Pellavapyyhkeiden lenkit ja muuta muka-riittämätöntä

Ennen kuin tutustuin minimalismiin, ja aloin tarkemmin miettiä miten todella haluan aikaani käyttää, olin hyvä keksimään kaikenlaista epäolennaista tekemistä.

Olin harvemmin tyytyväinen siihen miten asiat olivat. Halusin asioiden olevan paremmin, kauniimmin tai muuten vaan jotenkin eri tavalla.

Viimeisin projektini oli ommella pellavapyyhkeisiin ripustuslenkit. Tarpeeksi pitkään kun jahkailin toimeen ryhtymistä, ymmärsin, että koko tehtävä on turha. Pyyhkeissä nimittäin oli jo lenkit. (Ne vaan eivät olleet mukamas riittävän kauniit.) Hiukan muovimaiset, mutta lenkit kuitenkin, joista pyyhkeen saattoi ripustaa. Hyvin ovat lenkit arjessa toimineet ja kestäneet, vaikka jokin niistä on alkanut jo reunasta rispaantua.

Kun katson ajassa taaksepäin, ymmärrän, että ruokin ahkerasti tyytymättömyyttäni. Vietin paljon aikaa erilaisten sisustuslehtien ja -kirjojen parissa. Siihen maailmaan ei keskeneräisyys ja puolivillaisuus sovi – paitsi tietenkin kontrastiksi – rikkomaan muuten liiankin täydellistä kauneutta ja harmoniaa.

Silloin en tullut ajatelleeksi, että lehtien ja kirjojen kuvat ovat lavastusta. Ne eivät kuvaa kenenkään kodin todellisuutta, vaan tarkoitus on ollut saada visuaalisesti näyttäviä, kiinnostavia ja kauniita kuvia.

Kuitenkin vertasin kuvia oman kotini todellisuuteen, ja näin kaikenlaista korjattavaa. Silmäni tarttui helposti kaikkeen, mikä ei sopinut kokonaiskuvaan. Löysin kodistamme vikoja, joille pitäisi tehdä jotakin. Olin hyvin harvoin tyytyväinen, olihan aina jotakin mikä olisi voinut olla paremmin.

Kauneus on minulle tärkeää edelleen, mutta en enää kuluta sisustuslehtiä kuin satunnaisesti. (Huomatakseni, että ne eivät ole minua varten.) Jännä juttu, että kotimme on muuttunut kauniimmaksi. Olen tyytyväinen näkemääni, enkä haluaisi jatkuvasti muuttaa jotakin.

Kylpyhuone, joka muuttaessa näytti auttamattoman vanhanaikaiselta ja remonttia kaipaavalta, ei kaipaa enää muuta kuin säännöllistä siivousta. Peilikaapin lamppu ei ole toiminut enää aikoihin, sen voisi uusia, vaikka hyvin on pärjätty ilmankin.

Minimalismi, keskittyminen todella merkityksellisiin asioihin, on ollut minulle monin tavoin hyödyllistä. Katson kotiamme aivan toisin silmin. Vähemmän on merkitystä sillä, miltä kotimme (jonkun toisen silmään) näyttää, merkityksellisempää on miten se toimii. Ja sehän toimii mainiosti, nyt kun on riittävästi tilaa ja väljyyttä toimia.

Olen opetellut olemaan tyytyväinen siihen mitä on, sellaisena kuin on. En yritä enää jatkuvasti parantaa asioita. Elämä on huomattavan onnellista näin.

16 kommenttia artikkelissa “Pellavapyyhkeiden lenkit ja muuta muka-riittämätöntä

  1. Voi miten kaunis uusi kuva sinulla on tuossa bannerissa, vai miksi sitä kutsutaankaan! Se toi minulle paljon iloa.

    Kirjoitat hyviä huomioita tyytymättömyydestä. En ollut aiemmin ajatellut asiaa tuolta kannalta: tyytymättömyyttä
    tulee myös itse ruokittua. Ajatuksesi tuntuvat hyvin tutuilta ja oikeaan osuvilta.

