Pienen kodin edut

Olen tullut allergiseksi suureellisuudelle. Ajoittain tuntuu, että monet asiat ovat liian suureellisia sopiakseen käsityskykyyni.

Suuri, ylellinen koti ei ole koskaan kuulunut haaveisiini. Eivät myöskään kalliit tavarat, joiden hinnalla ei ole enää mitään kosketusta tuotteen laadun tai muiden ominaisuuksien kanssa. Aikoinaan sisustuslehtiä lukiessa suuret kodit ja asunnot olivat minulle niitä kaikkein tylsimpiä. Minun on vaikea käsittää, mitä järkeä siinä on, että muutama ihminen asuttaa suurta taloa. Ajattelen asiaa ekologisesta näkökulmasta, sekä ihan käytännön kannalta.

Syksyn sateet ja tuulet herättivät pesänrakennusviettini. Katsoin netistä muutamia sisustusohjelmia, joissa perheet esittelivät kotejaan. Suuria koteja (usein kahdelle, korkeintaan neljälle asukkaalle) oli paljon. Eräs suuren kodin asukas totesi kotiaan esitellessään, että paljon kalusteita he toivat edellisestä kodistaan, mutta tietenkin he olivat joutuneet ostamaan paljon uusia kalusteita kotiinsa, koska edellisen pienemmän kodin kalustus ei riittänyt uuteen, suurempaan kotiin.

Tässä on minusta jotakin hassua. Asukkaiden lukumäärä on pysynyt samana kuin ennenkin. Tuskin elämäntapakaan on kovasti muuttunut. Minkä verran he ehtivät uuden, suuremman kotinsa joka kolkkaa käyttää? Entä kaikkia niitä uusia kalusteita, joita he ovat ”joutuneet” kotiinsa hankkimaan? Ihminen ei kuitenkaan voi istua kuin yhdellä tuolilla kerrallaan, joten miksi täyttää suurta tilaa suurella määrällä kalusteita, joita ei todellisuudessa tarvitse mihinkään? Eivätkä ne neliömetritkään maassamme kovin edullisia ole. Harva ostaa suuria kotejaan käteisellä, joten jokainen neliö tarkoittaa työtä lainojen maksamiseksi.

Vielä kummallisemmaksi yhtälö menee, kun miettii miten kiireistä useimpien elämä nykyään on. Minkä verran aikaa kotona todellisuudessa edes ehditään viettää? Ja paljonko siitäkin lopulta menee kodin ja tavaroiden ylläpitoon…

Jokaisella on vapaus tehdä omat valintansa. Yhtä paljon kuin minä ihmettelen ylisuuria koteja, moni varmasti ihmettelee kaipuutani kohti pienempää ja vaatimattomampaa asuntoa.

Olen itsekin kokenut tuon ilmiön, kun todelliseen tarpeeseen nähden liiallista tilaa on täytettävä uusilla kalusteilla. Ilmiö on tuttu jopa tässä nykyisessä, 54 neliön asunnossamme. Olohuoneessa on pöytä, jonka äärelle istutaan tekemään jotakin vain ehkä noin kymmenenä iltana vuodessa. Mikään ei estäisi tekemästä näitä asioita keittiön pöydän äärellä. Mutta olohuoneessa on pöytä, koska tähän muuttaessamme olohuoneessa oli sille tilaa.

On yllättävän vaikea uutta kotia sisustaessaan vain jättää reilusti tyhjää tilaa. Nurinkurista on, että täyttämällä (liian) suurta tilaa tavaroilla yritetään saavuttaa kotoisuutta, joka syntyisi pienemmässä tilassa paljon helpommalla – useimmiten vain omistamalla oikeasti tarpeelliset kalusteet ja tavarat.

Pienessä kodissa on lukuisia etuja. Kaikki on lähellä, mihinkään ei ole pitkä matka. Pieni koti on edullisempi kalustaa ja remontoida. Arvokkaampia laatutuotteita käyttäessäkään hinnat eivät nouse mahdottomuuksiin, kun koti on pieni. Kodin kunnossapito ja siivous onnistuu pienemmällä vaivalla. Kodikkaan tunnelman luominen pieneen kotiin on helpompaa, kuin saada suuresta kodista tunnelmaltaan kotoisa.

