Tavaroihin ja paikkoihin kiintymisestä

En juurikaan kiinny tavaroihin. Minun on ollut helppo luopua tarpeettomista tavaroista tai vaatteista, vaikka olisin niistä pitänytkin. Mitään en ole jäänyt kaipaamaan.

Tavaroiden sijaan kiinnyn paikkoihin. Olen asunut lapsuudenkotini jälkeen kymmenessä eri asunnossa, nykyinen koti on numero 11. Jokainen muutto on ollut haikea. Olen muuttanut mielelläni uusiin paikkoihin, mutta entisen kodin hyvästeleminen on saanut joka kerta vuodattamaan kyyneliä.

Katselin huvikseni myytäviä asuntoja netistä, ja näin sattumalta myynti-ilmoituksen edellisestä kodistamme. Joitakin vuosia sitten törmäsin netissä sitä edelliseen kotiimme.

Tuntuu erikoiselta vierailla pitkästä aikaa entisessä kodissaan valokuvien välityksellä. Katsoa miten seuraava asukas on kotinsa sisustanut, ja mitä omista sisustusratkaisuista on vielä jäljellä. Huvittavinta on tunne siitä, että seuraava asukas on tehnyt ihan kummallisia valintoja. Miksi ihmeessä sohva on sijoitettu noin? Ai hän ei pitänytkään väreistä, vaan halusi beigeä. Jossakin sydämen tienoilla on yhä tunne siitä, että kyse on minun kodistani, vaikka asia on ollut toisin jo pitkän aikaa.

Katselen myytäviä asuntoja osin juuri siksi, että voisin vielä palata entisiin koteihini edes kuvien välityksellä. Minulla on valokuvia vain hyvin harvoista kodeistani. Muistikuvia ja muistoja sitäkin enemmän.

Mieleeni ovat jääneet tarkkaan aivan alkuajat uudessa kodissa. Se ihana vapauden tunne kun kaikki on vasta alussa ja asunto vielä tyhjä. On tilaa ja mahdollisuuksia vaikka mihin. Mielessä remonttihaaveita tai suunnitelmia huonekalujen järjestyksestä. Muutaman asunnon kohdalla muistan miten söimme kumppanini kanssa pizzaa hämärän asunnon lattialla istuen, keittiön ja kylpyhuoneen valaisinten ollessa sillä hetkellä asunnon ainoat valonlähteet.

Muistan asuntojen tuoksuja ja ääniä. Miltä ilma tuoksui ulkona, kun ensimmäisen kerran menin käymään omilla avaimilla uudessa kodissa. Millainen tuoksu asunnossa oli. Miten oven kolahdus kaikui rapussa, tai miten kuuntelin hissistä asuntoon kantautuvia ääniä. Miten parketti napsui, kun päästin raikasta talvi-ilmaa tuoreelta remontilta tuoksuvaan asuntoon.

Muistoni eivät kiinnity tavaroihin vaan asuntoihin ja niiden lähiympäristöön. Eri koteihin liittyy erilaisia tapahtumia ja tunnelmia. Elämän käännekohtia, iloja ja suruja. Eri ihmisiä, joista suurin osa ei enää ole elämässäni kuin erilaisina muistoina.

Edelliseen kotiimme liittyy paljon remonttimuistoja. (Ehkä liikaakin. Saimme asunnon viimeisteltyä samalla viikolla kun luovutimme avaimet uudelle omistajalle.) Jätimme kädenjälkemme lähes jokaiseen pintaan pihaa myöten, vain alakerran parketille, kylpyhuoneelle ja saunalle emme tehneet mitään.

Kuvia katsoessa oli ilo huomata, että sisustusratkaisumme olivat kestäneet aikaa ja sopineet myös uusien asukkaiden makuun. He olivat ainoastaan maalanneet seiniä ja portaat, joiden kuulaan siniseen väriin me puolestamme olimme ensi kerran asunnon nähdessämme ihastuneet. Heidän jäljiltään asunto näytti selvästi pienemmältä. Aikoinaan asemahallin mieleen tuonut avokeittiö-olohuone oli kutistunut ahtaaksi ja sekavaksi tilaksi. Suurempi tavaramäärä vei minun silmissäni huomion kaikesta siitä, mikä asunnossa oli erityistä. Kuvista päätellen hekään eivät näytä olevan puutarhaihmisiä.

