Oikeus puhtaaseen hengitysilmaan?

Tänään vietetään Pohjoismaista hajusteetonta päivää. Suomen Hajuste- ja Kemikaaliherkät ry kehottaa kokeilemaan hajusteettomia tuotteita yhden päivän ajan ja jättämään hajustetut käyttämättä.

Hajusteettomuuden puolesta puhuminen sopii minimalismiblogiin kuin nenä päähän. Monen elämä yksinkertaistuisi huomattavasti, jos käyttäisimme vähemmän hajusteita ja erilaisia kemikaaleja. Yksi näistä monista on Outi, jonka tarinan lukeminen sai minut kirjoittamaan aiheesta. Koen tiedon jakamisen ehdottoman tärkeäksi.

Olen itse allerginen ja herkkänenäinen. Tarkemmin kun mietin, niin minustakin voi käyttää sanaa hajusteyliherkkä. Käydessäni tapahtumissa, joissa on merkityt paikat, jännitän etukäteen istuuko lähelläni vahvasti hajustettuja ihmisiä. Muistan konsertteja, joissa musiikkinautinto on vaihtunut nenän vuotamiseen, päänsärkyyn ja hengityksen vaikeutumiseen. Ulkoilmatapahtumat tai tapahtumat, joissa voin vaihtaa paikkaa tarvittaessa, ovat helpompia. Mitä arkisempi tapahtuma, sen parempi minulle. Mitä juhlavampi tai ”hienompi” tapahtuma, sitä varmemmin ihmisillä on yllään voimakkaita hajusteita.

Yöpyessäni jonkun kotona vaihtoehtoja on kaksi. Yleensä otan omat lakanat mukaan, koska saan hengitystieoireita lakanoista, jotka on pesty hajustetuilla pesuaineilla, tai joissa on käytetty hajustettua huuhteluainetta. Vanhempieni luona käydessäni äitini pesee minua varten lakanat hajustamattomalla pesuaineella. Sisareni perheessä on useampia hajusteherkkiä, joten hänen luonaan on helppo olla.

Olen suurimman osan elämästäni käyttänyt hajusteetonta kosmetiikkaa, kunnes jossakin vaiheessa ajattelin kokeilla, josko sietäisin hajusteita. Ajattelin jääneeni jostakin paitsi, kun olin lapsesta asti allergioideni vuoksi ”joutunut” käyttämään hajusteettomia tuotteita. Huomasin nopeasti, että vain harvat hajustetut tuotteet eivät aiheuttaneet oireita.

Olen palaamassa takaisin hajusteettomuuteen. Etsin jokin aika sitten netistä tietoa, millä saisin kasvojeni ihon voimakasta punoitusta hillittyä. Tarpeeksi kun luin aiheeseen liittyvää keskustelua, hoksasin mikä punoituksen todennäköisesti aiheutti. Käytin pitkään hajustamatonta vartalovoidetta myös kasvoille, kunnes keksin, että pitäisi kenties hankkia kosteuttavampi kasvovoide. Sen jälkeen kun aloin käyttää uutta, miedosti hajustettua kasvovoidetta, ihoni punoitus alkoi olla sen verran voimakasta, että aloin jo miettiä pitäisikö sävyttävän päivävoiteen lisäksi hankkia jotakin peittävämpää. (Hajusteetonta voidetta käyttäessäni en käyttänyt ihon sävyä tasoittavia tai peittäviä tuotteita kuin hyvin harvoin.) Nyt olen noin viikon, parin ajan käyttänyt kasvoillani hajusteetonta voidetta, ja punoitus on rauhoittunut selvästi. Tämä kokemus sinetöi siirtymiseni pysyvästi hajusteettomuuteen. Ainoa kevyesti tuoksuva tuote, josta en toistaiseksi ole valmis luopumaan, on afrikkalainen musta saippua.

Olen sitä mieltä, että jokaisella tulisi olla oikeus puhtaaseen hengitysilmaan. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että asuntonsa ikkunan voisi rauhassa avata ja päästää raikasta ilmaa sisälle. Nyt näin ei ole.

Kun avaan illalla makuuhuoneen ikkunan tuulettaakseni, en voi olla kovin kauaa poissa huoneesta. Kerran olen sen virheen tehnyt, ja tuloksena oli makuuhuone, joka haisi siltä kuin olisin tullut takavuosien baariin, jossa vielä sai tupakoida. En tiedä moniko tupakoiva ihminen tulee koskaan ajatelleeksi, miten kauas tupakansavu kulkeutuu. Tai miten paljon se todella voi toisten elämää haitata.

Asun kuudennessa kerroksessa, ja tupakan haju leijailee asuntoomme vaivattomasti. Pahaksi onneksi seinänaapuriin muutti juuri ketjupolttaja. Ensimmäisen viikon ajan hän jaksoi käydä pihalle osoitetulla tupakkapaikalla, sen jälkeen hän on alkanut polttaa ikkunasta. Siihen loppui vapaa tuulettaminen taas yhdestä ikkunasta. On sentään vielä yksi ikkuna jäljellä, josta tupakansavua kulkeutuu sisään harvemmin.

Joskus makuuhuoneen ikkunasta voi tulla miellyttävämpiäkin tuoksuja, mutta nekin voivat haitata. Muutamana iltana olen jättänyt sittenkin tuulettamatta, kun toisen asunnon avoimesta ikkunasta leijailee voimakas hajuveden tuoksu. En edes käsitä miten se on mahdollista. Välillä pihalla kuivuva pyykki haisee niin vahvasti pesuaineelle, että haju tulee tuulettaessa meillekin.

Rappukäytävän ilmassa leijuu monenlaisia tuoksuja. En ole onneksi niin herkkä, että ne aiheuttaisivat oireita, mutta tiedostan, että joku on. Tiedän jos naapurin rouva on hetki sitten poistunut asunnostaan, koska tunnen hänen hajuvetensä tuoksun. Monenlaisia partavesiä ja hajuvesiä leijailee ajoittain ilmassa. Pyykinpesuaineiden haju voi tunkea hengitysteihin koko sen ajan, kun kävelen kuudennesta kerroksesta raput alakertaan ja ulos. Taloyhtiön pesukonetta käyttäessä saa helposti myös omaan pyykkiinsä jonkun toisen käyttämän pesuaineen tuoksun.

Mitä asialle voi tehdä? Ainakin jakaa tietoa tuoksu- ja kemikaaliyliherkkyydestä ja kertoa, että tuoksuttomuus on vaihtoehto.

