Tavaroiden ketju

Olen huomannut, että tavaroilla on tapana ketjuuntua. Vaatteiden kanssa sen huomaa erityisen selvästi, enkä yhtään pidä siitä.

Uutta vaatetta ostaessa pitää muistaa ottaa huomioon, millaiseen jo olemassa olevaan ketjuun uusi vaate sopii. Jos kyseessä on siistimpi vaate tai juhlavaate, joihin edelleen suhtaudun hyvin nihkeästi, tilanne on minulla usein se, että uusi vaate aloittaa uuden ketjun. Ihan vain siksi, että näitä siistimpiä vaatteita ei juurikaan ole ennestään – tällä hetkellä viisi kappaletta.

Viimeksi ostin siistimmäksi vaatteeksi mekon. Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun löysin niin sopivan vaatteen. Lyhyeen se huokaus sitten kuitenkin loppui.

Mekolla ei yksinään kovin kummoisia tee. Sen alle tarvitaan hyvin istuvat alusvaatteet. Sukkahousut. Mekon kanssa sopivat kengät. Jos mekkoa käytetään talvella, niin sen kanssa sopiva takki. Eikä pidä unohtaa sopivaa laukkua… mahdollisia asusteita… Alkaa ahdistaa kun vain ajattelenkin tätä ketjua.

Olen surkea ostamaan vaatteita, ellei kyse ole arkivaatteista. Mietin mekon ostamista kesäkaudelle, mutta ostinkin mekon, jota voi käyttää vain viileillä säillä, koska mekossa on pitkät hihat. Mekko on ajatuksena kätevä vaate, kun yläosa ja alaosa ovat yhtä aikaa olemassa, eikä niitä tarvitse miettiä erikseen. Minulla on nyt kaksi mekkoa kaapissa, jotka kumpikin ovat sopivia ja mukavia, mutta joita en ole toistaiseksi osannut pitää.

Miksi? Inhoan edelleen sukkahousuja. Minulla on yhdet, enkä ole vetänyt niitä jalkaani kertaakaan. Olen laukkujen suhteen nirso, oli kyse sitten arkilaukusta tai juhlalaukusta, jollaista en edelleenkään omista. Totta puhuen en edes haluaisi omistaa. Mietinkin jo vaihtoehtoista, omannäköistä pientä juttua, johon saan sopimaan mitä tarvitsen. Eli käytännössä pastillirasian ja nenäliinan sekä avaimet. Ehkä puhelimen.

Jostakin syystä minua rasittaa kovasti omistaa jotakin, jota tarvitsen ehkä kaksi kertaa vuodessa. Tällaisten tavaroiden ostaminenkin tökkii, koska onnistun usein tekemään niin kummallisia ostoksia. Aivan kuin olisin vailla arvostelukykyä, jos joudun ostamaan jotakin muuta kuin tavallisia arkivaatteita ja muita arkisia juttuja. Joitakin siistimpiäkin vaatteita tai niiden ketjuun kuuluvia asioita kuitenkin tarvitsen, tai muuten en yksinkertaisesti tule lähteneeksi mihinkään.

Kengät, joita mekkojen kanssa käyttäisin ovat vieläkin vailla uusia korkolappuja, yli vuoden ostopäivän jälkeen. Takki menettelee, vaikka onkin hölmön mittainen mekon kanssa. Siistimpien vaatteiden kanssa minulle tulee kovin helposti sellainen olo, että olemme eri paria. Ollessani tilaisuudessa, johon pukeutumiseen pitää kiinnittää tarkemmin huomiota, tunnen helposti olevani väärässä paikassa.

Ketjuuntumista tapahtuu kuitenkin myös vaatemaailman ulkopuolella. En tiedä olisiko meillä sohvaa, ellei olisi koskaan ollut televisiota. Sohvahan ei sovellu kuin yksin olemiseen tai toisen kanssa samaan suuntaan katsomiseen. Keskusteleminen toisen kanssa sohvalla istuen on hankalaa. Hyvin epäsosiaalinen kaluste. (Oletteko muuten huomanneet, että kun on vieraita käymässä, niin yleensä kolmen istuttavalla sohvalla istuu vain kaksi ihmistä? On siis aivan sama omistaa kahden istuttava sohva, jos se vain omalle perheelle riittää.) Kaiken lisäksi olen tähän mennessä tainnut istua vain yhdellä sohvalla, jossa on ollut hyvä istua. Yleensä saan sohvalla istumisesta selkäni kipeäksi. Jos saisin vapaasti valita, meillä olisi sohvan sijaan useampi nojatuoli. Tällä hetkellä sohva on enimmäkseen kissojen valtakuntaa.

Silloin kun meillä vielä oli televisio jatkuvassa käytössä, eikä vaatehuoneessa säilytyksessä kuten nykyään, se vaati ympärilleen kaikenlaista. Televisiolle piti olla sopiva taso, jossa oli paikat samaan ketjuun kuuluville laitteille, siis digiboksille ja dvd-soittimelle. Ja sitä ennen videoille. Koko ketjun alku ja juuri oli televisio. Jo mainittu sohva oli myös osa ketjua. Eikä se ketju vielä tähän loppunut, tavallaan. Televisio määritti myös huoneen järjestyksen.