    Jouduimme äskettäin lasten kanssa muuttamaan ison elämänkriisin seurauksena hyvin vaatimattomaan kotiin.
    Ainakin näin voi sanoa, jos vertaa nykyistä kotiamme entiseen kotiimme. Jos sitten tätä kotia vertaa siihen, millaisissa oloissa
    suurin osa maapallon väestöstä elää, tilanteemme on edelleen suorastaan kadehdittavan hyvä.

    Tässä nykyisessä kodissamme on joka huoneessa muovimatto. Ja arvatenkin juuri sellainen, jota olen aina inhonnut:
    vanha ja kulunut, vähän kellastunutkin. Voi, miten paljon olen joutunut tekemään työtä, etten anna tuon maton jatkuvasti häiritä minua!
    Olen yrittänyt peittää sitä matoilla ja kuvitetellut mielessäni kauniin lankkulattian tai parketin sen tilalle. Vihdoin sitten ymmärsin,
    että matto on ja pysyy, ja minun on vain opittava elämään sen kanssa. Ja itse asiassa parasta olisi, jos oppisin oikein
    tykkäämään tästä matosta, mikäs sen parempaa!

    No, paljon olen tämän oivalluksen jälkeen löytänyt hyviä puolia asiasta: eipähän tarvitse lattioita varoa, ei miettiä ’arvonalenemaa’, eikä
    surra elämän tuomia jälkiä lattiassa. Ja eipä tarvitse ainakaan kenenkään vieraan tuntea olevansa ’liian hienossa’ kylässä,
    tänne mahtuu elämän kaikki kirjo, kolhuineen ja kulumineen! Sen kun vielä näkisi, että jonkin lehden avatessani sieltä aukeaisi näkymä
    tällaiseen tavalliseen, ’elämää nähneeseen’ kotiin. Sitä odotellessa…

    • Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että sait tuosta otsakekuvasta iloa, kai sitä banneriksikin kutsutaan. Se on jo muutaman vuoden takaa, kun ensilumi satoi ruusujen vielä kukkiessa.

      Muovimattoharmisi kuulostaa niin tutulta. Asuin aikoinaan asunnossa, jossa oli ikävän näköinen muovimatto. Osassa asunnosta se oli sentään vaalea, vaikkei mikään kaunokainen sekään, mutta olohuoneessa tummanruskea. Meillä oli silloin paljon mattoja. Jotenkin lattiaan tottui ajan kanssa, eikä se enää niin häirinnyt, jos ei ihastuttanutkaan.

      Hyviä oivalluksia olet saanut, mitä kaikkia hyviä puolia tuohon mattoon voisi liittyä. Sillä tosiaan, jos matto kerran on ja pysyy, niin onhan ikävää antaa sen häiritä. Kaunis ajatus tuo ”Ja eipä tarvitse ainakaan kenenkään vieraan tuntea olevansa ’liian hienossa’ kylässä, tänne mahtuu elämän kaikki kirjo, kolhuineen ja kulumineen!”.

      Niin, kunpa lehdissä olisi enemmän näkymiä elämää nähneisiin koteihin. Uutuuttaan kiiltäviä ja upeissa puitteissa olevia asuntoja esitellään paljon, mutta suuri osa ihmisistä elää kuitenkin juuri niissä aivan tavallisissa kodeissa. Itse kaipasin aikoinaan sisustuslehtiä paljon kuluttaessani ihan käytännön vinkkejä siihen, millaisia erilaisia ratkaisuja pieniin tiloihin voisi keksiä. Siis juttuja oikeista pienistä kodeista, ja miten ihmiset ovat ratkaisseet erilaisia pienessä tilassa asumisen mukanaan tuomia haasteita. Eipä ollut paljon apua lavasteisiin kootuista ”vinkit pieneen tilaan” -jutuista, joissa kaikki oli johonkin suuntaan liian suurta. Vähän sama juttu kuin Ikeoissa olevissa mallihuoneissa: pieniin tiloihin ei-minimalisti saa sopimaan helposti haluamansa, jos saa itse määritellä seinien paikat, sekä jättää ikkunat ja patterit pois. 😉 Todellisuus on hieman toisenlainen.

