Elämä ei-minimalistin kanssa – osa 3

Miten yksinkertaistaa elämää ja kotia ihmisen kanssa, joka ei innostu minimalismista? Miten edetä oikeaan suuntaan, kun tielle tulee hidasteita?

1. Kerro kumppanillesi minimalismista. Kerro myös mitä se sinulle merkitsee. Minkä vuoksi koet minimalismista olevan hyötyä itsellesi, mitä toivot sen avulla saavuttavasi? Tarjoa kumppanillesi lisätietoa asiasta, esimerkiksi linkki sopivaan blogiin.

2. Kerro myös miten koet minimalismin voivan olla avuksi teille molemmille. Mitkä ovat teille elämän tärkeimpiä asioita? Millaisia haaveita teillä on? Miten minimalismi voisi auttaa saamaan elämästä laadullisesti enemmän irti? Mitä turhia asioita voisitte poistaa elämästänne, jotta saisitte tilaa sille mitä todella haluatte?

3. Mieti ääneen, mistä voisit olla valmis luopumaan saadaksesi jotakin tärkeämpää. Mikä vie paljon aikaa joltakin tärkeämmältä ja antoisammalta? Onko jotakin yhteistä tekemistä, jonka voisitte korvata paremmalla?

Meillä katsottiin aiemmin paljon televisiota, jolloin tärkeämpiä ja kiinnostavampia asioita jäi tekemättä, koska ”ei ole aikaa”. Olimme vain vuosien mittaan jumahtaneet television äärelle, muodostaneet tavan toimia, jota emme huomanneet kyseenalaistaa. Sovimme tv-vapaasta päivästä, ja hiljalleen noita päiviä alkoi olla yhä enemmän. Muutoksen ansiosta lähennyimme toisiamme, keskustelimme enemmän ja nautimme enemmän yhteisestä ajasta.

4. Aloita tavaran vähentäminen omista tavaroistasi. Kerro kumppanillesi mitä tunteita se sinussa herättää. Miltä turhasta tavarasta luopuminen tuntuu? Miten ajatuksesi tavaraa kohtaan muuttuvat prosessin edetessä? Tuntuuko elämä erilaiselta kuin ennen?

Minusta tuli turhan roinan vähentämisen edetessä ja siivouksen vähentyessä huomattavasti mukavampi ihminen. Uusi, kevyempi ja iloisempi minä ei jäänyt kumppaniltani huomaamatta.

5. Kerro mitä olet oppinut tavaraa vähentäessäsi. Laita itsesi likoon. Kuvaile ajatuskulkujasi, mitä oikeastaan olet ajatellut ostavasi, kun olet ostanut tavaroita? Saitko sen mitä ajattelin tavaran sinulle antavan?

Erään keskustelun kuluessa kerroin kumppanilleni, miksi mikäkin näköpiirissäni ollut tavara oli meille päätynyt. Ajattelin ääneen mitä olin ajatellut tiettyjä tavaroita ostamalla saavuttavani. Halusin avautumisellani kertoa, että teemme (nolojakin) virheostoksia, joista voimme myöhemmin luopua ja jatkaa elämää, toivottavasti jotakin oppineena.

6. Ota konkreettisia askeleita kohti unelmiasi. Minimalismihan ei ole vain vähentämistä ja luopumista, vaan mitä suuremmassa määrin itselle todella tärkeiden asioiden ottamista suuremmaksi osaksi elämää.

Minimalismia kohti lähdettyäni löysin kirjoittamisen tarpeelleni väylän blogin muodossa. Rohkeuteni ja avoimuuteni uusia asioita kohtaan yllätti kumppanini. Kenties se laittoi hänetkin miettimään, mitä hän elämässään todella haluaa tehdä.

7. Anna kumppanillesi aikaa. Ole kärsivällinen. Toimi esimerkkinä ja anna kumppanillesi mahdollisuus seurata miten muutat elämäntapojasi yksinkertaisemmiksi. Hän saattaa saada siitä käytännön ideoita, joita voi toteuttaa myös itse.

8. Muista kannustaa kumppaniasi, kun hän tekee tai oivaltaa asioita minimalismin hyväksi. Osoita että kunnioitat hänelle tärkeitä asioita. Muistuta häntä välillä hänelle tärkeistä asioista, ja siitä ettei ole mahdotonta keskittyä niihin enemmän. (Jos luopuminen tuntuu pelottavalta, pelko kohdistuu usein juuri kaikkein tärkeimpien asioiden menettämiseen. Pidä huoli siitä, että kumppanisi ymmärtää, että tarkoitus on luopua turhista asioista, ei kaikesta, eikä tietenkään asioista, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä!) Vähentämällä turhia asioita elämästä monelle tärkeälle asialle on löydettävissä aikaa jo ennen eläkeiän tuomaa vapaa-ajan lisääntymistä…

9. Kokeile tavaroiden piilottamista. Ota kohteeksi jokin sinun ja hänen yhteinen tavara, joka ei ole kumppanillesi merkityksellinen, mutta josta hän ei anna luopuakaan.

