Tarvitaanko keittiössä tuorekelmua, alumiinifoliota, muovipusseja…

Olen käynyt keittiön laatikoita läpi entistä tarkemmin, ja miettinyt erilaisten tavaroiden tarpeellisuutta. Kaikelle on paikkansa eikä ahtauskaan ole enää sietämätöntä. Huomaan kuitenkin arjessa, että keittiössä on tavaroita, joita käytetään hyvin harvoin. Osa näistä ei välttämättä olisi lainkaan tarpeen.

Muutamia keittiön tarvikkeita oli helppo poistaa. Voipaperia ostin aikoinaan ompelukaavojen piirtämistä varten, mutta enää sille ei ole käyttöä. Jääpalapussit ovat mysteeri. Paketti oli avattu, mutta pussien käytöstä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Näin on käynyt joskus ennenkin. Tuorekelmusta luovuin myös, en pidä koko tuotteesta. Se tarttuu lähinnä itseensä, eikä sitä ole käytetty pitkään aikaan. Huomasin kelmua vältellessäni, että matalat lautasemme (niitä on kolmea eri kokoa) sopivat aivan täydellisesti minkä tahansa kaapistamme löytyvän kantta tarvitsevan astian päälle. Miten ihmeessä en tullut ajatelleeksi sitä aiemmin?

Alumiinifolio on välillä korvannut tuorekelmun tehtävän, mutta harvoin sitäkään on tarvittu. Joskus olen käyttänyt foliota peittämään uunissa kannetonta vuokaa, jotta uuni säästyisi puhtaampana. Voisikohan saman asian ajaa kastellulla leivinpaperilla? Sitä joka tapauksessa löytyy aina.

Paistopusseja tuntuu pyörivän laatikon pohjalla aina, vaikka niitä käytetään korkeintaan kerran vuodessa kinkun paistossa. Siinäkin on perinne, josta voisin luopua. Meinasinkin jo kerran, kun onnistuin polttamaan paistopussin kiinni uunin lämpövastuksiin. Ei ollut edes vaikeaa, kun liesi-uuni-tiskikone -yhdistelmän uuni on tavallista uunia matalampi. Luomukinkkua tilatessani olen joka kerta toivonut mahdollisimman pientä kinkkua, ja toistaiseksi se on uuniin sopinut. Kerran oli kyllä jo aika lähellä olla sopimatta.

Entäs sitten paperiset leivosvuoat – kaikki 160 kappaletta? Milloin viimeksi mahdoin niitä käyttää? Yli vuosi sitten? Leivon vuoden aikana noin kolme kertaa, ja vain yhden herkun leivon välillä leivosvuokiin. Jouluksi ostin kartonkisia piirasvuokia, joita ei tullutkaan käytettyä.

Muovipussien tarpeellisuutta mietin myös. Voisiko ne korvata jotenkin? Jos tarvitsen vain puolikkaan paprikan, laitan toisen puolikkaan muovipussiin. Yhtä hyvin voisin laittaa sen lasiseen, kannelliseen rasiaan, ja pussia ei tarvittaisi. Avatun juuston laitamme muovipussiin. Olisikohan se välttämättä tarpeen? Joskus pusseja käytetään eväiden pakkaamiseen. Osa marjoista pakastetaan paksumpiin, uudelleen suljettaviin pusseihin. Ainakin nyt tuntuu siltä, että joissakin tapauksissa muovipussi on kätevin ratkaisu, mutta niiden käyttöä voisi miettiä ja vähentää silloin kun mahdollista. Muovipusseja käytetään kuitenkin useimmiten vain pari kertaa, ennen kuin ne päätyvät roskiin. Mielelläni välttäisin kertakäyttöä, jos keksisin paremman ratkaisun.

Päädyin siihen, että tulemme hyvin toimeen ilman mainittuja tarvikkeita, vain muovipusseille on käyttöä. Muut tavarat vein taloyhtiön kierrätyshuoneeseen. Onnistuin saamaan yhden laatikon kokonaan tyhjäksi. Sain järjestettyä siihen melko usein käytössä olevia astioita, joita olen tilan puutteen vuoksi joutunut säilyttämään yläkaapissa.

Tavaroiden väheneminen edes vähän kerrallaan mahdollistaa niiden järjestämisen uudelleen. Se mahdollistaa tavaroiden sijoittamisen paikkoihin, joista niitä on helpompi käyttää. Mielelläni soisin, ettei tavaroita tarvitsisi säilyttää katonrajassa ollenkaan. Tavaroiden tarpeellisuuden kyseenalaistaminen ja järjestäminen jatkukoon.

27 kommenttia artikkelissa “Tarvitaanko keittiössä tuorekelmua, alumiinifoliota, muovipusseja…

  1. Mielenkiintoinen postaus. Mietin asiaa ja totesin että keittiöhommat hankaloituisivat kyllä suuresti ilman foliota ja kelmua. Leivinpaperia tarvitaan joka tapauksessa leipomiseen ja paistopusseillekin löytyy käyttöä säännöllisesti. Foliossa haudutellaan ja jälkikypsytellään lihoja, sekä sitä käytetään kantena sellaisissa uunivuoissa joihin ei alunperin kuulu kantta.