      Toivotan oikein paljon onnea uuteen kotiinne! Oli ihana lukea, miten kauniita ajatuksia olet löytänyt alun lattiajärkytyksen jälkeen. Kun lattiaa ei tarvitse varoa, voi tosiaan elää reilusti eikä tarvitse miettiä mahdollisia elämän jälkiä. Toivon, että uudessa kodissa vietetyt mukavat hetket haalistavat lattiaharmin ajan kuluessa huomaamattoman pieneksi.

  2. Äitini muutti uuteen asuntoon, jonka kylppäri oli maalattu äklön pinkiksi. Hän on itse enempi sellainen sammalenvihreä. Tarjouduin maalaamaan kylppärin uusiksi. Äidin mielestä ei tarvinnut. Hänestä ”näin on hyvä”. Silloin aikoinaan ihmettelin, nyt ihailen.

    Äidillä on myös tyhjiä komeroita.

    • Kiitos kommentistasi! Ja kiitos kun jaoit palan äitisi viisaudesta. Näin on hyvä. Ihailen hänen asennettaan. Maailma on kaunis paikka, kun sen näkee noin. Itselläni tuon näkökulman sisäistäminen on työn alla. Tuntuu hyvältä huomata, että edistystä tapahtuu. Ehkä vielä joskus osaan suhtautua tuollaisella tyyneydellä elämään.

  3. Erittäin hyvin kirjoitettu. Onnellisuudesta yksi iso osa tulee siitä, ettei jatkuvasti vertaile itseään muihin. Minunkin elämäni yksinkertaistui kertanumerolla kun lopetin sisustusblogien lukemisen 🙂
    Olen ammattijärjestäjä ja pidän omaa blogia, johon olen ottanut kuvia myös meidän kotoamme. Minusta on ollut mukava näyttää ihmisille esimerkillä, ettei hyvä järjestys vaadi täydellisyyttä, ”tarpeeksi hyvä” on monesti ihan tarpeeksi hyvä, ja se että itse viihtyy ja saa sen oman arkensa toimimaan on tärkeintä.
    Kiitos inspiroivasta blogistasi ja mukavaa joulunodotusta!

    • Kiitos kommentistasi! Ja kauniista sanoistasi. Olen aivan samaa mieltä. Onnellisuutensa määrää voi kasvattaa paljonkin, kun lopettaa itsensä vertailun muihin. Sisustuslehdet ja -blogit ruokkivat helposti vertailua, vaikkei sitä tietoisesti niin ajattelisikaan. Sitä alkaa katsoa omaa kotiaan uusin silmin, ja löytää kaikenlaista paranneltavaa, vaikka hetkeä aiemmin kaikki oli aivan hyvin.

      Tarpeeksi hyvä on ihan tarpeeksi hyvä. Aivan. 🙂 Oikein mukavaa joulun odotusta sinullekin!

  4. Kuluttaminen kyllä ruokkii kuluttamista. Ongelma on vähän sama kuin syömisen suhteen: sitä ei voi lopettaa kokonaan. On siis löydettävä tasapaino.

    Olen opetellut kysymään itseltäni, mitä tarvetta varten ostaisin jonkun tietyn tuotteen. Heräteostosten määrä on vähentynyt. Kun ostan jotain, josta tiedän olevan pitkäaikaista iloa tai hyötyä, olen usein todella tyytyväinen hankintaani. Olen vain huomannut, että usein tämä tunne vaatii sen, että tiedän millaisia huonot tavarat ovat, jotta osaan arvostaa niitä hyviä.