Itse pidän pienessä kodissa siitä, että saa käyttää luovuuttaan, kun tilaan ei saa sopimaan mitä tahansa. Pieni koti haastaa miettimään, mikä todella on tarpeellista. Pienemmät tilat myös vaativat vetämään rajat tavaran määrälle, eikä ole mahdollista kerätä ympärilleen tolkuttomia määriä turhaa tavaraa. (Aivan riittävästi kuitenkin…)

Pidän pienistä tiloista, mutten ahtaudesta. Haluan, että tiloja pystyy käyttämään mukavasti. Esimerkiksi ruokapöydän ääreen on päästävä ilman, että joutuu pujottamaan itsensä tuolille kapeasta välistä. Minua ihmetyttää, kun näen ahtaaksi sisustettuja suuria koteja. Missä sen suuren kodin edut silloin tulevat esiin?

27 kommenttia artikkelissa “Pienen kodin edut

  1. Taas järkevä kirjoitus.
    Me olemme muuttamassa kaksiosta omakotitaloon 4h+k+varasto huone (teinin huone)+ paljon muuta tilaa.
    Nyt onkin hyvä ajankohta aloittaa puhtaala pöydältä ja sisustaa koti selkeän näköiseksi.
    Vielä on paljon hävitettävää, ainakin omia tavaroita voin hävittää jos en muun perheen.
    Sitten kun vielä laihtuisi ja pysyisi siinä painossaan niin ei tarvitsisi säilyttää kaapissa kauheaa määrää pieniä vaatteita mitä ei raaski hävittää.

  2. Tämä kirjoitus on kyllä aivan totta. Itse tosin taiteilen tilavuuden toivomisen ja tilavuuden toivomisen järjettömyyden välillä. Iso talo olisi mukava siksi, että voisi olla ja rauhoittua helposti itsekseen omassa huoneessa tai tilassa, mutta sitten taas minunkin tapauksessani kahdelle ihmiselle olisi ihan järjetöntä hankkia kalliilla paljon ylläpidettävää tilaa. Lisää tavaroita ja huonekaluja en niinkään kaipaa mutta voi olla, että jos tilaa olisi huomattavan paljon enemmän kuin nykyisessä kaksiossa, huonekaluja tulisi hankittua tai haalittua jostain vähän kuin huomaamatta.

    Suurin syy olla ostamatta lisää tilaa on kyllä tuo mainitsemasi, että sen maksamiseen täytyy tehdä paljon töitä. Olen tajunnut, että nykyisessä pienesti asumisessa aivan ylivertaisesti paras puoli on se, että ei ole tarvinnut sitoa itseään isoon asuntolainaan ja siten ”pakkotyöhön”. Vaikka haluan tienata toimeentuloni itse enkä kannusta ketään jättäytymään tieten tahtoen yhteiskunnan tuen varaan, pidän valtavasti siitä tiedosta ja mahdollisuudesta, että taloudellisesti voin vähentää työntekoa halutessani ja olen vapaa tarvittaessa tekemään isojakin muutoksia elämässäni eikä velkaisuus ole suurena esteenä.

  3. Osuvaa tekstiä taas kerran! Itse viettelen syksyä kuuden neliön mökissä, ja viehättää kovasti, kun melkein kaikki on käden ulottuvilla. Harmi että Suomessa vaaditaan ilmastosyistä niin paljon eristämistä ja lämmittämistä. Muuten asuisin kyllä pikkumökissä ympäri vuoden.

  4. ”Minua ihmetyttää, kun näen ahtaaksi sisustettuja suuria koteja. Missä sen suuren kodin edut silloin tulevat esiin?”

    Minulle tyhjä tila on aina ollut paras sisustuselementti. Olen ”asuttanut” asuntoja, joissa esim. 40m2 huoneessa on saattanut olla tasan neljä huonekalua ja verhot. En ole koskaan sisustanut niin tarkoituksella ja vuosia ihalin ystävieni runsaasti sisustettuja koteja. Itselle en vain sellaista jaksanut luoda = ajatus sellaisen siivoamisesta kauhustutti… 😉 . Tietoisuus tilan tunnun tärkeydestä itselleni on tullut siitä ikään kuin vahingossa, kun olen huomaamatta mennyt täyttämään jonkin huoneen liian täyteen tavaraa. Huoneessa ei ole ollut enää hyvä olla.

