Voisinko olla ilman?

Aina välillä on ostettava jotakin, vaikkei ostamisesta pitäisikään. Selvittääkseni itselleni, onko kyseessä todellinen tarve, kysyn itseltäni ennen ostamista:

”Voisinko tulla aivan hyvin toimeen ilmankin?”

Kysymys on erityisen hyvä silloin, kun jokin tavara menee rikki. Olen vähentänyt tavaraa jo melko pitkään, joten rikkoutunut esine on hyvin harvoin aivan tarpeeton – aivan turhat tavarat on jo kierrätetty eteenpäin.

Kun tulostin tai oikeastaan monitoimilaite hajosi, olin juuri tulostamassa. Laitteelle oli käyttöä, viimeisinä aikoina eniten skannerille – voisi siis ajatella laitteen olleen tarpeellinen. Kuitenkin kun kumppanini kanssa mietimme, voisimmeko tulla aivan yhtä hyvin toimeen ilman koko laitetta, vastaus oli selvä. Emme ostaneet uutta rikkoutuneen tilalle, emmekä ole sitä kertaakaan kaivanneet.

On helppo tottua erilaisten tavaroiden olemassaoloon ja ajatella, että ne ovat tarpeellisia tai jopa välttämättömiä. Eivät ne aina ole. On kiinnostavaa kokeilla, miten elämä etenee, kun rikkoutunutta ei automaattisesti korvaa uudella. Kaipaako koko tavaraa, kun keksii toisenlaisen tavan toimia – tai yksinkertaisesti oppii olemaan tarvitsematta?

Olen päässyt eroon ostamisen halusta. Silkkoja mielitekoja ei ole. Tarpeettomia mielitekoja on vaikea keksiä omasta päästään, kun ei kuluta mainoksia missään muodossa tai pyöri kaupoissa muuten vaan.

Kuitenkin ajattelen välillä tarvitsevani jotakin, jonka jätän kuitenkin ostamatta. Usein nämä ”tulen toimeen ilmankin” -vastaukset ovat väliaikaisia. Koska en pidä ostamisesta, siirrän sitä eteenpäin niin pitkälle kuin mahdollista. Toivon ajan kuluessa löytäväni toisen ratkaisun tarpeeseeni ilman ostamista, tai oppivani näkemään tilanteen siinä valossa, että todellisuudessa en tarvitse mitään.

Välillä ostan jotakin, vaikka en oikeastaan tarvitsisi. Syynä on useimmiten tulevan ennakointi tai elämän helpottaminen.

Ostin uuden kylpytakin, vaikka entinen oli vielä ehjä ja käyttökelpoinen. Saunasta tullessa elämä on kuitenkin mukavampaa kylpytakissa, jossa ei tule uudelleen hiki ennen kuin pääsee edes kotiovesta sisään. Entinen kylpytakkini olisi kestänyt varmasti vielä pitkään, mutta rajansa epämukavuudellakin. Toivottavasti joku viluisempi saa takista itselleen mieluisan pukineen.

Tammikuun alennusmyyntien aikaan en tarvinnut uutta t-paitaa, mutta ostin kuitenkin. Yksi kotipaitana käyttämistäni t-paidoista oli haalistunut ja venähtänyt muodottomaksi, ja oli vain ajan kysymys milloin se olisi riittävän ikävän näköinen laitettavaksi räteiksi. Näin järkeväksi hankkia uuden paidan mieluummin puoleen hintaan, kuin täsmälleen saman paidan normaalihintaan myöhemmin.

Se mikä on aidosti tarpeellista, on nykypäivän kulutuskulttuurissa hankala määritellä.

Tarpeellisen käsite on venyvä, mutta järkeä saa käyttää. Kun ei eletä minkäänlaista pula-aikaa, niin tuntuisi kummalliselta keinotekoisesti luoda sellainen.

