Linkkivinkkejä: kaaoksen kesyttäminen

Minulle kertyy selaimen suosikkeihin jatkuvasti paljon linkkejä erilaisiin kiinnostaviin teksteihin. Osan olen ajatellut linkittää blogiin, osaan aion muuten vain palata uudelleen. Blogia varten säästämieni linkkien lista alkaa jo venyä ja paukkua, kun en hyvistä aikeistani huolimatta ole saanut linkitettyä kiinnostavia juttuja kirjoitusteni lomaan.

Nyt on aika siivota linkkilistat. Julkaisen tarvittavan määrän postauksia, joihin olen koonnut kiinnostavia linkkejä erilaisista blogiin sopivista aihepiireistä.

Tällä kertaa aiheena on kaaoksen kesyttäminen.

Rojun keskeltä rauhaan

”Koti heijastaa sisäistä tilaamme. Jos nurkat pursuavat roinaa, ajatuksetkin tuntuvat sekavilta. Turhasta roinasta irti päästäminen vapauttaa. Kun siivoat kotisi, siivoat samalla elämäsi.”

Tavara on terveysriski

”Käyttämätön tavara vie tilaa sekä nurkista että omistajansa alitajunnasta, sanoo ammattiraivaaja Anne te Velde-Luoma.”

How clutter affects your brain (and what you can do about it)

Kiinnostava artikkeli, jossa kerrotaan erilaisiin tutkimuksiin viitaten millaisia vaikutuksia liiallisella tavaralla on aivoihin. Jutussa kerrotaan myös, miten tavaran pitäminen kädessä kaupassa vaikuttaa ajatuksiimme. Lopuksi juttu tarjoaa vinkkejä miten saada aivoille lepoa ylimääräisiltä tavaroilta ja ei-materiaaliselta sälältä.

”A team of UCLA researchers recently observed 32 Los Angeles families and found that all of the mothers’ stress hormones spiked during the time they spent dealing with their belongings. Similar to what multitasking does to your brain, physical clutter overloads your senses, making you feel stressed, and impairs your ability to think creatively.”

Antoisia lukuhetkiä!

4 kommenttia artikkelissa “Linkkivinkkejä: kaaoksen kesyttäminen

  1. Hei,löysin joulun aikoihin blogiisi ja muutaman päivän sisällä ”ahmin” kaikki tekstisi,inspiroiduin kovasti ja aloitin oman tavarakaaokseni kesytyksen,jälkijättöisesti testasin tuota sadan tavaran haastettasi ja kas kummaa,reilussa tunnissa sain kerättyä 147 tavaraa jotka laskin ja säkillisen vaatteita joita en laskenut vaivan arvoiseksi laskea,hyvällä alulla siis ollaan,tästä on hyvä jatkaa:) Kerroin haasteesta myös omassa blogissani ja melkein kaikki kommentoijat olivat sitä mieltä että tavaraa tosiaan on liikaa,on kyllä pistänyt kovastikin miettimään että mistä tämä tavaranhaalintahalu oikein kumpuaa…Itse kirjoittelin että monimalistista ei saa minimalistia,siis omalla kohdallani,kun tuunailen tavaroita ihan harrastuksenani enkä näe siitä mitään syytä sen tuottaman ilon ja nautinnon takia luopuakaan joten tavaramäärän järkeistäminen lienee oikea termi mun kohdallani,viis kuitenkin termeistä,iloisen mielen ja vapautuneen olon alkanut muutos on jo itselleni tuonut joten kauniisti tahdon kiittää inspiraatiosta,sain blogisi löytämisestä ns. potkun persuuksille,siis sillä hyvällä tavalla:)

    • Kiitos kommentistasi! Hauska kuulla, että inspiroiduit blogistani. Ole hyvä ”potkusta persuuksille”.🙂 Olet päässyt aivan loistavaan alkuun, hienoa! Iloinen mieli ja vapautunut olo kuulostavat oikein hyviltä asioilta, jo muutoksen alkuvaiheessa. Käyn kurkkaamassa mitä olet kirjoittanut.

      Tavaranhaalintahalun takana voi olla kaikenlaisia syitä. Itselläni aikoinaan oli syinä esim. itseni hemmotteleminen kun olin pahalla mielellä, itseni palkitseminen, elämän täyttäminen ja osittainen pakeneminen sisustamisella, ja ihan puhtaasti se etten tullut kyseenalaistaneeksi tarvitseeko ihminen tosiaan sitä kaikkea mitä nykyään on tapana omistaa. Ostaminen, omistaminen ja kuluttaminen on nykyään kuin kaiken perusta, jota harvemmin kyseenalaistetaan. Tilanne on tosin muuttumassa kovaa vauhtia.

      Tavaramäärän järkeistäminen on varmasti monella tavoitteena, eikä suinkaan minimalismi. Ja hyvä niin, jokainen tietää itse miten elämänsä parhaiten järjestää. Voin uskoa, että tuunaamisesta nauttivalle kertyy paljon kaikenlaista materiaalia, kun silmä on tottunut näkemään erilaisten materiaalien mahdollisuudet. Iloa ja nautintoa tuottavista asioista ei kannatakaan luopua!

  2. Mietin noita fragmentteja. Vaikka en juuri shoppaile itse, inhoan ns sisustustavaroita ja tälläkin viikolla heitin pari pientä pinkkaa paperinkierrätykseen, niin silti minulle tulee epämukava olo, jos joku muu kuin minä määrittelen sen, mikä on itselleni tarvittava tavarataso, epäilen, ettei ne siellä kuluttajatutkimuskeskuksessa tiedä, miten juuri OP elää, mitä hän harrastaa, mitkä asiat tuottavat mielihyvää juuri hänelle. Kyllä minä ainakin toistaiseksi määrittelisin sen itse.

