Tavarat helpottavat elämää – tiettyyn pisteeseen asti

Ajattelen niin, että tavaroiden perimmäinen tarkoitus on helpottaa elämää. Niiden avulla voimme suorittaa erilaisia tehtäviä helpommin kuin ilman niitä.

Tavaroiden tehtävä on tuoda elämään jotakin lisäarvoa. Hankimme tavaroita, koska ajattelemme niiden antavan meille jotakin hyvää. Monien tavaroiden hankkimisen takana on ajatus siitä, että ne säästävät aikaa ja vaivaa. Mainio juttu, että asioita voi tehdä helpommin ja nopeammin, jotta jää aikaa johonkin tärkeämpään.

Elämässämme on nykyään niin paljon aikaa ja vaivaa säästäviä tavaroita, koneita ja laitteita, että meillähän pitäisi olla huikean paljon säästettyä aikaa. Miten me tätä aikaa käytämme?

Käsi ylös, miten moni teistä lukijoista käyttää viikonloppuja ja lomia kodin siivoukseen, tavaroiden järjestämiseen ja niiden huoltamiseen? Uusien tavaroiden hankkimiseen? Tarpeettomista tavaroista eroon pääsemiseen?

Tavarat helpottavat elämää, mutta moni meistä on jo aikaa sitten ylittänyt sen rajan, jonka jälkeen tavarat eivät enää helpota elämää vaan hankaloittavat sitä.

Kun tavaroita on enemmän kuin todella tarvitsemme, kokonaisuuden hallinta vie tarpeettoman paljon aikaamme. Kodin siistinä pitäminen, järjestely ja puhtaanapito ei olekaan enää nopeasti hoidettavissa oleva, arkinen asia, vaan vaatii meiltä enemmän aikaa ja paneutumista.

Moni tavara saa paikan kodeistamme siksi, että ajattelemme sen helpottavan elämäämme. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan aina ole. Tai jos onkin, niin helpotus on turhan vähäpätöinen, jotta sen vuoksi kannattaisi omistaa jokin tavara. Jokainen omistamamme tavara vaatii huomiotamme tavalla tai toisella. Etenkin keittiöstä löytyy usein tavaroita jotakin erityistä tarvetta varten, vaikka saman asian voisi hoitaa kätevästi yksinkertaisin keinoin, ilman vain jonkin tietyn tehtävän hoitamiseksi suunniteltuja erityistarvikkeita.

Sen lisäksi että odotamme tavaroiden helpottavan elämäämme, odotamme niiltä usein paljon muutakin. Kuvittelemme tavaroiden lisäävän onnellisuuttamme tai tekevän elämästämme jollakin tavalla erityisempää, kuin se olisi ilman haluamiamme tavaroita. Yritämme vaikuttaa muiden mielikuvaan meistä hankkimalla ”oikeanlaisia” tavaroita.

Usein odotamme tavaroilta paljon enemmän, kuin mitä ne voivat meille antaa. Tavarat ovat kuitenkin vain elottomia, hengettömiä esineitä. On liikaa vaadittu, että ne tekisivät meistä onnellisempia tai saisivat elämämme tuntumaan erityisemmältä. Pitkäkestoinen, elämän pohjavireenä oleva tyytyväinen onnen tunne ei synny tavaroista.

Haluan omistaa vain tavaroita, jotka ovat hyödyksi ja iloksi. Voidakseni todella nauttia omistamistani tavaroista, mietin tuovatko ne jotakin lisää elämäni tärkeimpiin asioihin. Olen omalla kohdallani huomannut, että mitä enemmän tavaroita omistaa, sitä vähemmän niistä osaa nauttia. Ja mitä suuremmasta osasta tavaroitaan luopuu, sitä enemmän jäljelle jäävien tavaroiden arvo kasvaa.

Lopulta sokerina pohjalla ovat ne kaikkein tärkeimmät tavarat, joilla on todellista merkitystä. Tavarat, jotka todella täyttävät tarkoituksensa elämän helpottajina, ilon ja kauneuden tuojina. Kohtuullinen tavaramäärä palvelee meitä, sen sijaan että hankaloittaisi elämäämme ja veisi arvokasta vapaa-aikaamme.

