Halpaa vai edullista?

Halpa ei välttämättä ole edullista. Olen aikoinaan mennyt toistuvasti lankaan, ja kuvitellut säästäväni ostamalla halvalla. Kiusaus on suuri, kun rahaa on vähän. Ajattelin, että kun ostan tavaroita mahdollisimman halvalla, saan samalla rahalla useampia tarvitsemiani tavaroita.

Ajatus osoittautui hyvin lyhytnäköiseksi.

Kestokulutustavaroiden kohdalla halpa on monta kertaa osoittautunut kalliiksi. Etenkin pettymys huonolaatuisiin, halpoihin talvikenkiin on opettanut käyttämään rahaa laatuun. Kokeilin liian monta kertaa peräkkäin, josko voisi olla onni myötä, ja halvalla saisikin hyvää. Ei saanut. Jos olisin suosiolla maksanut enemmän, ja ostanut kunnon kengät, olisin pidemmällä aikavälillä säästänyt rahaa, vaivaa ja hermoja. Jos olisin talvikenkiä ostaessani tiennyt, että sadan euron talvikengät voivat olla hyvässä kunnossa vielä kymmenen vuoden kuluttuakin, olisin jättänyt halpakokeilut väliin.

Ollessani lapsi, äitini osti meille lapsille aina laadukkaita vaatteita ja kenkiä. En muista että yksikään vaate tai kenkä olisi hajonnut ennen aikojaan. (Kasvuiässä vaatteita ja kenkiä ei toisaalta voi käyttää monia vuosia, koska ne yksinkertaisesti jäävät pieniksi.) Siksi kai kuvittelin, ettei huonoihin tuotteisiin olisi kovin helppoa törmätä, kun katsoo mitä ostaa. Toisaalta minun lapsuudessani vaatteet ja kengät, kuten muutkin tavarat, kestivät huomattavasti pidempään kuin nykyään.

Virheostosten myötä olen oppinut tarkastelemaan paremmin tuotteiden laatua, mutta kaikkien kenkäparien kohdalla sekään ei olisi auttanut. Kerran kuvittelin tehneeni loistolöydön ostaessani hyvältä vaikuttaneet, nahkaiset talvikengät alennusmyynnistä muutamalla kympillä. Ne tuntuivat täydellisiltä, enkä huomannut mitään sellaista, mikä olisi kertonut etteivät ne kestäisi. Kengät kestivät yhden talven. Seuraavana talvena kävellessäni kantapääni vain humahti sisäpohjan läpi, suoraan onton koron sisälle. Siedin tilannetta jonkin aikaa, uusien kenkien ostaminen ei todellakaan huvittanut. Sitten toisen kengän kanssa kävi samoin ja oli taas lähdettävä kauppaan.

Tavallisen kuluttajan voi olla vaikea tehdä päätelmiä tuotteen kestävyydestä pelkästään tuotteen ulkonäköä tarkastelemalla. Virheostokset opettavat. Minut myös tuntemaan vastenmielisyyttä ostaa mitään uutta. Tavaroiden ostamista varten tarvittaisiin asiantuntijaa avuksi, joka kertoisi, minkä valmistajan tuotteiden voisi odottaa kestävän. (Onko sellaisia jokaisessa tuoteryhmässä edes saatavilla kohtuulliseen hintaan?) Samalla asiantuntija osaisi kertoa, millaisissa olosuhteissa tuotteet on valmistettu ja millaisen ympäristökuorman niiden valmistaminen on aiheuttanut. Välillä nimittäin tuntuu, että vaikka olisi valmis maksamaan mitä tahansa, niin itselle sopivia, kestäviä tuotteita on vaikea, lähes mahdoton löytää.

Minulla ei ole paljon rahaa käytettävissä. Pyrin ostamaan tuotteita, jotka kestävät mahdollisimman pitkään. Ne ovat nykyään hyvin harvoin halpoja, mutta lähes aina edullisia. Käyttövaatteideni ja kenkieni hinta käyttökertaa kohden on olematon. Ennen nykyisiä sadan euron talvikenkiäni ostin vikaostoksena ainakin kolme paria kenkiä, joiden hinta oli noin 40-60 euroa pari. Käyttöikää näillä kolmella parilla oli yhteensä enintään viisi vuotta. Nykyiset ovat olleet käytössä jo kymmenisen vuotta, eikä loppua näy. Vieläköhän nykypäivänä löydän yhtä kestävät ja hyvät kengät, sitten kun sellaisia tarvitsen?

