”Lahjoitamme jokaisesta ostetusta tuotteesta x senttiä kohteeseen y.”

”Katso, tämä on aika kiva! Vaikka en minä oikeastaan tarvitsisi… Mutta toisaalta, tämän hinnasta menee osa hyväntekeväisyyteen. Hyvän asian puolesta voisin tämän toisaalta ostaakin.”

Vähän väliä kaupoissa törmää tuotteisiin, joiden kyljessä kerrotaan, että tuotteen ostamalla tukee hyvää asiaa. Tuotteen hinnasta ohjataan pieni summa hyvään tarkoitukseen. Onhan se yritykseltä hieno ele.

”Oikeastaan minun piti ostaa tämä tuote, mutta valitsenkin tuon toisen, koska sen hinnasta osa menee hyväntekeväisyyteen.”

Vai olisiko kuitenkin niin, että yrityksissä tiedetään tällaisten kampanjoiden lisäävän myyntiä ja parantavan asiakkaiden käsitystä yrityksestä?

Asiakkaan näkökulmasta on tietysti mukava juttu, jos jostakin tavarasta, jonka ostaisi joka tapauksessa, menee jokunen sentti hyvään tarkoitukseen. Mutta miten moni meistä avaa kukkaronnyörinsä helpommin myös tuotteille, joita ei oikeastaan tarvitse, kun voi kokea samalla tukevansa hyvää asiaa? Onhan se mukava liittyä hyväntekijöiden joukkoon, kun sen voi tehdä ihan helposti, vain ostamalla jotakin.

Olen löytänyt itseni ajoittain erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen nettikaupoista. Näitä puuskia on tullut aina välillä. Olen kovasti halunnut tukea hyvää asiaa, mutta en ole löytänyt mitään mitä olisin tarvinnut. En halua turhaa tavaraa.

Muutaman kerran jälkeen minulla sentään välähti. Miksi ihmeessä minun pitäisi ostaa jotakin voidakseni tukea hyvää asiaa? Miksi minun on saatava tuestani jotakin konkreettista itselleni? Eikö jo hyvän asian puolesta toimiminen anna hyvän mielen? Miksi tarvitsisin tavaraa välikädeksi, kun voisin lahjoittaa haluamani summan suoraan valitsemaani tarkoitukseen?

Minulla on ehdotus. Ehdotan, että tarpeettoman ”ostamalla tuet hyvää asiaa” -tavaran hankkimisen sijaan ottaisimme itsellemme hetken aikaa, ja selvittäisimme mitä pidämme elämässä tärkeänä. Millaisia kohteita haluaisimme tukea? Voimme miettiä, mitä jokin meille turha tavara olisi maksanut, ja tavaran ostamisen sijaan laittaa vaikka koko tavaran hinnan valitsemaamme hyväntekeväisyyskohteeseen. Melko suurella todennäköisyydellä tulemme lahjoittaneeksi enemmän, kuin ostetusta tavarasta olisi hyvään tarkoitukseen mennyt.

Maapallon kantokyky ei kestä turhaa kulutusta loputtomiin. On ristiriitaista ostaa jotakin, vain tukeakseen hyvää asiaa. Jos ei ole todellista tarvetta ostaa jotakin tavaraa, jättäkäämme se kauppaan. Turhaan täytämme kotiamme turhilla tavaroilla, ja samalla vielä saatamme olla tukemassa epäeettistä ja ekologisesti arveluttavaa tavarantuotantoa. Voimme sen sijaan lahjoittaa rahaa hyvään tarkoitukseen, ihan ilman ostamista.

Minulla on ikävästi tapana jäädä pohtimaan, kun voisin jo toimia. Nyt olen vakaasti päättänyt selvittää tarkemmin, miten voin omalla (edes rahallisella) panoksellani olla toimimassa hyvän asian puolesta.

