Harvoin käytetyistä tavaroista luopuminen

”Jos et ole käyttänyt sitä vuoteen, voit huoletta luopua siitä. Voit tarvittaessa ostaa uuden.”

Minä hiukan vastustan edellä kuvattua ajattelua, vaikka voi olla, että jotakin vastaavaa olen itsekin aiemmin mennyt kirjoittamaan. Vastustuksen syy on ajatuksen yksioikoisuus. Asiat eivät useinkaan ole noin yksinkertaisia.

Toinen syy ajatuksen vastustamiselle on, että en halua suosia ostamista helppona ratkaisuna, kun ensin on turhan innokkaasti vähentänyt tavaraa. Sen sijaan suosittelen harkitsemaan tarkoin ennen tavaroista luopumista. Itse luovun tavaroista parhaan tämänhetkisen tietoni ja käsitykseni mukaan, ajatuksena etten tule milloinkaan myöhemmin tarvitsemaan jotakin mistä luovun.

Poikkeustapauksiakin on, mutta silloin kyse on ollut liiallisesta määrästä samanlaisia tavaroita, joista on jatkuvaa haittaa esim. säilytystilojen ahtautena. Pussilakanoista laitoimme yli puolet kiertoon. Alkuperäinen lakanamäärä olisi riittänyt kenties loppuiän. Nykyiset neljä pariakin riittävät hyvin pitkään, sillä vaikka kaksi paria tulisi käyttöikänsä loppuun, niin vielä olisi kaksi paria käytössä, ja se riittäisi. Todennäköisesti siis joudun vielä joskus ostamaan pussilakanoita, mutta siihen on pitkä aika.

Jos elämässä tulee vastaan tilanne, jota en mitenkään voinut etukäteen arvata, tai jos kaikesta harkinnasta huolimatta päädyn virhearvioon tavarasta luopuessani, on toki mahdollista ostaa tarvitsemani uudelleen. Miettisin asiaa kuitenkin todella tarkoin, ennen kuin lähtisin mitään ostamaan. Todellisia tarpeita, joita ilman ei mitenkään voi olla, on hyvin vähän.

Mutta sitten niihin harvoin tarvittaviin tavaroihin. Otetaan esimerkiksi untuvatakki. Minulla on ollut sellainen kaapissani useampia vuosia, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan. Olen vähentänyt satoja, todennäköisesti tuhansia tavaroita muutaman viime vuoden aikana, mutta untuvatakki pysyi kaapin hyllyllä tähän kevääseen asti.

Miksi en luopunut takista jo aiemmin?

Talvien kylmyys vaihtelee. Useamman leudon talven jälkeen voi tulla kylmä talvi, jolloin untuvatakki on tarpeellinen. Silloin on mukava ottaa takki kaapin ylähyllyltä, pukeutua lämpimästi ja lähteä ulkoilemaan. Takki oli juuri sopivan kokoinen, näköinen ja malliltaan ajaton, hyväkuntoinenkin.

Miksi päätin kuitenkin luopua takista?

Viime talvi oli niin lämmin, että en käyttänyt ulkoillessani kertaakaan edes toppatakkia. Kerrospukeutuminen ja ohut takki riittivät mainiosti. Minun tulee helposti kuuma, ja jo edellistalvena toppatakkia käyttäessäni jouduin useamman kerran toteamaan, että ohuempi takki ja lämmintä sen alle olisi ollut parempi vaihtoehto. Miten kylmä siis oikeastaan pitäisi tulla, että ottaisin untuvatakin käyttöön? En muista aiempien talvien luonnetta, mutta useampaan vuoteen en kaivannut untuvatakkia kertaakaan.

Jos tulisi todella kylmä talvi, kaipaisin pidempää takkia. Ennen kuin ottaisin lyhyen untuvatakin kaapista, kokeilisin pukeutua kerroksittain ja laittaa päällimmäiseksi pidemmän, kevyesti topatun, tuulta ja kosteutta kestävän takkini. Vuosikymmenien kokemuksesta tiedän, että jos minua paleltaa, niin ensimmäisenä kylmettyvät reidet ja takapuoli. Lyhyt takki ei asiassa auta.

Takki tuli minulle lahjoituksena, en ollut ostanut sitä itse. Kun sain untuvatakin, en ollut ollut aikeissa ostaa sellaista. Se ei siis ollut minulle tarpeellinen silloinkaan, mutta olisi ehkä voinut olla hyödyllinen. Koska takki oli hyväkuntoinen ja juuri sopiva, otin sen vastaan.

