Kausitavarat ja kompromissi ei-minimalistin kanssa

Suhtaudun tavaroihin eri tavalla eri vuodenaikoina. Syksyn ja talven hämärässä siedän suurempaa määrää näkyvillä olevia tavaroita kuin kevään ja kesän kirkkaassa valossa. Kevätauringon alkaessa paistaa, paljastaen mitä kaikkea kotona oikeastaan onkaan, alan riisua huoneita turhista tavaroista ja inspiroidun siivoamaan. Laitan tavaroita pois näkyviltä, mutta myös kyseenalaistan herkemmin mitä oikeastaan tarvitsemme. Kevätsiivous laajenee helposti kevätraivaukseksi.

Jos olohuoneessa ei olisi kaikumisongelmaa, poistaisin verhot kesäajaksi. (Kaiku oli poissa vain silloin, kun tässä kaksiossa oli hetkellisesti kolmion tavarat ja varaston tunnelma.) Oikeastaan olisin jättänyt verhot kokonaan laittamatta, elleivät ne olisi olleet yksinkertaisin keino vähentää kaikua. Talviaikaan ne vähentävät myös vedon tuntua. Ennen keräsin keväällä kasan koristetyynyjä sohvalta kaappiin ja vaihdoin tyynynpäällisiä, mutta nykyään ylimääräisiä tyynyjä ja tyynyliinoja ei ole, esillä olevat ovat jatkuvassa käytössä.

Kausitavaroita, joita vaihtelisin vuodenaikojen mukaan, ei juuri ole. Verhot ovat aina samat. Keittiön pöydällä on joulun aikaan punainen liina, muulloin harmaa. Olohuoneen pöydällä on talvella liina, kesäksi otan sen pois. Sohvalla on talvella peitto lisälämpöä tuomassa, muulloin se on kaapissa. Pimeään vuodenaikaan esillä on kynttilälyhtyjä, kesällä vähemmän. En kaipaa vaihtelua kun näkyvillä on tavaroita joista pidän. Jaksan nauttia niistä joka päivä, vuoden ympäri.

Miettiessäni tarvetta riisutumpaan kotiin kevät- ja kesäaikaan, mieleeni tuli yhdenlainen kompromissin mahdollisuus minimalistin ja ei-minimalistin yhteisessä kodissa. Mitä jos osan vuodesta pitäisi näkyvillä selvästi pienempää tavaramäärää minimalismista nauttivan iloksi, ja osan vuodesta pitäisi kodin ns. normaalitilassa? Tämä olisi mahdollista, jos olisi riittävästi säilytystilaa, jonne voisi välillä siirtää osan tavaroista.

Tämänkaltainen kokeilu antaisi myös ei-minimalistille mahdollisuuden tunnustella, miltä vähemmän tavaran keskellä eläminen tuntuu, ilman että tarvitsisi luopua lopullisesti suuresta määrästä tavaraa. Avarammassa kodissa asuminen voisi tuntua niin mukavalta, että ei-minimalisti ymmärtäisi paremmin puolisonsa tarvetta yksinkertaisempaan, vähempitavaraiseen elämään. Tai sitten ei. Joka tapauksessa kokeilusta voisi saada uusia ajatuksia.

Jos kotiin on kertynyt paljon tavaraa, eikä tilanne miellytä, mutta luopuminenkin on vaikeaa, voi tämänkaltaisen kokeilun avulla tunnustella miltä avarampi koti tuntuisi. Jos se tuntuu paremmalta kuin entinen tavarapaljous, tavaran vähentäminenkin saattaa helpottua.