    Kelmua taas käytän samoin kuin sinä muovipusseja, esim. käärin niihin avattuja juustoja. Toisaalta koska nykyisin vältän muoviastioiden käyttöä ruoan säilytyksessä, olen ruvennut laittamaan tähteet tavalliseen kulhoon tai syvälle lautaselle, ja siihen kelmun päälle. Haluan, että jääkaapissa näkee mitä astiassa on, joten kelmu on kätevämpi kuin lautanen kantena, siis minun mielestäni. Jos en näe mitä astiassa on, riskinä on että unohdan sen kokonaan ja ruokaa menee pilalle ja hukkaan. Tämä systeemi on myös johtanut siihen, ettei ole tarvinnut ostaa erillisiä säilytysastioita lisää, eli kelmu on korvannut monta uutta astiaa.

    Jääpalapusseja ei tällä hetkellä taida löytyä, mutta olen pakastanut niissä myös liemiä, jotka saa kätevästi annospaloina ruoanvalmistukseen. Ilmankin tulee toimeen, mutta ei niistä haittaakaan ole.

    • Kiitos kommentistasi! En pysty muistamaan mihin viimeksi käytin foliota. Kelmusta sain tarpeekseni, kun se ei toiminut meidän taloudessa kuin harvoissa käyttötarkoituksissa, ja nekin onnistuivat paremmin jollakin muulla tavalla. Joskus olisin tarvinnut sitä peittämään metallikulhon, mutta kun se ei siihen tartu. Lautanen ajoi asian paljon paremmin.

      Jos on enemmän keittiöihminen, niin varmasti näille kaikille mainituille tuotteille löytyy käyttöä. Meillä ei ole esim. jälkikypsytelty lihaa koskaan. (Ei tehdä sellaisia liharuokia.) Paistopussien ainoa käyttötarkoitus on ollut kinkku.

      Kelmun käyttö kantena, jotta näkee mitä astiassa on, on hyvä idea. Meillä on sen verran pieni jääkaappi, että jos siellä on joku kulho jonka päällä on lautanen, niin se ei voi unohtua, koska on yleensä sen verran paljon tiellä. Kaikki tähteet tulee myös käytetyksi nopeasti pois, eikä mitään pilaannu, koska inhoan yli kaiken jääkaappiin pilaantuneita ruokia. Pidän visusti mielessä mitä pitää syödä seuraavaksi pois.

  2. Meillä ei ole alumiinifoliota, voipaperia tai paistopusseja. Kertakäyttövuokia on, mutten aio hankkia niitä enää lisää. Meillä ruoantähteet sijoitetaan Teeman kippo + pieni lautanen – yhdistelmiin, ja siinä on se Jennin mainitsema ärsyttävyys, että välillä jokin ruoka unohtuu sinne kippoon nököttämään, kun sitä ei näe. Kelmua käytetään harvoin, mutta sen kerran kun sitä tarvitsee, se on mielestäni todella tarpeellinen. Esimerkiksi jos lapsi tarvitsee voileipiä evääksi: kelmu estää täytteiden valumisen pitkin poikin. Lisäksi on vielä tiiviskantisia lounasrasioita, joihin koko evässatsi pakataan. Niihin olen ollut todella ärtynyt, koska ajan myötä kannet ovat alkaneet kupruilla eivätkä pysy enää täysin tiiviisti kiinni. En viitsinyt ostaa uusia, kun kerran edelliset menivät niin nopeasti pilalle, ja tämän takia kävin koko kuluneen lukuvuoden töissä ilman eväitä ja hain milloin mitäkin syötävää lähikaupasta.

    • Minulla on edelleen käytössä yli 30 vuotta vanhoja (äitini vanhoja) Tupperware lounasrasioita ja täytyy sanoa, että ne ovat käsittämättömän kestäviä. Toki ne ovat hieman värjääntyneet, mutta käyttöfunktionsa täyttävät hyvin. 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Mietin tuota ruoantähteet-asiaa. Juuri nyt jääkaapissa on salaatin loppu kannellisessa lasikulhossa. Salaatti tehtiin siihen samaan kulhoon, enkä siirrä salaatin loppua mihinkän pienempään kuin silloin, kun tuo iso kulho ei sovi jääkaappiin. Lämpimän ruoan tähteet laitetaan lasisiin, kannellisiin ns. pakasterasioihin. Ne saa hyvin pinottua jääkaappiin tai pakastimeen ja otettua töihin, lämmitettyä mikrossa astiassaan ja syötyä siitä. Huomattavan käteviä. Samoja astioita voi käyttää myös tarjoilussa tarpeen tullen.