Nykyään mietin ostaessani millaiseen ketjuun tavara on tulossa, tai millaisen ketjun se aloittaa. Tavaroiden kauppaan jättäminen on entistäkin helpompaa, jos ei halua aloittaa sitä ketjua, minkä ensimmäinen tavara peräänsä vaatisi toimiakseen.

27 kommenttia artikkelissa “Tavaroiden ketju

  1. Mielenkiintoista pohdintaa jälleen! Ainoastaan sohva-asiasta olen eri mieltä; kodissamme juuri sohva on yksi koko perheen lempipaikoista, mutta teinkin valtavasti etsintätyötä, jotta löysin sohvan, johon koko 6-henkinen perhe mahtuu köllöttelemään. Sohvalla mm. luetaan kokeisiin jne. Itse pyrin nykyään miettimään hankintoja tosi tarkkaan ennen ostopäätöstä. Meillä on esimerkiksi ollut monta perheellemme sopimatonta sohvaa, jotka ovat lähteneet liian pian kiertoon. Itse en oikein pidä nojatuoleista; nimenomaan sohvalla useampikin lapsi pääsee yhtaikaa lähelle🙂.

    Blogisi on muuten tosi mielenkiintoinen ja käsittelee tärkeää aihetta!

    • Kiitos kun kommentoit! Ja mukava kuulla, että blogin sisältö on mielenkiintoista. Lapsiperheessä sohvalle on varmasti käyttöä. Luulin pitkään, että sohva on itselleni välttämättömyys. Että ilman sitä en voisi olla. Jossain vaiheessa selkäkivut laittoivat ostamaan kunnollisen istuimen, jossa selän saa hyvään asentoon. Joskus lueskelen sohvalla puoli-istuvassa asennossa, mutta saman asian ajaa nojatuoli ja rahikin. Ja lisäksi nojatuolissa saa selkäystävällisemmän asennon. Lyhyenä ihmisenä minun on todella vaikea löytää kunnollista sohvaa. Ei puhettakaan, että voisi istua sohvalla ilman ylimääräistä tyynyä selän takana.

  2. Aivan nappiin tämä pohdinta, olen tätä joutunut viime aikoina pohtimaan erityisesti liittyen vaatetukseen ja jaan kanssasi tekstistä huokuvan ahdingon. Lapseni on osa serkusviisikkoa, joilla alkaa ensi kesänä vuosien juhlaputki rippijuhlilla. Olen päättänyt olla kaukaa viisas ja hankkia juhlapuvuston, jolla pärjään mielellään tulevat 10 vuotta. Koska ihmiset juhlissa on osittain aina samat, en voi ihan samoillakaan aina mennä, mutten aio montaa vaatetta hankkia. En voi välttää tuota ketjua, mutta aion hoitaa tämän ketjun järkevästi🙂 tai ainakin yritän parhaani. Luettelitkin hyvin kaikkia osasia, joita parempaan pukeutumiseen liittyy! Lisäksi ei saisi lihoa tai laihtua vuosien varrella, vanhat juhlavaatteet ovatkin juuri tästä syystä käyttökelvottomia..

    • Kiitos kun kommentoit! Juhlavaatteet ovat hankalia. Ja tosiaan, jos ostaa vähänkään istuvampia, niin on pysyttävä sitten samassa kropan muodossa, jos aikoo niitä pidempään käyttää. Itse suosin istuvia vaatteita, koska lyhyenä ja normaalikokoisena mutta muodokkaana näytän pallolta vähänkään väljemmissä vaatteissa.

      Onnea pitkäaikaisen juhlapuvuston löytämiseen!

  3. Hyvä havainto, näinhän se on. Meillä on juuri kalustus- ja sisustuspohdinnat käynnissä ja vaikka se on hirmu hauskaa, juuri tämä ketjureaktio on alkanut ahdistaa. Mitä jos ketjun alkupään osassa teen väärän valinnan? Jos näin käy, on hankinnoista kokonaisuutena etiikka kaukana, kun osat eivät enää sovikaan yhteen. Nyt on ihan lamaantunut olo, kun tuntuu vain helpommalta olla hankkimatta yhtään mitään! No, pakko kun on, otan varmaankin taktiikaksi hyvin hitaan etenemisen. Se tietenkin lisää kärsimättömyyttä ja asian keskeneräisyyttä, mutta mitä muutakaan?

    Noista vaate- ja asustevalinnoista. Olen opetellut noin 15 vuotta kestävän garderoobin kokoamista ja nyt alan olla hyvin tyytyväinen kokonaisuuteen. Tuon asusteongelman olen ratkaissut siten, että kaikki vaatteet ovat todella yksinkertaisia linjoiltaan ja väreiltään. Mitään kuoseja ei ole lainkaan. Sen sijaan asusteet voivat olla tyyliltään huomiotaherättäviä, kuten vintagea, värillisiä tms, jolloin ne toimivat katseenvangitsijoina silloin, kun niitä yhdistelee pelkistettyyn vaatteeseen. Rintakoruja minulla on muutama, samoin käsilaukkuja ja erivärisiä sukkahousuja muutamat. Näin joka vaatteeseen ei tarvitse ostaa sitä omaa käsilaukkua, vaan kaikki soveltuvat ristiin keskenään. Esim. mustaan tai tummansininseen mekkoon sopii yhtälailla vihreä kuin kirkkaanpunainen käsilaukku. Tämä on toiminut minulla. Ja se, mikä minulla on myös jujuna, on se, että juuri nämä asusteet toimivat ns. koruina. Mitään muita ei tarvita, koska muuten tulisi liikaa. Muita koruja kuin rintakoruja ja pari riipusta en omista.