On olemassa tuoksuttomia pyykinpesuaineita, joiden jäljiltä pyykki tuoksuu puhtaalta, eikä kemikaaleilta. (Meillä käytetään Allegroa, sen jäljiltä pyykki tuoksuu paremmalta kuin koskaan – aidosti puhtaalta.) Huuhteluaine on tarpeetonta, mutta jos sitä välttämättä haluaa käyttää, sitäkin saa tuoksuttomana. Pieni määrä tavallista etikkaa ajaa saman asian, ja pyykkiin jää raikas – ei suinkaan etikkainen – tuoksu. Tuoksutonta kosmetiikkaa on saatavilla.

Haju- tai partavettä voi käyttää vain sen verran, että sen haistaakseen on tultava todella lähelle. Jos voin haistaa haju- tai partavetesi kun kävelen kymmeniä metrejä perässäsi kadulla, sitä on liikaa. (Tämä on käytännössä koettu, ei tuulesta temmattu esimerkki.) Tuoksujen käyttäjän kannattaa ottaa huomioon, että oma nenä tottuu tuoksuun. Sama ei kuitenkaan päde ympärillä oleviin ihmisiin, joten tuoksun määrää ei kannata tottumisen myötä kasvattaa, eikä sitä ole syytä päivän mittaan jatkuvasti lisätä. Kaikenlaisiin tilaisuuksiin lähtiessä kannattaa miettiä vielä kahteen kertaan, jos sittenkin jättäisi hajusteet laittamatta.

Tupakointi on asia, jonka toivoisin lopetettavan maailmasta kokonaan. Se on täysin hyödytöntä ja ehdottoman haitallista. Minulle on yhdentekevää, jos joku välttämättä haluaa myrkyttää itsensä, mutta se, että ulkopuoliset joutuvat kärsimään asianomaisen typerästä valinnasta, on yksinkertaisesti väärin. Onneksi savuttomuus on jatkuvassa kasvussa.

Suomen Hajuste- ja Kemikaaliyliherkät ry:n mukaan joka viides suomalainen kärsii hajusteyliherkkyydestä. Ajattele; joka viides vastaantulija, työkaveri, ruokakaupassa ohi kulkeva. Se ei ole ihan pikkujuttu. Oireiden voimakkuus vaihtelee. Osa oireilee lievemmin, osalla oireet rajoittavat liikkumista kodin ulkopuolella.

Mitä sinä olisit valmis tekemään helpottaaksesi hajusteherkkien kanssaihmistesi elämää?

32 kommenttia artikkelissa “Oikeus puhtaaseen hengitysilmaan?

  1. Sinä se onnistut kerta toisensa jälkeen tarttumaan puhutteleviin aiheisiin!

    Itse en ole hajusteyliherkkä, mutta nykyään minulla on täydet sympatiat teitä kohtaan. Omassa elämässäni olen nimittäin puoli vahingossa siirtynyt melko hajusteettomaan elämäntyyliin ja nykyään voimakkaat hajut ärsyttävät myös minua. Ei siis tarvitse edes olla yliherkkä, kun kokee joutuvansa muiden holtittoman hajustekäytön ”uhriksi”…

    Tuo maininta, että joka viides on hajusteyliherkkä pätee meidänkin perheessä. Oma inhoni voimakkaita hajusteita kohtaan alkoi reilu kymmenen vuotta sitten, kun silloinen uusi kumppanini (nykyinen mieheni ;)) ei voinut sietää minun rakastamia tuoksukynttilöitä ja hyasintteja. Jouduin siis väkisin (ja marttyyrin elkein) luopumaan minulle rakkaista hajuista. Seuraava askel olikin siirtyminen vauvaperheen arkeen, joka tutustutti minut hajusteettomiin tuotteisiin. Astianpesuaineesta saatu kiusallinen ihottuma johti hajusteettomiin saippuoihin, lahjaksi saatu viisi pönikkää Allegro pyykinpesuainetta taas opetti miltä pyykin oikeasti pitäisi tuoksua, jne., jne..

    Konkreettisesti tajusin oman perheeni siirtymisen melko hajusteettomaan elämäntyyliin, kun sorruin muutama kuukasi sitten ”super-hyper-tarjoukseen” ja ostin neljä pulloa nestemäistä Omoa. Se haju oli todella kuvottava. Pihinä ihmisenä jatkoin kuitenkin Omon käyttöä, koska ”se oli kerran ostettu” (joo, tajuan kyllä hamsterin elkeeni…:D). Ja nyt voin sanoa viimeisen pullon kuluessa, että hajusta on jälleen tullut lähes miellyttävä! Eli tottumista tapahtuu minulla näemmä kumpaankin suuntaan.

    Tämän päivän postauksesi herätti minut onneksi jälleen siihen, että vaikka itse voin tottua voimakkaisiin hajuihin, muut ihmiset eivät välttämättä voi. Näin ollen tulen tulevaisuudessa jättämään Omo -tarjoukset huomioimatta ja jatkan jo hyväksi todetulla hajusteettomalla pyykinpesuaineella. 🙂

    Ps. Tuo tottuminen hajuihin on muuten jännä juttu. Itse saatoin jokin aika sitten helposti haistaa ihmisten pyykinpesuaineet, saippuat, jne., mutta oman nuorimmaisen täydessä lastissa oleva kakkavaippa ei haissut ihmeemmin minun nenääni, vaikka kaveri seisoi vieressäni… 😀

    • Kiitos kommentistasi! Välillä sattuu kohdalle puhututtavia aiheita, jotka sopivat hyvin nostettavaksi esiin blogissa. Ymmärsin vasta postausta kirjoittaessani, että hyvänen aika, olenhan minäkin hajusteyliherkkä, vaikkakin lievemmässä määrin kuin moni muu.

      Tuo pitää tosiaan paikkansa, että ihmisen ei tarvitse olla varsinaisesti hajusteyliherkkä kärsiäkseen hajusteista. Esimerkiksi äitini käyttää varsin voimakkaasti tuoksuvaa pyykinpesuainetta, mutta kosmetiikan tuoksuja hän välttää, koska ne häiritsevät. Kumppanini käyttää todella voimakkaasti tuoksuvaa (= haisevaa) antiperspiranttia, mutta eräs tietty kevyesti tuoksuva tuotesarja häiritsee häntä. Meillä menee tuoksujen sieto aivan ristiin, se mitä minä siedän, ei sovi hänelle ja päinvastoin. Meillä oli pitkään vain tuoksuttomia tuotteita, kunnes hän kuukausien päästä kyseli, voisinko taas tilata esim. kosteusvoiteita, joita aiemmin käytimme. Tilasin, ja huomasin, että valitsisin mieluiten tuoksuttomuuden. Aion kysyä, jos voisimme siirtyä takaisin tuoksuttomaan elämään.