      Minä muistan lapsuudestani, että eväsleivät oli kääritty voipaperiin. Vanhemmiten olen laittanut ne muovipussiin. Otan eväsleipiä minnekään harvemmin kuin kerran vuodessa. Toista oli silloin, kun vielä saatoin syödä ruisleipää. Gluteenittomia leipiä en ole evääksi ottanut.

      Voin muuten suositella noita aiemmin mainittuja lasisia, muovikantisia rasioita lämmöllä. Kansissa on tiivisteet, ja ne suljetaan sivuista eräänlaisilla ”salvoilla”. Tuota kannen kupruiluilmiötä ei siis voi tapahtua, toisin kuin muovirasioiden kanssa. Rasiat käyvät joka paikkaan minne tarvitseekin: uuniin, mikroon, tiskikoneeseen, pakastimeen. Ja tosiaan jos lämmitän ruoan siinä, niin syön sen siitä myös. Ostin näitä ihan tavallisesta marketista, niitä on eri kokoisia pyöreinä, neliskanttisina ja ihan neliön muotoisina. Nuo ajavat meillä niin monta asiaa, että voittavat muoviset pakasterasiat sata nolla. Eikä tarvitse myöskään miettiä, että niistä tarttuisi mitään ruokaan tai että imisivät hajuja tai värejä kuten muoviset.

  3. Yksi ratkaisu vähentää muovipusseja on paperiset eväspussit. Meillä oletaan aika usein pari leipää mukaan töihin / matkalle evääksi ja hyvin on nut eväspussit toimineet. Mainostavat kompostoituviksi eli nehän voi laittaa biojätteeseen.

    • Kiitos kommentistasi ja vinkistä! Varmasti hyvä idea, jos tarvitsee usein eväspusseja. Meillä muovipussi on kätevä siksi, että sen voi likaannuttuaan käyttää kissanhiekkapussina. Ja eväspussin tarvetta on todella vähän. Kompostointimahdollisuus on tuossa paperisessa eväspussissa kyllä hyvä juttu.

  4. Jännää, olin viime viikolla vieraisilla, ja työskentelin keittiössä, jossa oli paljon ja kaikkea ”tarpeellista” potenssiin 10. Huomasin siellä, kuinka erilaiset päällikkäiset säilytyssysteemit veivätkin tilaa eivätkä tuoneet järjestystä. Esimerkiksi, kaapeissa oli ilmeisesti Ikeasta saatavaa hyllyn suojamuovia, mutta sen lisäksi vielä lautastelineet, johon samankokoiset lautaset pinottiin. Kaappeihin olisi mahtunut paljon enemmän ilman tuota lautastelinettä, sen lisäksi, jotta lautaset sai siihen, teline piti nostaa kaapista ja taas täytenä ja raskaana takaisin. Ei minusta toimiva homma.

    Jääkaapissa oli paljon rasioita, joissa oli vain hyvin vähän jotain, jokaiselle tuotteelle oma rasiansa. Kaappi oli niin täysi, että sitä avatessa sai pelätä, että jotain tippuu. Emäntä valitti, että ruokaa menee hukkaan paljon. No ei ihme, kun ei yhdellä silmäyksellä näe, mitä siellä on. Rasiatkin sinänsä olisi ihan ok, mutta niistä olisi hyvä nähdä, mitä siellä on.

    Noista mainitsemistasi asioista minulla on vain muovipusseja kaikkeen säilytykseen (minigrip- tyylisiä, uudelleen käytettäviä, isoa ja pientä kokoa.) ja leivinpaperia leipomiseen. Leivinpaperia voi ihan hyvin käyttää uunissa folion tapaan, kunhan ei liian kuumaan uuniin sitä laita, ei tarvitse edes kastella, kestäähän se myös leivonnaisten alla. (En ole varma asteista, mutta oliko se yli 220C astetta? Selviää paketista.Itse tarkistan myös, ettei paperin reunat kosketa uunia tai vastusta.)

    Voisin luopua myös voipaperista, jos käyttäisin leivonnaisissa voita, Isoäitini ja äitini voitelivat voipaketin kääreellä uunipellit, eikä leivinpaperia tarvittu, eikä leivonnainen jäänyt kiiinni peltiin. Jääpalapusseja ostin yhtä kesäjuhlaa varten, ja siihen menikin sitten koko pakettti. Paistopussien sijasta käytän ns paistiräkkiä, eli ritilää (liha on ”roasted” sillin pikemminkin) ja leivosvuokina on perintönä pyydetyt leivosvuoat, joita ilmankin tulisin toimeen kyllä. Tuorekelmua, foliota tai erillisiä rasioita ei ole. Rasioita minulla oli, mutta ne imivät värejä ruuasta ja menivät ikävän näköisiksi. Ei ole tullut hankittua uusia.

    Nykyään pyrin siihen, että teen ruokaa vain päiväksi, enkä käytä leikkeleitä, juustojakin vain ruuanlaitossa tai juustotarjottimilla. En periaatteessa tykkää edes noista muovipusseista, koska pyrin välttämään muovinpehmentimiä keittiössä, suorassa kosketuksessa ruokaan. Niinpä käytän usein kaappiin laitettavan ruoka-aineen alla pientä lautasta, ja sujautan ruuan lautasineen pussiin.

