Milloin tekstiili on tullut tiensä päähän?

Olen ehkä useampaan kertaan kirjoittanut, että meillä vaatteet kulutetaan loppuun asti. Uusia ostetaan vasta kun todella tarvitaan. Lienee paikallaan miettiä, mitä se vaatteiden ja muiden tekstiilien loppuun käyttäminen oikeastaan tarkoittaa? Siitä lienee useampia toisistaan eroavia näkemyksiä.

Meillä vaatteet kiertävät tehtävästä toiseen, kunnes tulevat tiensä päähän eli joutuvat roskikseen. Ostamme vaatteita juhlatarkoituksiin tai siistimmiksi vaatteiksi, arkikäyttöön, urheiluvaatteiksi ja kotikäyttöön. Kotona käytettävistä vaatteista uutena ostetaan vain collegehousuja tai shortseja. Kotipaidat ovat alunperin arkikäyttöön hankittuja, tarkoitukseensa liian epäsiisteiksi kuluneita paitoja. Osa paidoista siirtyi minimalismin löydettyäni arkipaidasta kotipaidaksi hyväkuntoisina, koska niiden värejä tai tyyliä oli vaikea saada sopimaan yhteen muiden vaatteiden kanssa.

Jos vaate osoittautuu virheostokseksi tai vaikka kutistuu pesussa käyttötarkoitukseensa kelpaamattomaksi, se annetaan jollekulle, jolla on sille käyttöä. Vastaanottajan puuttuessa vaate annetaan hyväntekeväisyyskirpputorille.

Juhlavaatteet tai siistimmät vaatteet tulevat harvemmin tiensä päähän. En muista näin käyneen. Useimmiten niistä luopumisen syynä on ollut olematon käyttö ja ajan ajaminen vaatteesta ohi. Joskus koko tai malli on ajan kanssa käynyt sopimattomaksi. Yhteensopivien vaatteiden puute yhdessä vaatteen toimimattomuuden kanssa on myös ollut välillä syynä vaatteen päätymiselle kierrätykseen.

Neulevaatteita meillä käytetään oikeastaan vain siistimpien vaatteiden tarkoituksessa. Arkipäiväisessä käytössä trikoo toimii usein paremmin. Itse käytän neuleita todella vähän. Omistan villatakin kylmiä säitä ajatellen ja kumppanini kaapista poimimani pooloneuleen, jota käytän tarvittaessa välikerroksena talvella. Jos neuleella on vielä käyttöikää jäljellä, mutta se ei ole riittävän siisti siistimpään käyttöön, se päätyy kirpputorille. Rajan vetäminen käyttöikää miettiessä on joskus vaikeaa. Raja löytyy, kun välillä käy katsomassa minkälaatuista vaatetta kirpputorilla myydään. Kierrättäminen eteenpäin roskakorin sijaan on toistaiseksi ollut oikea ratkaisu.

Kun arkikäytössä ollut vaate alkaa nuhjaantua epäsiistiksi (monen vuoden kuluttua ostohetkestä) tai menettää muotoaan, se siirtyy toiseen käyttötarkoitukseen. Trikoopaidan tie on seuraavanlainen: siisti arkikäyttö – vähemmän siisti arkikäyttö – yöpaita tai hikiliikuntapaita – kotipaita – mahdollisesti remonttipaita – siivousrätti – roskakori. Kaikki materiaalit eivät ole siivouksessa toimivia, vaan niistä on enemmän haittaa – esimerkiksi collegehousut, joista räteiksi leikattuna irtoaa nöyhtää ja nukkaa. Tällaiset vaatteet käytämme niin loppuun kuin voimme ja laitamme sitten roskiin. Joskus olen leikannut räteiksi näitäkin, satunnaisten pikkusotkujen siivoamista ajatellen.

Urheiluvaatteet käytämme niin loppuun kuin mahdollista, niille on materiaaliensa vuoksi vaikea keksiä jatkokäyttöä. Joitakin säilytetään mökkitarkoituksiin. Uudenkarhean hiihtopuvun laitoin kirpparille, kun huomasin, että minun käytössäni vuoreton puuvilla-anorakkipuku toimii tuhannesti paremmin. Ulkoilu oli yhtä tuskaa vaatteissa, jotka eivät hengittäneet minun tarpeisiini riittävästi. Toivottavasti puku tarttui kirpparilta jonkun vähemmän hikoavan ja enemmän lämmintä päälle tarvitsevan kanssaliikkujan matkaan.