Kysyin aikoinaan kumppaniltani, voisiko wc:n käsienpesualtaan reunalla olevan koristeen laittaa pois, koska se oli pienessä tilassa enemmän haitaksi, kuin hyödyksi tai iloksi. Hän ei suostunut, koska piti koristeesta. Minua harmitti, koska koriste putosi helposti lattialle altaan luona toimiessa, ja se oli myös yksi tavara lisää siivottavaksi ja siirrettäväksi pois siivouksen tieltä. Päätin kokeilla mitä tapahtuu, jos laitan koristeen siivouskomeroon. Aikaa kului, eikä kumppanini maininnut mitään koristeen puuttumisesta. Jonakin päivänä kerroin laittaneeni koristeen pois näkyviltä, ja kysyin voisikohan siitä luopua. Sain luvan. Joskus tarvitaan konkreettinen kokemus siitä, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka kaikkea mistä vähänkin pitää ei säästäisikään.

10. Jos et saa kumppaniasi mukaan yksinkertaisempaan elämään, keskity kaiken sen muuttamiseen mihin voit vaikuttaa. Keskity ottamaan omasta elämästäsi irti enemmän, tee itsellesi tärkeitä asioita, äläkä takerru pikkuseikkoihin. Se, mihin tahtiin tavara vähenee, ei ole tärkeintä elämässä.

11. Jos tavarapaljous kotona ahdistaa, eikä kumppanisi suostu tavaroista luopumiseen, ehdota kompromissia. Ehdota asunnosta jotakin paikkaa, jonka voisit järjestää mieleiseksesi, jotta voisit nauttia yksinkertaisesta kauneudesta. Sopikaa, että tuo paikka on aluetta, jolle ei sovi tuoda tavaroita, jotka eivät sinne kuulu. Voi hyvin olla, että kumppanisi huomaa yksinkertaisen ja turhista tavaroista riisutun ympäristön myös itselleen mieluisaksi.

12. Älä piilottele hyviä asioita, joita olet minimalismilta jo saanut. Pidä aihetta kevyesti keskustelussa mukana, omasta näkökulmastasi kertoen, aivan kuin puhut muistakin itsellesi tärkeistä asioista. Jätä saarnaaminen heille, ketkä saavat siitä palkan. Asioita tapahtuu ajallaan jos tapahtuu, mutta painostamalla asioilla on yleensä taipumus vaikeutua.


Tässä vielä muissa blogeissa ilmestyneitä kirjoituksia siitä, miten toimia kun kumppani ei koe minimalismia omakseen.

Be More With Less:

When Your Spouse isn’t Simple

Mnmlist:

Win Over Non-minimalists

Zenhabits:

5 Ways to Lose Your Stuff (Not Your Lover)

How to Find Peace Living With a Pacrat

10 Ways to Deal With the Non-Simplifying Other in Your Life

6 kommenttia artikkelissa “Elämä ei-minimalistin kanssa – osa 3

  1. Meillä mieskin tykkää miettiä, miten asiat hoidettaisiin helpoimmalla ja järkevimmällä, ekologisimmallakin tavalla. Sama pätee tavaroiden hankintaan ja säilytykseen. Hän ei ole kuitenkaan minimalisti (enkä nyt tiedä, sopiiko termi minuunkaan aina kaikin puolin).

    Minä olen kokenut ongelmaksi sen, että käsityksemme ajankäytöstä on joiltakin osin erilainen. Hänen mielestään askareet pitäisi tehdä nopeammin ja tehokkaammin, ja päivästä pitäisi ahkeroida useampi tunti kuin minun mielestäni. Perusteet ovat tietenkin hyvät: mitä enemmän nyt järjestelemme kotona, sitä vähemmän tulevaisuudessa tarvitsee. Minusta tässä piilee ansa: kyllä tulevaisuudessakin aina uusia tekemisiä keksii, ja lopputulos voi olla, että aina vain huhkii. Hän ajattelee, että valitsemamme elämäntapa vaatii jatkuvaa ahkeruutta. Minä taas nimenomaan haen hidasta elämää ja sellaisia ratkaisuja, jotka sallivat laiskottelun. Ärsyttää, että kun vihdoin olen hyväksynyt oman paljon vapaa-aikaa vaativan luonteeni, täytyy kuitenkin tuntea syyllisyyttä siitä.