    • Kiitos kommentistasi! Olen joskus miettinyt lautastelineiden järkevyyttä ja tullut siihen tulokseen, että meillä ei yhdessäkään keittiössä olisi ollut niin paljon tilaa, että sellaisia olisi voinut käyttää. Astiat on ollut saatava aina tiiviimmin lähelle toisiaan. Enkä myöskään pidä kätevänä nostella painavaa lautaspinoa. En ymmärrä koko lautastelineiden ideaa.

      Tuo kaikenlaisten jämien säilöminen jääkaappiin läpinäkymättömiin rasioihin lisää kyllä pilaantumisen riskiä. Itse vältän tuottamasta jämiä. Jos jotakin jää yli vain hyvin vähän, niin syön sen saman tien pois, enkä jätä odottamaan myöhempää aikaa. Pyrin myös ruokaa tehdessäni siihen, etten jätä olemattoman pientä ripsua mitään jääkaappiin, vaan käytän pois saman tien. Määrittelen ruoan sisältöä ja kokoa sen mukaan, minkä verran ja mitä jääkaapista löytyy. Näin kahden aikuisen taloudessa näillä toimintatavoilla ruoantähteitä tai muita jämiä ei juurikaan tule. Isosta annoksesta jäävä ruoka taas ei ole minulle ”tähteitä”, vaan se on seuraavan (tai seuraavien) päivän ruokaa. Se tulee takuulla syödyksi pois.

      Leivinpaperi toimii tarvittaessa kasteltuna varmasti hyvin kiertoilmallakin paistaessa, kuivana en tiedä saisiko sitä riittävän hyvin pysymään ja vielä niin, ettei tosiaan koske uuniin tai vastuksiin.

      Muovirasiat ovat käytössä osoittautuneet epäkäytännöllisiksi. Imevät värejä ja hajuja, pitäisi pestä käsin koska eivät pysy paikoillaan tiskikoneessamme, eivätkä ole läheskään niin monikäyttöisiä kuin lasirasiat, joita nykyään käytän juuri edellä mainituista syistä. Jäätelön jäljiltä tyhjenneitä rasioita olen säilyttänyt, pakkaan niihin marjoja pakastimeen. Minigripit toimivat tässä melkein paremmin (saa sopimaan pakastimeen tiiviimmin), joten tämän kesän mittaan mietin laitanko jäätelörasiat muovinkeräykseen. Mahtuvat kaapissa olemaan, joten olen ne säästänyt.

      Sama juttu täällä, en pidä muovipusseista tai muoveista yleensäkään. Joissakin asioissa en ole vaan keksinyt toistaiseksi parempaakaan vaihtoehtoa. Mutta nyt kun huomasin, mitä kaikkea turhaa ilman voin olla, voi olla että keksin ajan mittaan keinon olla ilman muoviakin. Minulla on muuten sama tapa, ruoka lautaselle ja sitten pussiin tai toinen lautanen päälle jos sattuu niin sopimaan.

  5. Lähinnä itseensä tarttuva muovikalvo on niin hyvin sanottu!
    Eipä sitä löydy omasta kaapistanikaan.

    Kinkun paistan aina ilman mitään suojaa sellaisenaan ja hyvä tulee. Kuumaan 250° uuniin ja hetken päästä lämpö alas 100 asteeseen.

    • Kiitos kommentistasi! Muovikelmu on kyllä todella rasittava tuote! Ei minullakaan muuta tarvetta sen kinkkupussin käytölle ole ollut kuin se, että inhoan yli kaiken uunin siivousta. Tämä nykyinen monitoimilaitteen (liesi, uuni, tiskikone) uuni on vielä niin matala, että siihen tulee hyvin helposti roiskeita. Joita on todella ikävä siivota vastusten välistä ja takaa ja muista hankalista paikoista.

  6. Tuorekelmu on mulle hyödyllinen kun ei tarvi tiskata niitä säilytysastioita. Jääpalapussitki on käytössä kesällä. Voipaperi ei oo, mut en oo heittäny sitä poiskaan, kun tarvin joskus harvoin. Ajatuksella ”säästän rahaa” ku ei tarvi tuhlata muutenki kuluvaa leivinpaperia… joo ja oonkohan säästäny jo jopa euron! Vois ehkä välillä ajatella vähän pidemmälle, tuli aika ”mummo-olo” nyt 😀

    • Kiitos kommentistasi! No eihän sitä voipaperia kannata pois heittääkään, jos sitä joskus tarvitset. Minusta ihan fiksua eikä suinkaan mummomeininkiä. 🙂 Ja sitä paitsi mummothan ovat usein oikein viisaita.

