Yksinkertaisempi vaatetus: tunne oma tyylisi

Olisin säästynyt monelta vaateharmilta ja turhalta rahanmenolta, jos Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi olisi julkaistu jo muutama vuosi sitten. Suosittelen kirjan lukemista aivan jokaiselle! Se pääsi pysyväksi jäseneksi minimaaliseen kirjastooni. Tutustuin kirjaan maaliskuussa, ja se suoristi hetkessä pukeutumiseeni liittyneet mutkat.

Ostan vaatteita vähän ja harkiten, mutta olen tehnyt liian monia virheostoksia. Arkivaatteita ostaessa en virheostoksia tee, mutta ns. siistimpiä vaatteita ostaessani olen ollut pulassa. En ole tiennyt mitä tarkalleen ottaen haluaisin, jolloin olen tullut ostaneeksi vääränlaisia vaatteita. Pukeutumisneuvojalla käynti toi kaappiini useamman vaatteen, joita ei olisi pitänyt koskaan ostaa. Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt, että minun on todella viihdyttävä vaatteessa, sen näyttäminen hyvältä päälläni ei riitä. Sovituskopissa monenlaiset vaatteet voivat tuntua ja näyttää hyviltä, mutta kopin ulkopuolella tunnelma voi olla aivan toinen.

Hyvän mielen vaatekaappi auttoi minua ymmärtämään mikä on pukeutumisessa minulle kaikkein mieluisinta, ominta itseäni. Kirjan luvussa Selvitä mieltymyksesi ja tyylisi on monen sivun mittainen kartoitus vaatteiden erilaisista piirteistä ja ominaisuuksista, joista lukija voi valita itseään miellyttävimmät. Lopputuloksena on käsitys siitä, mihin omassa pukeutumisessa kannattaisi keskittyä, jotta viihtyisi vaatteissaan.

Kartoituksen tekeminen auttoi minua löytämään pukeutumiseni punaisen langan, joka oli päässyt pahasti katoamaan vuosien saatossa. Löysin uudelleen pukeutumiseni perustan, itselleni ominaisen tyylin.

Nyt tiedän millaisia siistejä vaatteita haluan käyttää.

Tunnen itseni parhaiten itsekseni suorissa housuissa tai vaikka siisteissä, tummissa farkuissa, ja kauluksellisessa paidassa. Huivilla saan asuun riittävästi eloa, korut, korolliset kengät tai erikoiset laukut eivät ole minua varten. Jos tarvitsen enemmän lämpöä, voin pukea lisäksi neuleen. Jos tilanne niin vaatisi, hyvin istuva jakkupukukaan tuskin olisi mahdoton. Mahdollisimman yksinkertainen pukeutuminen, selkeälinjaiset, ajattomat vaatteet sopivat minulle.

Minulla oli vielä jokin aika sitten kaksi mekkoa, jotka näyttivät ylläni hyvältä. Kummassakaan en käynyt kodin ulkopuolella. Yhtenä syynä olivat sukkahousut. Lopulta kun sain sellaiset ostettua, ja kokeilin niihin pukeutua (ja sain ne jotakuinkin polviin asti), totesin, että vastenmielisempää vaatekappaletta tuskin on olemassa. Sain lukijalta aikoinaan loistavan vinkin kokeilla suoria housuja mekon alla, ja toisen mekon kanssa idea toimikin. Kunnes onnistuin likaamaan mekon sitä kokeillessani niin, että se oli pestävä. Ja tietysti se kutistui käyttökelvottomaksi.

Toinen mekko tarttui mukaan pukeutumisneuvojalla käytyäni, ja se oli alunperinkin virheostos. Tarkenen liiankin hyvin, eikä melko paksu liivimekko, jonka alle olisi ollut vielä puettava pitkähihainen paita, ollut hyvä idea. Ostaessani mietin lisäksi käyttäväni mekon kanssa huivia, sillä en erityisesti pitänyt mekon pääntiestä. Minun tuli tuskaisen kuuma jo kotona asua kokeillessani. Mekko istui kuin olisi ollut minulle tehty, mutta en tuntenut itseäni itsekseni se päällä. Tuntui kuin mekko olisi korostanut kaikkea sellaista luonteessani, mistä halusin päästä kauemmas. Se vei viimeisenkin rentouden olemuksestani.

Minulle valkeni monia asioita kirjan tyylikartoitusta tehdessäni. Muistin, että aikoinaan pukeuduin jatkuvasti arkena paitapuseroon. Siinä yhdistyvät sopivan ohut kangas, juuri sopiva väljyyden ja istuvuuden yhdistelmä, sekä ajaton yksinkertaisuus. Olen enemmän housu- kuin hame- tai mekkoihminen. Hameita käytän vain kesäisin, ja vain ilman sukkahousuja. Juhlavampaan tilaisuuteen valitsisin housut.