Yksinkertaisesta kodista voi nauttia, vaikka omistaisikin paljon tavaroita. Osan tavaroista voi säilyttää piilossa (jos säilytystilaa on riittävästi) ja pitää näkyvillä vain pientä osaa tavaroista kerrallaan. Näin kauniit ja tärkeät tavarat ovat paremmin edukseen, kun niillä on tilaa ympärillään. (Mieti vaikka gallerioita, niissä yksikään esine ei jää huomiotta tai muiden esineiden varjoon.) Toki suurenkin tavaramäärän voi saada esille kauniisti, mutta se on taitolaji. Helpompi on saada aikaan epämukava kaaos.

Tunnetteko te muut tarvetta yksinkertaistaa kotia, kun kevätaurinko alkaa paistaa?

4 kommenttia artikkelissa “Kausitavarat ja kompromissi ei-minimalistin kanssa

  1. Hei! Olen jonkin aikaa lukenut blogiasi, joka on toiminut minulle suurena innoituksena omassa elämässäni. Kiitos siitä! 🙂

    Jo vuosia kestänyt, ja pikku hiljaa lisääntynyt, kaipuuni / ahdistukseni tavaramääristä, jne. sai vihdoin nimen, kun muutama kuukausi sitten täysin vahingossa eksyin blogiisi. Vihdoin tiesin mikä minä olen, ole Minimalisti! Tai siis ainakin wannabee sellainen, mutta täysin varmasti olen ollut pahimman luokan hamsteri. Tai mitä sanot ihmisestä, joka ei ole vain onnistunut ”keräilemään” tavaraa, mutta myös asuntoja ja kesämökkejä siihen malliin, että lopputuloksena on neljä täysin varusteltua (ml. täpötäyteen ahdatut kaapit, varastot, jne.) asuntoa…? Tähän voi todellakin päätyä nelikymppisenä rakentamisen, perintöjen, jne. kautta, jos ei osaa luopua mistään edes muuttaessa!!

    Varallisuuden (ja velkojen) kertyminen on todellakin mahdollistanut minulle tilanteen, jossa minun ei ole tarvinnut tunnesiteiden takia luopua edes asunnoista tai paikkakunnista, kun olen muuttanut. Tähän täysin kieroutuneeseen tilanteeseen olen alkanut nyt pikku hiljaa herätä ja aloittanut massiivisen asuntokohtaisen tavaroiden vähentämisprosessin. Ylpeänä voin todeta, että olen jopa (piiiitkän ajatustyön jälkeen) vuokrannut jo yhden asunnoista, eli matkalla kohti luopumista ollaan. Mutta eihän sitä nyt voi tässä taloustilanteessa myydä mitään… Eli seliseli, mutta matkalla ollaan tai ainakin puskurissa roikutaan! :D.

    Alkuperäinen tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut tässä kommentissani alkaa ruotimaan omaa ”hamsteritaustaani”, vaan ottaa kantaa tuohon sinun mainitsemaan kaikuongelmaan. Oletko koskaan harkinnut akustiikkalevyjen hankkimista asuntoon? Olen itse tutkinut niitä paljon ja nykyään ne todellakin voivat toiminnallisuuden lisäksi olla kauniita sisustuselementtejä. Itse olen harmitellut, että olen käyttänyt kaikumisen takia monta euroa mattojen ja verhojen hankkimiseen, kun olisin saman rahan voinut käyttää kunnon akustiikkalevyihin. Ihannekodissani ei nimittäin olisi yhtään mattoa tai (kangas)verhoa keräämässä pölyä, mutta kaikuakaan ei saisi. 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Sinulle on tosiaan sattunut kohdalle asuntoja ja kesämökkejä tykötarpeineen. 🙂 Hienoa että olet päässyt tavaran vähentämisen alkuun! Käyntiin pääseminenkin on hieno juttu, kun ajattelee millaiset lähtökohdat sinulla on. Paljon hommaa sisäisen minimalistisi miellyttämiseksi. 😉

