Yksi kerrallaan

Kun pyrkii vähentämään omistamiaan tavaroita, on olennaista myös vähentää uuden tavaran ostamista.

Olen huomannut, että kun olen pidempään ostamatta muuta kuin ruokaa, ostamisen kynnys kasvaa. Se voi kasvaa niin korkeaksi, että ei huvita ostaa mitään, vaikka jotakin tarvitsisinkin. On helppoa olla tyytyväinen siihen mitä jo on. Ostamisesta tulee ajoittaista pakkopullaa, johon on vaikea motivoitua.

Tilanne kääntyy päälaelleen, kun saan ostetuksi mitä tarvitsen. Kynnys ostaa muutakin madaltuu. Ostaminen alkaa tuntua taas jotenkin ”normaalilta” tavalta toimia. Ajatus vain todelliseen tarpeeseen ostamisesta hämärtyy, ja pinnalle tulee kevyempiä ajatuksia ostamisesta siksi, että niin huvittaisi tehdä. Ajatusten muuttuminen ostamiselle suotuisammiksi ja kevyemmiksi johtaa silti vain hyvin harvoin harkitsemattomiin ostoksiin. Onneksi. Jälkikäteen turha ostos kaduttaa, ja harmittaa, että joudun käyttämään aikaa turhan tavaran palauttamiseen. Pahimmassa tapauksessa sitä ei edes voi palauttaa.

Kokemus melko jyrkän ostovastaisuuden muuttumisesta kaupassa ajatukseen ”voisihan sitä ostaa välillä jotain kivaa” on joka kerta yhtä hämmentävä.

Mistä se äkillinen keveys oikein tulee? Mikä sen aiheuttaa? Ihmettelen, miten helposti yksi onnistunut ostos alkaa sumentaa järkeä. Jos ajatteluni toimisi tavalliseen tapaan, muistaisin, että kun pääsen kotiin, en vieläkään halua omistaa mitään turhaa. En siis saa iloa uusista ostoksistani, jos en todella tarvitse niitä.

Olen edistynyt vain tarpeellisen tavaran ostamisessa huikeasti muutaman viime vuoden aikana. Jo useamman vuoden ajan olen vähentänyt turhia tavaroita, ja huomannut miten vähän merkitystä tavaroilla lopulta on. Olen ymmärtänyt, miten lyhytaikaista kaupassa houkuttelevalta tuntuvan tavaran tuottama ilo on. Turhien tavaroiden jättäminen kauppaan käy helposti, kun on nähnyt miten muka-tarpeelliset ja kaupassa merkityksellisiltä tuntuvat tavarat muuttuvat kotona nopeasti turhaksi roinaksi.

Eniten minun tulee kiinnittää huomiota siihen, että osaisin jättää kauppaan myös näennäisesti tarpeellisia tavaroita, silloin kun ne eivät ole aivan välttämättömiä. Vaatteiden kohdalla on helppo ostaa hieman enemmän kuin oikeasti tarvitsisi. Olen huomannut, että tarvitsen selvästi vähemmän vaatteita kuin osaan kuvitellakaan. Kuitenkin pieni ääni jossakin takaraivossa kehottaa ostamaan hyvää tuotetta saman tien useampia, tai varmuuden vuoksi jo ennen kuin todella tarvitsen, kun näen tutun ja toimivan tuotteen alennuksella. ”Ainahan näitä tarvitsee” voi kuulostaa järjen ääneltä, mutta todellisuudessa en tarvitse hyödyllisiä ja tarpeellisiakaan vaatekappaleita kuin hyvin pienen määrän kerrallaan.

