Minimalismin negatiiviset puolet?

Onko minimalismilla haittapuolia ja millaisia ne voisivat olla? Itse en ole kokenut mitään sellaista, mitä voisin pitää negatiivisena. Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta, koska tavaran vähentäminen, elämän yksinkertaistaminen ja minimalismi ovat viime vuosina olleet yhä enemmän esillä mediassa.

Minimalismista kirjoitetaan paljon positiivisessa sävyssä ja kerrotaan miten monin tavoin se on elämään vaikuttanut. Kirjoittamalla on mahdotonta kuvata koko sitä prosessia, jonka kirjoittaja on käynyt läpi. Lukijalle on vaikea välittää kaikkia vivahteita, kaikkea sitä mitä pään läpi on kulkenut prosessin edetessä. Nähdäkseni on olemassa riski, että minimalismi ymmärretään apukeinoksi myös sellaisiin asioihin, joissa siitä ei avuksi ole.

Minimalismi ei ole viisastenkivi, joka ratkaisee kaikki elämän ongelmat. Minimalismin avulla ei myöskään kannata yrittää paeta ongelmia.

Varmimmin minimalismin haittapuoliin törmää, jos ajatus siihen lähtee jostakin muualta kuin omasta itsestä. Ennen kuin alkaa tehdä suurta elämänmuutosta, olisi tärkeää tietää, miksi siihen on pyrkimässä.

Mitä negatiivisia puolia minimalismilla siis voisi olla?

Kanssaihmiset eivät välttämättä ymmärrä minimalismia

Jos on kovin kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat, voi kokea ikävänä, että kaikki eivät ymmärrä minimalismia. Joillekin riittää pelon aiheeksi pelkkä -ismi sanan lopussa, vaikka he eivät tietäisi minimalismista mitään. Osa kuvittelee, että minimalistista elämää elävä edellyttää heiltä samaa tai tuomitsee heidän elämäntapansa. Jotkut näkevät elämän mielellään arvoasetelmina, saavat alemmuuskompleksin ja kuvittelevat, että minimalismin avulla elämäänsä yksinkertaistava ihminen olisi heidän yläpuolellaan, tai yrittäisi päteä minimalismin avulla. Joidenkin mielestä minimalismi nyt vaan on yksinkertaisesti älytöntä. Kaikenlaisia ajatuksia mahtuu maailmaan. Olennaista on, että itse tietää mitä on tekemässä.

Itsensä kohtaaminen ei välttämättä miellytä

Minimalismi on elämän yksinkertaistamista sen kaikilla osa-alueilla, ei ainoastaan tavaran vähentämistä. Turhat asiat karsitaan minimiin, jotta jää enemmän aikaa kaikelle sille, mitä kukin kohdallaan pitää tärkeänä. Kun elämästään karsii pois muun muassa turhat tavarat, velvollisuudet, harrastukset, tavat toimia, tottumukset, häiriötekijät, kiireen sekä vahingolliset ihmissuhteet, mitä tapahtuu?

Jää paljon tyhjää tilaa ja hiljaisuutta. Kiireen ja tarpeettoman tekemisen taakse piiloutuminen ei enää onnistu, vaan joutuu katsomaan itseään ja ajatuksiaan silmästä silmään. Kaikki mitä näkee, ei välttämättä ole kovin kaunista. Minulle itsensä kohtaamisen kokemus on ollut antoisa ja tervetullut, mutta kaikille se ei välttämättä sitä ole.

Minimalismista ei ole elämän sisällöksi

Kun alkaa siivota elämäänsä turhista asioista, on tärkeää tietää, mitä ne itselle tärkeät ja merkitykselliset asiat todella ovat. Mitä sillä saavutetulla ajalla ja tilalla haluaa tehdä? Nykyään kun tavaran vähentämisestä ja elämän yksinkertaistamisesta puhutaan yhä enemmän, on mahdollista, että osa ihmisistä alkaa pyrkiä kohti yksinkertaista elämää ajattelematta sen tarkemmin, mitä todella elämältään haluaa. Kun asunto ja elämä on riisuttu yksinkertaisimmilleen, mitä sitten tapahtuu? Pahimmillaan jäljelle voi jäädä vain tyhjyyden tunne, jos ei ole mielessään käynyt läpi minkä vuoksi prosessiin alunperin lähti.