      Edellisessä asunnossa poltin vielä paljon tuoksukynttilöitä. Jälkikäteen ymmärsin, että tehokas ilmastointi mahdollisti sen. Nykyisessä pienessä asunnossa poltan tuoksukynttilää vain harvoin, eteisessä syrjäyttämään ruoanhajua. Muutenkin poltan kynttilöitä enää muutaman vuodessa, ja nekin soijakynttilöitä. Havahduin miettimään asiaa toissa jouluna, kun sain hengenahdistusta aivan tavallisista kaupan tuoksuttomista kynttilöistä. Niistä lähtevä haju oli pakko tuulettaa pois ja siitä eteenpäin olen polttanut kynttilöitä vain pieniä aikoja kerrallaan, eikä kovin montaa yhtaikaa.

      Kyse ei siis aina ole edes hajusteista, vaan kemikaaleista. Kampaajalla käydessäni huomasin ilokseni hänen vaihtaneen käyttämänsä tuotesarjan toiseksi. Ennen kampaajan käyttämän shampoon tuoksu kesti hiuksissani useamman pesun, nyt hän oli vaihtanut tuoksuttomiin tuotteisiin. Sekään vaan ei aina riitä. Hiuslakka ärsyttää minua aina, vaikkei se tuoksuisi miltään. Kumppanini käyttää tuoksutonta hiuslakkaa, jonka suihkuttaminen minikylppärissä saa minut laittamaan kylppärin oven kiinni, jos olen eteisessä tekemässä lähtöä yhtaikaa hänen kanssaan.

      Osa ihmisistä reagoi tuoksuihin sen verran lievästi, että tottumista voi tapahtua. Itsekin totuin täydellisestä tuoksuttomuudesta joihinkin luonnonkosmetiikan tuoksuihin, tavallisen kosmetiikan tuoksut ovat vaikeampia sietää. Tänä keväänä, kun koivun siitepölyä on ollut ilmassa valtavasti, olen tajunnut, että minun on syytä miettiä tätä kemikaali- ja tuoksuasiaa tarkemmin. En ole koskaan ennen saanut oireita tulppaaneista, jotka eivät tuoksu kerrassaan millekään, mutta tänä keväänä sain niistä selviä oireita. Tuoksuvat kukat jätän kauppaan muutenkin, samoin mykerökukkaiset. Maljakoiden karsinta on menossa, ja jos kumppanini suostuisi, säästäisin vain yhden ainoan pienen maljakon, johon voisi ostaa välillä yhden tai kaksi kukkaa. Taitaa olla suurempien kukkamäärien aika minun osaltani ohi.

      Tämä pitkä vastaukseni sai miettimään, että taidan kirjoittaa aiheesta vielä myöhemmin lisää.

  2. Saavatkohan useimmat hajusteyliherkät oireita myös luonnollisista tuoksuista vai nimenomaan keinotekoisista?

    • Kiitos kysymyksestäsi! Vaikea sanoa, taitaa olla yksilöllistä miten kukin reagoi. Itse siedän luonnollisia tuoksuja selvästi paremmin kuin keinotekoisia. Luonnolliset tuoksut eivät ole samalla tavalla pistäviä vaan helpommin haihtuvia, kun taas jotkin keinotekoiset tuoksut haisevat jopa ulkoilmassa kauas. Edellisessä asunnossa asuessa kotiin tullessani haistoin jo kauas, että naapuri on laittanut pyykkiä narulle kuivumaan. Minun on vaikea ymmärtää, miten joku kestää sitä hajua omassa asunnossaan, ja nukkuu joka yö niin vahvasti tuoksuvissa lakanoissa, kun itseäni kyseinen haju häiritsee ulkonakin eikä tarvitse olla lähelläkään hajun lähdettä.

  3. En varmaankaan siirry täysin hajuusteettomaksi, koska käytän hajuvettä, toivottavasti kuitenkin vain sen verran, että sen tuntee, jos tulee lähelle. Mutta, olen ylipäätään vähentänyt elämäni keminkaalikuormaa – ja käyttämissä tuotteissa on hajusteettomia tai sitten käytän niin vähän esim pesuaineita, että tuoksu ei jää vaatteeseen, huuhteluaineita yms en edes käytä.
    Tämä nyt on vähän eri asia, mutta sukulaisissani on yksi astmaatikko ja järjestäessäni juhlia kielsin kukkien tuomisen, jotta hänellä olisi helpompi olla.

    • Kiitos kommentistasi! Kemikaalikuorman vähentäminen on hyvä asia. Kemikaalien vaikutuksista, saati yhteisvaikutuksista, tiedetään todella vähän.

      Hyvä kun otit kukat puheeksi! Hienoa, että huomasit ottaa sukulaisesi tilanteen huomioon. Itse olen herkistynyt vuosi vuodelta yhä enemmän kukille. Ajattelin vielä jokin aika sitten, että riittää kun vältän voimakkaasti tuoksuvia kukkia, mutta ei se enää riitäkään. Minulla todettiin vuosia sitten astma, mutta myöhemmin tutkittaessa diagnoosin kriteerit eivät täyttyneet enää. Siitepölyallergia löytyy, sekä tämä herkkyys tuoksuille ja ilmeisesti joillekin kemikaaleille myös.

  4. Lasten myötä olen minäkin siirtynyt ja siirrättänyt koko perheeni hajusteettomaksi. En ole itse hajusteyliherkkä ainakaan voimakkaasti, tai no hajustetut voiteet lehahduttavat ihon välittömästi, mutta en tiedä mikä yhteys sillä on atopiaan ja mikä sitten suoraan johonkin hajusteyliherkkyyteen. On myös kyseenalaista, mikä vaikutus on siedätyksellä ja mikä sitten hajusteherkkyyden pahentumisella, kun tuntuu, että iho ja hajuaisti luonnollisesti reagoi nyt paljon voimakkaammin hajuihin kuin silloin, kun vielä itsekin käytti hajusteita. Jos alkaisin nyt käyttää hajusteita, niin ainakin hajuaisti siihen varmasti tottuisi, mutta tottuisiko ihokin? Eipä sillä, että aikoisin kokeilla, sillä jos iho reagoi hajusteisiin, niin se on ainakin minulle jo selvä viesti siitä, että hajusteet eivät ole ihmiselle mitenkään välttämättömiä eikä edes terveellisiä.

    Muutenkin olen minimalismin myötä ajatellut sen ulottuvan myös kosmetiikkaan ja muihin hajuihin: vähemmän on enemmän. Kun ei ole hajuja, ei niitä tarvitse myöskään valita ja siten aiheuttaa itselleen turhaa miettimistä ja ajankäyttöä. Samalla koko perhe voi käyttää samoja tuotteita, kun ei ole erikseen naisten ja miesten tuotteita ja vielä hajusteettomat lapsille. Säästyy jälleen rahaa ja aikaa ja erityisesti purnukoiden määrässä sen huomaa minimalistin iloksi.

