Uutta käsilaukkua vanhan tilalle etsimässä

Tarvitsen uuden käsilaukun. Ostin kymmenen vuotta sitten (hyvänen aika siitä on jo niin kauan!) nuorten työpajalla valmistetun kierrätetystä vakosametista valmistetun putkikassin, josta maksoin muutaman euron. Se on palvellut minua täydellisesti. Näiden vuosien aikana muutama laukku on käynyt kääntymässä käytössäni, mutta yksikään ei ole ollut minulle yhtä sopiva kuin tuo aivan täydellisen kokoinen samettikassi.

Käsilaukkuni on ymmärrettävistä syistä kulahtanut. Se on saattanut olla sitä jo pitkäänkin, mutta viime vuoden loppupuolella huomasin materiaalin kuluneen paikoin niin, ettei sitä voi enää kutsua vakosametiksi. Tuntui hassulta olla muuten siististi pukeutunut, mutta kantaa käsipuolessa todellakin parhaat päivänsä nähnyttä kassia. Olin ollut tuohon kassiin erityisen tyytyväinen siksi, että se sopi yhdistettäväksi tarvittaessa jopa anorakkipuvun kanssa.

Aloin etsiä uutta käsilaukkua. Materiaalivaihtoehtoina olivat joko kangas tai nahka, ne ikääntyvät kokemukseni mukaan huomattavasti keinonahkaa kauniimmin. Uuden käsilaukun etsiminen tuntui jo ajatuksena hankalalta, koska minulla on laukkujen suhteen todella valikoiva maku. Tarpeeksi yksinkertaisia saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Ajattelin kuitenkin optimistisesti, että sopivan käsilaukun löytämisen esteeksi osoittautuisi hinta.

Ensin katselin kaupoista. Huomasin pian, että jos miehet käyttäisivät käsilaukkuja, niin löytäisin sopivan todennäköisesti miesten osastolta. Naisten käsilaukut ovat täynnä jos jonkinlaista hipsua ja hapsua, merkkiä, solkea, ketjua, poimutusta ja koristetta. Ei minua varten.

Seuraavaksi esteeksi muodostui laukkujen koko. Jostain minulle tuntemattomasta syystä 99 prosenttia laukuista vetää sisäänsä noin puoli maailmaa. Käsilaukkuuni pitää sopia pieni lompakko, varakangaskassi ja nenäliinoja. Joskus pieni kännykkäni ja pastillirasia. Kesäaikaan juomapullo ja sateenvarjo. 95 prosenttia ajasta sinne ei tarvitse sopia mitään muuta. Kassin pitäisi olla ulkoasultaan pieni ja kevyt, mutta sen pitää tarvittaessa vetää riittävästi tavaraa. Viimeksi ”riittävästi” tarkoitti keittiöradiota. (Elektroniikkakorjaajan ilme oli näkemisen arvoinen, kun otin radion käsilaukustani.) Kun kirjoitin samettikassini olevan minulle täydellinen, niin tarkoitin että se todella on täydellinen.

Ongelmaksi tuli myös laukkujen malli. Minun piti vääntää rautalankaa, että haluan KÄSIlaukun, en olkalaukkua. Ellen kanna olalla tavaraa useamman kilon painosta (kuten tuottoisan kirjastoreissun jälkeen), niin mikään laukku ei olallani pysy. Ei, en halua laukkua, jota kannetaan olalla, sillä kun aion kantaa sitä kädessä, se roikkuu lähestulkoon maahan asti. Vihdoinkin lupaavalta vaikuttavan laukkukaupan satojen laukkujen joukosta löytyi sopivan kokoisia nahkaisia käsilaukkuja huikeat kaksi kappaletta! Toisessa oli liikaa koristeita, ja toisella oli laatuunsa nähden liikaa hintaa eikä se muutenkaan ollut sellainen, että olisin halunnut sitä käyttää käyttöikänsä loppuun asti.

Nettikaupoissa on selvästi monipuolisemmat valikoimat. Pitäähän sieltä löytyä sopiva?

Kävin joka ainoan laukkukaupan sivut läpi, jotka haulla vastaan tulivat. Satoja ja taas satoja laukkuja. Löysin muutamia malliltaan oikein sopivia, mutta kooltaan aivan liian suuria. Kun tarvitsen pientä käsilaukkua, niin en osta viikonloppulaukkua. Nukuin yön yli, ja muistin yrityksiä, joista olin joskus kuullut, joilla voisi olla minulle sopiva laukku. Nukuin useammankin yön yli, tein loputtomiin hakuja netissä, selasin tuntikausia laukkuja. En tiedä mistä moinen sitkeys löytyi. Epäilin kyllä järkeäni, mutta ajattelin, että pakkohan minun on yksi sopiva laukku löytää, eihän se nyt voi olla niin vaikeaa?

