Kanta-asiakkuudet ja etukortit

Minulla ei ole tapana säilöä kukkarossani ylimääräistä täytettä. Sen vuoksi en tule useinkaan tyhjentäneeksi sitä kokonaan ja katsoneeksi mitä se oikeastaan sisältää. Aika ajoin tyhjennän kukkarostani kuitit ja laitan menot taulukkolaskentaohjelmaan. Vain kauppakuitit tulevat ja menevät, muuta muutosta kukkarossani harvemmin tapahtuu.

Edellisen lompakkoni hajottua en enää halunnut vastaavanlaista tilalle. Sen sijaan halusin kankaisen kukkaron, jollaista minulla oli tapana käyttää nuorempana. Valitsin tällä kertaa kaksipuolisen, kierrätyskankaisen nipsukukkaron, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Kukkaroon mahtuu kaikki mitä pitääkin, eikä se vie paljon tilaa laukussa. Saan sen myös sopimaan useimpien takkieni taskuun, jolloin en tarvitse aina laukkua mukanani.

Viimeksi kuitteja poistaessani ajattelin samalla käydä läpi mitä kukkarossani oikeastaan on. Tarvitsenko kaikkea mitä mukanani kannan? Löysin vanhentuneen kirjakaupan pokkaripassin ja asiakaskortin paikkaan, jossa en enää käy. Muuta roskaksi laskettavaa en löytänyt. Usein olisin tyytynyt saaliiseeni ja laittanut kukkaron paikoilleen, mutta tällä kertaa ajattelin pohtia kukkaron sisältöä vielä tarkemmin.

Kukkarossani kaikki kortit ovat yhtenä irrallisena nippuna. Koska niitä ei saa omiin lokeroihinsa, on olennaista olla kantamatta turhia kortteja mukanaan. Muuten kaupan kassalla tai kirjastossa saa haeskella tarvitsemaansa. Pankkikortti, Kela-kortti, kirjastokortti, parin kaupparyhmän kortit – kaikkia näitä käytän ja tarvitsen säännöllisesti. Näiden lisäksi löytyi kuitenkin muutakin. Kuten kanta-asiakaskortti kivijalkaliikkeeseen, joita on Suomessa vain muutama, lähin satojen kilometrien päässä. Jos heiltä jotakin ostan, teen ostokseni verkosta. Korttia en ole käyttänyt koskaan, se lähetettiin minulle pyytämättä. Yksi roska lisää.

Vielä yksi kaupparyhmän kortti. Se oli aikoinaan ahkerassa käytössä – tosin silloin maksettiin vielä markoilla. Erään vaateliikkeen kortti, jonka otin jonkinlaisessa mielenhäiriössä. En ole shoppailijatyyppiä enkä tainnut käyttää korttia kuin kerran. Olikohan siitä minulle edes mitään etua? Kirjakaupan kanta-asiakaskortti. Siitä on ollut jonkin verran hyötyä, mutta hyvin olisin tullut toimeen ilmankin, niin vähän heiltäkään mitään ostan. Löysin minimalismin juuri sopivasti vähän kortin hankkimisen jälkeen.

Kaikenlaisia kanta-asiakaskortteja ja etukortteja kertyy helposti. Siitäkin huolimatta, että monesta kortista olen vuosien mittaan myös kieltäytynyt. Mietin ennen minkään kortin ottamista, onko siitä minulle todella hyötyä. Turhia kortteja en halua kantaa. Silti niitäkin on mukaan tarttunut. Joskus vasta aika näyttää onko jostakin kortista hyötyä. Usein on käynyt niin, että hyödyt ovat minimaaliset. Joidenkin korttien näyttäminen kassalla on tuntunut lähinnä omien ostotietojen antamisesta kauppaliikkeelle, mitään muuta hyötyä kortista ei useinkaan ole ollut.

Jo aiemmin olen silpunnut näitä pyytämättä tulleita kortteja, joiden edut joko ovat satojen kilometrien päässä liikkeissä joita en käytä, tai osoittautuneet muuten minimaalisiksi. Vuosia sitten otin kortin erääseen vaateliikkeeseen (mikä lie heikko hetki taas ollut) ja kun se jäi oikeastaan saman tien käyttämättä, leikkasin sen kahtia sen enempiä ilmoittelematta. Tällä kertaa ajattelin nähdä sen vaivan, että lopetan asiakkuudet liikkeisiin, joiden kortteja en enää tarvitse.

