Pienimmän Pahan Periaate

Pyrin arjessani noudattamaan pienimmän pahan periaatetta. Toisin sanoen teen asiat silloin, kun ne sujuvat vähimmällä vaivalla. Vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pitää paikkansa. Ennakoimalla tulevaa voi säästää itseään ja aikaansa.

Yksi arjen esimerkki liittyy ruoanlaittoon. Kun on saanut ruoan laitetuksi, ja kattila tai paistinpannu on tyhjä, voi toimia useammalla tavalla. Itse olen huomannut pienimmäksi pahaksi, että jos en jaksa tiskata astiaa heti, laitan siihen vettä, jotta ruoka ei kuivu astiaan kiinni. Niin astia on helppo ja nopea tiskata myöhemmin. Jos kattilan tai pannun vaan jättää tyhjänä seisomaan, on se myöhemmin joka tapauksessa jätettävä likoamaan, jotta sen saa tiskatuksi. Tai sitten tiskaaminen on yhtä tuskaa siihen verrattuna mitä se olisi, jos astia olisi rauhassa lionnut. Esimerkiksi höyrytetyn parsakaalin jäljiltä tiskaus on hyvin ikävää, jos ruokahiput pääsevät kuivumaan kiinni kattilaan. Jos kaikki tiski tiskataan käsin, on tiskaus myös huomattavasti mukavampaa silloin, kun ruoka ei ole vielä jumahtanut astioihin ja alkanut mahdollisesti elää omaa elämäänsä.

Pyykinpesussa on myös mahdollisuus päästä pienemmällä pahalla, kun tekee likaisille pyykeille jotakin jo heti silloin, kun lika on vielä tuoretta. Esimerkiksi hikimärät urheiluvaatteet kannattaa pestä tuoreeltaan, jotta lika lähtee ilman erityisiä esikäsittelyjä. Hiki ja lika myös kuluttavat vaatteita, joten on tarkoituksenmukaista pestä pyykit mahdollisimman pian siitä, kun ne pyykkikoriin päätyvät.

Likaisten kumisaappaiden tai kenkien puhdistus sopii myös esimerkiksi pienimmän pahan periaatteen hyödyllisyydestä. Kura tarttuu kenkiin yllättävän tiukasti kiinni, jos sitä ei puhdista tuoreeltaan. Kumppanini jalkapallokengät lienevät ikikuraiset, kun hän ei ajoissa ehtinyt tai muistanut tehdä niille mitään. Tuoreeltaan nahkakengät olisivat puhdistuneet helposti, mutta viikkoja myöhemmin… Siinä vaiheessa hän ei enää jaksanut nähdä kaikkea sitä vaivaa, mitä kuran irroittamiseksi olisi vaadittu. Jos haluaa säästää aikaansa ja vaivaansa, kengät kannattaa puhdistaa heti kun huomaa niissä likaa, eikä odotella ”parempaa aikaa”.

Siivouksessa työn aloittaminen silloin, kun kaikki ei ole vielä räjähtänyt käsiin, säästää valtavasti aikaa ja hermoja, eikä erikoispesuaineita tarvita. Kevyesti likaiset pinnat esimerkiksi kylpyhuoneessa ovat suihkauksella ja pyyhkimisellä selvät, mutta pienen ajan kuluttua ei samalla vaivalla enää pääsekään. Tämän joudun toteamaan valitettavasti kantapään kautta yhä uudelleen ja uudelleen, käytännöllisistä ajatuksistani huolimatta.

Olen koittanut keksiä syytä siihen, miksi kylpyhuoneen siivous venyy ja vanuu niin pitkälle, kunnes se käy lihaskuntoharjoittelusta. En tiedä. Ehkä kevyttä siivousta pitäisi tehdä niin usein, että siivousvastentahtoinen asenteeni ei siihen taivu. Asenteen korjaus olisi paikallaan, sillä suihkunurkan kuuraus muutaman kerran vuodessa ei todellakaan ole mukavaa. Silloin koko pikkuruisen kylpyhuoneen siivouksessa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Varsinkin kun en suostu käyttämään mitään likaa räjäyttäviä aineita, vaan etikka- tai sitruunahappoliuosta. Molemmat toimivat vähän vähemmän haasteellisissa olosuhteissa mainiosti.