      Olen miettinyt akustiikkalevyjä useampaankin kertaan. Olohuoneessa parempaa akustiikkaa todella tarvittaisiin, mutta en mitenkään raaskisi laittaa jotakin sille ainoalle seinälle, joka on tyhjänä. Yhdellä seinällä on ikkuna, toisella ikkuna ja avohylly, kolmannella leveät pariovet ja siitä viimeisestä, pitkästä seinästä nauttisin kovin mieluusti tyhjillään. Ja se on tietysti juuri se seinä, joka on äänilähteitä vastapäätä eli sillä seinällä akustiikkalevyistä olisi eniten apua. Hankala juttu. Nautin valtavasti tuosta tyhjästä, kauniisti epätasaiseksi kuluneesta seinästä. Kattoakaan ei huvittaisi miinoittaa akustiikkalevyillä… Minulla ei ole aiempaa kokemusta asunnosta, jossa on vain kiviseiniä. En olisi koskaan uskonut, että jopa pienessä makuuhuoneessa (jonne ei sovi sängyn lisäksi juuri muuta) voi kaikua, vaikka verhojen ja sängyn tekstiilien luulisi asiaa auttavan. Myös eteisessä, jossa on enemmän ovia kuin ehjää seinäpintaa, kaikuu jos matto on poissa ja naulakko tyhjä.

      Tähän taloyhtiöön tulee lähivuosina ikkunaremontti, sen jälkeen voisin miettiä akustiikkalevyasiaa uudelleen. Verhot ovat tällä hetkellä hyödylliset torjumaan vetoa talvella, toki juuri nyt oikein mielelläni olisin niitä ilman. Mietintä jatkuu, en ole sellaista ratkaisua keksinyt, johon todella olisin tyytyväinen.

  2. Minä haaveilen pienemmästä tavaramäärästä ja olenkin onnistunut järkeistämään sitä jo jonkin verran, niin kuin nyt lapsiperheessä vain voi. Olen hyväksynyt, että tässä elämäntilanteessa en tule minimalismiin pääsemään, enkä ole edes varma haluaisinko, mutta olen tosi onnellinen, että olen keksinyt yhden kohteen, josta tehdä minimalismin tyyssija: parveke! Projekti on vielä kesken, mutta olen jo oikealla tiellä. Heräsin tähän oikeastaan ajatellessani lapseni turvallisuutta. Aiemmin parvekkeen avohyllyillä on säilytetty ei-käytössä olevia ruukkuja, pieniä puutarhurointityökaluja, lannokeastioita jne. Nyt kun lapsi osaa kävellä ja kiipeillä tajusin, että jos haluan nauttia parvekkeesta kuten ennenkin, on se järjestettävä nyt aivan toisin. Tämä tosin vaatii kannellisen säilytyspenkin hankintaa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se on hankkimisen arvoinen. Samalla pääsen eroon epämukavista vanhoista parveketuoleista kun laitan penkin päälle mukavat istuinpatjat. Penkin sisään voin kätkeä avohyllyissä olevat tarpeelliset tavarat ja ikävästä avohyllystä pääsen eroon. Viljelyn suhteen aion myös olla tänä vuonna realisti. Pari kirsikkatomaattia ja lempiyrttejäni aion kasvattaa, aiempina vuosina periaatteeni on ollut more is more, mutta ikävä kyllä olen kyllästynyt puuhaan ennen kesän loppua ja parveke on muuttunut taakaksi. Meillä on kesäisin kuuma asunto, ja on ihanaa kun voi pitää pervekkeen ovea auki niin että siellä voi myös viettää aikaa. Vinkkinä siis muillekin, kannattaa miettiä jos koko kodista ei ole mahdollista tehdä minimalistista, voisiko sen tehdä kuitenkin yhteen tilaan. 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Loistava idea, että olet ottanut parvekkeen minimalismin tyyssijaksi! Todella hyvä vinkki, että asunnosta voi ottaa jonkin tilan, jonka sisustaa yksinkertaisemmin. Usein esim. makuuhuone on luonnostaan vähän rauhallisemmin sisustettu tila.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s