Lopputulos? Ei sopivaa, ei minulle, ei millään rahalla.

Eksyin etsiessäni myös muutamaan muotiblogiin. Eräässä joku laukkuja yli kaiken rakastava odotti, että suurten laukkujen sijaan muotiin tulisivat pienemmät laukut, jotta hän voisi käyttää omistamiaan pienempiä laukkuja. Elämä on. Ja minä kun olisin tarvinnut vain yhden, pienen laukun, jota olisin käyttänyt niin pitkään kuin se suinkin kestää!

Ainakaan en voi sanoa, ettenkö olisi selvittänyt asiaa tarpeeksi. Asia tuli harvinaisen selväksi, vaihtoehdot saada itselleni täydellinen käsilaukku ovat joko ommella sellainen itse tai teettää ompelijalla. Kerrankin ompelijan käyttämisen esteenä ei ole se, ettenkö tietäisi mitä haluan! Olen jo ehtinyt haaveilla sopivista väreistä ja vuorikankaista.

Valitsin käyttää ompelijaa, enää pitäisi vain löytää sopiva. (En ajatellut viedä yksinkertaista ompelutyötäni miesten pukuja mittatilaustyönä ompelevalle vaatturille. Hän on ainoa, jonka toistaiseksi tiedän.) Valitettavasti kyse on ammattikunnasta, joka ei pidä meteliä itsestään. Olen tehnyt jo alustavia selvityksiä, ja työlääksi menee löytää tekijä. Vuosia sitten käyttämäni ompelija on kadonnut kuin savuna ilmaan. Jos tiedät sopivan ompelijan Kuopiosta, niin anna hyvänen aika vinkki!

Loputtomalta tuntunut etsintä oli yhtä tuskaa. Välillä ihmettelen miten erilaisia ihmisiä meitä onkaan. Toiset löytäisivät loputtomiin ihania ostettavia asioita, toiset hankkivat harmaita hiuksia etsiessään tarvitsemiaan esineitä.

Olenko ainoa, jolla on mittavia vaikeuksia löytää kaupoista tarvitsemansa?

P.S. Viime postauksen kommenteissa sain vinkkejä nettikaupoista, joista laukkua kannattaisi etsiä. Etsintä tuotti tulosta (kiitos vielä vinkistä Rinna!) ja laukku on jo matkalla minulle. Olen valtavan kiitollinen teidän lukijoiden vinkeistä, sillä olen hyvin huonosti perillä esim. vaate-, kenkä- ja laukkumaailmasta ja mistä tahansa tuotemerkeistä ja valmistajista. Toive löytää sopiva ompelija Kuopiosta on yhä ajankohtainen, sillä tarvitsen joskus laukkua silloinkin, kun olen pukeutunut lenkkareihin ja ulkoilupukuun. Nahkalaukkua rennompi pieni kassi on silloin juuri sopiva.

24 kommenttia artikkelissa “Uutta käsilaukkua vanhan tilalle etsimässä

    • Kiitos vinkistä! Mietin tuota yhtenä vaihtoehtona, mutta sehän on ylhäältä kokonaan auki? Ei siis minkäänlaista sulkumekanismia? Ja kieltämättä kaiken firmaan liittyvän uutisoinnin ja epäselvyyksien vuoksi en ole kovin innostunut. Varsinkin kun taas lopettivat valmistusta Suomesta.

      • Marimekon laukut ovat minusta sellaisia, että ne vanhenevat ja kuluvat kauniisti. Minulla pitkäikäisimmät laukkuni ovat Marimekkoa ja pidän sekä kuoseista että disainista, joten on harmillista, että Marimekosta on uutisoinnin vuoksi mennyt vähän ”maku”. Lisäksi tuotannon siirtäminen pois Suomesta on pitkä miinus: jotenkin olisi kuvitellut, että koska tuotteet ovat myyneet nykyisillä keskikorkeilla hinnoillakin ihan hyvin, niin tarvetta halvemmalle tuotannolle ei olisi ollut. Mutta ilmeisesti asia ei ole niin – tai sitten joku jossain on vaan puhtaasti ahne. Näistä syistä ei oikein tee mieli enää ostaa ainakaan uusia Marimekon tuotteita.

        • Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että Marimekon laukut ovat kestäneet hyvin kulutusta. Toivottavasti laatu pysyisi yhtä hyvänä jatkossakin kun valmistaja vaihtuu. Joka kerta on yhtä ikävää kuulla, kun tuotantoa siirretään ulkomaille.

  1. On tietysti hirveän vaikea eläytyä toisen ihmisen mielikuviin siitä, millainen se juuri oikea on. Mutta monissa laukuissa on nykyisin sekä kahva että olkahihna, joista jälkimmäisen saa helposti irti. Esimerkiksi siellä Nordstromilla josta vinkkasin, löytyi heti pikahaulla kaksi laukkua, jotka muuten käsittääkseni vastaisivat tarpeitasi (linkkaan nyt sinne, koska se on itselleni tutuin nettikauppa) :
    http://shop.nordstrom.com/S/michael-michael-kors-selma-leather-crossbody-bag/3630746?origin=category-personalizedsort&contextualcategoryid=0&fashionColor=LUGGAGE&resultback=4359&cm_sp=personalizedsort-_-browseresults-_-1_11_D

    http://shop.nordstrom.com/S/kate-spade-new-york-cobble-hill-little-curtis-leather-crossbody-bag/3449449?origin=category-personalizedsort&contextualcategoryid=0&fashionColor=GRACE+BLUE&resultback=4554&cm_sp=personalizedsort-_-browseresults-_-1_12_D

    Molemmat ovat nahkaa, yksinkertaisia ja pienikokoisia. Kummassakin on olkahihna joka lähtee irti. Nuo ovat tietenkin kalliita, ja ”merkkilaukkuja”, ja edellisessä sanoitkin, että et halua merkkilaukkua. Mutta toisaalta en ihan päässyt kiinni siitä ajatuksesta, miksi laukku olisi huono jos se on tunnettua merkkiä. Itse näen asian pikemminkin niin, että merkkilaukulla säilyy jälleenmyyntiarvo, jos siihen joskus sattuisi kyllästymään, ja toisaalta todella tyylikäs laukku viimeistelee minkä tahansa siistin asukokonaisuuden. Tuulipuvun kanssa nuo toki näyttäisivät hassulta 🙂 Minusta on vain hupsua hyljeksiä laadukasta ja hyvää tuotetta merkin takia – johan tuossa aiemmin todettiin, että esim. hyviä kenkiä on halvoilta merkeiltä turha edes etsiä.

    Tietysti on vain niitä asioita, että joku juttu ulkonäössä ei miellytä, eikä sille voi mitään. Ymmärrän sen ihan hyvin. Mutta minusta tuntuu, että olet ollut etsimässä laukkua jo valmiiksi niin ahdistuneessa mielentilassa, että vahingossa on saattanut mennä harkitsemisen arvoisia ohi.

    • Kiitos kommentistasi ja vinkeistä! On tosiaan vaikea päästä selville siitä mitä toinen haluaa, varsinkin kun ei tunne ihmistä kuin kirjoitusten verran. Eikä siis ole esim. nähnyt miten toinen pukeutuu. Irroitettava olkahihna ei tietenkään haittaa, jos laukussa on lisäksi sopivat ”käsikahvat”. Ehdottamasi laukut tuntuvat itselleni jotenkin liian naisellisilta, en koe niitä ”omikseni”, ja sama juttu tulee vastaan lähes kautta linjan naisten käsi- tai muissa laukuissa (samoin usein vaatteissakin). Ja tosiaan, ehdin jo löytää – toivottavasti – sopivan. Eihän laukku ole huono, jos se on tunnettua merkkiä, se vaan ei ole silloin mitä minä haluan. Jälleenmyyntiarvollakaan ei ole väliä, sillä inhoan myymistä joka tapauksessa, eli mieluummin annan melko hintavankin tavaran vain eteenpäin.

      Totta, tyylikäs laukku viimeistelee minkä tahansa siistin asukokonaisuuden. Minä vaan en ole tyylikäs, enkä käytä sellaisia vaatteita kuin puoliväkisin, joiden kanssa tyylikäs laukku sopisi. Vaatteeni ovat varsin rentoja, joten kassistakin on löydyttävä jonkin verran rentoutta tai leikkisyyttä. Laadukkaat kengät ovat siinä mielessä eri asia kuin laukku, että kenkiin ei ole onneksi keksitty laittaa näkyviä merkkejä. Merkit laukuissa ovat minun silmääni kuin jokin virhe, eivät ole eduksi laukun ulkonäölle.