Tietäen asenneongelmani kylpyhuoneen siivouksen suhteen, olen kuitenkin keksinyt miten asiaa voi helpottaa. Pienimmän pahan periaatteen mukaisesti kuivaan suihkunurkan seinät ja lasiseinän ikkunalastalla joka kerta heti suihkun jälkeen, niin pääsen myöhemmin siivotessa huomattavasti vähemmällä. Tämän tavan käyttöönoton jälkeen on ollut helpompi ryhtyä varsinaisiin siivoustoimiin, eikä siivous ole enää yhtä raskasta kuin ennen, vaikka siivousväli pitenisi aivan liian pitkäksi.

”Ei jaksa, ei halua, ei viitsi, paremmalla ajalla sitten” tarkoittaa usein käytännössä sitä, että myöhemmin edessä on alkuperäistä tehtävää huomattavasti ikävämpi homma. Asiat kannattaa hoitaa kuntoon silloin, kun harmi on pienin, eikä odottaa sen suurenemista. Uskokaa pois, minulla on tästä rutkasti käytännön kokemusta.

Mitä keinoja sinulla on helpottaa kotitöitä?

25 kommenttia artikkelissa “Pienimmän Pahan Periaate

  1. Tuli mieleen, että ovatko pinnat kylpyhuoneessanne sellaiset, että lika pinttyy helposti? Käytän välillä ns karhunkieltä siivouksessa, kylppärin pinnat lähtee sillä hyvin puhtaaksi. Karhunkieli on siis sellainen väline, joka hankaa kevyesti, pintoja vahingoittamatta.

    • Kiitos kommentistasi ja vinkistä! Olen joskus käyttänyt kylppärissä sientä, jonka toinen puoli oli karhunkieltä. Kylppärin pinnat olisivat kyllä kevyesti huollettavissa. (Vika on siivoajassa.) Kiiltävät kaakelit seinissä, lattiassa tosin karhean mattapintaiset. Ikävä juttu oli, että seinäpinnat olivat edellisen asukkaan jäljiltä jo sen näköiset, että kalkki tarttuu niihin helposti. Olisi pitänyt jo silloin vuosia sitten ”räjäyttää” pinnat aivan puhtaaksi, jottei niihin tarttuisi lika. Jäi tekemättä kaiken remontin ja tavaroiden vähentämisen ja järjestelyn keskellä. (Kolmiosta kaksioon muuttaessa tuli otettua ”hieman” liikaa tavaroita mukaan uuteen, pienempään kotiin.) Viimeksi siivotessa sain pinnat ehkä puhtaammiksi kuin koskaan. Sitruunahappoliuos ja ikkunanpesuun tarkoitettu pesin varren kera toimivat seinäpintojen kanssa paremmin kuin mikään aiemmin. Jostain syystä kärsivällisyyttäkin oli enemmän kuin ennen.

  2. Opettelen vielä tuota pienimmän pahan periaatetta kotitöissä. Jossain kohtaa se sujuu ja joissain harjoitusta vielä jatketaan tiiviisti 😉
    Omalla kohdalla ratkaisevaa on, että siivousvälineitä on riittävästi ja ne ovat helposti saatavilla. Tämän vuoksi meillä on esim. kaksi imuria ja vielä rikkaimuri. Vanhassa rintamamiestalossamme asuinkerroksia on kolme ja kompromissin vuoksi kellariin vievät portaat ovat jyrkät ja vaikeakulkuiset. Pari kertaa jaksoin rymytä imurin kanssa kellariin ja sitten ostin sinne oman pikkuimurin. Rikkaimurilla taas saa pienen kaksi vuotiaan jättämät murut pois nopeasti. Myös molempien vessojen kaapissa on omat liinat ja pesuainepurkit.