    Olen minimalismin myötä hävittänyt myös kaikki meikkituotteet ja hajuvedet, niille ei yksinkertaisesti ole mitään tarvetta. Miehellä tosin on edelleen tuoksutettu miesten deodorantti sekä yksi miesten hajuste, jota hän ei kuitenkaan ole tainnut yhdessäolomme aikana käyttää kuin pari hassua kertaa. Olen yrittänyt sanoa, että sehän on jo vanhentunuttakin, joten eikö siitä voisi hankkiutua eroon, mutta toistaiseksi se nököttää kylppärin peilikaapissa. Hänen asiansa.

    Odotan sitä päivää, että päästään muuttamaan tästä asunnosta pois, ettei alakerran naapurin sauhuttelu tulisi tasaisin väliajoin meillekin sisälle… En ole kuitenkaan hänelle vihainen tai katkera, olemme ihan hyvissä väleissä, ja silloin kun lapset olivat vielä vauvoja, sovimme, että hän päiväaikaan tupakoi vähän kauempana (asuu siis maan tasolla), ettei savu leijaile parvekkeella nukkuvan lapsen hengitettäväksi. Kiitos hänelle siitä.

    • Kiitos kommentistasi! Siedätys erilaisiin tuoksuihin voi joillakin toimia, mutta kun hajusteyliherkkyys menee riittävän pahaksi, niin siedätys ei tule kysymykseen. Itsekin olen omalla kohdallani ollut sitä mieltä, että siedätyksestä ei ole haittaa, mutta kun tätä kaikkea tuon kirjoituksen myötä olen miettinyt, niin olen huomannut, että esim. kukat aiheuttavat enemmän oireita kuin aiemmin, vaikkei olisi siitepölykausikaan. Voi olla, että olen herkistymässä enemmän, joten mieluummin luovun kaikista tuoksuista. Varsinkin, jos tuotteesta saa iho-oireitakin, kuten mainitusta kosteusvoiteesta. Olen aina pitänyt selvänä, että jos tuote aiheuttaa iho-oireita, lopetan sen käytön välittömästi. Jostakin syystä en vaan älynnyt heti yhdistää ihon punoituksen pahenemista voiteeseen, sitä odottaisi jotenkin pahempaa reaktiota. Tietääkseni en ole atoopikko, kuiva- ja herkkäihoinen kylläkin.

      Minä myös olen vähentänyt kosmetiikkaa ja sen tuoksuja, kunnes kumppanini toiveesta tuoksuviin kosteusvoiteisiin tulin retkahtaneeksi niihin itsekin. Huomasin iho-oireita tuoksuvasta vartalovoiteestakin, minkä jälkeen totesin, että näköjään parempi palata takaisin tuoksuttomuuteen, mieluiten pysyvästi. Tuoksuttomista tuotteista on sekin ilo, että ei vahingossakaan pääse syntymään ikävää tuoksukakofoniaa, kuten silloin jos käyttää eri tuoksuisia tuotteita eri puolilla kroppaa yhtaikaa.

      Tupakansavun välttäminen on valitettavan vaikeaa. Meillä naapurit ovat toistaiseksi vaihtuneet melko usein, ja tällä hetkellä tupakoivat naapurit ovat onneksi vähissä. Tietääkseni muita ikkunastaan polttavia ei ole kuin seinänaapuri. Pihalle osoitetulla tupakointipaikalla polttavat eivät ole ollenkaan niin haitaksi, kuin ikkunastaan polttavat. Ihmettelinkin kyllä miten kauan naapuri jaksaa pihalla kulkea, kun hänen juuri muutettuaan kuuntelin huonounisena hissin kulkua noin puolitunneittain jopa yöaikaan. Samassa asunnossa aiemmin asunut ihminen poltti sisällä, ja siitä oli vielä enemmän haittaa. Tupakansavu tuli voimakkaana suoraan eteiseemme. Sen verran rakoa löytyy näköjään aina, että hajut kyllä kulkeutuvat.

      Niin, vaikea ihmiselle on olla katkera tai vihainen valinnasta, johon hänellä on täysi oikeus. Niin kauan kuin asunnon sisällä, ikkunasta tai parvekkeelta tupakointia ei voida kokonaan kieltää, niin minkäs teet. Hienoa, että sait sovittua naapurisi kanssa tupakointiasiasta. Onneksi tosiaan savuttomuus on kasvussa, eivätkä tupakoinnin haitat pitäisi olla enää kenellekään epäselviä. Suomessahan on otettu kunnianhimoisesti tavoitteeksi olla Savuton Suomi vuonna 2040, jää nähtäväksi miten käy.

  5. Hyvä juttu taas!

    En tietääkseni ole hajusteyliherkkä, mutta vanhemmiten olen alkanut välttää muutamia tavarataloja, koska alakerran pääväylien läheisyydessä on niin voimakkaasti tuoksuvia kemikaaleja, että ohi kulkeminen on epämiellyttävää. Olenkohan herkistymässä vai ovatko hajusteet käyneet ärhäkämmiksi? Pienessä tilassa oleskelu voimakkaasti hajustetun ihmisen kanssa voi myös olla tukalaa. En muista sellaista nuoruudestani.

    • Kiitos kommentistasi! Hyvä kysymys, ovatko hajusteet käyneet ärhäkämmiksi? Vai olisiko kyse herkistymisestä? En tiedä niin. Kosmetiikkaosastojen hajupilvi on todella luotaantyöntävä, ikävä kyllä laittavat tuon hajuosaston usein juuri sisäänkäynnin viereen.

      Jotenkin kyllä tuntuu, että tuoksutkin ovat voimakkaampia kuin ennen. Kumppanini käyttämä antiperspirantti on jotakin aivan kamalaa, muistuttaa hajultaan jo kaikkein voimakkaimmin tuoksuvia pyykinpesuaineita. Etsiskelen juuri tehokasta, mutta tuoksutonta tuotetta hänelle. On turhauttavaa kun hän ei koe vähemmän tuoksuvien toimivan riittävän hyvin, enkä minä siedä juuri mitään tavallisia kaupan antiperspirantteja. Pitänee kääntyä apteekin puoleen.

