Minä tein sen taas – innostujan virheostokset osa mikälie

Olen huono tekemään ostopäätöksiä. On hyvin vaikea osata valita oikein. Tilannetta ei auta yhtään, että kun innostun jostakin, niin arvostelukykyni heikkenee entisestään. En osaa ottaa huomioon kaikkia päätöksentekoon vaikuttavia asioita. Ja minähän innostun todella helposti, kun löydän jotakin mikä on minulle juuri sopivaa. Surkuhupaisasti voisi ajatella, että onneksi sitä ei tapahdu usein.

Minähän löysin vihdoinkin aivan ihanan kassin. Kun näin kassin netissä ensimmäisen kerran, tiesin heti, minkä värisen haluan. Sitten menin ja googletin saadakseni mahdollisesti lisätietoa kassista. Siitä se alamäki sitten alkoi.

Päädyin nettikauppaan, jossa juuri se ihana kassi oli alennuksessa, puoleen hintaan. Tosin eri värisenä kuin ensiksi olin ajatellut. Tuli uutta mietittävää. Kuvittelin, että pystyisin tekemään oikean valinnan, antamatta alennushinnan vaikuttaa päätöksentekooni. Hetken mietittyäni aloin nähdä alennuslaukun oikeana vaihtoehtona. Väri sopisi mainiosti kevät/syksytakkini ja kumisaappaideni kanssa. (Miten kokonaisvaltaista harkintaa ihmiseltä, joka ei haluaisi omistaa kuin yhden kassin!) Tein tilauksen.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa ennenkin. Liian usein. Onneksi muisti armahtaa, etten voi palauttaa mieleeni jokaista vastaavaa tapausta. Eräs mekko kyllä tulee mieleen: innostuin sopivan mekon löytämisestä niin, että ostin kesäajalle pitkähihaisen mekon. Käyttötarkoitus pääsi unohtumaan. En tajua miksi en voi jo oppia, miten minun pitäisi tällaisissa tilanteissa toimia.

Otetaanpa oikein muistilistan kanssa vastaisuuden varalle:

1. Muista, että innostuessa arvostelukykysi heikkenee. Nuku yön yli, vaikka useammankin. Kiirettä ei ole. Jos alennustuote loppuu kesken miettiessäsi, niin loppukoon, et joudu minkäänlaiseen pulaan sen vuoksi.

2. Jos totesit tuotteen normaalihinnan sopivaksi, niin älä anna yllättäen löytyneen alennustuotteen vaikuttaa päätöksentekoon. Edullisempi hinta ei paljon lämmitä, jos valinta on väärä.

3. Mieti mihin tarkoitukseen olitkaan tuotetta hankkimassa. Vastaako löytämäsi tuote ajateltua käyttötarkoitusta? Jos ei, niin tuote on vääränlainen – jätä se siis ostamatta!

4. Käy vaatekaapilla ja mieti miten tuote sopii yhteen vaatteidesi kanssa. Älä luota ulkomuistiin, sillä aivosi saattavat huijata sinua suosimaan alennustuotetta kalliimman sijaan, ja keksit nopeasti sopivan tekosyyn ostaa edullisempi tuote.

5. Kuuntele intuitiotasi. Kuuntele huolella. Sisimmässäsi tiedät mikä on oikea ratkaisu.

Heti laukun nähdessäni tiesin minkä värisen haluan. Ensimmäinen ajatus kertoo usein totuuden. Alennuslaukkua tilatessani intuitioni yritti varoittaa minua. Tilausprosessin aikana huomasin, että kassi ei enää näkynyt verkkokaupan sivuilla. Ajattelin, että ehkä en saakaan sitä. Vaikka tilaus onnistui, ehkä minulle ilmoitetaan etten voi saada laukkua? Tämä ei ollut pelko vaan toive. Toivoin, että ulkopuolinen voima puuttuisi tilanteeseen, ja saisin valita toisin. En kuunnellut intuitiotani.