      Ymmärrän mitä tarkoitat, että olisi voinut mennä ohi silmän harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja. Laukut vaan ovat minulle erityisen hankala tuoteryhmä, koen olevani kuin eri sukupuolta kuin ihmiset, joille ne on suunniteltu. On hyvin, hyvin harvoja laukkuja, joiden ulkonäkö miellyttää, vaikka en asettaisi mitään hintarajaa. Tietty malli, jolle on joku englanninkielinen nimityskin jota en enää muista, sopisi silmään hyvin ja sellaisia on tällä hetkellä paljon. Ne vaan ovat selvästi kookkaampia kuin tarvitsisin, samasta mallista miniversio olisi toimiva. Aika sopivia vaihtoehtoja löytyy ihan tavallisista kaupoistakin, mutta ikävä kyllä keinonahkaisina.

      • Itse asiassa mietiskelin, että minimalistille teettäminen on juuri oikea vaihtoehto. Sillä jos haluaa vain yhden vaatteen/asusteen, sille on luonnollisesti tiukat kriteerit. Tuolloin teettämällä saa luultavasti sellaisen kuin haluaa, eikä tule hutiostoksia.

        Teettämisessä on toteutuu paljon muutakin hyvää, työ on varmasti kotimaista (jos teettää Suomessa), siinä työllistää jonkun käsityöläisen, todennäköisesti materiaalinkin alkuperä on helppo selvittää. Sitten siinä tulee samalla tukeneeksi kotimaan kansantaloutta, ja mahdollistaneensa jonkun elinkeinon. Ja saa vielä sellaisen tavaran kuin tahtoo. Kääntöpuolena on tietysti se, että käsityö maksaa ja hyvän tekijän löytämiseen voi mennä aikaa. Toisaalta netti auttaa nykyisin siinä, että hyviä vinkkejä voi saada ihan tuntemattomilta ihmisiltä. Myös suunnitteluprosessi on aikaa vievä, jotta varmistuu siitä että työn tekijä on todella ymmärtänyt täsmälleen mitä itse ajaa takaa. Mutta jos lopputuloksena on tuote joka on pitkäikäinen ja johon voi olla täydellisen tyytyväinen, mielestäni vaivannäkö kannattaa.

        • Teettäminen on varmasti paras ratkaisu kun tietää tarkalleen mitä haluaa. Ja jos raha ei ole este. Itselläni esim. vaatteiden kanssa tulee selkeäksi ongelmaksi se, etten osaisi antaa ompelijalle tarpeeksi tietoa siitä mitä haluan. Lopputulos riippuisi valtavasti ompelijan kyvystä onkia minusta irti tarpeeksi tietoa, kommunikaation pitäisi toimia todella hyvin. Tuntuisi epätodennäköiseltä, että kaltaiseni ummikko vaatteiden suhteen saisi teetetyksi jotakin aivan täydellisen sopivaa tai silmää miellyttävää. Teetetty hutiostos vasta kalliiksi tulisikin, myös siihen laitetun vaivan suhteen. Eli kynnykseni teettää vaatteita on todella korkea, mutta jos joskus tulee tilanne, että tiedän tarkkaan mitä haluan enkä sitä valmiina löydä, niin teettäminen on loistava ratkaisu.

          Mielessäni on käynyt jo muutamana viime kesänä, että tarvitsisin kesäksi ohuen, pellavaisen pitkähihaisen paidan tai vaikka tunikan samaa materiaalia olevien housujen kanssa. Voi olla, että tarvitsisin ompelijaa, sillä kaupat eivät juurikaan tarjoa pitkähihaisia kesäajalle oikein mistään materiaalista. Ihoni ei kestä aurinkoa, ja olisi helpompi suojautua kankaalla kuin isoilla suojakertoimilla varustetulla, paksulla rasvalla. Mallin pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja linjakas, väljä muttei säkki. Mihinkähän asti tällaisilla koordinaateilla ompelijan kanssa pääsisi?