      • Voimakkaasti hikoileva mieheni on käyttänyt vuosia apteekissa myytävää Triple Dry Roll-on -tuotetta ja tämä on kuulemma ainoa joka todella toimii. Aine on ärhäkkää ja saa minun kanalot kutisemaan, mutta paljon hikoilevalle kuulemma paras mahdollinen. AIkaisemmin sitä myytiin vain hajusteettomana (sininen korkki), mutta yllätyksekseni huomasin että nykyään sitä saa näemmä hajustettunakin. Tosin rehellisesti sanottuna, minun mielestäni tuokin hajusteetonkin tökötti haisee kamalalle ”tuoreeltaan”… 😀

        • Minä vaihdoin deodorantin kokonaan ruokasoodaan. Käytin vuosia samaa stick-dödöä ja jostain syystä viime vuosien aikana rupesin haisemaan peräkamarinpojalta jo kesken päivän. Hämmästyksekseni ruokasooda auttoi ja huomasin, että itsessään hiki ei haise juurikaan, mutta miksattuna hajustettuun kemikaaliklönttiin (eli stickiin) haju oli kerrassaan luotaantyöntävä ja alkasi jo vaikuttaa minäkuvaani.

          Soodakaan tuskin sopii paljon hikoileville, koska kosteutta se ei poista. Mietin, mitä ainetta on tuossa apteekin dödössä, jos se saa kainalon herkän ihon kutiamaan 😮

          • Kiitos kommentistasi! Minulle kävi aikoinaan samalla tavalla, käytin myös stick-dödöjä. Sen jälkeen kokeilin erilaisia vaihtoehtoja, mutta huomasin, että vähemmän haisen kokonaan ilman dödöä. Jostain syystä on kuitenkin vaikea luottaa siihen, että voisi pysyä riittävän raikkaana ilman mitään tuotetta, niinpä minulla on olemassa luonnonkosmetiikkadödö, jota välillä käytän. Olen kyllä miettinyt, että kesäreissaamista helpottaisi, jos olisi tuoksuton antiperspirantti, vähentäisi pyykkäämisen tarvetta. Toisaalta en ole kokeillut, riittäisikö paidan raikastamiseksi, kun huuhtelisi paidan kainalot hyvin päivän päätteeksi, voisiko paitaa sitten käyttää vielä seuraavanakin päivänä ilman hajuhaittoja. Pitänee kokeilla. Soodaa voisin kokeilla myös, kiitos vinkistä!

          • Triple Dryssa, kuin myös yleensä käytännössä kaikissa perus- tai merkkideodoranteissa, käytetään hikoilua estävänä ainesosana alumiiniyhdisteitä. Ne tukkivat ihohuokoset, eivätkä siten päästä hikeä ”läpi”. Niiden syöpävaarallisuus nousee kuitenkin usein esiin, ja omassa perheessämme emme ole tällaisia deodorantteja välittäneet siitä syystä enää käyttää. Varsinkin, kun miettii, kuinka rajusti esimerkiksi (kainaloiden) imusolmukesyövät ja rintasyövät ovat lisääntyneet.

            Luonnonkivideodoranttia käytän muistaessani. Sen kanssa tosin kainalot saattavat kostua, varsinkin rivakammin liikkuessa, mutta ainakaan hiki ei koskaan haise. Riittää minulle.

          • Kiitos kommentistasi, vaikket sitä minulle varsinaisesti tainnut tarkoittakaan. Juuri mainitsemistasi syistä olen itse siirtynyt luonnonkosmetiikkadeodoranttiin, jos käytän sitäkään. Valitettavasti kumppaniani en ole saanut houkutelluksi mukaan. Vaatisi varmaan vähän pidemmän kokeiluvaiheen vuosien tehokkaiden antiperspiranttien käytän jäljiltä, että edes voisi todella päätellä toimisiko ihan tavallinen deodorantti. Hän on luovuttanut yleensä lähes saman tien.

            Luonnonkivideodoranttia olemme kokeilleet, mutta en lämmennyt sille ollenkaan. Olo ei ollut raikas missään vaiheessa. Itselläni toimi paremmin pelkkä saippuapesu. Moni kyllä kehuu luonnonkivideodoranttia parhaaksi mitä on kokeillut. Harmi, ettei meillä vaan tuntunut toimivan.

        • Kiitos kommentista ja vinkistä! Ajattelin ehdottaa kumppanilleni ensin jotain vähemmän ärjyä ainetta, meillä molemmilla on riesana aika herkkä iho. Apteekin sivuilla törmäsin johonkin tuoksuttomaan antiperspiranttivaihtoehtoon, jonka ei pitäisi sotkea vaatteita. Nimeä en tietenkään edes muista, kun ajattelin marssia suoraan apteekkiin kyselemään tarkemmin. Näytti olevan useitakin vaihtoehtoja, joita voisi kokeilla.

  6. Äitini on herkkä hajusteille ja varmaan siitä syystä olen tottunut käyttämään hajusteettomia tuotteita, niin pyykinpesuaineita kuin kaikkia rasvoja yms. Käytän kyllä hajuvettä pienen määrän (en tosin vieraillessani äitini luona), mutta jos käytän hajuvettä, niin haluan tuoksua juuri siltä, en sekoitukselta haisevaa saippuaa, ihorasvaa, pyykinpesuainetta ja hiuslakkaa..
    En itse koe olevani herkkä hajusteille, mutta haluan silti käyttää hajusteettomia tuotteita. Haluan pyykkini tuoksuvan pyykiltä, en pesuaineelta. Voimakkaat tuoksut ottavat kyllä nenääni, mutta en onneksi pahemmin kärsi siitä.

    • Kiitos kommentistasi! Olen samaa mieltä tuosta, että jos käyttää hajuvettä, niin on eduksi valita muut tuotteet tuoksuttomina ikävän tuoksukakofonian välttämiseksi. Varsinkin tuoksuvat pyykinpesuaineet ovat usein niin voimakkaasti haisevia, että niitä käyttäessä menevät kaikki muut tuoksuvat tuotteet aivan hukkaan.

  7. Mielenkiintoinen aihe! Mulla on työpaikalla ongelmana runsaasti jotain partavettä tai muuta hajustetta käyttävä esimies. Hän tupakoi ja aiemmin hän haisi voimakkaasti tupakalta. En tiedä, huomauttiko joku asiasta vai mitä, mutta tuossa kevättalven aikana hän alkoi käyttää jotain hajustetta, luultavasti partavettä – liekö tarkoitus peittää tupakanhaju. Hajusteen haju on todella voimakas – pystyn haistamalla tietämään, milloin pomo on toimistollamme paikalla ja milloin hän on kulkenut avokonttorin läpi omaan huoneeseensa tai porraskäytävässä ja ulos. Säiden lämmettyä keväällä yritin tuulettaa toimistossamme avaamalla ikkunan ja onnistuinkin vähentämään hajua, mutta sitten sain palautetta, että ikkunan avaaminen sekoittaa koneellisen ilmanvaihdon eikä ikkunaa saa pitää auki. Tuulettaminen ei tietenkään ole muutenkaan mikään pysyväisratkaisu talvenkaan takia.

