Minimalistin ajatuksia siivouksesta – ja hiukan lemmikeistäkin

Haluaisin, että siivous olisi mahdollisimman yksinkertaista. Haluaisin, että siivoamiseen kuluisi mahdollisimman vähän aikaa mahdollisimman harvoin. Minulle siivous on välttämätön paha, joka toistuu valitettavan usein.

Tällä hetkellä olisi syytä ottaa työn alle ikkunat. Juurihan ne keväällä pestiin! (Tai siis puolet niistä.) Miten taas voi olla ikkunanpesuaika?

Kyllä ikkunat vielä pesisi, mutta ne sälekaihtimet. Ja näitä ennen olisi syytä luoda katse verhoihin. Makuuhuoneen verhot on ikkunanpesua ennakoiden jo irroitettu ja pudisteltu, pestäkin ne pitäisi. Johan ne kuusi vuotta olivatkin ilman minkäänlaista huoltoa. Ja nyt ne ovat olleet jo muutaman viikon vaatehuoneessa odottamassa pesua…

Olohuoneen verhojen kanssa ei pääsekään yhtä helpolla. Ne ovat tarkoituksella puolimittaiset, alareuna tulee juuri patterin päälle. Tarkoituksena on säästää itseään verhojen huollossa, kun ne eivät ole lattiaan asti, jolloin kissat pääsisivät tekemään niihin karvapinnan. Joka tapauksessa nämä lyhyemmätkin verhot on imuroitava molemmin puolin alareunasta verhon puoliväliin asti ennen pesua. Ei varmaan tarvitse mainita, ettei niitä kovin usein imuroida.

Ja tässä oli käsiteltynä vasta ikkunanpesu.

Vietin juuri hiljattain muutaman tunnin kylpyhuonetta kuuraten. (Rasittavaa, että asunnon pienimmän tilan siivous vie eniten aikaa!) En tiedä mistä moinen energia, sillä koskaan aiemmin en ole vielä jaksanut pestä koko kylpyhuonetta kerralla valmiiksi. Nytkään en siirtänyt pesukonetta, joten eihän siellä täysin puhdasta taaskaan tullut. Sen sijaan kaiken irtoavan kannoin ulos, jotta sain rauhassa siivota. Harjoihin mieltynyt kissamme kävi välillä väijymässä ovelta, josko joku harja olisi jäänyt käsistäni sen ulottuville. Aiemmasta vahingosta viisastuneena pidin harjat visusti hallussani, etenkin vessaharjan joka olisi tietysti kaikkein kiinnostavin pureskeltavaksi.

Imurointi on kaikkein mielekkäintä siivousta minulle (nopeaa ja kevyttä), mutta rajansa kaikella. Kun sitä tekee lähes päivittäin kymmeniä vuosia putkeen, niin tuntuu siltä, että vähempikin riittäisi. Minulla on ollut kissa tai kaksi (hetken aikaa kolmekin) melkein koko sen ajan kun olen omillani asunut. Siis yli 20 vuotta. Niin mukavia seuralaisia kuin kissat ovatkin, olen saanut mittani aika täyteen niiden mukanaan tuomista lieveilmiöistä. Kissankarvoja on kaikkialla. Kissanhiekkaakin riittävän laajalla alueella. Raakaa kanansiipeä on vedeltynä pitkin keittiön lattiaa.

Rakkailla karvapalleroilla on ikää nyt yhdeksän vuotta. Kun niistä aika jättää, olisin valmis elämään ilman lemmikkejä. Ainakin nyt tuntuu siltä. Kaikelle on aikansa. Elämä lemmikkien kanssa ja elämä niitä ilman, molemmissa on omat hyvät puolensa.

Niin mielelläni näkisin minimalismin toteutuvan myös siivouksessa. (Kuten olette ehkä jo huomanneet, pienimmän pahan periaate on joissakin kohdin todella periaatteen asteella. Käytäntöön on vielä matkaa.) Tämänhetkinen tilanne ei vastaa käsitystäni asiasta. Kahden kissan kanssa kaupungin keskustassa asuvana siivousta riittää. Ikkunanpesu kaksi kertaa vuodessa olisi aivan minimi. Kaupungin pölyt tulevat ikkunoista sisään, ja siivota saisi paljon enemmän ja useammin kuin huvittaisi. Elämässä olisi niin paljon muutakin tekemistä kuin siivota vähän väliä, ja vieläpä huomattavasti kiinnostavampaa.