    Nykyisessä asunnossamme tein miehen vastustelusta huolimatta olohuoneessa huonevähennyksen kesällä. Pois lähti esim sohvakalusto (sohva ja kaksi nojatuolia) kolme kirjakaappia, lukuisia pikkupöytiä, koriste-esineitä, jne., jne. Jäljelle jääneet huonekalut asettelin uudelleen siten, että niiden ympärille jäi kunnolla tilaa. Miehen yllättynyt kommentti huoneeseen tullessa oli, ”nyt tämä tuntuu kunnolta kodilta”. Sen jälkeen ei tarvinnut enää keskustella huonekalujen vähentämisestä myös muissa huoneissa. 😀

    • Kiitos kommentistasi! Itselleni on käynyt hiukan samoin kuin sinulle. Ensin täytin tiloja liikaa, kunnes kyllästyin miten hankalaksi elämä meni. Vähän kerrallaan tavaroita vähennettyäni huomasin miten hyvältä avara tila tuntui. Nykyään nautin tyhjästä tilasta, enkä enää mieti mitä pitäisi hankkia ”liian” tilan täyttämiseksi.

      Miehesi kommentti oli osuva. Olen huomannut itse saman. Kotoisuus lisääntyy kun ahtaus väistyy. Avarassa tilassa huonekalujen sijoittelulle on enemmän mahdollisuuksiakin.

  5. Täällä ilmoittautuu vielä yksi pienestä kodista haaveileva!

    Tosin täytyy huomauttaa, että pieni koti vaatii melkoisen paljon fiksuja ratkaisuja (integroituja kaappeja, rakenteisiin rakennettua säilytystilaa) että homman saa toimimaan kunnolla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin pieni koti, johon ei saa kunnollista irtovaatekaappia aseteltua sitten mitenkään fiksusti.

    • Kiitos kommentistasi! Pieni koti tosiaan vaatii omanlaisensa ratkaisut. Jos on vaatehuone, voi koko vaatekaappiasian unohtaa. Meillä oli melko suuressa kolmiossamme aikoinaan vaatehuoneen lisäksi vain lipastoja, koska en halunnut tukkia kauniita tiloja irtokaapeilla. Toimi mainiosti. Valitettavan usein pienten asuntojen pohjapiirustuksissa on toivomisen varaa.

  6. Todella hyvin kirjoitettu! Tuntuu todella hurjalta, kun alkaa miettiä, miten paljon moni maksaa ihan silkkaa rahaa siitä, että säilyttää neliöissään tavaroita ja kalusteita, joita ei lähes ikinä tarvitse.

    Kun on opetellut suhtautumaan tavaraan aiempaa kriittisemmin, kiitos mm. tämän blogin hyvien ajatusten, on oppinut kyseenalaistamaan jo senkin, tarvitseeko mun tosiaan hankkia uusi säilytyskori tai -kaluste: voisinko ratkaista ongelman vain järjestämällä tavarat uudelleen ja luopumalla ylimääräisestä? Siksi on alkanut suhtautua erityisen kriittisesti haaveisiin suurista neliöistä. Haluanko tilaa, vai tarvitsenko sitä tavaraa varten? Voisinko saada tilan tuntua pienempäänkin kotiin? Pitääpä pohtia näitä joku kerta myös omassa blogissa :)!

    • Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoista! Tuota minäkin olen paljon miettinyt, että miten paljon velkaa ihmiset ovat valmiita ottamaan säilyttääkseen tavaroita, joita he eivät todellisuudessa tarvitse. Siinä tulee turhille tavaroille hintaa.

      Tuntuu hyvältä omassa ajattelussa päästä tuohon vaiheeseen, että oppii kyseenalaistamaan ja keksimään erilaisia ratkaisuja kuin ennen. Ihmeen paljon voi saada aikaan luopumalla ylimääräisestä ja järjestelemällä tavarat uudelleen. Moni luulee, että muutosta tapahtuu vasta, kun luopuu todella paljosta, mutta ei se välttämättä ole niin. Ahtaissa tiloissa jokainen pois lähtenyt tavara auttaa ja mahdollistaa tavaroiden järjestelyä jotenkin uudella tavalla. Siitä voi seurata lumipalloilmiö, joka helpottaa tavaroiden säilyttämistä enemmän kuin olisi aluksi uskonutkaan.

  7. Hei, minua joissain isoissa kodeissa on ihmetyttänyt se, että kouluikäiset lapset on laitettu samaan huoneeseen ja ”ylimääräinen” makuuhuone on sisustettu esim. työhuoneeksi. Tilaa saattaa muutenkin olla yllin kyllin, mutta sitä ei ole annettu lapsille vaan sisustettu vanhempien tarpeisiin (vanhemmilla isompi makuuhuone kuin lapsilla, iso ruokailuhuone, työhuone jne.). Eilen katsoin ulkomaista talonrakennus/sisustusohjelmaa, jossa vanhemmat tekivät itselleen ison makuuhuoneen ja kolme pientä lasta laitettiin samaan huoneeseen. Lapset olivat toki pieniä, mutta tulevaisuutta ajatellen heille ei edes rakennettu isompia tiloja. Itse asumme pienessä kodissa ja nukumme mieheni kanssa olohuoneessa. Makuuhuoneet (2) on annettu kahdelle teini-ikäiselle tyttärelle. Itseäni ei kodin pienuus haittaa, mutta jos tilaa olisi, oma makuuhuone olisi kiva ja tilaa jaettaisiin kaikille perheenjäsenille.