          • Kannattaa muistaa, että ompelijat ovat tehneet kaikenlaista ennenkin. Heillä todennäköisesti on malleja ja kaavoja valmiina, joista ehkä löytyy sopiva, tai joiden pohjalta voi lähteä suunnittelemaan omaa. Kangaskaupoissa on myös yleensä nähtävillä kaavakirjoja, joissa on yleensä piirroskuvina kaikki kaavat, jotka voi ostaa. Niitä selaamalla olen löytänyt itselleni sopivia malleja. Ne eivät suinkaan ole kaikki viimeisimmän muodin mukaisia, vaan valikoimaa riittää. Tuo mitä tuossa kuvailit ei kuulosta kauhean monimutkaiselta, ja kokenut ompelija luultavasti ymmärtäisi kyllä mistä lähteä liikkeelle. Teettämisessä on myös se hyvä puoli, että prosessi on monivaiheinen. Eli lopputulokseen pääsee vaikuttamaan ennen kuin vaate on valmis. Vaatetta voidaan muokata sovitusten yhteydessä haluamaasi suuntaan.

          • Kiitos rohkaisusta! Ajattelemani vaate on varsin yksinkertainen, ja sen luulisi tosiaan onnistuvan työkseen ompelevalta ilman sen kummempia kommervenkkejä. Sitä kai eniten mietin, että miten vaivalloinen asiakas mahdan olla, kun en osaa kertoa kovin tarkkaan mitä kaipaan. Mutta onhan tosiaan olemassa kuvamateriaalia ja kaavoja, joista saa apua.

  2. Hei Tuulia! Ihan ensiksi kiitokset Sinulle ihan mielettömän hyvästä blogista! Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta en vain ole aiemmin kommenttia jättänyt. Tämä blogi on niitä harvoja ja valittuja, joita enää seuraan. Olen ollut aiemmin suosittujen muoti-, sisustus- ym. blogien aktiivinen seuraaja, kunnes kaikki ostaminen ja niiden esitteleminen alkoi totaalisesti tympiä. Pari vuotta sitten palasin entiseen tapaani elää ja aloin siitäkin karsia vielä lisää. Reilu kymmenen vuotta sitten elin yksinkertaisemmin, mutta joku hairahdus materialismiin ja kulutukseen sekoitti pääni. Nyt siis olen matkalla minimalismiin ja tämä tuntuu omimmalta tavaltani elää. Paljon on tosin vielä tehtävää.
    Mutta nyt tähän varsinaiseen asiaan. Pari viime viikkoa olen epätoivoisesti etsiskellyt takkia; olen käynyt kaupat läpi sekä tuntikausia haeskellut niitä nettikaupoista. Tuloksetta. Olen siinä mielessä ronkeli, että toivon vaatteiltani yksinkertaista tyylikkyyttä (mielellään napit ja vetoketjutkin saisivat olla piilossa), ekologisuutta, kotimaisuutta ja kohtuullista hintaa. Näitä kaikkia ei voi saada samaan pakettiin ja jostakin joutuu yleensä joustamaan. Ompelija olisi tosiaan hyvä vaihtoehto. Tunnen olevani hankala tyyppi, kun kaupoissa yritetään auttaa, mutta mikään ei kelpaa. Yleensä palaan pahoilla mielin turhista ostosreissuistani ja aiheutan mielipahaa varmasti myös myyjille.
    Takin etsintä ei ole ainut tilanne, vaan nämä ovat toistuneet useamman kerran. Viime kevättalvella etsin jo takkia, mutta jouduin luovuttamaan.
    Et siis ole ainoa, jolla on mittavia vaikeuksia asian suhteen. Täällä on yksi kohtalotoverisi 🙂
    Mukavaa kevättalvea!

    • Kiitos paljon kommentistasi ja kauniista sanoista! Kiva kun kommentoit. Olen todella otettu, että blogini on päässyt harvojen ja valittujen joukkoon, joita seuraat. Itse en ole seurannut blogeja, jotka perustuvat jatkuvaan ostamiseen, ostosten esittelyyn ja tulevista ostoksista haaveiluun, ehkä siksi etten ole vaatteista niin kiinnostunut. Erään asiablogin seuraamisen lopetin kyllä juuri siksi, että painava asia tuntui yhä enemmän muuttuvan erilaisten tavaroiden ja valmistajien esittelyksi. Tietysti sekin on hyväksi, varsinkin kun esitellään kotimaisia yrityksiä, jotka muuten saavat vain vähän näkyvyyttä. Säännöllisesti en kuitenkaan jaksa sellaista seurata.

      Mukava kuulla, että olet löytänyt uudelleen sen itsellesi omimman tavan elää. Tuntuu hyvältä kun löytää oman tapansa olla ja elää.