Minimalismin löytämisen jälkeen olen täydentänyt vaatekaappiani selvästi aiempaa harvemmin. Sen sijaan olen poistanut paljon vaatteita, ja käyttänyt entisiä vaatteita loppuun. Vaatepinot kaapissa ovat hiljalleen ohentuneet. Kaikenlaisten vaatteiden kohdalla alan olla lähellä sitä minimiä, millä vielä tulen ongelmitta toimeen. Tutkimusmatkaa sopivan vaatemäärän selvittämiseksi on vielä jäljellä ainakin alusvaatteiden ja takkien kohdalla. Ajan myötä vaatteita kuluu loppuun, ja kun en heti korvaa pois kulunutta vaatetta uudella, käytännön elämä osoittaa, tarvitsenko todella uuden entisen tilalle.

Suuntaviivat vaatekaapin hallintaan tulevaisuudessa ovat siis seuraavanlaiset:

1.  Jos todella tarvitsen jotakin, ostan sen. Satunnaisessa käytössä (kuten hellevaatteet keskimääräisenä kesänä Suomessa) olevien vaatteiden tarve selvitettävä ajoissa paniikkiostosten välttämiseksi!

2. En osta ns. tarpeellisiakaan arkivaatteita, jos niiden ostaminen on välttämätöntä vasta myöhemmin. (Myöhemmin = yli puolen vuoden kuluttua.)

3. Kun jokin vaate hajoaa korjauskelvottomaksi, kokeilen ensin miten elämä toimii ilman sitä. Korvaan vaatteen uudella vasta jos se on välttämätöntä.

4. Ostan samankaltaisia vaatteita vain yhden kerrallaan. Jos aika osoittaa, että tarvitsen useampia, ostan uuden, kun käytännön elämä sitä vaatii.

17 kommenttia artikkelissa “Yksi kerrallaan

  1. ”Ihmettelen, miten helposti yksi onnistunut ostos alkaa sumentaa järkeä.”

    Voi veljet, totta turiset! 🙂 En ole tätä asiaa kovinkaan syvällisesti koskaan pohtinut, mutta niinhän siinä usein käy minullekin. On kuin ”käsi tottuisi” vinguttamaan sitä pankkikorttia saman tien vähän enemmänkin. Eteenkin nettiostoksissa minulle käy usein niin. Ja tämä taitaa olla se perimmäinen syy, miksi aleostoksilla käynti ei ole tähän päivään mennessä minun kohdallani tuonut säästöä, muuta kuin omissa kuvitelmissani…

    Onneksi eilen sentään huomasin jotain pientä edistystä omassa käytöksessäni. 🙂 Olin pitkän vitkuttelun jälkeen lopulta mennyt erääseen ketjukauppaan ostamaan tytölleni ”pinkkiä prinsessaunelmaa” jumppapuvuksi satubalettiin. Löysin neidin maun mukaisen pinkin asun (jonka mitä ilmeisemmin joku pinkki hirvitys oli juuri röyhtäissyt ulos pinkistä kidastaan…). No, ostin sen ja siihen sopivat seuraavan röyhtäisyn mukana tulleet pinkit jumppatossut. Kassalla myyjä sanoi, että lastenvaatteissa on tällä hetkellä kampanja, että ”osta kaksi, saat kolmannen kaupan päälle”. Koska olen vasta aloitteleva minimalisti, en tietenkään voinut ohittaa tarjousta ja lähdin kiertelemään kauppaan hakemaan sitä kolmatta ostosta. Mutta yllättäen huomasinkin sen olevan hyvin vaikeaa! Halusin ehdottomasti ostaa vain ja ainoastaan tarpeellista, mutta en keksinyt mitä se voisi olla. Aikaisemmin tuon asian keksiminen ei olisi ollut minulle hankalaa… Lopulta muistin, että olen varmaan jo vuoden suunnitellut ostaa hänelle lisää sukkia, joten otin kolmanneksi tuotteeksi sukkapaketin ja olin tyytyväinen. 🙂

    Ehkä parin vuoden kuluttua osaan jo sanoa, että ”kiitos tiedosta, mutta en tarvitse muuta, sillä minulle riittää nämä kaksi tuotetta”. 😉