Kesällä olin pidemmän aikaa kissattomassa paikassa maalla, ja nautin kun siivoamisen tarvetta oli vain harvoin. Kotiin tultuani kesti hetken selviytyä järkytyksestä. Olin jo ehtinyt unohtaa millaista siivous meillä onkaan. Ei puhettakaan, että imurointi kerran viikossa tai kahdessa riittäisi! Tai että lattianpesu kerran kuussa tuntuisi jo puhtauden liioittelulta.

Siivouksesta kirjoittaminen ei valitettavasti edistä itse asiaa. Oloa se kuitenkin keventää kummasti, vaikkei ympäristö päivitellessä siistiydykään. Olisi tarpeen ryhtyä toimeen. Kunhan ensin hiukan vilkaisen yhtä kiinnostavaa kirjaa…

19 kommenttia artikkelissa “Minimalistin ajatuksia siivouksesta – ja hiukan lemmikeistäkin

  1. Huh, tää on kieltämättä hyvä reality check lemmikillisen ihmisen elämään. Itselläni ei ole lemmikkejä eikä omillani asuessani koskaan ole ollutkaan (lapsuuskodissani on melkein aina ollut kissa) ja vaikka kissoista kovasti pidänkin, niin olen ajatellut, ettei sellainen sovellu melko pieneen asuntoon. Lisäksi olen (valitettavasti) melko paljon poissa kotoa, joten lemmikki joutuisi olemaan paljon yksin 😦 Olen toki tiennyt, että kissat – ja lemmikit yleensäkin – aiheuttavat jonkin verran lisäsiivouksen tarvetta mutta kokemuksen puutteessa määrä on ollut vähän hämärän peitossa. Vanhemmillanikin on omakotitalo ja kissat saivat olla vapaasti ulkona, joten siivottavaa ei ehkä tullut ihan niin paljoa kuin kokonaan sisäkissojen kohdalla. En kyllä todellakaan kaipaa lisää kotitöitä, kun olen ihan tietoisen tyytyväinen siihen, että pääsen kahden aikuisen taloudessa melko vähällä siivoamisella, ja silti sekin vähä tuntuu välillä olevan vähintäänkin riittävästi.

    Sitten taas toisaalta joskus iltaisin mietin, miten ihanaa olisi, kun jalkoihin käpertyisi sellainen hyrisevä, lämmin ja söpö karvapallo :3

    • Kiitos kommentistasi! Itselleni kesäreissu oli reality check elämään ilman lemmikkejä. Tajusin hyvin konkreettisesti miten paljon vähemmällä siivoamisella ilman lemmikkejä pääsee. Kotona oli hetken aikaa järkytys muuttua taas imurinjatkeeksi…

      Ja sitten on tosiaan tuo toinen puoli – se jalkoihin käpertyvä hyrisevä, lämmin ja söpö karvapallo. Nautiskelen tästä osasta elämää nyt, ja siitä siivoamisen helppoudesta sitten myöhemmin.

  2. Meillä on myös lemmikkejä, joista irtoaa karvaa ja hiekkaa, ja imurointitarve on melkeinpä päivittäinen. Minä hankin robotti-imurin, joka saa hoitaa osan imurointivuoroista. Minimalisti ei ehkä halua lisää laitteita, mutta imurin voi hankkia myös kimpassa.

    • Kiitos kommentistasi! Robotti-imuri kävi aikoinaan mielessä, mutta juuri tuo uuden sähkölaitteen hankkiminen ei innostanut. Meillä oli juuri ensimmäinen (ja viimeinen!) mikrohiekkakokeilu kissojen kanssa ja oli järki lähteä sen kaikkialle kulkeutuvan hiekkamäärän suhteen! Siinä missä ennen oli viisi hiekanjyvästä olikin yhtäkkiä 50… ei yhtään kiva.