Kauppalaskun mahdollisimman pieni loppusumma ei tarkoita, että ostokset olisivat olleet edulliset.

Ostos osoittautuu todennäköisemmin edulliseksi, kun valitsee tuotteen, johon on täysin tyytyväinen, ja joka on itselle juuri sopiva. Silloin tuotteesta pitää huolta ja haluaa sen kestävän, eikä tunne tarvetta korvata sitä toisella, ennen kuin tuote tulee käyttöikänsä päähän.

Itse olen huomannut, että kun tuotteesta maksaa sen verran enemmän, että sen ostamista joutuu todella miettimään, valitsee parempia tuotteita. Halpatuotteisiin on helpompi kyllästyä nopeasti, koska tuote on helpommin korvattavissa uudella – olihan se niin halpakin.

28 kommenttia artikkelissa “Halpaa vai edullista?

  1. Mä olen muutaman vuoden tyhjentänyt ja tyhjentänyt ajoittain tavaraa kippikselle ja ihmettelen että miten sitä tavaraa riittääkin sinne kirpparipöytään joka kerta ja hurjan paljon. Tavarasta luopuminen on mulle helppoa. Miksikö? siksi että ne tavarat eivät ole kestäviä tai tarpeeksi harkittuja. Saatan ostaa kun halvalla saan tai pakkosaadanythetijotainsinnepäin. Nyt alan vihdoin tajuta että ostamalla laatua ja kestävää säästää pitkän pennin. Tuekseni löysin tavara pois päivässä fb-ryhmän ja mulla oli suuri ilo ja hämmennys voittaa Sandy Talarmon kodin järjestämisen verkkokurssin. Uskon että näiden avulla pääsen siihen pisteeseen, että osaan pitää kodin järjestyksessä, saada lapset hommaan mukaan ja ennenkaikkea oppia siihen, että harkitsen todella mitä kotiini tuon. Alennsmyynnit ja ”halvalla sain” on hyvä silloin, kun on tietoinen mitä hakee ja mitä todella tarvitsee. Laatu maksaa ja silloin on hyvä käyttää alennukset hyväkseen.

    • Kiitos kommentistasi! Ylimääräisen tavaran kertymisessä kotiin yksi syy on varmasti juuri se, että tavaraa saa niin halvalla. On helppoa ostaa harkitsematta, kun tavara on halpaa. Halpatavaraa ei välttämättä arvosta eikä siihen erityisesti kiinny (esim. pitääkseen siitä huolta), koska se on niin helposti korvattavissa. Halpatavaraankin saa kuitenkin upotetuksi pitkän pennin, varsinkin jos sitä korvaa usein uudella. Onnittelut Sandyn verkkokurssista!

  2. Kodinkoneet ovat tässä mielessä hankala tuoteryhmä, sillä tuntuu, että niissä kalliimpikaan tuote ei välttämättä ole kovin paljon kestävämpi. Lapsuudenkodissani meillä oli 30 vuotta kestänyt pesukone. Sen rikki mentyä koneita on ollut kaksi 15 vuodessa. 30-vuotisen koneen rikkouduttua toisteltiin samaa litaniaa kuin nykyäään: ”uusi korvaava osa rikki menneen tilalle maksaisi saman verran kuin uusi kone”. Olen usein miettinyt, että ehkäpä tuolloin olisi kannattanut ostaa se uusi varaosa – kenties kone olisi kestänyt vielä toisetkin 30 vuotta. Nykykoneet sen sijaan taitavat olla niin paljon huonompia, ettei niitä siitä syystä kannata alkaa korjailla. Toisaalta, itse en inhoa mitään niin paljon kuin isojen kodinkoneiden ostamisrumbaa. Korjaajan kutsuminen olisi niin paljon ympäristöystävällisempää ja vaivaa säästävämpää.

