100 tärkeintä tavaraa

Tunnustelen eri tavoin suhdettani tavaraan. Teen erilaisia kokeiluja, ainakin paperilla, jos ne eivät ole käytännössä mahdollisia. Usein eivät ole, koska en asu yksin, eikä kumppanini ole minimalisti.

Pitkäaikainen luopumisprosessi sisältää jo itsessään kokeiluja tavaran tarpeellisuudesta. Kun luopumiskierroksia on monia, jäljelle jäävät tavarat ovat tavallaan jatkuvan arvioinnin kohteena. Sitä antaa tavaroille vielä määrittelemättömäksi ajaksi mahdollisuuden osoittaa tarpeellisuutensa. Moni tavara saa lähteä, ennemmin tai myöhemmin, koska todellista tarvetta ei tulekaan. Usein lähtöä hidastaa vain jonkinlainen tunneside, joka ajan myötä haalenee.

Jos asia olisi vain minun päätettävissäni, kokeilisin The Minimalists -blogin Ryan Nicodemuksen käytännössä testaamaa packing party -menetelmää. Hän järjesti ”pakkausbileet”, joissa kaikki hänen tavaransa pakattiin laatikoihin, huonekalut peitettiin ja kaikki tavara siirrettiin yhteen paikkaan asunnossa. Hän otti tavaroita laatikoista sitä mukaa kun niitä tarvitsi. 21 päivän kuluttua noin 80 prosenttia tavaroista oli edelleen pakattuina, jolloin hän luopui niistä.

Packing party -menetelmä on hyvin muuntelukelpoinen. Halutessaan voisi pakata vain yhden huoneen, vaikkapa keittiön, tavarat. Kokeiluaikaa voisi tarvittaessa pidentää, jos oma elämäntapa sitä vaatisi. Olisi kiintoisaa nähdä, minkä verran tavaroista jäisi lopullisesti laatikoihin. Poissa silmistä, poissa mielestä -kokeilu voisi hyvinkin helpottaa turhasta luopumista. Ainakin tämä ilmiö toteutuu tavaroita vähentäessä: kun tavara on pakattu lähtevien laatikkoon, unohtuu hyvin nopeasti mistä kaikesta tuli luopuneeksi.

Tulipa eräänä päivänä mieleeni miettiä, että mitä jos minun olisi valittava henkilökohtaisista tavaroistani sata tärkeintä. Oletetaan, että asuisin paikassa, jossa olisi olemassa muut elämisen edellytykset, tarvitsisin vain henkilökohtaiset tavarani. Mitä valitsisin? Mitä tarvitsisin ollakseni tyytyväinen?

Listaa tehdessäni kuvittelin mielessäni elämää, jossa minulla ei ole pitkäaikaista, yhtä kiintopistettä. En tiedä mistä ajatus tuli, sillä en ole matkustajatyyppiä. Toisaalta en välttämättä kaipaa myöskään jäädä yhteen paikkaan pitkäksi aikaa. Muuttaminen on aina ollut mukavaa.

Aloitin listan kokoamisen hyvin varovaisesti. Ensin listalle päätyivät tietokone, kuulokkeet, muistikirja ja kynä. Sitten valitsin listalleni välttämättömiä vaatteita. Mietin tarpeellista määrää myös vaatteiden pesemisen kannalta.

Listaaminen meni vaikeaksi yllättävän nopeasti – ja aivan eri syystä kuin olin kuvitellut. Luulin, että sadan tavaran listaaminen olisi vaikeaa, koska joutuisin karsimaan niin paljon tarpeellista pois. Ongelma oli pikemminkin päinvastainen. Suunnilleen sijan 60 jälkeen sain todella alkaa keksiä, mitä vielä tarvitsisin.

Ensin olin ajatellut jättää hygieniatarvikkeet kirjaamatta, koska ne ovat samankaltaisia välttämättömyyksiä kuin ruoka. (En osaa kuvitella elämää esim. ilman hammasharjaa ja -tahnaa.) Listasin ne sitten kuitenkin, koska listallani oli reilusti tilaa.

Päästyäni kohtaan 90 listalla oli myös useita esineitä, joiden funktiona on olla lähinnä kauniita. Kun listalla oli enää neljä paikkaa jäljellä, en jaksanut enää miettiä. Mitään välttämätöntä tai rakasta tavaraa ei tullut enää mieleeni. Todellisessa tilanteessa olisin kenties valinnut vaatteita tai kenkiä.