13 kommenttia artikkelissa “Tavarat helpottavat elämää – tiettyyn pisteeseen asti

  1. Osaisitko kirjoitella listaa niistä turhista tavaroista ihan konkreettisesti, mitä itse olet vähentänyt? Ehkä sellainen jo löytyykin täältä mutta vaikka uudestaan. Olisi kiinnostavaa luettavaa, ja voisi helpottaa muitakin tavaran vähentäjiä. Vaikka sitten vinkkejä esimerkiksi kahden aikuisen taloudessa tai lapsiperheessä olevat mahdolliset turhat tavarat. Itse olen kahden aikuisen taloudessamme vähentänyt parin vuoden aikana kaikenlaista mm. vaatteita, kenkiä, takkeja, laukkuja, lakanoita, pyyhkeitä, verhoja, pöytätabletteja, cd- ja DVD-levyjä, ruukkuja, maljakoita, astioita, kirjoja, keittokirjoja, lehtiä, lautapelejä, kosmetiikkaa, jne., listahan jatkuu loputtomiin. Eli jotain listausta, mitkä ovat ne helpoimmat mistä aloittaa, ja kun se on tehty mitkä ovat ne seuraavaan lokeroon kuuluvat turhat tavarat joista jatkaa. Ja tietysti ei ostella kaikkea ihanaa kaupasta sitten lisää 🙂

    • Tää on vähän ongelmallista, eihän lista kertoisi, kuin sen minkä kirjoittaja itse kokee turhana. Minäkin voisin kertoa, mitkä ovat meidän perheen turhat kamat ja heti perään joku toinen tulee kertomaan, kuinka hän on kokenut tarpeelliseksi kaiken sen, mitä minä olen listannut turhaksi 🙂 Mun mielestä oli helpoin aloittaa omasta vaatekaapista, joku toinen taas on sitä mieltä, että sitä käy läpäisten viimeisenä.

      Tämän huomasin, kun vertailimme kahden ystäväni kanssa tavaroita, joita hankimme ensimmäisenä vauvavuotena lapselle. Siinä missä rintapumppu oli mulle ihan ehdoton, oli toinen ystäväni miettinyt, että kukahan sellaista tarvitsee.

      Jokaisen tavaran vähennys/minimalismi näyttää omanlaiselta. Se minusta on tässä se hienous, kukaan ei voi tulla sanomaan mulle, mitä minä tarvin ja mitä en. Tai että mikä on oikeanlaista minimalismia. Saan määrittää sen ihan itse.

      • Kiitos kommentistasi! Niinpä. Yleispäteviä sääntöjä on mahdoton antaa. Kukin näkee asiat niin omalla tavallaan. Voin vain kertoa miten itse olen asiat kokenut, ja toivoa, että joku saa ajatuksistani ideoita omaan elämäänsä.

        Kuten kirjoitit, oikeanlaista minimalismia ei ole. Kukaan ei voi toisen puolesta määritellä, mikä on tarpeen ja mikä turhaa. Jokainen ratkaisee asiat itselleen sopivalla tavalla ja määrittelee mikä omassa elämässä on tärkeää ja mitkä tavarat säilyttämisen arvoisia.

    • Kiitos kommentistasi! Olen kirjoittanut tavaroita ylös sitä mukaa, kun olen niitä vähentänyt, mutta en ole säästänyt koko listaa vaan vain sen viimeisimmän kesken olevan arkin. En ole erityisen tarkoin listannut blogissa mitä nuo turhat tavarat ovat olleet, mutta päällimmäisinä muistuu mieleeni lakanat, pyyhkeet, maljakot, kynttilälyhdyt, astiat, kirjat, cd- ja dvd-levyt, vaatteita, pelejä… osin siis samoja mitä itsekin listasit. Keittiön kaapeista ja laatikoista on lähtenyt paljon tavaroita, ja veikkaan että monessa kodissa keittiö voisi olla melko helppo kohde aloittaa. On kuitenkin vaikea tehdä yleispätevää listausta, mistä olisi helpoin aloittaa ja miten edetä, koska suhde tavaroihin on jokaisella omanlaisensa. Ihmiset kiintyvät tavaroihin niin eri tavoin, ja ne tavarat joista minun on ollut helppo vähentää, ovat jollekin toiselle ehkä vaikeimpia vähennettäviä.

      Itse pääsin hyvin alkuun niin, että aloin katsoa kriittisesti niitä tavaroita, jotka olivat kaikkein eniten tiellä. Jos tilan käyttö tarkoitukseensa on kovin hankalaa, voisi ajatella, että motivaatio vähentää tarpeettomia pois olisi kohtalaisen korkealla. Meillä tällaisia hankalia tiloja olivat erityisesti vaatehuone ja keittiö. Lisäksi asunnossa oli tavaroita, joilla ei ollut omaa paikkaa koska tilaa ei ollut, ja näistä ajelehtivista tavaroista oli helppo alkaa miettiä tarpeettomia, koska olin niin kyllästynyt siivouksen hankaluuteen ja jatkuvaan epäjärjestykseen.

