Yksinkertaistajan pitkä ja tehokas kevät

Tänä keväänä lämpimät päivät alkoivat (väliaikaisesti tosin) jo silloin, kun muina keväinä olisin hiihdellyt keväthangilla. Lumeton aika alkoi aikaisin. Sillä on ollut positiiviset seurauksensa.

Alan päästä jyvälle kevään tulosta vasta kun lumet ovat sulaneet. Alkukevään lisääntyvä valo ei aiheuta piristymistä, päinvastoin väsyttää ja alakulottaa tavallista enemmän. Kun olen päässyt alkushokista yli, alan katsella kevään valossa kylpevää kotia tarkalla siivous- ja raivaussilmällä.

Tänä keväänä lumetonta aikaa ei tarvinnut kauaa odotella, eikä ei-toivottua takatalveakaan tullut. Jäi ruhtinaallisesti aikaa ja energiaa sekä luonnon tarkkailuun, että kodin siivoukseen ja raivaamiseen paneutumiseen. Ensimmäistä kertaa koskaan meillä oli osa ikkunoista pestynä jo ennen pääsiäistä! Yleensä koko homman aloittaminen venyy jonnekin juhannuksen jälkeiseen aikaan, tai sitten yritystä alkaa löytyä vasta ennen syksyn pakkasia…

Sain vihdoinkin remontoitua vaatekaapin valoisammaksi. Samalla tuli mietittyä vaateasioita tarkemmin (kiitos Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin!) ja mietittyä mitä sitä vaatetukseltaan oikeastaan kaipaa. Opin paljon itsestäni ja tarpeistani, mikä helpotti takaraivossa kytenyttä siistimpien vaatteiden ongelmaa kuin itsestään. Laitoin vuodenaikaan kuulumattomat vaatteet näkymättömiin, jotta pukeutumisesta tulisi yksinkertaisempaa.

Vinttivaraston siivoukseenkin löytyi lopulta energiaa. Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen tila toimii! Ennen sieltä piti peruuttaa ulos tiellä olevien tavaroiden kanssa, jotta sai tarvitsemansa.

Kissojen raapimispuu sai uudet kankaat, ja aiempaa yksinkertaisemman muodon. Pitkän pohdinnan jälkeen keksin sille myös aiempaa paremman paikan. Eräänä päivänä päätin uppiniskaisesti, että pitkään eteisessä olleelle raapimispuulle on löydyttävä toinen paikka. Ihan sama mikä, mutta enää se ei tukkisi yhtä asunnon kauneimmista paikoista, kulkua pariovista olohuoneeseen. Halusin eteiseen enemmän valoa ja avaruutta, halusin nauttia ilta-auringon kauniista kajosta eteisen seinällä. Raapimispuuta kokeiltiin parin viikon ajan useampaan eri paikkaan, kunnes oikea paikka löytyi. Kissat ovat nauttineet raapimispuustaan ja tähystystornistaan aiempaa enemmän, nyt siitä on hyvä näkyvyys ulos ja olohuoneesta eteiseen, jonkin verran keittiöönkin. Kevennetty muotokin (ilman ”mökkiä” välitasanteella) on miellyttänyt sekä omistajia että käyttäjiä.

Kumppaniani ilahdutin muuttamalla siivouskomeron urheiluvälinekaapiksi. Siitä on ollut paljon iloa meille molemmille. Nautin kun mm. rullaluistimille on oma tilansa, eivätkä ne enää ole eteisessä tiellä.

Tarpeettomien tavaroiden tutkailuun pitkä kevät toi lisävaihteen. Olikohan se 100 tavaraa vähemmän viikonlopun jälkeen -haasteeni aikoihin kun mietin, että mitenköhän meiltä enää löytyy kovin helposti sataa tarpeetonta tavaraa. Olen siitä asti kirjannut ylös lähteneet tavarat, ja nyt ollaan lukemassa 441. Melkein joka päivä kerään jotakin lähtevien kassiin tai laatikkoon. Jopa murheenkryyniltä tuntuneet mukivuoret ovat vähentyneet.