Uusia kortteja saa kukkaroon helpommalla kuin niistä pääsee eroon. Siltä ainakin tuntuu. Etsin netistä tietoa, miten päästä eroon asiakkuuksistani. Tietoa ei herunut. Erään kaupparyhmän palvelu oli kuitenkin loistavaa: kysyin asiaa palautelaatikon kautta ja samana päivänä minulle ilmoitettiin, että voin leikata korttini kahtia. Vaateliikkeen kortin kanssa minun pitää käydä liikkeessä, sillä netissä ohjataan hoitamaan asioita soittamalla numeroon, joka lienee maamme rajojen ulkopuolella. Postitsekin asia kuulemma hoituisi, mutta eipä innosta kirjoitella kirjettä Saksaan. Kirjakaupan kortti jäi sittenkin kukkaroon, koska kumppanini saattaa kuulemma sitä kaivata.

Pienikin vähennys toi selkeyttä kukkaroon ja tarvittavat kortit löytyvät helpommin. Jatkossa toivottavasti osaan pysyä erossa uusista korteista. Vielä kun joku keksisi yhdistelmäkortin, joka kävisi useampaan paikkaan. Tai sitten koko kauppaliikkeiden korttirumban voisi lopettaa.

20 kommenttia artikkelissa “Kanta-asiakkuudet ja etukortit

  1. Täälläkin lompakko täynnä kortteja. Yhdistelmäkortista joskus haaveilen, mutta sen tietokantaa en haluaisi vääriin käsiin… enkä oikeastaan kenenkään käsiin. Virolaisilla ei ole tällaisia estoja, heillä nämä asiat on kuulemma paremmin järjestetty.

    • Kiitos kommentista! Tuo on tosiaan se asian toinen puoli, minkä takia kaikki yhdellä kortilla -ajatus ei houkuttele. Toisaalta jos mietin, että missä kaikkialla minunkin tietojani on kerättynä, niin alkaa tuntua siltä, että parempi kun ei mieti.

  2. Minun ongelmakseni on muodostunut elämä useammalla paikkakunnalla. Kun vierailen kavereiden tai perheen luona, haluan, että minulla on niihinkin kaupunkeihin kirjastokortit mukana. Ja kun en luota, että muistaisin pakata korit mukaan, roikkuvat ne lompakossa aina. Ei mitään järkeä, etenkään kun nuo kortit ovat niin vähällä käytöllä.

    • Nonni. Tulipa tämän kommenttini jälkeen siivottua lompakko kuiteista ja turhista korteista. Enpä olisi uskonut. Ylläreitäkin löytyi, vaikka luulin sen sisältävän vain tarpeellisen. Tällaisia ylläreitä olivat mm. vanhentuneet jäsen- ja etukortit. Jatkossa vieraiden kaupunkien kirjastokortit pitää muistaa pakata reissuun lähtiessä. Samoin ulkomaille lähtiessä sairasvakuutuskortit. Enhän kanna passiakaan lompsassani aina, joten miksi niitä kantaisin?

    • Kiitos kommentistasi! Minulla on aiemmin ollut varmuuden vuoksi aina mukana kortteja, joita tarvitsen vain harvoin. Ja koska niitä tarvitsee vain harvoin, ja tilanteet saattavat tulla vastaan yhtäkkiä, kortit oli hyvä pitää aina mukana. Varsinkin kun eihän niitä muistanut erikseen ottaa mukaan, kun niiden käyttö oli niin vähäistä. Omien korttieni kanssa vahinko olisi ollut olematon, jos kortti olisi päässyt unohtumaan, mutta niin vaan niitä tuli kannettua mukana.

  3. Mulla on kyllä nippu kanta-asiakaskortteja, mutta mä käytän kanssa vastaavaa kukkarotyyppistä lompakkona, niin määrä ei pääse kasvamaan liian isoksi. Siivotessa löysin nipun jotain vanhoja kortteja, pitääkin käydä ne ajatuksen kanssa läpi ja heittää pois tarpeettomat.

    • Kiitos kommentistasi! Kukkaro on hyvä lompakkona, koska jos se on liian täynnä niin se toimii todella huonosti. Se estää tehokkaasti keräämästä kukkaroa tupaten täyteen kaikkea mahdollista.

