Myrskyluodon Maija

Kuljeskelin kirjakaupassa jotakin sopivaa lukemista etsien. Pokkarihyllyllä huomioni herätti Myrskyluodon Maija. Vuosi oli 2007. Pokkariin oli yhdistetty kolme aiemmin erikseen julkaistua kirjaa. Ostin tuon kauniin kirjan.

Luin kirjan ahmimalla. Hetkeksi pääsin kurkistamaan saaristolaiselämän karua yksinkertaisuutta. Elämää rinnakkain luonnon kanssa, jota oli syytä kunnioittaa selviytyäkseen.

Oli kuin raikas tuulahdus lukea elämästä, jossa perheen jokaisella tavaralla oli tärkeä tehtävä ja merkitys. Kaikella tekemisellä oli merkityksensä. Lukiessani elin koettelemuksesta toiseen päähenkilön kanssa. Mietin hänen voimiensa ja sitkeytensä määrää.

Saatuani kirjan päätökseen oli hetken ontto olo. Kustantajan sivuilta selvisi, että kirjasarjan kaksi viimeistä osaa painetaan myös yhdeksi pokkariksi, joka julkaistaan keväällä 2008. Kävin tekemässä kirjakauppaan varauksen kirjasta. Halusin tietää niin pian kuin suinkin miten tarina jatkuu. (Jostain kumman syystä kirjasto ei tuolloin käynyt mielessänikään.) Ajattelin säilyttää molemmat kirjat hyllyssäni pitkään ja lukea ne useampaankin kertaan.

Ensimmäisen kirjan muisto haalistui ajan kuluessa. Kun sain toisen kirjan, olin jo ehtinyt unohtaa ensimmäisen kirjan tapahtumia ja henkilöitä. Ajattelin lukea ensimmäisen kirjan uudelleen ja toisen sitten saman tien sen jälkeen.

Jostakin syystä lukeminen jäi. Seuraavana kesänä aloin lukea uudelleen ensimmäistä kirjaa, mutta se jäi kesken. Kirjanmerkki jäi pitämään paikkaa.

Vuodet kuluivat. Vähensin tavaroita. Kirjoja lähti hyllystä Myrskyluodon Maijan ja sen jatko-osan molemmilta puolilta. Joka kerta kirjat nähdessäni mietin, miten tässä näin kävi. Miksi en vieläkään ollut saanut kirjoja luetuksi, vaikka pidin aivan valtavasti ensimmäisestä osasta ja odotin malttamattomana toisen osan julkaisua?

Tänä keväänä tavaroita vähentäessäni päätin, että nyt alkaa jo olla aika lukea Myrskyluodon Maijan tarina kokonaisuudessaan. Samalla voisin päättää, aionko säilyttää kirjoja vielä, vai annanko ne kirjastoon monien muiden luettavaksi. Luin kirjat ja pääsin jälleen mielikuvitusmatkalle saaristoon. Luettuani katsoin kirjojen painovuotta ja järkytyin. Olin ollut niin innoissani kirjoista, ja silti minulla kesti kuusi vuotta, ennen kuin sain molemmat luetuiksi!

Kerron teille tämän kaiken, koska oivalsin jotakin. Tai oikeastaan sain muistutuksen jostakin, mitä olen jo aiemminkin miettinyt.

Elämä kulkee kulkuaan ja tuo eteen uusia seikkailuja. Kiinnostavia asioita seurattavaksi, kiinnostavaa tekemistä, uusia kirjoja ja musiikkia, uusia versioita kaikesta siitä mitä seuraamme ja mihin aikaamme käytämme. Ainakaan minun elämäni ei tunnu pysähtyvän muuttumattomana paikoilleen, vaikkei siinä ulkoapäin katsoen juuri mitään erityistä näyttäisi tapahtuvankaan.

Tämä kirjaepisodi oli minulle jälleen muistutus siitä, minkä vuoksi minun ei kannata säästää jotakin odottamaan (mahdollisia) vanhuuden päiviä. Kuvitella, että ”näitä on sitten vanhana mukava katsella ja muistella”. Miten voisin tietää mitä silloin pidän kiinnostavana tai tärkeänä? Kun ajattelen miten paljon olen muuttunut, ja miten paljon kiinnostukseni kohteet ovat muuttuneet vaikka vain viimeisinä muutamana vuotena, on hyvin vaikea katsoa ajassa vuosikymmeniä eteenpäin.