    • Kiitos kommentistasi! Kiinnostavia huonekalumietteitä. Minusta tuntuu hyvin monen asian suhteen, että on helpompi olla hankkimatta yhtään mitään… Hidas tahti tuossa kalusteasiassa varmasti auttaa, ehtii ainakin pohtia kunnolla mitä todella haluaa ja tarvitsee, ja minkä osan lisääminen aiempaan kokonaisuuteen tuntuisi parhaalta.

      Minunkin vaatekaapistani ovat kuviot hävinneet, vain liivimekko ja kaksi hametta ovat ruudullisia. Samoin kokovalkoiset ja osittain valkoiset, kuviolliset vaatteet ovat poistuneet. Pyykinpesu oli aiemmin rasittavaa ja turhaan vettä kuluttavaa, kun muutamaa paitaa piti erikseen pestä. Pidän pelkistetyistä, yksinkertaisista vaatteista. Minulle ajatus siitä, että joka vaatteelle olisi oma käsilaukku, on käsittämätön. Yhdenkin itselle mieluisen etsiminen on työlästä. Korut olen aina kokenut turhina, en ole oppinut niitä käyttämään. Huiveista pidän, mutta vain silloin kun niiden kanssa ei tule turhan lämmin. Teen parhaani, jotta en joutuisi osallistumaan mihinkään, mihin pitää pukeutua juhlavasti. Juhlavaatteet ja juhlavat tilaisuudet, kummatkaan eivät ole mieleeni.

  4. Ilmiössä on kyse Diderot-efektistä tai -vaikutuksesta (Diderot effect). Kun Diderot sai lahjaksi kotitakin, hän päätyi mm. ostamaan uuteen vaatekappaleeseensa sopivat huonekalut🙂 Kotitakki tavallaan orjuutti hänet.

    Olen huomannut ilmiön samantapaisissa asioissa kuin sinäkin. Jos mielii vaatteita, joilla voisi halutessaan käydä vaikka juhlissa, niin ei riitä, että ostaa ne varsinaiset vaatteet. Niillä ei tee vielä yhtään mitään, vaan pitää metsästää lisäksi sopivat kengät, laukku, takki ja mahdollisesti muutakin. Kuvioon astuu siinä vaiheessa myös epävarmuus siitä, sopivatko kaikki hankinnat tyylikkäästi yhteen.

    Sama juttu on esimerkiksi liikuntaharrastusten aloittamisen kanssa. Ennen ensimmäistäkään kesäistä hölkkäaskelta täytyy olla hankittuna juoksukengät, juoksuhousut, juoksupaita, tukevat urheilurintaliivit, mahdollisesti myös sykemittari ja vesipulloja. Talvella juokseminen edellyttää vielä enemmän hankintoja.

    Onneksi nykyään ei enää tarvita monia eri viihde-elektroniikkalaitteita, vaan tietokone voi korvata ne kaikki. Oli helpotus päästä eroon mm. dvd-soittimesta, videonauhurista, digiboksista, 70 kg painavasta kuvaputki-tv:stä ja televisiotasosta.

    • Luin samalla tuon vanhemman postauksesi ja tuntui ihan, että sinähän olet minä! Vaikka paljon nuorempana. Shoppailuhaluttomuudesta räpyläjalkoihin asti. Sinulla on täällä ystävä- tai tuttavapiiri, joka osaa antaa asiantuntevia neuvoja; minä en ole koskaan osannut sellaisia kuunnella.

      Tunnen juhlavaateongelmaisen kanssasisaren, joka oli muinoin Suomen suurlähettilään vieraana Moskovassa Bolshoi-teatterissa, tyylikkäänä Vuokon aamutakissa. Ihailen.

      • Kiitos kommentistasi, taisit tarkoittaa sen minulle. Sama tunne tuli minullekin kun sinun blogissasi kävin!😀 Kirjoitin kommentinkin loppuiän leninki -postaukseesi, mutta jostain syystä sen julkaistuksi saaminen takkusi niin, että lopetin taistelun. Yritin siis kommentoida tämän blogin kautta kirjautuneena, ja aina yrittäessäni tehdä näin blogspot-blogeissa onnistun joko sähläämään jotakin, tai sitten systeemi vaan pyytää yhä uudelleen minua tekemään samat asiat. Ehkä ensi kerralla koitan kommentoida anonyymina allekirjoituksella varustettuna, josko se onnistuisi ongelmitta. Käytän tässä yhteydessä tilaisuuden hyväkseni, kun saan ajatukseni perille: kirjoitat kiinnostavista asioista ihanalla tavalla ja blogisi päätyi lukulistalleni saman tien!

        Tuo juhlavaateongelmaisen kanssasisaren ratkaisu antaa toivoa minullekin.🙂 Eikös se niin ole, että vaatteen sopivuus riippuu paljon siitä miten vaatteen kantaa yllään?😉 Joskus tuntuu, että saattaisin näyttää paremmin tilanteeseen sopivalta arkivaatteissa kuin siistimmissä vaatteissa, joissa tunnen oloni epämukavaksi. Toistaiseksi ei ole kyllä ollut pokkaa kokeilla. Nostan hattua aamutakissa edustaneelle kanssasisarelle.