  4. Joskus kun luen sun blogia niin mua alkaa ahistamaan paljon tavaraa mulla onkaan. Mut sit en kuitenkaan jaksa käydä tavaroita läpi. Mulla ois sulle esimerkki, kun oon miettinyt et mitä sä tekisit tämmöisissä tilanteissa. Eli, viltit. mulla on yksi viltti makkarissa, kolme olkkarissa. Olkkarissa käytän yleensä yhtä vilttiä (yksi on miehelle) ja toista käytän lisävilttinä ehkä kerran-muutaman kerran viikossa jos on tosi kylmä. Ja makkarin vilttiä käytän jos on kylmä nukkumaan mennessä. Aluksi oli 2 vilttiä pelkästään, eli miehen ja mun olkkariviltit, sit ärsyynnyin että yöllä piti nousta hakemaan vilttiä olkkarista joten ostin makkariin viltin, sen jälkeen ärsyynnyin kun makkarin viltti matkusti olkkarimakkari väliä. siis sillon kun kaipasin olkkarissa extra vilttiä. Eli mitä sä tekisit tässä tilanteessa, periaatteessa kaksi vilttiä on tarpeeksi, mutta on vaan helpompaa kun niitä on neljä. Siis tää nyt on vaan yks esimerkkinä mulla onmielessä monta samantapaista tilannetta..
    Ja toinen esimerkki vielä 😀 leffat. Mä tykkään katella leffoja ja ostan niitä yleensä kirppareilta, ne jotka on ihan hyviä laitan myyntiin, mutta parhaat jotka haluan katsoa joskus uudestaan, laitan säilöön. Miten sä tekisit? myisit kaikki ja vuokraisit sen tietyn leffan sit kun haluat sen uudestaan katsoa? vai säästäisitkö lempparit?
    Ja sitä kanssa oon miettiny että jotku esim tykkää kengistä, jotkut laukuista jne, ja että niitä on sitten aika paljon. niin onks sulla jotain tämmöstä asiaa mitä on aika paljon koska tykkäät esim niistä laukuista vaikka yksikin riittäis? Mulla on tää ongelma sisustuksen kanssa, tykkään sisustaa ja kyllästyn helposti. eli en pärjää kahdella pussilakanalla/pöytäliinalla/koristetyynyllä kun haluan aina katella erilaisia.. Mä päädyin siihen että sisustusasioita saa olla, muissa asioissa yritän luopua turhasta. Mutta silti nää sisustus jutut täyttää mun kaapit 😀 Joita on siis toosi vähän..

    • Kiitos kun kommentoit! Hyvä kysymys, sama ilmiö voi olla monien kodin tavaroiden kanssa. Sitä en pysty sanomaan, mitä sinun kannattaisi asian suhteen tehdä, mutta voin esittää muutaman kysymyksen. Onko vilttien nykyinen määrä jonkinlainen ongelma? Jos elämä todella toimii paremmin neljän viltin kera, ja kaikkia käytetään, niin älä anna minun blogini häiritä niiden käyttöä. 😉

      Omalla kohdallani olen miettinyt tavaroiden kanssa sitä, että kun asunto on pieni, niin tavaroita voi yhtä hyvin siirrellä tarvitessaan paikasta toiseen, eikä hankkia joka paikkaan omaa tavaraa. Meillä on ruokapöytä keittiössä ja olohuoneessa, ja kummankin pöydän äärellä on kaksi tuolia. Kun tulee vieraita, siirtelen tuoleja sinne missä niitä tarvitaan. Aikoinaan mietin pitkään kellon hankkimista olohuoneen hyllylle, ettei tulisi juututtua telkkarin ääreen pitkiksi ajoiksi. Sitten keksin, että voinhan tuoda herätyskellon makuuhuoneesta, josta näen ajan. Nyt kun telkkaria ei enää tule katsottua, koko ongelma poistui. Mihinkään muuhun tekemiseen ei tule jumahdettua samalla tavalla. Kannattaa siis miettiä mikä sinulle on tärkeintä, omistaa mahdollisimman vähän vilttejä, jolloin niitä on kuljetettava paikasta toiseen, vai omistaa sen verran vilttejä kuin nyt, jolloin niitä ei tarvitse siirrellä edestakaisin.

      Elokuvien kanssa toimin niin, että en halua omistaa yhtäkään, koska se ei ole minulle tarpeellista. Asun niin keskeisellä paikalla, että saan elokuvan lainattua/vuokrattua nopeasti tarvittaessa useammastakin paikasta. Nykyään elokuvia saa katsottua jo netin kauttakin. En ole tottunut ostamaan elokuvia omaksi, aikoinaan vain ihan muutaman olen omistanut. Mutta sinun tulisi miettiä asiaa omalta kohdaltasi, mikä on juuri sinulle oikea ratkaisu.

