Yltäkylläisyys, hyvinvointi ja kestävä kulutus

Olen miettinyt paljon nykyisen yltäkylläisyyden ja kulutuskulttuurin vaikutusta hyvinvointiini. Yhtälö on hyvin selvä. Mitä enemmän olen kuluttanut, sitä onnettomampi olen ollut. Ja mitä onnettomampi olen ollut, sitä enemmän olen kuluttanut.

Löydettyäni minimalismin olen alkanut yhä vahvemmin kyseenalaistaa kaikkea sitä, mitä nykyinen kulutuskulttuurimme pitää tavallisena. Olen luopunut suuresta määrästä tavaroita, ja huomannut sen tuovan monenlaisia hyötyjä ja lisäävän onnellisuutta. Olen selvittänyt itselleni, mikä elämässäni on todella tärkeää, ja pyrkinyt karsimaan epäolennaisuudet pois. Mitään pois karsimaani en ole kaivannut takaisin.

Sen sijaan olen ihmetellyt, millaisen kuplan ihminen oikein voi ympärilleen rakentaa, ja kuvitella sen olevan itselleen sekä hyödyksi että ainoa vaihtoehto.

Olen parhaillaan lukemassa Worldwatch-instituutin julkaisemaa raporttia Maailman tila 2013. Se on herättänyt paljon ajatuksia, ja tuonut vastauksia mietteisiini. Näin kirjoittaa Erik Assadourian, instituutin vanhempi tutkija ja toinen raportin päätoimittajista, artikkelissaan Kestävä elämäntapa:

”Miksi ihmiset kuluttavat liikaa? Olisi liian yksinkertaista vastata, että he kuluttavat, koska heillä on varaa siihen. Oikeampi syy on, että kulttuurisia normeja, arvoja, perinteitä, symboleja ja tarinoita on vuosikymmenten aikana muokattu kulutusta suosivaan suuntaan. Päättäjät säätivät lait, markkinoijat nostattivat tarpeen ja halun, tuottajat loivat uudet tuotteet ja ajan oloon ”kuluttajat” sisäistivät uuden elämäntavan. Useimmissa yhteiskunnissa konsumerismi vaikuttaa niin luonnolliselta, että vaihtoehtoista elämäntapaa on vaikea kuvitella.”

Naulan kantaan ja bingo.

Konsumerismi vaikuttaa niin luonnolliselta. Tästä luonnollisuuden tunteesta olen nyt reilun parin vuoden ajan pyrkinyt pyristelemään eroon.

Nykyinen yltäkylläinen kulutuskulttuurimme tuntuu niin itsestään selvältä ja tutulta, että siitä pois oppiminen vie aikansa. Vanhat toimintamallit ja tottumukset istuvat tiukassa.

Saan kylmiä väreitä sanoista ”kestävä kulutus” ja ”kestävä kehitys”. Näillä sanoilla yritetään uskotella, että nykyisenkaltainen kulutus voisi jatkua loputtomiin, kunhan vain teemme pieniä muutoksia ja valitsemme ostamamme tavarat paremmin. Näinhän asia ei ole. Tulevat sukupolvet saavat todella laittaa luovuutensa peliin, jotta keksivät keinot luovia jo nyt näkökentässä siintävässä niukkuuden maailmassa.

Uusiutumattomien resurssien voimakas ylikulutus on johtamassa siihen, että ne käyvät tulevaisuudessa yhä harvinaisemmiksi. Niistä voi tulla pulaa jo tällä vuosisadalla. Esimerkiksi erilaisten metallien ja alkuaineiden louhiminen ja jalostaminen tulee yhä kalliimmaksi, mikä tietenkin tulee näkymään tavaroiden hinnoissa. Valtaosa teollisuusmaiden materiaalivirroista koostuu uusiutumattomista raaka-aineista. Ja mikä kaikkein hulluinta, käytämme niitä huolettomasti – ja vieläpä pitkälti kertakäyttöisesti!