Voisin tulla toimeen ilmankin, mutta se ei olisi järkevää. Voisin tulla toimeen ilmankin, mutta se tekisi elämästä turhaan hiukan hankalampaa. Näitä tilanteita on välillä, mutta ne ovat vain murunen siitä kaikesta mitä ennen luulin tarvitsevani.

Tarkka harkinta ennen ostamista on hyödyksi. Aiemmin moni muka-tarpeellinen tavara päätyi vain harmiksi kotiin entisten seuraan. Vaikka turhat ostokset ovat jääneet taakse, ei ole tarpeen hankkiutua ostamisen kanssa myöskään siihen toiseen ääripäähän.

14 kommenttia artikkelissa “Voisinko olla ilman?

  1. Kirjoituksiasi on ilo lukea. Ne ovat pohdiskelevia, älykkäitä ja hienotunteisia.Itse olen huomannut, miten tavaroiden vähentäminen on tuonut paljon lisää energiaa, jota en ole osannut edes odottaa.
    Vuosi sitten olin pitkällä sairauslomalla jalkamurtuman takia. Kipsiä piti tarkoin varjella kastumiselta. Mies osti minulle jättikokoisen yöpaidan ja aamutakin, jotta asiat kylpyhuoneessa hoituisivat helpommin. Kun pääsin kipsistä eroon, en halunnut enää nähdäkään aamutakkia tai rumaa, kirjavaa yöpaitaa. Henkinen lukko oli aika iso.
    Toimitin vaatteet Fidaan, etsin ompelijan ja korjautin kaksi (huom! kaksi) pyjamaani, jotka olivat odottaneet korjausta jo toista vuotta vaatekaapin ylähyllyllä kauas taakse heitettyinä, etteivät ne aina aiheuttaisi huonoa omatuntoa (niin joo, noikin pitäisi joskus korjauttaa…). Itse olen ompelutaidoton, jollei sitten suorista saumoista saa edes jotain plussapisteitä : )
    Aloitimme perheessämme kovan kulukuurin viime kesänä. Pelkäsin, että elämä muuttuisi sen myötä kovin ankeaksi, mutta kävikin miltei päinvastoin. On ollut ilo huomata, että ilman tuotakin pärjätään, miten minä ennen aina ostin noita, minkähän vuoksi. Kotona vaan jotenkin on selvästi enemmän jotain hyvää, positiivista energiaa. Sanoisinpa jopa, että itsetunto ja itsevarmuus ovat kasvaneet tänä aikana.
    Kaupoissa on vapauttavaa kulkea, kun tietää, ettei tarvitse ostaa mitään. Ilmankin pärjätään. Mielihaluja kyllä löytyy, mutta hoidan niitä nykyään siten, että käyn nettisivuilla katsomassa himoitsemaani tuotetta (tällä hetkellä pieni pussukka, jossa on koristeena vanhanaikaista kaunokirjoitusta, pitsejä ja painokuvia postimerkeistä). Siellä siitä on kaunis kuva, ja tiedän, että sieltä sen sitten jonain päivänä käyn ostamassa, jos haluan sitä vielä kesällä 2016…

    • Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoista! Tuo kuvaamasi positiivinen energia kuulostaa tutulta. Tavaroiden vähentäminen tosiaan tuo energiaa ja keveyttä. Ja on mukava nähdä, miten kaiken tavaran alta kuoriutuu pikkuhiljaa ne kaikkein tärkeimmät ja tarpeellisimmat tavarat. Sitä huomaa miten vähällä oikeastaan tulee toimeen eikä ole mitään vailla. Itsekin olen kokenut jonkinlaista itsevarmuuden lisääntymistä. Ikään kuin hartioilta rapisisi pois kaikenlaista turhaa henkistä rasitetta, samalla kun asunnosta tavara vähenee ja elämä muutenkin yksinkertaistuu.