  7. Tuli tarve puolustaa tuota hyljeksittyä voipaperia! Elikkä eväsleivät saa loistavasti kääräistyä voipaperiin ja paketti kiinni pienellä teipin palalla (tai kuminauhalla, tai narun pätkällä). Oma äitini teki näin ja minulle edelleen tulee nostalginen olo, kun käärin ja avaan voipaperikääreitä leipien ympäriltä… 😀

    Ps. Välillä minua muuten ihan ”hirvittää” tuo Tuulian into laittaa tavaraa pois. Lukiessa tulee sellainen olo, että eikö niiden tavaroiden nyt olisi voinut antaa itsestään kulua (eli pikkuhiljaa käyttää ne loppuun)? Esim. niiden leivosvuokien? Mutta sitten aloin miettiä itse 160 muffinin leipomista (en erityisesti pidä leipomisesta) ja totesin, että myös omalla kohdallani niiden antaminen kierrätykseen olisi ollut ainoa (kaikille osapuolille) armollinen teko. 😀 😀

    • Kiitos kommentistasi! Minun äidilläni oli aikoinaan myös tapana laittaa eväsleivät voipaperiin. Saattoi siinä olla kyllä vielä muovipussi päällä lisäksi.

      Ymmärrän ajatuksesi, että eikö pois laittamiani tavaroita olisi voinut vaan käyttää pikkuhiljaa loppuun. Tässä olisi järkeä, jos todella käyttäisin niitä. Eniten meillä kuluu leivinpaperia, ja sitäkin ostetaan vuodessa ehkä yksi laatikko. Näiden mainittujen pois käyttäminen olisi vienyt vuosia, ja kelmun käyttö varmaan loppuiän, koska siitä ei ollut meillä mitään hyötyä. Miksi täyttäisin tilaa tavaroilla, joita en tarvitse? Meillä ei ole niin paljoa tilaa, että tuokaan laatikko olisi lopullisesti tyhjäksi jäänyt.

  8. Tuorekelmu on karsea kapine. Tarttuu juurikin vain itseensä. Tuulia voisi käyttää tavarat loppuun ja sitten olla ostamatta lisää. Paistopussiin voi laittaa tavallisen uunivuoan sekä paistopussiin voi kääriä lahjan. Tulee näyttävän näköistä. Uunivuoan päälle voi laittaa myös uunin kestävän lautasenkin. Pusseja en hävittäisi, ne tulee aina käytettyä johonkin. En koskaan osta voipaperia, leivinpaperi ajaa asian yksinään.

    • Kiitos kommentistasi! Niin samaa mieltä tuorekelmusta!

      Teoriassa olen tavaroiden loppuun käyttämisestä samaa mieltä, mutta tässä kohtaa ihan käytännön syistä en. Paistopusseihin ei olisi sopinut kumpikaan kahdesta uunivuoastamme, ja toisessa on omasta takaa kansi. Lahjojen paketointia on harvemmin kuin vuosittain, ja silloinkin on ollut tarpeen säilyttää yllätys eli paketoida niin, ettei lahja näy. Muovipussien tilalle en ole vielä parempaa ja yhtä monipuolista keinoa keksinyt, saa nähdä jos ajan mittaan keksin.

      Jos olisin käyttänyt kaikki nuo mainitut tavarat loppuun, viimeinenkin olisi ollut käytettynä hyvällä onnella ehkä kymmenen vuoden kuluttua. Minulle se on ”sitten kun” -elämää. ”Sitten kun saan nämä kaikki käytettyä, saan laatikon oikeasti tarpeellisten tavaroiden käyttöön.” Järjetöntä, kun tilalle on muutakin tarvetta. Tavaroita jotka laitoin pois, oli käytetty ehkä noin kerran vuodessa, voipaperia kerran vuosia sitten ompelukaavaa varten. (Meillä ei asu keittiön hengetärtä tai superkokkia.) On vaan niin helppoa kuvitella tarvitsevansa tuollaisia ”tarpeellisia” tavaroita, että ne on tullut aikoinaan ostettua miettimättä mitä muuta voisi niiden sijaan käyttää.

      Kun luovuin mainituista tavaroista, sain laatikon tyhjäksi. Laitoin laatikkoon lautaset, joita käytän ainakin viikoittain. Niiden paikka oli tähän asti yläkaapissa, ja jouduin hakemaan porrasjakkaran vaatehuoneesta ne saadakseni. (Jossain vaiheessa aloin käyttää nitisevää keittiötuolia, ei hyvä.) Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen, että sain lautaset käyttökorkeudelle! Mietin vaikka miten monta kertaa, miten saisin nuo lautaset alemmas säilytykseen, mutta se ei onnistunut mitenkään. Mistään muualta en voinut vähentää niin paljoa, että olisin saanut tarpeeksi tilaa. Nuo erilaiset keittiötarvikkeet oli helpointa vähentää. (Ei käyttöä ja helppo luopua pysyvästi loppuiäksi, ei juuri rahallista arvoa, ei tunnearvoa.) Ja joku, joka ilmeisesti koki ne tarpeellisiksi, poimi ne nopeasti mukaansa taloyhtiön kierrätyshuoneesta. Minusta tämä oli paras mahdollinen ratkaisu.