Myrskyluodon Maija muistutti minua olennaiseen keskittymisestä. Vaikka elämä ei olekaan raskasta ja karua kuin ulkosaaristossa asuneilla aikoinaan, on hyväksi keskittyä niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä.

Luotan siihen, että jaksan säilyttää kiinnostukseni kuluviin päiviin ja siihen, mitä ne eteeni tuovat. Minun ei ole tarpeen luoda tekemistä ja ihmettelemistä tulevaisuuden minälleni. Voin päättää joka päivä yhä uudelleen, miten haluan aikaani käyttää ja mihin kiinnostukseni kohdistaa. Suon tämän mahdollisuuden itselleni myös tulevaisuudessa.

23 kommenttia artikkelissa “Myrskyluodon Maija

  1. Hei Tuulia!

    Löysin blogisi aiemmin keväällä ja olen siitä asti seurannut kirjoituksiasi ilolla ja innostuksella! Tavaraa on totisesti maailmassa liikaa. Itselläni on tavaroihin vähän ristiriitainen suhde: toisaalta hermostun kaikkeen nurkissa lojuvaan ja toisaalta rakastan kaikkea ah-niin-rakastani – ja tahdon kyllä kaikenlaista myös lisää, useimmiten silti lähinnä siksi että todella tarvitsen. Minäkin koetan keskittyä olennaiseen: luopua turhasta painolastista, mutta säästää ja hankkia iloiten sen, mikä on minulle tärkeintä. Kirjoja minä ”tarvitsen” aina lisää, mutta muussa pyrin kohtuuteen.

    Kiitokset sinulle hyvästä ja syvällisestä blogista!

    • Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoista! Mukava kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa. 🙂

      Kuulostaa siltä, että olet oikeilla jäljillä. Mielestäni pahinta tuhlausta olisi, jos ihmisellä on koti täynnä tavaroita, jotka eivät ole erityisen merkityksellisiä, vaan enimmäkseen jotain ”ok:n” ja ”ihan kivan” väliltä. Tavaraa kertyy nähdäkseni helpoimmin liikaa juuri silloin, kun ei pidä rimaa riittävän korkealla ostostensa suhteen. Ei vaadi, että tavarat ovat itselle juuri täydellisen ihania. Siksi lämmitti kovasti mieltä tuo ”…säästää ja hankkia iloiten sen, mikä on minulle tärkeintä”. Tämän päälle vielä pyrkimyksesi kohtuuteen, niin hyvältä kuulostaa. 🙂

  2. Hyviä ajatuksia. Tästä syystä on hyvä inventoida tavaroitaan säännöllisesti. Ihminen muuttuu ja samalla tavarat, joita hän haluaa säilyttää tai tarvitsee.

    • Kiitos kommentistasi! Niinpä. Ihminen muuttuu, elämäntilanteet muuttuvat, tavaroiden tarve ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Inventaario silloin tällöin on hyväksi, samalla voi inventoida myös omaa elämää ja miettiä onko kaikki hyvin, vai olisiko tarvetta korjata suuntaa.

  3. Minulle kävi yhden pelin kanssa vähän samoin kuin Tuulialle noiden kirjojen. Pelasin aikanaan, yli 10 vuotta sitten, todella innolla Morrowindia ja Civilization III:a. Pelasin Morrowindin läpi ja Civiäkin valtavasti muutaman vuoden ajan ja jäin odottelemaan jatko-osia. Niitä sitten ilmestyikin aikanaan, hankin pelit, mutta en enää innostunut pelaamisesta, vaikka miten yritin aloittaa ja kiinnostua. Pelit jäivät laatikkoon, tietokoneeni vaihtui ei-pelaamiskelpoiseen, tuli kokopäivätöitä ja muita kiinnostuksen kohteita, ei ollut enää aikaa eikä paikkaa pelaamiselle. Lopulta luovuin ajatuksesta ja lahjoitin pelit eteenpäin, en enää edes muista, mihin. Nykyisin pelaamiseni rajoittuu satunnaisten luppoaikojen kännykkä-tetrikseen ja hyvä niin 🙂

  4. Olen samaa mieltä ja pidin tästä kohdasta erityisesti: ”Elämä kulkee kulkuaan ja tuo eteen uusia seikkailuja. Kiinnostavia asioita seurattavaksi, kiinnostavaa tekemistä, uusia kirjoja ja musiikkia, uusia versioita kaikesta siitä mitä seuraamme ja mihin aikaamme käytämme. Ainakaan minun elämäni ei tunnu pysähtyvän muuttumattomana paikoilleen, vaikkei siinä ulkoapäin katsoen juuri mitään erityistä näyttäisi tapahtuvankaan.”