    Esimies itse on takuulla aivan tietämätön ”haisemisestaan”, koska omiin hajusteisiinsahan tottuu nopeasti, ja lisäksi tupakoitsijoilla tuskin muutenkaan on kovin hyvä hajuaisti – tai ainakaan he eivät tiedä, miten kauas tupakan voi haistaa, joten epäilen, etteivät he huomaa muitakaan tuoksuja. Työkaverini eivät vaikuta häiriintyneen hajusteista yhtä paljon kuin minä – itselläni on mielestäni herkkä nenä, vaikka en varsinaisesti kai ole hajusteyliherkkä. Tosin hajuvesiä en voi käyttää itse lainkaan – joskus yritin, mutta silmiä vuoti ja kutitti, vaikka koitin laittaa hajustetta vain todella vähän, ja muutenkaan en arjessa käytä voimakkaasti tuoksuvia kemikaaleja. Ehkä hajut sen takia huomaa paremmin.

    Mutta siis, ongelma on, että toiselle on vaikea, jopa mahdotonta, huomauttaa liiasta hajusteen käytöstä. Asia kuitenkin häiritsee minua jatkuvasti työpaikalla.

    • Menee nyt hiukan asian vierestä. Mutta pesin ikkunat vedellä jossa tippa astianpesuainetta ja loraus etikkaa. Ei tarvinnut valmista kaupan järkyttävän voimakkaasti haisevaa ikkunanpesuainetta. Tuli tosi hyvä lopputulos verrattuna kaupan aineeseen!

      • Kiitos kommentista! Saa mennä asian vierestäkin, hyvä vinkki kuitenkin monelle. Mielestäni kaupan ikkunanpesuaineet ovat turhaa rahastusta. Turhia aineita, kun loistavan pesutuloksen saa nimenomaan vedellä, johon on laittanut pienen määrän astianpesuainetta. Itse en ole lisännyt edes etikkaa, mutta voisin joskus kokeilla tuoko se lisäarvoa. Olen yhden pullon aikoinaan ostanut ikkunanpesusuihketta, kun kuvittelin sen jotenkin helpottavan hommaa. Sen jäljiltä ikkuna piti kuitenkin pestä vanhalla hyväksi havaitulla keinolla.

    • Kiitos kommentistasi! Tilanteesi kuulostaa hankalalta. Läheiselle ihmiselle voisi kertoa, että hänen käyttämänsä hajuste todella häiritsee, mutta muiden ihmisten kanssa tilanne onkin hankalampi. Ymmärrän hyvin, ettei tunnu helpolta mennä asiasta puhumaan. Kun näistä asioista käydään keskustelua, näkee usein aikamoista vähättelyä ja ”taas kaikki kiva halutaan kieltää” -asennetta, jota en voi käsittää. Toisaalta monien on vaikea ymmärtää ihan tavallisia ruoka-allergioitakaan, vaikka sen luulisi nykypäivänä olevan jo selvä asia. Vieläkin on ihmisiä, jotka kuvittelevat että allergia = ei vaan huvita syödä jotakin. Ikävämpi juttu, jos on hengenvaarallisesti allerginen jollekin.

      Mutta eksyin aiheesta. Oletko ottanut asiaa puheeksi työkavereidesi kanssa? Jos heissä onkin joku joka vain hiljaa yrittää sietää hajua? Jos löytyisi toinenkin herkkänenäinen, voisitte ehkä yhteisvoimin ottaa asian esimiehen kanssa puheeksi. Tuo nimittäin todennäköisesti vaikuttaa jo työntekoon ja työmotivaatioonkin (ainakin minulla näin kävisi), ja näiden asioiden luulisi esimiestä kiinnostavan. Mielestäni tilanne on tavallaan verrattavissa siihen, että joku tupakoisi sisällä. Voimakkaat hajusteet voivat haitata oloa ihan yhtä paljon, vaikkei niistä tupakkaan verrattavaa terveyshaittaa olisikaan. Kannattaa miettiä mitä asialle voisi tehdä, vaikka se vaikeaa onkin. Sillä on kuitenkin suuri merkitys hyvinvointiisi, ja todennäköisesti myös muiden.

      • Jollekulle työkavereistani olen asiasta sivulauseessa sanonut ja olen myös tuonut selvästi esille, että joudun tuulettamaan, kun ilma toimistolla on niin huono. Se on tosin liian hienovaraista huomauttelua, etenkin, kun meillä on ollut sisäilmaongelmia ennen tätä hajustehaittaakin. Ilmapiiri työpaikallani ei ole kovin avoin ja muutosvoima on eläkeikää lähestyvien työkavereiden keskuudessa aika olematonta. Itse olen herkkä valittamaan ääneen vähän kaikesta ja alan pelätä, että olen saamassa pikkuisen hankalan ihmisen mainetta. Siksi kai yritän välttää liian henkilöön käyvää arvostelua, koska sellaisena se helposti otettaisiin, yritin esittää asian miten vain. Voisin silti yrittää ottaa tätä hajusteasiaa esille nuorempien työkavereideni kanssa ja miettiä vaihtoehtoja. Hetkittäin tosin mietin ratkaisuksi jopa tehtävien vaihtoa toisille osastoille 😛

        • Ikävä kuulla työpaikkasi sisäilmaongelmista. Tuntuvat olevan järkyttävän yleisiä nykyään. Toivottavasti saat tukea nuoremmilta työkavereiltasi, jotta tuolle hajusteasialle voisi tehdä jotakin. Hyvä jos sinulla on mahdollisuus tarvittaessa siirtyä toisiin tehtäviin toiselle osastolle.

  8. Kaikista hajuista tupakointi häiritsee minua eniten, vaikken ole muuten herkkä hajuille. Hyödytöntä, haitallista, enkä usko, että tupakoitsijat oikeasti tajuavat kuinka pahalta rööki haisee ei-tupakoitsijan nenään. Minunkin puolestani itseään saa myrkyttää vaikka millä aineilla, mutta tupakointi aiheuttaa paljon haittaa muille. Onneksi lentokoneissa tai sisällä ei saa enää polttaa.

    • Kiitos kommentistasi! Sama täällä, tupakansavua ja -hajua en voi sietää. Eivät tupakoitsijat varmasti tajuakaan miten paljon tupakka haisee. Eivätkä sitäkään, että jos tulevat ulkona tupakoituaan välittömästi sisään, rappukäytävässä haisee tupakka vaikkeivat käytävässä polttaneetkaan. On aika ikävää tulla saunanraikkaana hissiin, joka haisee vahvasti tupakalta.

      Muistan vielä junien tupakkavaunut. Jouduin joskus nuorena tupakkapuolelle, kun juna oli muuten täynnä. Onneksi silloin matka oli lyhyt, itse asiassa niin lyhyt että myöhemmin mieluummin seisoin vaunun eteisessä sen 45 minuuttia minkä matka kesti. Kerran olen pari vuotta sitten ostanut sen enempää miettimättä junaan paikan läheltä tupakkaosastoa. Monen tunnin kärsimys opetti valitsemaan paikan paremmin, enkä tiedä onko junissa enää edes noita tupakkaosastoja. Kaikissa junissa ainakaan ei ole. Onneksi ajat muuttuvat.