  9. Itse en ennen ”voinut” elää ilman tuorekemua, kunnes eräänä päivänä mieleen tuli vihdoin kyseenalaistaa sen tarpeellisuus. Päinvastoin aloin inhota kelmun edustamaa kertakäyttökulttuuria, koska realistisesti, mitä muuta se on kuin kamalaa tuhlausta? Samasta syystä en myöskään pidä jääpalapusseista: miksi ihmeessä käyttää kertakäyttöpusseja, kun olemassa on jääpalamuotteja, jotka sentään taitavat olla käytännössä lähes ikuisia!

    Toinen artikkeli, jota ei ole talouteemme ostettu enää muutamaan vuoteen, on talouspaperi. Ehkäpä sitäkin on vain niin helppo käyttää arjessa, ettei sen tarpeellisuutta tule kovin helposti kyseenalaistaneeksi. Pitkän käyttökatkon jälkeen minun olisi kuitenkin enää vaikea keksiä, mihin sitä oikeastaan tarvitsisin. Jonkinlaisen akuutin hädän sattuessa on aivan sama käydä hakemassa WC-paperia muutama arkillinen, muuten keittiössä pärjää aivan hyvin tiskirätillä.

    Hyvä aihe taas – tällaisia tuoteryhmiä ei välttämättä tule äkkiseltään ajatelleeksikaan elämää yksinkertaistettaessa. 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Itse pyrin myös eroon kaikenlaisesta kertakäyttökulttuurista, mutta täytyy sanoa, että se on yllättävän vaikeaa. Ei niinkään käytännössä, vaan se että älyää kyseenalaistaa tapoja, joiden mukaan on toiminut vuosia tai vuosikymmeniä. Monen asian voisi varmasti tehdä toisella tavalla. Sitähän voisi oikeastaan listata kaiken, missä omassa elämässä voisi tällä saralla vielä parantaa, ja alkaa miettiä parempia keinoja toimia.

      Jääpalamuotteja meillä oli aikoinaan, mutta niitä ei juuri tarvittu. Annoin ne silloin ihmiselle, jolla oli niille jatkuvaa käyttöä. Omaan käyttöön meillä ei käytetä jääpaloja koskaan, mutta jonkun harvoin tapahtuvan satunnaisen tilanteen vuoksi kumppanini on jääpalapusseja ostanut. Veikkaan että silloinkin olisi hyvin pärjätty ilman, jos hän olisi osannut asiaa tarkemmin ajatella. Ihmisillä vaan on niin paljon totuttuja tapoja, joita ei aina tule kyseenalaistettua.

      Talouspaperia ei ole ostettu meillekään enää jokuseen vuoteen. Kokonaan ilman paperia en ole keittiössä yrittänytkään olla, kun kumppanini vastusti aikoinaan talouspaperista luopumista. Meillä on keittiössä rulla tavallista valkoista wc-paperia, ja se toimii mielestäni paljon talouspaperia paremmin. Paperin tarve on yleensä niin pientä, että talouspaperin puoliarkkikin oli liian suuri. Tässäkin olisi kohta, jota voisi miettiä tarkemmin nyt kun tähän on jo totuttu. Varmasti paperia tulee käytettyä niin, että sen voisi korvata helposti jollakin toisella tavalla. Uskon hyvin, että kun ilman paperia opettelee olemaan, ei enää keksi mihin sitä aiemmin tarvitsi.

      Kiva kun kommentoit, inspiroit miettimään tätä kertakäyttöasiaa tarkemminkin!

  10. Tuosta edellisten kommenttien kertakäyttöisyydestä tuli mieleen että omat tapansa saisi varmaan selville myös seuraamalla roskiaan, sinnehän tuollaiset tuotteet yleensä päätyvät käytön jälkeen. Myös http://zerowastehome.blogspot.fi/ ja bloginpitäjän kirja ovat hyviä paikkoja tutustua kertakäyttökulttuurin vastustamiseen.

    Tuorekelmua, alumiinifoliota, voipaperia, jääpalapusseja, paistopusseja, leivosvuokia ym. ei meille ole koskaan hankittukaan ja talouspaperiakin on tainnut olla käytössä ehkä rulla tai pari, jotka ovat jostain meille kulkeutuneet. Olen saanut joulukalkkunaa varten paistopussin käteeni joskus joulun alla kun olen sellaisen mahdollisesta ”tarpeesta” maininnut. Jääpalamuotit kuuluvat samaan settiin jääkaappi-pakastimen tarvikkeiden kanssa, joten ne on käytön puutteessa nostettu jääkaapin yllä olevaan kaappiin.

    Postauksessa luetelluista jutuista meillä käytetään muovipusseja ja leivinpaperia, ja molemmat ovat hyvin tarpeellisia enkä ole niitä ajatellutkaan korvata. Varmaan se silti olisi mahdollista jollain sopivan kokoisilla ja muotoisilla tiiviillä rasioilla ja uuninkestävällä leivonta-alustalla (muistan sellaisia jossain nähneeni). Tosin leivinpaperi ei meillä ainakaan ole sinällään kertakäyttöistä vaan menee energiajakeeseen vasta siinä vaiheessa kun se on selvästi liian haurasta ja repeilevää uuteen käyttökierrokseen.