Tavaran vähentämiseen voi addiktoitua

Tavaran vähentäminen voi lähteä lapasesta, jos ei ole selvillä minkä vuoksi tavaraa oikeastaan vähentää. Yhtä helposti kun voi addiktoitua tavaran ostamiseen, voi addiktoitua myös sen vähentämiseen. Voi ostaa tavaroita tavan vuoksi, samoin vähentää niitä. Tarpeettoman tavaran, kuten muunkin turhan vähentäminen elämästä, on vain työkalu, ei päämäärä.

Tavarat eivät tuo onnea – mutta ei sitä tuo tavarattomuuskaan

Onnellisuus ei riipu tavaran määrästä. Tavaran vähentämisestä voi olla paljonkin hyötyä, mutta se ei ole tae onnellisuuden lisääntymisestä. Kannattaa miettiä tarkkaan mitkä tavarat ovat itselle tarpeellisia ja mitkä turhia. On myös hyvä muistaa mihin tavaran vähentämisellä pyrkii. Ei ole tärkeää omistaa mahdollisimman vähän tavaraa, vaan juuri ne itselle ja perheelle tärkeät tavarat.

Minimalismin suorittaminen

Osa ihmisistä asettaa itsensä mielellään erilaisiin lokeroihin, kuten vaikka ’minimalisti’. Silloin voi tuntua olennaiselta myös noudattaa sääntöjä, joita kokee asiaan kuuluvan. Miten siis tulisi elää ollakseen kunnon ’minimalisti’? Olenko nyt varmasti tarpeeksi tietynlainen ollakseni ’minimalisti’? Omistanko varmasti tarpeeksi vähän tavaraa, jotta voin sanoa olevani ’minimalisti’?

Minimalismi on työkalu, eikä sen suorittamisesta jaeta pisteitä. Ei ole olemassa erityisiä minimalismin sääntöjä, joita tulisi noudattaa. Kyse on vain olennaiseen keskittymisestä ja kaiken turhan karsimisesta sen tieltä – ja sen olennaisen päättää kukin itse. Ei siis ole olemassa ulkoista mittaristoa mihin pyrkiä.

Se, miten monta tavaraa omistaa, ei ole oleellista. Ei tarvitse pyrkiä johonkin tiettyyn lukuun. Tavaroita ei tarvitse laskea (toki saa jos haluaa), niiden lukumäärä ei ole merkityksellistä. Tarpeellisten tavaroiden määrä ja laatu on jokaisen henkilökohtainen asia, sitä ei pysty kukaan toinen kertomaan.

18 kommenttia artikkelissa “Minimalismin negatiiviset puolet?

  1. Harjoitatko muuten mindfulnessia/meditointia? Ajattelen, että siinäkin on kyse elämän yksinkertaistamisesta ja todellisuuden kohtaamisesta sellaisena kuin se on. Yritän saada mindfulnessista jossain vaiheessa itselleni säännöllisen tavan.

    • Kiitos kommentistasi! Pyrin tekemisissäni keskittymään vain siihen mitä olen tekemässä, vaihtelevalla menestyksellä. Parhaita täydellisen läsnäolon hetkiä koen luonnossa liikkuessa. Se tunne on sanoin kuvailemattoman hieno, ja niinä hetkinä todella kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on. On uskomaton tunne, miten kaikki hetki sitten mielessä olleet ”ongelmat” tai rasitteet ratkeavat, kun vaan onnistuu olemaan juuri siinä hetkessä mikä menossa on. Ymmärtää, että mikäs hätä tässä on, kaikki on juuri hyvin. Meditointi on työn alla, se on siis kiinnostavien asioiden listalla mutta en ole siihen vielä erityisesti perehtynyt. Ei muuten ollenkaan hassumpi säännöllinen tapa, samaa olen omalla kohdalla miettinyt.