    • Kiitos kommentistasi ja sivistyksen lisäämisestä tuon Diderot-vaikutuksen suhteen! Aikamoinen episodi lähti käyntiin yhdestä lahjaksi saadusta kotitakista.🙂 Tunnen hyvin usein tuon tunteen siitä, miten joku tavara orjuuttaa vaatimalla sitä sun tätä. Puhdistusta, huoltoa, hoitoa, säilytystilaa, järjestämistä… Juuri sen vuoksi en kaipaisi yhtäkään turhaa tavaraa.

      Tuo juhlavaatteiden vaatima ketju on todella ikävä juttu. Jos kovalla vaivalla onnistuu löytämään sopivat vaatteet, niin eihän se vielä auta. Ilman kenkiä ei voi lähteä… ja sitten vielä muut lisukkeet päälle. Minua rasittaa myös laittaa rahaa vaatteisiin ja tavaroihin, joita en edes haluaisi omistaa tai vetää päälleni! Juhlapukeutuminen on vastenmielistä. Joskus mietin, että mikäs siinä jos olisi mallimittainen, siis riittävän pitkä ja niin hoikka, että mikä tahansa näyttäisi hyvältä päällä. Helpottaisi kai tilannetta, mutta eihän se sitä muuttaisi etten edes pidä juhlista tai juhlavaatteista.

      Samaa mieltä tuosta, että onneksi viihde-elektroniikan voi korvata tietokoneella. Se on sitten makuasia, korvaako tietokone kaiken riittävän hyvin vai ei. Nytkin kuuntelen taustalla radiota ihan oikeasta radiosta enkä koneelta, koska äänenlaatu koneelta kuunneltuna ilman erillistä kaiutinta tai kuulokkeita on kauhea. Usein kuuntelen myös kuulokkeiden kanssa tietokoneelta. Erillinen cd-soitinkin löytyy vielä samasta syystä. Tosin asunnossamme kaikuu, mikä rajoittaa levyjen soittamista. Olen myös vähentänyt cd-levyni todella minimiin niistä sadoista levyistä mitä aikoinaan omistin. Nykyään cd-soittimessa soivat enimmäkseen kirjaston levyt. Kuvaputkitelkkarin hajoaminen aikoinaan oli mainio juttu. Aivan kauhea siirtää ja vaati erityisen tason alleen syvyytensä vuoksi.

  5. Minusta tuntuu, että ongelma on keskeneräinen projekti. Vaatteen klusteri on kesken ja keskeneräisyys väsyttää. Tai riman ollessa korkea lannistuu. Yleensä sopiva tulee jossakin välissä vastaan. Toimivassa vaatekaapissa klustereiden osien pitäisi mennä lomittain, jotta saataisiin minimaalinen määrä osia moneen eri kokonaisuuteen. Työ- ja kotiminän yhdistäminen on minulla vähentänyt tarvittavien osien määrää.

    Ajatuksena, voisitko pukea housut hameen alle sukkahousujen sijaan talvella? Housujen taskuun saat rahaa ja avaimen niin ei kassia tarvitse kantaa. Minä käytän ajoittain mustia kapeahkoja suoria housuja valkoisen pitsimekon kanssa ilman kummallisia katseita. 50 denierin mattapintaisten mustien sukkahousujen kanssa en tunne oloni tyhmäksi, joka tulee ohuempien sukkahousujen kanssa. Kannattaa miettiä myös omaa asennettaan, jotta voi esiintyä kauniina ja virallisena. Sama ihminen sitä kuitenkin on vaatteista huolimatta.

    Saman ilmiön saa myös aikaan siivoamalla ja remontoimalla aikaiseksi. Uusiessa tai siivotessa jotain vanha vieressä näyttääkin kunnostusta kaipaavalta. Lumipalloefektiksi minä sitä nimitän, sillä ilmiö voi olla myös käänteinen. Vähentäessä löytyy lisää vähennettävää ja säästäessä lisää säästettävää.

    PS. naapurilla makasi eilen kolmetoista 1-13 v. lasta eilen sohvalla ja lattialla katsomassa sovussa DVD:tä. Pakkaskeleillä pihan lapset eivät voi olla kovin pitkään ulkona ja tarvitsevat seuraa. Vuorottelemme leffailtojen kanssa seitsemän pihan perheen kanssa. Kulut ovat minimaaliset vuokraleffa, mehua ja popcornia. Lapset keksivät perinteen itse. Meille sohva ja tv -klusteri on vielä tarpeen ja keittiön pöytä ja 6 tuolia ja olohuoneen pöytä ja 8 tuolia. Ajoittain ovat kaikki tuolit käytössä. Meillä puolet asunnon neliöistä on osin avonaisessa keittiö-olohuoneessa, jossa ollaan aina.