Kotivaatteet ja yövaatteet kulutetaan niin loppuun, ettei niistä ole enää kuin räteiksi. Kun paita eräänä päivänä tulee pesusta yhtä leveänä kuin pitkänä, vaikka se on alunperin istuvaa mallia, se on tiensä päässä. Elastaanin kuoleentuminen ajan myötä on yksi syy vaatteen päätymiseen räteiksi. Reikiä vaatteissa on melko harvoin ja/tai vähän, harvoin sellaisia, että pelkästään niiden vuoksi laittaisin vaatetta pois kotikäytöstä. Edellisessä postauksessa mainitsemani ei-niin-hehkeät kotihousut ovat joka kerta pesusta tultuaan huomattavasti siistimmät kuin sinne mennessä, joten en ole osannut niitä vielä siirtää pois kotikäytöstä…

Entä sitten muut tekstiilit?

Meillä on ajateltu minimalistisesti vasta sen verran vähän aikaa tekstiilien laatuun nähden, että kodin tekstiilien kulumisesta ei ole kokemusta. Paljon ylimääräisiä tekstiilejä on lähtenyt lahjoituksena kirpputorille. Tekstiilejä oli käytössä ennen minimalismin löytämistä niin paljon, että ne eivät ehtineet juuri kulua. Ensimmäisenä loppuun kulumassa on yksi aluslakana, joka päätyy avuksi siivoukseen kuten useimmat muutkin tekstiilit.

Miten te hyödynnätte tekstiilejä, jotka tulevat alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan käyttöikänsä päähän?

32 kommenttia artikkelissa “Milloin tekstiili on tullut tiensä päähän?

  1. Pussilakanat voivat kulua epätasaisesti, ja jatkan niiden käyttöikää ompelemalla tyynyliinoiksi.
    Olen lyhyt ja joudun aina lyhentämään farkkuni. Säästän nuo suikaleet ja hyödynnän paikka-materiaalina haarasaumoihin, kun koti- ja hommahousuina alkavat kuultaa läpi.
    Lasten colleget ja farkut jäävät luonnollisesti aina pieneksi ja teen niistä kesäksi sortseja leikkaamalla ja ompelemalla päärmeet.
    Tässä muutamia käytössä olevia tapojani 😉

  2. Vaatteit on (poislukien sukat ja alusvaatteet) todella hankala saada kulumaan loppuun ts. puhki korjauskelvottomasti. Lähimmäs viimeisen 5 vuoden aikana on päässyt modaalitrikoinen pusero, joka kului kauluksen läheltä läpikuultavaksi. Mutta kun se oli muuten vielä hyvä, niin leikkasin kuluneet kohdat pois, kanttasin uuden laajan pääntien, ja tein siitä aluspaidan, missä ominaisuudessa palvelee edelleenkin oikein hyvin.
    Yleisempää on, että vaate kulahtaa epäsiistin näköiseksi niin ettei sitä kehtaa pitää julkisesti. Kulahtaneita vaatteita en noin yleensä viitsi viedä kirpparien/hyväntekeväisyyslaitosten vaivaksikaan, jos en pysty järkeilemään että juuri sillä vaatteella voisi kaikesta huolimatta olla jokin vissi käyttö. Esim. lämpimät talvivaatteet varmaan löytävät käyttöä vaikka olisivatkin nuhjuisia, kun taas maailmassa on muutenkin liikaa nyppyisiä t-paitoja, ja voin vain kuvitella mitä mieltä joku tansanialainen vaatekojun pitäjä on ja kuinka värikästä kieltä hän äityy käyttämään, kun ostamastaan käytettyjen vaatteiden paalista paljastuu miesten pukujen, värikkäiden mekkojen ja lenkkarien sijaan taas sata nyppyistä, kenties tahraistakin trikoopaitaa. Siellä, minne nuo vaatteet esim. UFFin laareista päätyvät, ei ole mainittavaa kierrätysjärjestelmää, joten sitten ne vaan läjätään johonkin mätänemään jos kukaan ei halua niitä ostaa. Koitan nykyään tarkasti välttää hankkimasta sellaisia vaatteita, jotka vanhenevat rumasti, koska niistä kunniallisesti eroon pääseminen on todella hankalaa.
    Vähän vääräntyylisiä mutta rakkaita tai kulahtaneita vaatteita olen kuskannut vanhempieni luokse, appivanhempien mökille ja mummulaan ja mökkivaatteiksi.
    Henkilökohtaisen kierrätyksen huippuna pidän, kun olen tehnyt reikäisiksi kuluneista omista sukkahousuistani ensin lapselle sukkahousut, ja sitten kun ne ovat taas kuluneet, pyyhkimärätin, ja kun pyyhkimärätti on pysyvästi pinttynyt, laitan sen roskiin. Jos sukkahousut ovat 100% puuvillaa, vieläpä bioroskiin, mutta se on aika harvinaista.

