavaa, kunnes ei enää ollut. Melko huonokuntoiset kalusteet olivat olohuoneessa siivouksen tiellä, muistuttamassa saamattomuudestani. Myös kaksi nojatuolia odotti aikoinaan kunnostusta. Olin nähnyt ihanat tuolit, täydelliset tähän asuntoon, sain ne lähes ilmaiseksi. Selvitettyäni verhoilun hintaa ja mietittyäni, että kissat tekevät uusituista tuoleista kuitenkin silppua, sekin kunnostushomma jäi seisomaan.

      Lopulta luovuin kaikesta korjausta ja kunnostusta vaativasta. Halusin eroon siitä hartioilla olevasta painolastista. Oli raskasta, kun ympäri kotia oli tavaroita, jotka vaativat minun aikaani ja vaivaani. Niistä ihanista tuoleistakin luopuminen oli valtava helpotus. Annoin kalusteet eteenpäin paikkaan, missä nuoret työpajalaiset kunnostavat kaikenlaista.

      Ilmeisesti siis tykkäät askarrella ja tuunata? Saat siitä iloa? Onko se asia, johon haluat käyttää aikaasi ja minkä verran? Otatko painolastia ja stressiä tavaroista, jotka odottavat sinun tekevän niistä jotakin uutta? Jos tavarat aiheuttavat sinulle enemmän painolastia kuin iloa, vaikka pidätkin tuunaamisesta, niin mitä jos päättäisit pienen luvun, montako tuunaushommaa voi kerrallaan olla, ja luovut lopuista? Jos taas koet velvollisuudeksesi jatkaa tavaroiden elämää tekemällä niistä jotakin uutta, ja ajatus tuottaa painolastia hartioille, niin suosittelen, että luovut tavaroista. Jos niitä on paljon, voit luopua vaikka osissa, niin luopuminen helpottuu. Saat todennäköisesti kokemuksen siitä, että olo helpottuu, kun saat jo osankin tavaroista ulos kodistasi. Sen jälkeen on helpompi jatkaa luopumista. Ensin vaikka kolmannes pois, hetken päästä taas kolmannes jne.

      Kirjoitit, että on vaikea luopua. Minua luopumisessa helpottaa, kun laitan asiat tärkeysjärjestykseen. Mitä asioita arvostan elämässäni ja tuovatko nämä tavarat jotakin hyvää sitä ajatellen? Itse haluan käyttää aikaani tavoilla, joita varten en juuri tavaroita tarvitse. Tarvitsen aikaa ja voimavaroja. Ja koska arvostan aikaani ja voimavarojani hyvin korkealle, teen tavarasta luopumisen kaikkein helpoimmalla ja nopeimmalla tavalla. Lahjoitan tavarat pois. Aiemmin olen myynyt vähän tavaroita nettikirpparilla, ja se ei ole aikani arvoista. Työlästä ja aikaa vievää, kannattaa vain jos tavara on melko arvokas. (Vaatehuoneessa on nyt kuukausia odottanut kaksi ”melko arvokasta” tavaraa myymistä eteenpäin. Vastenmielinen homma on jäänyt tekemättä, ja tässä kuukausien mittaan minua on lakannut täysin kiinnostamasta mitä niistä saisi. Olisin valmis vaihtamaan tuon potentiaalisen rahasumman tilaan vaatehuoneessa vaikka heti, ja lahjoittamaan tavarat kohteeseen, joka tekee hyväntekeväisyystyötä.)

      Luopumisen tuskaan vinkkinä: harjoittelemalla se helpottuu. Alkuun on vaikeampaa, mutta kun tietää mitä haluaa, ja luopuminen auttaa sen saavuttamista, niin saa luopumisen alkuun. Kun huomaa, ettei tavaroita kaipaa, joista luopui, vaan olo kevenee, luopuminen on jatkossa taas hiukan helpompaa. Itse pääsin hyvin alkuun aikoinaan, kun mittani tuli täyteen jatkuvaa järjestelyä ja siivousta. Halusin siistimmän ja toimivan kodin, ja käyttää mahdollisimman vähän aikaani tavaroiden järjestelyyn ja siivoukseen. Sillä kiukulla pääsin hyvin alkuun, ja sain ulos kodista tavaroita, jotka olivat eniten tiellä ja joihin ei liittynyt tunnesiteitä. Pala kerrallaan luopuminen helpottui, ja kun luopumiskierroksia on takana monia, minulla ei enää ole erityisiä tunnesiteitä juuri mihinkään tavaroihin. ”Tästä tavarasta en ikinä voisi luopua” -tavaroitakin olen saanut ulos kodista suuret määrät, enkä ole niiden perään haikaillut hetkeäkään. Luopumisessa siis kehittyy ajan myötä.

      Toivottavasti sait tästä jonkinlaisen alkusysäyksen. Mieti mitkä ovat sinulle niitä elämässä tärkeitä asioita. Ovatko tavarat elämäsi tärkeitä asioita ajatellen apuna vai esteenä? Vievätkö ne enemmän aikaasi ja voimiasi tärkeiltä asioiltasi kuin antavat?

      Vastauksesta muodostui sen verran pitkä ja perusteellinen, että nyt mietin olisikohan se kannattanut kirjoittaa postaukseksi. Jos siitä olisi ollut hyötyä muillekin samankaltaisia asioita miettiville. Saattaa olla, että teen tästä erillisen postauksenkin myöhemmin.

      • Kiitos, hyvästä vastauksesta ja neuvoista! Tee vaan postaus tästä. Ja uskon, että jonkinlaisella opaskirjalla minimalismin ilosta olisi tilausta. Blogin ilo on sen vastavuoroisuus ja helppo tavoitettavuus. Omakohtaiset kokemuksesi ja ajattelusi tulokset ovat blogisi suola, niinkuin tässä vastauksessa.

        • Suuri kiitos kommentistasi! Toivottavasti neuvoista on sinulle apua. On todella mukava lukea aina välillä teidän lukijoiden kommenteista, että olen onnistunut siinä, mitä blogia aloittaessani toivoin blogin tulevaisuudessa olevan. Vastavuoroisuus ja helppo tavoitettavuus ovat minulle tärkeitä asioita. Ja se, että huomaan välillä olleeni avuksi. Olen valtavan kiitollinen siitä luottamuksesta, jota sinäkin minua kohtaan kysymykselläsi osoitit. Se ei ole itsestään selvä asia.

  4. Hieno kirjoitus taas. Minä aoitin eilisen päivän hengittäen läpi kaiken, mitä tein. Läsnäollen kaikesta tuli valoisampaa. Sinun pitäisi kirjoittaa kirja tai koota tekstit blogista käsikirjoitukseksi. Tässä olisi suoraan siihen ainesta (sanoo epäammattilainen mutta hyvän kirjoittamisen ystävä). Uskon, että olisi aineksia tuoda asiaa hyvällä tavalla julkisuuteen vielä lisääkin. Kaikkea hyvää tammikuuhusi! Henriikka

    • Kiitos kauniista sanoistasi! Allekirjoitan, läsnäollen kaikesta tulee valoisampaa. Jopa siivoaminen voi olla läsnäollen oikein antoisaa.

      Blogikirjoituksia on kertynyt sen verran paljon, että kirjoitusten löytäminen varmasti helpottuisi, jos tekstit olisivat koottuina kirjamuotoon. Kirja kuulostaa ainakin toistaiseksi aika kunnianhimoiselta ajatukselta, mutta sulattelen ajatusta.

      Antoisaa tammikuuta sinullekin!

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s