  2. Kuinka samankaltaisia ajatuksia olen pyöritellyt! Pääkoppani on muuttunut aikaisemmasta sisutelija- ja tavarahamsterista tavaraähkyä kokevaksi järki-ihmiseksi, ainakin vankasti sinne suuntaan. Esimerkkinä turhasta tavarasta omalla kohdallani: Muutin vuosi sitten, mikro jäi ex-puolisolle ja laitoin heti hankintalistaan. Vuosi on kulunut ilman ja kas kummaa elämä sujuu hienosti ilmankin.

    Konkreettisimillaan olen kokenut toimiviksi kaksi keinoa hankintojen järkeistämiseksi: pidän hankintalistaa kotioloissa, johon lisään asian jota huomaan arjessa oikeasti ja toistuvasti kaipaavani. Muita tavaroita ei kaupasta tarvitse tai siis saa ostaa, henkilökohtainen poikkeukseni on farkut koska jos löydän istuvat on se kohdallani niin harvinaista, ettei sitä kannata missata 🙂 Yön yli nukkuminen on toinen hyvä tapa: jotain kivaa nähdessäni en saa koskaan ostaa suorilta, useimmiten tarve unohtuu mielestä ihmeellisen nopeasti!

    • Kiva kun kommentoit! Tavaraähky. Sitä on ilmassa. Kyseenalaistan jokapäiväisessä elämässä yhä enemmän kaiken tavaraan liittyvän työn tarpeellisuutta. Miten vähän kaikenlaista tavaran kanssa puljausta voisi ollakaan, kun tavaraa olisi vain täsmälleen tarpeellinen määrä eikä enempää.

      Yön – tai useammankin – yli nukkuminen ennen ostamista on hyväksi. Niin aukoton ei omakaan järjestelmäni vielä ole, ettenkö ajan kuluessa unohtaisi jotakin tavaraa, minkä luulin todella tarvitsevani. Ajan kuluessa myös tulee keksittyä uudenlaisia ratkaisuja, jolloin mitään ei ehkä tarvitsekaan ostaa.

  3. Olen itse juuri huomaamattani ajautunut saman asian äärelle kosmetiikan suhteen. Vaikka käytän suhteellisen niukasti kosmetiikkaa, olen ollut menossa vielä niukempaan suuntaan. Haluan käyttää mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa, mutta paikkakunnaltani sitä ei saa, joten aineiden loputtua pitäisi lisää tilata postitse tai lähteä 30 kilometrin päähän kaupunkiin. Nyt siis elelen ilman hoitoainetta (en ole huomannut hiuksissani eroa aiempaan), ilman kasvovettä (en edes tiedä mitä se tekee iholle) ja ilman naamanputsaria (meikit lähtee perusvoiteella ja naaman olen pessyt mieheni tapaan saippualla). Katsotaan kuinka iholle pidemmän päälle käy, mutta silti hankintalistalla olisi korkeintaan kasvojenpuhdistusaine. Myös hiusten muotoilutuotteet rajoittuvat tätä nykyä hiuslakkaan, irrottauduin juuri föönistä sen käytyä tarpeettomaksi.

    Minusta miehet ovat tässä suhteessa usein aika inspiroivia. Kuinka monella miehellä on laukku mukanaan ulos lähtiessä? Miksi naisilla pitää olla selviytymispakki olallaan ihmisten ilmoilla? Mitä pahimmillaan tapahtuisi, jos laukun jättäisikin kokonaan pois? Ja miksi miehille riittää vähempi määrä kosmetiikkaa ja silti näky on ihana?