    • Kiitos kun kommentoit! No tuo sukkahousujen kierrätys on kyllä kierrätyksen huippu. 🙂 En ole edes ajatellut, että nyppyiset t-paidat lähettäisiin jonnekin eteenpäin, siis todellako näin tehdään?

      • Monet hyväntekeväisyysjärjestöt kuten UFF myyvät keräämänsä käytetyt vaatteet tukkureille sen jälkeen kun parhaat on poimittu päältä omassa maassa myytäviksi, jotka lajittlevat ne ja myyvät edelleen esim. Afrikkaan (mitumba). Jos tukkuri lähettää edelleen myytäviksi sellaista tavaraa, joka vastaanottavassa maassa on toivottua ja kuranttia, niin hyvä niin. Mutta jos mukaan eksyy myymäkelvotonta vaatetta, niin sitten toiminta on aika sopimatonta, siis että moskat lähetetään johonkin kaukaiseen maahan pois näkyviltä.
        Nyppyisistä T-paidoista tehdään suomessa öljynimeytysrättejä ja muuta vastaavaa, mutta en tiedä mitä kautta nuo firmat hankkivat materiaalinsa.

        • No olisi tosiaan toivottavaa, että lähettäisivät eteenpäin vaatteita, joista on jollekin vielä hyötyä ja iloa! Minäkin olen kuullut noista öljynimeytysräteistä, mutta miten heille materiaalia ohjautuu, sitä en tiedä.

  3. Täyttä villaa olevat tekstiilit ovat kovassa huudossa kirpparella, koska ne huopuvat nätisti pesukoneessa. Annoin lakanoita, jotka olivat kuluneet epätasaisesti tilkkutyömateriaaliksi, reunoista sai vielä isot siistit palaset. Samoin ohuet peitteet, esim fleecet, käyvät tilkkutäkkien täytteenä. Lakanoita tarvitaan myös pukuompelussa, kun tehdään sovituskappaletta ennen varsinaisen vaatteen ompelua paremmasta kankaasta.
    Itsellä on tapana kuluttaa vaate alkuperäisessä käytössä niin loppuun, ettei siitä oikein ole muuhun. Siitä lempparipaitiksisesta oli niin vaikea luopua ennen kuin kainaloissa oli reiät. Sitten oli pakko.

  4. Vanhoja lakanoita + muita kodin tekstiilejä esim. räsymattoja olen vienyt eläinsuojelujärjestöille. Käyttävät niitä eläinten (kissojen, koirien) alustoina. Vanhat froteepyyhkeet leikkaan sopiviksi palasiksi ja käännän ja siksakkaan reunat ja käytän rätteinä. Kun tekee huolellisen työn niin kestävät tosi pitkään kun käytön jälkeen pesee 60 asteessa.

  5. Meillä kuluneet käytöstä poistuvat paidat, housut yms. kierrätetään riippumatoiksi rottahäkkiin. Siitä käytöstä joutuvat sitten roskiin, sitten kun reikiä alkaa olla niin paljon ja kangas rispata niin ettei niitä viitsi enää koneessa pestä. Osa isommista kankaista (lakanat, pyyhkeet yms.) menevät käytöstä poistuttuaan eläinsuojeluyhdistykselle isompien eläinten alusiksi.

  6. Jos kangas ei ole vielä ihan totaalisen ohueksi hiutunutta, meillä leikataan useimmiten sellaisista tekstiileistä matonkudetta. Ostokuteita meillä ei mattoihin käytetä kuin ani harvoin, vaan räsymatot ovat nimensä mukaisesti räsyistä tehtyjä. Keskeltä ohueksi kuluneiden (vaaleiden) lakanoiden reunoista teen monesti maalauspohjia akryyli- ja öljyvärimaalaukseen: liimavesi ja pohjustusaine päälle ja siinäpä se. Ei oo kallista ja maalauspohjana ajaa asiansa, varsinkin jos ei ole tekemässä mitään elämää suurempia mestariteoksia joiden täytyy säilyä 300 vuotta. 😀

    • Kiitos kommentistasi! Pidän ajatuksesta, että tekstiili päätyy lopuksi matonkuteeksi, ja matossa tekstiili saa taas lisäaikaa. Maalauspohjat ovat hyvä idea, jota en ole tullut ajatelleeksikaan.

  7. Aihetta vain kevyesti sivuten… Olen monesti pohtinut tätä blogia lukiessa miksi työaiheet sivuutetaan täysin, esimerkiksi nyt ei ollut minkäänlaista mainintaa työvaatteista. Kenties blogi on vain kirjoittajakeskeinen eikä työ tällä hetkellä kuulu ajankohtaisiin aiheisiin? (Kysymys on toki retorinen, henkilökohtaista elämää ei ole mikään pakko avata julkisessa blogissa.)

