Tavaroita ajankuluksi ja viihdykkeeksi, mutta miten paljon?

Vuosien mittaan tavaroita vähentäessäni olen huomannut, että kodin tavaroista suuri osa on olemassa jostakin muusta syystä kuin siksi, että ne olisivat välttämättömiä. Ehdottoman välttämättömiä tavaroita, joita ilman en voisi tulla toimeen (tai jos voisinkin, niin en haluaisi) ovat  kohtuullinen määrä nukkumiseen, hygieniaan, kodin siivoukseen ja pyykinpesuun, ruoanvalmistukseen ja syömiseen sekä pukeutumiseen liittyviä tavaroita. Myös hyvää valaistusta ja muutamaa huonekalua pidän sillä tavalla välttämättöminä, etten haluaisi olla niitä ilman.

Näiden mielestäni ehdottoman välttämättömien tavaroiden lisäksi kodistamme löytyy tavaroita, jotka eivät ole aivan yhtä välttämättömiä, mutta kuitenkin tarpeellisia: tavaroita, joiden tehtävä on tuoda kauneutta tai tarjota ajankulua ja viihdykettä.

Tavaroiden karsimisen alkuvaiheessa meiltä löytyi valtavasti luokkaan ’kauniit tavarat’ kuuluvia esineitä. Maljakoita, kynttilänjalkoja ja muita kaunistuksia tuntui riittävän loputtomiin. (Ja minä en mielestäni juuri välittänyt koristeista!) Mikä hulluinta, suurin osa näistä kauneuden vuoksi hankituista esineistä oli ahtaasti sullottuina pimeässä kaapissa. Eihän niitä kukaan siellä käynyt ihailemassa. Raivasin kymmeniä ja taas kymmeniä tavaroita, kunnes kaappeihin alkoi vihdoin tulla tilaa. Nykyään jäljellä on enää murto-osa entisistä tavaroista, mutta edelleen joitakin tavaroita ulkoilutetaan kaapistaan vain hyvin harvoin. Kaappiin katsomatta en aina edes muista, mitä kaunista siellä säilömme. Vielä olisi varaa vähentää.

Vielä kauniita tavaroitakin enemmän kaapeista löytyi kaikenlaista viihdykettä. Kymmenittäin dvd-levyjä, sadoittain cd-levyjä, kymmeniä kirjoja, lehtiä ja pelejä, kymmenittäin erilaisia urheiluvälineitä. (Laskin joskus huvikseni: meiltä löytyy urheiluvälineitä 25 eri lajiin. Paljon mahdollista, että unohdin jonkun lajin laskuista.) Näiden lisäksi oli toki olemassa televisio, radio ja tietokoneet jatkuvasti päivittyvine viihdesisältöineen.

Raivatessa kävi mielessä, että tuon tavaramäärän kanssa ei olisi tullut aika pitkäksi, vaikkei poistuisi kotoa vuoteen.

Jokainen tavara oli ostettu käyttöä varten. Ne olivat ”tarpeellisia”, koska niillä oli joku käyttötarkoitus, tai ne muuten vain kaunistivat kotia. Melko surkuhupaisaa, kun tietää, että todellisuudessa suurin osa tavaroista odotti ehkä kerran vuodessa, ehkä harvemmin, ehkä edes joskus tapahtuvaa käyttöä.

Ajan kuluessa viihdyketavaroita on vähennetty. Dvd-levyjä ei enää ole, cd-levyjäkin vain vähän. Kirjoista ja lehdistä suurin osa kierrätetään eteenpäin, kun ne on saatu luetuiksi, vain ne mihin haluamme palata myöhemmin jäävät hyllyyn. Peleistä on jätetty vain ne, joita kummankin mielestä on hauska pelata. Urheiluvälineitä ei ole vähennetty, päinvastoin niitä tuntuu tulevan vain lisää. (Odotan jännityksellä milloin urheilukaappiin ilmestyy kiekko tai moukari.)

Kun ajattelee sitä tosiasiaa, että jokaisessa vuorokaudessa on käytettävissä vain 24 tuntia aikaa, ja suurin osa kuluu johonkin muuhun kuin vapaaseen viihtymiseen, niin ajankuluksi ja viihdykkeeksi tarkoitettuja tavaroita ei tarvitse omistaa kovin paljoa. Aika nopeasti tulee ylitettyä kylläisyyspiste, jonka jälkeen tavarat odottavat varastoituina ehkä vielä joskus tapahtuvaa, satunnaista käyttöä.