    Toinen tuoteryhmä, jonka käsittämättömän huonoa kestävyyttä olen usein ihmetellyt, ovat miesten kengät. Mieheni on ostanut joka vuosi 1-2 kengät, ja on uskomatonta, kuinka nopeasti etenkin puku-/kävelykengät menevät huonoiksi. Vuosi sitten aloimme kumpikin vihdoin panostaa laatuun ja harkintaan, ja sattumalta puolisoni löysikin italialaiset Dolce & Gabbanan nilkkurit alennuksesta reilulla 200 eurolla. Ne nähtyään konkretisoitui sekunnissa, kuinka huonoja kenkiä oli siihen asti käyttänytkään. Nyt nuo nilkkurit ovat olleet kaksi talvea käytössä, lumessa ja niskassa, ja voisi luulla, että ne on eilen ostettu. Aiemmin jopa sadan euron miesten nahkakengät ovat menneet yhden ainoan sesongin aikana niin linttanoiden ja kärsineiden näköisiksi, ettei niitä ole kehdannut enää pitää.

    Tuo viimeinen esimerkki on myös saanut arvostamaan taidokasta ja jo lähes menneeseen maailmaan kuuluvaa käsityöläisyyttä. Se vain on ollut niin helppo unohtaa hennes&mauritzien ja ginatrikoiden aikakaudella.

      • Kiitos kommentistasi! Kodinkoneiden ostaminen on tosiaan hankalaa. Tuntuu siltä, että kovin pitkää ikää ei enää edes voi odottaa, sama mitä ostaa. Voi hyvin olla, että mainitsemasi pesukone olisi palvellut vielä pitkään uuden varaosan turvin.

        Kenkien ostaminen on hankalaa. Omien talvikenkieni ostamisesta on niin pitkä aika, että ei niitä nykyään satasella saisi. Hinnat ovat nousseet. En erityisesti odota sitä päivää kun nuo kengät pitää korvata uusilla… Hyvien kenkien löytäminen on vaikeaa.

  3. Kokemus on osoittanut, että hyvät kengät maksavat. Juuri eilen totesin suutarille, etten enää edes muista milloin kenkäni on ostettu, mutta koska ne ovat hyvät, uusin vain korkolappuja säännöllisin väliajoin. Suutari totesi laadukkaan nahan ratkaisevan paljon.

    Rinna osaa selvittää asian oikein, mutta muistelen hänen kirjoittaneen, että hyvälaatuiset nahkakengät maksavat väistämättä useamman satasen. Pahoittelen epätarkkaa lainausta, mutta tämä jäi elävästi Hyvän mielen vaatekaapista mieleen. Toisin sanoen Anttiloista ja vastaavista ei ole edes mahdollista ostaa kunnollisia, kestäviä kenkiä. Tosin uskon itse siihen, että hyvällä hoidolla minkä tahansa tavaran käyttöikää voi selvästi pidentää. Esimerkiksi nahkakenkiä kannattaa lankata säännöllisesti, ilman hoitoa näissä loskakeleissä ei pysy hyvänä muut kuin kumpparit.

    • Kiva kun kommentoit! Jäin miettimään noita useamman satasen nahkakenkiä. En ole koskaan sellaisia nähnyt, enkä tiedä mistä tässä kaupungissa sellaisia edes voisi ostaa, jos mistään. (En myöskään tunne merkkejä, en kengissä enkä vaatteissa.) Kenkäkauppoja ei ole montaakaan, eikä tuon hintaluokan kenkiä löydy marketeista. Toisaalta, kun tiedän mikä minun käytössäni kestää, enkä katso vinoon kenkiä, jotka eivät ole millään mittapuulla muodikkaat, niin saan edullisemmin itselleni todella hyvät kengät. Näin ainakin ennen, ellei laatu ole heikentynyt. Omat kenkäni ovat mokkapintaiset, joiden pelkäsin vaativan paljon hoitoa, mutta ne ovat yllättäneet todella positiivisesti. En tiedä kannattaako tällaisen laiskan kenkienhoitajan muunlaisia kenkiä enää hankkiakaan.