    Työ kuitenkin usein varastaa jopa puolet valveillaoloajasta ja sillä valitettavasti on olennainen rooli monen ihmisen elämässä, ja se saattaa olla suurenakin esteenä elämää yksinkertaistettaessa. On kovin helppoa ihastella siistiä vaatevarastoaan (kun työhön tai muihin velvoitteisiin liittyvää sälää ei tarvitse säilöä) tai nauttia yksinkertaistetusta, olennaiseen keskittyvästä elämästään, kun on vapaus tehdä ajallaan ja voimillaan mitä haluaa eikä tarvitse huolehtia ns. pakollisista velvoitteista kuten työnteosta, lastenhoidosta tai vaikka omaishoitajana toimimisesta.

    Lukisin mielelläni siitä, mitä tehdä kun asiat eivät olekaan vain omassa hallinnassa ja kaikkeen ei voikaan vaikuttaa (ilman järisyttäviä elämäntapamuutoksia). Tai kun valmiiksi hyvin kulkeva, olennaiseen keskittyvä ”vapaa” elämä kuormittuu esimerkiksi työhön menolla ja suunta onkin päinvastainen, elämään tulee ”turhaa” painolastia.

    • Kiitos kommentistasi! Blogi on ehdottomasti kirjoittajakeskeinen, siis kirjoitan aiheista joista haluan kirjoittaa. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, eivätkä kaikki tarvitse työhönsä mitään erityisiä vaatteita. Kun nyt mietin, niin en tunne yhtäkään ihmistä joka tarvitsisi erikseen erityisiä työvaatteita. Ihan tavalliset vaatteet riittävät.

      ”On kovin helppoa ihastella siistiä vaatevarastoaan (kun työhön tai muihin velvoitteisiin liittyvää sälää ei tarvitse säilöä) tai nauttia yksinkertaistetusta, olennaiseen keskittyvästä elämästään, kun on vapaus tehdä ajallaan ja voimillaan mitä haluaa eikä tarvitse huolehtia ns. pakollisista velvoitteista kuten työnteosta, lastenhoidosta tai vaikka omaishoitajana toimimisesta.”

      Mistä sinä sen helpoksi tiedät?

      ”Lukisin mielelläni siitä, mitä tehdä kun asiat eivät olekaan vain omassa hallinnassa ja kaikkeen ei voikaan vaikuttaa (ilman järisyttäviä elämäntapamuutoksia).”

      Eihän kaikkeen elämässä voikaan vaikuttaa eikä kaikkea voi hallita. On harhaa kuvitella muuta.

      Kirjoitan jatkossakin aiheista, joista koen olennaiseksi kirjoittaa. Kirjoitan harrastuksekseni, eikä tästä makseta minulle senttiäkään. Jos kirjoituksistani on avuksi edes yhdelle lukijalle, olen tyytyväinen. Jos kirjoitukseni eivät palvele lukijaa, suosittelen lämpimästi siirtymään jonkin sellaisen lukemisen tai tekemisen pariin, mistä on enemmän hyötyä ja iloa.

      • Ohhoh, melkein tuntuu että pitäisi pahoitella että (täysin tahattomasti) loukkasin? Kirjoitin kuitenkin vilpittömästi ja tätä todella olen pohdiskellut tätä blogia lukiessa erittäin usein. Vaikka sanoin että lukisin mielelläni jostain se ei ole henkilökohtainen vaatimus sinun tuottaa siitä sisältöä. Useimmat blogia pitävät kokemukseni mukaan ilahtuvat blogiin sopivista kirjoitusvinkeistä vaikkeivat aikoisi aiheisiin tarttua, joten on erittäin vaikea ennakoida koska osuukin ehdottamaan aihetta joka tuntuu loukkaavan blogin pitäjää.

        Rajoittuneessa tuttavapiirissänikin löytyy usean alan edustajia jotka tarvitsevat työvaatteita, ts. vaatteita joita ei säilytettäisi jollei niitä tarvittaisi töissä (enkä tällä tarkoita työpaikan edellyttämää ”uniformua”) ja hyvin pienellä miettimisellä keksin aloja lisääkin. Minusta tämä on olennainen aihe, mutta sen ei tarvitse olle sitä sinulle.

        ”Eihän kaikkeen elämässä voikaan vaikuttaa eikä kaikkea voi hallita. On harhaa kuvitella muuta.”
        Voisin olettaa että olet lukenut kommenttini kuin piru raamattua, muuten en tätä (aiheeseen hieman ympäripyöreästi liittyvää?) itsestäänselvää lausahdusta voi käsittää. Joten ehkäpä pyydän anteeksi ihan varmuuden vuoksi.