Voi myös viihtyä ja nauttia kauneudesta kodin ulkopuolella. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse ja säilöä kotiin.

Hiljattain kauneutta tuovista tavaroista annoin lähtöpassit ainokaisille huonekasveillemme. Kummaltakaan meistä ei löydy viherpeukaloa, joten annoimme kasvit parempaan hoitoon. Kauneuden tarpeisiimme riittää muutaman kauniin esineen lisäksi avara ja siisti koti, ikkunasta näkyvät maisemat sekä mahdollisuus nauttia luonnosta. Välillä ostamme leikkokukkia piristykseksi. Kissat ovat nauttineet silminnähden, kun niillä on ikkunalaudalla enemmän tilaa leikkiä ja juosta. Itselläkin on rennompi olo, kun ei tarvitse enää valvoa, joko pian pitää kopata kukkaruukku lennosta kiinni…

Suurempi määrä kauniita tavaroita ja viihdykkeitä ei suinkaan tehnyt elämästäni nautinnollisempaa tai viihdyttävämpää, ainoastaan jumitti minut tiukemmin kotiin. Paljon enemmän nautin elämästä nyt, kun vietän enemmän aikaa ulkona luonnon kauneudesta nauttien, tai keskityn kotona vain kaikkein rakkaimpiin asioihin. Kumpaankin on jäänyt sitä enemmän aikaa, mitä enemmän turhaa tavaraa olen kantanut ovesta ulos.

24 kommenttia artikkelissa “Tavaroita ajankuluksi ja viihdykkeeksi, mutta miten paljon?

  1. Se on jännä kuinka juuri ajanvietteeksi tarkoitetut tavarat alkavat ensimmäisenä ahdistaa ja tuntua aikasyöpöiltä turhakkeilta. Silti niistä eroon pääseminen on työn ja tuskan takana…

    Onnittelut onnistuneesta prosessista!

    • Kiitos kommentistasi ja onnitteluista! Ajanviete – aikasyöppö. Hauska sanapari samassa lauseessa. Miten siitä ajanvietteestä joskus tuleekin aikasyöppö? Lähes kaikenlaisesta tavarasta eroon pääseminen on aikamoisen työn takana. Tarpeeksi monta kertaa kun miettii miten jostakin tavarasta pääsee eroon, niin oppii mukavasti jättämään turhat tavarat kauppaan!

  2. Minullla on käynnissä samantyylinen muutosprosessi. Mutta alkutaipaleella. Tavaraa on lähtenyt ja lähtee koko ajan lisää. Ihanaa, kun kodin kaikki tavarat mahtuvat kaappeihin ja tiedän missä kaikki tavarat ovat! Nautin kaupoissa kiertelystä jossain määrin, mutta herään nykyisin hyvissä ajoin ennen kassaa… Olen saanut miehenikin kyseenalaistamaan kulutustottumuksiaan. Teinit on vaikeampi juttu. Lopullisen ”herätyksen” sain kun luin sellaisen tällaisen lauseen: ”Säiltystilan perään on turha itkeä- säilytystila kun on sellaisen tavaran hautausmaa, jota ei käytetä, mutta jota kuvitellaan vielä jonain päivänä käytettävän. Säilömämme tavaran ominaisuus on, että vuosien mittaan se muuttaa varastosta toiseen, mutta sen funktio säilyy aina samana. Käyttämättömänä.” (kirjasta Erilainen ote omaan talouteen). Minua motivoi vähemmällä ostamisella saavutettu säästö ja mahdollisuus esim. palkattomiin lomiin, osa-aikatyöhön jne. Pystyn hyvin kieltäytymään kynttilä-, laukku-, muovikippa-, lastenvaatekutsuista sillä varjolla, että olen kantanut kotoani pois turhaan kutsuilta pakko-ostettua osin edelleen pakkauksissa olevaa tavaraa! On ollut täysin järjetöntä ostaa sosiaaisen paineen pakottamana jokin 40 euroa maksava muovikippo, jolle ei ole mitään käyttöä eikä tilaa kodissani. Onneksi silmäni ovat auenneet. Osakiitos kuuluu turhautuneen perheenäidin saamaan tukeen blogistasi!