      Kierrän aina välillä markettien kenkäosastot, siinä toivossa että sieltä löytyisi jotain muuta kuin halpakenkiä. Edes jotakin kotimaista tuotantoa, mikä tietysti on nykyään varsin vähissä. Toivon siis, että suunta muuttuisi ja roskan sijaan myytäisiin tuotteita, joissa olisi jotakin järkeä. Hyvin vähäistä on. Suuri osa markettien kengistä on niin huonolaatuisia, että sen näkee jo kaukaa. En pysty ymmärtämään miten sellaista roskaa saa valmistaa ja myydä. Halparoskan tuottajille saisi langettaa jonkinlaisen rangaistusmaksun maapallon täyttämisestä tavaralla, joka ei kestä tarkastelua oikein mistään suunnasta katsoen.

      Tässä muuten on esimerkki kengistä, jotka maksoivat 370 euroa, mutta eivät kestäneet nekään. Hyvin ikävää, että tähän on tultu. http://www.lily.fi/blogit/aminimalist/kevyesti-pettynyt

      • Olen niin smaa mieltä siitä, että roskan tuottajille pitäisi langettaa vähintäänkin rangaistusvero. Miten tätä voisi alkaa edistää? Knsalaisaloite?
        Aminimalistin kenkäjuttu on valmistajalle häpeäksi, tuohon hintaan nähden, mutta ei korkolapun irtoaminen kengästä roskiskamaa vielä tee. Suutari osaa kyllä laittaa sen takaisin paikalleen.

        ”Välillä nimittäin tuntuu, että vaikka olisi valmis maksamaan mitä tahansa, niin itselle sopivia, kestäviä tuotteita on vaikea, lähes mahdoton löytää.” > Tämä on valitettavasti totta. Elämme älyttömiä aikoja. Uskoisin, että nyt olisi tilausta firmoille, jotka ottaisivat lähtökohdakseen ja myyntivaltikseen tuotteiden kestävyyden ja laadun, ja antaisivat hinnan muodostua sen mukaan mitä tuotteen valmistaminen vaatii. Tai ainakin haluaisin, että olisi olemassa rehellisyyttä painottavia firmoja – ”saat hyvän tuotteen, jos maksat mitä se maksaa”. Eikä ”olemme valinneet ensin hintaryhmän ja sitten koittaneet räämiä siihen hintaan kasaan jotain, mikä ulkoisesti muistuttaa ainakin kaukaa katsoen sitä mitä olet hakemassa ja pidä vikanas jos se on huono”.

        • Kiitos kun kommentoit! Ei ollut tarkoitus rinnastaa tuota korkolapun irtoamista ja todellisia roskatuotteita keskenään, vaikka varmasti käyttäjää harmittaa tuollainenkin yllätys.

          Elämme todellakin älyttömiä aikoja. Kun kaiken tämän tavarapaljouden keskellä on hyvin vaikeaa löytää sopivia ja riittävän laadukkaita tuotteita, niin onhan se järjetöntä. Hyvästä tuotteesta maksaisi mielellään enemmänkin, mutta eipä sitä ostaessaan usein tiedä mitä saa. Rehellisyyttä tuotannossaan painottavat firmat ottaisin lämmöllä vastaan!

    • Hauskaa, että kumpparit tuli puheeksi: itse olen vedellyt tämän talven kumppareilla. Pakkasellakin. Syy 1: liian vaikeaa hankkia talvikengät. Syy 2: motivaatio hankkia talvikengät laski, kun kumpparit osottautui toimivaksi ratkaisuksi.

      • On ollut todella kumppareita suosiva talvi! Ymmärrän tuon motivaation hankkia talvikengät, kun kerran on toistaiseksi ollut käytössä toimiva ratkaisu.🙂 Talvikenkien hankinnasta olen toistaiseksi selvinnyt aika hyvin (ovat sopineet jalkaan), mutta kaikkien muiden kenkien ostaminen alkaa tuntua monien vastoinkäymisten jälkeen todella vaikealta.