      Minulla oli aikoinaan pussilakanoita turhan paljon, koska ajattelin kaipaavani vaihtelua. Vaikka en nähnyt lakanoita kuin illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä. Kyllästyin valinnan vaikeuteen, ”millä tuulella nyt olisin, mitkä lakanat nyt haluaisin laittaa”, ja vähensimme yli puolet pois. Kirjoitinkin tästä aikoinaan. https://minimalisminilo.wordpress.com/2013/02/10/virkistaako-vaihtelu/

      Pidän kauniista asioista, mutta en ole oikeastaan koskaan ollut kovin kiintynyt tavaraan, siis sillä tavalla että olisin halunnut omistaa jotakin paljon. Mikään shoppailija en ole koskaan ollut, en tunne erityistä intohimoa tavaraa kohtaan. Se on minulle aika vieras maailma. On tavaroita silti kertynyt. Sisustamista ”harrastin” kyllä paljon aikoinaan, mutta sekään ei keskittynyt tavaran ostamiseen vaan lähinnä kodin uudelleen järjestelemiseen, siivoamiseen, omien tavaroiden käyttämiseen eri tavalla ja lehtien ja kirjojen lukemiseen ja haaveiluun. Ja tyytymättömyyteen omaa kotia kohtaan, kun maailma oli täynnä mahdollisuuksia sisustaa koti eri tavoin… Koskaan kotini ei ole tuntunut yhtä ihanalta kuin sen jälkeen, kun lopetin sisustuslehtien ja -kirjojen, sekä kaikenlaisen mainonnan seuraamisen. Kaupoissa en ole ilman tarvetta kierrellyt enää aikoihin, en vaan saa siitä mitään.

      Tavaraa vähentäessäni olen huomannut, että usein yksi hyvä tavara riittää. Yksi aivan täydellisen ihana pyyhe, yksi täydellisesti toimiva käsilaukku jne. Itselleni laatu on huomattavasti määrää tärkeämpi. Enkä tarkoita laadulla nyt tavaran hintaa, merkkiä tai mitään sellaista, vaan sen täydellistä toimivuutta juuri minulle. Kun omistaa tavaroita, jotka toimivat aivan nappiin, miksi pitäisi hankkia jatkuvasti uutta? Ja uutta ostaessaan, miksi kannattaisi edes ostaa tavaroita, jotka eivät toimi riittävän hyvin?

      Toivottavasti näistä ajatuksista on sinulle jotakin hyötyä ja apua.

    • Hei myyy, vastaanpa minäkin, kun keksin sanottavaa 🙂

      Itse en pääsääntöisesti laita pois sellaisia tavaroita, joita käytän ja joille on tarvetta. Eli, jos – ja kun – tarvitsen useampaa vilttiä, en kokisi niitä turhiksi ja siten häiritseviksi tavaroiksi. Olen ostanut vilteikseni sellaisia, jotka näyttävät kivoilta ja joita voin siis ajatella hyötykäyttöiksi sisustusesineiksi. Minä pidän myös tavaroista, joilla on jokin käyttötarkoitus ja jotka ovat siinä tarkoituksessa hyviä (eivät siis ole pelkkiä koriste-esineitä) ja jotka samalla näyttävät kivoilta. Joku aika sitten sohvani tuntui ja näytti minusta liian sekaiselta ja ahtaalta, ja ratkaisin asian vähentämällä turhimpia sohvatyynyjä (jätin vain sellaisia, joihin on hyvä nojata) ja alkamalla laskostella viltit siististi käytön jälkeen.

      Jos, myyy, haluat vähentää tavaraa etkä ole päässyt alkuun, niin aloita sellaisista, joista sinun ei tarvitse miettiä, että laittaako pois (kirpparille, kierrätykseen, keräykseen jne) vai ei 🙂 Itselläni sellaisia olivat aikanaan vanhentuneet tietokonelaitteet, kellarivarastossa lojunut vanha vaatesäkki ja sekalainen kokoelma kaikenlaisia ei-merkkiastioita. Noista oli sitten helppo jatkaa cd-levyihin, turhiin koriste-esineisiin jne. Cd-kokoelmanikin kierrätin erissä, eli ensin myin vanhojen levyjen liikkeeseen kaikkein tarpeettomimmat ja viikkojen kuluessa sitten vähin erin lisää levyjä. Tuo oli hirmuisen hauskaa hommaa, kun sai pohtia omaa suhdettaan ennen niin tärkeisiin levyihin kokonaan uudella tavalla. Tavaran vähentämisen on tarkoitus olla iloista hommaa eikä tuottaa hirveää päänvaivaa! 🙂