    Koitan muistaa tai paremminkin oppia tämän vaikka vielä teen sitä, että on kirjoja joita luen ”sitten joskus”, epäilen että se ”sitten joskus”-aika on täynnä uusia juttuja, uusia kirjoja tai mielenkiintoja, joten niitä on turhaa haalia. Periaatteenani on pyrkiä myös siihen, että en keräile mitään, kaikki mitä on, ne on käytössä. Oli kyse sitten vaatteista, astioista, kirjoista jne. Tähän on vielä toki matkaa, mutta pienin askelin eteenpäin.

    • Kiitos kommentistasi! Sitten joskus, niinpä. Itse aikoinaan ratkaisin tilanteen miettimällä, mitkä asiat minua eniten kiinnostavat, ja keskittymällä niihin. Vaikeaahan se oli, kun niin moni asia kiinnostaisi, mutta kaikkeen vaan ei mitenkään ole aikaa. Esitin itselleni kysymyksen heti sen ”sitten joskus” -ajatuksen perään: miksei nyt heti? Usein vastaus oli, että aika moni muu asia kiinnosti enemmän, ja näille vähemmän kiinnostaville jäi vaan se ”sitten joskus”. Kokemus on ajan kanssa opettanut karsimaan ”ihan kiva” -asiat vähemmälle. Aikaa vaan ei ole tarpeeksi kaikkeen, enkä halua vähentää aikaa kaikkein tärkeimmiltä ja kiinnostavimmilta asioilta. Kun jonossa alkaa olla useampia ”sitten joskus” -asioita, ne alkavat tuntua painolastilta, jota en enää suostu ottamaan elämääni.

  5. Tämä nyt ei ole varmaankaan blogin pääpointi, mutta piditkö kirjat vai panitko kiertoon. Itse ostan yhä vähemmän kirjojakaan enää, tuntuu, että niitäkin on jo tarpeeksi.

    • Kiitos kommentistasi! Annoin kirjat kirjastolle. Olin tiennyt jo pitkään, että luovun niistä, kunhan vain saan ne luetuiksi. Sama juttu minulla, en juuri osta kirjoja. Kaunokirjallisuutta en osta omaksi enää ollenkaan, luen sitä niin vähän muutenkin, että voin hyvin jonottaa jotain kirjaa kirjastosta vaikka vuoden. Jos jotain ostan, niin sellaisia joita en kirjastosta käsiini saa. Tai sellaisia, joiden tiedän päätyvän pysyvästi pieneen käsikirjastooni.

  6. Loistava kirjoitus! Piti heti ensinnäkin tarkistaa löytyykö Myrskyluoto omasta kirjastosta ja löytyihän se, oli nimittäin hyvä kesälukemisvinkki tuossa samalla. 🙂 Saaristolaiselämä koukutti Ulla-Lena Lundbergin kirjassa Jää, enkä ole jostain syystä aiemmin Myrskyluodon Maijoja lukenut (tosin Mårtensonin samanniminen kappale on yksi kaikkien aikojen suosikkisävellyksiäni).

    Ah, kirjat. Olen huomannut ihan saman, että kirjahyllyssä istuu lukemattomia kirjoja, niiden tutkailu oikein hävettää! Musiikkilevytkin on jääneet pölyttymään ajan saatossa, en omista enää edes cd-soitinta. Tuollaisten asioiden kanssa sitä aina huomaa miten paljon helpompi on raahata tavaraa kaupasta kotiin kuin päästä siitä eroon. Kukaan ei halua vanhoja cd-levyjä vaikka ilmaisiksi antaisi. Mitä vaihtoehtoja jää? Vaikka on jo aikaa sitten opetellut olemaan ostamatta mitään ”kertakäyttöistä”, vanhasta irti pyristeleminen on silti riippakivenä jatkuvasti. Roskiin viskaamisesta se huono omatunto vasta kolkuttaakin, mitä tuhlausta hävittää käyttökelpoisia levyjä ja kirjoja! (Paperin tosin sentään voi kierrättää, koulukirjat lähti surutta paperinkeräykseen…)