Kerroin kumppanilleni mitä olin mietiskellyt ja kysyin, haluaisiko hän tehdä oman listan. Oli mielenkiintoista kuulla, mitä hän piti niin tärkeänä, että halusi sen kirjattavan listalleen. Minä toimin kirjurina. Hänkin yllättyi siitä, että sata on oikeasti paljon! Se kuulostaa ajatuksena vähältä, mutta kun tavaroita alkaa luetteloida, sataan on pitkä matka. Tärkeimpiä sataa tavaraa listatessa tuntuu oudolta, kun loppupäässä listalla on tilaa myös ei niin kovin olennaisille asioille.

Ehdotin, että olisimme miettineet vielä yhteisten tavaroidemme 100 tai 200 tärkeintä, mutta se oli sentään liikaa. Ehkä se herätti epäilyksiä listaan perustuvista toimenpiteistä.

Meillä jokaisella on oma tapamme elää, ja tarvitsemme eri määriä erilaisia tavaroita. Sen vuoksi en julkaise listaani. En kannusta vertailuun, koska se on hyödytöntä. Sen sijaan rohkaisen kaikkia tavaran vähentäjiä ja minimalismiin pyrkiviä, tai muuten tavarasuhteestaan kiinnostuneita, listaamaan omat sata tärkeintä tavaraansa.

Kokeile huviksesi. Muunna sääntöjä itsellesi sopivammiksi jos siltä tuntuu, mutta pitäydy sadassa tavarassa ja kirjaa jokainen tavara omalle numerolleen. (Älä yritä huijata itseäsi niputtamalla tavaroita ”kokoelmaksi”, joka laskettaisiin yhdeksi.) Tunnustele miltä tehtävä tuntuu. Oliko se helppoa vai vaikeaa, ja minkä vuoksi? Mitä ajattelit, kun katsoit ympärillesi kotona tehtävän jälkeen?

22 kommenttia artikkelissa “100 tärkeintä tavaraa

  1. Käytännössä minun tuli kokeiltua muutama kuukausi sitten tuollaista listaa, kun ”muutimme” muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille. Tosin en laskenut tavaroita, vaan pikemminkin niistä muodostuvia kiloja. Oli piristävää huomata, kuinka sain omani ja kolmen lapsen tavarat pakattua helposti kahteen 10 kilon lentolaukkuun. Kiloista yli kuusi kiloa muodostui puhtaasti lennolla tarvittavista vaipoista, eväistä, juomista, jne. Ja kun huomioidaan laukkujen paino, niin käytännössä me matkustimme (ja elimme useamman kuukauden) lasten kanssa alle 10 kilon tavaroilla! 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Yllättävän vähällä sitä tarvittaessa tulee toimeen. Sen huomaa hyvin matkoilla. Kotiin tultua tulee lähes joka kerta mietittyä, että mikä virka kaikilla tavaroilla oikein on, joita on tullut vuosien mittaan hankittua. Paitsi täyttää alunperin tyhjää asuntoa…

  2. Packing partya minäkin olisin halunnut kokeilla, en tosin ole aiemmin kuullut sille nimeä. Muutimme muutama kuukausi sitten ja ehdotin miehelleni että tavaroita puretaan laatikoista sitä mukaa kun niitä tarvitsee, olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä mitkä tulee ensimmäisten joukossa ja milloin tahti hidastuu kun mitään ei oikein tarvitse. Noh, eihän se onnistunut.. Mies ei oikein innostunut ja itse muutto oli taas perinteinen sekasorto joten tilaisuus meni sivu suun. Toisaalta tavarat oli puoli vuotta säilytyksessä (käytössä oli vain osa vaatteista sekä tietokone ja telkkari), niinpä laatikoiden purkuvaiheessa löytyi paljon turhaa tavaraa jota ei edes muistanut. Muuton jälkeen vein 15 ikea-kassillista tavaraa kirppikselle vaikka olin ennen muuttoa täysin varma etten edes pakannut mitään tarpeetonta.
    Harmi kun ei ole tullut otettua mistään muutoista kuvaa laatikkovuorista, olisi edes joku tapa seurata miten tavarat on vähentyneet.

    Olisin erittäin utelias tietämään montako tavaraa omistamme, laskeminen tuntuu valtavan suurelta urakalta enkä ehkä jaksa ryhtyä siihen..