    • Kiitos kommenteistasi! Hyvä huomio. Tiloja voi jakaa niin monella tavalla. Isoja makuuhuoneita en oikein käsitä, siis sellaisia joihin jää sängyn lisäksi paljon tyhjää tilaa, johon sitten kaivataan lisää kalusteita. Ehkä jotkut viettävät makuuhuoneissaan enemmän aikaa, itse viihdyn mieluummin muualla ja makuuhuone on olemassa vain sängyn säilyttämiseksi.

  8. Osuva kirjoitus, jälleen kerran! Olen miettinyt tätä viime aikoina paljon. Ensimmäisen lapsen synnyttyä lisätilantarvetta ei juurikaan ollut, siinähän vauva meni ja oli aina siinä missä vanhemmatkin, mutta nyt lapsen kasvaessa ja perheenlisäystä uudestaan odottaessa on tullut mietittyä paljonkin sitä, mikä määrä tilaa olisi sitten tarpeeksi (ja miksi tämä nykyinen ei riitä). Olen huomannut itsessäni näiden pohdintojeni aikana piirteen, että kaipaan ympärilleni tilaa, mutta nimenomaan tilaa, en tavaroita täyttämään sitä tilaa. Toisaalta nykyiseen kotiinkin tuntuu tulleen lisää tilaa jo sillä, että turhista tavaroista on luovuttu (ja projekti jatkuu edelleen) ja järjestelty kaappeja järkevämmin. Mutta mikä on tarpeeksi? Ehkä kuitenkin ennen kaikkea haaveilen lapsiperheen kannalta toimivasta kodista, jolloin neliömäärillä ei niinkään ole merkitystä, kunhan tilat on hyvin suunniteltu ja toimivat, ja ottavat kaikki perheenjäsenet huomioon.

    • Kiitos kommentistasi! Mikä on tarpeeksi, hyvä kysymys. Vastaus lieneekin juuri tuossa tilojen suunnittelussa. Toimivat pienetkin tilat voivat riittää, mutta jos suunnittelu ja toimivuus ontuvat, alkaa kaivata lisätilaa. Ja toisaalta, voihan niitä suuriakin tiloja suunnitella toimimattomiksi. Itselleni kodin toimivuus on todella tärkeää, kun mietin minne mitäkin tavaroita tai kalusteita sijoitan.

    • Ensimmäisen lapsen ilmoitettua tulostaan alkoi meillä vimmattu isomman asunnon haku. Olimme vakuuttuneita, että tarvitsemme kodiksemme kolmion sillä yleinen normi (lapsella kuuluu olla oma huone) oli iskostunut päähämme. Noh, lapsi syntyi ja jatkoimme elämää silloisessa 56m2 kaksiossa kun sopivaa kolmiota ei löytynyt. Vähitellen huomasimme, että tilaa kyllä riitti hyvin kolmelle (varsinkin kun aloitimme myös karsimaan tavaroitamme), mutta asunnon pohja oli onneton muuttuneita tarpeitamme ajatellen. Rupesimme katselemaan kolmioiden sijaan kaksioita, mutta kiinnitimme erityistä huomiota pohjien käytännöllisyyteen tarpeidemme lähtökohdista. Vihdoin löysimme ja pääsimme muuttamaan nykyiseen alle 60m2 kaksioon lapsemme ollessa n. 2 vuotias. Olemme tässä kodissa viihtyneet ja todenneet käytännössä mikä merkitys tilojen toimivuudella on verrattuna neliöiden määrään. Vasta nyt kun perhemme on kasvanut nelihenkiseksi ja lapsemme tarvitsevat enemmän ja enemmän tilaa kalusteilleen ja leikeilleen (ja leikkivälineilleen, vaikka kuinka pyrimme niitä pitämään vain kohtuullisen määrän), alkaa tulla tunne, että NYT olisi aika muuttaa (hyväpohjaiseen) kolmioon.
      Viihdymme väljässä ja ”minimalistisesti” sisustetussa tilassa. Nyt kun meidän aikuisten tavaroita ei voi enää merkittävästi vähentää ja kalusteetkin on karsittu niin, että jäljellä on enää monikäyttöisimmät ja tarpeellisimmat, mutta lasten tilatarpeet vain lisääntyvät, niin viihtyvyyden raja alkaa ylittymään. Asuintiloissa vain alkaa olemaan liikaa elementtejä.
      Haaveiden asunnossamme olisi tilava olohuone, osittain piilossa oleva keittiö (selkeä yhteys olohuoneeseen, muttei kuitenkaan avokeittiö), lapset saisivat oman ison tilan ja me vanhemmat pienen sopen johon saisimme ”kaappisängyn”.