En ole tottunut ostamaan itselleni mitään erityistä. Enimmäkseen ostan arkisia, tarpeellisia asioita. Varsinkin jonkin vähänkään arvokkaamman ostaminen itselleni on vaikeaa. Jostakin syystä koen, että arvokkaat, erityiset asiat eivät ole minua varten. En tarvitse mitään niin hienoa tai arvokasta. Ja totta se onkin, enhän minä välttämättä tarvitsekaan. Tein jo kertaalleen laukkuprosessin aikana päätöksen, etten hanki nahkalaukkua, vaan teetän ompelijalla uuden kassin vanhan mallin mukaan, hiukan vain jalostetumpana versiona. Minulla ei ole koskaan ollut nahkalaukkua, ja ajattelin, ettei se olisi tarpeen vieläkään. Innostuin uudesta mahdollisuudesta löytää laukku valmiina, teettämättä. En sittenkään olisi toivoton tapaus, minuakin miellyttävä laukku maailmasta löytyisi. Olisihan se hullua olla sitä ostamatta?

Ymmärsin valinneeni väärin jo ennen kuin paketti tuli perille. Paketin avattuani selvisi, että värivalinnalla ei oikeastaan ollut väliä, sillä laukku oli sen lisäksi myös aivan liian suuri. Mittailin kotona ahkerasti ennen tilauksen tekemistä, mutta olisi ilmeisesti pitänyt tehdä myös kolmiulotteinen malli, jotta olisin ymmärtänyt laukun koon riittävän hyvin. Netistä en löytänyt kuvaa, jossa laukku olisi ollut mallin kädessä tai jonkin sellaisen rinnalla, mistä kokoa olisi voinut suhteuttaa.

Minulle on käynyt monta kertaa niin, että kun ihailen kaunista, hyvin suunniteltua ja laadukasta tavaraa, jonka aion ostaa, en hetken päästä kaipaakaan sitä omakseni. Saan onnen tunteen pelkästään siitä tiedosta, että jotakin niin kaunista ja toimivaa on olemassa. Minun on monessa tapauksessa helpompi olla ostamatta, kuin ostaa jotakin itselleni. Ehkä siksi, että kun todella päädyn ostamaan jotakin, siitä usein tulee tämän kaltainen farssi kuin tälläkin kertaa. Tai siksi, että tiedän, ettei ostaminen yleensä lisää onneani enää enempää, kuin tavaran ihaileminen. Olen tottumaton ostaja, mutta hyvin tottunut olemaan ostamatta.

Niin tuttua kuin tämä minulle jo onkin, en aio soimata itseäni. Tällainen minä olen, innostun nopeasti ja tunnen vahvasti. Se on yksi parhaita piirteitäni, ja tuo elämään väriä ja makua. Se vaan ei sovi yhteen ostamisen kanssa, joka vaatisi enemmän huolellista harkintaa. Ehkä vielä joskus opin ottamaan enemmän aikaa ostopäätöstä varten, jotta innostukseni ei häiritse oikean valinnan tekemistä.

18 kommenttia artikkelissa “Minä tein sen taas – innostujan virheostokset osa mikälie

  1. Voi että nauratti lukiessani, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän! 😀 Olen täsmälleen samanlainen ostaja, viimeksi tällä viikolla sattui kuvatunkaltainen ostomoka. Onneksi tavaran palauttaminen kuitenkin onnistui, intuitioon kannattaa tosiaankin luottaa! Minäkin inhoan uuden tavaran hankkimista, yritän välttää sitä, koska katuminen on yleisin tunne, mikä siitä seuraa! Kunnes innostun seuraavan kerran….

    • Kiitos kommentista ja mukava kuulla, että sait iloa kirjoituksestani. 😀 Minulla on juuri tällä hetkellä kiintiö aivan täysi, en jaksa enää edes ajatella minkään ostamista. Onneksi ei ole mitään välttämätöntä tarvetta. Käsilaukku on parempiakin päiviä nähnyt, mutta vielä siinä kahvat kestävät ja tavarat pysyvät sisällä.