  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, on niin totta, että tekeminen ei täytä tyhjiötä kuin hetkeksi ja itseään ei koskaan voi juosta karkuun. Minulla yksinkertaistaminen on väline, jolla saan aikasyöppöjä ja energiasyöppöjä asioita elämästäni pois voidakseni elää selllaista elämää kuin haluan. Minä näen elämän valintoina johonkin suuntaan ja matkalla joutuu luopumaan saadakseen. Opettelen luopumista osana matkaa ja opettelen luopumisen lisäksi paljon muitakin taitoja. Esimerkkinä otan lapset, niiden kanssa harjoittelen tasapainoisen ja vastuullisen aikuisen taitoja. Lapset ovat hyviä haastamaan ja läsnäolon voima on uskomaton. Lapsetkin ovat meillä vaan lainassa ja jatkavat matkaansa omaan suuntaansa ajan koittaessa. Nyt lapset tarvitsevat paljon aikaa ja saavat sitä.

    Kirjoitan tietoisesti minä muodossa, koska toisten puolesta en voi päättää ja määräileminen tai manipulointi ei ole elämäni tarkoitus. Sanon siis suoraan ei, jos asia ei sovi minulle sen sijaan, että sanoisin hyvä idea, mutta tuskinpa joku toinen hyväksyy suunnitelmaa tai tuskinpa rahaa projektille saa. Toisten ideoita en tyrmää, vaan kerron, että minä en ole mukana, mutta kysyn millä tavalla asian voisi toteuttaa? mitä hyötyä siitä olisi? mitä riskejä olisi? ja mistä kannattaisi lähteä liikkeelle? Mistä joutuisi luopumaan saadakseen tilaa uudelle. Onko tämä sitä mitä haluat tehdä?

    Elämässä muiden huomioiminen on tarpeen ja hyvin monesti läheiset tulevat hitaasti perässä muutoksessa tai välillä ottavat vetoaseman. Voivat toki mennä toiseen suuntaankin. Toistaiseksi ovat tulleet omaa tahtiaan samaan suuntaan. Vaikuttaako muutokseni lähipiirissäni? Ihan valtavasti, sillä muutan työpaikallanikin asioita. Yksin ei voi mitään tehdä vaan muutokseen tarvitsee muita mukaan.

    Tiedänkö mitä teen kymmenen vuoden kuluttua? en tiedä, mutta niin sen kuuluukin olla. Suunta on tiedossa, mutta mitä polkuja valitsen ei ole. Tiedänkö mitä teen tänään? osin tiedän, mutta aikataulussani on väljyyttä olemiselle. Teenkö nyt samoja asioita kuin kolmekymmentä vuotta sitten? Hyvin pitkälti, joten on todennäköistä, että hyväksi todetut toimintamallit jatkuvat.

    • Kiitos kommentistasi! Kuvasit hyvin: ”Minulla yksinkertaistaminen on väline, jolla saan aikasyöppöjä ja energiasyöppöjä asioita elämästäni pois voidakseni elää selllaista elämää kuin haluan. Minä näen elämän valintoina johonkin suuntaan ja matkalla joutuu luopumaan saadakseen.” Juuri näin koen asian olevan. Olemme juuri käyneet keskustelua tästä aina kiireisen kumppanini kanssa. Hänellä on elämässä todella kiireisiä kausia, joiden kiire johtuu hänen mielestään asioista, joille hän ei voi mitään. ”Nyt on kiireinen kevät/syksy”, ja sama toistuu vuodesta toiseen. Hän itse ei tunnu huomaavan, että kiire johtuu eniten siitä, että kun jotakin uutta, aikaa vievää ilmaantuu, hän ei jätä mitään elämässä jo olemassa olevaa aikasyöppöä vähemmälle. Niinpä seurauksena ei voi olla mitään muuta kuin tolkuton kiire. Hän ei ole ollenkaan ainoa, joka ei huomaa, että 24 tuntia vuorokaudessa ei ole venytettävissä vaikka olisi miten paljon tehtäviä asioita, aika on aina rajallista. Valintoja on tehtävä, ja tämänhetkisessä elämäntilanteessa suurin osa asioista on omien valintojen seurausta.