  3. Hei, meillä on koira (ja kaksi lasta) ja imuroin kerran viikossa, joskus kaksi. Haluan, että koti on siisti, mutta en halua kuluttaa aikaani siivoukseen, joten yritän välillä sulkea silmäni lattialla pyörivistä koiran karvoista. Olen poistanut verhot (pölyn kerääjät), koska niiden ainoa fuktio oli peittää rumat patteriputket. Sälekaihtimet riittää. Ikkunat pesen kerran vuodessa. Useat läheiseni vouhkaavat, kun ikkunat pitää pestä kaksi kertaa vuodessa tai on eri pöytäliinat, verhot ja sohvatyynynpäälliset kevät/kesäksi, syksyksi ja jouluksi. Meillä ei siis käytetä pöytäliinoja, verhoja ja sohvatyynytkin ovat olleet samat useamman vuoden. Olen tyytyväinen. Pölyjen pyyhkiminen se vasta turhaa onkin, joten olen pyrkinyt tekemään kodissani ratkaisuja, jotta pääsisimme mahdollisimman helpolla esim. imuroin kaiken mahdollisen minkä vaan voi. Kissaa kyllä tekisi mieli.. tai toista koiraa =)

    • Kiitos kommentistasi! Sinulla on pitkälti samanlainen suhtautuminen tekstiileihin ja siivoukseen kuin itsellänikin. Mahdollisimman helpolla ja vähällä vaivalla, kiitos! Meillä on verhot ainoastaan vedon torjuntaa varten (kaksinkertaiset ikkunat), mutta ikkunaremontin jälkeen verhot saavat lähteä – ainoastaan makkarin pimennysverhot jäävät. Sitten on tehtävä kyllä jokin ratkaisu akustiikan suhteen, tosin olisi sellainen ollut tarpeen jo pitkään muutenkin. Meilläkään ei vaihdeta verhoja tai tyynynpäällisiä, niitä on olemassa vain tarvittava määrä ilman vaihtokappaleita. Kahteen pöytään on yhteensä kolme liinaa, välillä keittiön pöydällä on vahakangasliina, joulun aikaan kangasliina.

      Aikoinaan lattiaa uusiessamme valitsimme melko tumman lattian, jossa aivan jokainen kissankarva näkyy. Ainakin tietää mikä on kodin todellinen siisteystaso, mutta vähempikin inhorealismi kyllä riittäisi.

      Pölyjen pyyhkiminen toimii meilläkin niin, että imuroin kaiken minkä suinkin voin.

  4. Meilläkin suurin osa imurointi- ja lattianpesutarpeesta aiheutuu Mihailista. Vaikkei haisunäädän karva olekaan yhtä hienojakoista ja kaikkialle levittää kuin kissan, karvanvaihtoajat huomaa kyllä hyvin mattojen keräämissä jouhissa. Pojan ruokailupaikka on keittiössä, ja sen ympäristön saa melkeimpä luututa useamman kerran viikossa pojan levitellessä sille eväitään – etenkin saadessaan kananmunaa tai muuta nestemäisempää. Aiemmin minulla oli vuosia vain häkkieläimiä, jolloin niiden sotkut rajautuivat pienemmälle alueelle. Silti en olisi valmis vaihtamaan siihen tai lemmikittömään elämään, vaikka sitä välillä miettiikin. On tuosta otuksesta kuitenkin niin paljon seuraa ja lämpöä päiviin, tänäänkään ei olisi millään malttanut lähteä töihin, kun poika kömpi aamupalan jälkeen unisena syliin ja nukahti siihen.

    Meillä on sitten valittu se vaihtoehto, että asunnosta on karsittu huonekalut ja roinat mahdollisimman minimiin, jolloin siivoaminen onnistuu nopeammin kun ei tarvitse ensin nostella niin paljon tavaraa tieltä pois. Eipä sillä että meillä siltikään aina niin siistiä olisi. Etenkin niinä päivinä kun menee myöhään, sitä kun mieluummin viettää kotona oloajan Mihailin ja kirjan kanssa kuin siivoten.

    • Kiitos kommentistasi! Tuo ylimääräisten huonekalujen, tekstiilien ja muun tavaran karsinta auttaa paljon kodin siistinä pitämisessä. Meillä on ollut jo vuosia niin, että kissat eivät pääse sänkyyn, se helpottaa osaltaan myös paljon siivoamista. Kissat ovat vaikuttaneet sisustukseen meillä muutenkin aika paljon. Huonekalujen järjestely on aikamoista, jos ei halua saada aikaan kunnon juoksuratoja. Meillä ei mennä täysin eläinten ehdoilla, vaan näille on opetettu pysymään poissa pöydiltä ja tasoilta (yhtä lukuunottamatta, josta kulkevat keittiössä ikkunalaudalle), sekä yhdeltä nojatuolilta. Toimii mainiosti niin kauan kunnes menee illalla nukkumaan. 😀 Huvittavinta on kun tulee kotiin, ja ovelle vastaan tulee melkein pystyyn nukahtavan näköinen kissa. Silloin tietää varmasti, että se oli juuri nukkumassa tuolilla ja tiesi paljastuvansa, ellei siirry. Paitsi että omistajansa on oppinut jo sen metkut ja se paljastuu kuitenkin. 😉