    Yleisen järjestyksen pysymiseen ollaan miehen kanssa tosi tarkkoja, että tavaroilla on tietty paikka, josta ne on löydyttävä. Kun tavaraa on vähemmän on ne helpompi pitää järjestyksessä, mutta meillä neliöt jakautuvat talossa hieman haasteellisesti joten se vielä asettaa siisteydelle omat haasteensa. Opetellaan, opetellaan 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Opettelua riittää täälläkin. 🙂 Taitaa olla ikuisuusprojekti. Siivousvälineiden helppo saatavuus todella yksinkertaistaa siivousta. Mitenköhän usein meillä kaivettaisiin imuria esille, jos sitä säilytettäisiin siivouskomerossa. Nyt kun se on paraatipaikalla olohuoneen ovensuussa, johto valmiiksi seinässä, niin sitä tulee käytettyä usein. Imuri sointuu sisustukseen hyvin, onneksi tuli sitä ostaessa mietittyä tarkkaan laitteen ulkonäköä.

      Meillä ollaan myös tarkkoja tuosta, että tavaroilla on oma paikkansa, ja niiden tulee sieltä löytyä. On ikävää joutua etsiskelemään tarvitsemaansa. Saati jos olisi monikerroksinen asunto, kuten teillä.

  3. Olen kesästä asti saanut vihdoin onnistumaan sen, että joka illan päätteeksi käytän noin viisi minuuttia tavaroiden paikoilleen laittamiseen. Samalla tiskaan käsin illan aikana kertyneet astiat, pöyhin sohvan tyynyt ja suoristan olohuoneen ruokapöydän tabletit, matot ym. pientä. Tämä rutiini ei vaadi ponnistelua, ja järjestys pysyy päivästä toiseen hyvänä.

    Tästä haluankin lämpimästi kiittää Sinua ja etenkin kirjoitustasi Kasat, pinkat, pinot. Se sai minut vihdoin siirtymään ajatuksista käytännön tekoihin. 🙂

    Kaaos on helppo pitää kurissa, kun ottaa pieniä askelia joka päivä. Vähäisinkin teko on pois tulevasta kuormasta, ja kuten rahassa, myös järjestyksen pidossa isot kokonaisuudet muodostuvat pienistä puroista. 😉

    • Olen kesästä asti saanut vihdoin onnistumaan sen, että joka illan päätteeksi käytän noin viisi minuuttia tavaroiden paikoilleen laittamiseen. Samalla tiskaan käsin illan aikana kertyneet astiat, pöyhin sohvan tyynyt ja suoristan olohuoneen ruokapöydän tabletit, matot ym. pientä. Tämä rutiini ei vaadi ponnistelua, ja järjestys pysyy päivästä toiseen hyvänä.

      Tästä haluankin lämpimästi kiittää Sinua ja etenkin kirjoitustasi Kasat, pinkat, pinot. Se sai minut vihdoin siirtymään ajatuksista käytännön tekoihin. 🙂

      Kaaos on helppo pitää kurissa, kun ottaa pieniä askelia joka päivä.

      ”Vähäisinkin teko on pois tulevasta kuormasta, ja kuten rahassa, myös järjestyksen pidossa isot kokonaisuudet muodostuvat pienistä puroista.” Hyvin sanottu!

  4. Tätä oman toiminnan analyysia on tosi kiva tehdä, kiitos tästäkin ajatustenherättäjästä! Mä tosiaan huomaan olevani luonnostani sellainen ”ehtiihän tuon” tyyppiä, olen jotunut opettelemaan sitä pienimmän pahan periaatetta, jota itsekin tunnun nykyään noudattavan, en vain ole ajatellut asiaa tuolla nimellä. Mutta se ei todellakaan tule selkärangasta, vaan vaatii aina pienen ajatustyön ennen homman aloittamista, ”pääsen niin paljon helpommalla kun teen tän homman nyt enkä X minuutin/tunnin/päivän kuluttua”. Tässä muuten yks kiva vinkki, mulla on tapana palkita itseni, ts. kun aloitan jonkun järjestely/siivoustehtävän (joka ei vie ihan järjettömästi aikaa), laitan teepannun tulille samalla ja hauduttelen siinä hommia tehdessä kupin teetä, kun homma on valmis on myös tee valmiina nautittavaksi. 🙂
    Mä muuten kans kokeilin tuota ”pikasiivous illan viimeisenä” -juttua. Ei toiminut lainkaan, mutta se toimi, että tehdään se noin klo 20 aikaan, jonka jälkeen on vielä aikaa nukkumaanmenoon, musta on kivempi viettää vikat tunnin ennen uniaikaa jotenkin muulla tavalla rentoutuen 😉

    • Kiitos kommentistasi! Ole hyvä ajatustenherättäjästä! Kiitos tuosta kivasta teevinkistä! Pieni juttu, mutta tuntuu sopivalta pieneltä kannustukselta ja palkinnolta, kun saa jotakin aikaan.