        Ja vastauksena kysymykseesi, tiedän sen helpoksi kokemuksesta.

        • Voi olla, että ymmärsin väärin. Tapasi kommentoida usein varsin kärkkäästi antaa siihen loistavat mahdollisuudet. Kenties jonkun toisen kynästä tulleena olisin kommentin voinut vilpittömän neutraaliksi ymmärtääkin.

          • Meillä lienee kärkkäästä kommentoinnista sitten varsin erilaiset näkemykset =)

            Olen pitkään ihmetellyt tätä aiherajausta tässä blogissa ja miettinyt kommentoinko sitä vai en – ehkä ei sitten olisi kannattanut. En kuitenkaan ole kiinnostunut tuhlaamaan aikaa ja energiaa turhanpäiväisyyksiin, blogeihin joista en koe saavani mitään tai jonkun tuntemattoman loukkaamiseen netissä (tai muutenkaan). Minulla ei käynyt kommenttia jättäessä mielessäkään että se voisi aiheuttaa närkästystä.

            Alkuperäinen kommenttini oli vilpitön ja kuvailisin sitä vähintäänkin neutraaliksi, jopa aavistuksen verran positiivisessa sävyssä jätetyksi – jos tarkoitus olisi ollut sanoa että helppo se on on sieltä marmoritornista huudella (vai miten sen oletkaan tulkinnut) olisin voinut aivan hyvin niin kirjoittaa.

            Näinhän asiaa en tarkoittanut (enkä tiedä elämäntilanteestasi muutenkaan mitään) vaan nimenomaan niin että olen kokenut helpoksi rajata asioita itselleni mielekkäästi kun en ole joutunut huomioimaan liikaa ympäristön vaatimuksia ja olisi mielenkiintoista kuulla rakentavia ajatuksia siitä kun vastentahtoisesti joutuu ns. olennaiseen keskittymisen sijaan lisäämään elämäänsä asioita jotka häiritsevät tätä ja siten jossain mielessä laskevat elämänlaatua. Mutta näitä ajatuksia, kuten jo sanottu, en odota sinun esittävän.

          • Rajaan aihepiiriä oman kiinnostukseni mukaan. En myöskään kirjoita aiheista, joista minulla ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta, joku muu on parempi sellaisista kirjoittamaan. Kysymyksesi ja ajatusmallisi tässä asiassa oli niin kaukana omastani, että ymmärsin mitä tarkoitat vasta luettuani kommentointiasi Rinnan kanssa. Tai luulisin ymmärtäneeni.

            ”olisi mielenkiintoista kuulla rakentavia ajatuksia siitä kun vastentahtoisesti joutuu ns. olennaiseen keskittymisen sijaan lisäämään elämäänsä asioita jotka häiritsevät tätä ja siten jossain mielessä laskevat elämänlaatua.”

            Ehkä en ymmärtänyt sittenkään. Se, mitä pitää olennaisena, on määrittelykysymys, jonka jokainen tekee omalla kohdallaan. Teemme jatkuvasti valintoja oman elämämme suhteen, ja meillä on mahdollista ohjata elämämme suuntaa. Joskus tapahtuu asioita, joille emme voi mitään, mutta monille asioille voimme. Itse elän niin, että joko hyväksyn kulloisenkin elämäntilanteen tai sitten pyrin muuttamaan sitä. Jokaisessa elämäntilanteessa on mahdollista keskittyä juuri siinä elämäntilanteessa olennaiseen elämässä. Joskus se on sen hetkisestä tilanteesta pois pääseminen. Tai selviytyminen mahdollisimman vähillä vaurioilla. En muista kokeneeni tilannetta, jota tekstistäsi lainasin. Kyse on siitä, että olen tottunut, että niillä mennään mitä sattuu olemaan. En näe muuta mahdollisuutta, kuin joko hyväksyä tilanne tai pyrkiä muuttamaan sitä. Vertailu johonkin toiseen elämäntilanteeseen, jota ei sillä hetkellä ole mahdollista elää, on hyödytöntä ja vie turhaan voimia muutenkin raskaassa tilanteessa.

            Tarkoititkohan jotakin tällaista?