  4. Käytössä kestävää ja siten edullista löytää ajoittain ja hinta korreloi yllättävän epätasaisesti laatuun vaatteiden kohdalla. Sen sijaan kenkien kohdalla eron alle satasen ja yli satasen kengissä kyllä huomaa ihan tavallisissa kenkäkaupoissa. Kuuden sadan korkkareita minulla ei ole tarvetta ostaa. Kenkäni maksavat monesti reilun satasen, joskus kaksi ja kestävät pitkään käytössä. Muutaman satasen hyviä kenkiä löytää esimerkiksi Tarsala ja Saint vacant valmistajilta. Molempien suunnittelu tapahtuu Suomessa, mutta kengät valmistetaan Italiassa ja Portugalissa. Samujiin kengät valmistetaan Portugalissa. Tarsalan lesti on minulle täydellinen, mutta tyylillisesti kelpuutan vain pienen osan kengistä.

    • Kiitos kommentistasi! Tuon sadan euron rajan kenkien laadussa olen aikojen saatossa huomannut minäkin. Yli 200 euroa en ole vielä suostunut kengistä maksamaan, eikä ole tarvinnut kun olen sopivat löytänyt edullisemmin. Kiitos taas ”sivistämisestä” merkkien suhteen, en ymmärrä miten ihmiset tietävät kaiken maailman kenkä- ja vaatemerkkejä. Mistä se kaikki tieto oikein tulee?

      • Suomalaisista ja ekologisista vaatteista on todellä vähän tietoa helposti saatavilla ja sen vuoksi niistä mielelläni kirjoitan ihan merkin kera. Monella on kivijalkakauppa Helsingissä ja paikalle pitäisi vaivautua. Pienet merkit eivät juurikaan mainosta ja asiakaskunta on rajallinen monesti tyylin ja hintatason johdosta.

        Tarsala on parikymmentä vuotta vanha merkki, jolla on liike Helsingin keskustassa Kämp hotellin vieressä Espalla/galleriassa. Merkin korkkarini olen ostanut valmistujaisiini ja yhdet matalat kengät olen kuluttanut loppuun. St Vacanteja käyttää veljeni ja häneltä saa hehkutusta aika paljon. Samujiin mokkakengistä on itselläni muutaman vuoden kokemus ja ne yhdistyvät mukavasti mekkoihin ja housuihin. Kengät olivat alkuun kovat ja vasta muutaman vuoden käytön jälkeen ovat pehmenneet. Näillä en lähtisi edelleenkään kaupunkilomalle. Minna Parikan kenkiin on moni tuttavapiirin nainen hurahtanut ja niistä kuulee ja näkee paljon.

        Kysymykseen mistä tieto tulee: isoäidiltä, veljeltä, siskolta, serkuilta ja kavereilta. Ystävä google on kohtalainen apu tietoa hakiessa. Ennen ostopäätöstä kierrän ja hypistelen paikan päällä.

        • Hyvä kun jaat tietoa! Oma merkkitietämykseni on sitä luokkaa, että tiedän vain merkit, jotka ns. tulevat silmille. Näillä ei laadun kanssa ole monesti juurikaan tekemistä. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut vaatteista ja kengistä, joten tietoa ei ole mielenkiinnosta ja harrastuksen vuoksi kertynyt. Itselläni kenkien pehmeys on yksi tärkeimmistä valintaperusteista, ehkä tärkein, kun jalka-/kenkäongelmia riittää. Mukavuuden vuoksi annan periksi aivan kaikesta muusta. Oli kenkien käyttötarkoitus sitten mikä tahansa, minun on voitava kävellä niillä reilusti. Tuntuisi ikävältä olla liikkeellä kengillä, joiden mukavuudelle olisi kilometriraja.

          • Jos puhutaan kengistä, jotka eivät ole suomalaisia tai niiden suunnittelu ei ole suomalaista niin espanjalaisissa on yleensä leveämpi lesti kuin italialaisissa. Italia on suurin kenkämaa ja siellä ovat hyviä brändaamaan tuotteensa. Fiorintini & Baker on ehkä yleissivistyksellisesti tiedettävä saappaiden tekijä ja ne ovat mukavia jalassa.

            Portugalissa kenkäteollisuus on myöskin todella suurta ja suuri vientitulojen lähde. Portugalissa valmistetaan paljon kenkiä suurissa erissä vientiin ja omaa suunnittelua ja omia merkkejä on, mutta vähemmän tunnettuja muutamia tossuja (Arcopédico) lukuunottamatta. Portugalissa olen 90-luvula käynyt vaihto-oppilaana kenkätehtaissa vierailulla, ihan asiallista oli silloin tuotanto. Portugalissa elintaso on selvästi meihin verrattuna alempi ja kenkätehtaassa nopean googlailujen perusteella keskiansio on lähes 600 euroa kuussa.

