Hengittää, päivä kerrallaan

Kuluva vuosi on ollut täynnä vastoinkäymisiä. Niitä on tullut yksi toisensa perään, tukuittain. Itse olen säilynyt ehjänä ja terveenä, mutta lähipiirissä tapahtuneet ikävät asiat eivät ole voineet olla vaikuttamatta minuunkin.

Viime talven kirkastuessa kevääksi minulla oli tunne, että tästä vuodesta ei tule aivan tavallinen. Tunsin levottomuutta ja aavistelin suuria muutoksia. Mitään tapahtuneen kaltaista en kuitenkaan osannut odottaa.

Onneksi elämä on yllätys, emmekä tiedä etukäteen mitä se tuo tullessaan. Vaikeat asiat on helpompi kohdata, kun ei tiedä mihin kaikkeen voimiaan joutuukaan vielä venyttämään.

Olen joutunut pohtimaan elämän ikävämpiä sävyjä tämän vuoden aikana niin paljon, että alan turtua. Pitkään jaksoin nähdä toisiaan seuranneet vastoinkäymiset yksittäisinä tapahtumina, kunnes eräänä päivänä alkoi tuntua siltä, kuin seuraisin sivusta loputonta vastoinkäymisten ketjua. Mitä seuraavaksi? Mitä nyt vielä?! Kiintiöni ikävistä yllätyksistä on niin täynnä, että tuskin tässä vaiheessa enää mikään yllättäisi.

Olen väsynyt jatkuviin huoliin ja epätietoisuuteen. Tippa kerrallaan annosteltavaan tietoon, joka tuo tullessaan vain uusia kysymyksiä, joita seuraa odotus ja epävarmuus. Kunnes annostellaan lisää tietoa, johon pitää taas yrittää suhtautua. Tämä ruletti on pyörinyt pitkin vuotta, alusta ja yhä uudelleen.

Elämä epätietoisuudessa, odottaen järkytyksen sijaan helpotusta, pyrkien pitämään yllä positiivista mieltä ja toiveikkaita ajatuksia, on kuluttavaa. Niin kuluttavaa, että en jaksaisi enää yhtään enempää. Vieläkään en voi huokaista helpotuksesta. Vielä on liian tärkeitä kysymyksiä vailla vastauksia.

Tärkeintä on jaksaa hengittää. Siinä on päätavoite, muu on vähemmän merkityksellistä. Pienillä iloilla on suuri merkitys. Kuppi vahvaa teetä ja korvapuusti. Suklaata niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Syliin kömpivä kissa. Kävely sumusateessa, joka raikastaa vaan ei kastele. Tunnetilaan sopiva musiikki ja Ohukaisen ja Paksukaisen yksinkertainen, mutta niin hankala elämä. On niin paljon kaunista ja hyvää, kaikesta huolimatta.

Elämässäni on ollut aikoja, jolloin en ole kyennyt näkemään valoa missään. On suuri lahja saada huomata, että vaikka olen surullinen ja huolissani, voin silti tuntea hetkittäin myös iloa ja keveyttä. Nähdä elämän kauneuden kaiken keskellä.

En tiedä mistä monen mutkan jälkeen löysin luottamuksen elämään, mutta olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Kun elämässä on mietittäviä, pelottavia, huolestuttavia asioita enemmän kuin tuntuu kohtuulliselta, on helpottavaa huomata, että jaksan silti uskoa asioiden kääntyvän parhain päin. Luotan siihen, että kaikki kääntyy hyväksi.

Olen oppinut ymmärtämään ja hyväksymään, että kaikelle on aikansa. Mikään ei ole pysyvää. Väliaikaista kaikki on vaan, nämä huolet ja murheetkin.

Minulla on loputtomasti syitä kiitollisuuteen. Pieniä ja suuria. Sen ymmärtäminen antaa voimaa jaksaa hengittää. Samoin Anna Puun Hyvä hetki kuulokkeissa.

tulkoon mitä vaan
tai jääköön tulematta
kaikki on hyvin
kaikki on hyvin

20 kommenttia artikkelissa “Hengittää, päivä kerrallaan

  1. Luen blogiasi, pidän siitä kovasti. Olen saanut ideoita ja jonkinlaista vahvistusta omille toimilleni. Olen kaukana minimalismista, ainakin käytännön tasolla, mutta matkalla.
    Toki en voi tietää mihin kaikkeen viittaat tässä kirjoituksessa eikä sen tietäminen ole tarpeen. Huomaan vaan että tässä on paljon asioita omasta vuodestani. Minulla kaikkia liittyy isääni, joka sairasti Alzheimeria. Heinäkuun jälkeen olen joutunut käyttämään mennyttä aikamuotoa. Tuossa sairaudessa voi kaikki muuttua hyvinkin nopeasti, toisten potilaiden tila on pitkäänkin samanlainen. Minulla oli jo vuoden alussa aavistus että tästä tulee tähän astisen elämäni vaikein vuosi, ja niin kävi.

    On tarpeetonta mennä yksityiskohtiin, mutta minäkkn haluan nostaa esiin nämä pienet”pelastavat” asiat. Olen saanut lohtua ja voimaa sellaisesta, jonka en ennen olisi uskonut voivan auttaa. Ja kyllä, suuri kiitollisuus, sittenkin.

    Kiitos kun kirjoitat! Näin hyvien tekstien lukeminenkin on sitä hyvää ja kaunista, joka tuo iloa.

    • Kiitos kommentistasi! On aina mukava kuulla, että olen voinut tarjota jotakin iloa blogini kautta. Kiitos kauniista sanoistasi.