    • Kiitos kommentistasi! Samaa mieltä, kuluttaminen ruokkii kuluttamista. Mukava kuulla, että olet kysymyksesi avulla saanut heräteostoksia vähenemään. Onnistuneita ostoksia tehdäkseen on tosiaan osattava erottaa hyvät tavarat huonoista. Se ei ole kaupassa aina niin helppoa, monta kertaa joutuu oppimaan kantapään kautta. Lisääntyy se tieto niinkin. 🙂

  5. Harvemmin mitään kommentoin, vaikka säännöllisesti blogiasi seuraankin. Kiitos siitä – osaat hienosti pukea sanoiksi samansuuntaisia ajatuksia kuin itsekin ajattelen. Välillä tuntuu että kodin sisustus on kilpavarustelua ja kilpailua, ainakin sisustuslehtien mukaan, eikä kukaan oikein osaa edes sanoa miksi ja ketä varten, usein jotain muuta kuin itseä varten. Saattaa jopa olla että elämä on niin hektistä ettei omasta kauniisti sisustetusta kodista ehdin edes nauttimaan. Toki itsekin olen aiemmin sortunut ”sisustamaan”. Esteetikkona nautin että ympärillä on kauniita tavaroita, mutta tarpeelliset riittävät. Vähään olen perheeni kanssa jo pitkään olleet tyytyväisiä, mutta mieheni kuoleman jälkeen vuosi sitten ymmärsin lopulta, että mikään materia ei lopulta ole tärkeää; kauniit, kalliit tavarat menettävät merkityksensä kun katsoo vaikean sairauden myötä väistämätöntä kuolemaa silmästä silmään. Kaikeksi onneksi elimme perhekeskeistä elämää, jossa arki itsessään oli juhlaa. Osasimme arvosta sitä kaikkea hyvää mitä meillä oli. Toivoisin, että ihan jokainen teistä, meistä, kokisi oivalluksen jossain elämänsä vaiheessa, että vähemmän on enemmän, läheisyys, läsnäolo ja nykyhetkessä eläminen ovat elämän kulmakiviä. Ne riittävät.

    Ja mitä tulee asumiseen; eivät isot tilat, uudet kalliit talot tee onnelliseksi. Muutin 5- ja 8-vuotiaiden lasteni kanssa kerrostaloon, enkä ole missään kodissani ollut tyytyväisempi (lukuunottamatta mieheni kanssa yhteistä kerrostalokotia ennen lapsia). Tilaa on varmasti monen mielestä liian vähän ja asunto remontin tarpeessa. Meille tämä on kodikas ja toimiva koti, jossa haastavasta elämäntilanteestamme huolimatta viihdymme ja jota arvostamme. Hiukan ehkä asian vierestä menee, mutta totean tähän kuitenkin, että valtavissa omakotitaloissa on niin paljon tilaa, että hetkiä kohtaamisille on vähän. On mahdollista linnottautua omaan tilaansa television, älypuhelimen tms. kanssa ja yhteistä kanssakäymistä voi ehkä välttää kokonaan, kun taas pienissä neliöissä ollaan lähekkäin ja perheenjäsenet kohtaavat toisensa jo pelkästään senkin takia kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Pieni tila on myös turvallisempi ja kodikkaampi, ainakin minun mielestäni.

    Toivotan niin sinun, kuin lukijoidesikin joulunaikaan iloa, valoa, rauhaa.

    • Kiitos kommentistasi! Tuli lämmin olo ajatuksiasi lukiessa. Niihin sisältyy niin paljon.

      Olen pahoillani miehesi vuoksi. Olette perheenä joutuneet kokemaan kovia. Tuntuu hyvältä kuulla, että näitte olennaisen arjessanne jo silloin, kun koko perheenne vielä oli yhdessä. Kirjoitit viisaita sanoja: ”Toivoisin, että ihan jokainen teistä, meistä, kokisi oivalluksen jossain elämänsä vaiheessa, että vähemmän on enemmän, läheisyys, läsnäolo ja nykyhetkessä eläminen ovat elämän kulmakiviä. Ne riittävät.” Toiveeseesi on helppo yhtyä.