            Minulle ehkä parhaimmat työhevoset löytyy Espanjassa valmistetuilta Wondersilta eli näillä kengillä kävelen reissuissa. Nahan käsittelyssä ei käytetä vesistöjä saastuttavia kemikaaleja ja nahka on Eurooppalaista. Nämä käsintehdyt kengät ovat sellaisia satasen kenkiä, ehkä hieman alle ja uskomattoman mukavia jalassa ja se onkin ostoperuste. Campersit ja El Naturalistat ovat myöskin espanjalaisia mukavia jalkineita. Tyyli on hieman leikittelevämpi kahdessa jälkimmäisessä. Castanerin espadrillokset ovat Espanjassa valmistetuista ne perinteikkäämmät ja niitä olet varmasti nähnyt leffoissa kiilakorkoisina uimaaltaalla. Espanjassa on hyvin paljon kenkiä naisellisemman tyylin omaaville.

            Ranskalainen kengänvalmistus on brändätympää. Repetton balleriinat on siinä kahden sadan tienoilla eli tämä on se aito alkuperäinen balleriina ja niiden istuessa jalkaan täydellisesti olen sellaiset ostanut alennuksesta. Rondinin sandaalit maksavat satasen mittojen mukaan tehtyinä.

            Saksasta ja Itävallasta saa terveyskenkiä ja työkenkiä, joissa on mukavat lestit. Ruotsista ihan hyviä puukenkiä ja vaatemerkkien kenkätuotantoa yleensä Portugalissa tehtynä.

            Dr. Martensit ehkä tiedätkin ja niiden pitkän historian. Jos ostaisin bootsit olisivat ne klassiset, esim. Frye (USA).

          • Wonderseja olen tavaratalon kenkäosastolla nähnyt, ovat mukavan näköisiä, mutta korkoa on usein liikaa minulle. El Naturalistan kengät minulla oli hetken, mutta niiden kanssa opin taas yhden kohdan, mistä kenkä voi olla sopimaton. Heidän kengissään on erilaisia lestejä, kauneimman näköiset kengät eivät sovi jalkaani ollenkaan. Osa kengistä on aika ”romuluisia”, mutta värit ovat ihana piristys ja mallitkin jotain tavallisesta poikkeavaa, mikä on vain hyvä asia. Loput merkit olivatkin enimmäkseen ennestään outoja, Dr. Martenseihin törmäsin joskus netin ihmeellisessä maailmassa jotain tietoa etsiessäni. Ja Camperseista luin jostakin blogista jonkin aikaa sitten, heillä oli kiinnostavan näköiset kengät. Vielä kun tietäisi mistä sellaisia saa paitsi sokkona netistä…

            Kiitos tiedoista!

  5. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa! Olen huomannut tämän esim. lakanoissa ja pyyhkeissä. Kun ostat kerralla hyvää, tuote kestää vuodesta toiseen hyvänä.

    • Kiitos kommentistasi! Ja naulan kantaan. Usein on käynyt niin, että kun jotain saa halvalla, niin kohta saa hankkia saman uudelleen. Enää ei huvita ”saada halvalla” kun se tulee niin kalliiksi.

  6. Näitä kommentteja lukiessani tuli mieleeni muutama aivan mahtava – ja ennen kaikkea kestävä – tuote, jotka olen löytänyt ekologisempaan elämäntapaan siirryttyäni. Tämä on nyt hieman aiheen vierestä, mutta olen niin iloinen niistä, että haluan jakaa ne🙂

    1. Pestävä kestotiskirätti. Sama kappale on ollut käytössäni nyt 9 kk. Paljon imukykyisempi kuin tavalliset rätit, eikä ala haistakaan samalla tavalla kuin esim. Wettexit.

