Motivaatio koetuksella

Joskus tuntuu siltä, että kaikki ei voi olla vain sattumaa.

Juuri kun olin päättänyt tehdä suuremman elämäntaparemontin, eteen tuli kaikenlaisia vastuksia. Aivan kuin joku ilkikurinen jossakin haluaisi koetella motivaatiotani.

Ensin hajosivat kengät, joilla kävelen ja juoksen. Eräällä kävelylenkillä varvaskenkien yhdessä varvasvälissä tuntui kummalliselta. Varpaaseen sattui. Pysähdyin katsomaan missä vika, en huomannut mitään. Jatkoin kävelemistä. Kohta varpaaseen sattui jo niin paljon, että oli pakko katsoa uudelleen. Kengän kangas oli mennyt rikki, ja varpaasta tuli verta. Ainoa hyvä vaihtoehto oli riisua kengät ja kävellä avojaloin kotiin. Onneksi matka ei ollut pitkä.

Tilasin uudet lenkkikengät, kokokin onnistui nappiin. Kaikki hyvin taas.

Kunnes sykemittari alkoi reistailla. Maksimisyke huiteli mittarin mukaan lukemissa, joihin en ole ikipäivinä yltänyt, ja nyt olin sentään vain reippaalla kävelyllä. Välillä mittari näytti nollaa. Tuskastutti. Patterissa ei pitänyt olla vikaa, eikä missään muussakaan.

Sitten olikin keittiövaa’an vuoro temppuilla. Ruoka-aineita punnitessa se teki lähtölaskentaa kohti nollapistettä. Tai sammui muuten vaan omia aikojaan, kesken kaiken.

No, mitä pienistä mieliharmeista. Voisihan noita olla suurempiakin.

Eräänä kauniina lauantaiaamuna olin kävelylenkillä. Nousin ylämäkeen pientä polkua, kun yhtäkkiä potkaisin vasemman jalan pikkuvarpaani johonkin, ja varvas vääntyi ilkeästi sivulle. Pieni juuri oli sattunut juuri sopivasti kahden varpaan väliin, ja vääntänyt pikkuvarvasta kipeästi. Hetken aikaa sadattelin, ja jatkoin kävelyä. Kipu alkoi hiljalleen hellittää. Jatkoin suunnittelemaani reittiä, ajattelin että ilmeisesti mitään pahempaa ei tapahtunut.

Loppumatkasta tilanne muuttui. Kipu yltyi kovaksi, enkä kyennyt enää kävelemään normaalisti. Oikaisin kotiin lyhintä mahdollista reittiä. Kotiin päästyäni tuntui jo todella pahalta. Oli vaikea saada kenkä pois jalasta.

Varpaassa ei näkynyt mitään erityistä. Varpaan kärkeä lähinnä oleva nivel oli todella kipeä, muualla kipua ei tuntunut. Päiväohjelman ykkösaktiviteetiksi muodostui yllättäen varpaan kylmähoito kohoasennossa.

Kumma juttu, mutta keittiövaaka ja sykemittari alkoivat taas toimia normaalisti. Varvas sen sijaan ei.

Varvaskengät eivät tulleet vähään aikaan kysymykseen. Tennareihin varvas ei suostunut ilman kipua menemään. Onneksi olin vielä vastentahtoisesti säästänyt jaloilleni ei-niin-sopivat gore-tex lenkkarit, joihin sain varpaan jotenkin sopimaan. Yhden välipäivän jälkeen onnistuin jatkamaan lenkkejäni. Lihaskuntoharjoitteisiini varvas ei onneksi vaikuttanut; kun keskityin hyvin, pystyin tekemään liikkeet varvasta rasittamatta.