    Toinen asia, mikä minua noissa ihmetyttää, on se, että raivaajat tai minimalistit väittävät esim. että olo on kevyempi, tai pystyy jotenkin ajattelemaan selkeämmin. Toisin sanoen, että ihmisen psykofyysinen kokemus olisi suorassa suhteessa kodin tavaramäärään, kykyyn ajatella selkeästi (tutkijoiden työhuoneet eivät kyllä puolla tuota väitettä). Minulle kyse on vain käytännöllinen. On helpompi muuttaa, siivota jne kun ei ole liikaa tavaraa. Sisäiset tuntemukset on eri juttu. Ymmärrän, jos tavaroihin liittyy esim. kotiäideillä velvollisuuksia siististä kodista tms ja kun sitä ei ehdi siivota, niin stressi siitä seuraa. Sitä stressiä voisi helpottaa myös laskemalla itseen ja kotiinsa kohdistuvia odotuksia. Ja kuten aikaisemmassa postauksessa Tuuliakin totesi, että tavaroilla voi myös luoda sisältöä elämään.

    Mutta kuten sanottu, kokoirtain omaisuuteni menee 22-23 muuttolaatikkoon poislukien ompelukoneet ja (työ) kirjat, joita on enemmän kuin muuta irtaimistoa. Ja ystäväni sanoi minulle jotenkin niin, että ok, minulla on kotona monta projektia kesken ja se näkyy, on kirjoja, käsitöitä ja ompeluksia siellä täällä, mutta hän ei voisi kuvitellakaan minun etsivän avaimia tai muita tavaroita, koska hermostuisin parissa sekunnissa.

    • Kiitos kommentistasi! Se oli mennyt roskaviesteihin, ja löysin sen vasta nyt. (Ilmeisesti roskaviestiksi määrittelyyn riitti, että sähköpostiosoitteessasi oli lyöntivirhe.) En ole hetkeen edes muistanut katsoa roskaviestejä, koska niitä ei yleensä juuri tule.

      Tietenkin jokainen määrittelee itse sen minkä verran ja minkälaisia tavaroita tarvitsee, aivan sama mitä mieltä joku muu asiasta on. Ovathan nämä kovasti henkilökohtaisia asioita. Kuluttajatutkimuskeskuksen tarkoituksena lieni selvittää, mitä nykyään pidetään kohtuullisena miniminä, ja miten tämä suhteutuu esim. erilaisten tulonsiirtojen ja toimeentuloturvan tasoon. Eli onko se kohtuullinen minimi saavutettavissa jokaiselle. Kyse olikin nimenomaan minimitasosta, johon ei ilmeisesti ajateltu kuuluvan mitään erityisiä, ainakaan rahaa vaativia harrastuksia tms.

      Tuskin mikään määritelmä pätee jokaiseen yksilötasolla. Itse kun katselin Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksen naisten vaatelistaa, niin siinä oli huomattavasti enemmän turhaa kuin tarpeellista minulle. Siis aivan vääränlaisia vaatteita siihen nähden, mitä itse käytän ja tarvitsen. Kiinnostava oli kuitenkin nähdä, mikä määrä tavaraa nähdään nykyään kohtuullisena miniminä.

      ”Toinen asia, mikä minua noissa ihmetyttää, on se, että raivaajat tai minimalistit väittävät esim. että olo on kevyempi, tai pystyy jotenkin ajattelemaan selkeämmin.” Hyvin vaikea olisi väittää, että jokainen kokisi olonsa kevyemmäksi tai ajattelisi selkeämmin, kun tavaraa on vähemmän. Aika moni on kuitenkin kokenut näin, myös minä. Se, minkä verran kukin kaipaa tavaraa ympärilleen, tai mikä on esim. selkeämmän ajattelun tai inspiraation kannalta sopiva tavaramäärä, on yksilöllistä. Minun olooni tavaran määrä vaikuttaa aivan selvästi, mutta on tavaran määrällä ehdottomasti myös käytännölliset syynsä. En yksinkertaisesti halua käyttää yhtään enempää aikaa siivoamiseen, järjestelyyn ja tavaran huoltamiseen kuin on pakko. On paljon mielekkäämpääkin tekemistä.

      Ja mitä tulee odotusten laskemiseen esim. kodin siisteyden suhteen, niin se ei välttämättä toimi, sillä liiat tavarat tai liiallinen sotku voi itsessään stressata. Esim. omalla kohdallani kyse ei siis ole stressistä, joka seuraa velvollisuuden laiminlyönnistä, vaan stressistä koska on epämiellyttävän sekaista tai ahtaan tuntuista. En ole sietänyt sotkua koskaan, lapsenakaan. Tavarani olivat järjestyksessä ja omalla paikallaan, samoin vaatekaappi aina siisti. Nyt kun meillä on vähemmän tavaraa, perussiisteys pysyy paremmin yllä. Toki tavaroita on ns. laskettu käsistä ja ajoittain on jonkin verran sekaista, mutta tavarat on mahdollista poimia paikoilleen hyvin lyhyessä ajassa. Mielenrauhani ei siis vaadi täydellistä järjestystä joka ainoa hetki, kyllä elämänjälkiä saa olla. Ne elämänjäljet ovat meillä nimenomaan noita kesken olevia projekteja. Kesken jäänyt kirja ja kuuntelussa olevan levyn kannet, käsistä lasketut kutimet jne. Mutta sama juttu mitä ystäväsi sanoi, hermostun nopeasti jos en löydä tavaroitani. Niillä on omat paikkansa ja ne pitää löytää silloin kun niitä tarvitsee.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s