    • Kiitos kun kommentoit! Tuli niin lohdullinen olo, kun kommenteista löytyi vertaistukea ostosharmitukseeni. Sopivan tuotteen löytäminen voi olla todella vaikeaa! Tekstissä mainitsemani mekko sopi minulle mainiosti, ei kuitenkaan siihen tarkoitukseen mitä varten olin vaatetta etsimässä. Ensimmäisessä pesussa mekko sitten kutistuikin niin, että olisi pitänyt tapahtua ihme, että olisin siihen vielä joskus sopinut. Teki mieli kirkua.

  2. Tuo on niin tuttua vaikka kovasti olen yrittänyt pois siitä. Olen mä kyllä edistynyt, kun lähtötilannne oli tämä: huomasin ostoksilla ollessani suurinpiirten panikoivani (liioiteltu ilmaisu tosin) kun tajusin, ettei mitään kivaa tullut eteen ja oli tunne että pakko mun on saada jotain. Että oli lujassa se tapa: ostoksilla ollessa on pakko ostaa jotain, ai että naurattaa ja hävettää nyt. Edelleenkin mulle on jollain tapaa nautinnollista kierrellä kauppoja, mutta en osta mitään ostamisen pakosta. Se on sellaista omaa aikaa, hypistelyä, haahuilua. Nautin enemmänkin kahviloissa olosta, ihmisten tarkkailusta ja ympärillä olevan meiningin havainnoinnista. Musta on kiva katsella rauhassa eri vaihtoehtoja ja nukkua yön yli jos toisenkin, ennen kuin ostan. Sandyn kodin järjestämisen verkkokurssista oon oppinut niin paljon järjestelemisen lisäksi.

    • Kiitos kun kommentoit! Minulla ostoksilla olo on useimmiten sitä, että palaan löytämättä mitään. Muistan kyllä ajan, jolloin oli vaikea tulla kotiin tyhjin käsin, jos kumppanini oli löytänyt jotakin itselleen. Yksin liikkeellä ollessa ei ollut mikään ongelma olla ostamatta mitään. Onneksi pääsin tuosta älyttömästä ajatusmallista!

      Nykyään on aivan sama millä mielellä olen liikkeelle lähtenyt, niin hyvin pian tulee mitta täyteen, kun silmään ei osu mitään kiinnostavaa tai sopivaa. Tai jos osuu, niin se vaan ei sovi juuri minulle. Kuten istuvaksi leikattu paitapusero, jonka leikkaukset olisivat kohdillaan, jos hartiani olisivat viisi senttiä ylempänä. Kaikkein eniten on alkanut ottaa päähän miten paljon kaupoissa on mustia vaatteita, varsinkin kun ottaa huomioon miten harvalle suomalaiselle musta sopii. Liian usein käy niin, että kun löydän jotain sopivaa, niin vaatetta on vain mustana. Ei tule minulla kysymykseenkään, näytän mustassa sairaalloisen kalpealta.

      Mukava kuulla, että Sandyn kurssista on ollut apua! Kuulostaa kiinnostavalta, vaikka olisi ollut minulle eniten tarpeeseen muutama vuosi sitten. Toisaalta aina voi oppia uutta.

  3. Minusta tuntuu, että suhtaudut shoppailuun vähän liian vakavasti. Miten ihanasta laukusta voi yks kaks tulla virheostos? Ehkä se ei ole _täydellinen_, mutta ei kai se silti estä sitä käyttämästä? Ihan hyvä on parempi kuin ei laukkua ollenkaan. Sitä paitsi, kun ostelet niin harvoin ja varsinkin mitään kalliimpaa, niin miten voisit kerralla onnistua? Kaikki vaatii harjoitusta, shoppailukin. Huteja sattuu kaikille, se on osa oppimisprosessia.

    Laukun suhteen vaihtoehtojakin on oikeasti monia:
    1. voit oletettavasti palauttaa laukun, jolloin saat rahat takaisin
    2. voit myydä tai lahjoittaa laukun eteenpäin. Joku toinen voi ilahtua ikihyviksi.
    3. voit ottaa laukun käyttöön, sopiihan se takkeihisi, ja mikäli ymmärsin oikein niin miellyttää sinua myös esteettisesti. Ainakin minä tarvitsen eri kokoisia laukkuja. Välillä ei tarvita kuin puhelin, rahat ja lompakko, mutta joskus pitää kuljettaa vaihtokenkiä, kirjoja, läppäriä tai jotain muuta isompaa. Silloin on mukavaa kun on tilava laukku. Minimalisti voi jopa lähteä yön yli reissuun isolla kassilla, olettaisin.