Ensimmäiseksi ajattelin hankkia ikimetsää. Sopiva määrä voisi olla vaikkapa 60 neliötä, se on hiukan enemmän kuin kotini pinta-ala. Sen jälkeen voisin miettiä millaisia minulle erityisen tärkeitä lahjoituskohteita voisi olla, ja ryhtyä kuukausilahjoittajaksi. Tämän voi ajatella vaikkapa anteeksipyynnön alkuna kaikesta siitä turhasta kulutuksesta, mitä vuosia harjoitin. Olen sittemmin parantanut tapani, mutta koen voivani tehdä luonnon hyväksi vielä enemmän. Liityin viime syksynä luonnonsuojeluyhdistykseen. Olin miettinyt asiaa jo pitkään, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Lähiympäristöni puunkaatosuunnitelmat, ”varmuuden vuoksi”, olivat minulle viimeinen pisara.

Laitamme helposti rahaa pikkuostoksiin, joista kertyy vaikkapa vuoden mittaan suurempi summa kuin haluamme ajatellakaan. Minullekin käy näin, vaikka yritänkin tarkkaan katsoa mihin rahani laitan. Vuositasolla minä ja kumppanini kulutamme varmasti sievoisen summan esimerkiksi tavan vuoksi ostettuihin herkkuihin, vaikka vain suklaaseen. En ole uskaltanut laskea. Näin kun miettii, niin kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen ei tunnu juuri missään. Sen sijaan että kanavoin ”pikkurahaa” kertymään hiljalleen vyötärölleni, voisin lahjoittaa osan parempaan tarkoitukseen.

17 kommenttia artikkelissa “”Lahjoitamme jokaisesta ostetusta tuotteesta x senttiä kohteeseen y.”

  1. Ei kai kukaan ns. täysjärkinen oikeasti osta turhaa tuotetta siksi että sen hinnasta menee joku promille johonkin hyväntekeväisyyteen jota ei itse saa edes valita? No, onhan meitä moneen junaan ja osa jää asemallekin… =)

    • Kiitos kommentistasi! Pitäisi varmasti ensin määritellä sanat ”turha” ja sitten ”täysjärkinen”. Eräässä kaupassa pääsisäänkäynnistä sisään tullessa on hyvin vaikea välttyä huomaamasta telinettä, jossa myydään heijastimia lastensairaalan hyväksi. (Hinta noin 6 euroa, euro lastensairaalalle.) Veikkaan, että aika monella ostajalla on jo riittävästi heijastimia, jotka siitä heijastimen poimivat mukaansa. Ihminen keksii helposti tarpeita itselleen ja käyttötarkoituksia tavaroille, joita ei todellisuudessa tarvitse, siis käytännössä ostaa turhaa. Vai miksi ajattelet, että niin monen ihmisen asunto on aivan liian täynnä tavaraa ja tavaran vähentäminen on niin yleistä nykyään?

      • Joskus pitää vähän kärjiistää… Euro kuudesta eurosta on vielä ihan ok summa eteenpäin, mutta jos ajattelee näitä parinkympin hiustenkuivaajia tvs joista menee pari senttiä johonkin (ja kotoa jo löytyy hiustenkuivaaja) voi asian ajatella olevan hieman eri. Käytännössä kuitenkin turha tavara on joka tapauksessa turha.

        Liiat tavarat ja ylitsepursuava asunto ovat aiheena mielenkiintoinen ilmiö ja siitä olen kiinnostuneena lukenut paljonkin vuosien varrella vaikkei meillä henkilökohtaisesti koskaan olekaan ollut taipumusta kaappien täyttämiseen. Olen kanssasi samaa mieltä että ihmiset keksivät erittäin helposti tarpeita itselleen (ja lähimmäisilleen ;)) Monet menevät helposti virran mukana, ensin hankitaan tavaraa kun sitä ”kuuluu” hankkia ja nyt kun joka paikassa toitotetaan tavaroiden raivaamisesta se alkaa yleistyä koko ajan enemmän. Eli sitä aikaa odotellessa että ihmiset löytäisivät itselleen sopivan tasapainon =)

        • Jos tarvitsee heijastimen, niin miksei sen voisi ostaakin, samalla lahjoittaa helpolla tavalla euron tärkeään tarkoitukseen. Jos ei, niin yhtä hyvin voisi selvittää miten laittaa vaikka sen kuusi euroa kokonaisuudessaan lastensairaalan hyväksi. Itselleni tuon hyllyn merkitys onkin toimia lähinnä muistutuksena selvittää miten voin lahjoittaa kyseiseen tarkoitukseen rahaa hankkimatta mitään tavaraa.

