Kohti tasapainoisempaa ajankäyttöä

Olen luonnoltani ajattelija, rasitan päätäni helposti liikaa. Lomareissulle lähtiessä pääni oli aivan tukossa, en ollut antanut aivoilleni riittävästi lepoa. Miten malttaisi säästää itseään, kun kyse on mielenkiintoisista ja antoisista asioista? Jossakin kohtaa raja tulee kuitenkin vastaan. Liika on liikaa, vaikka kyse olisi miten kiinnostavista asioista tahansa.

Kesän mukanaan tuomat vastoinkäymiset antoivat paljon uutta mietittävää. Samalla monet asiat, joilla tavallisesti päätäni vaivaan, menettivät merkityksensä. Irrottautuminen tavanomaisista ympyröistä nollasi pääni kuitenkin aivan täydellisesti.

Loma-aikana käytän aikaani aivan toisin kuin arkena. Tietokone ja netti televisio-ohjelmineen eivät kiinnosta ollenkaan. Olen jo muutamassa päivässä kuin eri ihminen: levollisempi, iloisempi, pitkäpinnaisempi, rennompi. Loma itsessään rentouttaa, mutta alan tulla siihen tulokseen, että suurin syy parempaan oloon on pysytteleminen erossa tietokoneesta – ja sen myötä pitkäaikaisesta paikallaan istumisesta.

Kävin netissä hyvin lyhyesti muutaman kerran reissun aikana. Hoidin pankkiasioita ja vastailin kommentteihinne. Olin kerran aikeissa kurkata blogeja, joita yleensä seuraan, mutta en muistanut kuin kaksi. Vaikka miten mietin, en saanut päähäni muita. Näihin kahteenkaan en jaksanut syventyä, paikoillaan koneen äärellä istuminen teki levottomaksi.

Ajattelin ottaa opikseni kokemastani ja vähentää pysyvästi netin käyttöä. Useamman viikon nettipaasto osoitti, että voin huoletta poistaa useamman blogin seurantalistaltani. Televisio-ohjelmien olemassaolokin pääsi pitkäksi aikaa unohtumaan, joten jatkossa lienee järkevää miettiä tarkemmin, minkä verran aikaa niiden äärellä vietän.

Aion jatkossa antaa aivoilleni enemmän lepoa ja rasittaa niiden sijaan enemmän koko ruumistani. Aion jatkaa arjessa siitä mihin lomalla jäin. Otan enemmän aikaa ulkona olemiselle ja luonnon tarkkailulle. Lisään aktiivista tekemistä passiivisen, vain aivoja rasittavan istumisen sijaan.

On helppoa jumahtaa tekemään asioita, jotka tuottavat välitöntä mielihyvää. Nauttia joka hetkestä, mutta samalla tehdä hallaa itselleen. Rakastan kirjoittamista, lukemista, tietoa, ajattelua – valitettavasti tämä tarkoittaa usein istumista. Se puolestaan aiheuttaa lihasten kiristymistä ja särkyä, sekä hierojan tulojen lisääntymistä. Varmasti yhtä paljon kuin kirjoittamisesta nautin myös luonnosta ja ulkoilusta, mutta jostakin syystä valitsen arjessa mieluiten aivotyötä ruumiillisen aktiivisuuden sijaan.

Tarkoituksenani on löytää arkeen sitä samaa tasapainoa, minkä saavutan lomalla. Luonto on lomareissullani aina vieressä, kaupunkilaisen arjessa sen luo päästäkseen on nähtävä enemmän vaivaa. Unohdan aivan liian helposti, että se vaivannäkö palkitsee moninkertaisesti. Tyydyn liian usein helpompaan, välitöntä mielihyvää tuottavaan ratkaisuun, sen sijaan että laittaisin itseni liikkeelle.

Uusilla voimilla on helpompi kääntää katse kohti uutta. Reissusta kotiin tultua on pitänyt muistella, miten tässä ympäristössä oikein elettiinkään. Ovesta sisään tultuani ihmettelin miten valoisaa ja avaraa meillä on, miten vähän kaikkea muuta paitsi tilaa onkaan. Pääntyhjennys on ollut niin suurenmoinen, että olen autuaasti unohtanut millaisia tavaroita meillä onkaan tai millaiset avaimet varastoon sopivatkaan. Teetä keittäessä piti ensin tarkastaa kaapista, että millaisia mukeja meillä taas olikaan…

Uudenlaisen ajankäytön toteuttaminen on hyvä aloittaa, ennen kuin ehdin päästä jyvälle entisenlaisesta arjestani. Ja kun loma-ajan muistot ovat vielä tuoreina mielessä ja kehossa.