      Minusta tuntuu, että sisustamisen lisäksi moneen muuhunkin asiaan elämässä liittyy kilpavarustelua. Moni tuntuu näkevän koko elämän jonkinlaisena kilpailuna, ainakin siitä päätellen miten tavallista on vertailla ihmisiä toisiinsa ja itseään muihin. Ihmisten ratkaisuja arvotetaan, aivan kuin jokaisella valinnalla pyrittäisiin sijoittumaan mahdollisimman hyvin milloin mitäkin tavoittelevassa kilpailussa. Kenties se kertoo ihmisten epävarmuudesta nykypäivän monimutkaisessa maailmassa. Jostain syystä ne tärkeimmät, yksinkertaiset asiat tuntuvat olevan vaikeasti löydettävissä kaiken keskellä.

      Ajattelen isoista omakotitaloista kuten sinäkin. Olen monta kertaa miettinyt millaista elämä mahtaa olla taloissa, joissa asukasta kohti on tilaa esimerkiksi enemmän kuin 50 neliötä. Mieleeni on jäänyt jossakin sisustuslehdessä esitelty talo vuosien takaa, jossa kaksi aikuista ja kaksi pientä lasta asutti yli 300 neliöistä taloa. Tämä ei ollut niihin aikoihin edes mikään erityinen poikkeus, valtavia taloja oli joka lehti pullollaan. En tiedä onko näin vieläkin. Pienemmässä kodissa kohtaamisia tosiaan tapahtuu väistämättä, perheenjäsenet ovat konkreettisesti lähellä. Myös minä pidän pienempää tilaa turvallisempana ja kodikkaampana.

      Kiitos vielä kauniista kommentistasi. Toivon lämpöä ja rauhaa sinun ja perheesi jouluun ja kaikkea hyvää ensi vuodelle.

  6. Olen opetellut tekemään sellaisia muutoksia kodin sisustuksessa, jotka ovat mahdollisia olemassaolevista tarvikkeista. Yllättäen en tarvitse mitään uutta ja ihmeellistä! Sisustusjuttuja luen kirjastossa aina välillä, mutta huomaan etten halua mitään. Päinvastoin olen myynyt ja lahjoittanut tarpeetonta. Ainakin vuoden prosessi tämä on ollut ja olen hyvin tyytyväinen saavuttamaani olotilaan. Jos nyt vielä kerran kiittäisin sinua! Blogisi löytäminen on ollut tärkeä askel ajatteluni käynnistämiseen, vaikka pyrkimykseni ei ole minimalismiin. Olen saanut henkilökohtaista kannustusta kommenttiosastolla perheenäidin tavaraturhautumiseen… Kiitos!

    Pyrin järkevään ja eettiseen kuluttamiseen sekä ostamiseen kuluneen energian siirtämiseen johonkin itselleni merkittävään.

    • Kiitos kommentistasi! Tuntuu hyvältä kuulla, että blogistani on ollut sinulle apua. Mukava kuulla, että olet saanut muutettua elämääsi niin, että voit tuntea tyytyväisyyttä siitä mitä olet saanut aikaan. Hieno juttu! Kommenttisi rivien välissä on hyvä vinkki: monella on kotonaan tavaraa enemmän kuin tarpeeksi, ja sisustusta voi muuttaa niillä tavaroilla mitä kotoa jo löytyy. Sama pätee vaatekaapin sisältöön; monelle iskee kyllästyminen, vaikka vaatteita on enemmän kuin todellisuudessa ehtii kunnolla käyttää. Omista kaapeista ”shoppailua” kannattaa suosia, ja vaatteiden kanssa project 333 saattaa tarjota mielenkiintoisia aikoja ja ajatuksia.

      Tämä kuulosti oikein hyvältä: ”Pyrin järkevään ja eettiseen kuluttamiseen sekä ostamiseen kuluneen energian siirtämiseen johonkin itselleni merkittävään.” Kaikkea hyvää sinulle ja onnea elämänmuutokseesi!

  7. Elämä on huomattavan onnellista näin – kaunis ja kattava lause! Myös blogin yläkuva on upea. Kiitos blogistasi, jota on aina ilo lukea, varsinkin jos oma tasapaino on jonain päivänä jotenkin hakusessa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s