      Yksi strategia aloittaa turhien tavaroiden karsimista voisi olla se, että aloittaa sellaisesta paikasta kotona, joka kaikkein eniten arjessa ärsyttää. Jos keittiössä ei mahdu tekemään ruokaa eikä löydä tarvitsemiaan tavaroita, minkä vuoksi toimiminen on vaivalloista, niin ehkä keittiö voisi olla hyvä kohde. Tai jos kotiin tullessaan näkee ensimmäiseksi kaoottisen eteisen, ehkä se voisi olla oikea kohde. Tai jos aamulla herätessään ahdistuu makuuhuoneen sotkusta, niin ehkä voisi panostaa mukavampiin aamuihin ja aloittaa makuuhuoneesta. Tärkeintä on ottaa kohteeksi jokin riittävän pieni alue, jonka jaksaa kerralla järjestää, jotta ei uuvuta itseään heti alkuun. Itse teen asioita paljon inspiraation kautta, joten minulla tällainen ”mikä kotona ärsyttää eniten juuri nyt” -lähtökohta on ollut toimiva ja motivoiva tapa saada asioita aikaan.

    • Kiitos kommentistasi! Juuri tähän ryhmään kuuluvia tavaroita on tullut vähennettyä ajan mittaan paljon. Vaikka en aloittaessani edes tajunnut, että meillä sellaisia niin paljon onkaan.

  2. ”Yritämme vaikuttaa muiden mielikuvaan meistä hankkimalla ”oikeanlaisia” tavaroita.”

    Tästä tunnistin itseni erittäin hyvin. Toisaalta, nämä ”oikeanlaiset” tavarat ja vaatteet miellyttävät myös itseäni. Olen valmistumassa alalle, jolla huoliteltu ulkonäkö ja pukeutuminen ovat itsestäänselvyys ja nämä ”oikeanlaiset” tavarat antavat minulle enemmän itseluottamusta. En osaa sanoa ostanko näitä tavaroita enemmän itseni vai muiden takia, mutta joka tapauksessa ne tuovat minulle kaivattua varmuutta. Ne ovat kuitenkin harkittuja ostoksia, eikä tavaraa pääse kertymään suhteellisen minimalistiseen asuntooni. Aloin miettimään onko tässä jotain vikaa (olisihan se tietysti hyvä jos itseluottamus tulisi jostain muualta kuin tavaroista). Mielestäni oman imagon muokkaus tietynlaisilla tavaroilla (=vaatteilla ja asusteilla pääasiassa) on kuitenkin erittäin hyödyllistä varsinkin ammatillisesta näkökulmasta. Voi olla, että ajattelen asiasta aivan päinvastaisesti kuin sinä.

    Kommenttini on hieman offtopic ja sekava, mutta kiitos että sain ilmaista itseäni 😀

    • Luin kommentin ja on pakko lisätä, että mielestäni työpukeutuminen on pääasiassa pukeutumista itseä varten: usein pukeutuminen luo sen ensivaikutelman, jonka pohjalta syntyy tai ei synny tulosta. Jos siis haluaa menestyä työssä tai tulla otetuksi vakavasti niin kyllä pukeutumiseen pitää panostaa. Ennenkaikkea siis itseään varten. Kai se olisi jollakin tapaa ideaalia, ettei pukautumiseen työpaikalla tarvitsisi panostaa liikaa, mutta oman työviihtyvyyden kannalta on vain mukavampi näyttää siltä että ottaa työnsä ja työympäristönsä tosissaan.

      Ei siis missään mielessä turhaa!

      • Nunnukka: joissakin paikoissa on aika tiukka pukeutumiskoodi myös. Työnantajallla voi olla sanottavansa siihen, miltä työntekijät näyttävät. Silloin niitä pukuja, kenkiä, laukkuja ja koruja on pakko hankkia. Tässä on myös maakkohtaisia eroja.

        • OP: totta kai on paljon paikkoja joissa näin on, mutta mielestäni huoliteltu työpukeutuminen (esim. ohjeistuksen mukaan) eroaa pukukoodin mukaan pukeutumisesta. Suurin ero on siinä, että toisessa voi hieman asuunsa vaikuttaa ja toisessa ei, joten aiemmassa tapauksessa myös riski ylisuuren ja toisiinsa yhteensopimattomia osia sisältävän työvaatekaapin hamstraamiseen kasvaa.