Untuvatakin tapauksessa päädyin ajatukseen, että minulla oli ollut jo vuosia mahdollisuus käyttää takkia, mutta en ollut kokenut sitä tarpeelliseksi. Jos joskus tarvitsen lämpimämpää takkia, voinen hankkia sellaisen, tällä kertaa riittävän pitkän omiin tarpeisiini.

Otetaan vielä toinen, ehkä melko yleinen, esimerkki harvoin käytetystä tavarasta,  silitysrauta ja -lauta. Mitä miettisin ennen kuin luopuisin jommastakummasta tai molemmista?

Käytänkö vaatteita, jotka silitän ennen käyttöä? Entä muita tekstiilejä, kuten verhoja, tyynyliinoja, pöytäliinoja? Voisinko tehdä periaatepäätöksen, että en käytä tai hanki mitään, mikä vaatii silitysraudan käyttöä? Voisinko olla tätä mieltä tällä päätöksellä elämäni loppuun asti, ellei jotain aivan erityisen ihmeellistä tapahdu, miksi minun pitäisi muuttaa mieltäni? Onko minulla silitettävää, mutta niin harvoin ja vähän, että se onnistuisi aivan yhtä hyvin ilman silityslautaa, ilman että hommasta tulisi tavanomaista selvästi ikävämpää?

Jos näiden kysymysten jälkeen päätyisin siihen, että en tarvitse silitysrautaa ja/tai -lautaa, ja tulisin toimeen ilmankin tästä eteenpäin, luopuisin tarpeettomasta. Muuten säilyttäisin, vaikka käyttöä olisikin vain harvoin.

Minimalismin ideana ei ole luopua mahdollisimman paljosta, ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä, ja ostaa sitten tavaroita sitä mukaa takaisin kun niitä tarvitsee. Omia toimiani tavaran vähentämisessä ohjaa ekologisuus, aito pyrkimys oppia tulemaan pysyvästi toimeen vähemmillä tavaroilla. Hidas tahti ja omien tarpeiden punnitseminen ja harkinta auttavat välttämään pahat virhearviot.

6 kommenttia artikkelissa “Harvoin käytetyistä tavaroista luopuminen

  1. Tätä kirjoitusta lukiessani tajusin muuten, miten vaikeaa on antaa toisille ohjeita tavaroista luopumiseen. Periaatteessa tuo neuvo ostaa uusi, mikäli pois heitetylle tavaralle tuleekin tarvetta, on sinänsä hyvä ”lohduke” ja varasuunnitelma, mutta varmasti on iso joukko ihmisiä, ketkä ottaisivat sen lupana ostaa (jatkuvasti) uutta pois heitettyjen vanhojen tilalle – ja sehän ei ole minimalismin/tavaramäärän kohtuullistamisen idea. Sitten taas isolle osalle ihmisiä, niille, joille (sillä hetkellä) tarpeettomista tavaroista luopuminen on vaikeaa ja heidät pitäisi vaikka jotenkin saada rohkaistua hommassa alkuun, tuo voi olla ihan hyvä neuvo. Monenkaan kohdalla kun sitä päivää ei tule, että pois laittamaansa tavaraa kaipaisi, etenkään siis, jos on vasta aloittanut tavaranraivauksen ja pistää pois siis niitä kaikkein tarpeettomimpia tavaroitaan.
    Sitten on vielä se, että kaikki eivät voi luottaa siihen, että aina on rahaa ostaa uutta, mikäli tarvetta ilmenee.

    Itse olen kierrättänyt, myynyt ja antanut pois 4-5 vuoden aikana varmaan satoja tavaroita (ml. vaatteita) ja vain muutama vaate kaduttaa. Periaatteessa voisin tietysti ottaa käyttöön tuon varasuunnitelman ja ostaa uuden vaatteen, mutta se ei olekaan niin helppoa. Myin jokunen vuosi sitten kirppiksellä kivan jakun, joka oli sillä hetkellä pikkuisen iso, mutta nyt se olisi taas ihan sopiva ja haluaisin käyttää sellaista jakkua. Ja hyvin istuvan jakun löytäminen ei ole ihan helppo juttu. Lisäksi uusien vaatteiden ostamisessa on se hankaluus, että en haluaisi tukea riistovaatteiden tuotantoa, joten pitäisi löytää joku kestävämmin ja eettisemmin valmistettu vaate.