    • Kiitos kommentistasi! Aleostokset ovat aina olleet minulle kaikkea muuta kuin säästöä. Siksipä en enää vuosiin ole seurannut alennusmyyntien tarjontaa ollenkaan, satunnaisesti eksyn kyllä kaupan alennusrekille – onneksi harvoin. Jos jokin tarvitsemani sattuisi olemaan alennuksessa, olen säästänyt normaalihinnan ja alehinnan välisen erotuksen jo moneen kertaan, kun vältän ennen niin tutut alennusmyynneistä mukaan tarttuneet turhat ostokset. Paljon enemmän meni rahaa aivan kaikkeen silloin, kun vielä ajattelin ”hyödyntää” alennukset…

      Hienoa edistystä koit kaupassa! 🙂 Kestää aikansa oppia siihen ajatusmalliin, että on ihan luvallista ja mahdollista jättää mm. erilaiset alennuskupongit ja muut ”edut” käyttämättä. Muistan vielä hyvin miltä tuntui jättää ensimmäisen kerran irrottamatta kauppaliikkeen joulun alla tarjoamat alekupongit, ”osta summalla x niin saat summan x alennusta”, kun tiesin etten tarvitse heiltä mitään, enkä ainakaan niin suurella summalla kuin mikä edun saamiseksi olisi edellytetty. Se vapauden tunne oli huikea.

  2. Ostamisen keveys on ihan hirveä ilmiö 😦 Kaupat on tehty niin houkuttelevan näköisiksi, että on rikollisen helppoa mennä halpaan. Parasta olisi kun kaupoille ei menisi ollenkaan, mutta joskus on pakko kun menee etsimään jotain tiettyä. Silloin on vaarana haksahtaa myös heräteostoksiin. Lastenvaatteet on minun akilleenkantapääni. Ja sitten poden huonoa omaatuntoa. Nyt, syksyn ja maapallon ylikulutuspäivän innoittamana, haastan itseni ostolakkoon!

    • Kiitos kommentistasi! Se on hämmentävä ilmiö, varsinkin kun 75 % pään sisällöstä sanoo, että ”en tarvitse yhtään mitään, joten en osta mitään, mikä vain muuttuu kotona roinaksi”. Sitten tulee se kepeä ääni, joka sanoo, että ostaminen on ihan luvallista ja suotavaa, keino ”palkita itseä”, ”hemmotella” – tai vaan heittäytyä oikein keveäksi välillä. Omaan silmääni suurin osa kaupoista ei ole houkuttelevan näköisiä, vaan liian ahtaita ja epäsiistejä, joista ei voi mitenkään löytää mitään, enkä tykkää kaupoissa olemisesta millään muotoa, mutta siitä huolimatta tuo pieni ääni joskus pääsee niskan päälle. Varsinkin vaatekaupat muuttuisivat huomattavasti houkuttelevamman näköisiksi, kun niistä poistettaisiin noin puolet myynnissä olevista tuotteista ja siisteyttä parannettaisiin.

      Toivotan onnea ostolakkoon ja pidän peukkuja sen onnistumiseksi!

  3. Olen huomannut ihan saman asian! Kun on jonkin tovin ostamatta muuta kuin ruokaa, on kynnys ostaa jotain muuta hirmuisen korkea. Sitten kun tekee jonkun hyvän löydön, niin iskee kaikkivoipa tunne että nyt tulee tehtyä hyviä ostoksia monta putkeen. Ja eihän se koskaan niin mene. Olen kesän aikana ostanut melko vähän mitään, muutaman kirjan jotka oikeasti kiinnostivat. Nyt syksyllä huomaan lasten venähtäneen pituutta ja vaateostoksille olisi kyettävä. Hirvittää, että vaaterekkien keskellä iskee vauhtisokeus.