    • ”On kovin helppoa ihastella siistiä vaatevarastoaan (kun työhön tai muihin velvoitteisiin liittyvää sälää ei tarvitse säilöä) tai nauttia yksinkertaistetusta, olennaiseen keskittyvästä elämästään, kun on vapaus tehdä ajallaan ja voimillaan mitä haluaa eikä tarvitse huolehtia ns. pakollisista velvoitteista kuten työnteosta, lastenhoidosta tai vaikka omaishoitajana toimimisesta.”
      Mutta eihän se mene niin, että vain ne yksinkertaistavat tai karsivat, joilla on absoluuttinen vapaus päättää joka sekunnistaan eikä mitään velvollusuuksia. Monet (ehkä useimmat, joskaan minulla ei ole tieteellistä tilastoa tästä – gradun aihe humanistille!!) yksinkertaistavat elämäänsä tai ainakin vaatevarastoaan juuri siksi, että aika ja tarmo ei riitä välttämättömien velvollisuuksien lisäksi suurien, epätarkoituksenmukaisten vaatemäärien huoltamiseen, miettimiseen ja pyörittelemiseen. Omakohtaisesti vaatevaraston järkeistäminen tuli ajankohtaiseksi nimenomaan lisäännyttyäni, kun vauva vaati sen ajan minkä olin ennen uhrannut löytääkseni yhteensopivat asun osat mittavista vaateläjistä. Muutenkin tavaranvähentäminen on käynyt välttämättömäksi, että lapsen tavarat solahtavat huusholliin lisää sotkua aiheuttamatta.

      En myöskään keksi montaakaan työtä, jonka vaatimat vaatemäärät olisivat niin suuria, että ne totaalisesti torppaisivat siistin vaatevaraston ylläpitämisen. Joko töissä ollaan tavallisissa tai siisteissä vaatteissa, tai sitten suojavaatteissa/uniformussa (joka usein vielä säilytetään työpaikalla). Ehkä esiintyvä muusikko joutuu pitämään suuria määriä esiintymisasuja jotka vaativat paljon tilaa. Voi tietysti olla, että elämänpiirini on jokseenkin suppea ja jotain ilmeistä ei vain ole tullut mieleen.

      • ”Mutta eihän se mene niin, että vain ne yksinkertaistavat tai karsivat, joilla on absoluuttinen vapaus päättää joka sekunnistaan eikä mitään velvollusuuksia.” Olen täsmälleen samaa mieltä, mutta huomaathan että jätit nyt täysin huomiotta tärkeän – ehkä jopa tärkeimmän – sanan lainatessasi minua. Tämä sana oli ”helppoa”… =)

        • No en minä kyllä huomaa mitä erikoista muutosta tuo ”helppoa” tekee asiaan. Ei ole helppoa, jos omistaa valtavasti eriparisia vaatteita, ja pitää huolehtia töistään, lapsistaan ja vielä vaikka mistä muusta. On helppoa, tai vähintäänkin helppoa, kun vaatteet on järkevästi valittu ja niitä ei ole liikaa.

          • Eli on helppoa yksinkertaistaa ja keskittyä olennaiseen kun ei tarvitse ajatella kuin lähinnä omia mieltymyksiään ja mielitekojaan. Elämä yksinkertaistamisen jälkeen on varmasti helpompaa on elämäntilanne mikä tahansa =)

      • ”En myöskään keksi montaakaan työtä, jonka vaatimat vaatemäärät olisivat niin suuria, että ne totaalisesti torppaisivat siistin vaatevaraston ylläpitämisen.”
        Lisäänpä tähän vielä vastauksen. Ymmärrän että kommentti on kirjoitettu hetken kiihkeydessä mutta todetaan nyt kuitenkin että asiat harvoin ovat noin mustavalkoisia. Useampien vaatekertojen säilöminen työtä varten ei välttämättä ”totaalisesti torppaa siistin vaatevaraston ylläpitämistä” mutta pointti olikin siinä että ne hankaloittavat sitä (ja siksi niitä olisi voinut käsitellä tässä blogikirjoituksessa). Työvaatteet olivat vain yksi pieni osanen aihetta, laajempana esimerkkinä siis se että työ itsessään ei välttämättä edesauta elämän (tai pienemmässä mittakaavassa vaikka sen vaatevaraston) yksinkertaistamista.

        Jos nyt lähdetään etsimään esimerkkiä työvaatteiden tarpeellisuudesta otetaan vaikkapa niinkin tavallinen työpaikka kuin päiväkoti. Vaatteita pitää olle joka säälle, ja kylmimmilläkin säillä pitää pystyä seisoskelemaan paikoillaan jäätymättä (tuskin kaikki tarvitsevat ns. siviilielämässä sellaisia varusteita). Harvemmat myöskään varmaan haluavat liata arkivaaterepertuaariaan esimerkiksi kurakeleillä, askartelutuokioissa, ruokatahroihin ja mitä kaikkea siinä työssä kohtaakaan. En voi kuvitella työnantajan kustantavan tai huoltavan näitä vaatteita ja varusteita (lieneekö monessa paikassa edes riittävästi tiloja säilytellä niitä työpaikalla). Vaatteiden pitää kuitenkin olla tarpeeksi siistit että niissä voi pyöriä koko päivän ihmisten parissa, ei töihin voi ”mökkivaatteissa” mennä.

