Mikä tekee asunnosta kodin?

Kuvitellaan hetki, että elät hotellielämää, ja vaihdat usein asuinpaikkaa. Pysyvää kotia ei ole. Mitkä viisi tavaraa ottaisit mukaan tuomaan kodin tuntua? (Voit halutessasi unohtaa käytännön järjestelyt kuten kuljetuksen matkalaukussa, ja ajatella, että tavarat siirtyisivät kuin ajatus mukanasi paikasta toiseen.)

Olen miettinyt paljon, mikä tekee kodista kodin, sillä olen huomannut, että minun on helppo olla kuin kotonani monenlaisissa ympäristöissä. En kaipaa omia tavaroitani ympärilleni tunteakseni oloni kotoisaksi.

Hankimme koteihimme tavaroita (todellisen tarpeen lisäksi) luodaksemme kodistamme kodikkaan. Moni kammoksuu ajatusta minimalistisesta kodista, jossa on vain vähän tavaraa, kylmänä ja kliinisenä.

Mutta miksi suurempi määrä tavaroita tekisi kodista enemmän kodin kuin hyvin pieni määrä tavaraa?

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän minusta tuntuu siltä, että kodin tuntu syntyy enimmäkseen jostakin aivan muusta kuin tavaroista.

Minulle kodin tuntu syntyy siitä, että saan olla turvassa ja rauhassa juuri sellainen kuin olen. Kodin tuntu syntyy mahdollisuudesta tehdä tai luoda itselle tärkeitä asioita, kuten juuri nyt kirjoittaa teille ajatuksistani. Kodin tuntu syntyy muista ihmisistä, yhteydestä ihmisten välillä, elämän jakamisesta yhdessä.

Ajattelen niin, että se mikä minimalistisissa asunnoissa monia kammoksuttaa, on hengettömyys. Lehtien ja kirjojen kuvissa useimmista minimalistisista kodeista puuttuu tunne siitä, että tilassa todella elää joku. Kodit on siivottu äärimmäisen siisteiksi, eikä niitä katsoessa saa minkäänlaista käsitystä siitä, millainen ihminen niissä asuu. Jos kodin materiaalit ja kalusteet vielä kiiltelevät uutuuttaan kuin kaupassa, on vaikea tuntea kenenkään asuvan tilassa. Ilman tunnetta asunnossa asuvasta ihmisestä on vaikea nähdä asuntoa kodikkaana. Silloin asunto on vain tila, jossa on kokoelma kalusteita ja tavaroita.

Minimalismi, siis tässä tapauksessa tavaroiden vähäisyys tilassa, ei mielestäni tee asunnosta kylmää ja kolkkoa. Liiallinen siisteys ja täydellisyys helposti tekee, se että missään ei näy elämän jälkeä ja kulumista. Nykymittapuulla ajatellen entisaikojen (tavallisten ihmisten) kodit olivat hyvinkin minimalistisia, tavaroita ei ollut paljon, vain tarpeellinen. (Ja se tarpeellinenkin oli huomattavan paljon vähemmän kuin se määrä tavaroita, joka nykyään koetaan tarpeelliseksi.) Tosin kaikki oli huomattavasti nykyistä pienemmissä tiloissa, ja kodeissa asui enemmän ihmisiä. Moni tuskin kuitenkaan ajattelisi noita menneiden aikojen koteja kylminä ja kolkkoina, vaikka niissä hyvin vähän tavaroita olikin.

Meillä on yhä vähemmän tavaraa, mutta kodikkuutta se ei ole vähentänyt mitenkään. Viihtyisyys on vain lisääntynyt. Osaamme edelleen jättää elämän jälkiä. Tiedän ettei se muuttuisi mihinkään, vaikka näistä nykyisistäkin tavaroista vielä siipaistaisiin reilulla kädellä pois. Kodissamme tulee aina näkymään pala sen asukkaista. Nojatuolin tyyny on rutussa ja rahilla on tietokone. Vieressä on lähes aina kynä ja paperia. Joku kenties kirjoittaa? Eteisessä on kuraiset suunnistuskengät, lenkkarit ja rullaluistelusauvat. Joku pitää urheilusta? Jossakin on aina käytetty teemuki, odottamassa seuraavaa kupillista. Jostakin kohtaa asuntoa löytyy lähes aina joku peli, joko lautapeli tai pelikortit. Sänky on kaikkea muuta kuin kliininen, se on usein petaamatta.

Minun mielestäni tavaran määrällä on kotoisuuden kanssa hyvin vähän tekemistä. Kodikkuus syntyy muista asioista. Minun mielestäni hyvin avara ja pelkistetty, vähin kalustein ja tavaroin sisustettu tilakin voi olla kotoisa, kun siinä näkyy elämän jälki.