    • Kiitos kun kommentoit! Siistimpien vaatteiden osastoni on keskeneräinen, eihän se ole koskaan ollut valmis. Osaksi juuri siksi, etten edes haluaisi ostaa mitään, kun en tunne oloani viihtyisäksi sellaisissa vaatteissa. Ja vältän juhla- tai muuten jotenkin erityistä pukeutumista vaativia tilaisuuksia. Vierastan kaikenlaista ”koristautumista”, juhlavuutta ja kankeutta. Ja kenkien kanssa en haluaisi tehdä enää yhtäkään hutiostosta. Rima ei tosiaankaan ole korkealla, olen yrittänyt keksiä vaatteita, joissa onnistuisin näyttämään riittävän siistiltä, mutta en kokisi olevani ns. siistimmissä vaatteissa. Sopivaa ei tule vastaan, kun ei käy kaupoissa kuin pakon edessä. Tunnen suurta epävarmuutta ja epäluuloa juhlavampia vaatteita kohtaan, se on minulle kuin vieras maailma. On vaikea tietää mitä haluaisi jos joutuu haluamaan jotakin tavallaan pakon edessä.

      Muuten, se Kuopiolainen liike josta vinkkasit aikoinaan Noolanin vaatteiden jälleenmyyjänä olikin jo lopettanut. Häipyi katukuvasta hetken sen jälkeen kun olin käynyt suljetun oven takana. Vinkki oli kuitenkin niin hyvä, että on jäänyt mieleeni. Noolanin vaatteiden tyyli sopii kauneudentajuuni. Yksinkertaista ja kaunista, jollekin varmasti melko tavallisia vaatteita, minä taas tuntisin oloni paremmin pukeutuneeksi. Pitänee hankkiutua joskus johonkin kaupunkiin, jossa heidän vaatteitaan myydään.

      Housut hameen alla on hyvä idea, mutta tuskin toimii tällä vartalon muodolla. On vaikea löytää hyvin istuvia mekkoja, kun on ns. latinomallinen takapuoli. Eivät useinkaan istu selästä tai kangas ei laskeudu, vaan pussittaa takapuolen päällä. Housut mekon alla voivat entisestään korostaa tuota muotoa. Sama vika pidempien takkien kanssa, tosin en ole suonut asialle paljonkaan ajatusta vaan käyttänyt vaan jos siltä tuntuu. Vaatetyylini on niin rento muutenkin. Kokeilen ehkä kuitenkin miltä tuo tuntuisi. Sillä välttäisin tosiaan tuon sukkahousumurheen.

      Asennetta olen yrittänyt itsestäni kaivaa esiin. Ja juuri siksi on välillä tullut mieleen, että ehkä minun pitäisi vaan pukeutua omalla tavallani, niin että tulen toimeen vaatteideni kanssa ja osaan olla itsessäni. Välillä nimittäin tuntuu, että joissakin vaatteissa itsevarmuus suorastaan karisee, riippumatta siitä miten hyvältä vaate päälläni näyttäisi.

      Remontin aiheuttama lumipalloefekti on tullut myös tutuksi. Ja yhden paikan siivoaminen saa toisen paikan näyttämään entistä ikävämmältä. Ja tuossakin on perää, että joskus kun päättää säästää jotakin, huomaa kohta, ettei muuta asennetta löydykään. Toisaalta taas vähennyksen alkuun päästyään samaa rataa on helppo jatkaa.

      Hauskalta kuulostaa tuo lasten keksimä leffailtaperinne! Mainio juttu!

  6. Aijai, miten paljon olis sanottavaa hyvään kirjotukseen ja kommentteihin! Tässä lyhyesti:

    Oon koittanu katkasta ketjuuntumista lainaamalla esimerkiksi takkia tai kenkiä sisaruksiltani tai äidiltäni silloin, kun olen niillä seuduilla. Vaikkei koot aina ihan yksiin osukaan… Toinen keino on katsoa asioita läpi sormien ja alentaa vaatimustasoa esim. juhlavaatteen kanssa käytettävän takin suhteen.

    Onneksi oon pysynyt mitoissani – kaksi vanhaa mekkoani on vielä säännöllisessä käytössäni, 11 ja 12 vuotta vanhat. Toisesta saatan joutua nyt luopumaan, kun pari saumaa korjattuani se ei enää mahdu minulle. Tai mahtuu, mutta kangas sauman vieressä ei kestä sellaista pingotusta.

    • Kiitos kommentistasi! Juuri tuossa juhlavaatteen kanssa käytettävän takin kohdalla olen oppinut katsomaan läpi sormien. Tuntuisi järjettömältä panostaa takkiin, jolle on hyvin vähän käyttöä. Välillä tuntuu, että niihin vaatteisiin ja kenkiin joita vähiten käytän, menee eniten rahaa. Älytöntä.