    • Itsekin käytän vähän kosmetiikkaa, kymmenen vuotta sitten käytin paljon enemmän vaikka luulisi että parikymppisenä sitä olisi nimenomaan tarvinnut vähemmän 🙂 itsekin luovuin hoitoaineesta kun löysin hyvän shampoon (erittäin hieno suomalainen) jonka kanssa ei tarvitse, enkä mitään silottavia, kiillottavia jnejne tuotteita kyllä jaksa käyttää enää. Samoin luovuin deodorantista, ensin vahingossa kun se lomalla unohtui matkasta, sitten huomasin että ilman sitä hikoilen vähemmän ja iho voi paremmin. Joskus juhliin laitan ekstravarmuudeksi, mutta normaalielämässä en koe tarvitsevani enkä mielestäni ole mitenkään epähygieeninen. Kasvovettä ja muita ”erikoisaineita” en ole koskaan osannut käyttää ja nyt on jäänyt kasvojen puhdistusaine pois samoista syistä kuin sinullakin. Myös kasvojen kosteusvoiteen on korvannut koko vartalolle sopivalla Nivea softilla. Meikkejä minulla on vähän mutta siltiki puolet turhia, niitä olen säästellyt koska elättelen kuvitelmaa että alan trendikkääksi meikkaajaksi 🙂 ..vaikka todellisuudessa olen nude-tyyppi. Vähäisestä purkkimäärästä huolimatta olen mielestäni silti siisti ja huoliteltu enkä ymmärrä mitä olen ennen tehnyt kaikkilla niillä purkeilla.

      • Kuulostaa niin tutulta! En minäkään mielestäni haiseva tai homssuinen ole vaikka vähänlaisesti kosmetiikkaa käytänkin. Luin joskus muistaakseni Trendi-lehdestä naisesta, jonka motto kauneuden hoidossa oli ”Vähän laitettu, hyvin hoidettu”. Silloinkin (vaikka käytinkin irtolettiä, -ripsiä ja ties mitä..) se oli minusta niin hyvin sanottu, että lause jäi mieleen. Toki tuota lauseen jälkimmäistä osaa voisi vähän vielä petrata 🙂

      • Kiitos kommentistasi! Minulla on pitkät hiukset, enkä ole käyttänyt hoitoainetta ollenkaan. Sen verran kun joskus aikoinaan kokeilin, en pitänyt yhtään siitä miltä hiukset tuntuivat hoitoaineen jäljiltä. Sopivan shampoon kanssa hoitoaine ei välttämättä ole tosiaan tarpeen. Ja sama kokemus on minullakin deodorantista, hikoilu on vähäisempää ilman sitä.

        Itselläni kosmetiikka usein vanhenee ennen kuin saan tuotteen käytetyksi loppuun. Näin esim. peitevoiteen, sävyttävän päivävoiteen ja puuterin kanssa. Mitään muuta ns. meikkiä en käytäkään, ja näitäkin harvemmin. Ihoni voi onneksi yhä paremmin, ja olen miettinyt tarvitsenko peitevoidetta ollenkaan. En kaipaa täysin tasaista ihoa, pidän enemmän luonnollisuudesta ja siitä tunteesta, että iholla ei ole mitään ylimääräistä. Sävyttävällä päivävoiteella saan kevyesti tasoitettua ihoa tarvittaessa. Puuterista en pidä ollenkaan, joten olin todella iloinen kun keksin hankkia puuteripaperia. Voittaa puuterin sata nolla.

    • Kiitos kommentistasi! Miehet ovat minun mielestäni monella tapaa inspiroivia mitä tulee yksinkertaiseen elämään. Miesten vaateosastotkin ovat yksinkertaisuudessaan kauniita ja kiinnostavia, naisten vaateosastot ahdistavat minua saman tien. On niin paljon kaikenlaisia erilaisia vaatekappaleita, kuvioita, materiaaleja, ahtautta. Ja vaikka tuotteita on loputtomasti, en löydä sellaisia kuin haluaisin. Yksinkertaisia ja laadukkaita. Olisin jo aikaa sitten alkanut asioida miesten osastoilla itsekin, jos kropan mallini ei olisi aivan näin kaukana miehen vartalosta.

      Itse en mitenkään käsitä, miksi monet naiset kantavat kaiken aikaa mukanaan suuria käsilaukkuja. Tosiaan selviytymispakkeja. Mitä kaikkea sitä nyt välttämättä tarvitsee mukana kantaa? Jostain juuri luin mikä on vähintä mitä käsilaukussa kannattaa kuljettaa, ja listalla oli paljon sellaista, mitä ei olisi tullut mieleenikään kuljettaa mukana. Kuten ompelutarvikepakkaus… Lista oli ainakin kaksi kertaa niin pitkä, kuin mitä minulla enimmilläänkään on mukanani ollut.

      Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että monille naisillekin riittäisi huomattavasti vähempi määrä kosmetiikkaa, ja näky olisi ihanampi kuin vahvasti meikattuna. Minä olen sen verran änkyrä, etten oikein käsitä meikkaamisen ideaa. En ainakaan siinä mittakaavassa, että meikin erottaa kauas.

  4. Mä yritän nykyään muistaa kysyä itseltäni tämän saman kysymyksen. Viimeksi pohdin pitkään uuden kakkuvuoan ostamista. Oli juhlat tulossa ja piti leipoa kakku 20:lle, ennestään löytyi vain pienempi vuoka. Kaupassa pyörittelin isoa kakkuvuokaa käsissäni ja mietin, etten edes tiedä kuinka monen munan kakku tällaisessa vuoassa pitäisi tehdä, kunnes välähti: kaksi kakkua! Pienempi vuoka käy nyt ja jatkossa aivan yhtä hyvin, teen sitten kaksi tai enemmän jos vieraita on niin paljon ettei yksi kakku riitä! Sitäpaitsi se on helpompaakin, yks raastavimmista hommista ikinä on se kakkupohjan leikkaaminen kolmeen osaan. Helpompaa sekin pienemmällä kakulla 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Sitä ajattelee joskus aika kaavamaisesti, eikä heti huomaa lopulta yksinkertaisempaa ratkaisua asioihin. Onneksi noita välähdyksiä tapahtuu. 🙂

  5. Mäkin yritän aina miettiä ton kysymyksen ennen ostamista. Outoa muuten, että jotain tavaraa ei osta, mutta jos semmonen on valmiiksi niin siitä ei luovukkaan. Esim. mulla on vaan yks uunivuoka, se on semmonen iso ja 90% ruuissa vähän epäkäytännöllinen, mut en koe tarpeelliseks ostaa toista pienempää. Mut sit taas jos mulla olis jo se pienempi nii en kyllä luopuis siitä. Kans toi tulostinjuttu, tulostin hajos ja pyöri nurkissa pitkään. Uus oli tarkotus ostaa, mutten ikinä muistanut/jaksanut selata netistä myyntiilmotuksia. Sit kun vanha lähti eteenpäin niin ajattelin että oon tässä nyt ollu puol vuotta ilman tulostinta, enkä oo montaa kertaa kaivannut sitä. Päädyin sitten siihen etten sitä osta, kun ei sille olisi edes paikkaa. Tässä sitten joku päivä oli tulostimelle tarvetta, ja voin sanoa että v*tutti, tulostamalla mulla kyseiseen hommaan olisi mennyt muutama minuutti, mutta piirtämällä päälle tunti, ärsyyntyneenä aloin sitten piirtämään ja muistin että hei miehellä on työpaikalla tulostin (: Pakko myöntää että jos ois isompi asunto tai paikka tulostimelle niin ostaisin kyllä. Sekin vähän ärsyttää että muistolaatikon papereita ei voi skannata koneelle, niin pitää säilyttää niitä tuolla tilaa viemässä..

    • Kiitos kommentistasi! Joskus mietin huvikseni, että mitä jo olemassa olevista tavaroistani ostaisin uudelleen. Aika moni tavara jäisi ostamatta. Olen myös huomannut, että on paljon helpompi olla ostamatta, kuin luopua jo ostetusta.

      Mietin että voisiko niitä muistolaatikon papereita valokuvata? Riippuu papereista ja niiden tarkoituksesta miten se onnistuu. Sen jälkeen kun olemme olleet ilman skanneria, olen käyttänyt samaan tarkoitukseen enemmän kameraa. Usein sekin toimii riittävän hyvin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s