        • No siis minulla on lapsi ja hän käy päiväkodissa, ja sen perusteella mitä olen henkilökuntaa seuraillut, niin he pukeutuvat jokseenkin kuten perheenäidit (mieshoitajia en tunne). Kyllähän kaikilla pienten lasten vanhemmillakin on sellaiset vaatteet, että voi seisoskella jäisessä leikkipuistossa, avustaa tuhrusormia syömisessä ja askarteluissa, eikä siihen valtavia kaapillisia tarvita. Ehkä yksinasuva lapseton päiväkodin opettaja joutuu pyykkikoneen täyteen saadakseen omistamaan useampia paitoja kuin hän, joka pesee usean hengen pyykit, mutta tuskin sekään on ylittämätön ykdinkertaistamisen este (ja sama ongelma on kaikilla yksinpyykkääjillä työstä riippumatta).

          • Mietin kyllä hetken kannattaako tästä esimerkin esimerkistä vielä jankuttaa mutta menköön.

            Ensinnäkin itsestäänselvä, eli kaikilla esimerkiksi päiväkodissa työskentelevillä ei suinkaan ole (pieniä) lapsia. Toisekseen oman lapsen kanssa on melkoinen valinnanvapaus millä ilmalla lähtee ulos. Kolmanneksi noita tuhrusormia avustettaessa voi kotona pitää vaikka niitä ”mökkivaatteita” koska siinähän ei olla ns. asiakaspalvelussa muiden ihmisten keskellä. Tuskin kaikki haluavat niitä tahroille ja roiskeille altistettavia työvaatteita pitää vapaa-ajallaan (vrt. kotivaatteet kotiäidin kohdalla).
            Ja jos nyt ruvetaan hiuksia halkomaan niin jo alkuperäisessä viestissäni nimenomaan listasin lastenhoitamisen noihin asioihin jotka rajoittavat helppoa ja vapaata yksinkertaistamista…

            Mutta samapa tuo minulle, saat ihan vapaasti olla eri mieltä kanssani. Eiköhän tämä asia tullut jo minun osaltani selväksi =)

          • Äh, mutta kun tarkoitin nimenomaan sitä, että jos kerta minä äiskänä voin pitää suht niukkaa, yksinkertaista vaatevarastoa, niin miksi se sen haasteelliseempaa olisi päiväkodin ohjaajilla, jotka pukeutuvat samoin kuin äidit. Ei lasten kanssa toimiminen oel ylittämätön este tai edes merkittävä haaste yksinkertaistamiselle.
            Olisiko niin, että sinun mielikuvasi yksinkertaistetusta vaatevarastosta on huomattavasti minimalistisempi kuin minun? Minulle 33 vaatetta (+ alusvaatteet, sukat ja muut P333 huomioimat poikkeukset) on yksinkertaistettu vaatevarasto, mutta onhan toki paljon ihmisiä, joille riittää puolet tuosta (ja vielä vuoden ympäri!).

        • Vertailu vaatevaraston koon suhteen on minusta outoa. Jos on töissä päiväkodissa, voi omistaa aivan tolkuttomasti liikaa vaatteita, tai sitten sopivasti omaan elämäntilanteeseensa nähden – tilanne on aivan sama kuin kaikilla muillakin. Miksi verrata oman vaatevaraston kokoa jonkun toisen elämäntilanteeseen, kun on kuitenkin pärjättävä siinä omassa elämäntilanteessaan? Yhtä hyvin voisin miettiä, että on aika hankala ylläpitää pientä vaatevarastoa, kun ei asu maassa jonka lämpötiloissa pärjäisi vuoden ympäri varvassandaaleilla, t-paidalla ja hameella.

          En kirjoittanut työvaatteista, koska ei tullut mieleenikään että joku harmittelisi niiden olemassaoloa, jos ne ovat omassa arkipäivässä välttämättömiä. Jos joutuu työnsä vuoksi päivittäin käyttämään tietynlaisia vaatteita, ja niitä säilömään, niin ei kai se mikään ongelma ole? Siitä voi tulla ongelma, jos säilöö vaatteita kymmenittäin vaikkei niin paljon tarvitse. Ja taas tulemme siihen, että sama tilanne on jokaisella. Oman elämäntilanteen ehdoilla eletään, ei jonkun toisen.