    • Tuo kirjasta otettu lainaus on kertakaikkisen täydellinen. Voi kun saisin sen uppoamaan eräiden hamstraajien päähän. Anopillanikin on koti, varasto ja mökki täynnä tavaraa jota usein vain siirrellään paikasta A paikkaan B. Ja rahan tarve on hänellä aika ajoin suuri muttei suostu kaikkea turhaa roinaansa myymään. Ja ne mitä myy niin hinnat yläkantissa.

      Se, että tavara on joskus maksanut tietyn summan ei pitäisi olla niin suuri tekijä siinä miten tavaran uudelleen hinnoittelee. Koska jos joku ei osta ylimääräistä tavaraasi pyytämällä hinnallasi vaan tarjoaa vähemmän niin sen pitäisi kelvata ja saisi olla tyytyväinen, )että sai edes jotain.

      Kun vielä huomioidaan se, että se tavaran säilytyskin saattaa maksaa niin enemmän siinä saattaa tappiota tulla kun odottelee sitä ”oikeaa ostajaa oikean hinnan kera”

      • Kiitos kommentistasi! Kuulostaa tutulta tuo kuvauksesi hamstraajista. Omat tavarat tuntuvat itsestä useimmiten arvokkaammilta kuin miltä ne muiden silmissä näyttävät. Hintapyyntö laitetaan siksi liian korkeaksi, ja sitten tuntuu pahalta kun tavarasta ei haluta maksaa pyydettyä hintaa.

        Tavaran säilytys todella maksaa. Sellaisillakin tavoilla, ettei sitä moni tule ajatelleeksi. Yle Suomen Elämänmenoa-sarjassa oli viime viikolla puhetta siitä, miten muutosta voisi selvitä. Joku ammattijärjestäjä (jonka nimeä en nyt muista) mietti, että kun lapset ovat muuttaneet kotoa, moni jää asumaan liian suureksi jääneeseen kotiin. Lasten tavarat jäävät lasten entisiin huoneisiin niille sijoilleen, ja kahdella aikuisella on suuri summa rahaa kiinni talossa, joka on heille liian suuri. Sen myymällä he voisivat matkustella tai elää muuten mukavaa elämää. Moni kuitenkin jatkaa turhien tavaroiden säilömistä. Nähdäkseni tässä kohtaa ikääntyvien ihmisten kohdalla tavaran säilöminen tulee todella kalliiksi.

    • Kiitos kommentistasi! Loistavan osuva lainaus! Olen jo pidempään ärsyyntynyt sanonnasta ”säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa”. Miksi on niin tärkeää säilyttää eli varastoida tavaraa, kun sitä ei määräänsä enempää kukaan ehdi käyttää? Saati että siitä mitään saisi täältä mukaan lähtiessään.

      Hienoa, että muutosprosessisi on hyvällä mallilla! Arki helpottuu kyllä suuresti, kun tavarat mahtuvat kaappeihin ja niillä on paikkansa. Nuo erilaiset kotikutsut ovat pahimmillaan aikamoinen rahareikä, jossa sosiaalisella paineella on tosiaan osuutensa. Vähemmän ostamisen tuottama säästö on hyvä motivaattori vähentää ostamista, se antaa mahdollisuuksia tehdä erilaisia valintoja.

      Olen iloinen, että olen voinut olla tueksi prosessissasi! 🙂 Jatka samaan malliin, olet hyvällä tiellä!

  3. Hieno kommentti, yksi lukija! ”Säiltystilan perään on turha itkeä- säilytystila kun on sellaisen tavaran hautausmaa, jota ei käytetä, mutta jota kuvitellaan vielä jonain päivänä käytettävän. Säilömämme tavaran ominaisuus on, että vuosien mittaan se muuttaa varastosta toiseen, mutta sen funktio säilyy aina samana. Käyttämättömänä.”
    Itselläni on menossa jatkuva projekti tavaran vähentämiseksi. Tästä syystä esim. en koskaan käy kirpputoreilla jottei vahingossakaan mitään tarttuisi matkaan. Minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen ja liikaakin.