      Oli mukava lukea, kohtalotoveri, että meitä ”hankalia asiakkaita” on muitakin. Ikävää tietysti, että asia niin on, että ostaminen on näin hankalaa. Tutulta kuulosti, myös toiveesi vaatteen suhteen. Minuakin harmittaa kaupassa tuntea itseni hankalaksi, mutta minkäs sille voi kun sopivia ja miellyttäviä vaihtoehtoja on todella vähän, silloinkin vaikka jostakin tinkisi. Ostan sen verran vähän ylipäänsä mitään, että jos sopivan vihdoinkin löydän, niin ekologisuus on usein se mistä on joustettava. Lisäksi niin kauan kun ei ole enempää kauppoja, joissa myydään vain ekologiset ja eettiset asiat huomioon ottaneiden valmistajien tuotteita, jo tiedon vähäisyys tulee helposti hidasteeksi.

      Minulla ostosreissut ovat ihan minimissä, en ollenkaan pidä ostamisesta. Palvelun vastaanottaminen kaupassa ei ole kovin mukavaa, kun joutuu kaiken aikaa sanomaan, että en pidä tuosta, tuo ei sovi koska…, en pidä väristä… Koko kommunikaatio on helposti pelkkää eitä, eikä tosiaan mukavaa sen enempää minulle kuin myyjällekään. Minun mieltymyksiäni vastaavia tuotteita on vaikea löytää, naisihmisen odotetaan pukeutuvan eri tavalla kuin minä haluan pukeutua. Sama pätee juuri laukkuihin ja kenkiin.

      Mukavaa kevättalvea sinullekin! Toivottavasti ratkaisu takkipulmaasi yllättäen löytyisi.

  3. Kaupoista on tosiaan vaikeaa löytää etsimäänsä. Ehkä se johtuu siitä, että usein tiedän täsmälleen, millaisen tuotteen haluan ostaa. Jos etsii tarkkaan määriteltyä tuotetta, sitä voi tietysti olla vaikea löytää verrattuna siihen, että monenlainen kävisi. Hyvä, että lopulta löysit laukun, tuollainen etsiminen ON turhauttavaa.

    Minäkin ostin hiljattain käsilaukun, aivan erilaisen kuin aiemmat, kirkkaan värisen, kauniin ja aika kalliinkin. Tuo oli jotenkin hämmentävä ostos, vaikka rakastankin laukkua. Osaanko käyttää tuollaista? Ehkä opin, luotan siihen. (Tuossa on kivasti irrotettava olkahihna, kun en tiedä, käyttäisinkö sitä olalla vai kädessä.) Syy siihen, miksi tein tuollaisen rohkeamman ostoksen oli lahjakortti. Sain jo yli vuosi sitten lahjakortin paikkaan, josta en juuri koskaan osta mitään. Olen käynyt siellä monta kertaa, enkä ole löytänyt mitään, eikä lahjakortti ole loputtomia aikoja voimassa. Tarvitsisin siistejä paitoja, mutta kun en niitäkään ole sieltä löytänyt, keksin, että tarvitsen myös siistin laukun. Siispä ostin tuon rohkean laukun. Lahjakortista on käyttämättä vielä puolet… En ehkä olisi ilman lahjakorttia ostanut tuota laukkua, joten tämä on ollut jotenkin ihan mielenkiintoinen kokemus.

    Minulla on yleensä puoli omaisuuttani mukana, kun kuljen paikasta toiseen. Olisi mukavaa käyttää siistejä laukkuja, mutta päädyn yleensä reppuun laukun painon vuoksi…

    • Kiitos kun kommentoit! Minulla on usein sama juttu, tiedän millaisen tuotteen haluaisin. Joskus on toisaalta myös niin, että en osaa sanoa millaisen haluaisin, mutta tiedän sen tarkalleen kun näen sopivan. Löysin tosiaan laukun, mutta kokemukseni ostamisesta pitävät minut vielä varpaillaan siitä, josko mahdollisesti valitsin taas väärin… Jos tykkäisin omistaa kaikenlaista, niin ostaminen olisi edes hiukan kevyempää. Mutta haluan omistaa vain sen verran mikä on minulle sopivasti, sen verran että mikään ei odota kaapissa käyttöä pitkiä aikoja ja tule käytetyksi vain harvoin. Laukkujen määrässä kolme tuntuu itselleni aivan riittävältä maksimilta, mutta silloin on osattava valita tarkalleen oikein. Se tietysti tekee tilanteesta taas hiukan hankalampaa.