    2. Universal-yleispuhdistuskivi. Minimalistin unelma, on korvannut siivouskaapissani seuraavat tuotteet: ikkunan- ja lasinpuhdistussuihke, Cif-hankausneste, uunin & lieden puhdistusaine ja Pata-Pata. (Osin korvaa myös nestemäistä yleispuhdistusnestettä.)

    3. Kuukautiskuppi. Mikään muu tuote ei ole helpottanut elämääni yhtä paljon. Säästää niin aikaa, vaivaa, ympäristöä kuin rahaakin. Harmittaa vain, etten aiemmin uskaltanut kokeilla!

    4. Sappisaippua. Edullinen ja poistaa esim. punaviinitahrat jo ennen konepesua. Olen niin onnellinen, ettei keittiön kangasliinaa tarvitse nykyään pestä koneessa joka kerta, kun siihen sattuu tulemaan tahra.

    Siinä muutama minimalistiseen elämäntapaan sopiva esimerkki. Enpä olisi etukäteen uskonut, kuinka paljon elämä voi helpottua ekologisilla ja minimalistisilla valinnoilla!🙂

    • Kiitos mainiosta kommentistasi! Tämänkaltaiset vinkit ovat tervetulleita. Kokeilin kerran bambuista kestotiskirättiä, mutta se oli aika toivoton. Se jäi aivan liian märäksi ja kuivasi huonosti. Mitä materiaalia sinun kestotiskirättisi on? Voisin hyvinkin vaihtaa kestotiskirättiin, kun tietäisin mikä on hankkimisen arvoinen.

      Tuota yleispuhdistuskiveä on kehuttu, mutta miksen minä ymmärrä mitä sillä tehdään. Ikkunanpesuun olen aina käyttänyt tiskiaineliuosta, kylpyhuoneen lasiseinään etikkaliuos on aivan loistava. Hankausnestettä en ole ostanut koskaan. Mitä sillä on tarkoitus hangata? Uuninpuhdistusaineita en enää osta, kauheita myrkkyjä! Mäntysuopaa olen käyttänyt viimeksi. Lieden puhdistusaine on, mutta sekin tuntuu olevan aivan turha. Saman asian ajaisi tiskiaineella. Pata-Pataa meillä oli vuosia sitten, mutta en ole sitäkään kaivannut. En muista mihin sitä oikein käytin, tuskin kovin paljoa käytinkään, kun sama paketti oli kaapin perällä vuosikausia. Kaikesta tästä huolimatta meillä on aivan siistiä.😀

      Kuukupille ääni minultakin ja samat sanat mitä kirjoitit. Sappisaippua löytyy meiltäkin, mutta ei sillekään ole paljoa käyttöä. Erityistä käsittelyä vaativia tahroja on todella harvoin, paidan kauluksiin joskus sitä laitan ja siinä se on mainio. Nestemäinen pesuaine suoraan tahraan riittää meillä lähes aina. Sappisaippuan käyttö on huomattavasti mukavampaa kuin aiemmin kokeilemieni tahranpoistajien, joiden päätä huimaava haju on ollut ikävä juttu.

      Meillä siivous sujuu astianpesuaineella, etikalla, soodalla, sitruunahapolla, mäntysuovalla ja ekologisella pyykinpesuaineella. Ja sitä liedenpuhdistusainetta välillä käytän, kun sellainen on tullut hankituksi. Jos jotain erityistarvetta ilmenee, johon edellä mainitut eivät riitä, niin selvitän tuota yleispuhdistuskiveä, olisiko siitä hommaan. Hyvin on kuitenkin tullut pärjättyä edellä mainitulla, monipuolisella arsenaalilla.

  7. Kiva, kun vastasit.🙂

    Tuo tiskirätti on galleriAnn-nimisen valmistajan luonnonmateriaaleista valmistama: http://kauppa.ruohonjuuri.fi/biohajoava-tiskiliina/ANN-8040008/dp?openGroup=588 Sama rätti on ollut itselläni tosiaan nyt reilu 9 kk, eikä loppua näy.🙂 Tuotteen voi pestä tiski- tai pyykkikoneessa tai viruttamalla pesualtaassa kuuman/kiehuneen veden ja tiskiaineen kanssa. Kuulemma Wettexilläkin on nykyään pestäviä tiskirättejä, mutta niiden laadusta minulla ei ole kokemusta.