      • Kiitos hyvistä vinkeistä! Ja olen aivan samaa mieltä tuosta, että tavaran vähentämisen ei ole tarkoitus tuottaa mahdotonta päänvaivaa. Kannattaa aloittaa vähentäminen sieltä, mistä se tuntuu helpoimmalta – siis oikeasti turhista ja/tai epämiellyttävistä tavaroista. Käytössä olevat, elämää helpottavat tavarat ovat karsintalistan loppupäässä, jos ovat listalla ollenkaan.

        • Kiitos hyvistä vastauksista 🙂 Isoin ongelma mulla oikeastaan tavaran vähentämisessä on se vaiva, koska kaikki tavarat pitäisi käydä moneen kertaan läpi. Aina ensimmäisellä kerralla lähtee vähän tavaraa, toisella kerralla lähtee ne mitkä olivat ensimmäisellä kerralla ehkä kasassa, ja joista huomasin ettei niille nyt olekkaan tarvetta. Tiedän että olisi helpompi ensimmäisellä kerralla heittää ehkä-kasastakin kaikki pois mutta en pysty siihen 😀 Toisella kerralla se on helppoa koska on huomannut ettei niitä käytä.
          Kaikista turhimmista tavaroista olen jo luopunut.. mutta vieläkin on ihan liikaa tavaraa.

          • Tavaran vähentämisestä on vaivansa. Toisaalta, ei se tavara ihan hetkessä ole kertynytkään. Itsellänikin on yhä vähentämistä, vaikka kohta pari vuotta olen aktiivisemmin vähentänyt. Kun vähentämistä tekee pitkällä aikavälillä, oppii toimimaan jatkossa niin, ettei enää lisää tavaravuorien kokoa. Oppii paremmin tuntemaan omat tarpeensa ja elämäntapansa, jolloin ei tule ostaneeksi turhaa.

            Voisiko sellainen toimia, että ottaisit pahvilaatikon, johon laittaisit näitä ehkä-tavaroita. Laittaisit laatikon päälle päivämäärän, vaikka puolen vuoden päähän tai minkä sopivaksi koet. Veisit laatikon varastoon. Jos et olisi kaivannut laatikosta mitään laatikossa lukevaan päivämäärään mennessä, luopuisit laatikosta avaamatta sitä enää. Olisiko kokeilemisen arvoista?

  5. Tästä pieni vitsinpoikanen elävästä elämästä. Muutama päivä sitten mieheni siivosi lompakostaan ylimääräiset, mukana mm. kirjastokortti, jota ei kuulema ikinä tarvitse. Minä siihen huikkasin, jotta älä nyt sitä viskaa, varmaan vielä tarvitset, mutta mies pysyi kannassaan. Meni pari päivää ja isommat lapset leikkivät kirjastoa, leikissä mukana omat kirjastokortit. Nuorin murehti, ettei ole omaa, johon isi totesi, että saa isin kortin ja alkoi kaivella lompakkoaan. Kohta muisti kuitenkin viskanneensa sen pois. Pääsinpä viisastelemaan, että minähän sanoin, olisit tarvinnut vielä 😉

    Itse olen siivonnut rakkaan lompakkoni aika usein. Sain sen 13-vuotiaana isältäni joululahjaksi, joten se on palvellut minua jo 17 vuotta! Enkä luovu ennen kuin mikään ei sisällä pysy. Ahdistaakin ajatus isosta ns. naisten lompakosta :/

    • Kiitos kommentistasi! Näinhän se menee joskus. 😉 En ole ikinä ymmärtänyt näitä ns. naisten lompakoita, jos ymmärrän oikein mitä tarkoitat. Järjettömän kokoisia, en tajua millä kaikella sitä oikein pitäisi täyttää. Ei huvittaisi kantaa niin suurta kapistusta mukana. Itse olen pyrkinyt löytämään aina mahdollisimman pienen lompakon, ja edellisen hajottua vaihdoin kukkaroon, se on kaikkein muuntautumiskykyisin omaa käyttöä ajatellen. Sinulla on ollut todella kestävä lompakko!

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s