Maailman tila 2013 -raportin mukaan kierrätys ei ole viimeisen 40 vuoden aikana juuri lisääntynyt. Kierrätysaste on heikko: tutkituista 60 metallista yli puolella kierrätysprosentti oli alle yksi. Alle kolmasosalla kierrätysprosentti oli enemmän kuin 50.

Laittaa miettimään. Paljon.

Olen kypsytellyt viime aikoina monenlaisia ajatuksia siitä, miten monin tavoin voisin omaa kulutuskäyttäytymistäni muuttaa, mutta yksi alkaa nyt kiteytyä erityisen kirkkaaksi. Ehdotin jo kumppanilleni, että emme ostaisi ensi vuonna mitään muuta kuin ruokaa ja muita välttämättömiä päivittäistavaroita. Välttäisimme kaikin voimin tavaran ostamista. Ehdotin myös, että laittaisimme kuukausittain saman summan säästöön, minkä tänä vuonna keskimäärin kuukaudessa kulutamme vastaaviin ostoksiin. Kumppanini suostui sen enempiä miettimättä.

Miksi vasta ensi vuonna, miksei vaikka saman tien? Ensinnäkin halusin antaa kumppanilleni aikaa tottua ajatukseen, ja miettiä mitä se hänen kohdallaan käytännössä voisi tarkoittaa. Halusin varmistaa sekä hänen että oman sitoutumiseni asiaan, valmistautumalla tulevaan mahdollisimman hyvin. Olen huomannut, miten helposti kaikki kielletty kiinnostaa.

Ostolakon aloittaminen vasta ensi vuoden alussa ei tarkoita sitä, että loppuvuoden ostelisimme kaikenlaista, jotta ensi vuodesta tulisi helppo. Päinvastoin, aion loppuvuoden ajan erityisen tarkkaan tutkia, mitä tähän mennessä tänä vuonna olemme ostaneet, ja miten välttämättömiä nuo ostokset olivat. Olisiko ne voinut korvata jollakin? Olisiko sittenkin voinut olla ilman, vaikkei ostaessa siltä tuntunutkaan? Aion myös tutkia, mikä kaikki nykyisessä elämäntavassamme on vain tottumusta tai ylellisyyttä, ei välttämätöntä.

17 kommenttia artikkelissa “Yltäkylläisyys, hyvinvointi ja kestävä kulutus

  1. Olen vähän eri mieltä noista käsitteistä, tai ainakin ”kestävästä kehityksestä”. Minusta ”kestävä kehitys” on ainakin joissakin yhteyksissä (esimerkiksi kehitysmaatutkimuksessa) ymmärretty myös niin, että kehityksen käsitystä pitää muuttaa sitten, etttä ympäristö- ja sosiaaliset tekijät otetaan huomioon. Minusta kumpikaan noista käsitteistä ei sisällä sitä näkemystä, että ”näin voi jatkua” vaan nimenomaa päinvastoin, kulutuksen, kehityksen, kasvun ja monen muun tekijän/käsityksen on muututtava.

    Enää ei ainakaan yhteiskuntatieteissä ajatella niin, että luonnon resurssit on rajattomat, päinvastoin. Toisaalta on kuitenkin myönnettävä, että kasvava ihmismäärä kuluttaa aina enemmän, ainakin ravintoa, vettä ja energiaa, vaikka sosiaaliseen statukseen liittyvä kulutus olisi minimissään. Kestävässä kehityksessä rajalliset resurssit ja ihmisten (luonnolliset) tarpeet pyritään yhdistämään.

    Ehkä tämä näkökulma on vähän eri kuin sinun tarkoittamasi, joka viittaa lähinnä länsimaisten ihmisten (tai yleensä heidän tavallaan elävien) kulutustottumusten muutoksiin. Kovin kaukana ovat stokkat ja sokkarit esim. ugandalaisesta todellisuudesta.

    Sinänsä allekirjoitan kaiken, mihin tähtäät toiminnallisesti. Maailmantila -raportti on erinomaisen hyvä reality check, eritoten jos haluaa viettää unettomia öitä. Olen lueskellut niitä tosi kauan.