Vanhan kodin kuvien katsominen toi mieleen valtavasti muistoja. Hauskoja ja vähemmän hauskoja hetkiä. Muistoja monista ihmisistä. Jopa siitä, mikä kappale naapurin päässä soi pihatalkoissa. Ja valitettavasti myös siitä, mikä oli toisen naapurin suosikkilaulu hänen harjoitellessaan perjantaisin karaokea varten.

Välillä ikävöin kovasti entisiä kotejani. Ja ihmisiä joita niihin tavalla tai toisella liittyy.

6 kommenttia artikkelissa “Tavaroihin ja paikkoihin kiintymisestä

  1. Hmm. Itse en ole toistaiseksi sellaisessa asunnossa asunut, että olisin kiintynyt siihen (olen muuttanut 13 kertaa 17 vuoden aikana), tosin yhdessä asunnossa asuin sitten todella pitkään. Ilmeisesti tämä on tehnyt sen, että ne vähät tavarat tekevät kodin, oli ne missä hyvänsä. Sitä pidän kuitenkin tärkeänä, että arkitoimet, ruuanlaitto, pyykkäys ja puhtaus onnistuvaat sujuvasti – se tuo kodin tuntua.

    • Kiitos kommentistasi! Minun asumishistoriastani löytyy kolme asuntoa, joita en ole jäänyt pidemmäksi aikaa kaipailemaan. Tosin kahdessa näistä asuin hyvin vähän aikaa, joten erityisen paljon muistoja ei ehtinyt kertyä. Kolmannessa asuin tavallaan olosuhteiden pakosta ja olin ihan tyytyväinen päästessäni muuttamaan. Aina muuttoihini on silti liittynyt jonkinlainen haikeus, mutta toisaalta myös ihana kihelmöinti uudesta alusta.

  2. Olin juuri aikeissa kirjoittaa samasta aiheesta! 🙂 Sillä erotuksella, että itse en oikeastaan kaipaa takaisin vanhoihin asuntoihin, vaikka kyseistä aikaa ja elämänvaihetta saatankin kaiholla muistella… Asunnot ja niiden ”ominaistunnelmat” säilyvät ikuisesti mielessä. En ikinä muista minä vuonna jokin asia tapahtui, mutta muistan kyllä aina, missä asunnossa asuin, kun kyseinen asia tapahtui!

    • Kiitos kommentistasi! Onpa hassua, että sinulle sattui sama aihe mieleen näin samoihin aikoihin. 🙂 En minäkään haluaisi takaisin entisiin asuntoihini, mutta tunnen haikeutta muistellessani menneitä. Asuntojen tunnelmat tosiaan jäävät mieleen elävästi. Ja sama juttu minulla, en muista vuosilukuja vaan haarukoin tapahtumia sen mukaan, missä asunnossa asuessa mikäkin tapahtui.

  3. Minä kiinnyn tavaroihin. Asunnoista sen sijaan olen päästänyt irti hyvillä mielin. Ehkä siksi, että uusi on aina tuntunut paremmalta kuin vanha. Sen sijaan tavaroihin liittyy niin paljon tarinoita ja muistoja, että kaikista en haluaisi luopua koskaan. Esimerkiksi vaikka vanha iltapuku, jossa on juhlittu monet ikimuistoiset illat. Haluan joskus vanhana silitellä silkkiä ja hymyillä nuoruuden päähänpistoille!

    • Kiitos kommentistasi! Minä olen aina pitänyt muutoista, vaikka ne haikeita minulle ovatkin. Se uuden alun kihelmöinti on yhtä vahva tunne kuin haikeuskin, molemmat hyviä tunnetiloja. Haikeus kertoo minulle siitä, että olen elänyt hyvää elämää, ollut onnellinen. Tuntenut olevani kotona, jonka taakse jättäminen saa mielen haikeaksi, vaikka uuteen kotiin muuttaminen ihanaa onkin.

      Tuntuu olevan aika tavallista, että vaatteisiin liittyy muistoja. Itse en muista mitä minulla milloinkin on ollut päällä. Jos minulla on muistoja liittyen vaatteisiin, nekin liittyvät entisiin koteihini. Muistan minkä kodin eteisessä talvikenkäni hajosivat kun oli jo kiire kouluun, tai missä asuessa käytin paljon untuvatakkia. Mutta siitä mitä minulla on ollut päällä eri tilanteissa, ei ole muistikuvia.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s