Luopumisen tuska

Tarpeettomista tavaroista luopuessa törmää ennemmin tai myöhemmin luopumisen tuskaan. Luopumisen aiheuttaman epämukavuuden mittakaava vaihtelee yksilökohtaisesti, ja syitä siihen on monia.

Luopumisen voi tehdä vaikeaksi esimerkiksi aiemmat elämänkokemukset, epävarmuus tulevasta tai epätietoisuus siitä, mitä oikeastaan elämältään haluaa ja pitää tärkeänä. Luopumisen tuskaa todennäköisesti seuraa myös silloin, jos paine tavaroista luopumiseen tulee ulkopuolelta, eikä itse ole sisäistänyt luopumisesta mahdollisesti seuraavia hyötyjä. Joku harmittelee tavaraan kulunutta rahaa, ja pitää sen vuoksi kiinni turhistakin tavaroista.

Miten luopumisen tuskaa voisi helpottaa? Omien kokemusteni pohjalta olen päätynyt seuraavanlaisiin ajatuksiin.

1. Selvitä itsellesi, minkä vuoksi haluat luopua turhista tavaroista. Mieti mitä voit konkreettisesti saavuttaa, kun luovut turhasta?

Itse päätin luopua turhista tavaroista, koska halusin käyttää mahdollisimman vähän aikaani siivoamiseen, järjestelyyn ja tavaroiden huoltamiseen. Halusin aikani ja energiani parempaan käyttöön. Kaipasin enemmän tilaa säilyttää tarvitsemiani tavaroita, jotta niiden käyttöön ottaminen ja paikoilleen laittaminen olisi helppoa. Näistä konkreettisista ajatuksista kaikki lähti. Myöhemmin tarpeettomista tavaroista luopuminen sai myös muita merkityksiä.

Kun päämäärä on selvillä ja itselle tärkeä, tunteet antavat järjelle enemmän tilaa toimia. Kun tiedän, että tavara on tarpeeton ja siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, saan luovutuksi siitä silloinkin, kun tavaraan liittyy tunteita. Tiedän, että epämukava tunne kestää vain hetken, enkä kohta enää muista mistä olen luopunut.

2. Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Mitä asioita elämässäsi arvostat? Ovatko tavarat, joista luopuminen tuntuu vaikealta, apuna vai esteenä elämäsi tärkeimpiä asioita ajatellen?

Itse haluan käyttää aikaani tavoilla, joita varten en juuri tavaroita tarvitse. Kirjoittaminen, musiikki, luonto, lukeminen, tärkeät ihmiset – mikään näistä ei vaadi kovin paljoa tavaroita. Tarvitsen aikaa ja voimavaroja. Tavaramäärää vähentämällä saan molempia.

3. Mieti mikä on sinulle kaikkein helpoin tapa luopua turhista tavaroista.

Luopuminen helpottuu jo sillä, että miettii miten kaikkein helpoimmin pääsee turhista tavaroista eroon. Koska arvostan aikaani ja voimavarojani hyvin korkealle, luovun tavarasta itselleni kaikkein helpoimmalla ja nopeimmalla tavalla. Lahjoitan tavarat hyväntekeväisyyskirpputorille. Samalla saan hyvän mielen, kun antaessani pois itselleni turhaa, annan jollekulle mahdollisuuden löytää edullisesti tarvitsemansa, ja samalla tuen hyväntekeväisyystyötä ja esimerkiksi paikallisten nuorten työpajatoimintaa.

4. Ajattele luopuminen prosessina, jolle voit ottaa niin paljon aikaa kuin tarvitset. Tärkeintä on päästä alkuun. Luopuminen helpottuu harjoittelun myötä ja saavutetut hyödyt kannustavat eteenpäin.

Kun turhasta luopumiseen on itselle tärkeä syy, on helpompi päästä alkuun. Oma luopumisprojektini käynnistyi tehokkaasti, kun mittani tuli täyteen jatkuvaa järjestelyä ja ahtautta. Sain nopeasti luovuttua melko suuresta määrästä tavaraa, ja pääsin nauttimaan vapautuvasta tilasta ja siivoamisen yksinkertaistumisesta. Huomasin etten kaipaa mitään, mistä olin luopunut. Oli hyvin vaikea edes muistaa, mitä olin antanut pois.

Seuraavilla luopumiskierroksilla opin yhä paremmin kyseenalaistamaan tavaroiden tarvetta. Olin kuluttanut valtavasti aikaa erilaisten säilytystapojen ja -järjestelmien miettimiseen, jotta saisin kaikki tavarat järjestykseen. Varsinkin vaatehuone oli painajainen, sillä sinne päätyi kaikki se, mikä ei muualle sopinut.