    • Kiitos kommentistasi! Muuton yhteydessä tuo packing party -kokeilu tulisikin siinä sivussa mukavasti tehdyksi. Ihmisen mieli on erikoinen, mitä tulee vaikka tähän tavaroiden tarpeeseen. Toisena hetkenä sitä ajattelee pakanneensa vain tarpeellisia tavaroita, ja myöhemmin huomaa näistä vain tarpeellisista kantavansa sen 15 ikeakassillista kirpparille. 🙂 Hyvä käytännön esimerkki sinulta. Itselläni on vastaavia havaintoja pienemmässä mittakaavassa, ja toisaalta viime muutosta. Kun kaikki tavarat oli kannettu sisään, ja oli tarkoitus purkaa niitä paikoilleen, aloin ymmärtää miten paljon tarpeetonta tuli jumpattua uuteen kotiin. Olisi kannattanut karsia ennen muuttoa, mutta siihen ei ole koskaan vielä ollut aikaa, kun muutot ovat tapahtuneet aika lyhyellä varoitusajalla. Muutot on tosiaan hyviä hetkiä osoittamaan, mitä pitää oikeasti tarpeellisena.

      Minäkin olen miettinyt, että olisi mielenkiintoista tietää tavaroidensa kokonaismäärä. Kerran olen alkanut laskea, mutta se on todellakin urakka. Joissain kohdin pyöristelin ylöspäin kun en jaksanut joka paikkaa tarkalleen laskea (enkä käynyt varastoissa), ja pääsin lopputulemaan joka oli jossain 2000 tavaran tienoilla. Melko summittainen laskenta. Uuden voisi suorittaa sitten kun tavaraa olisi vähemmän, pääsisi paljon vähemmällä laskemisella. Toisaalta mikä tuon laskemisen pointti lopulta on? Oli tavaroiden yhteismäärä mitä tahansa, se kuulostaa paljolta siihen nähden mitä vaikka viikon aikana tulee käyttäneeksi. Itse aloitin laskemisen keittiöstä, ei ollut hyvä idea. 😀 Meillä keittiössä on varmasti enemmän tavaroita kuin missään muualla.

  3. Minä innostuin tästä kokeilemaan miten pitkälle saisin elämäni tavaroita mahtumaan sataan, mutta luovutin reilussa kolmessakymmenessä kun siinä vaiheessa olin päässyt vasta alkuun kosmetiikan kanssa. Minun listani taitaisi tulla täyteen pelkästään meikkipussini sisällön laskemisella 🙂 Mutta minä en olekaan kovin minimalisti, vain ahkera tavarankarsija muuten vain,

    • Kiitos kommentistasi! Taisit lähteä miettimään tilannetta vähän eri tavalla kuin minä. Itse ajattelin, että minun on aloitettava vaatteista, koska alasti ei olisi kiva olla. 😀 Niitäkin kirjasin todella varovaisesti, kun luulin että sata täyttyy paljon nopeammin kuin miten lopulta kävikään. Lisäsin listaan välillä muita tärkeitä tavaroita, sitten lisäsin taas vaatteita kun niitä näytti sopivan. Yritin ajatella tilannetta, jos minun olisi tästä nyt lähdettävä jonnekin ja saisin vain sata tavaraa mukaani. Olen huomannut, että jos tekisin sadan tärkeimmän tavaran listan vaikka kolme eri kertaa, saisin myös kolme eri listaa.

      • Okei, tuo on vähän eri lähtökohta, että saisi ottaa VAIN 100 tavaraa mukaan tai että listataan 100 tärkeintä. Jos taas kysytään, millä tavaramäärällä tulisi toimeen (esimerkiksi niin, ettei elämä tuntuisi liian puutteenalaiselta tai epämukavalta), niin minun testini todisti, että 100 ei missään tapauksessa riittäisi.

        No, kiva ajatusleikki joka tapauksessa. Toivottavasti ei tällaista tilannetta koskaan tule vastaan, minä en selviäisi, kääks 🙂

          • Hei, tämä kommentti saattaa vaikuttaa riidan haastamiselta ja vähän epäröinkin tämän julkaisemista. Kirjoitat luonnollisesti blogiasi tietystä näkökulmasta ja olen nauttinut paljon sen lukemisesta. En siis missään tapauksessa halua olla näsäviisas, mutta tuo ”ei oikeassa elämässä tule vastaan” särähti pahasti korvaan. Luultavasti johtuu juuri tuosta nimenomaisesta sanamuodosta, että mieleeni tuli artikkeli, jonka luin varmaan jo 15 vuotta sitten, mutta olin täysin unohtanut.