      • Tässä aika paljon niitä syitä miksi meille tuli haisunäätä eikä kissaa. Itse tykkään pitää tasot itselläni, ja haluan voida jättää niin tarjottavat kuin kukatkin esille tasoille silloin kun niitä on. Lapsuuden kodissa meillä oli kissoja ja omassa kodissa en enää halunnut lemmikkejä ruokapöytään vaikka eläimistä pidänkin. Pienessä asunnossa kun olisi aika keljua alkaa rajata tasoja pois käytöstä, kun kissoille hyppiminen ja korkealla hakeutuminen on luonnollista. Mihaililla jo sohvalle pääseminen on työlästä, joten se vaatii erittäin suuren motivaattorin, kuten että syön jotain todella hyvää olkkarin pöydän ääressä. Muuten Mihail tulee sohvalle tai sänkyyn vain kun nostan sen kainaloon. Ehkä tämäkin on omanlaista karsimista lemmikin pidossa, että etsii sen lajin joka sopii mahdollisimman hyvin omaan asuntoon ja elämäntilanteeseen niin ettei tarvitse lähteä kissan tai koiran kohdalla opettamaan sallittuja ja kiellettyjä paikkoja. Itselle eläinten kouluttaminen kun ei ole koskaan ollut se juttu eläintenpidossa, niin on ollut ihan mainiota että Mihail on oppinut kävelemään myös hinnassa itse, ja vielä nätimmin mitä aiemmat koirani (joita en siihen osannut junnuna kunnolla opettaa).

        Opiskelijana minulla oli pahimmillaan jopa lähes sata häkki- ja terraarioeläintä, ja silloin ne tuntuivat helpoimmilta, kun ne saattoi jättää iltamenojen ja miniristeilyjen ajaksi keskenään. Nykyään tuollainen lauma sitoisi ihan liiaksi kotiin, siinä missä Mihail on tarvittaessa helppo viedä hoitoon. Hoitotarve vain tulee aiemmin vastaan, kun poika syö useammin päivässä ja kaipaa enemmän seuraa ja aktivointi ihmisen toimesta.

  5. Hyvään kohtaan tuli tämä kirjoitus. Tuskailen oman kodin siivouksesta epäsäännöllisen säännöllisesti. Tuntuu siltä, että omalla kohdallani kyse ei ole oikeastaan varsinaisesta siivouksesta, toki täälläkin eläintaloudessa siivottavaa riittää, mutta se sujuu suhteellisen nopeasti. Sitä ennen tuntuu vain olevan paljon tekemistä, eli pitää järjestellä: saada tavarat ja vaatteet omille paikoilleen, laukut jne. Tiskata, pyykätä jne. Olenkin yrittänyt tehdä kotitöitä eri päivinä, yhtenä päivänä järjestellä valmiiksi ja seuraavana vaikka sitten se varsinainen siivous. Valitettavan usein tämä ei vain ole onnistunut.

    • Kiitos kommentistasi! Ja vertaistuesta. Tuskailu on tuttua. 🙂 Minun pitäisi oppia tarttumaan asioihin nopeammin, eikä ensin tuskailla niitä vuoren korkuisiksi… Monien siivoushommien alkuun pääsemisessä rasittaa juuri kaikki se, mitä on tehtävä ennen kuin edes pääsee itse asiaan. Meillä ei enää ole tuota tavaroiden siirtelyä kuten ennen, silloin pelkkä imurointikin oli rasittavaa kun sitä ennen oli keräiltävä pois tieltä niin paljon tavaroita. Tuossa ikkunanpesussa mättää eniten juuri ne sälekaihtimet. Kyllähän kaksinkertaiset ikkunat pesee melko nopeasti, jos ei tarvitsisi huolehtia sälekaihtimista. Tosin meillä on tässä kaksiossa kahdeksan ikkunaa (siis tavallaan neljä, joista jokainen on kuitenkin kaksiosainen), joten on siinäkin hommansa.