    • Kiitos kommentistasi! Olen samaa mieltä kirjoittamistasi asioista. Näkökulmani perustui siihen, miten asiat mediassa esitetään. Ei ole riittävän ”mediaseksikästä” kertoa asioista niin kuin ne ovat. Sama vaivaa poliittista puhetta asioista. Totuutta lähempänä olevat näkökulmat on kaivettava esiin itse.

  2. Äärimmäisen kiinnostava päätös, ja toivon kovasti että kirjoittaisit siitä sitä mukaa kun vuosi edistyy! Ajattelitko määritellä etukäteen, mitä noihin päivittäistavaroihin kuuluu? Moni asia on sellainen, että ilmankin pärjää, mutta on kuitenkin aika mukavaa jos niitä on. Esimerkiksi vaikka sampoo, hoitoaineesta puhumattakaan. Entä siivousaineet? Hammasharja? Kosmetiikka? Entä jos jokin menee rikki? Jos vaikka tietokoneesi hajoaa täysin, ”saatko” ostaa uuden? (Siis tietysti saat, mutta tarkoitan että miten ajattelit tällaisissa tilanteissa toimia – siirrytkö bloggaamaan kirjaston koneelle vai ostatko uuden koneen?.)

    Olen lukenut sellaista amerikkalaista blogia, jossa perhe päätti elää vuoden ostamatta mitään uutta. Käytettynä sai ostaa tavaroita, mutta uutena kaupasta vain ruokaa, alusvaatteita ja jotain, en enää muista miten ne säännöt menivät. En valitettavasti myöskään muista blogin nimeä 😦 Näitä vastaavia projekteja löytyy netistä, mutta yhteistä niille lienee, että kirjoittaja on etukäteen määritellyt jonkinlaiset säännöt itselleen.

    • Kiitos kommentistasi! Rajanveto välttämättömyyden määrittelyssä on vaikeaa. Sitä pitää pohtia. Joka tapauksessa näkökulmani on länsimaisessa Suomessa kasvaneen ihmisen näkökulma, enkä näe tarpeelliseksi näistä lähtökohdista katsoen luopua esim. mainitsemastasi hammasharjasta. Kosmetiikkaa meillä ei juuri käytetä, mutta jos ajattelisi ainoastaan mikä taso riittää, niin ns. arkiluksuksesta kuten suihkugeeli olisi mahdollista luopua. Se ei missään tapauksessa ole välttämätöntä. Tosin itse en käytä sellaista nytkään, kumppanini kyllä. Kaikenlaista mietittävää siis on. Ja aivan varmasti tulen kirjoittamaan aiheesta vuoden edetessä. Juuri nyt kesäaikaan ei ole ollut mahdollisuutta miettiä toteutusta sen tarkemmin. Elämässä on sattunut kaikenlaista yllättävää, joka vie nyt ajatukset. Kotiutumiseni kesäreissustakin on ikävien yllätysten vuoksi venynyt. Mutta tulen kyllä kirjoittelemaan näistä asioista myöhemmin lisää.

  3. Se on vaikea paikka, kun oikeasti joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että meikäläinen elämäntapa ja kulutuksen määrä ei vaan mätsää yhteen sen kanssa, että planeetan pitäisi säilyä elinkelpoisena tulevillekin sukupolville. Itsekin kamppailen tämän kanssa suurinpiirtein päivittäin. Jos haluat lukea innostavan kirjan ”Radical Simplicity”, jossa kestävään elämäntapaan annetaan hyvin konkreettisia ja insinöörimäisiä ohjeita (ja laskutaulukoita!), voin lainata!