      No sinähän sen sanoit, miksi se meidän illan pikasiivous ei toimi. Se pitäisi osata ajoittaa aiemmin, kuin vasta sitten kun illasta on jäljellä enää hammaspesu ennen nukkumaanmenoa. Yleensä sitä on kuitenkin menossa nukkumaan silloin, kun tuntee itsensä väsyneeksi, joten ei kai se ihme ole jos ei huvita siinä vaiheessa enää siivota. Kiitos kun jaoit ajatuksesi!

  5. Yksi vinkki tuli mieleen. Kaksikerroksisessa talossa usein pitää kuljettaa tavaroita kerrosten välillä, esim. postin mukanaan tuomia tärkeitä papereita yläkerran työhuoneeseen, likapyykkiä makuuhuoneista alakerran kodinhoitohuoneeseen, kierrätykseen meneviä ”roskia” yläkerrasta alekertaan. Minulla on tapana kerätä näitä tavaroita aina portaalle, siis yläkerrasta alakertaa meneviä portaiden yläpäähän ja alakerrasta yläkertaan meneviä portaiden alarappusille. Siitä sitten kuljetan niitä aina ohi mennessäni oikeaan suuntaan. Kakso hyötyä, esinnäkään en unohda niitä tavaroita ja toisekseen ne kulkevat samalla kun olen muutenkin kulkemassa portaita.

    • Kiitos kommentistasi! Meillä oli samanlainen tapa aikoinaan kolmitasoisessa asunnossamme. Tuolla tavalla tavarat kulkeutuivat sinne minne oli tarkoitus. Olen yrittänyt lanseerata myös kumppanilleni tapaa, jota itse käytän jatkuvasti: tuo tullessas, vie mennessäs. Tavarat kulkeutuvat paikoilleen samalla kun itse kulkee, kunhan huomaa katsoa ympärilleen ja poimia mukaansa tavarat, jotka ovat matkalla samaan suuntaan kuin itsekin. Näin tulee pienellä vaivalla ylläpitäneeksi siisteyttä.

  6. Kannatan lämpimästi Pienimmän Pahan Periaatetta, ja taidan olla aika mestari siinä:) Laiskuudeksikin tuota voisi kutsua, haluan päästä helpoimmalla:) Tälle on läheistä sukua Yhden Siirron Periaate, joka tukee Pienimmän Pahan Periaatetta:)

    Yksi asia, mitä ei ole vielä mainittu, on se, että tavaran voi aina panna oikealle paikalleen. Ihan samalla vaivalla kuin mitä sen laskee käsistään väärälle paikalle (josta sen sitten joutuu siirtämään), sen voi myös panna omalle paikalleen – säästää turhan siirron.

    Pyykinpesu kannattaa ajoittaa niin, että pyykit ehtii ripustamaan kutakuinkin suoraan koneesta kuivumaan. Kun ne samantien oikoo hyvin, ja laittaa mekot ja paidat kauniisti henkareille kuivumaan, säästyy paljolta silitykseltä.
    Lakanapyykin pesu kannattaa ajoittaa niin, että lakanoiden kuivahdettua sopivan nihkeiksi ehtii samantien mankeloimaan ne. Ei kerry kasoja mankeloitavia lakanoita ja silitettäviä tyynyliinoja.

    Puhtaat pyykit kannattaa samalla kun ottaa ne narulta viikata ja viedä kaappeihin. Otan siis järjestyksessä esim. pojan t-paidat, viikkaan ne kasaan ja vien paikoilleen – en ymmärrä ihmisiä, jotka ensin siirtävät puhtaat pyykit paikkaan A ja siitä sitten vasta kaappiin. Kannattaa tehdä vain yksi siirto, eli suoraan kaappiin.