  7. Minun täytyi oikeasti miettiä, että onko minulla tätä ilmiötä havaittavissa, ja täytyy sanoa, että ei ole. Minä ostan vaatteet asukokonaisuus kerrallaan, tyyliin pusero ja hame. Jos on hyviä kokonaisuuksia, kannattaa ostaa useampi kappale samaa kerralla tai jonkin tällaisen mielivaatteen kulahdettua, niin samanlainen kuin se vanha. (housuja pidän ja ostan äärettömän vähän, viihdyn hameissa, matalavyötäröiset tai edes normaalivyötäröiset housut kun ei notkoselälle ja ns. latinotakamukselle sovi,ja työssäkin hame, paksut sukkikset ja pitkä takki on parempi, ne saa nopsaan muutettua iltatilaisuus tamineiksi). Laukut on mustia tai ruskeita, kengät samoin. Hyvin perusmallisia, sopivat kait keskenään. Kengissä joudun joskus tekemään kompromisseja, kun ei minulle kaikki kengät käy. En oikeastaan osta kotivaatteita, verkkarit/kotipyjama löytyy ja pakkasulkoiluun toppapuku. Vähemmän juhlavista työhameista ja paidoista kyllä tulee kotivaatteita ihan liian nopeasti muutenkin. Toki jos työhön liittyisi työvaatteet, tilanne olisi eri.
    Olen syysihmisiä, kävin nuorena värianalyysissä, ja värini tulevat sitä kautta. Näillä on menty jo yläasteelta lähtien. Korut on nykyään itseteetetyt tai matkamuistoja (helmikoruja). Huivit teen itse tai ostan matkoilta, ostaessa yleensä on jo mielikuva, mihin huivi sopii.
    Remonttia ei ole koskaan tarvinnut tehdä osissa (ei ole kokemusta kuin muuttorempasta) ja kalusteet koko pieneen asuntoon ostettiin 3 ostoskerralla huutokauppoihin. Olin kyllä kiertänyt normikalustekaupat sitä ennen etsien samoja senkkejä ja nojatuoleja…mutta kaupan valikoimien kalusteet oli niin isoja, ettei ne olisi sopineet kokonsa puolesta tähän asuntoon. Vanhemmat kalusteet ovat siroja (20-50-luku). Ja koska kalusteet ovat nykystandardeja pienemmät, niin todennäköisesti mahtuvat seuraavaankin asuntoon.

    Vähän tuota ketjureaktiota on huomattavissa kirjoissa: opiskelijakesinä hankin divarista Christien koko tuotannon (luettu koko ajan siitä lähtien, sitä ei kuulemma saa myydä), ja pari kesää sitten haksahdin kuunnelmasarjaan, jonka olen kuunnellut monta kertaa läpi, viimeksi jouluna, ja se kiertää lähisuvussa. Nykyisin pyrin välttämään tavaroiden ostamista, jos niistä voi seurata tavaroiden ketju. Yritän tunnistaa vaaran.

    Noista selkävaivoista. Notkoselkäisenä ja lyhyenä tykkään funkkistyylisistä nojatuoleista (tai ns. kansanmalleista). Minulla on sohvan sijasta korkeaselkäiset ja korvaläpälliset sellaiset (pari), ja olen onnistunut nukkumaan sellaisessa 4 tunnin unet. Ihan kun vaan ohimennen istahdin…

    • Kiitos kommentistasi! Huomasin hameen kätevyyden housuihin verrattuna muutama kesä sitten, kun ensimmäistä kertaa kokeilin josko hame minulle sopisi. Tällä vartalon muodolla on helpompi löytää sopiva hame kuin housut. Hameen käyttäminen on minulla kyllä rajoittunut kesään, kun ei tarvitse ajatella sukkahousuja.

      Nykypäivän nojatuoleissa on usein sama vika kuin sohvissa tällaiselle lyhyelle ihmiselle. Niinpä oma nojatuolini onkin mallia, jota on valmistettu ainakin 1940-luvulta lähtien. Senkin kanssa kyllä kaipaan tyynyn selän taakse, mutta erityisesti pidän siitä että tuoli on ryhdikäs eikä upota.

  8. Tämä on niin opettavaista ja avartavaa luettavaa! Meinaan kun itselleni juhlakoltut ja kaikki niihin liittyvä olisi juuri sitä hauskinta hankittavaa, käyttötilanteita vaan on niin niukasti että järki panee stopin. Minulle juhlavsti pukeutuminen ie ole pönötystä, vaan juuri se tilaisuus jolloin voi valita kauneimpia asioita päälle jopa käytännöllisyydestä välittämättä. Siistiä/juhlavaa laukkua ei tarvitse välttämättä ostaa (edes käytettynä, vaikka niitä saa kierrätyskeskuksista ihan hyvännäköisiä parilla eurolla), sellaisenhan ompelee pienestä tilkusta kaunista kangasta aika nopsaan itse.

    • Kiitos kun kommentoit! Sitä voi asiat kokea niin monella tavalla.🙂 Itse kun juhlavaatteissa ärsyynnyn juuri niiden epäkäytännöllisyydestä. Ja siitä, että vaikka siistimpien vaatteiden tilanteita on kohdallani olemattoman vähän, minulla on silti oltava näitä vaatteita, joita en muulloin koskaan käytä. Olisipa vaatevuokraamot arkipäivää ympäri maata, ratkeaisi tämäkin asia. Tosin istuvien vaatteiden löytäminen vuokraamosta olisi ihan yhtä vaikeaa ellei vaikeampaa kuin niiden ostaminenkin.

      Olen koittanut katsoa siistiä laukkua käytettynä, mutta ei ole tullut vastaan. Ainakaan sellaista mitä haluaisin käyttää vaikka sen käytöstä minulle maksettaisiin… Mutta minulla onkin ongelmallinen suhde laukkuihin. Mikä jottei jos ompelemisen kokee mielekkääksi puuhaksi, niin yksinkertaisen laukun ompelisikin nopeasti. Vaan kun ei ole minun puuhaani ollenkaan.

      • Entä laukun virkkaaminen? Molla Millsin Virkkuri-kirjassa oli ainakin muistaakseni jotain kivannäköisiä juhlalaukun malleja. Tai sitten sujautat konserteissa ym tarvittavat vähät tavarat jakun taskuun, ja selviät ilman laukkua.