    Minusta farssi on aika vahva ilmaisu siitä, että on sattunut ostamaan jotain, joka ei ihan täsmännyt. Sattuuhan sitä. En myöskään ihan täysin ymmärtänyt, mikä siitä laukusta teki yhtäkkiä niin vääränlaisen. Oliko kyse vain koosta? Useimmat meistä tekevät kompromisseja tällaisten asioiden suhteen – muuten hyvä mutta joku ominaisuus ei ole täydellinen. Täydellinen sattuu kohdalle usein vain sattumalta, ehkä vuosien etsimisen jälkeen. Ja se kesämekko – jos se on hihoineen kesäksi liian kuuma, kai se on silti kelvollinen jonain muuna vuodenaikana?

    • Kiitos kommentistasi! Varmasti suhtaudun shoppailuun turhan vakavasti. On vaikea tuntea keveyttä, kun liian moni tavallisesta poikkeavista ostoksista on ainakin jossain mittakaavassa virheostoksia. Tuo laukku muuttui ihanasta virheeksi välittömästi kun avasin paketin, se nimittäin oli kooltaan jotakin aivan muuta kuin olin kuvitellut – mittauksistani huolimatta. Se oli minun mittapuullani ruokakauppakassi, ei käsilaukku. Valokuvan tarjoama mielikuva ja todellisuus eivät kohdanneet. Laukun mittasuhteet olivat erilaiset kuin olin kuvitellut, eikä todellisuus ollutkaan yhtä kaunis kuin mielikuva. Kannan yleensä niin vähän mukanani, että olisi helpompi olla ilman laukkua kuin tuon laukun kanssa.

      Ilmeisesti unohdin kirjoittaa tekstiin, että laukku lähti paluumatkalle samana päivänä kuin tulikin. Verkkokaupan palvelu oli parasta mihin olen koskaan törmännyt, tosin prosessi on vielä kesken kun laukku ei ole heille asti vielä tullut.

      Kaikkine pääni läpi kulkeneine käänteineen ja tunnekuohuineen laukun ostoprosessi muistutti vahvasti farssia, vaikkei se ehkä tekstistä välity. Kompromissit ostaessa ovat ok, kunhan ei tee niin suurta kompromissia, että tuote jää sen vuoksi käyttämättä. En tee kompromisseja käytettävyyden suhteen, muissa asioissa kyllä. Se mekko oli mainio kesäajan ulkopuolella, kunnes kutistui käyttökelvottomaksi. Virheostoksen siitä teki se, että olin ostanut jotakin mitä en tarvinnut, ja olin edelleen ilman kesällä käytettävää mekkoa.

      Kaikesta oppii, tästäkin. Jatkossa suosin enemmän kivijalkaliikkeitä ja jätän verkkokaupat vähemmälle, vaikka verkossa valikoiman laajuus aivan toista luokkaa onkin.

      • Siinä on hyväkin puoli, kun ei tilaa netistä. Tulee työllisyysvaikutus. Moni tilaa netistä ulkomailta ja raha jää sinne.

        • Kiitos kommentista! Mieluiten asioisinkin kivijalkakaupoissa (ja jättäisin rahan kotimaahan), mutta niiden valikoimat ovat usein varsin rajalliset. Kivijalkakaupoista ostamisessa olisi parhaimmillaan montakin hyvää puolta.

          Kosmetiikkaa tilasin aikoinaan ulkomailta isomman satsin kerrallaan seuraavista syistä:

          1. Kivijalkakaupan ja kotimaisen nettikaupan hinta oli lähes kaksinkertainen tuotteessa, jota käytin paljon.
          2. Saatavuus kivijalkakaupasta oli satunnaista, tilaamalla tuotteen saattoi saada kaupan seuraavan tilauksen mukana – viikkokausien päästä.
          3. Kivijalkakaupat myivät (ja myyvät edelleen) päiväysvanhaa tavaraa, eikä tuoretta ollut saatavillakaan.

