Avaruutta olohuoneeseen

Kirjoitin aiemmin, että meillä on olohuoneessa (ruoka)pöytä, joka tuli hankittua lähinnä siksi, että sille sattui olemaan tilaa. (En muista kirjoitinko asiasta kommenteissa vai tekstissä.) Kenties ajattelimme pöytää hankkiessa, että sille olisi monenlaista käyttöä. Todellisuus osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi. Pöydälle oli käyttöä alle kymmenen kertaa vuodessa. Lähinnä pöytä keräsi tavaroita, jotka eivät siihen kuuluneet.

Pöydästä kirjoittaminen kypsytti mielessäni kysymyksen, onko pöytä meille oikeastaan tarpeellinen. Keittiössä on ruokapöytä, jota käytämme monipuolisemmin kuin olohuoneen pöytää. Pyöreä pöytä on kaunis, mutta monella tavalla epäkäytännöllinen. Kirjoitan, ompelen tai teen oikeastaan mitä vain mieluummin suorareunaisen pöydän äärellä.

Päätimme luopua pöydästä. Samalla myimme pois myös sohvan, joka osoittautui käytössä kaikin puolin ikäväksi. Siitä ei jäänyt kerrassaan mitään positiivista sanottavaa.

Mitä sohvan tilalle? Kas siinä hetkeksi miettimistä. Tavallista sohvaa emme enää halunneet, sillä mikä tahansa muu ratkaisu sopisi tilaan paremmin. Nojatuolit olisivat olleet hyvä ratkaisu, mutta sopivia irtopäällisin varustettuja vaihtoehtoja ei löytynyt. Päädyimme ratkaisuun, joka olisi mahdollisimman muuntelukelpoinen. Hankimme kaksi käsinojatonta ”nojatuolia” (lainausmerkit, koska istuin on niin leveä, että kaksi aikuista sopii istumaan siinä vierekkän – ei vastaa minun käsistystäni tavallisesta nojatuolista), jotka voi sijoittaa vierekkäin ikään kuin sohvaksi tai erikseen kahdeksi tuoliksi. Syksyisten lukutuokioiden kunniaksi sijoitimme tuolit kolmannella tavalla, vastakkain, jolloin voi istua mukavasti kuin divaanilla. Tilaa riittää mukavasti kahdelle aikuiselle ja kahdelle kissalle.

Laitoin tuolit aluksi vierekkäin seinän viereen, entisen sohvan paikalle. Kesti muutaman päivän, että silmä tottui aluksi valtavalta näyttäneeseen istuinratkaisuun. Tilanne helpottui, kun ehdin ajan kanssa veivata kalusteita uuteen järjestykseen. Lopulta tuolit päätyivät vastatusten pitkämäisen huoneen päätyyn, niin että niiden ympäri mahtuu helposti kulkemaan. Huoneen toinen pitkä sivu jäi kissojen raapimispuuta ja imuria (kuuluu vakiona olohuoneen sisustukseen) lukuun ottamatta tyhjäksi, mitä arvostan arjessa suuresti. Tyhjään tilaan on helppo tuoda pyykkiteline, silityslauta tai vaikkapa keittiön pöytä joulun ajaksi. Huonekalujen järjestystä miettiessä pidin tärkeänä, ettei pyykkitelinettä tarvitse pystyttää keskelle lattiaa tielle tai muuten huoneen paraatipaikalle. Kummasti pyykkitelinekin näyttää paremmalta, kun sen ympärille jää tarpeeksi tilaa.

Imurointi on todella paljon mukavampaa kuin ennen, kun ei tarvitse siirrellä tuoleja pöydän alta tai kierrellä pöydänjalkoja! Kolistelin niihin imurilla joka kerta, vaikka miten yritin varoa. Pöydän ja kahden tuolin lähdettyä olohuoneeseen tuli sen verran lisää tilaa, että kalusteiden järjestystä on helpompi muuttaa tarvittaessa. Ennen huonejärjestys pysyi samana pitkään, mutta nyt uusia istuimia sopii vapaasti liikutella avarassa tilassa sen mukaan millaiseen käyttöön niitä kaipaa.

Olohuonetta uusiksi ajatellessa tulimme kokeilleeksi jotakin uutta myös keittiössä. Meillä on ollut keittiössä seitsemän vuotta sama pöytä, emmekä koskaan olleet kokeilleet sopisiko se tilaan toisin päin. Kun pöydän äärellä istuu kaksi ihmistä kummallakin puolella, on sen verran ahdasta, että kyynärpäät kolisevat yhteen. Yleensä kuitenkin isäntäväki istuu lähempänä pöydän kulmia, jotta tältä vältyttäisiin… Kokeilimme josko pöytä sopisi keskelle lattiaa niin, että sen joka sivulla sopisi istumaan, kuten pöydän pienen koon huomioiden alunperin lienee tarkoitettukin. (Pöytä on löytö kierrätyskeskuksesta, riittävän pienikokoista mutta silti riittävän tilavaa oli kaupoista turha haeskella.) Olimme pitäneet vaihtoehtoa mahdottomana, mutta eihän se ollutkaan! Pöydän ollessa keskellä lattiaa pienessä keittiössä on varmasti tiivis tunnelma, mutta sen ympärille sopii riittävän hyvin.