  6. Lapsena varsinaisessa eläintarhassa eläneenä (parhaimmillaan 6 lemmikkiä) kyllästyin karvoihin, räksytykseen, sääreen kiinni hyppääviin petoihin ja kakkakoneisiin. Elämä ilman lemmikkejä on ihanaa! Saapa nähdä, kaipaanko kuitenkin muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua taas karvapalloja nilkkoihin pyörimään. Aika kultaa muistot, ja kyllähän minä niistä eläimistä oikeasti tykkäsin. Aina välillä.

    • Kiitos kommentistasi! Se oli jotenkin oikein osuva kuvaus vaihtelevista tunnetiloista suhteessa eläimiin ja mitä ne tuovat tullessaan. 🙂 Välillä kaipaan elämää, jossa voin ostaa kukkia, laittaa ne maljakkoon ja tietää, että kukaan ei tule niitä syömään eikä ole riskiä, että kukaan kaataisi maljakkoa. Meillä maljakko nostetaan korkealle avohyllylle kun pitää kääntää sille selkänsä, ei siinä itsekään pääse paljon kukista nauttimaan kun niitä joutuu katselemaan alhaalta päin… Samoin kaipaan vapautta valita kalusteeni ja niiden järjestys miettimättä tippaakaan, miten niihin tarttuu karvat ja kestävätkö ne kynsiä, tai muodostaako kalustejärjestys juoksuradan. Ja vapaus kulkea miten haluaa, miettimättä kissoille hoitajaa, siinä myös yksi asia mitä kaipaan. Kaikelle on aikansa, ja nuo ajat ovat meillä vasta edessä päin.

  7. Meillä on kaksi koiraa, kissa ja kaksi kania (kanit tosin on pääosin häkeissään). Meillä on myös puulämmitys. Siivottavaa siis olis, mutta en minä silti järin usein siivoa… Kerta viikkoon (max) imuroin. Eniten karvat ärsyttää sohvalla ja sängyissä, muuten en niistä kauheasti häiriinny. No joo, ei ne ruokapöydälläkään kovin kivoja ole… Vaatteista karvat saa hyvin pois kuivausrummussa pesun jälkeen (tämän vuoksi kuivuri onkin mielestäni ihan ehdoton olla olemassa). Pitkiä verhoja ei meilläkään ole, oikeastaan ei ole paljon verhoja muutenkaan (parissa ikkunassa vaan kappa, muuten sälekaihtimet tai rullaverhot), eikä meillä ole pöytäliinoja tai torkkupeittoja tai sohvalla irtotyynyjäkään kuin yksi. Oikeastaan musta tuntuu, että enemmän sotkua me ihmiset tehdään kuin eläimet… vaatteita ja tavaroita siellä täällä.

    Itse asiassa tänään ajattelin just siivota (eli imuroida ja pyyhkiä vähän pölyjä). Ihan mielenkiinnolla odotan, onko nyt helpompi siivota kuin ennen, sillä meillä on tehty mittava remontti ja olen sen aikana todella karsinut roinan minimiin. Ja ihan sillä ajatuksella, että olis helpompi siivota! Tosin olen muutenkin vähän sellanen minimalismin ystävä, olen jo vuosia karsinut turhaa tavaraa veks. Tän remontin aikana nyt vaan sitten lähti toivon mukaan kaikki loputkin turhuudet veks.

    • Kiitos kommentistasi! Ellei lattiamme olisi väriltään sellainen, että se paljastaa joka ainoan kissankarvan, niin en minäkään varmasti aivan päivittäin imuroisi. Imuriin ei voi olla tarttumatta kun aurinko valaisee kaiken sen karvan ja hiekan mitä lattiapinnalla on… Nojatuolini säilyy melko karvattomana, samoin sänky, koska ne ovat kissoilta kiellettyä aluetta. Sohva on sellaisen karvapeitteen alla että oksat pois, eikä meistä kumpikaan ole kovin innokas sitä imuroimaan. (Eniten sohvaa käyttävätkin kissat.) Sohvatyynyjä ei ole koristeeksi, vaan ainoastaan se määrä mitä todella tarvitaan, jotta sohvalla saa selkänsä tuetuksi paremmin. Torkkupeitoista ei puhettakaan! Talven kylmiä kelejä varten meillä on sohvalla päälle vedettäväksi lasten peitto, johon olen ommellut pussilakanan, se on helppo imuroida kissankarvoista. Jos voisin aivan satavarmaksi luottaa, että asunnossa tarkenee myös läpi talven, luopuisin tuostakin karvankerääjästä.