Aikaa on kulunut, varvas on sinimusta enää juuresta, ja kipu vaihtelee. Eilen kykenin lenkkeilemään varvaskengillä, tänään en. Tilasin gore-tex kenkien tilalle paljasjalkakengät, tällä kertaa ihan tavallisen kengän malliset. (Paitsi paremmat. Kengät on muotoiltu jalan mukaan, varpaille on tilaa, eikä jalkojen tarvitse yrittää muotoutua kengän mukaan. Miksi suurin osa kauppojen kengistä ei muistuta jalan mallia? Toistaiseksi en ole nähnyt ihmistä, jonka varpaiden kärjet olisivat samassa linjassa kengänkärkien kanssa. Sen sijaan paljon näkee jalkoja, jotka ovat olleet vääränmallisissa ja/tai -kokoisissa kengissä.)

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta motivaatio elämäntaparemonttini suhteen on vahva. Olen tehnyt monia pieniä muutoksia vuosien mittaan, ja ne ovat muotoutuneet pysyväksi elämäntavaksi. Tämänhetkinen päätös on kypsynyt rauhassa parin viime vuoden aikana, eikä minulla ole aikomustakaan perääntyä. Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja siltä tämä elämänmuutos käytännössä tuntuukin. Aivotyö on jo tehty, nyt on toteuttamisen aika.

Kun päätös elämänmuutoksesta ei ole hetkellisen päähänpiston tulos, vaan huolella mietitty ja sopivat keinot sen toteutumiseksi löydetty, päätökseen on helppo sitoutua. Kun eteen tulee vastoinkäymisiä, niiden edessä voi hiukan horjahtaa. Matka jatkuu kuitenkin kohti harkittua päämäärää.

8 kommenttia artikkelissa “Motivaatio koetuksella

  1. Itselläni on välillä ollut samanlaisia ongelmia sykemittarin kanssa ja syynä on ollut sykevyön kontaktipintojen likaatuminen. Pelkkä huuhtelu treenin jälkeen riittää kymmenisen kertaa, mutta sitten vyö kannattaa laittaa pesupussiin ja pussi pesukoneeseen.

    • Kiitos vinkistä! Olen aina välillä pessytkin sykevyötä pesukoneessa. Nyt sykemittarin kanssa ei ole enää ongelmia ollutkaan. En tiedä tulinko sattumalta pesseeksi sen juuri ennen kuin se taas alkoi toimia. 🙂

  2. Aika usein tuntuu siltä, että kaikki ei voi olla vain sattumaa. Pienten lukujen statistiikka ei ole ihmisten parhaimpia taitoja. Ikävät tapahtumat ja vastoinkäymiset tuntuvat tulevan ryppäissä. Tosin ainakin minulla ajatus mikä on vastoinkäyminen vaihtelee pohjamoodin mukaan. Fiiliksen ollessa hyvä ei pieni rakko jalassa menoa haittaa, mutta huonompana päivänä sitä vääntää itkua.

    Minulla koira kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen elettyään hyvän ja pitkän elämän. Minä olen vääntänyt itkua kaikesta ja oikeasti surrut. Oli kamala flunssakin, joka puhkesi heti koiran kuoltua ja kaikkea muuta. Onneksi edes osa rutiineista piti ja arki rullasi. Kävin kampaajalla ja päivitin työvaatteet sopiviksi tutun ihmisen avulla. Ulkoasun siistimisellä oli ihan hyvä vaikutus mielialaan ja selvisin vuoden rankimmasta edustamisen työjaksosta. Mitään ylimääräisiä siivoiluja en ole jaksanut tehdä ja kirpputori tuntui kidutukselta. Blogi on ollut vähemmällä huomiolla, koska voimavaroja ei ole. Minulla on kuitenkin vaativa työ ja lapset vaativat huomiota. Pikkuhiljaa olen kävelylenkkien ja hyvän ruuan avulla saanut positiivisemman sävyn elämään ja mieli on parempi. Kovan liikunnan olen pitänyt toistaiseksi tauolla ja olen jumpannut kotona. Eilen kävin salilla ja kunto tuntui huonolta, mutta parempaan tässä mennään.

    Yritän sanoa, että mielialojen, tunteiden ja motivaatioiden tilat eivät ole vakaita. Tunteet menevät ohi ja hyvät tavat saavat muutoksen aikaiseksi, vaikka motivaatio välillä horjuisikin. Hyvä tsemppaus sinulta, kyllä sinä onnistut. Minä olen heittänyt pulssimittarin jorpakkoon turhana.