Olohuoneen pöytää hankkiessa mietimme aikoinaan sitäkin, että sen ympärille vieraat saa sopimaan paremmin kuin pieneen keittiöön. Kuitenkin kun vieraita on ollut käymässä, keittiön pöydän äärellä on vaihdettu kuulumisia ennen kuin sitä on ehditty kattaakaan –  eikä vierailla ole ollut aikomustakaan siirtyä tilavampaan olohuoneeseen. Pienissä kodikkaissa tiloissa on viehätyksensä.

P.S. Pahoittelen, että saatte tyytyä pelkkään tekstiin. Kuvia ei edelleenkään ole tulossa. Kauniilla kuvilla kuorrutetut varsinaiset sisustusblogit ovat asia erikseen, minä vaan mietiskelen tekstimuodossa.

10 kommenttia artikkelissa “Avaruutta olohuoneeseen

  1. Hei, Kiitos kun jaksat kirjoittaa ja jakaa ajatuksiasi. Olen paljon samaa mieltä, tosin vielä alkuvaiheessa projektin kanssa ja koska minun aviomieheni ei helpolla luovu mistään, niin tässä on vielä pitkä matka ennen kuin olen edes jotenkuten vähentänyt tavaraa kotona. Mutta tekstisi
    innostavat aina, ja on kivaa lukea blogiasi. Ja kuvia en ole kaivannut tähän blogiin yhtään, joten jatka vain ilman kuvia. Se on juuri ollut hyvä kun joutuu miettimään omia ratkaisuja ongelmakohtiin, ja jos laitat kuvia, niin helpoin tapa on aina tehdä niinkuin kuvassa eikä miettiä itse omaa ratkaisua 😉

    • Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi! Kirjoittaminen on minulle osa ajattelua. Kirjoittaessani löydän ajatuksia joita en tiennyt sitä ennen olevankaan. Olisi vaikea jaksaa olla kirjoittamatta.

      Olen kuvista samaa mieltä kanssasi. Ne tarjoavat helposti valmiin ratkaisun, jolloin ei tule miettineeksi sitä itselle kaikkein sopivinta ratkaisua. Teksti taas tarjoaa enemmän mielikuvia, jotka kumpuavat jokaisen omista ajatuksista.

      Toivotan onnea projektillesi!

  2. Heissan Tuulia, ja kiitos blogistasi!
    Minulla on kyllä Benitan kanssa ilmeisesti samantyyppinen aviomies, mutta yritän tulevan muuton yhteydessä parhaani aiheuttamatta suunnatonta mielipahaa. (((Ainoastaan pientä, ja sehän mahtuu sitten avarampiin tiloihin. Tämä pitäisi kyllä yliviivata, mutta kun en osaa…)))

    • Kiitos kommentistasi! Kun alkaa vähentää omia tavaroitaan, sillä usein on vaikutuksensa myös lähellä oleviin. Se herättää miettimään asioita, varsinkin kun muut näkevät mikä vaikutus elämän yksinkertaistamisella ihmiselle on. Kannattaa siis aloittaa omista tavaroistaan (ellet ole niin jo tehnytkin), voi olla että aviomieskin jossain vaiheessa pääsee jyvälle siitä mihin sillä pyrit ja mitä tavaroita vähentämällä voi saavuttaa. Toivottavasti muutto sujuu hyvin!

  3. Nyt alkoi tosissaan kiinnostaa tuo ”nojatuoli” minkä hankitte (tai siis kaksi). Asun itse minikokoisessa asunnossa, jonne ei mahdu sohvaa ja tuollainen nojatuoli/sohva/divaani voisi olla ratkaisu. Minkä näköinen ja kokoinen se on ja mistä niitä saa? Pelkällä pinnatuolilla ei jaksa istua loputtomiin eli nojatuoli on ollut jo pitemmän aikaa ostoslistalla 😉

    • Kiitos kommentistasi! Tämä nojatuoli ei valitettavasti ole oikein omiaan minikokoiseen asuntoon. Riippuu toki asunnon mallista ja asukkaan mieltymyksistä sekä siitä, mitä muuta asuntoon haluaa saada sopimaan. Itse arvostan paljon tyhjää tilaa, joten minun on vaikea kuvitella tätä minikokoiseen asuntoon. Näin jo kaupan suurissa tiloissa, että tämä on suurikokoinen, mutta kotona meni pari päivää sietäessä sitä, että tämähän on minun mittapuullani valtava. Tuolin mitat ovat leveys 91, syvyys 60, korkeus 83 cm ja se on Ikeasta ja nimeltään Kivik. Parempaa vaihtoehtoa, jossa kaikki tarpeemme kohtaisivat, ei tullut vastaan. Aluksi katsoin että meidän 50-lukulainen asuntomme ja tuolin mittasuhteet eivät kerrassaan sovi yhteen, mutta kun jätin reilusti tilaa tuolien ympärille niin tilanne muuttui. Olen aivan todella tyytyväinen ratkaisuun.