Ai niin, mitkä viisi tavaraa kuljettaisin mukanani kodin tuntua tuomaan, jos eläisin liikkuvaa hotellielämää? Kirjoitusvälineet, siis tietokoneen, kynän ja muistikirjan. Nämä laskettaneen tässä tapauksessa kahdeksi, sillä kynällä ja paperilla ei ilman toisiaan juuri tee mitään. Nämä oli helppoa valita, mutta seuraavat ovatkin vaikeampia. Ehkä yhden kynttilälyhdyn ja lempimukini teetä varten. Villasukat.

22 kommenttia artikkelissa “Mikä tekee asunnosta kodin?

  1. Lopetin lukemisen ensimmäisen kappaleen jälkeen ja aloin tosissani miettiä viittä tavaraa. Enkä keksinyt mitään. Ajattelin olevani HYVIN outo.

    Sitten jatkoin lukemista ja huokaisin helpotuksesta. En minäkään tarvitse tavaroitani ympärille ollakseni kuin kotonani.

    Mutta sitten jäin miettimään, että miksi ihmeessä tunsin oloni helpottuneeksi, miksi ylipäätään sitä edeltävät kauhunomaiset tuntemukset tulivat mieleeni, kun en keksinyt viittä tavaraa…

    Kai vielä jotenkin ajattelen, että olisi ”normaalimpaa” kuulua tavallisten -tavaroista tykkäävien- tallaajien joukkoon kuin pitää minimalistisesta elämästä.

    Hyvä kirjoitus! 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Tuollaiset mietintäharjoitukset ovat välillä hyviä. 🙂 Yllättävän paljon oli minullakin siinä viidessä tavarassa miettimistä, ja siihenkin tuntui löytyvän turhia tavaroita.

      Tunnen itseni vapaaksi ja oloni kevyeksi huomatessani, miten vähän tavaroilla on minulle merkitystä. Aina ei ole todellakaan ollut näin, ja silloin pelkäsin kaikkea mahdollista ikävää mitä voisi tapahtua, esim. omaisuuteni menettämistä ja rahatilanteen muuttumista.

      Monelle on aika suuri ja hämmentävä hetki huomata, miten vähän tavarat oikeastaan itselle merkitsevätkään. Sitä hetkeä ennen suurin osa meistä on kuitenkin elänyt siinä samassa ns. tavallisten tavaroista tykkäävien tallaajien joukossa, miettimättä asioita sen enempää. Kulkenut vain sitä samaa rataa kuin muutkin, kuluttaen.

  2. Minä valitsisin varmasti samat tavarat: tietokone, oma teemuki, villasukat. Lisäksi lämmin viltti (tähän aikaan vuodesta) ja ehkä ottaisin oman tyynyn.
    Jäin miettimään, mikä vaikuttaisi itselläni hotellihuoneen kotoisuuden tuntuun. Eivät niinkään mukanani tuomat omat tavarat, vaan huoneessa jo valmiina oleva sisustus. Huonekalut, pinnat, käytetyt värit ja materiaalit. Omaa silmää miellyttävä, kaunis tyyli saisi huoneen tuntumaan mukavalta ja kotoisalta.
    Olen muutaman kerran ”sisustanut” tyhjän asunnon tai huoneen itselleni kodiksi vain patjan, tietokoneen ja muutaman henkilökohtaisen tavaran avulla. Tällöin kotoisuuden ja kodin tunteen ovat luoneet ei niinkän tavarat, vaan juuri nuo sinunkin mainitsemasi asiat: se, että tietää että tämä on minun oma paikkani, jossa saan olla turvassa ja rauhassa. Lämmin paikka jossa voi olla, ajatella ja levätä. 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Olemme siis samoilla linjoilla sen suhteen, mikä saa olon tuntumaan kotoisalta. 🙂 Villasukat ovat itselleni tärkeä asia, eikä ole kovin montaa päivää vuodesta, jolloin ne eivät jalassa olisi.

      Yövyimme kumppanini kanssa kerran hostellissa, joka oli sisustukseltaan kaikkea muuta kuin viihtyisä. En halunnut hotelliin, koska viivyimme vain yhden yön ja tarvitsimme vain paikan minne päämme kallistaa. En kaipaa kovin kummoisia puitteita tuollaiseen väliaikaiseen olemiseen vaikka esteetikko olenkin. Ihmeesti siitäkin paikasta tuli kotoisa, kun haimme lähimmästä kaupasta kynttilät ja teimme hyvän iltapalan, jota paikasta huvittuneena nautiskelimme. Tietysti jos pidempään pitäisi viihtyä niin ympäristöllä olisi suurempi merkitys.