    • CD-levyongelma on tuttu täälläkin! Itse halusin kolme vuotta sitten eroon noin 120 CD-levystä. Rokeimmat ja heveimmät levyt menivät silloin vielä kaupaksi cd-divariin mutta ison osan tavallisemmista ja kevyemmistä pop-musiikkilevyistä päädyin lahjoittamaan ilmaiseksi tahoille, jotka vain suostuivat ottamaan ne vastaan. Jokusen taisin myydä kirpparilla. Rahaa tuosta yli sadan levyn myynnistä sain kaikkiaan noin 220 euroa ja koin tuloksen varsin hyväksi. Mutta tosiaan, pelkistä poppilevyistä en olisi saanut paljon mitään. Ja tilanne levydivareillakin on saattanut kolmessa vuodessa muuttua huonompaan suuntaan levymyynnin suhteen :/

      Mikäli vain haluat levyistä eroon, et halua kuormittaa kaatiksia ja olet facebookissa, niin koitapa tarjota levyjä materiaalitoreilla – eri seutukunnille on omansa ja myös valtakunnallinen materiaalitori löytyy. Niissä vaihtaa omistajaansa kaikenlainen ”arvoton” matsku, tosin rahaa ei saa pyytää kuin postikulujen verran.

      Kirjoja olen itse tarjonnut kirjastoihin, ottavat niitä melko hyvin vastaan. Kirjastoihin lahjoittaminen on hyvä idea siksikin, kun kirjahan säilyy samalla myös itsellä lainattavissa, jos joskus hamassa tulevaisuudessa tulee se hetki, kun haluaisi lukea juuri sen kirjan, josta aikaisemmin hankkiutui eroon. Eli kirja on käytettävissä. samalla sekä itselle että muille, mutta sitä ei tarvitse säilöä omassa hyllyssä!

    • Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla että pidit. 🙂 Tuo Myrskyluoto-sarja on tosiaan oikein sopivaa kesälukemista. Harmittaa kun tv-sarja meni minulta joitakin kesiä sitten ohi. Sekin voisi löytyä kirjastosta, pitääkin vilkaista. Kiitos myös sinulle kirjavinkistä, se kuulostaa kirjaston kuvauksen perusteella kiinnostavalta.

      Tuo on niin totta. Tavaran hankkiminen on huomattavasti helpompaa kuin siitä eroon pääseminen. Itselläni on enää muutama cd-levy, satoja olen vähentänyt. Osa meni ystäville, osa kirjaston vaihtohyllyyn, osan lahjoitin kirjastolle. Käytettyjä levyjä myyvä kauppa ei ollut kiinnostunut yhdestäkään. Löysin joskus netistä yrityksen (pääkaupunkiseudulla), joka ostaa käytettyjä cd-levyjä. Kirjoitinkin siitä tässä: https://minimalisminilo.wordpress.com/2012/11/03/ostamisen-vaivattomuus-eroon-paasemisen-tuska/

      Minkä tahansa laittaminen roskiin vihloo omatuntoa täälläkin. Onneksi kaikelle käyttökelpoiselle on ottaja löytynyt, vieläpä hyvin vähällä vaivalla, jos ei kaipaa rahaa turhista tavaroistaan. Käyttökelpoisen roskiin laittaminen on todella tuhlausta, ja mielestäni kaikki muut keinot pitäisi miettiä ennen tähän päätymistä. Kaupunkilaiselle tilanne on huomattavasti helpompi kuin maalla asuvalle, jossa erilaiset kierrätysmahdollisuudet voivat olla hyvinkin kaukana.