          Olen myös miettinyt miten hyvää luonnonkosmetiikalle tekee, että se säilytetään kaupan hyllyllä lämmittävien lamppujen alla. Olen pyrkinyt yksinkertaistamaan kosmetiikan käyttöni minimiin, ja saan onneksi eniten tarvitsemani tuotteet marketista.

          Yksi suurimpia syitä ulkomailta tilaamiseen lienee laajemman valikoiman lisäksi myös suuret hintaerot ulkomaisten verkkokauppojen hyväksi. En ihmettele että se houkuttelee, vaikka haluaisikin tukea paikallisia kauppoja.

  4. Voi aamen varsinkin noihin kahteen ekaan kohtaan. Olin parisen viikkoa sitten katselemassa meille uutta keittiönpöytää. En löytänyt sitä, mitä ajattelin, mutta löysin aivan toisenlaisen vaihtoehdon, johon ihastuin ikihyviksi. Onneksi olin vain katselemassa. Kun tulin kotiin, järki palasi päähäni; ehkä kyseinen pöytä ei sittenkään ole tarpeeksi toimiva meidän lapsiperheelle. Mutta kun se olisi ollut niin ihana ja sen kanssa minusta ja meidän perheestä ja meidän kodista olisi tullut täydellinen klassikkoperhe ja kymmenen hyvää ja ykstoista kaunista… Mielikuvaahan mä olinkin näköjään ostamassa. Järkevämpi teko kyseisellä reissulla oli ottaa sisustussuunnittelijan yhteystiedot ylös. Ehkä on parasta kertoa ammattilaiselle toiveensa ja hän sitten auttaa löytämään sen meidän perheen tarpeisiin sopivan ja myös kooltaan sopivan pöydän. Miksi turhaan lyödä omaa päätä seinään?

    • Kiitos kommentistasi! Mielikuvien ostaminen on kiintoisa ilmiö. Itsekin olen sitä harrastanut, ja toivottavasti jo tarpeeksi oppinut etten tee sitä enää.

      Yksi ”virheostos” minkä aikoinaan tein, oli käyttää sisustussuunnittelijaa. Otin yhteyttä kokeneeseen suunnittelijaan, joka ohjasi minut toimistonsa nuoremmalle suunnittelijalle kiireidensä vuoksi. Ajattelin, että ei tämä meidän kohde nyt niin haasteellinen ole, että eiköhän hänkin hommansa osaa. Seinämaalien valinta osui nappiin, kun maalasin ”tehosteseinät” samalla maalilla kuin muutkin. Muut asiat olivatkin sitten enemmän ja vähemmän pieleen. Esim. kalustesuunnitelman mukaan jos olisin tehnyt, makuuhuone olisi ammuttu täyteen kalusteita, eivätkä lipaston laatikot olisi auenneet ellen olisi seissyt sängyssä niitä avaamassa. Tämä siitä huolimatta, että asunnosta oli sekä pohjakuva että suunnittelijan ottamat mitat. Lähinnä sain yhteistyöstä kallista vahvistusta oman makuni toteuttamiseen ja luottamusta siihen, että osaan homman itsekin.

  5. Tässä oli useampi juttu, joita tekee mieli kommentoida. Ensinnäkin tuo, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa itse. Olen vakavissani sitä mieltä, että sisustusblogien ja Pinterestin seuraaminen vähentää tarvettani ostaa tavaroita. Esimerkiksi jos Vihreän talon blogisti löytää kirpparilta uuden Valencia- kupin, olen iloinen hänen puolestaan ja mielelläni ihailen kuppien kuvia hänen blogistaan, mutta samalla tunnen, ettei minun tarvitse ostaa sellaista, kun se on jo netissä katseltavanani.