      • Kiitos kommentistasi! Tuo on kyllä niin totta, että omiin elämäntapoihin sopiva asunnon pohjapiirustus on huomattavasti neliömäärää tärkeämpi juttu. Suuremmista neliöistä on aika vähän iloa jos ne eivät toimi.

  9. Myös minä olen miettinyt talon / asunnon kokoa paljon. Viimeksi aamulla kirjoitin tästä aiheesta blogiini! Minä kyllä pidän paljosta tilasta, ja tiedostan kuinka epäekologista se on. Mutta omakotitalossa melkein aina asuneena olen tottunut isoihin huoneisiin. Monta vuotta pienemmässä asunnossa asuneena rakastan nykyistä kotia. Vaikka yksi näistä pienemmistä asunnoista oli todella kodikas ja viihtyisä, kaipasin siltikin lisää tilaa. Mikä on kohtuullinen neliömäärä henkeä kohti?

    • Kiitos kommentistasi! Pitääkin käydä lukaisemassa mitä olet miettinyt. 🙂 Tilan tarpeessa on varmasti paljon kyse tottumuksesta. Itse asuin jo lapsena pienessä asunnossa, en ole tottunut suuriin tiloihin. (Rivitalokolmion avara keittiö-olohuonetila oli minulle liikaa. En tuntenut oloani kotoisaksi siellä koskaan.) Kohtuullinen neliömäärä henkilöä kohti onkin hankalampi juttu. Asunnon pohjapiirustus ja toimivuus vaikuttavat asiaan paljon, ja tosiaan nuo kunkin omat tottumukset.

  10. Näitä kysymyksiä voisi kysyä myös ”mökkien” omistajilta. Vuokrasimme pitkään hulppealta huvila-alueelta upeaa mökkiä, jonka ympärillä olevat loistohuvilat autotalleineen ammottivat usein tyhjyyttään! Erilaisia vaihtoehtoja syihin voi arvailla, mutta olisiko syynä ollut pula ajasta vaan ei rahasta?

    • Kiitos kommentistasi! Veikkaan tuota aikapulaa. Ihmiset vaihtavat aikaansa rahaan, jolla sitten hankkivat tavaroita ja muita omistuksia, joiden käyttöön saattaa jäädä aika vähän aikaa… Nurinkurista.

  11. Itse tarvitsen kotiini jonkin verran tyhjää tilaa. Siis lattiapinta-alaa. Harrastan ompelua, ja kankaat olisi hyvä saada levitettyä jonnekin leikkaamista varten, myös kotona kuntoilu onnistuu paremmin, kun ei ei tarvitse katsoa, huitaiseeko jotakin särkyvää samalla. Kalusteissa taas suosin siroutta ja helppoa liikutettavuutta, mikä tarkoittaa pieniä kalusteita.

    Hankalinta minusta on lähes täyteen tavaraa ympätyt kodit, joissa ei mahdu oikeasti tekemään mitään – pöytätasot täynnä keittiöössä, ei lattiapinta-alaa, ei kunnon työ tai harrastustiloja, aina ei ole tilaa edes vieraille, vaikka neliöitä kodissa onkin.

    • Kiitos kommentistasi! Itse kaipaan sen verran tyhjää lattiapintaa, että voin oikaista itseni pitkin pituuttani ja ojennella itseäni joka suuntaan osumatta mihinkään. Ei se lopulta kovin paljon tilaa ole. Juuri tuo on hankalaa, jos tavarat estävät kaikenlaisen järkevän toiminnan.

  12. Tosi hyvä kirjoitus. Vaikka monta vuotta harmittelin pientä mökkiämme (selvennykseksi: nyt puhutaan pienestä talosta, ei kesämökistä), niin sittemmin olen kyllä oppinut arvostamaan tuota, ettei iso laina paina niskassa eikä talon imuroimiseen mene puolta päivää. Tavaraa vaan pitäisi entisestään vähentää…

  13. Paluuviite: Pieni koti on hyvä vaihtoehto | Laura Pörsti

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s