Yllättävän helposti sitä tarpeetonta edelleen löytyy. Eikä se toisaalta mikään ihme ole: kun tavaroiden omistamisen aiheuttama sokaistuminen hälvenee, huomaa miten vähän todella tarvitsee. Siitä eteenpäin tavarasta luopumisen tiellä on enää tunnesyitä. Niiden selättäminen sujuu vaihtelevaan tahtiin. Luopuminen on joskus tahmeaa itsellekin tuntemattomista syistä. (Ja välillä kun syistään saa kiinni, ne ovat niin hölmöjä, että melkein nolottaa.)

Tämän kevään aikana olen huomannut luopumisen sujuvan kumppaniltani aiempaa helpommin. Hän on tottunut siihen, että tavarat vähenevät. Ja ilmeisesti huomannut, ettei siitä ole haittaa. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, elämä on ennallaan tai aiempaa parempaa. Kun ehdotan jotakin tavaraa laitettavaksi pois, hän ei enää yritä keksimällä keksiä syitä, miksi tavarasta ei voisi luopua. Luopumiseen liittyvä pelko on hälventynyt, ja suhtautuminen tavaroihin on neutraalimpaa. On ollut piristävää huomata, että joskus se olenkin minä, joka jää miettimään, että ”mutta eikös tätä voisi vielä tarvita…” Kun näen kumppanini kasvoilta, että hänelle tavaralla ei ole merkitystä, palaan itsekin jälleen tasapainoon ja kirjaan tavaran pois lähtevien listaan.

Ajattelin jo hyvän aikaa sitten, että ”tästä eteenpäin luopuminen onkin jo hankalampaa”, mutta eihän se onneksi niin mennytkään. Tuntuu siltä, että luopumisen helppous tai haasteellisuus kulkee sykleissä. Välillä sujuu takkuillen, välillä tarpeetonta tavaraa löytyy kuin liukuhihnalta. Tänä keväänä on ollut päällä liukuhihnavaihe.

Kerrankin tuntuu siltä, että kodin kevätpuuhat valmistuvat hyvissä ajoin, ja pääsen ajoissa nauttimaan kesästä. Ihanan keveä olo. Tennareissa otetut riemukkaat juoksuaskeleetkin tuntuivat siltä, kuin höyhentä liikuttaisi.

10 kommenttia artikkelissa “Yksinkertaistajan pitkä ja tehokas kevät

  1. Tavarat vähenevät täälläkin tasaiseen tahtiin. Ja niistä luopuminen on prosessi, sen olen nyt huomannut. Kun avaa jo kerran läpikäydyn vaikkapa muistolaatikon, huomaa että vieläkin löytyy asioita joilla ei oikeastaan enää ole väliä. Ja taas pois heitettävien pino kasvaa. Minulle on ollut lievä järkytys huomata, että oikeastaan 80% asunnon tavaroista on minun haalimiani ja miehen tavarat mahtuisivat hyvin pieneen tilaan. Toisaalta karsiminenkin on sitten helpompaa, kun toinen ei ainakaan ole niihin takertumassa kiinni.
    Saramäen kirjan hain kirjastosta vinkkisi perusteella ja se on oikeasti hyödyllinen. Lähiviikkoina sitten vaateasiat järjestykseen. Kaksi vuotta olen perhevapaiden takia himmaillut pääasiassa kotona, joten työgarderoobin rakentaminen on edessä. Ihanaa, että löysin kirjan ennen sitä urakkaa!

    • Kiitos kommentistasi! Juuri noin se menee. Ajan kuluessa tavaroihin takertuminen vähenee, alkaa erottaa yhä paremmin toisistaan ne tavarat millä todella on väliä ja millä ei.

      Minä koin jossain vaiheessa kovin samanlaisen järkytyksen. Tajusin, että suurin osa kodin tavaroista joko on minun tai tullut talouteen, koska minä olen niin halunnut. Elämässäni oli ajanjakso, jolloin yritin ahkerasti piristää itseäni ostamalla kaikenlaista. Tuli notkuttua kaupoissa aivan liikaa, silloin ei tarvinnut miettiä mitä elämälleen ihan oikeasti pitäisi tehdä voidakseen paremmin.