  7. Olen lukenut nyt blogistasi aika monta postausta. Jutellessani vanhempien sukulaisten kanssa, huomaan kuinka köyhää elämä oli Suomessa monesti vielä 50-luvulla. Silloin ei tarvinnut miettiä, onko tavaraa liikaa. On toki hyvä, että kehitys on mennyt eteenpäin, ja kulutus tavallaan pyörittää maailmaa, että saadaan rahaa yhteiskunnassa tarpeellisiinkin asioihin, kuin esim. eläkkeisiin, joten vähän kaksijakoinen on oma suhtautumiseni. Mutta kyllä omassa henkilökohtaisessa elämässä jossain vaiheessa saavuttaa yltäkylläisyyspisteen esim. vaatteiden osalta. On kumma, että tavallaan monessa asiassa täytyy ensin käydä siellä toisessa ääripäässä ennen kuin osaa arvostaa yksinkertaisuutta. Minun on ollut vaatteiden suhteen vaikea sisäistää ajatusta ” köyhän ei kannata ostaa halpaa” ja sen takia ostanut mitä sattuu esim. h&m:ltä (kuvitelleen, ettei ole mahdollista saada kohtuuhintaisia Suomessa valmistettuja vaatteita. Kunnes löysin parempia vaihtoehtoja). Toki nuorena menee osa sen piikkiin, että haluaa kokeilla erilaisia juttuja. Vasta viime vuosina olen myös oppinut ajatuksen perusvaatekaapista, eli yksinkertaisista perusvaatteista, jotka sopivat toisiinsa. Perusvaatekaappi vähentää erilaisten vaatteiden tarvetta. Ja myös laadun käsite on ollut itselläni hukassa ja on varmaan suurelta osalta vieläkin (en esim. tiedä mitä materiaalia vaatteiden olisi paras olla, jotta kestäisivät parhaiten pesua ja pitoa). Kenkien suhteen olen oppinut arvostamaan nahkaa. Blogisi herättää ajatuksia.

    • Kiitos kommentistasi! Muutos materiaalisessa elintasossa on ollut huima, ja se on tapahtunut melko lyhyessä ajassa. On tietenkin hyvä asia, että puutteesta ja niukkuudesta on päästy. Tämä nykyinen tapa elää, toinen ääripää jossa kaikkea on liikaa, on kuitenkin vailla järkeä.

      Se, että kulutus pyörittää maailmaa, on ongelma. Ajatus on järjetön, koska elämme maailmassa, jossa resursseja on rajallisesti. Nykyinen resurssien järjetön tuhlaus on jotakin aivan muuta kuin kehitystä. Talousjärjestelmämme on aikamoisessa ristiriidassa realiteettien kanssa. Jatkuva kasvu on ajatuksena mahdoton. Ajatellaan vaikka sitä, että ihmisten tulisi kuluttaa kiihtyvään tahtiin, jotta talous aina vaan jatkaisi kasvuaan. Tämähän suorastaan kannustaa kertakäyttökulttuuriin, jossa tavaroita vaihdetaan uusiin kaiken aikaa. Tämähän saadaan toteutumaan esim. niin, että tavaroiden laatu on juuri ja juuri niin hyvä, että kuluttaja vielä tavaran ostaa, mutta ei niin hyvä, että tavara kestäisi kovinkaan kauaa. Minun nähdäkseni esim. suurin osa myytävistä vaatteista on jo jotakuinkin tällä rajalla.

      Toinen keino kulutuksen vauhdittamiseksi on muoti ja tavaroiden ennenaikainen vanhentaminen. Toisin sanoen kuluttajaa ohjataan hankkimaan uusi tuote, ennen kuin entinen tulee elinkaarensa päähän. Vaatteiden mallia muuttamalla saadaan ”aiemman muodin” mukaan pukeutuneet näyttämään vanhanaikaisilta. Elektroniikkaa myydään kiihtyvään tahtiin. Huvittavaa on muistella esim. millaisia kännyköitä on aikojen saatossa ollut. Yhdessä vaiheessa kännykkä pyrittiin saamaan mahdollisimman pieneksi, jopa niin pieneksi että joidenkin mallien näppäinten käyttäminen oli hankalaa kenelle hyvänsä. Nyt ollaan menossa kohti yhä suurempia näyttöjä, joiden myötä puhelimen koko on jotakin puhelimen ja tabletin väliltä. Jännä juttu, että puhelimen koko ei enää olekaan tärkeää – tai ainakaan sen ei enää tarvitse olla pieni.

      Ympäristön kannalta viisainta olisi tuottaa materiaaleja säästäen laadukkaita tavaroita, jotka kestäisivät kauan, joita voisi korjata yhä uudelleen, ja joiden koko elinkaari ottaisi ympäristön huomioon. Kulutuksen tahtia olisi todella syytä hidastaa, sikäli että kiinnostaa millaisen maapallon jätämme tuleville sukupolville. Tällä menolla pääsemme kyllä itsekin näkemään liiallisen kuluttamisen vaikutuksia.