  3. Hyvä kirjoitus. Olen elänyt muutaman vuoden valmiiksi kalustetuissa asunnoissa, ja kodin niistä teki minusta silloin omat kirjat, ne vähät, jotka sieltä ostin, nautin myös suunnattomasti hyvistä sängyistä ja mahdollisuudesta tehdä hyvää ruokaa. Olen sen jälkeen monesti miettinyt, miten saisin hotellihuoneeseen mahtumaan kaiken tarpeellisen omistamani, jos kuvitellaan, että asuisin hotellissa. Hm aika hyvin.

    Tietokone liittyy minulla niin voimakkaasti työhön, että vaikka olen viime aikoina skannannut työhön että harrastuksiin liittyviä papereita ja digitoinut muutamia äänitteitä,en osaa pitää sitä kodintuojana. Listä ei ehkä rajoitu viiteen, mutta sekin mahdollisuus olisi, että olisi vain matkalaukullinen tavaraa, eli vaatteita, hygieniatarpeet, pari vanhaa korua, ja kirja tai pari sekä keskeneräinen käsityö – ja se läppäri-toimisto & kamera.

    Kalusteita olisi kaksi, työpöytäni (lapsuudesta asti kulkenut mukana) nojatuoli (hyvät mittasuhteet lyhyelle, papalta) valikoidut valokuvat (kaikki mielipahaa tuottavat tai pakolliset koulukuvat niistä pois ensin), muutama kirja (luen jatkuvasti tiettyjä kirjoja), käsityö, valurautapata tai peritty valurautapannu mielummin ja tsaikkalasi(t) (matkamuisto, & käyttöesine). Eli 6-8. Jos vielä saisin ottaa mukaan lisää tavaraa, mutta rajallisesti kuitenkin, ne olisivat lapsuuden pari lelua, matkamuistona ostettu shakki (haluan oppia pelaamaan), edelleen ompelutarvikkeita, peritty kakkuvuoka (käytössä, muistuttaa joka kerta mummon tiikerikakusta kun näen sen), bamix (tosi hyvä vekotin keittiössä) sekä pallovalaisimet ja itse tehty torkkupeitto, Sarpanevan vaasi ja Arabian teekannu muistuttamassa lapsuudenkodista. Tämän kaiken vie helposti matkalaukuissa ja muutamassa laatikossa.

    Nyt huomaan olevani hyvin lähellä sitä määrää tavaraa, joka minulla oikeasti on, jos jätetään liinavaatteet, astiat & siivouskamat pois laskuista. Niin ja jumppakamat, niistä luopuisin, mutta en saa, tai saan lääkäriltäni moitteita (lievästi sanottuna).

    Mutta, mutta, kun mietin kotia, minulle on maailmassa 2 paikkaa ylitse muiden, ja minun kodin tekee kyllä se paikka (kaupunki tai kotiseutu), jossa olen. Ei tavarat. Tykkään ihmisistä, jotka ovat kotona ystävällisiä, ja minulla on kodin ulkopuolella mielenkiintoista tekemistä, lisäksi paikasta löytyy hyviä ravintoloita,kirjakahviloita, loistomuseo (tai pari lisää naapurikaupungissa), ja pari sydäntä liikuttavaa maisemaa. Eli kyllä minun kodin tekee itse paikka, kaupunki ja mieleinen tekeminen siellä kaupungissa, ei tavarat. Valitettavasti nyt en asu kotikaupungissani.

    • Kiitos kommentistasi! Itselläni on yksi paikka, joka on todella koti. Edes oma kotini ei ole yhtä tärkeä. Ja tuosta paikasta kodin tekevät muistot ja luonto, tavaroilla on vain käyttöarvo. Myös sillä on minulle suuri merkitys, että olen ns. oikealla murrealueella. Murre tekee kodin. Muutettuani kauas juuriltani olen yhä edelleen, 14 vuoden jälkeen, kuin vieraassa paikassa. Luonto on se asia, mikä on saanut minut kotiutumaan edes jotenkin. Olen oppinut löytämään ”kotia” monista paikoista. Tutut tavarat ovat itselleni lopulta laiha lohtu.

  4. Mulle ei tule mieleen yhtään tavaraa, joka tekisi mulle kodikkaan tunnelman. Tärkeitä tavaroita mulla kyllä on, mutta yhdenkään kohdalla se tärkeys tarkoita kodikkuutta.