Onneksi valmiista säilytysjärjestelmistä ei löytynyt järkevää ratkaisua! Eräänä päivänä sain tarpeekseni miettimisestä, ja hoksasin katsoa tilannetta eri suunnasta: onko tämä kaikki välttämätöntä säilyttää ja omistaa, vai onko kyse vain tottumuksesta? Vähän kerrallaan sain vähennetyksi tavaroita, ja ennen täpötäydet hyllyt alkoivat tyhjentyä. Lopulta vaatehuoneessa oli vain vähän tavaraa vaatteiden lisäksi, ja toimivan säilytyksen toteuttaminen kävi helposti.

5. Luota siihen, että luopuessasi tavarasta et kokenut sitä enää tarpeelliseksi. Luota silti, vaikka keksisitkin nyt tarvita jotakin mistä luovuit.

Luovuitko jostakin, ja nyt harmittaa? Jos juuri keksit käyttöä tavaralle josta luovuit, mieti uudelleen. Mitä voisit käyttää sen sijaan? Tai voisiko olla niin, että voisit yhtä hyvin jättää tekemättä sen, mitä varten ajattelit pois antamaasi tavaraa tarvita?

Keskity siihen mitä sinulla on, älä siihen mitä sinulta puuttuu.

Kun vähennän tavaroita, joita olemme kumppanini kanssa yhdessä hankkineet, kysyn aina hänen mielipidettään. En luovu tavarasta, jos hän on luopumista vastaan. Välillä tulee tilanteita, joissa hän kaipaa jotakin tavaraa, jota meillä ei enää ole, koska hän kokee tarvitsevansa sitä.  Jokainen tilanne on selvitetty noin minuutissa. Tavarasta ei olisi alunperinkään luovuttu, jos se olisi välttämättä tarpeellinen. Luopuessani olen ottanut huomioon, että tavaran hoitaman asian voi tehdä yhtä hyvin jonkin muun esineen avulla. Usein kumppanini kysymä tavara on ollut alun alkaenkin vain harvoin käytössä.

Itse olen kokenut, että luopumisen tuska heikkenee samaa tahtia kuin tavara vähenee. Mitä pidemmälle prosessi on edennyt, sitä enemmän olen oppinut kyseenalaistamaan tavaroiden tarpeellisuutta. Tavaroihin liittyvät tunteet ovat haalenneet, ja olen oppinut katsomaan tavaroita ensisijaisesti niiden käyttöarvosta käsin. Toki joihinkin tavaroihin liittyy myös tunnearvoa, mutta näiden tavaroiden määrä on selvästi pienempi kuin aloittaessani.

Tavaran vähentämisen alkuvaiheessa ajattelin usein, että ”tästä tavarasta en ikinä voisi luopua!”. Prosessin edetessä on ollut hauska huomata, että takertuminen tavaraan vähenee nopeasti. Ajan kuluessa näitä ”korvaamattomia” tavaroita on tullut kannettua ulos suuret määrät, enkä ole niiden perään haikaillut hetkeäkään.

Luopumisen tuskaa helpottaa suuresti, kun huomaa, että tavarakuorman kotoa poistamisen jälkeen elämä jatkuu aivan ennallaan, tai parempana kuin aiemmin. Mitään pahaa ei tapahtunut, vaikka tavaraa on vähemmän. Kun huomaa, ettei kaipaa tavaroita joista luopui, vaan olo kevenee, luopuminen on jatkossa taas hiukan helpompaa.

7 kommenttia artikkelissa “Luopumisen tuska

  1. Itse en ole kokenut koskaan luopumisen tuskaa. Olen pikemminkin huomannut, että tavarasta luopuminen on kuin lihas, joka kehittyy kun sitä harjoittaa. Aluksi kun keräili tavaroita kirppikselle, oli vähän varovainen. Sittemmin on vain tullut entistä rohkeammaksi ja ajatellut, että miksen luopunut tuostakin aikaisemmin kun en sitä tarvitse. Uskon siis, että kokonaisuus on prosessi. Nyttemmin olen siirtynyt jo vaiheeseen, että mietin tarkasti, mitä ostan ja hankin. Ja ajattelen, että minullahan on kaikkia mitä tarvitsen ja vieläpä yllin kyllin.

  2. Ja vielä tuosta ajatuksesta, että ei voi luopua jostain tavarasta, joka on maksanut paljon. Itse aina ajattelen, että kun luovun jostain kalliista tavarasta, niin annan tuon rahasumman hyväntekeväisyyteen.