          Luulisin, että näitä tuotteita, joiden hinnasta osa menee hyväntekeväisyyteen, ostetaan usein ihan siitä syystä, että ne erottuvat hyllyn muusta valikoimasta. Siis jos ei ole varma mitä ostaisi, tarttuu helpommin tuotteeseen, joka jotenkin erottuu massasta. Ja mikäs siinä, jos tavara joka tapauksessa on tarpeen. Moni voi myös kokea piston sydämessään kaupassa, kun eteen tulee esim. paljon näkyvyyttä saavia roosa nauha -tuotteita. Ja saattaa ostaa jotakin, vaikkei todella tarvitsisikaan, koska saa hyvän mielen, ehkä hetkeksi sielunrauhaa ja myös sen tavaran. Auttamishaluisena ihmisenä olen huomannut tällaisia ajatuskulkuja, vaikka en mitään tarpeetonta hyvää tarkoitusta tukeakseni ole ostanutkaan.

          Niin, en muista aikaa ennen nykyistä kulutusyhteiskuntaa. On ollut ihan normimeininkiä, että ostamista ja kuluttamista ei juurikaan kyseenalaisteta, ja tarpeen käsite on todella väljä. Tavaran hankkiminen tosiaan ”kuuluu” asiaan. Näin oli vielä hetki sitten, kunnes kasvavassa määrin ihmiset ovat alkaneet kyseenalaistaa kuluttamistaan ja miettiä mikä tässä elämässä olikaan tärkeää.

          Mietin sitä, että nyt kun tavaran raivaaminen on tosiaan esillä kaikkialla, miten moni unohtaa siinä samalla miettiä miksi tavaraa alunperin kertyi? Moniko käyttää raivaamista niin, että tekee tilaa uudelle tavaralle? Ja toisaalta, moniko kokee painetta raivata tavaroitaan, vaikka ei oikein tiedä miksi hänen kannattaisi niin tehdä?

          Niinpä, tasapainoa odotellessa.🙂

          • Henkilökohtaisesti en ole koskaan lämmennyt juuri kanssan vieressä myytäviin lisäostoksiin tuettiin niillä kampanjoita tai ei. Hyväntekeväisyyden kohteet olen halunnut itse valita ja tietää mihin rahani laitan. Kauppa tekee toki niillä lisätienestiä lisämyynneillä ja erilaiset hyväntekeväisyyskampanjat ovat varmasti imagollisesti tärkeitä.

            Meillä tyypillisin syy tavaran kertymiseen lapsivuosina on ollut tavaran vaeltelu. Kun tavaraa ei ole löytynyt on ostettu tilalle heti uusi. Tällä hetkellä kateissa on taskulamppu, sellainen rubikinkuution kaltainen älylelu, yksi hansikas ja terotin. Odotan, että ilmaantuvat siivotessa. Ongelmia on ollut lahjojen poiston kanssa, joku syyllisyys ja mielipaha on ollut esteenä. Tekemisten muuttuessa harrastusvälineistä luopumista ei myöskään ole tehty. Olimme 13 vuotta yhdessä ennen lapsia, joten kaikkenlaista on tullut tehtyä ja välineitä hankittua.

          • Kiitos kun kommentoit! Ei minuakaan kassan vieressä myytävät asiat innosta. Nämä heijastimet olivat siis heti sisääntulon luona, käytännössä ensimmäinen asia johon silmä tarttuu kun pääsee kaupan ovesta sisään.

            Ylimääräistä tavaraa kertyy koteihin todella muistakin syistä kuin vain siksi, että ostetaan jotakin turhaa. Ajan kuluessa elämä muuttuu ja ennen hyvinkin palvelleet tavarat eivät välttämättä enää kuulu arkeen. Itselläni kun ei ole lapsia, niin tuo tavaroiden vaeltelu ja katoaminen ei ole tuttua.