    • Kiitos kommentistasi! Tuo ”kaikkivoipa tunne” on todella kuvaava sanapari! Ja eihän se tosiaan koskaan niin mene, että yhtäkkiä tulee tehtyä hyviä ostoksia kuin liukuhihnalta. 😀 Minä sitten tykkään, kun joku sanoittaa osuvasti ajatuksiani, ”vauhtisokeus” kuvaa hyvin sitä hieman epätodellista tunnetta, mikä kaupassa joskus tulee. Suuri osa päästä yrittää puhua järkeä, ja osa laittaisi vähän vauhtia hommaan ja tekisi ”hyviä ostoksia”. Toivon sinulle mielenmalttia tulevilla vaateostoksilla!

  4. Voih, tämä on niin totta! Olet todellakin löytänyt laukaisevan tekijän shoppailumanialle. Näin se juuri on esimerkiksi alennusmyynneissä, kun tavaraa tyrkytetään vielä silläkin verukkeella, että se on niin paljon edullisempaa kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Itse pystyn mainiosti hillitsemään itseni normaalihintaisen tavaran äärellä, en himoitse sitä lainkaan ja voin aivan hyvin olla täysin ostamatta kyseistä asiaa. Mutta merkittävä alennus saa pasmat sekaisin. Ja kun olet ostanut sen ensimmäisen, hamsteri herää ja alkaa miettiä, mitä muuta voisi nyt varastoida hyvään hintaan, kyllä nyt kannattaa, fiksuja kuluttajiahan tässä vain ollaan…

    Itse olen huomannut myös päinvastaisen ilmiön kierrellessäni perinteisillä kirpputoreilla. Tämä kertoo selvästi siitä, että minimalismista olen oikeasti vielä kaukana: jos en ensimmäisen puolen tunnin aikana löydä kirpparilta mitään ”hyvää” tavaraa, päädyn joka tapauksessa ostamaan jotakin, kenties riskiostoksen, jotta kirpparilla käytetty aika ei ikään kuin mene hukkaan. (Mutta entäs se aika, jonka joudun käyttämään tienatakseni ostokseeni kuluneet rahat takaisin tai myydäkseni heräteostoksen edelleen, mikäli se ei ole sopiva? Ja mihin katoavat järkevät ajatukseni siitä, että tavara vaatii tilaa, vaivaa, puhdistusta, huoltoa….? Mikä ihme siinä on, että halvalla ostamista ajattelee säästämisenä, kun järjen tasolla tietää ettei niin ole?)

    Hiukan asian vierestä haluaisin esittää toiveen postausaiheesta, mikäli et ole sitä vielä käsitellyt: minimalismi kylpyhuoneessa, erityisesti hygienia- ja meikkituotteissa, vaikkei niitä joku laskekaan ehkä varsinaiseksi tavaraksi. Olen nimittäin jo pitemmän aikaa koittanut lisätä tilaa kylppärissä käyttämällä loppuun vanhoja shampoopullon jämiä ja joko myymällä tai oikeasti ottamalla käyttöön – ja kuluttamalla loppuun – tuoksuja ja meikkejä, joita en enää käytön jälkeen korvaa samanlaisella arsenaalilla. Heittämällä roskiin olisi päässyt varmasti paljon helpommalla, mutta haluan nähdä vaivaa käyttääkseni ne, jotta ne eivät mene hukkaan ja jotta mieleeni piirtyy tulikirjaimin, kuinka vaikea ostoksistaan on päästä eroon. On lopulta ihanan vapauttava tunne, kun peilikaapissa on vain sitä yhtä suosikkikasvovoidetta eikä puolta tusinaa puoliksi kulutettua rasvaa. Meikkeihin kuluu tätä nykyä paljon vähemmän rahaa kuin aikaisemmin, ja joutuessani tekemään ”välttämättömiä” ostoksia esimerkiksi ripsivärin loppuessa tunnen juuri tuota kuvailemaasi ostamisen tuskaa. Aivan niin pitkällä en kuitenkaan vielä ole, että lakkaisin käyttämästä ripsiväriä kokonaan. 😉