      Olisihan näistä asioista paljonkin sanottavaa. Todennäköisesti kirjoitan jossain vaiheessa ajatuksistani enemmänkin.

      Köyhän ei kannata ostaa halpaa. Jännä paradoksi, mutta kovin totta. Halpa ei useinkaan ole edullista, vaikka poikkeuksiakin saattaa kohdalle osua. Perusvaatekaappi on aivan loistava juttu! Hyvin pienellä määrällä toisiinsa sopivia vaatteita tulee toimeen, ja kun kaapissa ei makuuta suurta määrää vaatteita, voi vaatteistaan myös maksaa hieman enemmän.

      Materiaalien valinta riippuu käyttötarkoituksesta. Jos et ole vielä lukenut Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi, niin suosittelen. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle materiaalitietouden kartuttamisessa. Itse käytän enimmäkseen puuvillaa (vaikka sen ekologinen kuorma hirvittää) ja mielelläni käyttäisin enemmän myös pellavaa, jos sitä olisi saatavilla. Kummankin ominaisuudet sopivat hyvin tällaiselle helposti tarkenevalle, eivät hiosta ja saa pestä riittävän kuumissa lämpötiloissa, jotta vaate todella puhdistuu. Laadukas puuvilla on toiminut minun arkisessa käytössäni parhaiten, nytkin on päällä shortsit ja t-paita, joilla kummallakin ikää yli kymmenen vuotta ja hyvin kehtaisin ottaa yllätysvieraan vastaan näissä. 😉 Vaatteet ovat ajan mittaan pehmentyneet ja ohentuneet, mutta eivät ole haalistuneet käyttökelvottomiksi, reikiintyneet tai muuttuneet muodottomiksi. Monin verroin hintansa arvoiset ja käyttöikää tuntuu riittävän aina vain.

      Kengistä vielä sen verran, että itse suosin nahkaa ja kangasta. Kankaaseen olen erityisen mieltynyt loppukeväästä syksyyn, eikä minulla tälle ajalle nahkakenkiä olekaan.

      Tulipa tässä asiaa. Jos herättää blogini ajatuksia, niin herätti kommenttisikin. Kiitos siitä. 🙂

      • Luin viime Huilista nokkoskankaasta, johon olen aiemminkin törmännyt ekologisia tekstiilejä tutkiessani. Lainaan Huilista suoraan: ”Jos tuotannon ongelma ratkaistaan, nokkosesta on mahdollista saada ns. zero waste -kuitu, eli sen tuotantoprosessi olisi jätteetön.” Minua kiinnostaa hurjasti tämä materiaalivaihtoehto ja olen ymmärtänyt, että esimerkiksi keski-ajalla nokkoskangas on ollut erittäin ylellinen materiaali. Kun siitä tehtyjä vaatteita vielä saisi jostain 🙂 Kangasta saa, mutta kudontalangat näyttävät olevan aika rouheaa laatua. Samassa artikkelissa kerrottiin yhden puuvillakilon saamiseksi tarvittavan noin 2400l makeaa vettä. Minusta tämä tieto oli melko järkyttävä, huh huh.

        Materiaalitietous kasvaa ajan myötä itsestään, jos aihe yhtään kiinnostaa. Muistan itse, että alle kymmenen vuotta sitten hikoilin nyppyisissä akryyli-neuleissani, eikä minulla ollut juurikaan tietoa materiaalien hengittävyydestä tms. Tutustuttuani ompelijatar-ystävääni, hän istutti minuun materiaalitietouden siemenen. Miellyttävät, kestävät materiaalit ja niiden käyttäytyminen alkaa olla hanskassa, mutta ekologinen puoli on ihan tutkimatonta aluetta edelleen.

        Puuvillan sijaan suosin viskoosia (rayon, lyocell). Tämäkään ei ilmeisesti kovinkaan ekologinen materiaali ole, mutta useissa, etenkin laskeutumista ”vaativissa” vaatteissa toimii mielestäni puuvillaa paremmin. Ja hengittää!

        • Olen ymmärtänyt, että bambu on ekologinen materiaali. Siitä on saatavilla mm. sukkia ja paitoja. Kestävyydestä en tiedä. Ostin talvella sitten kashmir-neulepaidan, joka maksoi parikymppiä. Aika näyttää, oliko laadullisesti hyvä ostos.