            Artikkelin varsinaista aihetta tai haastattelun kohdetta en enää muista, ainoastaan kohdan, jossa puhuttiin pakolaisleireistä ja miten ihmiset voivat joutua asumaan leireillä useita vuosia. Koska tilaa ja muita resursseja on rajallisesti, on jokaisella lupa yhteen ns. ylimääräiseen henkilökohtaiseen esineeseen, poislukien siis vaatteet, kengät ym. (Tässä kohtaa muistutan, että artikkeli on siis vanha, en todellakaan tiedä ovatko säännöt muuttuneet vuosien varrella ja mikä on tilanne leireillä nykyään.)

            Vaikka Suomi ei ole ollut sodassa vuosikymmeniin, se ei tarkoita etteikö näin olisi tulevaisuudessa. Muistan artikkelin luettuani pohdiskelleeni useita päiviä mitä tekisin tilanteessa, jossa joutuisin jättämään kotini enkä tietäisi voinko palata koskaan. Mikä olisi se yksi esine, jonka ottaisin mukaani muutaman pikaisesti pakatun vaatteen lisäksi? En ole sitä keksinyt vielä tähän päivään mennessä enkä toivottavasti koskaan joudu tositilanteessa miettimäänkään.

            Eli näin pitkästi sanottuna, näillä on pärjättävä -tilanteita tulee oikeassa elämässä vastaan, usein hyvin odottamatta. Edelleenkään en siis halua heristellä etusormeani sinulle tai vähätellä kirjoitustasi mitenkään, koska se on kirjoitettu aivan toisesta näkökulmasta kuin minne itse päädyin tuon viimeisen kommenttisi luettuani. Sana-assosiaatiot ovat välillä yllättäviä.

          • Kiitos kommentistasi! Ymmärrän mitä tarkoitat, ja kiitos että selitit ajatuksesi noin tarkkaan. Arvostan sitä. Ei jäänyt sijaa väärinymmärrykselle. Kirjoitetun tekstin väärinymmärtäminen on niin valitettavan helppoa, kun suurin osa ymmärrystä helpottavasta kommunikaatiosta puuttuu.

            Tuolla ”ei oikeassa elämässä tule vastaan” -lauseella tarkoitin, että kirjaimellisesti ajatellen sitä tilannetta ei tule, että joku antaisi meille mahdollisuuden valita tasan sata tärkeintä tavaraa ja elää ainoastaan niiden kanssa. Sadan tavaran mietintä oli siis ainoastaan tällaiseen tavalliseen, rauhalliseen, länsimaiseen elämään ajateltu kiinnostava harjoite, jonka avulla voi tutkailla ajatuksiaan suhteestaan tavaroihin nykyisessä yltäkylläisyydessä.

            Aina on mahdollisuus, että joutuu pakkotilanteeseen, jossa juuri nyt päivänselvältä tuntuva yltäkylläisyys ei ole mahdollista. On se sitten asunnossa paljastuva homeongelma, tulipalo tai vaikka sotatila. Silloin ei anneta mahdollisuutta edes sen sadan tavaran miettimiseen. Eikä tuollaisessa tilanteessa tärkeimpien tavaroiden listasta olisi mitään iloa, kun kriteerit tärkeille tavaroille muuttuisivat hetkessä. Esim. omalta listaltani lähtisivät vauhdilla pois kaikki vaatteet, joita tarvitaan johonkin erityiseen tilanteeseen, jossa on pukeuduttava tietyllä tavalla. Päällimmäisiksi nousisivat aivan muunlaiset, huomattavasti käytännöllisemmät ja arkipäiväisemmät asiat.

            Hyvä kun toit esille tuon pakolaisleiriin liittyvän ajatuksen yhdestä ns. ylimääräisestä, henkilökohtaisesta esineestä. Minun ei tarvitse edes miettiä, tiedän heti, että sellaisissa olosuhteissa tuskin olisi yhtäkään esinettä, jonka ehdottomasti haluaisin ottaa mukaan. Moni nykyisissä olosuhteissa tärkeistä esineistä jäisi arvottomaksi pakolaisleirissä. Mutta sen tiedän, että kynän ja paperia tarvitsisin.