    Likapyykkiä varten meillä on elfa-korit, joihin jokainen perheenjäsen lajittelee itse pyykkinsä. Kun lapset olivat pienempiä, koreissa oli laput, joihin olin piirtänyt kuvasymbolit, mitä pyykkiä mihinkin koriin laitetaan: värilliset, valkoiset, farkut, neuleet, sukat, mustat.
    Näin pienikin lapsi osasi lajitella pyykkinsä, ja koreista näkee helposti, mitä lajia on koneellinen kasassa.

    Samoin likaisten astioiden kanssa kannattaa noudattaa Yhden Siirron Periaatetta. Jokainen perheenjäsen vie likaiset astiansa suoraan astianpesukoneeseen. (Astianpesukone luonnollisesti tyhjennetään aina astioiden hetken kuivuttua ohjelman loppumisen jälkeen.) Tästäkin näkee tapaa, että astiat ensin viedään tiskipöydälle, josta ne siirretään astianpesukoneeseen – taas yksi täysin turha siirto.

    • Ihanaa tekstiä, järjestelmällinen mieli oikein lepää tätä kommenttiasi lukiessa! 😀 Minusta kaikkein kivointa on juuri huomata, kuinka helpolla voi päästä. Tämän sisäistettyä tuntuu oikeastaan ennemminkin nautittavalta hoitaa sellaisia 0,5 – 2 minuuttia vaativia pikkuasioita, joiden tekemistä (ja kasaantumista) ennen pitkitti viimeiseen asti.

      Olen miettinyt joskus, että voisiko taipumus asioiden viivyttelyyn olla peruja lapsuudesta. Tuolloinhan moni arkinen, varsinkin koulunkäyntiin liittyvä velvollisuus, tuntuu tylsältä ja pitkästyttävältä, ja siksi niiden tekemistä välttelee. Ehkä tämä asenne jää päälle aikuisiällekin. Vaikea keksiä muuten, miksei aikuinen jaksaisi hoitaa heti asiaa, jonka hoitamiseen menee kaksi minuuttia. 😀

    • Kiitos kommentistasi! Hyvä huomio tuo yhden siirron periaate. Se toimii silloin, kun tavaroiden paikat ovat hyvin saavutettavissa, jotta tavaran oikeasti saa nopeasti takaisin paikoilleen. Muuten tulee helposti kiusaus laskea tavara vaan johonkin käsistään.

      Olen täysin samaa mieltä vinkeistä, mitä kirjoitit pyykinpesusta. Toimin itse mainitulla tavalla, enkä näe järkeä toimia toisin. Tosin en mankeloi. 🙂 Meillä on vaatesäilytys pääosin kahden liukuoven takana, joten pinoan puhtaat pyykit omaan kasaansa sen perusteella, kummalle puolelle kaappia ne ovat menossa. Minäkään en käsitä puhtaan pyykin välivarastointia.

      Likaisten astioiden vieminen suoraan tiskikoneeseen on minustakin luonnollinen siirto. Miksi laittaa ne ensin johonkin toisaalle, josta joku ne sitten laittaa tiskikoneeseen? Tästä tosin pitää kumppaniani välillä muistuttaa… Jostakin syystä se tiskien laittaminen suoraan koneeseen ei tule kaikilta luonnostaan, vaikka oletus olisikin toimia niin.

  7. Minun vastusteluni siivousta kohtaan pieneni kun aloin ajatella siivotessa ”tämä tulee tehdä viimeistään viikon päästä uudestaan”. Siihen asti olin ajatellut aina siivoavani nyt kerrankin kunnolla ja kieltäytyen ajattelemasta, että siivoamista ei voi välttää. Siitä lähtien olen oikeastaan nauttinut siivoamisesta ja sitä on helpottanut todella paljon tavaran vähentäminen. Vähemmän tavaroita, joita siirrellä mopin tai liinan edestä. Paperikasat ovat meillä ongelma, koska tärkeillä papereilla on tällä hetkellä liian monta paikkaa. Tähän tulee kyllä muutos, koska asuntomme on väliaikainen. Tavaroita paikalleen järjestäessä saan usein vimman joka parhaimmillaan päättyy rättiin tarttumiseen ja jatkuu pieneksi siivoushetkeksi asti. Tuota ideaa – vie samalla vaivalla se oikealle paikalle – voisin alkaa markkinoida miehelleni, koska hän ei ole niin viitseliäs ihminen ja varmasti iloitsee mahdollisimman helposta keinosta 😉