    Mitä tarkemmin kuluttajat voivat vaikuttaa ostostensa määrään, sen vaikeammin ennakoitavaa esimerkiksi menekki kaupoille on ja sitä suuremmaksi hävikki saattaa kasvaa. Minua harmittaa silti Suomen (sinällään täysin ymmärrettävä) hinnoittelupolitiikka, jossa irtotuotteet (esim. hedelmä-vihannesosastolla) ovat kalliimpia kuin pakatut ja kertakäyttöistä pakkausmateriaalia menee sitä kautta ihan turhaan roskiin valtavia määriä. No, onhan pakkauksilla usein funktiokin mutta nykyään ei enää liikuta kohtuuden rajoissa.

    • Kiitos kommentistasi ja blogivinkistä! Aion perehtyä siihen ja tuo kirjakin kiinnostaa.

      Roskien seuraaminen kannattaa, siinä joutuu katsomaan kulutustottumuksiaan silmästä silmään. En ole omaan tilanteeseemme tyytyväinen. Ruokatarvikkeita ei biojätteisiin juuri päädy, mutta roskien määrää olisi saatava vähennettyä. Kierrätämme kaiken minkä voimme (biojäte, paperi, pahvi, lasi, metalli, muovi) ja viemme ongelmajätteet, lääkkeet ja sähkötarvikkeet oikeisiin paikkoihinsa. Täällä päin ei kerätä energiajaetta, jos kerättäisiin niin ei roskiin sitten juuri mitään jäisikään laitettavaksi. Hiljattain roskalaatikoiden kylkeen on tullut tarrat, joiden mukaan roskat poltetaan energiaksi. Parempi tietenkin näin kuin kaatopaikalle, mutta mielelläni silti vähentäisin jätteen määrää. Tiedän, että se näkyisi positiivisesti myös ruokalaskussa.

      Myös meillä leivinpaperia käytetään useamman kerran, ja kun se ei enää käyttöä kestä, se päätyy biojätteeseen. Muovipussien käyttöä voisi varmasti vähentää ja tehostaa, vaikkei niistä kokonaan eroon pääsisikään.

      Samaa mieltä, pakkaaminen on liiallista. Viimeksi katsoin vihannesosaston yksittäispakattuja paprikoita oudoksuen. En oikein käsitä miksi niin moni ruokatavara on pakattava muoviin.

      Minua hirvittää kaupoissa sen tavaran määrä, joka ei mene kaupaksi edes alennuksella. Monta kertaa olen miettinyt, että kun esim. leipähyllyllä tai jogurttihyllyillä on satoja eri vaihtoehtoja, niin olisiko niin paha jos välillä joutuisi myymään ei-oota? Onko kuluttaja tosiaan niin kaavoihin kangistunut, ettei osaisi valita jotakin toista, vastaavaa tuotetta tilalle – tai olla väliaikaisesti ilman? Paljon pienemmällä valikoimalla tulisi toimeen. Omalla kohdalla aloin tuota asiaa miettiä sen jälkeen, kun aloimme ostaa vain gluteenitonta leipää. Ostamme pääasiassa yhtä tiettyä leipää, jota toimitetaan kauppaan maanantaisin ja torstaisin. Tätä leipää tulee suureen markettiin hyvä jos kymmenen kappaletta, ja leipä on ostettava sinä päivänä kun se tulee, tai jää ilman. Tämän leivän lisäksi on pari vaihtoehtoa, joihin joskus päädymme. Ja joskus olemme yksinkertaisesti ilman, eikä mitään pahaa tapahdu. Aiempien satojen leipävaihtoehtojen sijaan meillä on siis nykyään vain muutama vaihtoehto, ja olen oikein tyytyväinen näin. Itse hyväksyisin vaikka heti ajoittaista ei-oota hyllyssä, jos sillä saadaan vähennettyä ruoan päätymistä roskaksi.

      • mun mielestä j ääpalapussien idea onkin ehkä tuottaa niiden valmistajalle rahaa, niitä kun tarvitaan aina lisää toisin kuin jääpalamuotteja.
        Jos ostaa hedelmiä pusseissa tai kantaa tavaroita kotiin muovipussissa, niin niistä saa tarvitsemansa muovipussit eväsvoileipiin ilman että erikseen niitä ostaa.Mua ärsyttää lihatiskin tahallinen liiallinen pakkaaminen ja sillä rahastaminen niin paljon että tekee mieli punnita pakkausmateriaali ja riitauttaa kuluttajariitalautakuntaan että oliko pakkausta vain lain säätämä tarpeellinen tai kohtuullinen määrä.Idean saa vapaasti käyttää!Yksikin kerta jonosta huolimatta myyjän piti paketoida pikkunen siiivu maksamakkaraa erikseen vaikka se olisi hyvin kelvannut toisen ostoksen kanssa samassa pakkauksessa.mutta kun ei.
        turun saariston kasvihuoneessa kurkku pakataan yksitellen muoviin säilyvyyden takia.