    • Kiitos kommentistasi! Se oli oikein hyvä eikä mielestäni mitenkään sekava. Mukavaa että ilmaisit itseäsi. 🙂 Eiköhän tuosta oman imagon muokkaamisesta jotakin hyötyä ole, koska ihmiset sitä paljon tekevät. Ja onhan siitä hyötyä jo silläkin tavalla, jos se tuo enemmän itseluottamusta. Itse välitän kovin vähän mitä ihmiset minusta ajattelevat, enkä ole hankkinut tavaroita tai vaatteita luodakseni jonkinlaista kuvaa itsestäni. Itseluottamukseni tai sen puute ei tunnu liittyvän tavaroihin. Sen sijaan olen hankkinut tavaroita kuvitteelliselle minälle, kunnes jossakin vaiheessa olen hoksannut, että en tule niitä käyttäneeksi, koska en todellisuudessa ole ihminen joka sellaisia tarvitsisi. Tavaroihin liittyy kaikenlaisia mietteitä. 🙂

  3. aloin miettiä, että onkohan minimalismilla jotain yhteyttä persoonallisuustyyppiin. jotkut ihmiset ovat mieltyneempiä materiaan kuin toiset, syystä tai toisesta. MBTI-persoonallisuustyyppejä ajattelin lähinnä.

    materialla voi olla monia funktioita, se voi esim. luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta, hyvässä ja pahassa. materia voi siten luoda onnellisuutta, mutta myös onnettomuutta. eräässä pikkukaupungissa olen kuullut muutaman keski-ikäisen sanovan, etteivät oikeastaan välittäisi asua omakotitalossa, koska heillä on kesämökki, jossa voivat olla kesäisin ja haluaisivat oikeastaan asua talven kerrostalossa. jostain syystä vain asuvat kuitenkin omakotitalossa, koska ”kunnollisten” ihmisten ”kuuluu” asua ko paikkakunnalla omakotitalossa. näistä kirjoittamattomista säännöistähän ei tarvitsisi välittää, mutta monilla on kova tarve kuulua joukkoon. sittenhän materia voi myös luoda tunnelmaa positiivisella tavalla, esim. siten, että voi ostaa vaatteita, joissa on parempi leikkaus ja parempi kangas. kyllähän materia voi tuoda iloa, ongelma on vain se, että sellainen onni on usein lyhytaikaista.

    työpukeutumisen ”turhuuden” voi ymmärtää niin monella tapaa: onko esim. töitä varten oltava 40 eri kengät ja 20 kaulakorua asujen kanssa jne. minimalismilla ei kai ole kyse mistään ennalta määritetystä tavaramäärästä tai tietyistä tavaroista, vaan jos itse tuntee, että tavaraa on liikaa, voi ehkä vähentää ne tavarat, joita itse ei loppujen lopuksi koe tarpeelliseksi.

    on mielenkiintoista, että tietyn tulotason jälkeen ihmisen onnellisuus ei enää paljoa kasva. mutta silti, jos ihminen on huomattavasti köyhempi kuin se yhteisö, jossa hän elää, hän on usein onnettomampi kuin muu yhteisö, kai koska jää paitsi yhteenkuuluvuuden tunteista jne. eli materiaa tarvitaan ”välillisiin” tarkoituksiinkin.

    • Kiitos kommentistasi ja mielenkiintoisista pohdinnoista! Olen omissa pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että tarpeella kuulua joukkoon on paljonkin merkitystä sille mitä ihmisten kodeissa on tai miten pukeudumme. Joillakin on suurempi tarve kuulua joukkoon kuin toisilla. Itselläni ei tällaista tarvetta juuri ole. Kuljen mielelläni omia polkujani, enkä koe ollenkaan tarpeelliseksi tehdä kuten on tapana tehdä tai kuten muut tekevät. Itse en koe saavani mitään etua siitä, että seuraisin valinnoissani sitä mitä muut valitsevat. Minulla on kuitenkin oma elämäntapani ja omat tarpeeni.

      Tuo esimerkkisi omakotitaloasumisesta on aika surullinen. Olen kotoisin pienestä kaupungista, ja usein minua rasittivat nuo hyvin yksisilmäiset ajatukset siitä miten pitää toimia ollakseen ”kunnollinen” ihminen. Jälkikäteen olen huomannut tuossa kaupungissa käydessäni, että siellä tulee vastaan huomattavasti enemmän massasta poikkeavasti pukeutuvia nuoria tai muuten ulkonäöllään erottuvia kuin suuremmissa kaupungeissa. Näkyvä vastareaktio niille kangistuneille kaavoille, niin olen ajatellut.

      Työpukeutumista on myös kovin monenlaista. Joissakin työpaikoissa pukeutumisella ei ole juuri merkitystä, kun taas toisissa siihen on panostettava paljonkin. Yhtä ainoaa ”työpukeutumista” ei siis ole olemassa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s