Kun tietää millaisissa vaatteissa viihtyy, vaatekaappia ei tarvitse paisuttaa liiallisiin mittoihin. Minulla on vähemmän siistejä vaatteita kuin koskaan ennen, sama pätee vaatteideni kokonaismäärään. Ja ensimmäistä kertaa minulla on vaatteita juuri sopivasti omiin tarpeisiini nähden.

”Ei mitään päällepantavaa” -tilanne tuli kohdalleni ennen kahdesta eri syystä. 1. Vaatteeni eivät sopineet keskenään yhteen. 2. Tunsin oloni epävarmaksi vaatteissa, jotka eivät sopineet omaan tyyliini olla ja elää. Vaatteet jäivät kaapin kätköihin, kun valitsin mieluummin jotakin, missä viihdyin.

Varsinkin siistien vaatteiden liiallisuus suhteessa niiden tarpeeseen, tai vaikka arkivaatteiden määrään, kertoi epävarmuudestani pukeutumisen suhteen. Haluan pukeutua hyvin yksinkertaisesti, mutta tilaisuuden luonteeseen ja tilanteeseen sopivasti. En ollut aiemmin kuitenkaan pysähtynyt miettimään, mitä tämä kohdallani tarkkaan ottaen tarkottaisi, ja mitä minun tulisi ottaa huomioon viihtyäkseni.

Huomasin, että minulla on lopulta hyvin vähän käyttöä siistimmille vaatteille. Niin vähän, että yksi asu vuodenaikaa kohden riittää. Mielelläni yhdistän asujen osia monipuolisesti, ja käytän niitä vaikka vuoden ympäri, jos se on mahdollista. Juhlatilaisuuksia vältän viimeiseen asti, joten minulla ei ole kaapissani yhtäkään varsinaista juhlavaatetta. Ratkaisen mahdollisen juhlavaatteiden tarpeen tilannekohtaisesti.

Tilaisuudet, joissa tarvitsen siistimpiä vaatteita, eivät ole erityisen juhlavia. (Juhlagaalat jätän suosiolla väliin.) Ollakseni riittävän hyvin pukeutunut viihtyäkseni, minun on kuitenkin valittava jotakin muuta kuin farkut ja trikoopaita. Kovin montaa astetta erikoisempaa vaatetusta en kuitenkaan tarvitse. Pääasia on, että pystyn kantamaan itseni selkä suorassa ja nauttimaan tilaisuudesta. Oman pukeutumistyylin tunteminen on tässä suurenmoiseksi avuksi.

2 kommenttia artikkelissa “Yksinkertaisempi vaatetus: tunne oma tyylisi

  1. ””Ei mitään päällepantavaa” -tilanne tuli kohdalleni ennen kahdesta eri syystä. 1. Vaatteeni eivät sopineet keskenään yhteen. 2. Tunsin oloni epävarmaksi vaatteissa, jotka eivät sopineet omaan tyyliini olla ja elää. Vaatteet jäivät kaapin kätköihin, kun valitsin mieluummin jotakin, missä viihdyin.”

    Todellakin, ei-mitään-päällepantavaa -tilanne, josta niin usein vitsaillaan, perustuu yleensä todelliseen ongelmaan: on hankkinut itselleen vääränlaisia vaatteita. Yksikin asukokonaisuus riittää, jos se on toimiva, ja kaapillinen vaatteita on liian vähän, jos ne eivät ole toimivia. Puuttuva oleellinen ainesosa on huolellinen pohdinta omista tarpeista.

    Linkkasin teksin Hyvän mielen vaatekaapin fb-sivuille, se oli mielestäni varsin hyödyllinen!

    • Kiitos kommentistasi ja linkittämisestä! Kirjasi on todella hyödyllinen juuri sen oman tyylin selvittämisessä. Varsinkin kun on kyse minunkaltaisestani ihmisestä, joka ei ole erityisen kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta. On tärkeää tietää minkälaisista asioista pitää, varsinkin silloin kun olo vaatekaupassa on kuin Liisalla ihmemaassa. On aika paljon suurempi mahdollisuus osua oikeaan, kun tuntee omat mieltymyksensä. Vielä kun muistaa senkin, että on aivan sama miten hyvältä jokin vaate päälläni jonkun toisen mielestä näyttää, jos en tunne oloani siinä hyväksi. Jos vaate ei tunnu tarpeeksi ”omalta”, sitä on turha ostaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s