  4. Olen miettinyt ihmisen merkkiorjuutta. Jos täytyy ostaa jonkun tietyn merkin huonekalu, vaate yms. Usein tarve syntyy monella yhtaikaa. Itse tulen allergiseksi sellaiselle, että jokaisella sisustajalla pitäisi olla just sama hylly seinällä. Onko kyseessä edes sisustajan taitavuus, jos pitää ostaa just samat tuotteet kuin muillakin. Ja sama pätee moneen muuhunkin kuluttamiseen. Ei tarpeeseen, vaan jokin asia alkaa näyttää hyvältä, kun sitä monesta suunnasta meille markkinoidaan. Samaa tavaraa blogeissa, lehdissä ja messuilla… Ihan tyhmiähän ollaan, jos siihen suostutaan. Jopa mll tutki ja määritteli lapsen köyhyyden mm. ettei ollut varaa ostaa jotain tiettyä tavaraa. Henkistä rikkautta lapselle tuo ihan joku muu kuin sellainen puhelin joka kaikilla on.

    • Kiitos kommentistasi! Samankaltaisia olen miettinyt minäkin. Sisustuslehdissä alkoi aikanaan kyllästyttää moni asia, mutta varsinkin se, miten monessa asunnossa oli tietyt samat tavarat. Sama tuntuu jatkuvan sisustusblogien puolella, vaikka en niitä koskaan ole juuri muuta kuin vilkaissut. Tiedostan hyvin, miten tiettyjen tavaroiden näkyminen lehdissä vaikutti siihen, mitä kotiini ostin. Toisaalta kyse on myös erittäin funktionaalisista tavaroista, joita en edelleenkään haluaisi korvata millään muulla, ne toimivat tehtävässään täydellisesti. Myös saatavuus vaikuttaa asiaan paljon. Olisin halunnut esim. tietynlaisen lampun, mutta en olisi halunnut tilata sitä sokkona ulkomailta, kun en tiedä missä olisin sellaisen voinut nähdä. Niinpä hankin hyvin yleisesti näkyvillä olevan lampun, jota myydään nykyään jo vaikka missä. Ja hiukan tuntuu siltä, että se oli myös käytännöllisesti ajatellen parempi valinta.

  5. Hei, eksyin tännen blogiisi sattumalta ja olen hyvin kiitollinen tuosta sattumasta! Luin kirjoituksiasi pitkälle talveen ja kiinnostui koko ajan lisää. Kirjoitat ja pohdit paljon samanlaisia asioita kuin minäkin. (Itse olen kirjoittanut niistä kyllä paljon vähemmän 🙂 ) Kiitos kovasti inspiroivista vaatekaappiteksteistä ja – kaikesta. Palaan varmasti.

  6. Olin vuoden verran ostamatta uusia vaatteita, sain vastaanottaa muiden ylijäämää. Vuosi oli opettavainen, enkä saanut pahemmin kannustusta muilta naisystäviltä. Minulla on kaksi teini- ikäistä poikaa ja he käyttävät kaikki vaatteensa loppuun, sitten kun hajoaa voi hankkia uuden. Tähän kuin pääsisi itsekin. Vaatteiden suhteen olen harkinnut niiden opeluttamista, saisi juuri itselleen sopivaa ja ei tarvitse pohtia onko joku lapsi ne tehnyt. Blogisi on muuten todella innostava!

    • Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, että saat blogistani innostusta! Ompeluttaminen on mielessä usein minullakin, ja tarkoitus on ompelijaa käyttää. Ei ole vielä tullut välttämätöntä pakkoa, siksi projekti etenee niin hitaasti.

  7. Surkeiden kierrätyslukujen takana on usein niin valitettavasti raha ja mielenkiinnon puute ympäristön hyvinvoinnin eteen. Esim. yhdessä vaihe essa kultaa ja hopeaa ostettiin joka kadunkulmassa vaikka gramma kerrallaan, mutta jotain hinnallisesti arvottomampaa metallia menetetään vuosittain tonnitolkulla kierrätysinnottomuuden takia.