          Mitä tulee päiväkodin työntekijän vaatetukseen, niin minultakin löytyisi sopivat ulkovaatteet joka säälle, vaikken ole kyseisessä työssä eikä minulla ole lapsia. Minä olen ollut siinä luulossa, että ihmiset pukeutuvat sään mukaan työstä riippumatta. Ilmeisesti näin ei enää ole, kun liikutaan paljon autolla. Olen ollut aikoinaan päiväkodissa työharjoittelussa viikkokausia, enkä muista että vaatteissa olisi ollut erityistä huoltamista. Ihan tavallisia vaatteita käytin.

          • Löysin blogiisi tänään – kiitos, tätä on todella mielenkiintoista lukea, etenkin kun olen itsekin tavaran karsimisen tiellä.

            Minusta tuo oli ihan hyvä pointti ja keskustelunaloitus, miten ammatinvalinta vaikuttaa vaatemäärään.

            Ymmärrän tuon päiväkotiesimerkin hyvin. Jos itse siirtyisin siisteistä toimistotöistä päiväkotiin töihin, joutuisin hankkimaan täydennystä vaatevarastooni, ensiksikin, koska en omista juurikaan ulkoiluvaatteita (sade-, tuulipuku-, toppa- yms.) tai edes matalakantaisia kenkiä kurarapakoita varten, enkä omistanut edes silloin kun lapseni oli pieni, koska en silloinkaan juurikaan suostunut pihalla seisoskelemaan. Toisekseen tarvitsisin varmaan farkkuja ja trikoopaitoja ynnä muuta rentoa mutta siistiä kampetta, koska nykyinen vaatevarastoni koostuu pääasiassa mekoista ja jakuista ynnä muusta business-tyylisestä vaatetuksesta tai sitten totaalisen rennoista kotikamppeista. En nykyelämässäni tarvitse / käytä sellaisia vaatteita mitä näen monen suomalaisen naisen käyttävän: farkut, T-paita, neule, urheilullinen takki, matalat kävelykengät. Mutta päiväkodin lastenhoitajalle sellainen tyyli olisi varmaan juuri se oikea.

            Itselläni haasteena on juuri tuo business-pukeutuminen. Teen paljon töitä etänä, mutta silloin kun menen toimistolle tai lähden työmatkalle, haluan ja yleinen oletus onkin, että pukeudun smart casual -tyyliin. Silloin pitää olla useampia mekkoja, jakkuja, kenkiä, neuletakkeja, hameita, paitoja, toppeja, ettei näyttäisi liian arkiselta.

            En usko, että ammatinvalinta suoranaisesti kenenkään tavaramäärää saa hyökyaallon tapaan ryöpsähtämään, mutta kyllä se omat haasteensa asettaa.

          • Kiitos kommentistasi! Mukava kun löysit blogiini. Erilaisissa ammateissa on omat vaatimuksensa vaatekaapin sisällölle. Mutta tosiaan, minun on vaikea nähdä, että monikaan ammatti vaatisi omistamaan valtavaa määrää vaatteita – varsinkaan sellaisia vaatteita, joita ei voisi käyttää myös työajan ulkopuolella. Varmasti suurin osa ihmisistä, ammatista riippumatta, saa halutessaan vaatekaappinsa sisällön pysymään ihan kohtuullisissa rajoissa. Suunnittelua ja harkintaa se toki vaatii, mutta samaa suunnittelua ja harkintaa se tuntuu vaativan kaikilta, olosuhteista riippumatta. On helppoa hankkia vaatekaappiinsa liikaa ja yhteensopimatonta.

            Mietin tuota, että jos siirtyisit töihin päiväkotiin, tarvitsisit monenlaisia uusia vaatteita. Sama koskisi hyvin todennäköisesti myös sitä päiväkotityöntekijää, jos hän siirtyisi sinun työtehtäviisi. Eri aloilla ja työtehtävissä on erilaiset vaatimukset vaatetukselle. Sama henkilö tuskin kuitenkaan tarvitsee erityisen laajalla skaalalla aivan toisistaan poikkeavia vaatteita. Kukin elää omanlaistaan elämää, sen itselleen sopivan vaatekaapin kanssa.

  8. Juu, olen ihan samaa mieltä.

    Kommenttini kumpusi lähinnä siitä, kun tuossa oli syntynyt pienoinen väittely alunperin työvaatekommentin esittäneen lukijan kanssa, niin komppasin häntä siinä, että tunnistan tuon työvaateproblematiikan. En siis tosiaan tarkoita, että kenenkään työ, lukuunottamatta nyt jotain presidenttejä ja prinsessoja :-), vaatisi valtavaa vaatevarastoa ja suorastaan suistaisi ketään raiteiltaan 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s