      ”Divaanina” tuoli vetää puoleensa kuin magneetti, ja siinä on hyvä käydä keskusteluja kasvotusten. Sohva tuntui aina vetävän minua ja kumppaniani erilleen toisistamme, tämä ratkaisu tuo meidät toisiamme lähemmäs. Tämä on ollut meille parempi ratkaisu kuin yksikään aiempi sohvamme ihan joka kulmasta katsoen. Sillä on yllättävän suuri vaikutus, että tuolissa ei ole käsinojia, varsinkin kun tuoli on näin suoralinjainen. Se tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia tuolin sijoittamiselle ja tekee tuolista jotenkin erityisellä tavalla kutsuvan.

      Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ratkaisun! Pieniin tiloihin sopivia kalusteita on harmillisen vaikea löytää.

      • Kiitos vastauksesta! Olen tainnut kokeilla ainakin tuota Kivik-malliston ”oikeaa” divaania, mutta jostain syystä en pitänyt siitä. Ehkä itse nojatuoli tuntuisi erilaiselta, täytynee mennä kokeilemaan (ja kokeilla saman tien kaikki muutkin nojatuolit)!

  4. Hei, oletko ajatellut että voisit luopua mainitsemastasi pyykkitelineestä? (jos asutte talossa, jossa on pesutupa) Minä tein niin, enkä ole katunut. Nyt sitä ei tarvitse katsella enää ollenkaan.

    Alunperin minusta tuntui vaikealta ajatukselta raahata pyykit pesutupaan, joka sijaitsee taloyhtiön toisessa rapussa. Olemme lapsiperhe ja pyykkiä tulee valtavasti. Tuntui helpolta laittaa ne omaan pyykkikoneeseen, mutta kuivatus oli ongelmallista. Tällä pyykkimäärällä, kun pyykkiä pestään koneellinen päivässä, pyykkitelineestä tuli meille ihan pysyvä sisustuselementti. Lopulta päätin kokeilla siitä luopumista. Varaamme pesutupaan yhden pitkän pesuvuoron kerran viikossa, jolloin saamme koko viikon pyykit kerralla pestyä ja kuivattua. Yllättäen se ei olekaan vaivalloista vaan ihan ok hommaa. Kaikkein paras puoli on tietenkin se, että pyykit voi kantaa pesutuvasta suoraan kaappiin. Mutta tästä on myös seurannut jonkinlaista keveyttä omaan mieleen, kun pyykit hoidetaan todellakin kerran viikossa ja muina päivinä asialle ei uhrata ajatustakaan. Tämä oli minulle yllätys! Varsinkin lapsiperheitä suosittelen kovasti kokeilemaan. Oma pyykkikone on meillä nykyään käytössä vain pari kertaa kuussa, eli silloin kun täytyy pestä jokin vaate hyvin pikaisesti, ja nuo satunnaiset pikkupyykit mahtuvat silloin kuivumaan vaikka henkarille kylpyhuoneeseen, joten pyykkiteline on nyt pysyvästi poissa elämästämme 🙂 Heitin sen roskiin, ihanaa.

    • Kiitos kommentistasi! En ole aikeissa luopua pyykkitelineestä. Se toimii mainiona akustisena elementtinä nytkin. 😀 Meillä on pesutupa toisessa päässä taloa, mutta harvemmin sitä käytän. En millään saa niin suurta määrää pyykkiä kasaan, että kannattaisi siellä pestä (paitsi satunnaisesti peittoja), enkä kotikoneella pestyjä pyykkejä lähde sinne viemään. Olen hyvä huolehtimaan, enkä pidä yhtään tavaroideni jättämisestä jonnekin. Toisaalta olen myös hyvä unohtamaan, aikoinaan kuivasin pyykkejä muutaman päivän, kunnes kanssa-asukasta alkoi nyppimään narulle jääneet pyykkini…

      Kaikkeen tottuu, ja lapsiperheessä teidän tapanne toimia voi tosiaan olla hyvä juttu. Näin kahden ihmisen pyykkimäärällä se ei onnistu, ei vaan pyykkimäärä riitä. Pyykkituvan käytössä on hajusteherkälle sekin harmi, että saa kaupan päälle edellisen käyttämän tuoksun pyykkiinsä. Ei yhtään kiva.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s