    • Kiitos kommentistasi! Mainio lainaus tosiaan. On hyvä huomata, että omistaa jo kaikkea mitä tarvitsee ja liikaakin. Vähentää niitä vahingossa hihaan tarttuvia tavaroita tehokkaasti. 🙂 Sama huomio on tullut tehtyä, että kaikkea on niin että varmasti riittää ja enemmänkin.

  4. Mielenkiintoinen kirjoitus ja kiva kun täällä kommenttiboksissa on keskustelua ja pohdintaa! Tää on kyllä yks mun lemppariblogeista 🙂
    Itselläni on juuri menossa iso kirppisprojekti, taas, ja nyt pitäis ihan oikeasti saada tyhjennettyä kaikki ylimääräinen pois. Alkuvuodesta palaan töihin pitkältä hoitovapaalta ja sit ei enää ole aikaa näihin isoihin tyhjennysprojekteihin.
    Mulla on nyt ollut ajatuksena se, että kaapissa saa kyllä olla tavaraa, kunhan se on sellaista tavaraa, josta mä tykkään. Ja haasteena on se, että sisään tulis vain tavaraa, joka miellyttää mua ja on kestävää. Erityinen haaste se on sitten, kun on taas palkkatulot käytössä. Tämän hetken haaste on edellämainittujen lisäksi olla ostamatta halpaa ja huonolaatuista vaatetta itselle ja lapsille… Mieluummin yritän tulla vähemmällä toimeen, kunhan saisin hyvälaatuista ja kaunista.

    Ja vielä, käsittämätön määrä kynttilänjalkoja, maljakoita, kuppeja yms lähtee tälläkin kertaa kiertoon. Suurin osa niistä ei edes ole musta erityisen kauniita. Yllättävän vaikeaa on ollut laittaa kiertoon ns. arvokkaita esineitä. Iittalaa tai arabiaa, vaikka ne ei olis mun makuun tai mulla on vaan yksi kuppi, eikä aikomustakaan kerätä lisää. Nyt laitan myös ne pois. Psyykkasin kyllä itseni sillä, että niistä kertyvillä euroilla voin sitten ostaa YHDEN mielisarjaani kuuluvan kulhon ;).

    • Tässä oli hyvä ajatus, mitä jäin itsekin pohtimaan… ”Erityinen haaste se on sitten, kun on taas palkkatulot käytössä.” Olen myös aloittanut tavaran vähentämisen ja ostamisen välttelyn nyt äitiyslomalla/hoitovapaalla, ja se on ollut helppoa, sillä rahaa on todella vähän mihinkään ylimääräiseen. On tosi mielenkiintoista, että sitten kun joskus palaan töihin, niin miten tämä uusi elämäntyyli näyttäytyy kukkarossa ja esim. säästyneenä rahana, vai näkyykö, kulutanko edelleen saman määrän, mutta sitten enemmän palveluihin tmv. aineettomaan.

      • Mä toivoisin, että ne ylimääräiset menis sitten ainakin ensin säästötilille (joka on kolmessa vuodessa tyhjentynyt), sitten vaikka matkoihin ja just palveluihin. Ruokakaupassa ei tarvitse pihistellä ja joitain akuutteja hankintoja voi suoraan tehdä laadukkaampina (ei tarvitse ostaa halpaa nopeaan tarpeeseen tai säästää ikuisuuksia laadukkaampaan). Käytännössä nytkin ylimäääräiset rahat, esim. nämä kirppistulot, on menneet kylpylälomiin, huvipuistoreissuihin ja vaikkapa hyviin talvihaalareihin. Meillä on myös tilanne, että ollaan puolison kanssa siirretty jotain omia ”tarpeita” siihen aikaan kun olen taas töissä, eli varmaan jotain sellaisia tulee sitten hankittua (mulle ainakin uusi puhelin, kunnon talvitakki).
        Siitä kyllä just keskusteltiin, ettei sais mennä takaisin vanhoihin kulutustottumuksiin. Nyt ollaan saatu lapsetkin aika hyvin opetettua siihen, että kaikkea krääsää ei tarvitse kantaa kaupasta kotiin.