      Kirjoitit viisaita asioita muutenkin. Näen sanoissasi hyvin usein levollista viisautta.

      • Tämä oli mielenkiintoinen keskustelu, koska ymmärsin juuri, miksi minimalismi EI ole koskaan houkutellut. Huomaan, että elämässäni ei ole sellaisia aika- tai energiasyöppöjä. Eli olen tyytyväinen juuri tällaiseen elämään kuin nyt elän 🙂 Tavaroiden karsimisen motiivi on tehdä asiat mahdollisimman helpoiksi, sekä pyrkimys siihen, että omistan vain tietoisen valinnan kautta.

        • Kiitos kommentistasi! Hienoa että olet elämääsi tyytyväinen sellaisena kuin se nyt on. Ymmärrän hyvin, että tunnetta siitä, että elämää pitäisi jotenkin karsia ei tule, jos ei koe elämässään olevan erityisiä aika- tai energiasyöppöjä. Tavaroiden karsimisen motiivi itselläni on myös tuo, että voisi tehdä asiat mahdollisimman helpoksi. Se tosin myös liittyy tuohon energiasyöppöys-asiaan. En halua kuluttaa energiaa tavaraan liittyviin asioihin, jos se ei ole välttämättä tarpeen.

  3. Hei Tuulia! Kiitos taas hyvästä ja sisällyksekkäästä kirjoituksesta!

    Olen löytänyt hienon blogin, jonka tyyli on minimalistinen. Niin minimalistinen, että siinä ei edes puhuta minimalismista. Se vain on! Oman sotkuisen ja rönsyilevän blogini rinnalla tämä on yksinkertaisuuden helmi. Ajattelin, että saattaisit pitää tästä, kun meillä on joissain muissakin asioissa ollut samanlainen maku:

    http://bjorkbacka.blogspot.fi/

    • Kiitos kommentistasi ja blogivinkistä! Kävin kurkkaamassa, hyvin kuvasit – yksinkertaisuuden helmi. Aiemmin en ole seurannut yhtään blogia, joka perustuu kuviin. Tuon blogin aion ottaa lukulistalle, se on kuin rauhoittumiseen tarkoitettu, salainen piilopaikka. Kiitos kun annoit vinkin!

  4. Jotkut itseään minimalistiksi kutsuvat heittävät pois kaiken jota tarvitsevat alle x kertaa vuodessa. Tämä raja sitten vaihtelee mutta usein se on vähintään 4. Toisinsanottuna, esim. piparkakkumuotteja, vohvelirautaa, joulukuusta/sen koristeita jne ei heiltä löydy. Jos heiltä sitten kysyy asiasta niin piparkakut ostetaan jostain valmiina tai ei syödä ollenkaan; joulukuusta voi ihailla kauppakeskuksen käytävällä jne. Itse laskisin tämän negatiiviseksi puoleksi minimalismissa – siinä jää paitsi asioista. Ehkä vain kerran vuodessa mutta kumminkin. Erityisesti lapsille nuo kausittaiset perinteet ovat tärkeitä asioita, eivätkä he ehkä ymmärrä miksi äippä haluaa heittää kaiken menemään.

    Älkää nyt käsittäkö väärin tätä viestiäni. En ole erityisemmin minkään materialismin tai hamstraamisen kannattaja. Mutta kohtuus kaikessa.

    • Kiitos kommentistasi! Ymmärrän mitä tarkoitat. Sanoisin kuitenkin, että ulkopuolelta on vaikea ellei mahdoton päätellä toisen ihmisen kokemusta siitä, jääkö hän jostakin paitsi. Jos se sinusta siltä näyttää, se ei silti hänen kohdallaan välttämättä niin ole. Toki silloin jos nämä päätökset luopua vaikka mainitsemistasi piparimuoteista, vohveliraudasta ja joulukuusesta koristeineen vaikuttavat myös lapsiin, lapset voivat kokea jäävänsä jostakin paitsi, ja se on tietysti ikävä juttu.

