Läsnäolon oppikoulu

Yksinkertainen mökkielämä ilman kaupungin mukavuuksia tekee läsnäolon ja jokaisesta hetkestä nauttimisen käsittämättömän helpoksi. Ainakin minulle tekee hyvää ”joutua” tekemään fyysistä työtä erilaisten tehtävien järjestymiseksi. Tuntuu hyvältä nähdä kättensä jälki. On suorastaan terapeuttista, kun lähes kaikkia arjen tehtäviä ei voi ulkoistaa erilaisille koneille ja laitteille, vaan ne on tehtävä itse käsin. Palkkioksi saa monipuolista fyysistä rasitusta, tehtävät tehtyä, usein raikasta ulkoilmaa ja rentoutuneen mielen. Sikäli ettei mieli olisi jo muutenkin rentoutunut yksinkertaisessa, luonnonläheisessä ympäristössä.

Kirjoitan tätä tekstiä pihakeinussa kynällä paperille, myöhemmin kirjoitan hajatelmani koneella teidän luettavaksenne. Aina välillä katselen ympärilleni, kerään ajatuksiani ja seuraan pihalla poikkeavia lintuja ja perhosia. Tuuli heiluttaa pyykkitelineellä kuivuvaa pyykkiä, tänään oli pyykkipäivä.

Puhtaita vaatteita saadakseni minulla oli kaksi vaihtoehtoa. 1. Lähteä tukahduttavan kuumana päivänä pyörällä kaupunkiasunnolle kymmenen kilometrin päähän, pestä pyykit ja ottaa ne märkinä mukaan takaisin mökille. Tai yöpyä kuumassa asunnossa, ja ottaa kuivuneet pyykit mukaan mökille. 2. Pestä pyykit käsin. Tätä vaihetta ennen olisi kannettava saunan pataan vettä ja lämmitettävä vesi.

Kumman sinä valitsisit?

Minulle valinta oli selvä. Pyöräily helteisenä päivänä ei houkutellut. Pidempään luonnonläheistä mökkielämää viettäneenä en myöskään keksinyt, mitä ihmettä tekisin sillä aikaa kun pesukone pesisi pyykit.

Muistelen, että ennen tätä kesäreissua olisin pessyt pyykkiä käsin ehkä kahdesti. Kaupungissa se tuntui vaivalloiselta, olihan ollut niin helppoa laittaa pyykit pesukoneen hoidettaviksi. Pikkuruisessa ikkunattomassa kylpyhuoneessa käsinpesu ei erityisesti houkuttele. Mökkiympäristön etuna on kaunis maisema saunan ikkunasta tai mahdollisuus pestä pyykkiä pihamaalla, ulkoilmasta nauttien.

Pyykinpesu käsin oli silkkaa meditaatiota ja mindfulnessia. Mieleni oli tyhjä kaikesta hälinästä. Minut valtasi lämmin, kuplivan keveä onnen tunne. Välillä havahduin tyhjyydestäni nauttimaan siitä, miten kauniilta värikkäät vaatteet näyttivät. Pyykin pyöritteleminen käsin saavissa oli pakahduttavan hauskaa, varsinkin vaatteiden huuhteleminen kirkkaassa vedessä. Käsinpesu sujui konepesua nopeammin ja kaikin puolin miellyttävämmin.

Läsnäolo juuri tässä hetkessä antaa niin paljon, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Huikeimmatkaan kokemani elämykset eivät tunnu miltään läsnäolon rinnalla. Hassuinta on, että läsnäolo tekee varsin ikävistäkin asioista onnen hetkiä. Arkisista, tylsistäkin askareista voi nauttia, jos osaa olla läsnä siinä mitä tekee.

Läsnäolo vaatii kiireettömyyttä. Pitää voida rauhassa pysähtyä, kuin maailmassa ei mitään muuta olisikaan kuin käsillä oleva hetki. Täällä maalaismaisessa mökkiympäristössä läsnäolo on minulle helppoa. Kelloa ei tarvitse mihinkään, kiirettä ei ole. Häiriötekijät ovat vähissä. Televisiota ei ole, tietokonetta ei avata kuin hyvin harvoin (ja nettiyhteys on hidas ja epävarma), puhelin on äänettömällä ja poissa näkyviltä.

Aika näyttää, miten onnistun viemään läsnäolon tunteen mukanani kotiin. Sitä ennen nautin joka hetkestä, jonka täällä luonnon helmassa vietän.

6 kommenttia artikkelissa “Läsnäolon oppikoulu

  1. Ihana päivitys!

    Läsnäolo on kaiken A ja O, se on aivan mieltä järisyttävää millaisista asioista voi sillä lailla saada täyttymisen tunnetta. Ohi kävelevistä ihmisistä, katua pitkin lentävästä paperinpalasta, hiljaisesta yöstä…

    Joskus vain tuntuu vaikealta sen saavuttaminen arjen ja kiireen keskellä. Onko sulla jotain hyväksi havaittuja vinkkejä, joilla ihmisten keskellä kaupungissa moinen onnistuisi?