    Tuo pesuaineasia on jännä. Nyt, kun pärjään vain parilla ekologisella aineella, en voi kuin ihmetellä, mihin muka tarvitsin ennen sellaista pesuainearsenaalia. Ehkäpä ilmiö on sama kuin kosmetiikassa: ihmiset on saatu vankkumattomasti uskomaan, että kasvoille tapahtuu jotakin ennalta arvaamattoman kauhistuttavaa, mikäli arsenaalista ei löydy niin yö-, päivä-, seerumi-, tehohoito-, hoito-, CC-, DD-, BB-, XX- ynnä muita voiteita. Mutta mitä tulee tuohon puhdistuskiveen, on se ylittämätön kahdessa asiassa: 1) lavuaarit niin keittiössä kuin vessassa suorastaan hehkuvat uutuuttaan käsittelyn jälkeen ja 2) suihkukaappimme kaakelien saumaukset puhdistuivat kertaalleen pyyhkäisemällä valkoisiksi (ensi kertaa vuosiin) vasta kokeiltuani tätä puhdistuskiveä. Ironisinta on, että tähän tarkoitukseen olin aiemmin koettanut käyttää – tuloksetta – modernin kemianteollisuuden mahtavimpia riemuvoittoja, kuten juuri tuota mainitsemaani hankausnestettä. Ja tosiaan, inhottavia myrkkyjähän nuo aineet vain ovat. Liesikin puhdistuu meillä nykyään tuolla samalla puhdistuskivellä, minkä lisäksi sillä voi kiillottaa vaikka hopeat. Tuotteen nimi tosin on hieman harhaanjohtava, sillä kyseessä on tiivis aine, joka kostean sienen välityksellä muuntuu vaahdoksi.

    Ja tosiaan, mäntysuopa on loistoainetta!🙂 Mielestäni on kuitenkin ollut kiinnostava huomata tässäkin asiassa, kuinka sokeasti sitä ennen osti kerta toisensa jälkeen niitä samoja aineita, joiden teho nyt ei loppujen lopuksi ollut edes kummoinenkaan – saati riittävyyskään. Hintaa sitten kyllä löytyi senkin edestä.

    • Kauppojen pesuainevalikoima on hengästyttävän laaja. Ja sama valikoiman laajuus pätee myös kosmetiikkaan. Minä jännityksellä odotan miten kauhea rupsahtaminen minua tulee uhkaamaan, kun laitan kasvoilleni samaa voidetta kuin kropallekin, ja tarvittaessa kookosöljyä.😉

      Puhdistuskiven laitan todellakin ”korvan taakse”, jos satun tarvitsemaan joskus. Kiitos kun jaksoit selvittää millaisesta aineesta oikeastaan on kyse, sillä tuo nimi, puhdistuskivi, ei tosiaan anna oikein kuvaa tuotteesta.

  8. Mulla on kokemusta 20 euron kengistä, sekä 100euron kengistä, ja kyllä ne 100euron kengät kestää vähän pidempään, mutta jos laskee käyttöikä/hinnalla niin 20 euron kengät tulee halvemmiksi, näin ainenkin omalla kohdalla. Mitään monen sadan euron kenkiä en siis ole kokeillut.. Ennen ostin aina pikkusen kalliimman että saisin ”parempaa” mutta nykyään ostan yleensä sen halvimman. Ja yleensä olen tyytyväinen, ja siitä myös oppii että mitkä jutut kannattaa ostaa suosiolla kalliimmalla, ja mitkä halvat taas ovat hyviä.

    • Kiitos kommentistasi! Sinulla on käynyt hyvä tuuri niiden 20 euron kenkien kanssa tai huono tuuri niiden kalliimpien kanssa.🙂 Joskus laatu on arpapeliä, ja halvallakin voi löytää hyvää. Itselleni halvemmat kengät ovat poikkeuksetta tulleet kalliiksi. Monen sadan euron kenkiä en ole kokeillut minäkään. Toivottavasti ei tarvitsekaan vaan edullisemmin löytyy sopivat. Tuokin on totta, että joistakin tuotteista kannattaa maksaa enemmän ja joistakin halvempikin on riittävän hyvä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s