    Ja TV… Huh. Onneksi ei tullut koskaan hankittua sellaista. Olen nimittäin todella pahasti TV:seen koukuttuvaa lajia. Nykyisin tietokone pitää minua otteessaan, mutta sanoisin, että se on kuitenkin parempi kuin telkkarin tuijottaminen lähes vihanneksena.

    • Kiitos kommentistasi! Mielenkiintoisia ajatuksia kirjoitit ajankäytöstä, ja miten eri tavoin sen voi nähdä. Miehesi on jotakuinkin kuin minä ennen, ja sinä olet kuin minä nyt. 🙂 Ymmärrän siis hyvin molemmat ajatuskuviot, ja oikein hyvin sen kuvitelman, että työ muka tekemällä loppuisi joskus… Ei se minulta ainakaan koskaan loppunut. Paitsi sitten, kun voimatkin loppuivat. Asioista voi ajatella niin eri tavoin, toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen.

      Hidas elämä ja sellaiset ratkaisut, jotka sallivat laiskottelun, kuulostaa minusta oikein hyvältä. Joskus on hyvä miettiä tekemisiään, paljonko niistä lopulta on välttämättömiä tai tarpeellisia. Itse olen huomannut keksiväni helposti tekemistä, jonka voisi vain yksinkertaisesti jättää tekemättä. Sitten vielä stressaan milloin jaksan tai ehdin tehdä jonkin asian, kunnes kyllästyn stressaamaan, ja huomaan, että voisin aivan hyvin jättää koko asian tekemättä. Olen onnistunut vähentämään paljonkin turhia tekemisiä, mutta välillä saan vielä itseni niistä kiinni.

      TV… sanos muuta. Siihen koukuttuu aivan liian helposti. Sama juttu kyllä tietokoneen kanssa. Olen huomannut, että netin tietotulva lamauttaa minut lähes samalla tavoin kuin telkkarin katselu. Olenkin viime aikoina rajannut yhä enemmän esim. mitä blogeja seuraan. Enkä seuraa mitään päivittäin. Pelkästään oikeasti kiinnostaviin ja hyödyllisiin asioihin saan netissä kulumaan niin paljon aikaa, että rajaaminen on tärkeää.

    • Ole hyvä! Voisi kuvitella, että monessa perheessä erilaiset siisteyskäsitykset ja tarpeet siisteyden ja tavaran määrän suhteen aiheuttavat erimielisyyksiä. Tilanne tietysti vielä korostuu, jos toinen haluaisi hyvin siistiä ja hyvin vähän tavaraa, ja toinen vaikka ihan ns. tavallisen kodin. Mikä se tavallinen sitten ikinä onkaan.

  2. Kiitos tästä juttusarjasta! Haluan uskoa, että muutamme joskus kullan kanssa yhteen, mutta ajatus hänen tavaroistaan ja epäminimalistisuudestaan ahdistaa hiukan. Olen kyllä jo nyt eri osoitteissakin asuessamme havainnut hänessä kulutuskriittisyyden lisääntymistä, mutta turhista tavaroista hän ei ole vielä alkanut luopua. Ei kuulemma omista sellaisia. 🙂 Olen miettinyt, puhunkohan välillä liikaakin minimalismista, etten vain aiheuta hänelle saarnaamisellani vastareaktiota.

    • Kiitos kommentistasi! Ja ole hyvä. 🙂 Se, puhutko minimalismista liikaa, riippunee sävystä millä tavalla asiasta puhut. Itseäni harvoin ärsyttää jos toinen puhuu jostakin itselleen tärkeästä asiasta paljon, jos hän puhuu siitä omasta näkökulmastaan. Sitten alkaa helposti ärsyttää, jos toinen osapuoli puhuu siihen malliin, että hänen ratkaisunsa olisi ehdottoman sopiva minullekin. Omista ajatuksista ja huomioista kertominen, asian arkinen jakaminen toisen kanssa, on minusta ihan tavallista kanssakäymistä, jota ei luulisi toisen ottavan niin raskaasti, että saisi jonkinlaisen vastareaktion. Vastareaktiohan taitaa usein seurata siksi, että kokee, että pitää puolustaa omaa, uhattuna olevaa näkökulmaansa, ja tekee sen varmuuden vuoksi sitten riittävän ponnekkaasti.

      Kulutuskriittisyyden lisääntyminen vaikuttaisi siltä, että hän on ajatellut asioita, joista olet puhunut. Meillä kumppanini omaksui ensimmäisenä nimenomaan kulutuskriittisen näkökulman; että emme ostaisi enää mitään turhaa. Se oli hänelle heti selvää. Siitä oli silti vielä hiukan matkaa siihen, että hän huomasi, että kyllä meillä niitä turhiakin tavaroita on, eikä vain ihan yhtä tai kahta.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s