    • Itselläni oli samanlainen tilanne reilu vuosi sitten: koko kylpyhuone oli täynnä jos jonkinlaista putelia. Päätin kuitenkin kerralla vaihtaa luonnonkosmetiikkaan, ja vanhat kosmetiikat (osa uusia, osa käytettyjä) laitoin kaikki Huuto.netiin. Parissa kuukaudessa sain myytyä lähes jokaisen tuotteen – itse asiassa ne yllätyksekseni suorastaan revittiin käsistä! En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanalta kylpyhuoneemme nyt tuntuu, ja kuinka kauniilta ja harmoniselta koko tila näyttää ilman kaikkia niitä muoviputeleita räikeine etiketteineen ja suuryritysten logoineen.

      Luonnonkosmetiikkaan siirryttyäni totesin myös näiden tuotteiden olevan laadultaan niin paljon parempia ja siksi monikäyttöisempiä, että nykyisin minulle riittää yksi iso Marseille-saippuapala kehon ja kasvojen pesuun, yksi shampoopala ja yksi laadukas voide, jota voin käyttää niin kasvoille, vartalolle kuin käsille. Melkoinen muutos entiselle kosmetiikkahamstraajalle! 🙂

      • Kiitos kun kommentoit ja kerroit kokemuksistasi! Itsellänikin kosmetiikka-asiat helpottuivat paljon luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen. Pelkästään valikoiman pieneneminen helpotti tilannetta, vaikka en kosmetiikkahamstraaja koskaan ole ollutkaan.

        Marseille-saippuaa olen ajatellut kokeilla, mutta jostakin syystä se on vielä jäänyt, vaikka tuntuisikin loistavalta ja monipuolisesti toimivalta vaihtoehdolta. Olen kuiva- ja herkkäihoinen, ja kasvohoidossa käytyäni (ensimmäinen kerta koskaan, en tiedä olisiko ollut viimeinenkin) jäin miettimään kuivatanko ihoani tarpeettomasti hoitotottumuksillani. Käytin silloin afrikkalaista mustaa saippua koko vartalolle, nykyään pesen kasvoni hajusteettomalla puhdistusvaahdolla. Kasvojeni iho on rauhoittunut ja sävy tasoittunut, eli valinta lienee ollut oikea. Ellei muutos sitten johdu muista elämäntavoista ja auringosta. Olen kahden vaiheilla, palasaippua on huomattavasti mukavampi jo ajatuksena kuin muovipullo, jossa on enimmäkseen vettä. Palashampoota olen myös kokeillut, useampaakin, mutta pysyväksi ratkaisuksi niistä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. Ne ovat toimineet hetken, kunnes hiukset (ja hiusharja) alkavat vaatia erityistoimenpiteitä, joita tavallisen shampoon kanssa ei tule. Sama juttu tässä, tavallinen shampoo muovipullossa, jossa enimmäkseen vettä, tuntuu hölmöltä jos vaihtoehtona on kiinteä shampoopala, joka on pakattu paperinpalaan. Pitänee jatkaa kokeiluja, sen olen huomannut kuitenkin, että hajusteettomuus ja mahdollisimman hellävaraiset tuotteet toimivat minulla parhaiten.

        • Tuo shampoopala on tosiaan jopa suorastaan inhottava alkuun! Itselläni (ja luonnonkosmetiikasta innostuneella isälläni :D) hiukset rauhoittuivat vasta noin kuukauden käytön jälkeen. Voi olla, että päänahkalla vain meni aikansa tottumiseen, mutta hyvä lopputulos on ollut, ettei hiuksia tarvitse enää pestä joka toinen päivä, (kuten aiemmin).