      Kohtuus on eri ihmisille eri kokoinen. Se, mikä on kullekin kohtuullista, on ulkopuolelta katsoen mahdotonta määritellä. Ei elämän yksinkertaistamisen tarkoitus ole jäädä paitsi asioista, jotka kokee merkityksellisinä. Asioista paitsi jääminen ei mielestäni liity minimalismiin millään tavalla. Yleensä kohtuus nähdään vertailun kautta: joku omistaa vaikka 100 tavaraa – se on paljon vähemmän kuin suomalaisilla yleensä – aika äärimmäistä – kohtuus kaikessa! Mistä voimme tietää, että tuo ihminen kokisi jäävänsä jostain paitsi tai että hänen elämänsä olisi jotenkin puutteellista tai kohtuuden rajojen ulkopuolella? Vaikka en elä vain sadan tavaran kanssa, ja tuskin sellaiseen edes pystyisin, niin en silti voi oman kokemukseni perusteella päätellä mitään hänen elämästään, enkä ole sitä pätevä millään tavalla arvioimaan.

  5. Erinomaista pohdintaa ja pointteja! Ihmisillä on varmaankin tarve harrastaa jotakin, löytää jokin sisältö elämälleen ja se tapahtuu aika usein joko ismien tai sitten vaikkapa tavaroiden (eiköhän sitäkin voisi nimittää konsumerismiksi?) kautta. Ja kun tavaroista pääsee eroon, fanaattinen innostus jotakin ”henkistä” päämäärää kohtaan täyttää vuorostaan ammottavan aukon eli elämän sisällön tarpeen. Yleensä vielä henkinen päämäärä on sosiaalisesti hyväksyttävämpi ja syitä siihen ripustautumiseen tulee harvoin kyseenalaistaneeksi itsekään. Kun joku sanoo, mitä tehdä, on ihmiselle palkitseva tunne ajatella tekevänsä kaikki tuon ajattelutavan mukaan oikein. Sama varmaankin toistuu välillä esimerkiksi veganismin tai jonkin muun elämäntaparuokavalion noudattajilla.

    Itse huomaan addiktoituneeni esimerkiksi tavaroiden myynnin seuraamiseen huuto.netissä tai tori.fissä. Tavaran vähenemisestä saa usein myös valtavat kiksit ja sitä saattaa tehdä sijaistoimintana, aivan kuin silloin ennen ostamistakin. Muistan itsekin sanoneeni, että tämä fiilishän on parempi kuin ostamisesta seuraava! Monesti olen myös kuluttanut aikaa muka hyödylliseen toimintaan eli kaappien siivoilemiseen, kun oikeastaan olisi pitänyt keskittyä esimerkiksi tulevaan tenttiin.

    Uskonnoista sanotaan, että käännynnäiset ovat usein kaikkein fundamentalistismpia. Päteeköhän sama meihin entisiin hamstereihin, joista on tullut tavaran vähentäjiä tai ihan minimalisteja? (Olen muuten itse kasvissyöjä ja omaan myös uskonnollisen vakaumuksen, joten yllä olevan tarkoituksena ei ollut piikitellä tai tehdä yleistyksiä minkään elämäntavan seuraajista sinänsä, vaan pohtia niihin sekä minimalismiin mahdollisesti liittyviä lieveilmiöitä myös itsekriittisesti.)

    ”Tavaran vähentäminen on työkalu, ei päämäärä” – hienosti sanottu. Tavaran vähentämiseen voi myös ladata perusteettomia odotuksia: elämästäni tulee aivan automaattisesti paljon parempaa, kun vähennän tavaroitani. Vähemmän tavaraa kotona poistaakin monia konkreettisia esteitä elämästä nauttimiselle, mutta ei itsessään aiheuta elämän taianomaista muuttumista. Ihmisen pitää silti jaksaa ihan itse aktivoitua, tavata ystäviään, harrastaa ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla sekä tutustua sisimpäänsä, jotta tyytyväisyys saavutetaan. Tyhjyys voi todellakin iskeä sekä materiaalisessa että henkisessä mielessä, kun tavarat on myyty ja kierrätetty, mutta ”mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan”.