    • Kiitos kommentistasi! Eivät minullekaan tavarat sellaisenaan tee kotia, vaan se mitä niillä voi tehdä. Tunnen oloni kotoisaksi kun saan kirjoittaa tietokoneella tai paperille villasukissa teetä siemaillen. 🙂 Jotenkin kotoisuus liittyy tässä tapauksessa omana itsenä olemiseen.

  5. Olipa kivoja ajatuksia kodista ja kodikkuudesta!

    Minusta askeettis-minimalistisesti sisustetut kiiltävät kodit eivät vaikuta kodikkailta, mutta se ei johdu tavaroiden vähyydestä vaan värimaailmasta ja materiaaleista. Esimerkiksi puulattia tuo mielestäni välittömästi kodikkaan tunnelman, vaikka huone olisi muuten pelkistetty. Kiiltovalkeat kaapinovet taas ovat luotaantyöntäviä.

    Hotellihuoneeseen toisin mukanani instrumenttini, viherkasvin, villasukat, muistikirjan+kynän ja tietokoneeni. Vitivalkoiseen tai muuten liian kliiniseen huoneeseen toisin väriä esimerkiksi vihreällä verhollani.

    • Kiitos kommentistasi! Minun mielestäni juuri tuo kiilto, värimaailma ja materiaalit aiheuttavat sen kolkon tunnelman, ei niinkään tavaroiden tai yksityiskohtien vähäisyys. Itse hankkisin todennäköisesti usein kukkia tuomaan väriä valkoiseen tilaan. Ja villasukkani saisivat olla värikkäät. 🙂

  6. Ajatuksia herättävä kirjoitus. Kun mietin omaa viittä tavaraani, ne tulivat helposti mieleen. Vähän ennakolta pelkäsin, että olisi tullut enemmänkin heti mieleen ja olisi pitänyt rueta valitsemaan mitkä ovat tärkeimpiä. Onneksi näin ei ollut, sitä on kai tässä minimalismiin tutustuessa jotain oppinutkin. Tämän ajatusleikin avulla huomaa, että ei sitä paljon tarvitse tavaraa tunteakseen olonsa kotoisaksi. Enemmänkin on merkitystä paikan ilmapiirillä ja muilla ihmisillä. Tämä kirjoitus innoittaa taas katselemaan poistettavia tavaroita omista nurkista, kiitoksia innoituksesta ja hyvästä kirjoituksesta. Ja omat viisi tavaraani olisivat hyvä kirja, valokuva kehyksissä, viltti, viherkasvi ja kynttilälyhty.

    • Kiitos kommentistasi! Ole hyvä vain innoituksesta. 🙂 Ihana kuulla mitä te lukijat valitsisitte viideksi tavaraksenne. Itselläni monikin tavara toisi kodikkuutta, esim. juuri hyvä kirja, mutta en osannut sitä laskea tähän, koska lukisin sen kerran ja luopuisin sitten. En siis kuljettaisi sitä mukanani sen jälkeen kun olisin sen lukenut.

      Tarvitsemme lopulta paljon vähemmän tavaroita kuin uskommekaan.

      • Minä taas ajattelin tuon kirjan sellaiseksi tavaraksi, jonka vaihtaisin aina uuteen. Minun kaltaisella lukutoukalla täytyy olla aina vähintään yksi kirja saatavilla, muuten on jotenkin orpo olo. Enkä tarkoita vaihtamisella aina kirjan ostamista, vaan suurimmaksi osaksi tulee kirjat lainattua kirjastosta ja palautettua sinne, kun ne on luettu.
        Luulen, että itsellä kirja tuo kodikkuutta sen takia, koska uppoutumalla kirjaan pystyn sulkemaan ympäristön pois. Tällöin en enää kiinnitä huomiota asioihin, jotka muuten voisivat häiritä. Mutta lopetan pohdinnat tähän, kun ne vielä jotenkin liittyvät postaukseen.
        Sani-nimimerkille kommentoin vielä, että itsellä ei ole kyse tietystä kynttilälyhdystä vaan enemmänkin siitä tunnelmasta mitä kynttilä luo.

        • Kirja on kyllä kodikkuutta tuova tekijä. Lukiessa ympäristöllä ei ole niin merkitystä, kun tulee uppoutuneeksi tarinaan ja oman päänsä sisälle.

  7. Kodin tuntu tulee mielestäni siitä, että minua ympäröivillä tavaroilla on historia. Se tarkoittaa että osaan kertoa mistä ne on saatu tai ostettu, milloin ja miksi. Mikä tarina niillä on.