    • Kiitos kommentistasi! Olen samaa mieltä tuosta lihasvertauksesta luopumisen kohdalla. En itsekään voi sanoa kokeneeni varsinaista tuskaa, pientä epävarmuutta ja epämukavuutta korkeintaan. Jos luopuminen aiheuttaa suoranaista tuskaa, niin kannattanee jonkin aikaa miettiä miksi niin on, ja miksi sitten pitäisi luopua, jos sen kokee kovin vaikeaksi.

      Jos luopuu tavarasta, joka on maksanut paljon, niin menetettyä rahaa ei tavaraa säilyttämällä takaisin saa. Raha on joka tapauksessa jo mennyt, ja tarpeeton tavara kotona vain muistuttaa yhä uudelleen tarpeettomasta, kalliista ostoksesta. Tavaran myymällä voi osan rahasta saada takaisin, tai sitten voi tosiaan ajatella, että antaa tavaran hinnan hyväntekeväisyyteen kun lahjoittaa tavaran hyväntekeväisyyskirpparille.

  3. Hyviä vinkkejä taas. Perhetilanteesta riippuen voi luopua erilaisista tavaroista. Olen aloittanut omistani. Meillä on esim. juhlia varten isot määrät astioita. Osan olen vuokrannut. Perfektionisti minussa haluaa, että astiat sopii toisiinsa. Vuokraaminen on yllättävän kallista ja olen lainaillut astioita kavereille isoihin juhliin. Omissa on sekin puoli, ettei tarvitse pelätä särkymistä. Mutta onko se kannattavaa, mene ja tiedä. Kyllä vähän naurattaa täydellinen ja kallis aterinten ja otinten sarja. Ei kertaakaan käytetty! Liian hienoja. Niitä on 12 hlölle ja se on aivan liian vähän. Toinen erikoisuus on seuraavaa lasta odottavat vaatteet. Joskun saa hyödynnettyä, usein taas ei. Mutta sitä ilon määrää, kun löytää esim. nyt kovissa pakkasissa edelliseltä jääneet hyvät toppahousut eikä tarvitse lähteä hikoilemaan kauppoihin vastaanhangoittelevan lapsen kanssa.
    On muuten kumma juttu, kun joskus saa luovuttua isosta määrästä tavaraa ja joskus ei millään voisi luopua vaikka hiukan kiristävistä vaatteista.

    • Kiitos kun kommentoit! Omista tavaroista on aina viisainta aloittaa. Juhla-astiastot ovat hankala juttu. Suuren osan ajasta käyttämättöminä, ja vievät paljon tilaa. Ja hintansakin niillä on. Eri perheissä toimivat erilaiset toimintamallit niidenkin kanssa, mikä kenellekin sopii, vuokraus vai oma astiasto. Seuraavaa lasta odottavia vaatteita on varmasti lähes jokaisessa lapsiperheessä jossain vaiheessa eloa. On varmasti mainiota kun löytää kätköistään sopivan vaatteen ja välttyy kauppareissulta.

      Itsekin olen huomannut aivan saman, joskus saa helposti luovuttua suuresta määrästä tavaraa, ja jonakin päivänä näkee monta hyvää syytä säästää kaikenlaista.

  4. Tämä kirjoitus, kuten edellisetkin (tai käytännössä tämän jälkeiset) ovat oivallisia! Olen täydellisen samaa mieltä erityisesti siitä, että se hinta, minkä sisusta on valmis maksamaan kannattaa miettiä etukäteen… Joskus todellakin kannattaa luovuttaa, eikä jääräpäisesti saattaa jotain projektia loppuun hinnalla millä hyvänsä. Itse kamppailen luopumisen tuskan kanssa, mutta vähennän tavaraa jokaikinen päivä. Aloitin vuosi sitten helmikuussa, tavara päivässä pois. Vauhti on armollinen, mutta vakaa. Kolmen pienen lapsen kanssa vaatetta jää auttamattomasti joka kk pieneksi, mutta pakko niitä on vain seuraavalle säästää🙂 Jossain vaiheessa on kevyempi hengittää, ja kaaos kodissa on kurissa. Mitään uutta en osta tilalle ennenkuin vanhat (shampoot, saippuat, pesuaineet jne) on käytetty loppuun🙂 vaatteitakaan en osta kuin tarpeeseen. Nyt jatkan blogisi lukemista🙂 mitä aikaisemmat viestit pitävätkään sisällä…

    • Kiitos kommentistasi! Yksi tavara päivässä pois -vauhti on mukavan armollinen, ja kuitenkin turhan tavaran karsimisesta tulee rutiinia. Vain tarpeeseen ostaminen on hyvä keino suitsia tavaravirtaa, ja samalla saa käännettyä virran suunnan kotoa ulospäin, varsinkin kun vähentää jotakin joka päivä kuten sinä teet.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s