      Saramäen kirja on tosiaan hyödyllinen! Se selkeytti valtavasti käsitystäni siitä, mitä todella tarvitsen ja minkä verran on tarpeeksi. Lisäksi se tietysti tarjosi paljon hyödyllistä tietoa.

  2. Minullakin kevät tuntui menestyksekkäältä tavaroiden karsimisen suhteen. Sain myytyä vaikka kuinka paljon sellaista tavaraa, joka on odottanut poistumista jo pitkään. Nuo tavarat olivat sen verran arvokkaita, että en halunnut luopua niistä ilman rahallista kompensaatiota. Parin kuukauden sisällä melkein kaikki meni kaupaksi. Mietin, että kun kevät saa toiset karsimaan, niin toiset taas ihan riehaantuvat ostamaan kaikkea uutta!

    • Kiitos kommentistasi! Kevät vaikuttaa tosiaan eri tavoin ihmisiin. Osa herää kuin talvihorroksesta ja innostuu lisääntyvästä valosta. Toisille alku on vähän tahmeampi, ja lisääntyvä valo lähinnä masentaa. Itselleni käy jälkimmäisellä tavalla, mutta tämä kevät oli helpompi kuin ennen. Tällainen pitkä kevät sopi minulle oikein hyvin.

      En ole muuten tullut ajatelleeksikaan, että osa intoutuu keväällä ostelemaan uutta. Itselläni tulee hyvin vahvana tarve selkiyttää ja siivota koti mahdollisimman yksinkertaiseksi. Mietin joku päivä, että onkohan kyse ärsykkeiden määrän pitämisestä tasapainossa. Talvi on niin hiljaista, hämärää ja virikkeetöntä aikaa, että kodissa jaksan enemmän tavaroita näkyvillä. Kevät ja kesä taas ovat täynnä linnunlaulua ja muita ääniä, värejä, tuoksuja ja valoa, että kaipaan kodilta yksinkertaisuutta. Nautin silloin enemmän seinien ulkopuolella olevista ärsykkeistä.

  3. Kävin pari päivää sitten kirjastossa, josta uutuushyllyssä näin tuon Rinna Saramäen kirjan. Vaikken ollut kirjaa erityisesti tullut hakemaan, lainasin sen sillä muistin sinun suositelleen sitä. Kiitos siis vinkistä, kirja antoi todella paljon ajattelemisen aihetta. 🙂

    Itse olen paljolti aloittanut tavaroiden karsimisen omasta vaatekaapista. Sen lisäksi olen tehnyt parhaani karsiakseni (yhä uudelleen ja uudelleen) edesmenneen äitini ja anoppini jälkeen jättämiä tavaroita. Tunnepuolella itse kerättyjen / tekemien tavaroiden karsiminen on ollut helppoa. Vaikeinta minulle on ehdottomasti ollut laittaa rakkaiden (ja nyt kuolleiden) omaisten tavaroita pois. Siinä joutuu tekemään jos jonkinlaista ajatustyötä ja käymään monta tunneskaalaa läpi. Mutta lopussa siinäkin usein kiitos seisoo. 🙂 Hyvänä esimerkkinä on äitini kutomat matot, joille minulla ei ollut käyttöä. Kannoin ne eteiseen ja katselin niitä päivittäin puolitoista kuukautta (!) ja koin paljon tunteita miettiessäni mitä minun pitäisi tehdä niille. Vihdoin tein päätöksen ja lahjoitin ne kirkon kirppikselle. Luopumisprosessi oli ollut vaikea, mutta fiilis luopumisen jälkeen oli monta päivää todella hyvä. Tiesin tehneeni oikean päätöksen ja tuskinpa äitinikään olisi halunnut minun kärvistelevän kuukausitolkulla hänen mattojensa takia…! 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että sinäkin sait hyötyä tuosta Hyvän mielen vaatekaapista.