        Mutta haluan vielä mustuttaa, että siistimpien vaatteiden ei ole pakko olla epäkäytännöllisiä! Minusta ohut silkkikreppileninki, joka pitää pestä käsin, on vaivan arvoinen, mutta voihan siistimpi vaate olla myös jotain pesukoneen kestävää materiaalia. Ballerinatyyppiset tossut tai miestentyyliset matalakantaiset kengät ovat aivan hyväksyttävät, joten koroilla ei tarvitse kiusata itseään jos ei halua. Jos on tottunut farkkuihin (mielestäni erittäin epämukava vaate) niin housupuku ei ole sen epämukavampi. Minusta tuntuu, että sinulla on tässä muu (henkinen) mutka matkassa, kuin siistimpien vaatteiden faktuaalinen epäkäytännöllisyys.

        • Äh nyt alkoi nolottaa tuo keittiöpsykologin viimeinen lause, anteeksi! Haluaisin korvata sen tällä: viime aikoijen parhaita vaatehankintojani on ns. runkopuku (ompelin itse). Aivan yksinkertainen mekko harmaanruskestavasta villakrepistä, joka on esiintynyt fiineissä häissä kultapitsisen huivin ja korkkareiden kanssa, mutta on aivan luonteva arkena villatakin ja talvisaappaiden kanssa. Ei seiso pitkiä aikoja tyhjän panttina kaapissa!

          • Kiitos kommenteistasi! Ja keittiöpsykologi oli aivan oikeassa, tämä siistimpien vaatteiden tuska on mitä suuremmassa määrin henkistä laatua. En ole tottunut siisteihin vaatteisiin, en viihdy niissä, en tunne itseäni itsekseni. On hyvin vaikea olla kiinnittämättä niihin jatkuvaa huomiota. Ongelma on myös taloudellinen. Villakreppi? Tapamme pukeutua taitavat olla niin kaukana toisistaan kuin mahdollista, joten viisaista ja hyvää tarkoittavista neuvoistasi ei valitettavasti taida olla paljon apua. Minulla ei ole hajuakaan millaista villakreppi on. Kuuntelen neuvojasi joka tapauksessa aina mielenkiinnolla, minulla on paljon oppimista.

            Jos rahaa tippuisi taivaasta, omistaisin jo hyvin istuvan jakkupuvun. Olen pysynyt aikuisiällä pitkiä aikoja samanpainoisena, mutta en koko aikaa samanmuotoisena. Välillä olen laihtunut yllättäen, välillä paino on kivunnut takaisin. Minulla on perussairaus, joka myös vaikuttaa kroppaan, jos kaikki ei toimi kuten pitäisi. Oikukasta tuntuu olevan. Tarvitsen tuollaisia siistejä vaatteita ehkä kerran tai pari vuodessa, tai sitten en sitä kertaakaan. Jos voisin olla varma, että jakkupuku toimii minulla hyvin hyvin pitkään, hankkisin sellaisen. Se vaatii kuitenkin sellaisen summan rahaa, että en ole halunnut ottaa riskiä, etten pian enää sopisikaan kauniiseen pukuuni. Sen vuoksi minulla on kaksi mekkoa, ne antavat hiukan enemmän anteeksi jos muotoni muuttuu. Valinta on siis vahvasti taloudellinen ja järjellä ajateltu, mutta ei ota huomioon sitä, että olen paljon tottuneempi housuasuun kuin hameisiin tai mekkoihin. Minun on joko totuteltava, tai tehtävä toisenlaisia valintoja jossain vaiheessa.

            Olen nähnytkin tuon runkopukusi blogissasi, ja se on varmasti mitä monikäyttöisin vaate ihmiselle, joka sen omakseen kokee. Omalla kohdallani harmittelen aina välillä, että saadakseni itsestäni parhaat puolet irti, vaatteideni on oltava varsin istuvia. Kesän helteitä ajatellen ostin kerran väljemmän paidan, mutta käytin sitä ehkä kerran tai kaksi. Peilistä katsoi kaksi kertaa suuremman näköinen, lyhyt ihminen, minkä jälkeen olen pysytellyt hyvin istuvissa vaatteissa.

          • Ei runkopuvun tarvitse olla nimenomaan villakreppiä (enkä tiedä mistä kehottaisin sitä etsimään, oman kangaspalani ostin lopettavan ateljeeompelimon varastontyhjennyksestä. 2,5 metriä 70 euroa ja siihen päälle joskus aiemmin ostamani silkkivuori ehkä noin 10 e eli 80 e yhteensä. Onko se kallista vai ei riippuu varmaan tottumuksista, minusta hinta on aivan kohtuullinen monikäyttöiselle vaatteelle). Runkopuku tarkoittaa mitä hyvänsä aivan yksinkertaista, piirteetöntä mekkoa, jonka olemusta voi muunnella asusteilla. Se voisi olla myös esim. paksua trikoota tai mitä vain yksiväristä kangasta. Mutta mekkojahan sinulla jo on, joten ongelma keskittyy siihen miten pukeutua niihin.