          • Joskus jostain luin, että bambu on usein käytännössä sama kuin viskoosi. Tästä on kauan, enkä muista missä tähän törmäsin. Joskus olen nähnyt erikseen mainittavan materiaaliksi bambuviskoosin.

        • Kiitos kommentistasi! Nokkoskangas kuulostaa mainiolta. Toivottavasti se saataisiin laajempaan käyttöön, nokkonen kun kasvaa jopa täällä pohjolassa. Niin kasvaisi kyllä pellavakin, mutta todella vähän kaupoissa on pellavavaatteita saatavilla. Vaihtaisin puuvillatrikoon pellavatrikooseen mielelläni ja muutenkin korvaisin puuvillavaatteita pellavalla. Puuvillan vedentarve on aivan järkyttävä. Sen viljelyssä käytetään myös paljon torjunta-aineita. Jos yhtä hyviä vaihtoehtoja kuin puuvilla olisi, niin suosisin niitä.

          Viskoosi ei ole hassumpi materiaali noin käytön kannalta, mitä nyt saa aina arpoa kutistuuko se ja miten paljon. Olen tarkka esim. t-paidan mallin suhteen, enkä ole viskoosisena sopivaa löytänyt. Palan helposti, joten haluan paidan, jossa on pieni pääntie. Ja hihaa on oltava pidemmälti kuin sentti kainalossa. Inhoan noita olemattomia hihoja.

          • Kiitän kirjavinkkauksesta 🙂
            Nokkonen ja hamppu ovat jokseenkin ekologisia kuituvaihtoehtoja, mutta kummastakaan ei saa (tai en ole ainakaan vielä nähnyt tehtävän) ohutta, pehmeää kangasta. Nokkostunika ja hamppufarkut ovat hyviä vaatteita, mutta tuskin kukaan haluaa nokkosalushousuja tai hamppusukkia. Pellavasta, joka sekin tosiaan on varsin ekologinen kuitu (eritoten siis puuvillaan verrattuna, mutta toisaalta vain suurinppirtein joku plutoniumkuitu olisi puuvillaa epäekologisempi), saisi mitä hienointa ja ohuinta kangasta, lähes läpinäkyvää. Näin on ennevanhaan tehtykin, hienoimmat juhlakankaat olivat pellavaa tai silkkiä. Jostain syystä vain siitä nykyään tehdään aina paksua tai keskipaksua.

            Viskoosin valmistaminen vaatii paljon energiaa ja kaameita kemikaaleja, lyocell (tencel) on samantapainen, mutta tarvittavat kemikaalit ovat vaarattomampia ja voidaan lisäksi käyttää yhä uudelleen. Molemmat tehdään puumassasta, joka voi olla myös bambua. Bambun ekologisuuden väite johtuu siitä, että se kasvaa nopeasti ja samalta alalta saa siis isomman sadon pienemmässä ajassa kuin puuta (en tiedä mihin puihin sitä on verrattu).

            Vaatteiden ekologisuuden voi kuitenkin tiivistää ”ei se laatu, vaan määrä”, tarkoittaen laadulla siis mistä kuidusta vaate on tehty. Kulutuksen kokonaismäärä, siis sen vähyys, on tärkeämpää ja merkitsee maailman pelastamisessa enemmän. Plus se, että ei pyykkää turhaan.

          • Kiitos kommentista ja asiantuntemuksesi jakamisesta! Ja ole hyvä vaan kirjavinkistä. 🙂

            Puuvillaa ei tosiaan voi ekologiseksi kutsua (esim. 8000 litraa vettä farkkujen valmistukseen kuulostaa aivan kauhealta) mutta sen käyttökelpoisuutta ei ole minun käytössäni ylittänyt vielä mikään. Kun onnistuu löytämään laadukkaita puuvillavaatteita, niin ne saa kestämään vaikka miten pitkään hyvinä. Arvostan puuvillan käyttömukavuutta, kestävyyttä ja mahdollisuutta pestä kunnolla kuumassa vedessä. En ole löytänyt toista materiaalia, joka olisi yhtä huoleton käyttää ja huoltaa. Moni materiaali hiostaa, ei pidä muotoaan, on pestävä varovasti eikä kestä kuumaa pesua, nukkaantuu.