      Kissankarvoissa rasittavinta on, että niitä on kaikkialla, teki mitä hyvänsä. Keveinä ne leijuvat aivan minne hyvänsä. Äitini kertoi aikoinaan, että vielä puoli vuotta sen jälkeen kun hän oli luopunut kissoista, kissankarvoja löytyi jostakin siivotessa. Ja äitini on varsin tunnollinen siivoamaan.

      Itsekin havahdun välillä siihen, että aika paljon sotkua on myös meidän ihmisten jäljiltä. 🙂 Toivottavasti sinulla siivous sujuu aiempaa kevyemmin!

  8. Välillä kun siivous oikein tympäisee, niin palkkaan siivoojan. Auttaa kummasti ja se ei ole niin kallista kun saa kotitalousvähennyksen.

    • Kiitos kommentistasi! Minä olen miettinyt ikkunanpesun ulkoistamista jollekin jo varmaan kohta kymmenen vuotta. En vaan ole saanut aikaiseksi kysellä asian perään. Siivoojalaskun maksaminen voisi olla sen arvoista, ettei tarvitsisi stressata asiasta ollenkaan. Ehkä olemme kumppanini kanssa molemmat liikaa ajatelleet, että pitäisihän tuo nyt saada itsekin tehdyksi, mutta ei tuo ajatus silti vaikuta positiivisesti asian hoitamiseen. Kieltämättä harvakseltaan on tehnyt mieli ulkoistaa myös kylppärin peseminen… Huokaus.

  9. Tämä kirjoitus kosketti minuakin. En pidä lainkaan imuroinnista, mutta kahden koiran taloudessa se on ainoa keino ylläpitää siisteyttä. Imurointikynnystä madaltamassa minulla on hyvälaatuinen ja hiljainen imuri kunnon HEPA-suodattimella. Olenkin sisustanut pääasiassa koirien ehdoilla helpottaakseni omaa arkeani. Mattoa ja verhoja meillä ei ole, koirankarvat ja tekstiilit eivät sovi yhteen. Kaikki istuimet ovat nahkaa tai sen kaltaista materiaalia – eivät siis kerää karvaa. Koirat nukkuvat sängyssä, joten lakanoita on vaihdettava usein. Kiinnitän kuitenkin materiaaleihin silläkin puolella huomiota, enkä haaveile muodikkaista pellavalakanoista, koska lyhyet koirankarvat oikein jäisivät kiinni niihin.

    Siivoustakin enemmän päänvaivaa aiheuttaa vaatehuolto. En selviäisi ilman kuivausrumpua, koska se poistaa karvat pyykeistä melko tehokkaasti. Vaaleiden koirien omistajana vältän kuitenkin mustia tekstiilejä ja sellaisia materiaaleja, jotka oikein imaisevat karvat itseensä. Olen alkanut arvostaa mm. jalkineita, joiden sisävuori on nahkaa tms. eikä kerää karvoja sukkien pohjasta.

    Minäkin haaveilen toisinaan helposta elämästä ilman lemmikkejä, mutta ne antavat minulle paljon enemmän kuin ottavat. Kaikkien aikojen paras sisustushankintani on ollut haaveilemani valkoinen nahkasohva. Kun muistelen niitä lukuisia kertoja, kun imuroin sohvaa tuskastuneena, alan katua sitä, etten hankkinut nahkaista jo aikaisemmin!

    • Kiitos kommentistasi! Kissojen ehdoilla meilläkin on sisustettu. En kaipaa yhtään enempää siivottavaa kuin on aivan pakko. Nahkasohva on kuitenkin jäänyt hankkimatta kissojen kynsien takia, enkä itse pidä siitä miltä nahkasohva tuntuu. Sohvan imuroinnista luopuisin kyllä mielelläni. Vaatehuolto onnistuu meillä parhaiten niin, että kotona on erilliset ”karvavaatteet”, jotka pestään muista vaatteista erillään koneessa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s