    • Kiitos kommentistasi! Mielenkiintoisia ajatuksia. Mietin tässä, että mitenköhän monet elämän valinnat oikeastaan tähtäävät elämän yksinkertaistamiseen. Esimerkiksi mikä tahansa ns. elämäntaparuokavalio. Syitä niiden noudattamiseen on monia, mutta voiko olla, että moni kokee myös hallitsevansa elämäänsä paremmin, kun yksinkertaistaa ja rajaa sitä mitä syö. Nykymaailma on paljoudessaan kaoottinen. Voi tuntua helpottavalta vähentää valinnan mahdollisuuksiaan.

      Varmasti tavaran vähentämistä voi tehdä myös sijaistoimintona, kuten oikeastaan mitä vain. Ihminen on kekseliäs kun pitää välttyä tekemästä jotakin, mihin olisi ryhdyttävä. 😉

      Voi olla, että suuret muutokset elämänasenteessa saavat vaa’an heilahtamaan helposti aivan toiseen äärilaitaan, ennen kuin se taas ajan myötä löytää sopivan tasapainon. Se tuntuu ajatuksena minusta ihan loogiselta. Kun muutos asenteessa on suuri, se toteutetaan sitten tosiaan suurella pensselillä, kunnes uuteen tapaan olla tottuu, ja elämä hiljalleen tasapainottuu johonkin siihen ääripäiden välille. Usein ihmiset, jotka kokevat löytäneensä itselleen sopivan totuuden, oli sitten kyse ”oikeasta” ruokavaliosta, henkisyydestä tai mistä hyvänsä, ovat ainakin alkuun varsin jyrkkiä. Ehkä se itselle sopivan elämäntavan löytyminen, joka yhtäkkiä tuntuu kirkastavan kaiken, harhauttaa luulemaan, että se olisi ainoa ja oikea tapa olla ja elää.

      Ihminen voi ladata sekä tavaraan että sen vähentämiseen perusteettomia odotuksia, mistä lie tämä ilmiö johtuu. Kuvitellaan mitä kaikkea jokin uusi tavara tuo tullessaan, ja toisaalta asetetaan suuria odotuksia sille, miten elämä muuttuu kun vähentää tavaraa. Kummassakaan tapauksessa elämä ei kuitenkaan mitenkään taianomaisesti muutu. Sisältö elämään on löydyttävä muualta.

  6. En tiedä, onko tämä nyt huono puoli vai ei, mutta minusta tuntuu, että välillä on vaikea päättää, mitä haluaa laittaa pois oikeasti ja mitä vain minimalismin ilosta. Vähän samalla tavalla kuin aiemmin ei shoppaillessa aina tiennyt, mitä tarvitsee oikeasti ja mitä haluaa vain haluamisen ilosta. Olen jo luopunut paljosta oikeasti tarpeettomaksi osoittautuneesta tavaramäärästä ja mieleeni on alkanut hiipiä pelko, että mitä, jos alankin jossain ”minimalismimielenhäiriössä” luopua sellaisesta, mistä luopuminen kaduttaa jälkeenpäin…

    • Kiitos kommentistasi! Juuri tuon vuoksi on hyvä, että tavaran vähentämiseen ottaa aikaa. Aika erottaa tärkeät tavarat tarpeettomista. Itselleen voi myös määrittää ehtoja, joiden mukaan toimii. Jos helposti vähentäisi liikaa, ja katuisi myöhemmin, voisi asettaa ehtoja, jotka täyttävää tavaraa ei saa laittaa pois. Itse mietin tavaroita elämänlaadun kannalta. ”Lisääkö tämä tavara elämänlaatuani niin paljon, että katuisin, jos luopuisin siitä.” Minulle tuo kysymys antaa vastauksen. Se jättää hyllyyn esimerkiksi kauniit tavarat joista nautin, joilla ei välttämättä ole mitään muuta virkaa kuin tuoda elämään kauneutta. Ja jos miettii tavaran käyttöä; vaikka tavaraa käyttäisi vain yhden kerran vuodessa, mutta se kerta tuo paljon iloa ja hyvää mieltä, siitä ei kannata luopua.