    • Kiitos kommentistasi! Jännä juttu, miten ymmärrys siivouksen toistuvuudesta sai sinut suhtautumaan siivoukseen positiivisemmin. Minua juuri tuo sama ajatus vain lannistaa. Tuntuu kurjalta tehdä jotakin melko ikävää, kun tietää, että sama toistuu loputtomiin vähän väliä… Tavaroiden vähentäminen on kyllä auttanut siivoukseen tarttumisessa valtavasti. Joskus onnistun huijaamaan itseni siivoamaan jotakin, kun ajattelen vain vähän tuosta siistiä… samalla vauhdilla tulee siivotuksi sitten enemmänkin.

      • Tosiaan, luulen että hieman lannistuin kun ymmärsin, että tämä siivousurakka ei tule loppumaan koskaan ja jotenkin kummalla tavalla ajatuksen tasolla saatuani siivoamisen osaksi jokapäiväisiä ja -viikkoisia rutiineja, siitä tuli vähemmän vastenmielistä ja välillä jopa mukavaa.

        • Tuossahan se onkin, rutiinit. Olen niissä äärimmäisen huono. Toimin fiilispohjalta. Eilen kylppärin siivous oli oikein kevyttä ja mukavaa, kun sattui olemaan sellainen fiilis, että nyt haluan siivota kylppärin hienoksi. Samalla energialla tuli siivottua muuallakin. Ainoastaan lakanoiden vaihdossa meillä on selkeä rutiini, ne vaihdetaan joka toinen perjantai, ja väliviikolla tyynyliinat. Kun saisikin aikaan muitakin rutiineja kuin tuon lakanoiden vaihdon, eihän se tunnu ollenkaan työläältä, kun se tapahtuu aivan automaattisesti suunnitelman mukaan. Ehkä voisi kokeilla, jos saman keveyden saisi rutiinien avulla siirretyksi myös esim. kylpyhuoneen siivoukseen. Aikansa kestää oppia uusia tapoja, ja näissä siivoukseen liittyvissä tavoissa olen toistaiseksi epäonnistunut kaikista raskaimmin.

  8. Ihanaa keskustelua ja tosi hyviä oivalluksia! Mä oivalsin eilen illalla yhden tosi tärkeän asian, meillä on jo jonkin aikaa ollut tosi siistiä! Tällä tarkoitan siis sitä, että ainainen kamavuori keittiön pöydältä on kadonnut, nykyään pöydällä on ruokailujen välissä ehkä kukkamaljakko (siis silloin kun on kukkia) tai yksi kynttilä alustoineen tmv. Joskus läppäri makaa pöydän päässä, mutta en koe sitä harmiksi, koska muuta kamaa ei ole. Samoin pinot ja epämääräiset kasat ovat vähentyneet radikaalisti. Muutos on nimenomaan alkanut olohuone/avokeittiöstä, ei ihme, sillä siellä vietämme eniten aikaa. Nyt tämä sama järjestys on siirtynyt jo eteiseen (missä auttoi todella paljon yhden kaapin totaalinen raivaaminen ja uudelleen järjestely). Lapsenkin huone pysyy järjestyksessä, onhan siellä lelut hujan hajan pitkin päivää, mutta illalla kun tavarat siivotaan oikeille paikoilleen, on siellä aina nukkumaan mennessä ja herätessä seesteinen tunnelma. Makuuhuoneeseen kertyy edelleen pinoja lipaston päälle, eilen oivalsin, että se varmaan johtuu siitä, että siellä viettää päivisin vähiten aikaa, joten ne ei häiritse siellä samoin kuin olohuoneessa. Samoin kylppärin kaappien järjestyksen järkevöittämisessä on vielä työsarkaa, mutta ollaan jo oikealla tiellä! Tämän päivän oivallus oli, että järjestys ruokkii järjestystä, aivan kuten epäjärjestys kumuloituu yhtä helposti. Nyt kun kotona on jo pääsääntöisesti siisti yleisilme, ei siitä halua luopua, vaan tekee asioita pitkin päivää juuri tuon pienimmän pahan- ja yhden siirron periaatteella. Sen lisäksi tajusin, että pikkuhiljaa siivoamisessa ja tavaroiden järjestämisessä oikeille paikoilleen alkaa meillä olemaan myös kasvatuksellinen ulottuvuus. 1,5 vuotias rakastaa auttamista ja osallistumista! Kiitos siis Tuulia sinulle, voin sanoa, että tämä kaikki on saanut kunnon sysäyksen vasta alettuani seuraamaan blogiasi. 🙂