      ”Osaanko käyttää tuollaista” on minullakin mielessä monta kertaa, jos poikkean linjasta, mitä olen yleensä ostoksissani noudattanut. Onnea uuden, kauniin ja erilaisen laukun ostamisesta! Toivottavasti opit käyttämään sitä ja saat siitä iloa.

      Minä kannan mahdollisimman vähän mukanani, mutta jos tarvitsen paljon tavaraa mukaani, käytän myös mielelläni reppua. Se vaan on helpoin kun taittaa matkaa kävellen. Toivottavasti reppuni kestää vielä pitkään, vaikka on palvellut jo kauan, sillä sellaisen ostaminen ei ole myöskään helppoa. Aina välillä katson kauppojen tarjontaa, eikä vastaan ole tullut yhtäkään yhtä sopivaa ja kivannäköistä kuin omani on.

  4. Laukut on kyllä hankalia. Olen ”yhden laukun nainen”, eli en kaipaa vaihtelua laukulta, yhden pitää sopia lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ok, juhlia varten on yksi musta kirjekuorilaukku hyvä olla, mutta muuten mielestäni pitää pärjätä yhdellä! Etsin itsekin edellistä tosi pitkään, minulla haussa oli olan yli heitettävä laukku, jonka koko määräytyisi sen mukaan, että aina mahtuu kirja mukaan, pehmeää nahkaa, ei logoja tai muita merkkejä näkyvillä, vetskarilla suljettava suu, leveä hihna, ettei paina olkaa jos painavakin kirja mukana. Sopiva tuli vastaan kesäreissulla Ateenassa, laukkuja käsin tekevän papparaisen puodissa. Olin löydöstäni ikionnellinen, mietin vain jälkeen päin, millainen tuuri kävi, että poikkesin juuri sille sivukadulle.
    Edellisessä kirjoituksessa kerroit, ettet lähde etsimään hakemaasi toisesta kaupungista jos ei omastakaan tarvittavaa löydy. Mutta toisinaan voi olla virkistävää käydä toisessakin kaupungissa, missä on eri kivijalkakauppoja ja putiikkeja kuin omilla kulmilla. Ketjukaupat tietysti löytyy kaikkialta, mutta kun niitä välttää niin voi oikeasti tehdä uniikkeja löytöjä. Muutama vuosi sitten tein upeita vaatelöytöjä naapurikaupungin pikkuliikkeissä, joista en aiemmin ollut kuullut sanaakaan. Jotenkin sitä vieraassa kaupungissa liikkuu enemmän samalla mentaliteetilla kuin esim. lomamatkalla, silmät ja mieli avoimempana piipahtamaan oudonkin näköisissä pikkuliikkeissä.

    Olen jonkin aikaa seurannut blogiasi. Minimalistiksi minusta ei ole, mutta turhan tavaran karsimista olen itsekin alkanut tehdä, herätät kirjoituksillasi paljon ajatuksia, kiitos!

    • Kiitos kun kommentoit! Mukava kuulla, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia. Minäkin olisin mielelläni yhden laukun nainen. Ja pitkään olinkin tuon samettikassin kanssa, vain iltalaukun tarvitsisin lisäksi. Vaihtelua minäkään en kaipaisi. Yksi todella hyvä, kaiken kanssa sopiva laukku on parempi kuin useampi, joista jokainen käy joskus jossain tilanteessa. Alkaa tässä hiljalleen tulla sellainen olo, että innostuin liikaa laukkuvalintani kanssa ja hätäilin suotta. Innostuminen ja pitkäaikaisesta ostoksesta päättäminen eivät aina toimi minulla ihan yhteen. No, tämä alkaa tulla valitettavan tutuksi. On hiukan sellainen tunne, ettei tämä laukkuasia vielä tässä ole.

      Laukkutoiveesi on kuin minun kynästäni, jos hakisin olkalaukkua. Hienoa, että löysit itsellesi sopivan! Mietin tuota naapurikaupungissa ostoksilla käymistä. Olen loistava tekemään virheostoksia, teen niitä helposti enemmän kuin onnistuneita ostoksia. Minulla riski tehdä huonoja ostoksia korostuu juuri tuollaisessa tilanteessa, jossa olen jotenkin tavallisesta poikkeavalla mielellä liikenteessä, kuten lomareissulla. Arvostelukykyni on silloin myös lomalla, enkä osaa ottaa kaikkia tarpeellisia juttuja huomioon päätöstä tehdessäni. Teen valintoja sellaisella keveydellä, jota minulla ei arjessani ole käytössä. Olen ostanut kerrassaan sopimattoman ja kummallisen vaatteen juuri tuollaisessa yhteydessä. Se oli hyvin kaukana tyylistäni.