      Ymmärrän hyvin, että edesmenneiden rakkaiden ihmisten tavaroista luopuminen on vaikeaa. Tavaroita selatessaan tulee käyneeksi läpi paljon mennyttä elämää, muistoja, tunteita ja suhdettaan näihin ihmisiin. Hyvä, että keksit sopivan tavan luopua matoista, joka tuotti hankaluuksien jälkeen kuitenkin hyvää mieltä.

      Olen jonkin verran auttanut äitiäni hänen äitinsä jäämistön läpi käymisessä. Moniin tavaroihin liittyy muistoja, mutta toisaalta moni tavara tuntuu myös jotenkin ”vajaalta”, kun mummu ei ole niitä enää käyttämässä. Lämpimiä muistoja on paljon. Mummun kuoltua äiti alkoi miettiä omia tavaroitaan ja pursuavia varastoja. Ajatteli raivata tavaroita vähemmäksi ennen kuin kuolee, ettei meille lapsille jää valtavia tavaramääriä selvitettäväksi. Arvostan hänen ajatustaan suuresti.

      • Oli pakko vielä vastata sinulle vielä, sillä ymmärrän äitisi ajatusmaailmaa täydellisesti! Olen nimittäin itsekin alkanut ajattelemaan, että minun on PAKKO aloittaa raju tavaroiden ja omaisuuden karsiminen jo senkin takia, että jälkipolvet pääsisisivät helpommalla. Ajatus on mieheni mielestä täysin korni, sillä hänen mielestään meidän ei nyt ihan vielä tarvitsisi alkaa ”omia hautajaisiamme suunnittelemaan, kun kaikki lapset eivät ole vielä edes koulussa… ” 😀

  4. Hei! Myös minulla kevät aktivoi huushollin järjestely- ja raikkaamis-vimman. Oikeastaan kausia saattaa olla myös pitkin vuotta, mutta eritoten tänä keväänä olen ollut tehokas. Kiitos myös tämän blogin! 🙂 Olen vauvanhoitovapaalla työelämästä, ja päivällä jää kummasti aikaa syynätä nurkkia: tähän tosin vaikuttaa se, että ostimme ja kunnostimme vanhan rintamamiestalon ja ennen lapsen syntymää ei paljoakaan ehtinyt realisoida omaa ja kaupan mukana tullutta materiaa (= yksi navetallinen, alkaen 1950-luvulta, saatte uskoa että aiemmat asukkaat säilöivät kaiken tyhjistä lypsyvoide-purkeista vääntyneisiin nauloihin ja hehkulamppuihin)… Olen aina pitänyt järjestyksestä ja selkeästä elinympäristöstä, mutta nyt kyllä välillä ahdistaa tämä olemassa olevan tavaran paljous, varsinkaan kun kaikki ei ole ”itse hankittua”. Ennen muuttoa oli tavoitteena, ettei uuteen kotiin pääse mukaan mitään turhaa, mutta eipä siinä rytäkässä ehtinyt kaikkea käydä läpi. Tälle keväälle on kuitenkin jo inventoitu kaikkien vaatekaapit, viimeisimpänä soluttauduin siipan komerolle (joka on tähän mennessä saanut olla rauhassa), ja heitin pois salaa mm. remontti-ajoilta jääneet polyuretaani-vaahtoiset ja maaliset t-paidat. (Saa nähdä miten kauan menee ennekuin huomaa niiden hävinneen.) Myös keittiön ja liinavaatekaapin komerot on käyty läpi ja moni tavara saanut lähdön kierrätykseen.

    • Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että sinäkin olet ollut tehopakkaus elämän yksinkertaistamisen saralla. 🙂 On sinulla sen navetan sisällön kanssa hommaa! Sinnikkyyttä toivotan sen ja muunkin liiallisen materian suhteen.

      Muutoista on jäänyt itselleni se kokemus, että ne tulevat aina liian nopeasti. Kertaakaan en ole ehtinyt kunnolla miettiä, mitä uuteen kotiin kannattaa kuljettaa. Olen vähentänyt tavaroita vasta uuteen kotiin päästyäni. Tähän kotiin muuttaessa hommaa todella riitti, kun suurin osa 82 neliön asunnon tavaroista tuli muutettua 54 neliöön. Kalusteita sentään ehdimme vähentää ennen muuttoa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s