          • Mietin, että onko tavaran raivaaminen oikeasti esillä kaikkialla vai tarttuuko sitä oma silmä vain niihin uutisiin jotka koskettavat omaa elämää?
            Henkilökohtaisesti olen tässä tavaraa vähentäessä melkein pakostakin miettinyt juuri tuota puolta, että miksi sitä tavaraa on tullut alun perin hankittua. Tietenkin poistettavissa tavaroissa on paljon sellaista tavaraa, joille on joskus ollut tarvetta, mutta ei enää (muuttuneet tarpeet). Sitten on tämä tavaraluokka, jotka on tullut hankittua kun ei ole osannut tunnistaa omia tarpeita ja tapoja tehdä asioita ja siis luullut ja kuvitelIut tarvitsevansa jotain koska sellainen tavara kuuluu olla tai sitä luulee JOSKUS tarvitsevansa. Lisäksi, niin surullista kuin se onkin, niin joskus tavaran ostamisella on täyttänyt vapaa-aikaa eli kun ei ole ollut muuta tekemistä niin sitä on mennyt pyörimään kaupoille ja aina on jotain tarttuu mukaan.
            Tavara-ahdistus tuli minulla vastaan siinä vaiheessa kun sattuneista syistä oli koko kodin irtaimisto puhdistettava. Siinä konkretisoitui erittäin rankalla tavalla se määrä työtä, mitä omistettava omaisuus aiheuttaa. Tämän siivousoperaation jälkeen muutimme uuteen asuntoon ja uudessa asunnossamme on selkeästi vähemmän kiinteääsäilytystilaa, joten kannustin tavaran vähentämiseen ja uuden ostamisen välttämiseen on pysynyt yllä. Lipsahduksia tavaran hankkimisen suhteen kyllä edelleen sattuu, pahastikin. Uuden ajattelutavan sisäistämistä, jossa kuluttaminen ei olisi elämässä olennaisessa osassa, on vielä työtä.

          • Kiva kun kommentoit! Minusta tuntuu, että raivaaminen todella on esillä kaikkialla. Toki siihen myös kiinnittyy huomio. Satunnaisesti käyn lehtihyllyllä, vaikkei siellä minulle mitään ostettavaa olekaan, ja hyvin monessa lehdessä on ollut joku juttu tavaran vähentämisestä tai elämän yksinkertaistamisesta, oravanpyörästä hyppäämisestä. On selvästi tässä ajassa ilmassa oleva ilmiö.

            Kannattaa tosiaan miettiä, miksi tavaraa on kertynyt, samalla kun sitä vähentää. Silloin ei joudu samaan tilanteeseen takaisin uudelleen. Koko irtaimiston puhdistaminen konkretisoi varmasti tavaran määrän ja siitä aiheutuvan vaivan!

            Uuden ajattelutavan sisäistäminen ottaa aikansa. Monta kertaa uusia asioita opetellessa tarvitaan yrityksen ja erehdyksen kokemuksia, joista ajan kuluessa oppii.

          • ”Mietin, että onko tavaran raivaaminen oikeasti esillä kaikkialla vai tarttuuko sitä oma silmä vain niihin uutisiin jotka koskettavat omaa elämää?”

            Totta tietysti että itselle ajankohtaiset aiheet osuvat helpommin silmiin. Mutta tavaroiden raivaamista jostain 90-luvulta asti seuranneena voin kertoa että se on mediaseksikkäänä aiheena todellakin tuore (muutamien vuosien ikäinen) ilmiö.

            (Toivottavasti tämä viesti tulee loogisesti ketjun jatkoksi, lainaamassani viestissä ei itsessään ollut ”Vastaa” -mahdollisuutta.)

          • Kiitos nimimerkille H vastauksestasi / näkemyksestäsi pohdintaani raivaamisen esilläolosta mediassa🙂
            Ihan vilpittömästi sitä nimittäin olen pohtinut🙂
            (ja katsotaan mihin väliin kommentointiketjua tämä viesti tupsahtaa..)