8 kommenttia artikkelissa “Kohti tasapainoisempaa ajankäyttöä

  1. Hyviä ajatuksia. Kiinnostaisi näin tietokoneelle jumittuneena kuulla ja saada vinkkejä, mitä kaikkea aiot tehdä tietokoneella istumisen sijaan 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Aion huolehtia itsestäni paremmin. Mennä metsään. Nauttia luonnosta ja liikkua ilman ajatusta ”liikunnasta”. Aion löytää paremman tasapainon ns. tehokkaamman liikkumisen ja ulkona olemisen kesken. Valitsen liian helposti vain jompaa kumpaa pidemmän aikaa yhteen menoon, kun hyvinvoinnilleni olisi tärkeää saada osansa molemmista. Aion huolehtia paremmin syömisistäni. Nautin valtavasti luonnossa liikkumisesta, mutta itselleni luonteenomainen ryhtymisen vaikeus tekee lähtemisestä hankalaa. Aion oppia hiomaan siitä lähtemisen kynnyksestä paloja pois. 🙂

  2. Netistä en ”pysty” irrottautumaan, mutta tv:n katselun olen lopettanut kesällä taas melkein kokonaan. Se avataan vain oikeasti kiinnostavan ohjelman kohdalla, ei siis niin, että tv on koko ajan taustameluna ja lopulta sitä tulee katsottua koko ilta (niinkuin koko viime syksy ja talvi oli).
    Olen aiemmin ollut yli vuoden kokonaan ilman tv:tä ilman minkäännäköistä ongelmaa, joten ehkä nytkin luopuminen onnistuu helposti.

    • Kiitos kommentistasi! Meillä tv-ohjelmien katselu väheni radikaalisti, kun televisio vietiin vaatehuoneeseen. 🙂 Tosin tätä edelsi erilaisia vaiheita, kuten pitää kokonaan tv-vapaita päiviä. Televisio otetaan esiin vain erityistapauksissa, kuten suurten urheilutapahtumien aikaan. (Olemme päässeet sopimukseen siitä, että kun tv joku päivä hajoaa, uutta ei osteta tilalle. Jo nyt tv on välillä jäänyt vaatehuoneeseen noissa erityistapauksissakin, ja ohjelmaa on katsottu koneelta.) Ei tule enää seurattua mitä tv:stä tulisi, joten ei tule mistään paitsi jäämisen tunnettakaan. Pääasiassa Yle Areenan tarjonnasta tulee valittua kiinnostavimpia ohjelmia katsottavaksi.

      Pidän peukkuja, että onnistut pitämään telkkarin taka-alalla! 🙂 Päätös katsoa vain tietyt ohjelmat, ja pitää tv muulloin suljettuna, on hyvä keino rajoittaa katselua.

  3. Kiitos taas hyvästä tekstistä. Näistä kirjoituksista huomaa, että olet ajattelija, asioita on punnittu. Siksi niitä on hienoa lukea. Olen kaikki hyvät muutokset elämässäni saanut aikaan ajattelun kautta.

    Olen myös karsinut sellaisten blogien lukemista, joista jäi jollain tavalla ärsyyntynyt olo. Hetken kesti ennenkuin huomasin, että ei ole ihan pakko lukea ;), vaikka jossain blogissa siihen ihan kannustettiinkin.

    Samoin kirkastuivat sellaiset asiat, jotka ovat oikeasti tärkeitä, kun elämässä tuli menetyksiä lyhyellä ajanjaksolla. Itsestä huolehtiminen ei saa olla listalla viimeisenä.

    • Kiitos kun kommentoit ja jaoit ajatuksiasi! Ja kiitos kiitoksista ja kauniista sanoista. En osaa kuvitella elämää ilman ajattelemista. Monen asian menettämisen pystyn kuvittelemaan, mutta ilman asioiden pohdiskelua minua ei ole olemassa. Suuri osa elämästäni on vahvasti pääni sisällä. 🙂 Siinä on puolensa ja puolensa.

      Sitä jumahtaa tapoihinsa helposti, esim. seuraamaan blogeja, jotka aiheuttavat enemmän ärsytystä kuin antavat jotakin hyvää. Itsekin seurasin joskus ennen minimalismia joitakin blogeja, jotka jostain syystä ärsyttivät minua. Kun aloin tarkemmin tarkastella elämääni ja ajankäyttöäni, pudotin tässäkin asiassa turhia tapoja pois. Olen valtavan tiedonjanoinen, ja sen vuoksi blogien karsiminen tuntuu hyvin vaikealta. On olemassa niin monia hyviä blogeja, ja niin vähän aikaa ja toisaalta halua istua paikoillaan niitä lukemassa.

      Menetykset herättävät ajattelemaan asioita eri tavalla. Arjen rullatessa tuttua rataansa ei aina tule ajatelleeksi, mikä olikaan olennaista. Sen vuoksi jaksan olla (nykyään) kiitollinen myös erilaisista vastoinkäymisistä, sillä usein niillä on tapana kirkastaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja tärkeysjärjestykseen. Itsestä huolehtimisen arvon huomaa liian usein vasta liian myöhään. Niin kauan kun kaikki on edes kohtalaisen hyvin, on helppoa pitää hyvinvointia ilman muuta olemassa olevana itsestäänselvyytenä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s