            Käytän paljon puuvillavaatteita, mutta kompensoin sitä niiden vähäisellä määrällä, ja niin pitkällä käyttöiällä kuin vaate vain kestää. Pesukonettakaan ei tule turhaan käytettyä, vesilaskun määräytyminen kulutuksen mukaan on hyvä hillitsijä turhalle veden käytölle. Ja juuri siitä puuvillavaatteissa pidän, että kun ne saa pestä riittävän kuumalla, niitä ei tarvitse pestä ”varmuuden vuoksi” (tai esikäsitellä ennen pesua, jotta lika varmasti lähtee) jo ennen kuin ne ovat kunnolla likaisia.

  8. Minulla on tapana kirjoittaa pahvikortille (otan mukaani ilmaisen ”kaupunkikortin” aina kun näen todella hyvän tekstin) ylös ajatuksia, joihin haluan palata yhä uudelleen ja joita pidän itselleni tärkeinä. Tällaisia oivalluksia tulee kohdalle muutamia kertoja vuodessa. Kortit tukevat ja motivoivat minua yksinkertaistamisessa ja muistuttavat minua yhä uudelleen siitä, mikä minulle olikaan tärkeintä. Se kun arjessa aina vain tuppaa unohtumaan – uusien elämäntapojen oppiminen ja järkevien toimintamallien omaksuminen on hidasta. Nyt olen palannut tähän blogikirjoitukseen niin monta kertaa, että sen on päästävä kortille. Juuri tuo kohta, jota Maya lainasi, kolahti. Kirjat ja CD:t olen lahjoittanut jo lähes kaikki pois ja muutenkin karsinut kaikenlaista, mutta luopuminen on vaikeaa ja edelleen säilön liikaa ”tulevan” varalle. Pitää mietiskellä edelleen. Ehkä pääsen tämän kirjoituksen avulla muutamien erityisen sitkeiden tarrautujien (kun se on niin hyvä / laadukas / kaunis / kallis, vaikkei sille olekaan ollut tarvetta viimeiseen kuuteen vuoteen) kimpussa eteenpäin. Tämä pätee myös vaatetukseen, joka minulla on erityinen ongelmakohta, kaapeissa on edelleen ihan liikaa ”kaiken varalle”.

    Saatan olla vanhin lukijasi, eikä minulla ole tapana kommentoida blogikirjoituksia, vaikka useita blogeja aktiivisesti seuraankin. Nyt vaan osui niin maaliin, että on pakko kiittää hyvästä kirjoituksesta ja blogista!

    • Kiitos kun kommentoit! Ja kiitos kauniista sanoistasi, ne kannustavat eteenpäin. Hauska kuulla, että tekstini ylitti kommentointikynnyksen. 🙂

      Ihana tapa sinulla kerätä puhuttelevia ajatuksia ylös korteille. Minä luotan aivan liikaa hataraan päähäni, ja siihen että oivalluksista jää mieleen mitä tarpeen on. Yhä enemmän alkaa tuntua siltä, että muistini on kuin reikäjuustoa. Luen lähes kaiken aikaa jotakin, ja se tuntuu kuormittavan päätä niin, että muisti ei riitä. Pitänee ottaa käyttöön joku vastaava keräilymenetelmä kuin sinulla. Hyvä idea!

      Uusien elämäntapojen ja toimintamallien omaksuminen on tosiaan hidasta. Itsestäni tuntuu, että opin pieniä paloja kerrallaan, saan uusia ideoita jotka opettavat lisää, ja hiljalleen yhä suurempi osa uudesta elämäntavasta sisäistyy. Kunnes jossain vaiheessa kokonaisuuden hallitsee ilman sen enempää miettimistä. Mutta siihen tosiaan kuluu aikaa.

      Minulle tuli kommentistasi niin hyvä mieli. On suuri kunnia, että ajatukseni pääsee kortillesi. Pidin kommentistasi paljon mm. siksi, että siitä heijastuu miten paljon asioita pohdiskelet. ”Pitää mietiskellä edelleen” kuulostaa tutun kotoisalta. Rauhoittavalta, sopivan hitaalta, nykypäivän kiireen vastakohdalta.

      Toivottavasti pohdintasi auttaa noiden erityisen sitkeiden tarrautujien kanssa. Ihanaa kesää sinulle! Jatkakaamme mietiskelyä. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s