  5. Ole hyvä vinkistä – toivottavasti laukku osoittautuu kaikin puolin toimivaksi, tunnen vastuuta sen sopivuudesta!
    Matkaostelu on minunkin haasteeni. Kun on irrallaan normaalista elämänpiiristään haksahtaa helposti tekemään kys. elämänpiiriin sopimattomia hankintoja. Kun kävin läpi viime vuoden vaatehankintojani, huomasin selvästi että matkalla tehty ostos on suurella todennäköisyydellä virheostos. Ei siis aina, mutta nolostuttavan usein.

    • Älä ihmeessä tunne vastuuta laukun sopivuudesta! Itsehän minä päätökseni teen. Jos valintani menee mönkään, niin syynä on väärä värinvalinta, materiaalin liiallinen kankeus/paino tai kaikista mittauksista huolimatta erilainen koko kuin mitä kuvittelen. Tai se, että kuvasta ei voisi saada oikeaa käsitystä. Ostan mitään tavallisesta arjestani poikkeavaa niin harvoin, että riski virheostoksiin on suuri, kun kokemusta on vähän. Ja nopeasti kun innostuu, ei välttämättä aina tule ajateltua asioita aivan loppuun asti… Aina oppii uutta, missä kaikessa voi oikein mennä pieleen. Ostaminen ei ole ollenkaan lempilajini, mutta ehkä vielä joku päivä opin senkin hallitsemaan.

      Jossain yhteydessä kuulin tänään jonkun sanovan, että ihmistä on helppo huijata, kun hän on itsevarmimmillaan. Tuo pätee minuun kuin nenä päähän, olen tehnyt aivan typeriä ostoksia ja laittanut rahaa typeriin asioihin juuri silloin, kun elämä on kaikkein parhaimmillaan ja tunnen itseni oikein itsevarmaksi. Jostain syystä silloin realiteetit sumenevat helposti. Lomareissuilla yleensä on oikein vapautunut, elämä hymyilee, eikä elämässä ole huolen häivääkään. Ja juuri silloin ostan jotain ihan käsittämätöntä. Siis minä, joka yleensä etsin kaikkein yksinkertaisinta ja ajattominta, mielellään ei erityisen naisellista, ostin kerran paidan röyhelöillä ja kohotetuilla olkapäillä, en tiedä miksi sellaisia olkapäitä paidassa sanotaan. Siinä paidassa kun kotona seisoin peilin edessä, niin ihmettelin mitä oikein olin ajatellut kaupassa. 😀

      • Olisi pitänyt laittaa hymiö vastuulausekkeen perään 😀 määräävä vastuuosa lankeaa tietty ostajalle itselleen.
        Kun elämä tuntuu ihanimmalta, tekee mieleni heittäytyä kaikenlaisiin houkutuksiin, jotta saisi osan hetken ihanuutta ankkuroitua fyysiseen tuotteeseen. Siis mitään järkeähän tässä ei ole, mutta näin olen huomannut pääni toimivan. Toivottavasti sen tiedostaminen auttaa sen voittamiseen.

        • No olisi se tarpeen ollut, kun lauseen lopussa oli vieläpä huutomerkki. Tuntui niin kovin painokkaalta vastuunottosi. 😀 Uskon kyllä, että oman pään kummallisuuksien tiedostaminen auttaa ainakin jollakin aikavälillä erilaisten järjettömyyksien torjumisessa. Ihmisen pää on outo kapistus, sieltä voi nousta mitä kummallisimpia asioita.

          • Vielä tuohon vastuuasiaan: tarkemmin ajatellen, tuntisin kyllä olini noloksi, jos laukku osoittautuisi huonosti tehdyksi. Oli se järkevää tai ei. Jos taas väri on väärä, siitä en sentäæn koe vastuuta.

          • Ymmärrän, itse kokisin varmasti samoin. Vaikka ihan turhaan. Parhaaseen tietoonsa sitä luottaa, enkä oikein tiedä voiko enempää vaatia.

  6. hei… ainakin täällä Belgiassa voi laukun teettää suutarilla, siis en tarkoita niitä pikasuutareita joita on enemmän, kysyä voi sellaiselta joka myös myy laukkuja…… joten vie se vanha hyväksi malliksi osottautunut laukku suutarille ja sano että haluat samanmallisen 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s