  9. Ylen sivuilta luin kerran aiheeseen liittyvän erinomaisen kommentin: hajuvesi on lähitaisteluase eikä joukkotuhoase! 😉

  10. voisin vähän puolustaa tupakointia 😀
    En keksi miks mun polttamisesta ois haittaa jollekkin muulle. Poltan kyllä parvekkeella, mutta tässä talossa parvekkeet ei oo vierekkäin, joten en usko että savu menee muitten parvekkeille. Melkein kaikki naapuritkin polttaa, eikä niitten savu oo ikinä tullu mun parvekkeelle.
    Yritän myös muutenki huomioida muita, esim. bussipysäkillä meen aina sivummalle polttamaan. Kerran olin tupakalla ku ootin bussia, joku tulee lapsen kanssa just siihen viereen ja alkaa vilkuilee mua vihasesti. Teki mieli sanoo et vittuako tuijotat koko pysäkki on tyhjänä ja sä päätät tulla just siihen.

    • Kiitos kommentistasi! Siinä sinulla onkin tehtävä. 🙂 Tiedetään, että tupakointi heikentää hajuaistia. On siis varsin todennäköistä, että et itse huomaa esim. naapuriesi tupakanhajua. Samoin on hyvin todennäköistä, että et ole tietoinen, miten kauas tupakansavu kulkeutuu. On hienoa, että pyrit huomioimaan kanssaihmisiä esim. bussipysäkillä, mutta se ei välttämättä riitä. Ainakin minua samalla pysäkillä tupakoitsijan kanssa ollessa tupakansavu häiritsee, ellemme ole aivan eri päissä pysäkkiä, ja ellei tuule niin että savu kulkeutuu minusta pois päin.

      Itse olen monta kertaa miettinyt, että kunpa tupakoitsija polttaisi jo pysäkille kävellessään, eikä vasta pysäkillä, jolloin moni joutuu tahtomattaan altistumaan tupakansavulle, kun ei voi oikein paikalta poistuakaan jos aikoo bussilla kulkea. Veikkaan etten ole ajatukseni kanssa yksin, viereesi lapsen kanssa pysäkille tullut saattoi ajatella samoin. Bussipysäkkejä on eri kokoisia, mutta monta kertaa tupakoitsijan kanssa pysäkillä oleminen on aivan yhtä tukalaa kuin jos olisimme samassa sisätilassa.

      Ympäristön tupakansavulle altistuminen ei ole vaaratonta. Sillä on samoja haittavaikutuksia kuin tupakoinnilla. Jos tupakointi olisi hajutonta ja ympäristölle haitatonta, epäilen että aika harvaa kiinnostaisi sitä rajoittaa. Paitsi valtiovaltaa tupakoinnista aiheutuvien kustannusten pienentämiseksi.

      Vielä yksi asia. Tupakanhaju tarttuu vaatteisiin todella helposti. Vaikka baareissa ei saa enää tupakoida, kumppanini vietettyä iltaa kavereidensa kanssa hänen vaatteensa haisevat niin vahvasti tupakalle, että haistan sen jo parin metrin päästä. Hän ei polta, juuri kukaan hänen kavereistaan ei polta, eikä hän oleskele tupakoivien seurassa ulkona. Silti vaatteet haisevat.

      Vaikka et itse keksisi miksi tupakoinnistasi olisi haittaa muille, niin siitä on. Et vaan itse sitä huomaa.

  11. Ehkä mä sit perustelen vähän tota mun kommenttia:
    Tiiän kyl et tupakoinnin PITÄIS heikentää hajuaistia paljonkin… Mut oon huomannu et ei mun hajuaisti eroo kauheemmin ei tupakoivista. Esim. jos joku sanoo et tääl haisee vähän jollekki, niin mäki haistan. Ja joskus jopa haistan jotain mitä ei tupakoiva ei haista. Oon kanssa ihmetelly polttavien kavereitten huonoa haju&makuaistia, ja oon päätyny siihen tulokseen että mun ”paras aisti” on haju/makuaisti (vaikka oliskin vähän huonontunu tupakoinnista) Varsinki ku mulla on huono kuulo ja näkö, eli tuskin kaikki mun aistit on huonoja 😀

    Ja itseasiassa mä kyl huomaan naapurien tupakan hajun esim. rapussa. Mut haiseehan siellä rapussa muutenkin esim. ruuan haju, palaneen ruuan haju, roskat, yleinen ällöttävä kerrostalonrapun haju ..niin en pidä sitä naapurin tupakan hajua sen pahempana ku vaikka roskien hajua. (tai siis ei mua kumpikaan haittaa ku emmä siellä rapussa asu)

    En asu yksin ja on kaveritki käyneet mun parvekkeella. Mies ei polta ja ollaan puhuttuki ainasista parvekkeella polttajista vinkujista, ja päädyttii siihe tulokseen et ihmiset joko vikisee turhasta, tai sit tässä talossa ei vaan tuu savu muitten parvekkeelle.

    En myöskään oo aina polttanu, ja pakko sanoo et ei mua häirinny sillonkaa muitten polttaminen. (Ei myöskään bussipysäkillä)
    Jos kerran oot miettiny miks ihmiset polttaa pysäkillä, niin voin kertoo ainenki oman syyn: Asun niin lähellä pysäkkiä, etten voi polttaa matkalla. Ja kuitenki pysäkille menee pikkusen etuajassa (ainenki sen jälkeen kun on myöhästyny kolmesta bussista:D) niin siinä samalla on sit aikaa. Monille tupakka on kanssa semmonen tylsyyden pelastaja, eli jos joutuu kuitenki seisomaan pysäkillä, niin miks ei samalla polttais.
    ”Veikkaan etten ole ajatukseni kanssa yksin, viereesi lapsen kanssa pysäkille tullut saattoi ajatella samoin” Okei, no mun ois sit tehny mieli sanoo et ”anteeks mut asun täs lähellä, ja en ehi siis matkan aikana polttaa, mut silti miks tuut just siihen viereen jos savu häiritsee” 😀

    Mun eka viesti oli vähän lyhyt, joten selvennän vielä et perustelu sille ettei mun tupakoinnista oo haittaa muille (en siis tarkota hajuallergisia, sillon varmaan häiritsee muutkin hajut, vaan ihan perushajuaistin omaavia ihmisiä) on se että mua ei haitannu muitten tupakointi sillon kun ite en vielä polttanu, miestä ei haittaa mun tupakointi, paitsi jos meen ihan sen viereen just ku oon käyny tupakalla. Kavereita ei haittaa mun tupakointi, oikeestaan ketään ei oo haitannu mun tupakointi sillain että oisin saanu tietää siitä, paitsi sitä bussipysäkillä tuijottajaa, +mun mielestä sen oma päätös tulla viereen. Ja oon kyllä (edelleenki, tarkennettuna) sitä mieltä että ei mun tupakoinnista oo (suurta) haittaa muille (perushajuaistin omistaville.)