    Jos taas puhutaan kodikkuudesta yleisellä tasolla, niin minä kuulun siihen ryhmään, joka tykkää elävistä kasveista. Ne pehmentävät ja tekevät minkä tahansa tilan viihtyisämmäksi. Tiedän että kaikki eivät ole tätä mieltä, tässä on varmaan paljon yksilöllisiä eroja.

    • Kiitos kommentistasi! Mietin tuota tavaran historiaa. Tavaroiden tarina tai historia eivät ole minulle erityisen merkityksellisiä asioita. Voin tuntea oloni kotoisaksi paikassa, jonka tavaroiden historiasta en tiedä mitään, enkä kaipaa tavaroilleni tarinoita. Monille näillä asioilla on paljonkin merkitystä. Itselleni kodikkuus on jollakin tavalla varmaankin enemmän sisäinen tila.

      Elävät kasvit tuovat minunkin mielestäni kodikkuutta. Itse pidän leikkokukista, niiden hetkellisyydestä ja varsinkin siitä ettei niitä tarvitse erityisesti hoitaa. Ruukkukasveja minulla on ollut muutamia, mutta en ole yhtään innostunut hoitamaan niitä. Nautin paljon luonnosta ja koen sen tärkeämmäksi itselleni kuin kasvit kotona. Kimppu kukkia tekee kodille kyllä ihmeitä.

      • Mielenkiintoista, että kynttilälyhty om monella kotoisuutta tuovien tavaroiden joukossa. onko se jokin tietynlainen lyhty vai ylipäänsä se että on se pieni liekki tunnelmaa tuomassa?

        Itse koen, että aikuisena hankitut tavarat eivät ole kovin merkityksellisiä, mutta oma kotikylä ja tutut talot siellä, lapsuudenkodin sisustus, lapsuuden kesämökki. Näihin materiaalisiin asioihin minulla on erilainen suhde kuin muuhun materiaan. Varsinkin, kun jotkut noista tavaroista ovat kulkeneet suvussa useiden sukupolvien ajan.

        • Kiitos kommentistasi! Itselläni elävä tuli, vaikka sitten kynttilässä, tuo kotoisen olon. Itse lyhty ei ole niin tärkeä.

          Moni taitaa kokea suhteen tavaraan noin kun kirjoitit, että esim. lapsuudenkodin sisustuksella on erityinen merkitys. Itse en koe lapsuudesta tuttuja tavaroita erityisinä sen enempää kuin muitakaan. Ainoa poikkeus on mummullani aikoinaan ollut keinutuoli, johon on kovasta käytöstä muodostunut kulumia esim. käsinojiin ja jalasten jalkatukiin. Tuolissa keinutellessa ei voi olla muistelematta mummua ja miettimättä, että tuolissa on mummun käsien kuluttamat jäljet.

  8. Hotellielämää ajoittain elävänä voin kertoa lenkkivaatteiden olevan oleelliset kotoisen rutiinin pysyessä yllä. Lapsille nalle on tärkeä. Shaalimainen kaulahuivi tai neule ja villasukat ovat monesti mukana reissussa ja liittyvät kotoisaan käpertymisen tarpeeseen. Kännykästä löytyy nykyään kaikki tarvittava, mutta e-kirja on usein silti mukana. Kirjaston e-kirjoja voi ladata reissussakin. Kynä ja muistilehtiö on aina käsilaukussa.

    Ilman tavaroitakin pärjää, mutta kaupoista pysyy paremmin poissa, kun on oleellinen mukana.

    • Kiitos kommentistasi! Tuo kotoinen käpertymisen tarve tuli itsellenikin mieleen noita tavaroita miettiessä. Vilttejä en ole tottunut käyttämään, kun en ole innostunut niiden huoltamisesta kissaperheessä. Sellainen ei tullut siksi edes mieleeni, mutta nyt kun tuli niin löytyisi se minunkin listaltani.

  9. Minullekaan mitkään tietyt tavarat eivät ole kodissa kovin tärkeitä, mutta vaikkapa juuri mahdollisuus kirjoittaa (siis tietokone ja muistikirja + kynä) ja tehdä käsitöitä (puikkoja ja lankaa, sakset, mittanauha) on. Ja sitten taitaa olla tärkeää, että kodissa on jotakin itse valittua, muutakin siis kuin vaatteet. Asuimme joitakin vuosia sitten vuoden ulkomailla hyvin pienessä kalustetussa asunnossa, ja olin tavallaan helpottunutkin siitä, että sitä ei oikein voinut eikä tarvinnut kummemmin sisustaa eikä meillä ollut siellä mitään omia huonekaluja, astioita tms. mukana. Ostimme kuitenkin muutaman pienen maton ja verhot, ja luulen taustalla olleen juuri tuon tarpeen valita jotakin itse.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s