        • Hyvä, että sinulla on jo ajatuksia siitä, miten haluat ylimääräisiä rahoja käyttää. Ja hyvä että sinulla ja kumppanillasi on samansuuntaisia ajatuksia tulevan suhteen.

          Pidän peukkuja teille molemmille, E ja Anna, että uusi elämäntilanne aikanaan asettuu haluamiinne uomiin. 🙂

      • Kiitos kommentistasi! Kannattaa miettiä, minkä vuoksi olet pyrkinyt tähän uuteen elämäntapaasi. Miksi haluat, että tavaraa on vähemmän ja miksi vältät ostamista? Kun syy ja päämäärä on selvillä, on helpompi välttää houkutuksia, vaikka tuloja onkin enemmän. Voihan sitä miettiä, että kun rahaa tulee enemmän, niin mihin sen nykytulot ylittävän osan haluaa laittaa. Osa menee varmasti ihan tavalliseen elämään, jos rahat ovat olleet kovin tiukalla. Voisiko säästämällä saavuttaa jotakin tärkeämpää, kuin mitä uusien tavaroiden ostaminen voisi elämään tuoda?

        • Tästähän sä olet kirjoittanut aikaisemminkin, että se tavaran vähentämisen syy ja päämäärä olisi hyvä pohtia itselleen selväksi, mutta miten mä olen jotenkin jäänyt puolitiehen tämän ajatuksen kanssa. Nyt vasta rupesin todella miettimään asiaa, että mihin tällä pyrin. Listojen ja mindmappien ystävänä päätin siis tehdä jonkunlaisen kollaasin ajatuksistani, että mitä tähän oikein pohjimmiltaan liittyy. Tulee ehkä sisäistettyä asiat paremmin. Tavarasta luopuminen on alkanut ihan tarpeesta saada helpotusta siivoamiseen, mutta jotenkin luulen, että tähän liittyy jo muutakin… 🙂

          • Kollaasi ajatuksistasi tavaran vähentämisen suhteen on mainio idea! Monella tavaroiden vähentämisen tarve lähtee varmasti juuri siivouksen helpottamisesta. Tuntuu tarpeelliselta helpottaa arkea ja saada enemmän tilaa ympärilleen. Mutta kuten kirjoitit, jossakin vaiheessa asiat voivat omassa mielessä aueta eri tavalla ja asiaan ”alkaa liittyä muutakin”. Kannattaa tavalla tai toisella selvittää itselleen, missä on menossa, mihin on pyrkimässä ja miksi. Se voi avata ajatuksia enemmänkin kuin vain tavaran määrän ja laadun suhteen.

    • Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, että viihdyt blogissani. 🙂 Kommenttiboksin keskustelu ja pohdinta lämmittää minuakin suuresti. Antaa uusia ajatuksia ja vertaistukea.

      Juuri noita mainitsemiasi tavaroita on lähtenyt meiltäkin käsittämätön määrä eteenpäin. Jännä juttu miten ihmisen järjenjuoksu voi muuttua muutamassa vuodessa aivan toisenlaiseksi. Tai en kai minä juuri mitään sitä kaikkea ostaessani ajatellut. Yritin vain hankkia piristystä ja parempaa mieltä.

      Arvokkaista tavaroista luopuminen ei ole minulle kovinkaan hankalaa, mutta kumppanilleni on. Hän piti kaksin käsin kiinni maljakosta, jota emme käytä ja jolla ei ole muistoarvoa. Hän halusi siitä rahaa, joten sanoin, että sen kun myy pois. Olen tässä nyt kuukausikaupalla odotellut maljakon lähtöä, mutta edistystä ei tapahdu. Eiköhän se lopulta tule annetuksi jollekin tutulle, kuten muutama muukin vastaava esine aiemmin. Kumpaakaan meistä myyminen ei innosta yhtään. Hieno juttu, että myyminen sinulta sujuu ja voit hankkia turhan tavaran tilalle jotakin oikeasti kivaa. 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Kissaperheessä koriste-esineet ovat monella tavalla turhia. Tuottavat vaan turhaa huolta ja hommaa, kun niistä pitää karvoja imuroida tai huolehtia, etteivät ne ole juoksureitillä. 🙂 Kissan tarjoamasta esteettisestä elämyksestä samaa mieltä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s