    • Kiitos kiitoksista! Olen iloinen, että olen voinut antaa jotakin, mikä näkyy konkreettisestikin elämässäsi. 🙂 Pinojen ja kasojen vähentyminen on ihanaa! Se tekee paljon, tuntuu heti paljon siistimmältä. Tuo on myös tuttua, että saavutetusta siisteydestä ei kovin mielellään luovu. Tosin meillä keittiö ajautuu kaaokseen helposti silti, muualla sujuu paremmin.

      Ihana kuulla tuosta kasvatuksellisesta ulottuvuudesta, ja että perheen pikkuinenkin haluaa auttaa ja osallistua. 🙂

  9. ymmärrän pienimmän pahan periaatteen, ja sovellan sitä itsekin, mutta omassa kodissani olen huomannut, että jos esim. jätän paistinpannun likoamaan sen sijaan että pesisin sen heti, se on toki helpompi pestä kuin täysin likoamaton pannu, mutta rasvainen pannu joka on lionnut kylmässä vedessä ei kuitenkaan puhdistu yhtä vähällä vaivalla kuin pannu, jonka pesee heti aterioinnin jälkeen. joten en koe saavani sitä ”palkintoa” mitä heti tekemisestä saan, jos siirrän asioita eteenpäin sen sijaan että tekisin heti kunnolla. kun pannun pesee heti, tarvitsee vain huuhtaista ja lisäksi tuntee itsensä reippaaksi, kun saa jotain tehtyä 🙂 olen kokenut, että siivoaminen helppottuu, kun olen tunnistanut muutaman tällaisen ”kriittisen” askareen, joilla on merkitystä viihtyvyyteen. likaisia mukeja ja lautasia tahtoo kyllä jäädä tiskialtaaseen…

    jännä, mutta minusta tuollaiset kerran vuodessa tehtävät ”urakat” kuten mattojen pesu ja kylpyhuoneen kuuraus on jopa mukavia, toisin kuin jokapäivän siisteystason ylläpito.

    • Niin tavallaanhan paistinpannun tiskaaminen mutta muiden astioiden tiskaamatta jättäminen on pienimmän pahan periaatteen soveltamista, koska silloin hoidan tiskaamisen pienimmän pahan mukaisesti 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Onhan se totta, että aina kuin mahdollista, asiat kannattaisi tehdä heti. Asioilla ei yleensä ole tapana helpottua ajan kuluessa, ainakaan nyt puheena olevilla siivousasioilla. Minustakin on ikävä tarttua likoamassa olevaan paistinpannuun, mieluummin pesen sen heti jos suinkin mahdollista. Se on kuitenkin nopeasti tehty.

      Onhan se noinkin, että mieluummin kerran vuodessa kuin joka viikko. 🙂 Toisaalta se vuosi menee kummallisen nopeasti! Sitä ajattelee esim. ikkunan pesusta, että se on edessä seuraavan kerran vasta piiitkän ajan kuluttua, mutta ihmeen nopeasti se aika vaan kuluu.

  10. Meillä tavaroiden järjestely menee käsi kädessä yleisen siisteyden kanssa. Kun ollaan siivottu, erityisesti pölyt pyyhitty, on helppo ylläpitää järjesteystä. Mutta heti kun pöly alkaa tulemaan pöytäpinnoille, alkaa yleinen siisteyden taso pettämään ja pian ollaankin taas samassa sotkussa. Mietin, että onkohan kellään mitään kikkavitosta pölyn minimoimiseen? Eläintalous emme ole, mutta ihan selvää pölyä kertyy pinnoille jo 3 päivää pesusta. Talo on uusi, voisikohan olla jotain rakennuspölyäkin..

    • Kiitos kommentistasi! Pölyn minimoiminen ei olisi hassumpi juttu, kikkoja en kyllä keksi paitsi välttää liikoja tekstiilejä. Pölyä tosiaan kertyy nopeasti.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s