          • H ja Anniina: Mystistä miten viestit joskus asettuvat ihan ihme järjestykseen, en tiedä siihen syytä. Toivottavasti kukin kuitenkin löytää omaan kommenttiinsa tarkoitetut ajatukset!

            H: Sopiiko kysyä, mikä sai sinut seuraamaan tavaran raivaamista aiheena jo silloin 90-luvulla? Sama käsitys minullakin on, kuten tuolla aiemmin kirjoitinkin, että tavaran raivaaminen, elämän yksinkertaistaminen ja oravanpyörästä hyppääminen ovat todella nousseet aiheina näkyviksi viimeisten vuosien aikana.

          • Muistan alunperin lukeneeni pitkähkön artikkelin aiheesta tai tarkemmin ottaen Karen Kingstonin työstä Voi hyvin -lehdestä (vuotta en enää muista mutta varmaankin 90-luvun puolivälin paikkeilla). Aihe tuntui erittäin kiinnostavalta, tiedostavalta ja käytännölliseltä, vaikka en itse koskaan ole ollutkaan mikään hamstraaja. Itse asiassa Kingstonin elämäntyöhän ei liity pelkästään liiallisten tavaroiden poistoon vaan tietyssä mielessä elämänhallintaan ja -selkeyteen laajemminkin ja ehkä voisi sanoa että lisäsin sen ”tutkimisen” niihin monenlaisiin aiheisiin joita olen seurannut vuosien varrella. Näin monen vuoden jälkeen on toki vaikea löytää uusia oivalluksia (loppukädessä melko rajallisesta) aiheesta mutta seuraan sitä näemmä silti (tämänkin kaltaisissa blogeissa) =)

          • Aivan. Jonkun Karen Kingstonin kirjan olen lukenut, mutta siitä on aikaa. Jäi mieleen hyvänä ja inspiroivana kirjana. Aihe on tosiaan aika rajallinen, aivan uusia oivalluksia tulee vastaan harvemmin itsellenikään, vaikken ole kauaa aihetta seurannutkaan. On kuitenkin kiinnostavaa lukea toisten ihmisten kokemuksia aiheeseen liittyen, millaisia ajatuksia on herännyt ja millaisia ratkaisuja kukin omalla kohdallaan on toteuttanut.

  2. Tuolle on nimikin ja se on vastikkeeton apu. Hyväntekeväisyysjärjestöille vastikkeeton lahjoitus on itse asiassa parempi diili.

    Ajattelen asiasta samoin kuin sinä. On oikeastaan 3 poikkeusta, joissa ostan hyväntekeväisyystavaroita. Ensimmäinen on kalenteri, jonka hankkisin joka tapauksessa (Unicef). Jos minut on kutsuttu kylään ja pitää viedä tuliaisia, eikä syötävä käy, katsastan muutaman hyväntekeväisyyskaupan tarjonnan. Briteissä lähetetään paljon kortteja, ja siellä asuessani tein samoin, ostin ne useimmiten Oxfamista – ja jos minulla ei ole jemmoissani täällä matkoilta tuotua sopivaa korttia, ostan Suomessakin hyväntekeväisyyskortin, jos kortin ylipäätään tarvitsen. Löytyy minulta WWF.n heijastin (koska oikeasti tarvitsin sen ja se oli sopiva) ja muutama muukin tavara, jonka hankkimalla olen tukenut jotain. Olin myös langeta periaatteestani jo mainitun Roosanauha kampanjan sukkalankaan ja neuleohjeeseen, mutta kun en juuri sillä hetkellä tarvinnut sukkalankaa ja se oli pinkkiä, niin jäi.

    • Kiitos kommentistasi! Hyväntekeväisyyskortteja minäkin olen aikoinaan ostanut, ja pyrkinyt niitä suosimaan korttia tarvitessani. Juuri muistin, että veitsen- ja saksienteroitin ovat tuosta pinkistä kampanjasta. Tosin juuri niiden valintaan vaikutti todella matala alennushinta, enkä tiedä olisiko kyseisessä kaupassa muita vaihtoehtoja juuri silloin ollutkaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s