    Sitten tuo, että ensitunne kertoo totuuden. Jos luottaisin aina ensimmäiseen ajatukseeni, ostaisin vain mustia laukkuja ja aina kesäisin ihmettelisin, kun minulla ei ole laukkua. Sama juttu kenkien kanssa, ostan mustat, jos en ajattele asiaa yhtään tarkemmin.

    Sitten vielä tuosta yön yli nukkumisesta. Olen siinä äärimmäisen huono. Minun on jopa vaikea antaa olla sen aikaa, että käyn toisessa liikkeessä katsomassa. Olin toissapäivänä tyttäreni kanssa ostamassa hänelle retkivarusteita partioon, ja onnistuin jättämään huonon pumpattavan makuualustan ostamatta vain siksi, että kilpaileva kauppa oli aivan naapurissa. Silloinkin oli pakotettava itsensä tajuamaan, että ensimmäiseen kauppaan pääsee helposti takaisin, jos toisen valikoimat ovat vielä huonommat.

    Toisaalta yhtä Finnish Design Shopin senkkiä olen katsellut jo monta kuukautta…netistä tilaaminen on minulla paljon harkitumpaa kuin kaupasta ostaminen. Se liittyy siihenkin, että haluaisin nähdä tuotteen ennen ostopäätöstä. Siksi en netistä oikein mitään ostakaan.

    • Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että sisustusblogit ja Pinterest voivat toimia myös tavaroiden ostotarpeen vähentäjinä.

      Ensimmäinen ajatus voi siis toimia noinkin. Jos ensimmäinen ajatus itselläni vie harhaan, niin juuri päinvastoin kuin sinulla, saatan ensimmäisenä kiinnittää huomioni johonkin liian räväkkään vaihtoehtoon. Kun maltan mieleni, niin keksin jotain vähän vähemmän riehakasta. Intuitio toimii itselläni parhaiten silloin, kun on kyse yhden tuotteen useista värivaihtoehdoista kuten tuon laukun kanssa. Jos kuuntelisin ns. järkeä, valitsisin mustan, koska se käy kaiken kanssa, mutta en pidä mustasta joten ”järkivalinta” olisi väärä ja tulisin sitä katumaan.

      Minulle netistä tilaaminen taas aiheuttaa enemmän harmia kuin kivijalkakaupasta ostaminen. Jostain kumman syystä kaupasta on helpompi kävellä ulos ostamatta. Ehkä siksi, että kun on sen kaupan konkreettisen runsauden keskellä, niin tietää ettei tavara maailmasta lopu. Netissä taas kun katselee sitä yhtä, sopivalta tuntuvaa tuotetta, ajatus kulkee jotenkin eri tavalla.

  6. ”Kiva” lukea, että en ole ainut, jonka arvostelukyky pettää välillä näin. Kuinka usein ihastunkaan johonkin esineeseen, joka on sen verran kallis että sitä ei voi heräteostaa tuosta vain, mutta kuitenkin kustannettavissa. Sitten löydän esineestä halvemman version, ostan sen innoissani ja luulen tehneeni hyvät kaupat. Jonkin ajan päästä tajuan, että halpisversio ei ole ollenkaan yhtä hyvä kuin kalliimpi. Olen tyytymätön tai onneton ostamani esineen kanssa. Lopulta halpis päätyy kirpparille tai UFFille.

    • Kiitos kommentistasi! No et tosiaan ole ainoa, jonka arvostelukyky tekee välillä tepposet. Onneksi pettymyksistä oppii, ettei tee samaa virhettä kovin montaa kertaa. Jo pelkästään se usein auttaisi, että antaisi asian hautua muutaman päivän. Josko sinä aikana ehtisi ajatella asiaa tarkemmin ilman suurempia tunnekuohuja.

    • Kiitos kommentistasi! Laukut kuvattuna mallin kanssa, ja tosiaan myös mallin pituus ilmoittaen, helpottaisi valtavasti laukun koon hahmottamista. Laita vaan laukkulinkkejä, saanpa harjoitella mahdollisen innostuksen kanssa elämistä. 😀 Jälleen kauniita, yksinkertaisia laukkuja, samoin osa tossuista miellytti silmääni kovasti.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s