    • Kiitos kommentistasi! Ohjeiden antaminen on mielestäni yleensäkin aika vaikeaa. Mikä sopii yhdelle ei sovikaan toiselle. Kuvasit loistavasti sitä, miten erilaiset ihmiset voivat kokea saman ohjeen. Ja tosiaan, ohjeet juuri raivaamisen aloittavalle olisivat kenties erilaiset kuin sitä jo pidempään tehneelle.

      Tuo on kyllä totta, että uuden vaatteen hankkiminen pois laitetun tilalle ei olekaan niin helppoa. Juuri vastaavanlaista ei välttämättä löydä mistään. Sen vuoksi ajattomien vaatteiden pois laittamista kannattaa miettiä tarkkaan. Joskus voi harkinnasta huolimattakin päätyä virhearvioon, mikä on tietysti ikävää. Ja sama hankaluus on minullakin uusien vaatteiden ostamisessa. Ennen kuin läpinäkyvyys vaatetuotannossa lisääntyy, on hyvin vaikea ostaa mitään. Ja kun jotakin ostan, on hyvin vaikea ostaa hyvällä omatunnolla. Niinpä ostan vain todelliseen tarpeeseen ja niin täydellisen kuin löydän, jotta voin käyttää vaatteen sen elinkaaren loppuun asti.

      Olen pitänyt kirjaa lähtevistä tavaroista siitä lähtien, kun haastoin itseni (ja lukijat) vähentämään 100 tavaraa viikonlopun aikana. Tuo haaste oli viime lokakuun alkupuolella. Tavaraa vähenee nyt selvästi hitaammin kuin alkuvaiheessa, jossa oli reilusti mistä vähentää. Kuitenkin tämän viimeisen reilun puolen vuoden lähteneiden tavaroiden lukema on noin 440. Tavaraa on lähtenyt yhteensä takuulla tuhansia kappaleita viimeisten muutaman vuoden aikana. Kaikki se tavara on ollut mukamas tarpeellista hankkia, mutta jännä juttu, että en ole jäänyt kaipaamaan yhtäkään tavaraa. Hidas tahti auttaa paljon. Tavaroita tai vaatteita, joiden pois antamisesta on epävarma, joutuu arvioimaan silloin pidemmällä aikavälillä ja useampaan kertaan. Niin ei tule kovin helposti luopuneeksi mistään sellaisesta, jonka myöhemmin haluaisikin takaisin.

  2. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Luopuminen harvoin on helppoa ja pelko siitä, että tekee väärän valinnan on vahva. Itse olen käyttänyt seuraavia kahta kysymystä auttamaan valintojen tekemisessä:
    1) Mitä jos tavaran säilyttäminen onkin se väärä valinta, joka vain luo turhaa kuormitusta elämään?
    2) Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua jos hankkiudun tavarasta eroon?
    Erityisesti jälkimmäinen kysymys on aika tehokas. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos hankkiudun farkuista eroon? Ei ainakaan mitään kovin pahaa.

    • Kiitos sinulle kommentistasi! Hyvät kysymykset sinulla luopumisen tueksi. Varsinkin kohta kaksi palauttaa asiat varmasti monta kertaa oikeisiin mittasuhteisiinsa.

      Itse olen ratkaissut luopumisen vaikeutta ottamalla luopumiselle niin paljon aikaa kuin suinkin tarvitsen. Kun luopumiskierroksia on monia, tavara vähenee hiljalleen siitä turhimmasta päästä. Tavalla tai toisella merkityksellisiä tavaroita tai vaatteita tulee mietityksi useampaan kertaan, jolloin harkinnalle on riittävästi aikaa. Samalla kuitenkin vähemmän tärkeät tavarat poistuvat.

      Usein esitän itselleni myös kysymyksen: lisääkö tämä tavara elämänlaatuani? Kysymys toimii minulla aika hyvin, koska siihen kun vastailee mielessään, niin tulee ottaneeksi asioita huomioon varsin laajasti.

      Kiva kun jätit kommentin, niin löysin samalla blogiisi. Mukavaa päästä lukemaan mitä olet miettinyt. 🙂

      • Vaatteissa käytän tuota harkinta-aikaa paljonkin. Eli ensin vaate takariviin, sitten ylähyllylle, sitten varastoon ja lopuksi kierrätykseen. Joidenkin vaatteiden kohdalla kierto on puoli vuotta tai alle, useimpien noin vuosi ja joidenkin jopa kaksi vuotta. Jos en kahteen vupteen ole vaatetta kaivannut, se saa lähteä. Silti poikkeuksena muutama edelleen päälle sopiva juhlavaate, joille vaan on harvoin käyttöä. Ne saavat edelleen olla kaapissa, koska eivät vie myöskään tilaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s