    Itse pyrin pitämään eri materiaalit kierrossa mahdollisimman tehokkaasti, joten kotoa ei löydy turhia lippulappusia (paperimuodossa ainakaan), kolikkopurnukoita yms. sekalaista pienmetallikrääsää, sähköromua jne. Pidän ajatuksesta, että luonnonvaroja säästyy, syntyy työtä ja veronmaksukykyä kierrätysfirmoille toimiessani näin.

    • Kiitos kommentistasi! Valitettavasti raha ja ahneus ovat monen ikävän asian taustalla. Hienoa, että pidät omalta osaltasi materiaalit kierrossa! Samaa teen minäkin. Olen myös vanhempiani opastanut kierrätyksessä, heille se on vieraampaa ja kynnys laittaa tavaroita suoraan roskiin matalammalla.

  8. Mainitsin tämän kirjoituksen omassa blogissani 🙂 …itse en saa ”kestävästä kehityksestä” kylmiä väreitä. En ole ajatellut sitä tuollaisesta näkökulmasta, että se sisältäisi ajatuksen siitä, että kaikki on korjattavissa. Lähinnä ehkä jotakin siihen suuntaan, että kaiken ehkä voisi tehdä paremmin – niin kuin voisikin. Halu pelastaa maailma ei isoissa elimissä valitettavasti vain ole etusijalla X( vaikka maailmalta onneksi kiirii kaikenlaisia uutisia muovipussien kieltämisestä täkäläiseen jätteenpolttoon.

    Suomessakin tosin ilmenee sellaista, että vaikka mahdollisuus kierrättämiseen on järjestetty hyvinkin, sitä ei jostakin syystä tehdä. (So. laiskuudesta)

    Tuohon ylläolevaan ompelukommenttiin… vielä kestävämpi ratkaisu olisi opetella tekemään ja/tai korjaamaan itse vaatteita. Materiaaleja ei tietenkään tarvitse ostaa uusina, käytettyinäkin saa kaikenlaista. Työväenopistoilla ja vastaavilla on varsin huokeita ompelukursseja, ja kun tosissaan opiskelee, voi ennen pitkää osata myös korjata kirppisostoksia mieleisikseen. Itse olen ollut niin onnekas, että mummini on opettanut mut ompelemaan jo ala-asteiässä, ja olen vielä kouluissa saanut jatkaa harjoituksia. Silti tai ehkä juuri siksi uskonkin, että kaikki voivat oppia.

    Tai ehkä plakkarissa on jo sen verran taitoa, että voi tehdä vaikka haaremihousut T-paidoista (joita kirppikset notkuvat) Outi Pyyn neuvojen mukaan?:
    http://outilespyy.com/2013/07/19/haaremihousut/#

    • Kiitos kommentistasi ja maininnasta blogissasi! Ehkä minä seuraan liikaa politiikkaa ja mediaa muutenkin, kun tuntuu, että välillä ”kestävällä kehityksellä” markkinoidaan ihan mitä sattuu. Se on näitä juhlapuheissa käytettäviä sanapareja, joita ei sitten käytännössä tarvitse enää niin huomioidakaan. Meno vaan jatkuu entisellään. Saavutetuista eduista ei olla valmiita luopumaan, mutta tekniikkakaan ei tuo riittävän nopeasti (tai edullisesti) helpotusta, että kehitys eteenpäin voisi jatkua. Ihmisen ahneus, joka tuota kestävää kehitystä hidastaa, minua eniten taitaa nyppiä.

      Minäkin uskon, että kaikki voivat oppia ompelemaan, ja monia muitakin taitoja riittävän sitkeällä työllä asian oppimiseksi. Ompelutaito on aivan mainio taito! Minä vaan en pidä siitä hommasta yhtään, olen varmasti aivan liian tarkka – ja toisaalta liian kärsimätön. Saan ommellessa kulumaan kaikenlaiseen nyhräämiseen loputtomasti aikaa tai sitten oikaisen väärässä paikassa. Mieluummin maksan jollekulle, joka osaa homman kunnolla ja lopputuloksesta tulee varmasti hyvä. Liian moni oma tekele on lopulta jäänyt käyttämättä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s