    Hajuallergiset/herkät on tietty eriasia, mut emmä sille voi mitään! En lopeta polttamista sen takia että joku hajuallerginen saattaa kävellä joskus mun perässä. En siis yritä vähätellä esim. hajuallergisia. Voin uskoo että se vituttaa, jos joku polttaa/haisee vieressä ja siitä tulee huono olo. Mut aina jostakin on jollekkin haittaa, ei se vaan onnistu että kaikki huomioitais ja kiellettäis. Joku on auringolle allerginen, hei tehään joku kupu ettei aurinko paista! Joku on koirille pahasti allerginen, kielletään koirien ulkoilutus kadulla. jnejne. Ite oon vähän äänille herkkä, jos joku lapsi rääkyy vaikka esim siellä bussissa, niin mulla alkaa särkee päätä pitkäks aikaa. Kielletään lapset! Kerrankin bussiin tulee nainen koiran kanssa, koira vinkuu kovaa koko matkan -> mulla särkee loppu illan päätä. Kielletään koirat!(taas)

    Oon kanssa omaan sairauteen liittyen kuullu/nähny/lukenu järkyttäviä valituksia.. Ehkä ihmisiltä jotenki unohtuu se, että kaikkea ei voi huomioida. Mut just sitä omaa vaivaa sit kaikkien pitäs huomioida…

    Tulipa pitkä viesti, mut ehkä tästä tajuu paremmin mun pointin? 😀 Eli voin huomioida ihmisiä sen verran, etten mee kenenkään viereen polttamaan. Jos joku tulee mun viereen kun poltan, niin sit oon sitä mieltä et voivoi. Sen vertaa taas en oo valmis huomioimaan muita, että lopettaisin polttamisen.

    Kerran facebook kirpputorilla eläimille allergiset toivo, että ilmotuksiin laitettaisiin teksti, jos asuu eläintaloudessa. Siihen joku hajuallerginen oli toivonut että myytävät vaatteet pestäisiin hajusteettomalla pyykinpesuaineella. En ala ostamaan kallista ja itelle turhaa pyykinpesuainetta sen takia. (paljon haisevaa) huuhteluainetta taas en ton ilmotuksen jälkeen laittanu enää myyntivaatteisiin. Eli tässäkin asiassa, voin tehä pientä huomiointia toisten puolesta, jos siitä ei oo mulle (kauheeta) ylimäärästä vaivaa. Mut ihan suoraan sanoen, ei mulla oo energiaa tai kiinnostusta huomioida jokaikistä ihmistä ja jokaikisen inhoamaa/sairastamaa asiaa. Sitä en sit tiiä, oonko itsekäs. Ehkä oon ehkä en, mut ei mua haittaa myöntää että oon (:

    Ympäristöstä ja valtiosta en nyt sano mitään, tuli muutenki niin pitkä viesti. 😀

    • Ymmärrän että sinun on vaikea käsittää tupakansavun aiheuttavan monille haittaa, jos se ei sinua itseäsi haitannut silloinkaan kun et itse polttanut. Minä taas en tunne ihmisiä, jotka eivät itse polta, joita tupakka ei häiritsisi. Osa on hajusteherkkiä, osa tietääkseni ihan ”tavallisia ihmisiä”.

      Tupakan kieltämiselle on perusteita sen vuoksi, että siitä on terveydellistä haittaa kaikille, toisin kuin mainitsemistasi auringosta, koirista tai lapsista. Kyse ei siis ole siitä, että ”kun minä en tykkää, niin se on kiellettävä”. Tai siitä, että tupakka vaivaisi vain jotain pientä ihmisryhmää. Jo pelkästään hajusteherkkiä on paljon, ja siihen päälle vielä monet tavalliset ihmiset, jotka eivät voi sietää tupakanhajua. (Tai jotka muuten olisivat mielummin hengittämättä myrkyllistä savua.) Lisäksi tupakasta ei ole mitään hyötyä, ei ainakaan mitään sellaista, mikä ylittäisi lukuisat haitat.

      Mietin tuota eläin- ja hajusteallergisten ilmoitustoivetta. Olen aika vähän käyttänyt nettikirppareita, mutta moni kirjoittaa esim. huonekalujen kohdalla, että perheessä on eläimiä. Minusta se on hyvä juttu. Itse olen huomannut olevani sen verran herkkä esim. pölyille ja hajuille, että olen oppinut varovaiseksi kirpparien kanssa. Pari kertaa tuli hankittua sohva käytettynä, ja sitten huomata, ettei toimi. (Miksiköhän ei mennyt jakeluun jo ekasta kerrasta…) Minusta on kaikkein helpointa kun tuntee omat rajoitteensa, ja pysyy erossa asioista, jotka häiritsevät. Itselleni ei olisi tullut mieleenikään toivoa, että myytävät vaatteet pestäisiin hajusteettomalla pesuaineella. Sehän on helppoa ihmiselle, joka jo sellaista käyttää, mutta minusta kohtuuton vaatimus ihmiselle, joka joutuisi aineen erikseen ostamaan.

      Arvostan sitä, että yrität ottaa muut huomioon, ja jätät kirjaimellisesti ”hajurakoa” muihin kun poltat. Samoin tuo haisevan huuhteluaineen käyttämättä jättäminen vaatteissa jotka myyt on tietysti hyvä juttu.

      Tuli mieleeni vielä kysyä, että miksi tupakoit? En tiedä miksi ihmiset polttavat, paitsi sen vuoksi, että siitä vieroittautuminen tuntuu liian vaikealta. Erilaisten kyselytutkimusten mukaan suurin osa tupakoitsijoista haluaisi lopettaa, tai yrittää vuosittain lopettaa tupakointia, mutta se ei vaan onnistu. Esim. isäni ei pääse eroon tupakasta, vaikka se on hänen terveydentilansa vuoksi ehdottomasti kielletty. Hän on polttanut yhtä soittoa 54 vuotta, joten ei kai ihme, jos on hankala vieroittautua.

      Kirjoitin muuten edellisessä kommentissani vähän huonosti. Tarkoitin ympäristöllä niitä ihmisiä, jotka tupakoitsijan ympäristössä joutuvat tupakalle altistumaan. En siis luontoympäristöä. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s