            Toisin sanoen, olen täysin samaa mieltä siitä, että elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin on pakko pärjätä vähällä. Sitä en koskaan tarkoittanutkaan kiistää. Mutta tilanteita, joissa olisi aikaa rauhassa miettiä tasan sata tavaraa ja tulla niillä toimeen, sellainen tuskin on mahdollinen. Se on vain nykyisen länsimaisen ihmisen luksusta, että on mahdollisuus tällaisenkin miettimiseen. Ja juuri silloin, kun oikeasti pitäisi tulla toimeen vähällä, näistä mietinnöistä on tuskin juuri minkäänlaista hyötyä.

            Sana-assosiaatiot ovat tosiaan välillä yllättäviä. Pari sanaa voi viedä ajatukset joskus aivan toiseen maailmaan, vaikkei niillä mitään tekemistä alkuperäisen tekstin tarkoituksen kanssa olisikaan. Kiva kun kerroit mitä mieleesi tuli, mielelläni ajattelin asiaa tästäkin näkökulmasta. On ihan terveellistä aina välillä ajatella sitäkin, että meidän arkielämämme ongelmat pyörivät aivan toisenlaisissa sfääreissä kuin monen muun. Sekin antaa omalla tavallaan perspektiiviä siihen, että mikä tässä maailmassa oikeastaan onkaan tärkeää.

  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Itse iloitsen siitä, että tämän vuoden puolella kiertoon on lähtenyt jo yli 400 tavaraa ja siihen päälle monta jätesäkillistä kierrätykseen kelpaamatonta roskiin. En edes muista mitä kaikkea on lähtenyt ja en ole katunut yhtään poistunutta tavaraa. Olisikin mielenkiintoista laskea itselle 100 tärkeintä tavaraa, saisiko sen täyteen helposti vai jäisikö lista vajaaksi, hm…

    • Kiitos kommentistasi! Sinä olet ollut vauhdissa! Todella paljon olet saanut aikaan. Sadan tärkeimmän tavaran lista on mielenkiintoinen ajatusleikki. Sitä laatiessaan saattaa yllättyä mietteissään siitä onko sata paljon vai vähän.

  5. Olen joskus aiemminkin aloittanut laskemisen ja tälläkin kertaa aloitin, lopetin 60 hujakoilla. Tuntuu toisaalta turhauttavalta laskea vain omia tavaroita, koska se ei vastaa minun elämääni; kaikki linkittyy limittäin viiden ihmisen kesken. Taas toisaalta minä olisin sielultani niin minimalisti, että luopuisin vaikka alusvaatteista, jos jokin asia olisi numeroista kiinni 🙂

    Karsimiseen tämäkin postaus taas innosti. Miehenikin lupasi käydä kanssani takkinsa lävitse, niitä on pelkästään eteisessä 11kpl..

    • Kiitos kommentistasi! Sama minulla, suurin osa kodin tavaroista on yhteiskäytössä kumppanini kanssa. Jätin kaiken sellaisen pois mietinnästä, ja kirjasin vain omia henkilökohtaisia tavaroitani. Minulla oli oletuksena, että käytössäni olisi asunto, joka olisi varusteltu niin hyvin, että tarvitsisin vain omat henkilökohtaiset tavarani vaatteista lähtien. Laskenta osoitti minulle, ettei minulla ole kovinkaan paljon henkilökohtaisia tavaroita, ja niistäkin vain harva on minulle todella merkityksellinen. Yllättävintä oli ehkä se, että juuri mikään ei tuntunut tunnetasolla tärkeältä saada listalle. Suurin osa tavaroista oli listalla siksi, että niitä aivan välttämättä tarvitsisin, kuten vaatteet.

      • Minullakaan ei ollut tunnetason tavaroita oikeastaan kuin yksi ja sekin on käyttökapine; nahkatakki, jota käytän kolmena kautena vuodessa. Sen on äitini teettänyt itselleen 17-vuotiaana vuonna 1975. Itse olen käyttänyt takkia ensimmäisen kerran 12-vuotiaana ja tänä vuonna tulee omaan mittariin tulee 30 täyteen 🙂 Siinä on oiva esimerkki kauniista, kestävästä ja käytännöllisestä tavarasta.