      Otan osaa suruusi. Ikävä kuulla, että sinullakin on ollut raskas vuosi. Minulla ei ole Alzheimerista kokemusta, mutta olen ymmärtänyt, että läheiselle siinä on paljon käsiteltävää.

      Pienillä asioilla on merkitystä. Silloin sen ymmärtää erityisen hyvin, kun elämä on vaikeaa. Olisi huomattavasti vaikeampi jaksaa, jos ei kykenisi näkemään niitä pieniä, kauniita asioita. Ne kannattelevat.

  2. Kaiken paskan keskellä tulee muistaa tärkeä lause joka on ohjannut omaa olemistani ja toimintaa usean vuoden ajan. ”Accept all that comes your way, even good” Kun riittävän pitkään asiat on vinossa, tuntuu hankalalta tunnistaa hyviä asioita. Muista siis olla armollinen itsellesi ja omille tunteillesi. Kun tämä vuosi on ollut vaikea, on seuraava vuosi loistava. Niin uskon ja sinun vuoksesi toivon. Itselläni ainakin kävi niin. 2013 oli pelkkää paskaa, ja 2014 elämässä on tapahtunut vain hyviä asioita.

    • Kiitos kommentistasi! Ja hyvästä neuvosta. Minulla on suuri luottamus siihen, että ensi vuosi on hyvä. Muistan aiemmista elämänvaiheista, miten suurten murheiden jälkeen en ole nähnyt enää hyviäkään asioita. Jokin on muuttunut, sillä nyt tuntuu, että revin sitä iloa kaikesta mistä irti saan. Aiemmat kokemukset ovat olleet minulle tärkeää oppia. On tehnyt hyvää muistella, mistä kaikesta sitä on aiemmin selvinnyt. Ja mitä kaikkea sen jälkeen saanut, vaikkei ollut uskoa enää oikein mihinkään. Haluan pitää katseen kaikessa siinä hyvässä, mitä kaikesta huolimatta on olemassa.

    • Kiitos kommentistasi! Sanos muuta. Tuon kun ymmärtää, niin elämä on huomattavasti helpompaa. Onneksi ihmisellä on mahdollisuus oppia uutta niin kauan kun henki pihisee.

  3. ”Sinä olet ihme, suuri sittenkin Sinulla on ilma ja kyky hengittää Olkapäällä kyyhkynen Vaikket sitä nää.”

    Tämä pätkä Juha Tapion kappaleesta Sitkeä sydän on soinut itsellä viime aikoina päässä paljon. Ajatus, jonka koettaa muistaa kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Jaksamisia!

  4. Minä elin ennen niin, että ajattelin vaikeuksien menevän aina ohitseni. En osannut onneksi ennakoida. Elämän eteeni tuomista vaikeuksista selvinneenä olen kirkastanut itselleni ne tärkeät asiat. Riittävä itsenäisyys, mutta hyvät suhteet läheisiin. Materian keräämisen lopettaminen. Sallivuus. Eläminen niin, että on tilaa hengittää. Pienet arjen nautinnot. Oman sisimmän kuuntelu. Muiden auttaminen, erityisesti lasten. Elämänilo, sitä on ei kannata kätkeä…

    • Kiitos viisaasta kommentistasi! Tärkeitä asioita olet listannut. Hyvin tutuilta tuntuvat, samankaltaisia asioita olen vuosien mittaan minäkin itselleni hahmotellut. Kiitos kun muistutit!

  5. Itselläni on myös ollut haastava vuosi mutta nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Voin vihdoin todeta kaiken olevan hyvin. Synkimpinä hetkinä minua lohdutti Eckhart Tollen kirjasta lainattu lause ”Tämäkin loppuu aikanaan”. Vaikka kuinka tulisi lunta tupaan, jossakin vaiheessa se loppuu ja jotakin muuta tulee tilalle. Jaksamista ja voimia tähän hetkeen ❤

    • Kiitos kauniista kommentistasi! Hyvä että valoa näkyy ja asiat ovat jo paremmin. Kaikki loppuu aikanaan, se on monella tavalla hyväksi muistaa.

  6. Itselläni(kin) on ollut aika synkkä syksy. Lähipiirissä on ollut kuolemantapauksia ja kaikenlaisia murheita ja lisäksi vakavat liikenneonnettomuudet Suomessa ja onnettomuudet ja kriisit ulkomailla ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet siten, että koko syksy on tuntunut olevan yhtä kuolemaa ja tragediaa yksi toisensa perään. Kaikki tämä on alkanut vaikuttaa minuun jo niin, että tietynlaisesta kuolemanpelosta on tullut arkipäivää. Tuntuu, että näin vaaroja vähän kaikkialla ja elämä yleensäkin tuntuu entistä hauraammalta :/

    • Kiitos kommentistasi! Tunnistan mistä kirjoitat. Olen huomannut, että vuoden aikana kohtaamani ikävät asiat ovat tehneet minut herkemmäksi. Ikävät uutiset ja tapahtumat vaikuttavat tavallista enemmän. ”Elämä tuntuu hauraammalta” on hyvin sanottu. Tunnistan tuon tietynlaisen kuolemanpelonkin. Tämä kaikki tuntuu kulkevan aaltomaisesti, välillä elämä tuntuu olevan jo lähempänä normaalia, välillä taas on vaikeampaa. Ajan kanssa tilanne normalisoituu, mutta juuri nyt on mitä on. Päivä kerrallaan eteenpäin. Voimia sinulle!

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s