    • Kiitos kommentistasi! Tuo on totta, riippuu mielialasta minkä laskee vastoinkäymiseksi. Joskus sitä jaksaa enemmän pieniä hidasteita elämässä, joskus ei sitten mitenkään.

      Olen pahoillani koirasi vuoksi. Itselläni on kokemusta rakkaiden kissojen menettämisestä. Surutyö ja menetyksistä toipuminen ottaa aikansa. Toivon sinulle voimia surussasi. Hyvä että keksit keinon piristää itseäsi, jotta jaksoit tuon vaativan työrupeaman.

      Kiitos kannustuksesta! Sykemittari on minulla käytössä lähinnä kellon vuoksi. Pystyn seuraamaan liikkumistani paremmin. Syketasoilla ei minulle juuri ole merkitystä, pyrin liikkumaan omien tuntemusteni mukaan. Olen vasta hiljakkoin joutunut ikäväkseni huomaamaan, että sairastamani krooninen sairaus ja kova lihastreeni eivät sovi yhteen. (Tai sitten lääkityksen taso on päin mäntyä.) Olen siis sellaisessa vaiheessa, että haen tasapainoa liikunnan ja oman vointini suhteen. Tuntuu kieltämättä hieman turhauttavalta ja ironiseltakin, että kun alan tehdä enemmän hyvinvointini eteen, lopputuloksena on vuodelepo kun mitään muuta ei jaksa eikä pysty. No kai tästäkin ajan kanssa tasapaino löytyy. Motivaatiota elämänmuutokseen tämä ei vie, muuttaa vain suunnitelmia ja aikataulua.

  3. Hei. Olen innokas kirjoitustesi lukija. Ja lähestyn sinua vieraskynäkirjoitusehdotuksella. Olen kirjoittamassa e-kirjaa aiheesta ’Koti kuntoon – ilman rahaa tai rakentamista’. Kirjassa käydään koti läpi huone kerrallaan ja järjestetään se siistiksi ja toimivaksi. Koko kirjan rakenne perustuu kolmeen järjestämisen portaaseen: 1. Karsi turha, 2. lajittele, 3. tehokas tilankäyttö. Lopuksi vielä käydään neljäs periaate 4. toimi heti, eli miten koti saadaan helposti myös pysymään siistinä. Olen itse turhaa tavaraa vastaan, ja mielestäni kodin saa järjestettyä kunnolla vasta kun turhasta tavarasta on päästy eroon. Siistin ja toimivan kodin vaikutus henkiselläkin puolella on valtava. Ajattelinkin kysyä, mitä olisit mieltä, jos kirjoittaisin vieraskynäkirjoituksen? Voin antaa sinulle kirjan luettavaksi, jos haluat ensin käydä sen läpi ennen kuin vastaat.

    Ystävällisin terveisinMinna Koivisto

    Date: Tue, 16 Sep 2014 05:02:37 +0000 To: koivistominna@hotmail.com

  4. Itselläni on ollut myös tavaroiden hajoamiskausi. Ja juuri kun olin jälleen päässy minimalismissa pienen suvantovaiheen jälkeen taas askeleen eteenpäin. 1) Farkuista hajosi vetoketu 2) Toisten farkkujen kulutettu polvi repesi rumasti 3) Uusien kotihousujen sauma alkoi irvistää 4) Vedenkeitin alkoi vuotaa 5) Sälekaihdin hajosi… ja muita epämääräisiä pieniä kulumisia/hajoamisia siellä täällä kotona. Mutta nyt kun olen saanut jo muutaman korjattua uskon, että ehjä kausi voi alkaa.

    • Kiitos kommentistasi! Joskus tavarat tuntuvat hajoavan ryppäissä, sinulla näyttää nyt olevan sellainen kausi. Toivottavasti tämän ryppään jälkeen jo alkaa ehjempi kausi. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s