  6. Mun pitää oikeasti kokeilla tuota listan tekoa! Luin joskus netistä jostain sadalla tavaralla pärjäävästä ihmisestä ja se määrä tuntui niin vähältä. Oikeasti mulla ei silti ole mitään hajua, että olisiko se lista vaikea saada koottua vai ei.

    • Kiitos kommentistasi! Kokeile ihmeessä. 🙂 Uskon, että sadalla henkilökohtaisella tavaralla pärjäisi tarvittaessa hyvin. Se kuitenkin edellyttäisi, että asuisi esim. valmiiksi kalustetussa asunnossa tai yhdessä jonkun kanssa, jolla on kaikki tarvittava tavara, joita voisi käyttää. Toisaalta, riippuen elämäntavasta, eiköhän joku askeetikko pärjäisi vain sadalla tavarallakin.

  7. Mielenkiintoista!! En ole koskaan laskenut tavaroita tai miettinyt tuolla lailla asiaa, mutta kova olen kyllä karsimaan. Tällä hetkellä meillä on remontti, jonka vuoksi keittiön ja ruokahuoneen kamat on sijoitettu sinne sun tänne, suurin osa olohuoneeseen (hirveä sekasorto…). Ajattelin jo siinä vaiheessa, kun vain mätin tavarat laatikoihin, että sitten kun laitan niitä takaisin uudistettuun keittiöön, käyn ne huolella läpi ja säästän vain sen, mitä oikeasti tarvii. Toisaalta mulla on kyllä jo nyt tavara melko vähissä, koska mä todella teen jatkuvasti sitä karsimista. Saa nähdä, miten paljon kamaa kuitenkin sitten lähtee taas lätkimään, koska olen huomannut, että aina sitä poistettavaa vaan riittää!

    • Kiitos kommentistasi! Sinulla on tosiaan tulossa tilanne, johon tavaran tarpeellisuuden mietintä sopii kuin luonnostaan. Joskus tässä mietin, että tavarat näyttävät kaapeissaan melko vähäisiltä, mutta kummasti ne tuntuvat lisääntyvän kun ne ottaa kaapista esim. puhdistaakseen kaapin. Voin kuvitella sekasorron minkä keittiö- ja ruokailutilan remontti muihin tiloihin aiheuttaa. Mutta se loppuu onneksi aikanaan. 🙂

  8. ”Our life is frittered away by detail – simplify, simplify.” – Henry David Thoreau

    Tosiaan, tuhlaamista on monenlaista tässä modernissa elämässämme. Ehkäpä tarvitsemalla tuhlaa viime kädessä vain itseään. Tuli myös mieleen, että kääntäen: voisiko sitä elää ostamatta sataa tavaraa, ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen tällainen sadan tavaran maksimi riittäisi. Jos ajattelee, että esimerkiksi 30 ikävuoteen mennessä moni on ehtinyt hankkia satoja ja taas satoja tavaroita, antaa se tulevaisuudenkin tavaroille tietynlaista perspektiiviä. Kuinka paljon voi ihminen elämän aikana hankkia – tai olla hankkimatta.

    • Kiitos viisaista ajatuksistasi! Olen vahvasti sitä mieltä, että tarvitsemalla tuhlaa itseään. On niin valtavasti asioita ja tavaroita, joita ilman voi olla paljon onnellisempi kuin niiden kanssa. Jatkuva tarvitsemisen tunne on todella raskasta ja kahlitsevaa. Olen saanut valtavasti vapauden tunnetta sen jälkeen, kun opin olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla jo on. Jatkuvan ”tarvitsemisen” loppuminen on yksi parhaita asioita mitä elämässäni on tapahtunut.

      Mietin usein kaikesta mitä kotonamme on, että ”jos menettäisin tämän, ostaisinko sen uudelleen”. Vastaus? En. On hyvin harvoja tavaroita, jotka haluaisin ehdottomasti hankkia uudelleen. Ja vielä harvempia, jotka eivät olisi korvattavissa suoraan kaupasta ostamalla. Olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen, mutta hassua kyllä, se ei silti aina helpota luopumista. Ihmisen kyky rakentaa merkityksiä on ilmiömäinen.

      ”Kuinka paljon voi ihminen elämän aikana hankkia – tai olla hankkimatta.” Niinpä. Ja kuinka paljon voi kuluttaa sekä rahaa että itseään tavoitellessaan jotakin, joka myöhemmin saattaa osoittautua sekä epätodelliseksi että tarpeettomaksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s