      Paljon tavaran vähentämistä mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että vahva itsetuntemus on asiassa suureksi hyödyksi. Kun tietää mistä elämässä nauttii, miten haluaa aikansa käyttää, ja mitä pitää tärkeänä, on helpompi erottaa tavaroista ne tarpeettomat pois ilman pelkoa, että luopuisi jostakin tärkeästä. Itselläni on aika vahvat mielipiteet omaa elämääni koskeviin asioihin, ja tiedän missä luopumisen rajani kulkevat. Tunnen voivani luopua tavaroista joskus aika rohkeastikin, sillä tiedän miksi niin teen ja mitä sillä aion saavuttaa. Itselleen kannattaa esittää lukuisia kysymyksiä elämästä, ja valita ympärilleen jäävät tavarat niin, että ne palvelevat omaa elämäntapaa.

  7. Mielestäni ei tarvitse olla minimalisti ottaakseen käyttöön hyviä vinkkejä siitä. Toimin niin blogisi kohdalla, että haen ja saan sieltä inspiraatiota. Tyylisi kirjoittaa on lempeä, ei kärjistävä. Ja kerrot aina että omalla kohdallasi olet nähnyt järkeväksi toimia niin tai näin. En ole kyllästynyt lukemaan blogiasi. Monissa blogeissa tulee sellainen olo, että kirjoittaja on varsinainen besserwisser, mutta näin ei ole sinun blogissasi! Kiitos siitä.

    Minimalisimia on aika vaikea soveltaa isoon perheeseen. Mutta hankintoja voi miettiä, järkeistää säilytysjärjestelmiä ja kohentaa kodin toimivuutta karsimalla vähälle käytöllle jääneet tavarat. Ajankäyttö on yksi asia, jossa olen ikuinen oppija. Innostun herkästi monesta asiasta ja olen karsinut omista menoistani, saanut arjen vähän rauhallisemmaksi. Lasten menoista en ole karsinut, annan heidän harrastaa…

    Kiitos tästäkin kirjoituksesta!

    • Kiitos kommentistasi! Ja kauniista sanoistasi. On mukava kuulla, että koet kirjoitukseni lempeiksi. Se on tarkoituksenikin, en halua kertoa kenellekään, että heidän pitäisi nyt toimia näin tai noin. Kirjoitan kokemuksistani ja olen hyvin iloinen, jos joku löytää kirjoituksistani hyötyä ja itselleen sopivia tapoja tehdä elämästä hieman yksinkertaisempaa.

      Mukava huomata, että nimimerkkisi on muuttunut, ettet ole enää ihan niin turhautunut äiti. 🙂 Aivan totta, minimalismi tarjoaa työkaluja elämän yksinkertaistamiseen, on jokaisen oma asia missä mittakaavassa näitä työkaluja kokee tarpeelliseksi käyttää. Mielestäni ’elämän yksinkertaistaminen’ ja ’minimalismi’ kuvaavat sama asiaa, minimalismissa elämää yksinkertaistetaan vain suuremmassa mittakaavassa. Monille vähempi yksinkertaistaminen tuntuu sopivammalta.

      Kirjoitit hyvin, miten elämää voi yksinkertaistaa isossa perheessä. Hankintojen miettiminen auttaa yhtenä osana järjestyksen saavuttamisessa ja ylläpitämisessä, samoin vähälle käytölle jääneiden tavaroiden karsiminen. Säilytysjärjestelmien järkeistäminen helpottaa arkea ja säilytystä. Ajankäyttö on asia, jossa itsellänikin on oppimista varmasti loppuiäksi, itsekin innostun helposti monenlaisista asioista.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s