            Minä olen vahvasti mekkoihminen, mieluiten pitsimekko-. Urheilu- ja sporttityyliset vaatteet ovat niin kaukana tyylistäni kuin mahdollista. Mutta jos lähden hiihtämään, laitan kiltisti hiihtohousut jalkaan. En nauti kyseisistä vaatteista, mutta hiihtolenkistä kyllä. Ehkä sinä voit mielikuvaharjoitella siistimpien vaatteiden kanssa, ja ajatella niiden olevan jonkinlaisia erikoisen urheilulajin varusteita? Välttämätön paha päästäksesi sinne, mihin haluat mennä (konserttiin tms).

          • Juu, ymmärsin kyllä ettei villakreppi ole ainoa mahdollinen kangasvalinta. Ei tuo 80 euroa monikäyttöisestä puvusta ole kallis, hieman enemmän maksoin kummastakin vaatehuoneessa odottavasta mekostani. Toinen on paksua trikoota ja toinen villakangasta. Joita siis pitäisi oppia käyttämään. Runkopuvun idea kuulostaa loistavalta mekkoihmiselle! Pidän paljon ajatuksena kotelomekko-suorat housut-jakku -yhdistelmän monikäyttöisyydestä. Jos vain pysyisi samassa vartalon muodossa niin mitä muuta siistiä vaatetta sitä ihminen enää tarvitsisikaan. Mitä muuten tarkoitat piirteettömällä mekolla? Ei sisällä erityisen paljon leikkauksia, pikemminkin laskeutuva kuin tarkasti istuva?

            Ihana idea tuo mielikuvaharjoittelu siistimpien vaatteiden kanssa!🙂 Minä kun olen nimenomaan sellaista rennosti pukeutuvaa, lähestulkoon sporttista tyyppiä. Siksi niin monesti tuntuu, etten osaa kantaa siistimpiä vaatteita ollenkaan. Tuota ajatusta voisi hyvin hyödyntää.

          • Piirteettömällä tarkoitan, että mekossa ei saisi olla mitään yksityiskohtia, jotta se toimii runkopukuna. Ei nappeja, ei tikkauksia, ei (näkyviä) vetoketjuja, ei erikoisempia leikkauksiakaan. Ei siis mitään, mikä voisi riidella sen puoleen helmikäätyjen kuin lapikkaidenkaan kanssa. Hyvin hankala löytää tälläistä valmisvaatteena, koska niissä on yleensä aina jokin ”juju”.

          • Kiitos tarkennuksesta! Tuollainen runkopukuhan on siis mitä mainioin vaate. Ja varmasti tosiaan vaikea löytää valmisvaatteena, itseäni monissa vaatteissa tökkää juuri se ”juju”. Pistän tämän asian visusti korvan taakse.

            Kokeilin muuten eilen mekkojani. Toinen lähti sitten lennossa kiertoon, enkä ollut ehtinyt käyttää sitä kertaakaan! En enää tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Mekko on todella istuvaksi leikattu, eikä siinä ostettaessa ollut yhtään ns. kasvun varaa. Jouduin sen pesemään, koska onnistuin sen pukiessani likaamaan. Minkä jälkeen se olikin monta senttiä pienempi ympärysmitasta, eikä ilman ihmettä tule enää sopimaan. (Nimimerkillä ei enää viskoosia… Olisi toivottavaa, että vaatteessa kerrottaisiin sen kutistuvan pesussa varsin reilusti.) Pitänee alkaa uskoa itseään siinä, että jatkossa on hankittava väljemmällä leikkauksella olevia vaatteita. Jotakin positiivistakin kuitenkin: kokeilin mekkoja housujen kanssa, kuten 365morelife ehdotti, ja se sopi minulle aivan mainiosti! Tunsin oloni huomattavasti enemmän itsekseni. Ja pääsin eroon sukkahousuista, jotka taistelin polviin asti, kunnes päätin ettei moinen kidutusväline ole todellakaan minua varten.

  9. Hei, tuleepa kommentoitua melkein vuoden vanhaan postaukseen, toivottavasti ei haittaa🙂 Kirjoitus on joka tapauksessa hyvin ajaton – juhlavaateongelma kun on taas ajankohtainen joulu- ja uudenvuoden juhlasesongissa. Oletko miettinyt vaatteiden vuokraamista, jos ostaminen tuntuu hankalalta? Tästä on ollut lähiaikoina paljonkin juttua, tässä esim pari hyvää artikkelia:

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/10/06/juhlamekko-voi-loytya-myos-lainaamalla
    http://www.hs.fi/talous/a1419134375415

    Olisi mielenkiintoista jos kirjoittaisit artikkelin lainaamisesta / vuokraamisesta, ja omista kokemuksistasi tästä aiheesta – tai en ainakaan huomannut että olisit syventynyt tähän aiheeseen tarkemmin?

    • Kiitos kommentistasi! Tietenkään ei haittaa, että kommentoit vanhaan postaukseeni.🙂 Juhlavaatteiden vuokraaminen tai lainaaminen ei ole minulle ajankohtaista toivottavasti koskaan, sillä teen kaikkeni välttyäkseni juhlilta. Rakastan arkea, juhlista en pidä ollenkaan. Varsinaisia juhlavaatteita minulla ei ole tainnut olla päällä koskaan, vain sellaisia juuri ja juuri riittävän siistejä… Niinpä en valitettavasti ole ollenkaan oikea ihminen kirjoittamaan toivomastasi aiheesta. Mutta jos joskus jostain syystä tulen tarvitsemaan juhlavaatteita, vuokraan huomattavasti mieluummin kuin ostan kaappiin tyhjän pantiksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s