        • Kiitos kommentistasi! Jääpalapussit eivät tosiaan ole tarpeellisimmasta päästä keittiön tarvikkeita. Oletko muuten kokeillut, myisivätkö lihatiskillä tarvitsemasi omaan astiaan?

  11. Eräs asia, jonka olen pidemmän aikaa ajatellut ottaa työn alle, ovat (läpinäkyvästä) kankaasta ommellut ”hedelmäpussit”. Tuntuu niin tyhmältä ottaa kaupassa rullasta joka kerta uusi pussi, kun nekin voisivat olla kestokäyttöisiä. Samoin en ymmärrä, miksi niin monet laittavat kaupassa esimerkiksi banaanit erilliseen hedelmäpussiin, kun sen viivakooditarran voisi yhtä hyvin liimata banaanin kuoreenkin!

    Pitäisikin ottaa ihan tavaksi tehdä enemmän ostopäätöksiä jo kaupassa nimenomaan pakkaustoteutusten perusteella. Vaikka ihanteellisintahan olisi tietysti se, että itse pakkausteollisuus pyrkisi ekologisesti tavoitteellisemmaksi erilaisten pakkausratkaisujen suhteen. On harmillista, että muovi on teollisuudelle yhä edelleen niin ylittämättömän helppo ja halpa vaihtoehto, ettei sen ylivaltaa edes haluta kyseenalaistaa.

    Noh, onneksi jätteen määrään voi sentään itse vaikuttaa omilla valinnoillaan. Ehkäpä vielä joskus tulemme elämään fiksummassa maailmassa. 🙂

    • Meillä saa kaupasta hedelmät biohajoaviin pusseihin tai kierrätyspaperipusseihin. Ensisijaisesti pyrin siihen, etten ota pussia ostaessani hedelmiä tai vihanneksia, mutta joskus on pakko, ja näille pusseille minulla on käyttöä. Tiedä sitten, hajoaako tuo biohajoava pussi kaupungin jätehuollon kompostoinnissa tarpeeksi nopeasti.

      • Itselläni on sama tapa, otan pussin vain kun se on oikeasti tarpeen. Välillä olen kerännyt useammanlaisia hedelmiä yhteen pussiin ja laittanut kylkeen kaikkien hintatarrat. Silläkin saa pusseja vähemmäksi. Olen kuullut, että kaupunkien jätehuollot eivät oikein lämpene noille biohajoaville pusseille. Joutuvat ilmeisesti keräämään ne pois prosessissaan.

    • Meillä on pari kaupasta ostettua kestohedelmäpussia. Hyviä muuten, mutta tarrat eivät pysy kiinni. Pussin ompeleminen itse on hyvä idea! Joskus luin jonkun ommelleen sellaisia valoverhosta.

      Kaupan biohajoavat pussit ovat lähes poikkeuksetta rikkoutuneet kotiinkuljetuksen aikana, jolloin niitä ei voi käyttää edes biojätteen keräämiseen. Voi olla, että ne ainakin joskus kestäisivät silti toisen kierroksen hedelmien kuljetuksessa. Lähes yhtä huonosti kestävät muovisetkin hedelmäpussit, mutta kun teippaan reiän yli, ne tulee käytettyä kissanhiekkapusseina. Kertakäyttöisiäkin pusseja voisi käyttää kestokäyttöisinä kunnes hajoavat, ei vaan ole tullut mieleeni kun vasta hiljattain. Ja banaanit eivät tosiaan pussia kaipaa, niissähän on omasta takaa hyvä kuljetuspakkaus. 🙂

      Erilaiset, ekologisemmat pakkausratkaisut olisivat hyvä asia. Luomuhedelmät on usein pakattu niin, että pussin sisällä oleva muoviastia kelpaa sentään muovinkeräykseen. Osa muovilta näyttävistä rasioista taas käy biojätteeseen.

      Pakkauksen merkitys tuotteen ekokuormasta on pienempi kuin moni kuvittelee. Löysin nopeasti hakien seuraavanlaisen lausunnon: ”Jätteeksi päätyvä ruoka kuormittaa ympäristöä enemmän kuin esimerkiksi pakkaukset. Jo puolikkaan ruispalaleivän tai yhden kinkkuviipaleen päätyminen roskalaatikkoon aiheuttaa suuremman ympäristökuormituksen kuin pakkausten valmistus ja jätehuolto.” Jos pakkaus estää hävikkiä, se on hyvin perusteltu. Tosin kaupassa näkee myös pakkaamista, joka tuntuu turhalta. Tässä pari juttua liittyen mm. ruoan ekokuormaan ja pakkaamiseen.
      http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Ruoan+ekokuormaa+on+yh%C3%A4+vaikea+punnita/1135267513344
      http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-04-09_004.html?s=0

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s