    • Kiitos kommentistasi! 🙂 Kaupungin vilinä ja melu vievät minulta helposti läsnäolon tunteen. Kaupunki myös tuo helposti kiireen tunteen, vaikka kiirettä ei olisikaan. Jos kiireen saa pysymään loitolla, on läsnäolokin helpompaa, siitä riippumatta mitä ympärillä tapahtuu. Ehkä siinä olisi jonkinlainen vinkki: ottaa etäisyyttä kiireeseen ja järjestää elämä niin, ettei itse luo kiirettä eikä mene toisten kiireeseen mukaan. Yksi parhaita läsnäolon tuojia minulle on luonto, ja sitä on muodossa tai toisessa kaupungissakin. Seuraan mitä lintuja lentää, onko perhosia, millaisia kasveja ja puita on, miltä taivas näyttää, miltä tuuli tai lämpötila tuntuu iholla, miltä tuoksuu jne. Pyrin seuraamaan suurempaa kokonaisuutta, kuin vain sitä minkä ihmiset luovat. Se tuo läsnäolon tunteen, irrottautuminen siitä päällimmäisenä näkyvästä vilinästä.

  2. Tärkeintä tässä on nimenomaan kiireettömyys, vastakohtana työssäkäynnille ja vähäiselle vapaa-ajalle. Kun on paljon vapaa-aikaa, pyykinpesu ei ole enää velvollisuus, joka on pakko tehdä. Se muuttuu ajanvietteeksi, johon kannattaa käyttää mahdollisimman paljon aikaa. Pidemmän päälle varmaan mökkielämäkin muuttuu tylsäksi, jos jokaisen päivän kohokohta on pyykinpesu ja kotityöt.

    • Kiitos kommentistasi! Ihmisillä on erilainen tarve ns. kohokohdille. Itse en kaipaa elämältä kovin kummoisia kohokohtia, pelkästään se rikkumaton läsnäolon tunne riittää pitkälle. Luonto, kiireettömyys, sisäinen rauha. Monet ns. kohokohdat ovat minun mielestäni tylsiä tai epäkiinnostavia. Itse olen aina nauttinut arjesta enemmän kuin juhlista tai erityistilanteista.

      Tuossa pyykinpesussa käsin on jotakin samaa kuin käsitöissä. Monet rentoutuvat esim. neulomalla, ja jaksavat tehdä sitä vuosikausia nauttien siitä valtavasti, kyllästymättä hommaan mitenkään. Veikkaan, että osasyynä on juuri läsnäolon tunne, minkä neuloessa voi helposti saavuttaa.

      Lopuksi vielä mainitsisin, että kiireettömyys ei ole vastakohta työssäkäynnille ja vähäiselle vapaa-ajalle. Suuri osa kiireestä on omalla asenteella itse luotua. Joillakin tuntuu olevan aina kiire, toisilla taas aika riittää hyvin. Kiire on monelle valinta, jota ei osata kyseenalaistaa. Vähäisenkin ajan voi käyttää joko kiireettömästi tai kiirehtien. Usein kiire syntyy siitä, että yritetään tehdä kaikkea, vaikka kaikkeen ei yksinkertaisesti ole aikaa.

  3. Minusta läsnäolo ei varsinaisesti vaadi kiireettömyyttä, mutta on kyllä totta, että kiireettömyys tekee siitä huomattavasti helpompaa. Harjoitelkaapa huviksenne joskus hektisenä hetkenä. Pysähtykää kymmeneksi sekunniksi olemaan vain läsnä. Vaikutus on aika hyvä, vaikkei ihan mökillä meditoimista voitakaan. Uskon, että tässä auttaa nimenomaan harjoittelu. MItä useammin ja mitä erilaisemmissa tilanteissa läsnäoloa harjoittelee, sen paremmaksi siinä tulee. Oikoteitä oneen tuskin kuitenkaan on, eli se on sitten vaan rankkaa treenaamista. 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Juuri tätä tarkoitin, kun yritin pukea ajatuksiani sanoiksi nimimerkin Minimisijoitus kommenttiin vastatessani. Läsnäolo on mahdollista missä vain, mutta kiireettömyys tekee sen helpoksi, joskus lähes automaattiseksi. Läsnäolo todella vaatii harjoittelua, itselläni ei ollut moisesta minkäänlaista kokemusta vielä muutama vuosi sitten. Elin aina eri hetkeä kuin mikä oli menossa, enkä tällaisesta huikeasta levollisuudesta, minkä läsnäolon tunne tuo, tiennyt mitään. Elämä alkaa näyttää kovin erilaiselta, kun oppii pysähtymään ja olemaan läsnä siinä hetkessä mikä on meneillään, ja niissä tekemisissä, mitä kulloinkin on tekemässä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s