          Jokainen päänahka hiuksineen on kuitenkin aina yksilö, joten en tiedä, millaisia kokemuksia ihmisillä yleisemmin on shampoopaloista. Toisen inhokki on toisen suosikki! 🙂

          • Käytin useamman erilaisen shampoopalan, mutta en toistaiseksi löytänyt itselleni täysin toimivaa. Päänahka tykkäsi kaikista paloista, samoin hiukset, mutta hiusharjaan kerääntyi vaaleaa vahamaista ainetta, jonka jatkuvaan puhdistamiseen kyllästyin. Shampoopala lisäsi myös selvästi veden käyttöä suihkussa verrattuna tavalliseen shampooseen, mikä oli tietenkin ikävää. Tuon vahamaisuuden vähentäminen olisi kai vaatinut jonkinlaista etikkahuuhtelua. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ostan mieluummin nestemäistä shampoota ja pääsen sekä vähemmällä vedenkulutuksella että vaivalla hiuksia pestessä.

      • Iso kiitos vinkistä! Enpä ole koskaan edes kuullut Marseille-saippuasta tätä ennen, mutta googlailun perusteella se on todellakin kokeilemisen arvoinen. Luonnonkosmetiikkaa käytän muutenkin ihonpuhdistuksessa, mutta palasaippuasta on vielä sekin hyöty, ettei pakkausmateriaalia tarvitse turhaan rahdata kotiin. Kokeiluun heti nykyisten aineiden loputtua!

    • Kiitos kommentistasi! Mukava nähdä, että näistä itseanalysoinneistani on muillekin jotakin iloa. 🙂 Alennus on todella minunkin järkeäni sumentava tekijä, enkä yhtään pidä siitä tunteesta ja ajatusmyllystä mikä alennuksen huomaamista kaupassa seuraa. Sitä järjen ja tunteen taistelua on ikävä ”sivusta seurata”. Usein tuloksena on epämukavuutta, joko kaupassa tai kotona, riippuu siitä kumpi pettyy, järki vai tunne. 😉

      Minimalismi kylpyhuoneessa on hyvä aihe, tosin en tiedä olenko juuri minä siitä kovin sopiva kirjoittamaan. Itse en ole koskaan meikannut (lasketaanko satunnainen sävyttävän kosteusvoiteen tai puuterin käyttö, en tiedä), enkä sen enempää käyttänyt tuoksujakaan, eikä minulle ole myöskään tuttu ongelma erilaisten tuotteiden lopuista, joiden kanssa moni tuntuu tuskailevan. Inhoan kaapissa tursuavia turhia puteleita, joten minulla ei ole avattuna monia vastaavia tuotteita kerrallaan. Jos jokin tuote ei ole minulle sopinut, olen vienyt sen taloyhtiön kierrätyshuoneeseen (jos se on ollut hygieniasyistä järkevää, muuten roskiin), mistä tavarat ovat aina hävinneet. Kosmetiikasta olen kirjoittanut ainakin tässä: https://minimalisminilo.wordpress.com/2013/05/23/the-story-of-cosmetics/ Noista päivistä kosmetiikan käyttöni on kyllä entisestään yksinkertaistunut, ja voisin aiheesta kyllä jotakin kirjoittaa uudelleenkin. Mietintää se aiheuttaa edelleen joka tapauksessa.

  5. Sain kerran kesällä päälakeeni niin voimakkaan tällin, että putosin istualleni. Tämän jälkeen kaupungilla alkoi yhtäkkiä tehdä mieli ostella vaikka mitä. Vielä kotonakin tutkin nettikaupan tarjontaa ja löysin viisitoista vaatetta, jotka tarvitsen. Laitoin ne muistiin. Seuraavana päivänä kohtaus oli ohi enkä tuntenut enää tarvetta lähettää tilausta.

    • Kiitos kommentistasi! Onneksi tuo kammottava kohtaus meni ohi! 😀 Tuttu kokemus. Nettikaupoissa on tullut aiemmin monta kertaa täytettyä ostoskoria, ja jätettyä homma sitten siihen kun ”kohtaus” on mennyt ohi. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s